Miksei enää saa avata keskusteluja

Lauantai 29.7.2017 klo 11.33 - Kauko Niemi

Miksei saa avata keskusteluja vai pitäisikö ihmetellä miksei osata kuunnella, olla uteliaita, mitä toisella olisi annettavana.

Se on kuitenkin varmaa, ettei yhdenkään ihmisen ensimmäinen idea, ajatus ole valmis toteutettavaksi. Tai jos toteutetaan, niin melko varmasti jää puolitiehen. Sellainen 4-5 ideointikierrosta alkaa tuottamaan jo tulosta, kun mukana on riittävän erilaisilla kokemuksilla ja tiedoilla varustettua ihmistä.

Tänään Helsingin Sanomien haastattelussa ministeri Anne Berner kritisoi aiheellisesti – miksi ääneen ajattelu lytätään. Voin kuvitella mitä ministerin jokainen sanominen tarkoittaa. Oppositio kääntää asian, eikä haluakkaan löytää mitään kehitettävää. Media tekee klikkien keräykseen sopivia heittoja, joilla ei ole mitään yhteyttä alkuperäisen ajatuksen kanssa. Huippuvierailu kiteytyy keltaiseen mekkoon. Ja loputa kansa raivostuu somessa. (alleviivaan, ettei tässä ole mitään poliittista viestiä matkassa).

Yksikään asia ei etene tuolla kaavalla. Etenemisellä tarkoitan alkuperäisen asian, idean riittävän monipuolisien näkökulmien löytämistä, idean paranemista kierros kierroksen jälkeen. Näin päästäisiin nopeasti käytännön kokeiluvaiheeseen ja sitä kautta toimivaan toteutukseen.

Tämän päiväisen Hesarin Talouden sankarit -juttusarjassa myös Roope Uusitalo kritisoi, että keskustelemme nyt aivan liikaa faktoina esitettävillä mielipiteillä.

Nykyisin valitettavasti sama ilmiö toteutuu jo pienissäkin kuppikunnissa. Rakentava keskustelu puuttuu. Ei kuunnella toisten viestejä, eikä haluta ymmärtää kuin omaa etua, vaikka pitäisi kehittää yhteistä.

Oliskohan mahdollista elvyttää aikoinaan järjestettyjä ideariihiä, joissa pelisäännöt kielsivät arvostelemasta tai lyttäämästä esitettyjä ideoita. Piti esittää aiheeseen liittyvä uusi idea tai kasvattaa jo esitettyä ideaa.

 

Hyvän kokemuksen myötä mieli muuttuu täysin vajaassa tunnissa

Tiistai 25.7.2017 klo 9.49 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Vanhanaikainen kun olen, niin itsepalvelupesulan käyttö ei ole kuulunut palvelukokemuksiini. Minulla on ollut tunne, että pitää vähintään olla sukankutimet mukana, kun sinne menee aikaansa tuhlaamaan.

Kotona pesukoneeni on pieni ja hajoaa ihan millä seuraavalla pesukerralla tahansa. Eikä sillä voisi muutoinkaan pesaista mattoja. Toki mattojen pesu yleisillä pesupaikoilla on kauniina kesäpäivänä mukavaa puuhaa, etenkin jos kantti kestää jättämään matot valumaan ja kuivumaan muutamaksi tunniksi.

Kun sitä kaunista kesäpäivää on nyt saanut odottaa jo liian pitkään, niin päätin kokeilla Suomen ensimmäistä tasopesuria Konalan 24.pesulassa. Samalla otin pari muutakin hankalaa mattoa matkaan, josko nekin saisi pestyä samalla.

Hooverilla ei kuitenkaan tarvinnut vääntää

Nopea silmäys elämäni ensimmäiseen itsepalvelupesulaan. Kaikkihan näytti aivan loogiselta, kuivuri, eri kokoisia koneita, mattokoneita, mattojen kuivauskaappeja, ja sitten tuo kovapohjaisille matoille tarkoitettu tasopesuri.

Kanssapesijäni tiesi kertoa, että kaikki kestävät puolituntia. Hups mullahan tulee kiire tehdä kauppaostokset seinän takana olevassa k-kaupassa.

Toisen koneellisen maksoin puhelimella ja toisen kortilla lähimaksuna. Kolikoita ei tietenkään ole käytössä.

Minun suurikokoinen sisalmatto ei liene niin kovapohjainen, kun tasokone sen haluaisi olevan. Sainkin sitten koetestata palvelukonseptin ihan viimeisen päälle. Matto jäi koneeseen ja luukku/seinä kiinni. Soitin päivystysnumeroon.

Pääsin nopeasti ohjeiden mukaan yhteisymmärrykseen koneessa olevan yhden nappulan kanssa. Ja näyttö paljasti, että taustalla on jokin windows härpäke, joka saattoi koneen alkutilaan.

Toisella yrittämällä asetin maton huolellisemmin rullalle ja samoin huolellisemmin koneen mitattavaksi. Mittaus on sikäli tärkeä, että pesun hinta määräytyy maton koon mukaan. Nyt kone teki niin kuin pitikin

Kaikki matot olivat kuivuusasteeltaan sylissä autoon kannettavia ja parvekkeella loppukuivattavavia.

Reilussa tunnissa ihmisen mieli muuttuu täysin. Enkä edelleenkään tarvitse sukankutimia pesureissulleni. Palvelukokemus ei todellakaan ole kytketty ihmiseen. Kassaan, joka opetellusti toistaa ilman mitään tunnetta jo 268 kertaa – hyvää päivänjatkoa.

Aloin tykkään Trumpista

Maanantai 17.7.2017 klo 11.21 - Kauko Niemi

En niin paljoa kutenkaan, että fanittaisin häntä tai seuraisin hänen twiittejään. Enkä ole vielä varma hänen aikaansaannoksistaan. Ennustukseni jo ennen presidentiksi valintaa oli, että hänen kautensa kestää vuosi ja kahdeksan kuukautta. Tätä ennustetta en muuta.

Se mistä tykkään, että hän tekee kaiken eri tavalla, kyseenalaistaa presidentilliset protokollat. Hän ei siis kampanjoinut ja ryhtynyt erilaiseksi presidentiksi. Hänhän on jopa rehellinen ja aito omalla tavallaan. Kuka määrää kuinka presidentin pitää esiintyä ja mitä hän saa sanoa ja kenelle. Paitsi siis yhteisesti ja parlamentaarisesti päätetyt lait.

Tykkään Trumpin rajojen testaamisesta. Tapahtui sitten mitä tahansa hänen presidentin urallaan, niin joka tapauksessa hän on muuttanut jo nyt ikivanhoja juuttuneita uria.

Milloin vaihtoehtoinen toiminta sitten muuttuu häiriköinniksi? Silloin kun toisinajattelu ei tuota mitään konkreettista muutosta, lopputulosta.

Tämän päivän artikkeli Helsingin Sanomissa on erinomainen esimerkki, kuinka Onnibusin toinen perustaja Pekka Möttö ei ollut häirikkö, vaan sai pysyvän muutoksen aikaan koko Suomen linja-autoliikenteeseen. Häiriköksi häntä nimittivät toiset bussiyhtiöt, jotka olisivat mieluummin halunneet jatkaa, niin kuin on jo vuosikymmenet toimittu.

Maailma on täynnä erilaista toimintaa, joita kukaan ei kyseenalaista, vaan jatkavat automaattisesti entisten yleisesti hyväksyttyjen tapojen mukaan. Sosiaalinen media osoittaa selvästi, ettei asioista suostuta aina edes keskustelemaan. 

Kun saat tylyn ilmoituksen, että tietotekniikkapalvelu loppuu

Sunnuntai 16.7.2017 klo 12.09 - Kauko Niemi

Terveystietojen tallennuspaikka Taltioni suljetaan tämän kuun lopussa. Näin ilmoitti Medi-IT pari päivää sitten. Itselläni on tallennettu tapahtuneita ja mitattuja terveystietoja vuoden 2012 syyskuusta asti. Eräänlainen terveyshistoriani, joita olen myös silloin tällöin joutunut näyttämään lääkereille selittelyitteni tueksi.

Palvelu vaikutti kaikin puolin luotettavalta ja monin verroin monipuolisemmalta kuin mitä itse sitä käytin. Tosin eihän minulla ole tarvetta seuratakkaan kaikkia mahdollisia terveyteen liittyviä asioita.

Medi-IT Oy on yksi Suomen suurimmista julkisomisteisista sote-ict:n ratkaisutoimittajista. Yhtiön omistaja-asiakkaina on kahdeksan sairaanhoitopiiriä ja Espoon kaupunki (in-house). Omistajapiirien yhteenlaskettu väestöpohja on noin 1,3 miljoonaa suomalaista, ja Medi-IT:n palveluntuotannon piiriin kuuluu noin 50 000 loppukäyttäjää eri asiakasorganisaatioissa.

Taustalla siis kaikkea muuta kuin pieni startup, joka kokeilee hetken jotakin. Tosin tässäkin tapauksessa taustalla Sote-uudistus ja sen taustalla kehittyvä Omakanta-palvelu. Tosin Omakanta ei ole kovinkaan vuorovaikutteinen – ainakaan vielä.

Omakannan ajatusmaailma on vuodelta kivi ja kirves keskiössä 15 minuutin perusteella syntynyt lääkärin kaikkitietävä näkemys taudinkuvasta. Laboratoriotulokset ilman viitearvoja, siis vain asiantuntijoille.  

Edellisen kerran olin todella pettynyt yllättävään lopettamispäätökseen, kun K-ryhmä lopetti palvelunsa, missä pystyit näkemään kuukausi tasolla kaikkien ruokaostostesi ravintoainesisällön. Tiesit oliko kauppakassisi sisällöstä hiilareita enemmän kuin tavoiteltu 20 prosentin taso.

Todella hyvä palvelu, kun joku lukee automaattisesti tuoteselosteet puolestasi ja tekee niistä yhteenvedon. Tällainen palvelu pitäisi olla kansanterveyden kannalta lakisääteinen kaikilla elintarvikkeita myyvillä kaupoilla.

Tietotekniikkapalvelujen yksipuolinen lopettaminen askarruttaa harvase päivä. Tällä viikolla ostin 10 T ulkoista levytilaa ihan fyysisesti tuohon koneeni viereen.

Miten uskaltaisin ostaa pilvipalveluja, tai ryhtyä käyttämään erilaisia sovelluksia, kun en tiedä milloin ne loppuvat ja mikä on yksipuolisesti päätetty hinnoittelu kymmenen vuoden kuluttua. Nyt siis puhun yksityisen ihmisen suulla, jolla on muun muassa valokuvakansiossa noin 150000 filettä.

Kaupunkipyörillä kauaskantoiset seuraukset

Maanantai 3.7.2017 klo 16.45 - Kuva ja teksti - Kauko Niemi

Helsingin kaupunki tekee erinomaista ja tärkeää asennekasvatusta  joko harkitusti tai vahingossa.

Lyhyellä tähtäimellä terveellinen pyöräily kasvaa ja pyöräily integroituu osaksi kaupunkiliikkumista. Pitkällä aikajänteellä toiminnalla on merkittävä kasvatusrooli, ettei liikkumisvälinettä tarvitse itse omistaa.

Kaupunkipyörät ovat houkutelleet kuluvana sateisena ja kylmänä kesänä jo yli 28 000 koko kauden maksanutta asiakasta palvelun piiriin, mikä on yli kaksinkertainen määrä viime vuoteen verrattuna. (kesäkuu 2017). Viime vuonna kausitilaajia oli 11 000.

Nyt Helsingissä ja Espoossa on pyöriä käytössä yhteensä 1500 ja pyöräasemia 150. Kesäkuussa jokaisella pyörällä poljettiin keskimäärin yli seitsemän matkaa päivässä. Suosituimpina päivinä matkoja on ollut jopa yksitoista pyörää kohden.

Eipä ole ihme, että tänä kesänä melko usein törmää tyhjään pyöräasemaan. Korkea käyttöaste pitää pyörät liikkeellä ja toisaalta tuottaa harmia pyörän tarvitsijoille. Tässä on tietysti vaaransa, jos systeemi ei toimi.

Monet pelkäsivät kallista systeemiä, mutta lyhyellä tähtäimellä kaupunkipyöristä näyttää tulleen toimiva osa liikennejärjestelmää.

Numeroiden valossa 28000 x 25 € = 700 000 € kaupungin kassaan. Tuohon kun vielä lisätään lyhemmät tilaukset ja ollaan vasta heinäkuun alussa. Aika hyvin saa kaupunki sijoittamansa rahansa takaisin (n. 1,3 miljoonaa / vuosi).

Kaupunkipyöräinvestointi on pitkällä aikajänteellä kaiken kaikkiaan hyväksi pyöräilylle, ihmisten terveydelle ja merkittävä asennekasvatusprojekti omistamisesta.

Sukupolven kestävä asennekasvatus varmasti tuottaa tärkeää tulosta - kaikkea ei tarvitse omistaa - tässä nimenomaisessa tapauksessa pyörää.

Olennaista tulevaisuuden kaupunkikehityksessä ovat yhteiskäyttöautot ja robottiautot. Jokaisen ei tarvitse omistaa ja seisottaa autoa. Käytännössä kehitys on ollut erittäin hidasta. Tekniikasta se ei ole kiinni, vaan asenteesta. Edelleen on ihmisiä, joilla on tarve osoittaa asemansa autolla. Viitteitä toiseen suuntaa on jo nuoremmissa ihmisissä. Helsinkiläisistä 18 vuotiaista vain 35 prosenttia hankkii itselleen ajokortin.

Toimiva kaupunkipyöräjärjestelmä opettaa tehokkaasti liikkumista yhteiskäyttövälineellä. Siihen tosin menee sukupolven verran aikaa. Tosin vieläkin kauemmin ilman tällaista kokonaisvaltaista käyttökokemusta.