Eilen kuoli 8, tänään kuolee 8 ja huomenna kuolee 8

Keskiviikko 30.12.2009 - Kauko Niemi

Suomessa kuolee keskimäärin joka päivä kahdeksan ihmistä alkoholin vaikutuksesta. Helsingissä kuolee nyt vuodessa 124 naista alkoholin liikakäytön seurauksena, kun vuonna 2000 määrä oli yli puolet vähemmän.

Tänäänkään en nähnyt päivän lehdessä enkä muissakaan tiedotusvälineissä yhtään uutista alkoholiin kuolleesta ihmisestä. Sen sijaan uutisia riittää liikenneonnettomuuksista, joissa peltiä ja muovia ruttaantuu lumisessa liikenteessä.

Sen sijaan ei ole vaikea löytää informaatiota ja suosituksia millainen viini sopii nakkien ja perunasalaatin kanssa. Ei ole vaikeaa löytää tietoa millaista kuohuviiniä fiksu ja sivistynyt ihminen käyttää vuoden vaihteessa.

Informaation sävy on selkeä. Olet sivistymätön moukka jos kuohuviinipullo ei poksahda tai et valitse asiantuntijoiden ja alan erikoislehtien suosittelemaa viintä.

Olen aiemminkin ihmetellyt sitä intoa millä tupakoitsijoita paimennetaan ja ahdistellaan ja kuinka ylevää ja hienoa on ryypätä. Tilanteen pitäisi olla juuri toisin päin.

Espoossa kielletään tupakointi kaupungin työpaikoilla. Nuoriso parlamentti esittää ettei bussipysäkillä saisi tupakoida, mutta he eivät ota mitään kantaa pussikaljaporukoihin.

Tarvitsemmeko todella alkoholisuosituksia nakkien ja perunasalaatin huuhteluaineeksi. Etenkin kun joka päivä kuolee kahdeksan ihmistä tämän liemen aiheuttamiin ongelmiin.

Kuinkahan moni nukkuu piikkimatolla vielä ensi viikolla

Sunnuntai 27.12.2009 - Kauko Niemi

Jotenkin olen pitänyt australialaisia järkevinä ihmisinä, mutta ei, he käyttivät ei-toivottuihin joululahjoihin yli 600 miljoonaa euroa. Mikähän summa Yhdysvalloissa, jos eBay olisi tehnyt tutkimuksen siellä. Entä Suomessa?

Australialaisten antamista joululahjoista jopa 20 miljoonaa oli tänä vuonna niin huonosti valittuja, että saaja haluaisi päästä lahjasta eroon. Kuinkahan suuri käyttömäärän kasvu on huuto.netillä?

Tyytymättömimpiä lahjoihinsa olivat 18-24-vuotiaat, jotka usein joko piilottivat huonot lahjat tai heittivät ne pois.

Tämä lienee joulun pakkomielteistä pahimpia. Mulla oli nyt viides joulu kokonaan ilman lahjoja. Kieltämättä hieman vieläkin jännittää, josko jonkun kantti pettää ja ilmestyy paketin kanssa.

Joulun tunnelmaa ja sanomaa paketittomuus ei millään lailla ole haitannut. Pikemminkin päinvastoin. Tulee vain hyvä mieli, ettei ole tuhlattu turhaan krääsään. Turhaan tuhlaus on lahja sinänsä, vaikka kauppiaat ovatkin kokonaan eri mieltä. Ymmärrän kyllä heitäkin. Rauta on taottava kun se on kuuma ja joulu on erinomaista hiivaa hysterian nostattamiseen.

Kaksi gps:ää perseessä

Lauantai 26.12.2009 - Kauko Niemi

Tapaninajelut suoritettu. Aamulla piti löytää Helsingistä Nurmijärven metsäperukoille lähelle Hyvinkäätä.

Vilkaisin illalla netistä Googlen karttapalvelusta mihin suuntaan sitä ollaan oikein menossa. Matkaa näytti olleen 43 km suuntaansa ja 46 minuuttia ilmoitettiin ajoajaksi. Tosin tätä lumimyräkkää ei nyt tuohon ajoaikaan ollu leivottu.

En tietenkään kantanut suurtakaan huolta reitistä, sillä kyydissä oli kaksi navigaattoria nokialainen ja samsungilainen.

Ei muuta kuin matkaan aamutuimaan. Apukuskit ryhtyivät räpläämään navigaattoreitaan. Ensimmäisenä jotakin tietoja alkoi indikoimaan samsungilainen.

Se kuitenkin käski kääntymään ympäri ja esitti mitä ihmeellisimpiä paikkoja. Asiaan syvällisemmin tutustumatta tuntui, että taisivat mennä suunnat väärinpäin, eikä löytynyt vaihtoehtoa kääntää lähtö ja määränpäätä ympäri.

Nokialaiseen ei saatu otetta lainkaan tuon 47 minuutin aikana jonka matka kesti.

Kuinka sitten löysimme tuon yksinäisen talon keskellä ei mitään? Ajoin suoraan, kertaakaan harhaantumatta perille sen mielikuvan pohjalta, joka jäi eileniltaisesta karttavilkaisusta.

Siis ainakin kaksi gps:ää on mun perseessä, kun perstuntumalla pääsee paikkaan, jossa ei koskaan elämässään ole käynyt.

Sitten ihmettelen, että onko matkapuhelinten käyttöliittymät ihan kohdallaan. Jos ne olisivat googlemaiset. Ainostaan kaksi asiaa. Lähtöosoite ja määränpää ja sen jälkeen valinta autolla kävellen. Ei pitäisi olla vaikeaa.

Itsekään en ole vielä koskaan onnistunut nokialaisessa suoraan valitsemaan haluttua navigointireittiä.

Käytön logiikka on jotenkin täysin väärä tai sitten se on tehty tahallaan sellaiseksi, että pitää mennä karttapaikan ostaneen kapakan kautta. Vaikka ravintolalla ja autoilulla ei ole mitään tekemistä keskenään.

Nöyränä pitää vain etsiä Nokia Mapsin käytön periaatteet jostakin. Puhelimen käyttöohjeesta niitä ei löydä.

Mikä pankkilakko

Torstai 17.12.2009 - Kauko Niemi

Tänään siis päättyi pankkilakko. Tosin en kyllä millään tavalla huomannut kyseistä mielenilmaisua. Ei taida tehota vanhanaikaiset temput uudenaikaisissa verkoissa.

Jouduin todellisuudessa asioimaan fyysisesti viimeiksi viisi vuotta sitten, kun selvittelin perikunnan tilejä. Sen jälkeen fyysiseen konttoriin ei ole ollut asiaa.

Nykytilannetta en tunne tarkkaa, miten käy lainojen allekirjoitukset, kun OP lopetti kansalaskortin käyttämisen. Se olisi muutoinkin ollut käyttökelpoinen, ettei olisi tarvinnut salasanalistoja. Takapakkia mentiin.

Nykyään en tee mitää pitempiaikaisia sopimuksia sellaisen yrityksen kanssa, joka ei lähetä e-laskuja.

Kaikesta voi päätellä, että minun puolestani H&M voisi perustaa myymälänsä muihinkin pankkisaleihin kuin Helsingin Aleksanterinkadulle.

Hihna kireällä

Maanantai 14.12.2009 - Kauko Niemi

Kävellessäni viikonloppuna paikoitusalueelta Helsingin Messukeskukseen sisään tuli mieleen ne monet hauva.comin jutut, joissa käsitellään koiran vetämistä hihnassa.

Viikonloppuna hauvojen hihnojen kireys oli luonnollista, kun 17000 koiran hajut ja kohtaamiset pienellä alueella oli käytännön sanelemaa pakkoa. Jokainen liikkui aikataulujen pakottamana paikasta toiseen, eikä läheskään aina ollut aikaa kohtaamishaisteluun.

Hihna oli kireällä siinäkin perheessä, jossa äiti ja poika lähtivät ihailemaan valitsemaansa koirarotua. Perheen koira oli vielä odotusvaiheessa. Perheen isä sen sijaan jätti messukeskuksen väliin osoittaakseen, ettei ole satasella mukana koiranhankinnassa. Isä sanoo tietävänsä lopputuloksen jo nyt. Kenen kontolle koiran ulkoiluttaminen loppujen lopuksi kaatuu.

Hihnat olivat kireillä monen monissa käytäväkeskusteluissa kehien ulkopuolella. Edellisen näyttelyn tuomari kun oli täysin eri mieltä koirasta kuin tämänkertainen tuomari. ”Tuomaripeli” taitaa nostattaa suurempia tunteita ja kiristää hihnaa enemmän kuin missään muussa lajissa.

Hihna kiristyi aina itkuun asti ykköspaikan jäämisestä niinkin lähelle nuorten koirakäsittelijöiden kilpailussa. Kilpailun kuuluttaja jaksoi toistaa liki jokaisen kohdalla kuinka harrastus on tuonut uusia, hyviä ystäviä ympäri maata. Mutta jos harrastus muuttuu itkuiseksi kilpailuksi, niin voi kysyä onko hihna silloin liian kireällä.

Hihnan kireys oli sopivasti hallinnassa tilaisuuksien järjestäjällä, Suomen Kennelliitolla. Maailman suurin yhden päivän koiranäyttely sujui hienosti. Järjestäjä oli etukäteen jo varoittanut Messukeskukseen tulevia suurista liikenneruuhkista. Kaikki eivät neuvoa noudattaneet, mikä aiheutti pientä sekaannusta ohjelmistoon.

Olin aistivinani, että koirien terveys on noussut terveen kritiikin kohteeksi ja konkreettisia toimenpiteitä tukien haetaan ratkaisuja tilanteen hallintaa. Koiranäyttelyt ovat olleet aikojen saatossa yksi syy ulkomuotojalostukseen piittaamatta koiran terveydestä.

Tässä koirien terveysasiassa hihnan kireys on pidettävä hallinnassa. Jopa näyttelytoiminnan periaatteita tulisi muuttaa terveyden ehdoilla.

Ompas Britit rumia

Perjantai 11.12.2009 - Kauko Niemi

Tämän päivän omituisin uutinen on varmaan, että brittilaisistä naisista yli puolet ja miehistä 39 prosenttia aikovat sisältää kauneuskirurgiaa tuleviin hääkustannuksiin.

Tuo on melkoisen suuri osuus, jos joka toinen morsian kävelee alttarille leikkaussalin kautta. Onhan siinä haastetta jo pelkkien aikataulujen sovittamisessa.

Taitaa olla kauneuskirurgia aikamoinen business tässä kovassa maailmassa, missä uusi työpaikkakin on kohta kiinni nenän koosta.

Tietenkin kiinnostaisi tietää mitä kohtia Bittimiehiltä kohennetaan.

Vahinko kuitenkin, ettei tämä kauneus periydy.

Vihkimiselle ei ole teologista perustetta

Keskiviikko 2.12.2009 - Kauko Niemi

Olen viisastunut paljon eilisen päivän aikana tai ainakin löytänyt uuden näkökulman. Kirkolla ei ole mitään teologista perustetta sille, että se vihkii pariskuntia avioliittoon, saati vääntää vuosikymmenet kättä siitä ketä se vihkii ja ketä ei.

Sen sijaan että kirkko kinaa ketä vihitään ja ketä ei, niin sen pitäisin kinata siitä onko sillä mitään teologista perustetta yleensäkään vihkimisille. Kirkon pitäisi lopettaa vihkimiset ja siunata parit. Maistraatissa voidaan hoitaa vihkiminen, jotta valtioiden säätämät lait voidaan toteuttaa.

Tätä mieltä on Tuulikki Koivunen Bylund. Hän on ensimmäinen suomalainen naispiispa koko maailmassa. Marraskuun alussa Ruotsin Härnösandin piispaksi vihitty Koivunen Bylund puhuu väsymättömästi tasa-arvon puolesta. - "Varmasti - taivaassa", hän vastaa kysymykseen, onko täydellinen tasa-arvo saavutettavissa YLE:n taustapeilin haastattelussa eilen. (kuuntele YLE Areenassa)

Koivunen Bylundin mukaan vihkiminen on valtioiden lainsäädännöllistä tuotantoa, jota kirkko on vain asetettu toteuttamaan, eikä sillä ole teologista perustetta.

Raamatussa puhutaan Jumalan siunaamisesta eikä missään vaiheessa vihkimisestä.

Eilen pastori Arto Antturi Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnasta tarttui lemmikkien siunaustilaisuudessa Senaatintorilla myös ajankohtaiseen asiaan. Mitä kirkon pitäisi siunata ja mitä ei.

Antturi palautti mieliin luomiskertomuksen, missä Jumala loi viidentenä päivänä merenelävät ja villipedot, käski heidän lisääntyä ja siunasi heidät. Jumala loi ihmisen ja siunasi heidät. Ei siis vihkinyt vaan siunasi.

Antturi kiteyttää siunaamisen sillä, että älkää pyytäkö Jumalaa siunaamaan sitä mitä teillä on, vaan yrittäkää löytää sitä mitä Jumalalla on. Se on jo siunattua.

Viime aikoinahan on keskusteltu muun muassa siitä, pitäisikö kirkon ylipäätään siunata ostoskeskuksia ja jättää homoparit siunaamatta, jotka kuitenkin ovat Jumalan luomia.