Omistan kolmannenkin kannettavan tietokoneen, siinä on linssi

Perjantai 29.6.2012 - Kauko Niemi

Olen testikuvannut melkein kokonaisen päivän ja tullut tarkkojen testiplanssien jälkeen siihen tulokseen, että yhden objektiivin tarkennus ei suurilla aukkoarvoilla toimi moitteettomasti.

Ja muutenkin tuo testikuvaaminen on arvokasta oppimista kuinka kamera todellisuudessa käyttäytyy. Seuraavaksi kameran elektronisista säädöistä voi hakea apua ja virittää tarkennuspiste kohdalleen. Ja jos tämä ei riitä niin sitten mennään optiikka-mestarin pakeille.

Kameran valikkoja selaillessa ja käsikirjaa silmäillessä on pakko hyväksyä, että tämäkin kaulahihnassa roikkuva aparaatti on melkoinen tietokone, johon on yhdistetty lisäksi vaativaa optiikkaa samaan pakettiin.

Kamerani Canon 7D on saanut reilussa vuodessa kaksi ohjelmistopäivitystä. Seuraava päivitys on luvassa elokuussa ja kameran ominaisuudet paranevat ja kasvavat aika merkittävästi, koska kyseessä ei ole mikään välipäivitys.

Päivitystiheys ei nyt aivan yllä windowsin viikkotastasolle, mutta mikäänhän ei periaatteessa erota kameraa tietokoneesta.

Siis kaksi kannettavaa pc-tietokonetta, kameratietokone ja oikeastaan puhelintietokone onkin jo neljäs tietokone.

Jos Nokian hallituksen puheenjohtaja Risto Siilasmaan visioon on uskominen, niin kaikkien härpättimien käyttäjäkokemus on pian samanlainen. Samanlainen tilannehan oli henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoilletulossa. Yhteensopivuus oli kuitenkin se asia, joka kantoi eteenpäin tai kaatoi sooloilijat paitsi Applen.

Itsekin olin vuosia Apple-käyttäjä, mutta yhteensopimattomuus ja Applen mielivaltaiset päätökset minun puolestani saivat äänestämään jaloillani ja lompakollani.

Takaisin tuohon alkuperäiseen teemaan – valokuvaukseen. Aika osoittaa myös, että valokuvauksessa yhteensopivat bitit ovat olennainen osa kokonaisuutta. Sanotaankin, että kameran osuus tässä ketjussa on hyvän raaka-aineen tuottaminen ja ehkä 30 prosentin osuus kokonaisuudesta. Loput kuvauksesta tapahtuu ruudulla.

Bittiketjun ymmärtäminen ei ole mitenkään huonoasia valokuvaajalle.

Juhannuskoiralle kaljaa

Keskiviikko 20.6.2012 klo 11.59 - Kauko Niemi

Yhdysvalloissa tuli myyntiin Bowser beer -merkkinen olut, joka on alkoholiton ja kehitetty juuri hemmottelemaan koirien makunystyröitä. Koiraoluessa ei ole myöskään hiilihappoa.

Oluen kehittäjä Jenny Brown sanoo, että ihmisellä on usein vahva tunneside koiraansa ja on täysin luonnollista, että haluaisimme tarjota heille pitkän päivän päätteeksi oluen.

Voi hyvin kysyä onko se tosiaankin täysin luonnollista ja tarvitseeko koira olutta. Onko se luonnollista koiralle, että viime kesänä Yhdysvalloissa tuli markkinoille koirien jäätelö.

Luonnottomalta tuntuu sekin, että koira tarvitsee juoksumaton olohuoneeseen. Tai tässä tapauksessa sitä tarvitsee laiska koiran omistaja, joka ei itse halua liikkua television äärestä.

Yhdysvalloissa markkinoidaan myös koirienvaunuja, joita on vaikea erottaa lastenvaunuista.

Pitkään on keskusteltu koirien vaatetuksista, joka on kasvanut valtavaksi liiketoiminnaksi. Joissakin tapauksissa suojat ovat tarpeellisia, vaikkapa silloin kun lyhytkarvainen koira käy lenkillä -30 asteen pakkasella.

Oluenkehittäjä on siinä oikeassa, että ihmisellä on vahva tunneside koiraansa. Vahvaa tunnesidettä on helppo käyttää sekä hyvässä että pahassa ja ennen kaikkea turhuudessa.

Parasta A-luokan koiran rakkautta on antaa koiran olla koira. Vain silloin kasvaa tyytyväinen ja tasapainoinen koira.

Omistaja luikki paikalta

Perjantai 15.6.2012 - Kauko Niemi

Kuukauden sisällä on ollut jo kolme koiran purematapausta, josta koiran omistaja on luikkinut tiehensä. Tuntuu käsittämättömältä.

Käsitys siitä, että koiran omistaja olisi keskimääräistä vastuullisempi henkilö alkaa tuntua kovin väärältä luulolta. Ihminen joka ottaa koiran sitoutuu siihen 10 – 15 vuodeksi. Ottaa vastuu eläimen jokapäiväisestä hyvinvoinnista ja sitten yks kaks yllättäen ei otakaan vastuuta siitä mitä lemmikki tekee.

Viimeisin tapaus Vantaalla, missä vapaana ollut koira puri 8-vuotiasta poikaa ja koiran omistaja poistui paikalta purreen koiran ja muiden koiriensa kanssa. Virhe on jo siinä, ettei koiraan voi koskaan luottaa niin paljon, että sitä voisi pitää vapaana. Siksi siihen on säädetty oikein lakikin, jotta asia olisi täysin selvä kaikille koiranomistajille.

Tällä hetkellä luonto on täynnä erilaisia poikasia, jotka herättävät koiran vainut. Siis ei tarvitse olla edes lapsi tai isompi ihminen, kun rakas lemmikki äkkiarvaamatta tekee omia vaistonvaraisia ratkaisujaan, joita ei koirakoulussa opeteta eikä opita. Ne ovat verenperintönä siltä ajalta kun kaikki koirat ovat olleet enemmän tai vähemmän saalistajia. Joillakin nykyroduilla ja yksilöillä ominaisuuden esiintyvät useammin ja herkemmin kuin toisilla.

Vahinkoja tapahtuu kaikissa asioissa ja kaikissa toiminnoissa, niin liikenteessä, harrastuksissa kuin koiran kanssa. Vahingon sattuessa se viimeisin keino pitäisi olla vahinkopaikalta karkaaminen. Voihan kyseessä olla sellainenkin vahinko, jonka uhri tarvitsee apua. Uhrien heitteillejättö on vastuutonta.

Monesti on mietityttänyt, että mikä tällaiseen tilanteeseen ajaa. Onko kyse silloinkin kun koira on ollut kytkettynä oma häpeä, ettei pysty koiraansa hallitsemaan. Onko kyse jopa koiran menettämisen pelko.

Sisäistä liikutusta rautakaupassa

Maanantai 11.6.2012 - Kauko Niemi

Yhä useammin mietin, mikä saa sisäisen liikutuksen, pysähtymään, palan kurkkuun ja sydämen syrjälleen.
Tällaisia aitoja tilanteita onneksi tulee vielä kohtuullisen usein, viimeksi viime lauantaina rautakaupassa.

Seisoin rautakaupan hyllyn välissä pähkien myyjän kanssa vessanpöntön tiivistettä. Viereinen täysin tuntematon herra otti hyllystä tiivisteen ja sanoi että se on tämä. Voin näyttää tuolla autossani kuinka se vaihdetaan. Tämän jälkeen hän opasti parkissa olevassa autossa oleilla varaosilla vaihe vaiheelta kuinka tiiviste vaihdetaan.

Elämäni pysäyttävä kokemus - kiitos - auton kyljessä luki Stadin Talkkarit - ystävällisyyttä, ammattitaitoa ja hyvää tahtoa riitti. Sen enempää en tästä herrasta tiedä.

Olen aivan varma, että 3,89 euroa maksavan tiivisteen löytäminen ei synnyttänyt tätä sykähdyttävää tunnetta. Eikä sekään, että säästin muutaman kympin, kun ei tarvinnut tilata stadintalkkareita kotiin vaihtamaan tiivistettä.

Vessanpönttöni oli lirutellut jo pitkään, enkä edes löytänyt keinoa kuinka saisin sen auki ja tutustuisin sen sielunelämään. Utelias kun olen kaikkea näkemään ja kokemaan.

Tilanteeseen vaikutti ilman muuta sen yllätyksellisyys. Tilanteen aitous ja se että jollakin riittää hyvää tahtoa jakaa muillekin.

Nämä sisintäni liikuttavat asiat ovat yleensä pieniä, yllättäviä, silloin kun niitä vähiten odottaa. Se että olen miettinyt pitkään kameran vaihtoa ja lopulta menen kauppaan ja ostan sen, ei mitenkään erityisemmin ilahduta paria tuntia kauempaa. Sitten vain aletaan kuvaan ja oppimaan. Niin sanottu shoppailu ja heräteostot tuovat poikkeuksetta pahan mielen. Olisinhan pärjännyt tuhlaamatta.

Tuollainen sisäinen, vaikuttava tunne saattaa syntyä vaikka tv-uutisia katsoessa, kun joku kehitysmaan nuori on oikeasti yrittänyt ja oikeasti onnistunut. Helsingin kerjäläiset eivät taas herätä sääliä, sillä minulla ei ole takuuta niiden aitoudesta.

Siis sattuma tai onni eivät myöskään riitä laukaisemaan tätä sisäistä reaktiota. Viiden miljoonan lottovoitto voisi tuoda tyytyväisyyttä ja taloudellista varmuutta, mutta tuskin sisäistä muljahdusta. Sillä rahalla voisi kuitenkin yllättää sellaisia aitoja ihmisiä, jotka vähiten odottavat mitään tapahtuvaksi.

Yllätyksellisyys puuttuu myös kaikesta hyvien tapojen ja protokollien noudattamisesta. Kaavojen mukaan etenevät juhlat ja tilaisuudet voivat olla ihan asiallisen mukavia, mutta eivät ne hevin saa aikaiseksi sisäistä liikutusta.

Viranomaisen luvalla saa huijata

Tiistai 5.6.2012 - Kauko Niemi

Euroopan kilpailuvirasto on kuulemma antanut luvan käyttää markkinoinnissa 4g-termiä, vaikkei kyseessä ole 4g-tietoliikenneverkko. Nykyisin ”4g-verkkoon” sopivia laitteita voida päivittää myöhemmin oikeaan 4g-verkkoon silloin kun se joskus tulee.

Tuntuu kovin kummalliselta, että esimerkiksi Helsingin Sanomat kampanjoi iPadia ja digitaalista lehteä pakettina ja iPad on muka 4g-versioinen.

Teknisesti esimerkiksi aito iPad 4g toimii vain Yhdysvaltain ja Kanadan 4g-verkoissa, jotka käyttävät eri taajuuksia kuin tulevat eurooppalaiset 4g-verkot. Tällä hetkellä sen enempää Suomessa kuin muissakaan Euroopan maissa ei ole kaupallisessa käytössä olevia 4g LTE –verkkoja. Siis sen enempää iPad kuin ”4g-puhelimet eivät todellisuudessa käytä ominaisuuksiltaan nopeaa 4g-verkkoa.

Mikä se suomalainen 4g-verkko sitten on, jota myydään täyttä häkää?  Sehän on 3g-verkko, jota on hieman viritetty vakio 3g-verkosta. Olisiko reilumpaa sanoa 3g+ tai 3g turbo. Se, että näissä käytetään mikro-sim-korttia ja on nopeampi kuin perus-3g-verkko ei mielestäni tee 4g-verkkoa. Puuttuuhan vauhdistakin melkoinen osa.

Joku on jopa levittänyt tietoa, että kyllä sen iPadin voi sitten päivittää suomalaiseen verkkoon kun aikanaan tulee. Näin ei voi tehdä. Ei ainakaan ohjelmallisesti. Jokaisessa langattomassa laitteessa on radioyksikkö, joka käyttää tiettyä taajuutta, eikä se ymmärrä muiden taajuuksien perään.

Kovasti ihmetyttää, että kilpailuviranomaiset sallivat näin kummallisen 4g-laajennuksen. Monissa asioissa kielletään jopa tiettyjen sanojen käytön, jotka antavat väärää mielikuvaa. Tässä ei ole kyse vain mielikuvasta vaan teknisesti kokonaan eri tuotteesta.

Kukkaisviikonloppu - hukkaan heitettyä rahaa

Maanantai 4.6.2012 - Kauko Niemi

Loputtomat jonot kukkakaupoissa, jokaisessa alepassa puolinuukahtaneita ruusuja, joka toisella vastaantulijalla kukkapaketti kainalossa. Se oli jokavuotisen touko- kesäkuun viikonvaihteen kukkakauppiaiden sesonki.

Kukat kuuluvat luontoon, eikä kauppiaiden kassojen lihottamiseksi. Olen ihaillut, nuuhkinut, kuvannut varmaan satoja jopa tuhansia kukkia luonnossa. Facebook on täynnä ihailtavan kauniita kukkakuvia luonnosta.

Kaupan kukat eivät minua ilahduta missään muodossa eikä missään tilanteessa. Etenkin kun tiedän, että se on vain kallis, opittu tai protokollan mukainen tapa muistaa, kun ei parempaakaan ideaa ole keksitty.

Tarkemmin muistellessa mieleeni ei palaudu yhtään sellaista tilannetta, jossa joskus minulle annettu kukka olisi jättänyt mitään pysyvää jälkeä mieleeni.

Kalliin kukkapuskan ilo, jos se sellaista jollekin tuottaa, jää aina lyhyeen. Leikkokukkien pirteys sammuu jo useimmiten kauppamatkalla ja viimeistään parinpäivän päästä. Ovathan ne olleet jo matkalla ties kuinka kauan ja kuinka kaukaa.

Saman summan voi antaa vaikka rahana, lahjakorttina tai lahjoittaa sankaria lähellä olevaan hyötykäyttöön.

Maailman kuulu viulisti Anne Sophie Mutter lähti pari viikkoa sitten konsertin jälkeen Helsingin Musiikkitalolta mustalla mersulla kohti hotelliaan. Suuri kukkapuska jäi järjestävälle seuralle (ehkä kierrätykseen seuraavan illan esiintyjää varten). Mutter ei kukkia halunnut mukaansa, mutta muodollisuus tuli täytettyä. Kovin olisi epäkäytännöllistä ollutkin raahata isoa kimppua mukanaan.

Sen sijaan eilen illalla kukkaviikonlopun päätteeksi tyytyväisenä huomioin Helsingin Tuomiokirkossa, kun Helsingin Urkukesän avajaiskonsertin esiintyjille annettiin joku pieni kuihtumaton muistopaketti runsaiden aplodien kera.

Toivottavasti minun arkulla sitten aikoinaan ei näitä turhuuksia nähdä puolen tunnin takia. (ilmoitan kyllä, jos mieli muuttuu)

Kehitys ja kunto kehittyy

Lauantai 2.6.2012 - Kauko Niemi

Sitähän on taas kuin mullikka kevätlaitumella, kun pääsee tuulista huolimatta kunnolla ulkoilemaan.

Toukokuun terveysprojektin saldo ei ole paha. Toukokuussa tuli uusia lajeja matkaan kuten pyöräily ja uinti. Kuukauden kokonaissaldo oli 37 liikunnallista suoritetta yhteensä 40,23 tuntia. Kuukauden aikana kertyi keskimäärin 10569 askelta joka päivä - siis mukana hyötyliikunta ja kävelylenkit.

Tekeminen jakautui mukavan tasaisesti. Kävelyä ja patikointia reilut 13 tuntia, salilla yhdeksän tuntia, uintia 10,5 tuntia ja fillarointia 7,5 tuntia. Eiköhän tällä tahdilla tule rasitettua kroppaa tasaisesti eripuolilta.

Ehkä kaikkein positiivisin yllätys on uinti ainakin kirjanpitoa seuratessa. Se on ollut aina hauskaa mutta niin hankala laji. Pinnalla pysyn, mutta tekniikka täysin hakusessa. Kaikki mummon menee menojaan, kun pärskin epätoivoisesti eteenpäin. Silti kolmessa viikossa on Uimastadionilla kertynyt uintimatkaa 9,1 km ja paljon raitista ilmaa.

Tekemisen tarkkuus nyt kärsii, sillä Suunnon mittarini ei suostu toimimaan vedessä ja uinnista ei siis kirjaudu mitään merkintää kunto-ohjelman tavoitetauluun. Siksi myös yhteenveto kertoo tavoitteiden toteutuneen vajaa 70 prosenttisesti. Näillä kuitenkin mennään.

Fiilikset ovat pirteät ja halu liikkua sen kun kasvaa kasvamistaan. Mitään väkinäistä pakkopullaa ei nyt mössötetä. Paino on lievässä laskussa, mikä sekään ei haittaa pätkääkään. Varaa on menettää läskiä.

Tänään kävin tekemässä kuntotestin Leppävaaran urheilukentällä. Kuntotestissä kävellään 1,6 km niin nopeasti kuin suinkin. Sykemittarin ohjelma laskee ajasta ja sykkeestä kuntotason. Lienee sukua UKK-testille, vaikka onkin amerikkalaisen yliopiston kehittämä.

Tänään karu totuus osoitti kuntoa numerolla mitattuna 6,6. Tämä tarkoittaa selkokielellä oikein hyvä. Kuukausi sitten vastaava luku oli 6,0. Silloinkin oli oikein hyvä, kun osuu asteikolle 6,0 – 6,9. Kohti erinomaista ollaan siis menossa ja se alkaa asteikolla 7,0. Eivätpä ole hukkaan menneet nämäkään aherrukset.

Terveysprojektini alkoi vuosi sitten toukokuun alussa.