Nokia antoi pakit myös Romaniassa

Torstai 31.1.2008 - Kauko Niemi

Nokian tuotannon siirtäminen Bochumista Romaniaan ei ole mennyt kultaisen käytöksen kirjan kaiken sääntöjen mukaan kummassakaan päässä. Ja aika mittaa onko se mennyt edes lain mukaan. 

Sekä Suomessa, että maailmalla asiaa on tulkittu Nokian ylimielisyytenä. Vaikka kuinka olisi ylittänyt 40 prosentin markkinaosuuden, ei ylimielisyyteen olisi pienintäkään varaa sen enempää Nokialla kuin kenelläkään muulla. Nokia on kautta aikojen ollut hankala yritys esimerkiksi median kannalta. Nyt on varmaa, että media seuraa yhtiötä ja sen tekemisiä entistäkin tarkemmin. Eikä suinkaan Nokian haluamalla tavalla uusien puhelinten julkistuksilla.

Maailmalla on liian monta esimerkkiä siitä, kuinka ylimielisyys kostautuu. Kukaan ei olisi uskonut, että aikoinaan esimerkiksi IBM notkahtaa polvilleen.

Bochum on ollut ja tulee olemaan pitkään otsikoissa. Vähemmälle sen sijaan on jäänyt Nokian nokittelu Romanian päässä, missä se otti herneitä nenäänsä ja vaihtoi uuden tehtaansa sijaintikaupunkia viime metreillä.

Nokia neuvotteli tehtaan paikkansa transilvanialaisen Targu Muresin kanssa valmiiksi. Tehdastontti oli aivan Targu Muresin pienen, mutta kansainvälisen lentokentän vieressä. Kaikki oli allekirjoitusta vaille valmista ja kättä lyöty päälle.

Targu Muresin kaupungin isät olivat niin innoissaan asiasta, että Nokian vaitiolopyynnöstä huolimatta riensivät päätä pahkaa kertomaan syntyneestä, allekirjoittamattomasta sopimuksesta jopa paikalliselle televisioyhtiölle, kertoo asioista perillä oleva paikallinen taho.

Tämä ei sopinutkaan Nokian tiedotuspolitiikkaan ja ehkä se ei sopinut myöskään pörssitiedottamisen haarukkaan. Nokialaiset eivät palanneetkaan koskaan kynät teroitettuna Targu Muresiin, vaan hankkivat uuden tehdasalueen 105 kilometrin päästä Clujesta, missä tehdasrakennusta parhaillaan pystytetään ja tuotanto alkaa ensi kesänä.

Tarkkaa tietoa ei ole, oliko käänteen takana heikkoa kommunikointia, väärinymmärrystä vai Nokian herkkähipiäisyyttä tai tuhoon tuomittua ylimielisyyttä.

Ainakin se oli riittävä näpäytys ja rajun luokan viestinnän oppitunti Targu Muresin kaupungin isille, jotka nyt seuraavat naapurikaupungin kehitystä liki itku silmässä ja kuinka vaikkapa Stora Enso ja muut investoijat haluavat Clujessa Nokian syleilyyn.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, Romania

Pirun hyvä laki osui väärään kohteeseen

Keskiviikko 23.1.2008 - Kauko Niemi

Tupakkalaki on toteutunut todella hienosti ja nimenomaan asennetasolla. Kukaan vieraistani ei ole enää aikoihin kysynyt, että saanko polttaa olohuoneessani. Näin tapahtui vielä pari vuosikymmentä sitten. 

Enää ei ole fiiniä, ei miehekästä, ei mitään extra-fiilistä polttaa tupakkaa. Malboro mies ei tallustele rehvakkaasti, vaan värjöttelee jossakin syrjäisessä paikassa häpeissään, kun ei pysty muuttamaan tapojaan. Tällainen asennemuutos on arvokas, jota nyttemmin laki on edesauttanut.

Todella sääli, ettei aikoinaan tajuttu, että muutos olisi pitänyt tapahtua mieluummin alkoholin kuin tupakan suhteen. Todella hienoa, kun Kännikapina aloittaa edes nyt tämän asennemuutoksen.

En ole kuullut että yksikään tupakoija olisi tupakan takia aiheuttanut kuolemaan tuottavia auto-onnettomuuksia. En ole kuullut, että raakoja murhia olisi tehty nikotiinin vaikutuksen alaisena. En ole kuullut, että perheväkivallan syynä olisi ollut tupakka. En ole kuullut että tupakka olisi aiheuttanut lennon keskeytyksen ja häirikön poistamisen. En ole kuullut, että joku olisi menettänyt työpaikkansa tupakan takia, paitsi silloin kun hankkinut itseaiheutetun kuolemaan johtaneen syövän.

Siis hienoa, että näin topakasti on ajettu savutonta maailmaa. Ja viimeistään nyt on aika saada aikaan sama muutos alkoholin suhteen.

Miksi maan suurin päivälehti Helsingin Sanomat ja monet muut tekevät viiniarvosteluja ja luovat jotenkin hienoa viinikulttuuria. Miksei sitten sikariarvosteluja?

Miksi kirkko tarjoaa ehtoollisviiniä (onneksi alkoholitonta) kaiken synninpäästöksi? Miksi viininmaistaja ravintolaseurueessa on jotenkin muiden yläpuolella.

Miksi eri tilaisuuksissa alkoholittoman vaihtoehdon puute paljastuu vasta tilaisuuden ollessa vauhdissa ja sitten sählätään suurin elein, kun tuo törppökin tuli tänne sekoittamaan ”hyvät” järjestelyt.

Itselleni alkoholin vajaakäyttö (verrattuna keskimääräiseen) tuli sivutuotteena kun heräsin elämän laadun parantamiseen. Minulla ei koskaan ollut illalla niin hauskaa, että olisin kestänyt sen nuhjuisen olon aamulla ja seuraavana päivänä. Saman tuomion saivat kaikki muutkin nuhjuisen olon aiheuttaneet asiat. Kuten turha valvominen.

Kohdallani selittelyä sai kestää noin 15 vuotta – onko sinulla ollut ongelmia alkoholin kanssa, kun et uskalla ottaa. No ota nyt. Yksi lasillinen, ilonpilaaja, pitääkö sitä nyt olla noin tiukkapipoinen. Tätä listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.

Alkoholin käytössä näyttää olevan vain on-off-asento. Nyt kun ei enää kysellä, niin myös varataan vesi valmiiksi vaikka toki voisin silloin tällöin ottaa lasillisen hyvän ruuan kanssa. Omituinen tyyppi kun ei pysty päättämään ottaako vai ei!

Jonkinmoinen ongelma on edelleen se, että olen erinomainen kokki ja vieraana saavat maukkaita ja erikoisia tarjoiluja – ilman alkoholia. Sherry, ja viini on jo useimmiten valmiiksi ateriossa.

Tiukkapipoisimmat vetoavat etiketteihin. Kuuleman mukaan etiketteihin kuuluu tarjota sitä sun tätä. Onneksi olen sen verran vahva kulkemaan omia polkuja ja noudattamaan ikiomia etikettejä niin kuin se Malboro-mies teki aikoinaan.

Onnea kännikapinalle – Anna lapselle raitis joulu – ja kaikille asian eteen työskenteleville. Aloitetaan vaikka etikettikirjojen uusintapainoksilla.

ps.

edellisissä blogeissani ihmettelin Canonin markkinointia. Väliaikatietona mainittakoon, että hyvitys raha ilmestyi tililleni tasan kuukauden kuluttua ostopäivästä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tupakka, alkoholi

Myykää hiljaisuutta, älkää kansallispukuja

Lauantai 12.1.2008 - Kauko Niemi

Matkamessujen Suomi-halli sai surun puseroon. Aivan kuin ei olisi elänyt tätä päivää tai kaikki näytteilleasettajat olisivat tulleet Kalevalasta. Missä on tämän päivän viesti.

Tiedän tosi tarkkaan kun menen mihin maahan tahansa, niin kansallispukuiset ihmiset esittävät jotakin menneestä maailmasta. Ja minä kun matkustan, haluan kokea tätä päivää tässä ja nyt ja mieluusti vielä sellaista, jota ei ole tarjottu samassa muotissa viimeiset 15 vuotta.

Ensinnäkin suomalainen on pelottava ulkomaalaiselle ihmiselle. Ulkomaalaisella kestää viikkoja, kuukausia ennen kuin hän ymmärtää, että suomalainen ei ole vihainen, eikä tarkoita mitään pahaa istuessa myrttinä, suupielet alaspäin junassa, bussissa, lentokoneessa. Yksi lomaviikko ei siihen riitä.

Jokaisessa kylässä pitää olla huvipuisto, tuhottomasti äksöniä ja kilpailla ikään kuin disneylandien kanssa ja hävitä jokaisessa käänteessä menneisyyden symboli, suomalainen kansallispuku päällä. Tällainen mielikuva syntyi, kun messujen käytäviä käveli.

Seychellit oli omalla osastollaan esittelemässä paratiisisaarien ihanuutta, jossa vuosittain vierailee noin 500 suomalaistakin. Osasto oli varsin simppeli, ja Seychellien edustaja sai hyvälle mielelle omalla käytöksellään. Mies ei tyrkyttänyt mitään, mutta hymyilevä vastaus tuli kaikille bonus pistein. Hän myi kaunista luontoa ja hyvää oloa.

Välttämättä tuli myös mieleeni muutamat kokemukset maassamme vierailevista tuttavistani. Toissa kesänä lähdin intialaisen tuttavani kanssa pyöräilemään Lieksaan. Patvinsuolta pohjoiseen, karhunpolku-reittiä pitkin. Reittiä on mainostettu maailman kauneimmaksi pyöräreitiksi. Sitähän se varmaan onkin. Mutta vasta tuolla metsässä tajusin mistä on kyse, kun olimme kolme päivää kulkeneet emmekä nähneet yhtään ihmistä. Ja kun vieraani pysähtyi monta kertaa päivässä ja käski kuuntelemaan hiljaisuutta.

Suomalaisen on vaikea ymmärtää että hän ei ole koskaan aikaisemmin voinut ylipäätään mennä metsään. Kotimaassaan Intiassa metsät ovat täynnä käärmeitä ja erilaisia ötököitä ja villieläimiä. Siellä ei voi nauttia vaeltamisesta. Ennen Suomeen tuloaan hän asui Yhdysvalloissa, missä ei ole jokamiehen oikeutta. Yksityiset metsät ovat pääosin aidattu ja luonnonpuistoissa pahimmillaan jaetaan vuoronumeroita vierailua varten.

Muutama vuosi sitten radiossa haastateltiin saksalaista turistia. Mikä on mieleenpainuvinta Suomessa. Vastaus oli, että olemme ajaneet 46 kilometriä pikitietä, eikä yhtään autoa ole tullut vastaan.

Hiljaisuus on monelle extreame-laji. Muutama vuosi sitten en saanut japanilaiselle vieraalle hotellimajoitusta ja sijoitin hänet syksyisenä, tuulisen yönä yksinäiseen, hienoon ja kalliiseen majataloon luonnon keskelle.

Aamulla noutaessani tajusin mitä olin tehnyt. Ihminen, joka koskaan ei elämässään ollut kokenut pimeyttä, yksinäisyyttä saati syksyisen tuulen epämääräistä ääntä, oli aamulla liki shokissa pelosta.

Tällaista hiljaisuutta, luontoa, yksinäisyyttä ja extreame-matkailua en huomannut tarjottavan lainkaan messukeskuksessa. Siinä olisi tuotteistettavia ideoita.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: matkailu

Verkkokaupan ahneus

Keskiviikko 9.1.2008 - Kauko Niemi

Verkkokaupan kehityksessä on omituisia piirteitä. Jos verkkokauppa on helppoa niin tavarantoimitus on kaukana siitä.

Tänään uteliaisuus ylitti harkintakyvyn. Päätin kokeilla Huutopakettia, kun huuto.netissa syntyi kaupat työkalupakista. Huutopakettia esitellään selkeästi postin tiskiä edullisemmaksi. Tosin tässä tapauksessa perikummallisuus syntyy siitä, kun pakin huudettu hinta oli viisi euroa ja Postin pakettihinta vuodenvaihteen jälkeen 7,90 euroa. Vuodenvaihteessa tulla tupsahti taas 50 senttiä hintaa lisää.

Houkutus syntyy, sillä onhan se niin helppoa kun pakettikorttikin syntyy valmiiksi tulostettavaksi. Rahan käsittely bitteinä on tietty aina mukavampaa kuin kolikoina tai kahisevana. Ja kun omistaa tulostimen, niin valmiin pakettikortin saa jo kotona kiinnittää työkalupakin kupeeseen.

Aiemmin en ollut Huutopakettia käyttänyt vaikka palvelu esiteltiin suurena uutisena melkein vuosi sitten.

Ensin pitää tunnistautua, vaikka olen kirjautuneena palveluun. Se ei riitä, vaan tunnistautuminen tapahtuu pankkin kautta tai kännykällä. Tässä kohtaa virallisella henkilökortilla ei ollut mitään roolia.

Tunnistaudun / pankin tunnus ja salasana sekä kertakäyttöinen tunnus avainlukulistalta.

Hups! tunnistautuminen pitääkin ostaa. Myyjänä on Iltasanomat. Erkon konserni kanavoi rahojaan näköjään tarpeen mukaan.  No kun olen kerta pankissa ja palvelussa niin ostetaan tunnistautumista 12 kuukaudeksi.

Maksan tunnistautumisen / kierros alkaa alusta – pankin tunnus ja salasana sekä kertakäyttöinen tunnus avainlukulistalta.

Minua ei nyt palautetakaan kaupantekosivulle, vaan kirjaudun uudelleen Huuto.nettiin. Onneksi työkalupakin sivu on noteerannut, että tunnistautuminen on maksettu. Nyt päästään asiaan ostamaan työkalupakille kuljetuspalvelu.

Kuljetustuksen ostaminen vaatii kirjautumisen verkkopankkiin rahansiirtoa varten. Ja kierros alkaa jälleen alusta – pankin tunnus ja salasana sekä kertakäyttöinen tunnus avainlukulistalta.

Hups! Summaan lisätään 35 senttiä pankin käsittelykuluja. Postitushinta on jo 7,30 eurossa + tunnistautumismaksu.

Taaskaan en palaudu kauppasivulle vaan kierrän Huuto.netin etuoven kautta sivulle. Toimenpiteeni on noteerattu ja kehotetaan tulostamaan pakettikortti ja liimaamaan se työkalupakin kylkeen. Näin teen.

Kuljetan työkalupakin postiin, missä tarkistetaan, että ilmoittamani paino on kutakuinkin oikea. Virkailija pyörittää hetken pakkia ja ihmettelee mistä on kyse ja vie kiltisti lähtevien lavalle.

Suuri alennus hupeni välikäsiin ja tein kaikki työt, pankissa ja postissa itse, todella mutkikkaasti . Nyt minun pitää lähettää neljä Huuto-pakettia tämän vuoden aikana ennen kuin olen edes omillani.

Ei ole verkkokaupalla tulevaisuutta tällä bisnes-mallilla.

Mutta seuraavalla mallilla sitä vastoin on hieno tulevaisuus.

Ostin tietokoneohjelmistopaketin maailmanlaajuiselta Adobelta. Heidän kansainvälisiltä sivuiltaan. Koska hinta oli hieman jälleenmyyjiä edullisempi. Halusin ohjelmalevykkeet, vaikka linjani olisikin imuroinut ohjelmat melko vikkelään.

Tilaus tapahtui keskiviikkona kello 14.30. Tilausvahvistus ja UPS:n seurantakoodi tuli puolen tunnin kuluttua sähköpostilla. Ovikello soi perjantaina kymmeneltä ja paketti oli kädessä. Eikä hintaa ollu lisätty toimituskuluja.

Tuossa ajassa en olisi ehtinyt edes Ruoholahteen. Tosin siellä toimitus olisi ollut kaksi viikkoa.

ps.

edellisessä blogissani ihmettelin Canonin markkinointia. Väliaikatietona mainittakoon, että tänään tuli sähköpostitse ilmoitus raha-anomuksen vastaanotosta. Siis kirjeeni mennyt oikeaan osoitteeseen ja pian sitä aletaan käsittelemään. Ja jos oikein menee putkeen, niin rahaa on luvassa 20 työpäivän kuluttua.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: verkkokauppa