Sano hyviä sanoja

Perjantai 3.5.2024 klo 16.45 - Kauko Niemi

Yhdeksän vuotta sitten ihastuin Samuli Edelmanin esittämään lauluun - Jokainen teko. Pysäyttävin viesti siinä on parin säkeistön loput.

 

Jos sä annat mulle ruusun - On se viikon päästä jo roskaa

Jos sanot hyvän sanan - Ei se katoa koskaan

 

Tämä ajatus sen kun voimistuu edelleen. Miksi kauppaamme hetkessä roskaksi muuttuvia teko, ei kun anteeksi leikkokukkia. Samanlainen operaatio kuin pikamuoti. Tämä pinttynyt tapa elää sitkeästi, eikä siitä päästä eroon.

Parhaillaan kukkakauppiaat ovat huolissaan yleistyneestä tavasta laskea arkulle vain yksi kukka suruvihkon sijaan. Kukkakauppiaat syyttävät nyt seurakuntia siitä, että yhden kukan ohjeistus leviää kulovalkean tavoin ympäri Suomen.

Evankelisluterilaisen kirkon papisto kummastelee kukkakauppiaiden vetoomusta ja sitä, että papistoa syytetään asiasta. Papiston mukaan omaisella on vapaus tehdä siten, miten he itse toivovat ja hyvältä tuntuu.

Itse olen saattanut vuoden aikana kaksi läheistäni ja kaksi hyvää tuttavaani viimeiselle matkalle ja tiedän sata varmasti, että se yksi ruusu on kaikissa tapauksissa roskaa, mutta joku saattaa muistaa ne laulut siunaus ja muistotilaisuuksissa ja ne kuvaamani kuvat hetkistä, jolloin ajatusten sekavuus ei ole tuottanut päässä selkeitä tapahtumavirtoja.

Jörn Donnerin viimeinen tahto toteutui, kun hänen siunaustilaisuudessa ei ollut ainuttakaan kukkaa. Siellä sanottiin hyvät sanat kirjoitettuna tarralapulle arkulle, jotka jäivät pysyvästi, eivätkä katoa koskaan. Donner oli tarralappujen suurkuluttaja. Jatkuvasti pompahtaneet uudet ideat ja ajatukset hän kirjoitti tarralapulle, ennen kuin ehtivät unohtua.

Tämän blogin kuvan olen siis ottanut toukokuussa 2015. Kävin ostamassa tuon ruusun ja valmistauduin kuvaamiseen viikon kuluttua, kun ruusu nuokahtaa, muttei ole vielä täyttä roskaa. Aikatauluni muuttuikin vikkelästi, sillä ruusu oli kuvauskunnossa jo kolmen päivän kuluttua.

Olen myös pysähtynyt miettimään leikkokukkien ekologisuutta. Ainakin silloin iso hollantilainen rekka-auto on pysähtyneenä kukkakaupan edessä. Metritolkulla kylmätilaa ja hyllyt täynnä kukkasia. Ylen radio-ohjelmassa kukka-asiantuntija selvitti toimintaa ja mainitsi, että esimerkiksi tulppaanin myyntikuntoon saattaminen kestää nelisen vuotta.

Tuttavan tuttu nuorimies valmistelee tulevan kesänä järjestettäviä häitään. Ensimmäinen kukkakauppa tarjosi morsiuskimppua ja pois heitettävää pikkukimppua yhteishintaan 850 euroa.                

Ei, ei – en vihaa kukkia, kunhan ne ovat luomua ja kasvavat omilla ehdoillaan. Luonnon monimuotoisuus ja kiertokulku tarvitsee kukkia. Pörriäiset tarvitsevat kukkia. Linnut tarvitsevat pörriäisiä. Meille tärkeät vitamiinit marjoissa syntyy kukinnan tuloksena. Kannattaa mennä luontoon ja ihailla kukkia ja kaupanpäällisiksi taustamusiikkina linnunlaulua.

Minulle kestävimmät pihamuistot ovat Mikkelin ja Naantalin asuntomessuilta. Luomupihat kuhisivat pörriäisiä. Niitä ei tarvitse koneilla kohotella tai leikellä, eikä järin paljoa kastellakaan.

Entäs kun mennään suurten taiteilijoiden kulisseihin. Maailman ykkösviulisteihin kuuluva Anna Sofia Mutter kielsi Suomen vierailullaan kuvaamisen, eikä haastattelujakaan herunut medialle. Olin Musiikkitalon ”takaovella” kun hän poistui keikalta mustaan mersuun. Taiteija siirtyy autoon ja kukkapuska jäi saattajille

Samassa salissa kapellimestari Antonello Manacorda vie konsertin loputtua saamansa kukat suoraan orkesterin nuorelle huilistille ja maailman kuulu pianisti repäisi välittömästi kukkapuskan auki ja jakoi kukan kerrallaan orkesterin jäsenille.

Maailma muuttuu ja tavat muuttuvat. Kukattomuuteen ei kannata etsiä syyllisiä sen enempää seurakunnista kuin mistään muustakaan. Joillekin kukka saattaa merkitä paljon ja joillekin ei mitään.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 06.05.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

 

Kukkaisviikonloppu - hukkaan heitettyä rahaa

Maanantai 4.6.2012 - Kauko Niemi

Loputtomat jonot kukkakaupoissa, jokaisessa alepassa puolinuukahtaneita ruusuja, joka toisella vastaantulijalla kukkapaketti kainalossa. Se oli jokavuotisen touko- kesäkuun viikonvaihteen kukkakauppiaiden sesonki.

Kukat kuuluvat luontoon, eikä kauppiaiden kassojen lihottamiseksi. Olen ihaillut, nuuhkinut, kuvannut varmaan satoja jopa tuhansia kukkia luonnossa. Facebook on täynnä ihailtavan kauniita kukkakuvia luonnosta.

Kaupan kukat eivät minua ilahduta missään muodossa eikä missään tilanteessa. Etenkin kun tiedän, että se on vain kallis, opittu tai protokollan mukainen tapa muistaa, kun ei parempaakaan ideaa ole keksitty.

Tarkemmin muistellessa mieleeni ei palaudu yhtään sellaista tilannetta, jossa joskus minulle annettu kukka olisi jättänyt mitään pysyvää jälkeä mieleeni.

Kalliin kukkapuskan ilo, jos se sellaista jollekin tuottaa, jää aina lyhyeen. Leikkokukkien pirteys sammuu jo useimmiten kauppamatkalla ja viimeistään parinpäivän päästä. Ovathan ne olleet jo matkalla ties kuinka kauan ja kuinka kaukaa.

Saman summan voi antaa vaikka rahana, lahjakorttina tai lahjoittaa sankaria lähellä olevaan hyötykäyttöön.

Maailman kuulu viulisti Anne Sophie Mutter lähti pari viikkoa sitten konsertin jälkeen Helsingin Musiikkitalolta mustalla mersulla kohti hotelliaan. Suuri kukkapuska jäi järjestävälle seuralle (ehkä kierrätykseen seuraavan illan esiintyjää varten). Mutter ei kukkia halunnut mukaansa, mutta muodollisuus tuli täytettyä. Kovin olisi epäkäytännöllistä ollutkin raahata isoa kimppua mukanaan.

Sen sijaan eilen illalla kukkaviikonlopun päätteeksi tyytyväisenä huomioin Helsingin Tuomiokirkossa, kun Helsingin Urkukesän avajaiskonsertin esiintyjille annettiin joku pieni kuihtumaton muistopaketti runsaiden aplodien kera.

Toivottavasti minun arkulla sitten aikoinaan ei näitä turhuuksia nähdä puolen tunnin takia. (ilmoitan kyllä, jos mieli muuttuu)