Minun mielestäni

Perjantai 11.4.2025 klo 19.16 - Kauko Niemi

 

Asialliseen keskusteluun törmää valitettavasti yhä harvemmin. Parin sanan jälkeen keskustelu muuttuu jo mielipiteiden väliseksi kinaksi ja väittelyksi.

Tällä hetkellä Ilmiö on saanut suhteettomat mittasuhteet. Kotimainen vaalikeskustelu, siis vaaliväittely ja koko maailman kapellimestarina tässä ärsyttävässä kehityksessä on Donald Trump. Somealustat tekoälyn voimalla tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet suunsoittajille.

Trump on antanut rasistisiksi tai naisvihamielisiksi luonnehdittuja lausuntoja sekä esittänyt lukuisia virheellisiä, harhaanjohtavia ja salaliittoteorioiksi luonnehdittuja väitteitä. Vuonna 2024 hänet todettiin siviilioikeudenkäynneissä syylliseksi seksuaaliseen hyväksikäyttöön, kunnianloukkaukseen ja kirjanpitorikokseen, mikä teki hänestä ensimmäisen Yhdysvaltain presidentin, joka on tuomittu rikoksesta.

Vanha toteamushan pitää kuitenkin edelleen paikkansa ainakin minun mielestäni - valhe ei muutu todeksi, väärästä ei tule oikeaa ja paha ei muutu hyväksi vain siitä syystä, että enemmistö hyväksyy sen.

Äänestäminenkin oli tällä kertaa minulle tavattoman vaivalloista, johon ei oikein löytynyt apua edes vaalikoneista. Kinaajiin ja väittelijöihin en halua luottaa, eikä tyyli sovi yhteisten asioiden parhaaksi ratkaisumalliksi valtuustoissakaan. Onneksi ehdokkailla on paljon omia mielipiteitä, jotka eivät ole naulittu puolueen sanomisiin.

Vuosikymmenten toimittajatyö opetti perinpohjaisesti, ettei mihinkään tietoon kannata luottaa, ennen kuin asiasta on paljastunut useampia näkökulmia. Itse keskustelisin siis useista eri näkökulmista, ennen kuin muodostan jostakin asiasta mielipiteeni ja senkin mielipiteeni olen valmis muuttamaan asiallisten keskustelujen jälkeen. Vaikka haukuinkin somea, niin toki sieltä putkahtaa esiin uusia näkökulmia jopa enemmän kuin virallisesta mediasta

Minun joka ikinen blogi on minun sen hetkinen mielipide jostakin ajankohtaisesta aiheesta, jonka jokainen medialukutaitoisen ihmisen pitäisi ymmärtää. Samoin kun ymmärtää mikä selkeä ero on kolumnilla, pääkirjoituksella, uutisella, taustajutuilla, lukijan mielipiteellä jne.

Mielipide on siis yksilön subjektiivinen näkemys jostain asiasta. Mielipiteiden syntyyn vaikuttavat esimerkiksi koti, kasvatus, koulu, ystävät, asuinpaikka ja harrastukset. Myös media, kulttuuri esimerkiksi kirjat, elokuvat ja pelit sekä mainonta vaikuttavat mielipiteisiin.

Omien mielipiteiden ilmaisu toki voi lisätä monien ihmisten itseluottamusta ja voi samalla joissakin tapauksissa nostaa heidän uskottavuuttaan muiden silmissä.

Kimmo Päivärinta erottelee toisistaan arkimielipiteen ja perustellun mielipiteen. Arkimielipide perustuu vähäiseen tietoon, mielikuviin, uskomuksiin tai jopa vääriin käsityksiin. Ne voivat myös olla "juuri tähän hätään keksittyjä". Perusteltu mielipide taas nojaa jonkinlaiseen tietoon, jolla mielipidettä perustella

Keskustelu on siis kahden tai useamman ihmisen välistä ajatustenvaihtoa. Keskustelussa osapuolet toimivat yhteistyössä ja keskittyvät yhteiseen aiheeseen vuoropuhelun kautta.

Keskustelu voi vaihdella hyvin järjestyneestä täysin kaoottiselta vaikuttavaan. Järjestyneessä keskustelussa kukin osapuoli pitää vuorollaan puheenvuoronsa, jolloin muut kuuntelevat. Perheenjäsenten ja läheisten ystävysten väliset keskustelut voivat olla paljon tunnepitoisempia, ja niihin liittyy keskeyttelyä, päällepuhumista ja kiusoittelua.

Väitteellä taas tarkoitetaan asiaa, mikä on totta tai mikä on faktaa, vaikkakin sitä ei voida todistaa todeksi, taikka muut eivät uskoisi väittämään. Väite on varmana esitetty toteamus, toisin kuin tosiasia, mikä on subjektiivisesta tiedosta ja/tai tulkinnasta riippumaton asia.

Käsitykset vuorovaikutuksesta ovat tavattoman erilaiset eri ihmisten ja eri asioiden kohdalla. Pieni ripaus kohteliaisuuttakaan ei tekisi pahaa asioiden saamiseksi hyvään lopputulokseen. Sunnuntaisissa vaaleissa äänestäminen tarkoittaa joka tapauksessa myös demokratian ja vuorovaikutuksen kannatusta.

 

 

Lisää aiheesta:

Ota käyttöön kaksi yksinkertaista keinoa laadukkaampaan ajatteluun

 

 

 

 

 

Petteri Orpokin turvautuu jo koiriin

Lauantai 5.4.2025 klo 12.31 - Kauko Niemi

Pääministeri Petteri Orpo istuu hymyillen lattialla koirien kanssa. Viime viikkoinen median kuva. Näin pääsee söpösti julkisuuteen, kun ei oikein mikään muukaan paranna imagon inhimillisyyttä.

Nyt kauhulla odotan sitä koirakuvaa, missä Sanna Marin esiintyy söpönä. Ehkä se tulee julki piankin, vaalien jälkeen. Presidentti Alexander Stubb oli lenkillä pari viikkoa sitten ja tuolloin juoksi koira matkassa. Tuloksena 27 000 facebook-reaktiota.

Olen ylläpitänyt Facebookissa koiraryhmää noin 15 vuotta. Ryhmä löytyy kaikkikoirista tai hauva. Hakusysteemini kerää esimerkiksi kaikki suomalaisessa mediassa julkaistut koirajutut. Niitä missä mainitaan koira tai lemmikki on nykyisin noin 700 juttua vuorokaudessa.

Määrä on kasvanut viime vuosina erittäin nopeasti ja siihen on selkeä syy. Tyrkkyjulkkikset, poliitikot ja monet muut kertovat koiransa käyttäytymisestä ja pääsevät helpommin mediaan ja siis julkisuuteen. Toimitusten valinnoissa taas painaa enemmän saavutettavien klikkien oletettu määrä kuin itse asia.

Tällä hetkellä aitoja koiran kasvattajia ja kouluttajia tuskin juurikaan kiinnosta kuinka Erika Wikmanin koira on eilen tehnyt tarpeensa normaalisti poikkeavalla tavalla.

Mia Rönkä kirjoittaa kolumnissan osuvasti, ettei eläin ei ole hyvinvointituote. Eläinrakkaille on tarjolla monenlaisia palveluita kissakahviloista koiranpentujoogaan. Viihdehyödykkeenä käytettävä eläin ei kuitenkaan välttämättä voi hyvin, Rönkä kirjoittaa.

Heini Kilpamäki puolestaan tuo esiin Iltalehdessä millaista on eläimiin liittyvä söpöhöpötys – sen pitäisi loppua.

Ihmisen tekisi ihan hyvää kieltää itseltään eläinten lääppiminen ja kiusaaminen ”eläinrakkauden” nimissä. Asian puolesta on vedonnut myös Pelastuslaitos.

Eikä ole välttynyt ammatillinen somekanavakaan, Linkedin, turhanpäiväisistä koirajulkaisuista, vaikka kanavalla on ollut selkeät tavoitteet viestien sisällöllisestä laadusta.

Milloinkahan joku perustaa koiralainaamon. Sieltä valitaan sopiva eläintyyppi sävy sävyyn imagonrakentamis kuvauksiin, jonka tekoäly sitten viimeistelee söpöyden perikuvaksi.

Ilman julkkiksiakin hauva-ryhmä tarjoilee ilman kaupallisia tavoitteita kasvatukseen, koulutukseen ja terveyteen liittyvää koira/lemmikkitietoa. Ryhmän julkaisuja silmäilee kuukausitasolla noin puolimiljoonaa silmäparia. Huippuhetkinä ollaan ylitetty 1,5 miljoonaa silmäparia kuukaudessa.

 

 

 

 

 

 

 

Yhteinen vastuu ja tekeminen hiipuu

Sunnuntai 16.3.2025 klo 17.28 - Kauko Niemi

 

Tämän hetkinen vaalitrendi näyttää olevan huolestuttavan selvää. Yhteinen vastuu ja tekeminen on hiipumassa melko kiihtyvällä vauhdilla. Etenkin näin tapahtuu nuoressa ikäluokassa. Ketä kiinnostaa ja muutos on syytä huomioida tulevaisuutta pohdittaessa.

Tulevissa kuntavaaleissa on yhteensä 29 950 ehdokasta, mikä on noin 16 prosenttia vähemmän viime vaaleihin verrattuna. Kuntavaalien ehdokkaat ovat vaali vaalilta vanhempia, kun taas nuorimman ikäluokan osuus pienenee. Vähintään 65-vuotiaiden osuus ehdokkaista nousi nyt 19 prosenttiin viime kuntavaalien noin 18 prosentista ja alle 30-vuotiaiden osuus putosi vajaaseen 8 prosenttiin viime vaalien 8,5 prosentista.

Ehdokkaiden keski-ikä on noin 51 vuotta. Kolmannes ehdokkaista on 50–64-vuotiaita ja neljännes 40–49-vuotiaita. Tiedot ilmenevät Kuntaliiton koostamasta ensianalyysistä.

Ehdokkaiden keski-iässä on suuret kuntakohtaiset vaihtelut Merijärven 43 vuodesta Luhangan 63 vuoteen. Keski-ikä on alle 50 vuotta 67 kunnassa ja yli 55 vuotta 27 kunnassa.

Nuorten osuus ehdokkaista on laskenut vuoden 2008 kuntavaaleista lähtien. Nyt 11 kunnassa ei ole yhtään alle 30-vuotiasta ehdokasta, kun viime kuntavaaleissa vuonna 2021 sellaisia kuntia oli neljä.

Esimerkiksi Enontekiöllä, Pelkosenniemellä ja Simossa ei ole yhtään alle 30-vuotiasta ehdokasta. Nuorten kuntavaaliehdokkaiden osuus on pudonnut 20 vuodessa 30 prosenttia.

Kaikkiaan 63 kunnassa on vähemmän kuin kaksi ehdokasta yhtä valtuustopaikkaa kohti. Viime kuntavaaleissa vuonna 2021 sellaisia kuntia oli 29.

Esimerkiksi Karkkilassa on kahdella puolueella vähemmän ehdokkaita kuin valtuustopaikkoja. Tällä vauhdilla ollaan pian tilanteessa riittääkö enää ehdokkaita ja saadaanko vaaleja aikaiseksi. Puumalassa ehdokkaita on niin vähän, että harva joutuu pettymään äänestystulokseen.

Kahlasin nyt viikonloppuna omat ehdokkaani, eli Helsingin ehdokkaat läpi. Yhtään tuttua tai tutuntuttua ei listalta löydy, joten en pysty arvioimaan kampanjalupauksia verrattuja todellisiin tekoihin. Nämäkin vaalit menevät sitten arpapeliksi vaalikoneiden armoilla. Puoluepolitiikka ei ole koskaan kiehtonut ja Suomessa on vain yksi puolue, jota en ole periaatteellista syistä koskaan äänestänyt.

Vaalikoneiden käytössä olen huomannut yhden käyttökelpoisen tavan pyörittää tätä rulettia. Vastaan vain minulle tärkeisiin asioihin ja jätän loput tyhjiksi. Ylen vaalikoneella vastasin viiteen asiaan, joissa en halua kompromisseja ja tulos oli hyvin ymmärrettävä verrattuna siihen, että vastasin kaikkiin jotakin.

Eiköhän näissä koneissa ole yhtä hyvä voittomahdollisuus kuin Veikkauksen Lotossa.