Tänään päättyi 30 vuoden yhteiselo nokialaisten kanssa.

Torstai 26.10.2017 klo 22.11 - Kauko Niemi

Se oli vuosi 1987, kun perheen autoon asennettiin Mobiran Talkman. Laite lisäluureineen ja asennuksineen maksoi 24.000 markkaa. Vertailukohtana voi mainita, että samaan aikaan sai upo uuden Ladan reilulla 13.000 markalla. Talkmanilla pystyi tuolloin soittamaan aika monesta paikasta.

Suhteet ovat kovasti muuttuneen. Kallein puhelin taitaa tällä hetkellä iPhone X, jonka saa 1350 eurolla. Tuolla hinnalla ei saa ainuttakaan uutta autoa ja aika kehnon käytetyn.

Matkan varrelta mieleen on jäänyt etappeja muistojamuistoja. Ensimmäinen on ihan 1990 luvun alusta, kun voitin Classic-radion kilpailusta ihan oikean kännyliittymän ja toki hankin kännykänkin. Voittoliittymän numero on edelleen käytössä olevan numeroni.

Seuraava etappi oli 1995, jolloin viimeksi käytin paperista kalenteria. Tosin se oli ensin Palmilla, mutta pian käynnykässä. Samalla voin sanoa, ettei minulta ole kertaakaan vahingossa tai teknisten ongelmien vuoksi kadonnut yhdenkään kännykän muistista yhtään puhelinnumeroa. Yhteystieto siis 1990 vuosikymmenen puolivälistä.

Seuraava etappi on viime vuosituhannen viimeinen vuosi 1999, jolloin fillaroin Helsingistä Venetsiaa ja sovin Soneran kanssa, että kirjoitan matkaraportteja heidän sivuilleen. Kyllähän minä kirjoitinkin, mutta olikohan niin, että 17 päivän aikana löytyi kolme paikkaa mistä onnistuin niitä lähettämään kännykän varassa.

2000-luvulla vauhti kiihtyikin niin, ettei niissä muisteloissa enää ole pysynyt matkassa. Aina vain pienempiä ja monipuolisempia härpäköitä ilmestyy harvase päivä. Toimittajana pääsin eturintamassa niitä hipelöimään mennen tullen.

2010 jälkeen kännykästä tuli minun toinen kamera, jolla voi tarvittaessa soittaa. Tosin tarvetta ei juuri ole, koska samaisten värkien viestintämahdollisuudet ovat niin runsaat.

Toinen kamera sai aivan uuden merkityksen Lumia 1020 myötä. Kameran pixelit riittivät päihittämään tuolloisen järjestelmäkamerani, kuvat sai raw-versioina Photoshoppiin ja ennen kaikkea käsisäädöt olivat riittävän hyvät vaikeisiin kuvausolosuhteisiin.

Minun viimeisin Lumiani on nyt 950, missä edelleen markkinoiden yksi parhaimmista kameroista raw-ominaisuuksineen ja riittävine käsisäätöineen. Lupaan tarjota kahvit jos pystyt kuvistani erottelemaan, mitkä ovat kännykkäkuvia ja mitkä järjestelmäkameran kuvia.

Tähän on vuosien saatossa tultu monien sattumien ja väärien tulkintojenkin kautta tultu. Lumiat ajautuivat sivuraiteelle ja useat sovellukset, joita tarvitsen, eivät koskaan tulleet windows-puhelinten ulottuville.

Näkemiin

- aidot Nokia-sukuiset – nyt siis viimeisen kerran!

 

Tavaratalot eksyivät matkimaan

Maanantai 23.10.2017 klo 14.27 - Kauko Niemi

Muutama harppaus ajassa taakse päin, kun Irja (sukulaiseni) palveli asiakkaita 43 vuotta Stockmannilla. Hän sai puheluita asiakkailta, esimerkiksi Kiteen apteekkarilta. Apteekkari kertoi tarvitsevansa uuden puvun sukulaisen tuleviin hääjuhliin. Irja kokosi apteekkarille kokonaisuuden, puvun, paidan, solmion ja lähetti paketin Kiteelle. Se oli sitä tavaratalon palvelua viimeisen päälle, eikä hulluja päiviä. Apteekkari poikkesi Stockmannilla Helsingin reissuillaan ja silloin tarkistettiin, että olivatko mitat entisellään vai muuttuneet.

Kun minulle nykyisin tulee housutarve, niin ostanko siis housut vai ostanko brändiä. Housut voin pukea ylleni ja se jopa kuuluu sivistykseen, etten kulje julkisilla paikoilla ilman housuja. Se sijaan ilman brändiä pärjään jokaisessa paikassa oikein hyvin. Siis haluan ostaa housut. Kauppakeskukset ja enenevässä määrin tavaratalot tarjoavat asiakkailleen ensisijaisesti vain brändiä.     

Tämä on selvästikin ollut kohtalokasta tavarataloille, kun seuraa uutisia perinteisten tavaratalojen ahdingosta. Nehän ovat lähteneet matkimaan kauppakeskuksia, joita ne eivät kuitenkaan ole, eikä pysty olemaan. Palvelua ja myyntiä tavaratalot paikkaavat tilavuokrilla.

Tavatalojen igoni Stockmann ei tiedä onko se tavaratalo vai kauppakeskus ja se näkyy myös viimeisellä rivillä. Tiloja vuokrataan brändeille ja asiakasrassukka ei tiedä asioiko hän Stockmannin kanssa vai Haltin kanssa. Asiakas ei ymmärrä asioiko hän Powerissa vai Stockmannilla. En voi maksaa tabletin suojalaukkua laukkuosastolla missä pitäisi varmistaa laukkujen yhteensopivat koot.

Helsingin keskustan Sokos-tavaratalossa en tiedä milloin olen Sokoksella ja milloin Mark & Spencerillä. Brittivuokralaista ei mainita missään vaiheessa Sokoksen verkkosivuilla. Vaikuttaa enemmän keskinäiseltä kilpailulta kuin yhteistyöltä. S-ryhmä onkin jo purkamassa joitakin Mark & Spencerin vuokrasopimuksia Helsingin ulkopuolella.

Sama sekava ilmiö hiipii jo ruokakauppoihin. Kun Kampin K-supermarketista löytyy kahvia kolmesta paikasta pitkin myymälää, niin ketä muuta se palvelee kuin kauppiaan bisness-intressejä, joka myy hyllynpäätypaikkoja lisätienestinä normaalin myynnin lisäksi.

Juu tiedän, että niitäkin on, jotka tekevät valintansa brändin perusteella joko näyttäytyäkseen tai jopa järkisyistä. Esimerkiksi itse en voi valita adidaksen lenkkareita, joiden lesti on liian kapea, joten on pakko ostaa niket.

Tavaratalokonsepti on joka tapauksessa vaikeuksissa. Uusia kauppakeskuksia syntyy vauhdilla. Pian voit metrolla siirtyä 15 minuutissa viiteen kauppakeskukseen, missä samojen brändien omat myymälät ovat melkein samassa järjestyksessä joka keskuksessa ja tavaratalot kilpailevat väärillä keinoilla niiden kanssa.

Tietomäärän turvallinen raja

Perjantai 13.10.2017 klo 13.00 - Kauko Niemi

Istahdan ja painan nappulaa. Muutama valo vilkahtaa ja näytölle ilmestyy tekstiä ja pyydetään vahvistamaan. Mistään ei kuulu mitään. 

Sisävalo ei sammukaan automaattisesti. Hmmmmmm. Menen kosketusnäytön valikkoon ja neljän klikkauksen jälkeen huomaan, että valon asetus on jollakin tehdasasetuksella. Säädän sammutuksen 7 sekuntiin.

Nyt olen valmis hiirenhiljaiseen lähtemiseen liikkeelle hybridi-autolla. Kyllä, istun vielä toistaiseksi ohjaajan paikalla ja päätän ihan itse ajanko suoraan, käännynkö oikealle vai vasemmalle. Mutta auto vaihtaa automaattisesti pitkät ja lyhyet valot. Vilkuttaa ja vinkuu, jos vaihdan kaistaa ilman suuntavilkkua. Niin ja tuoreen lehtitiedon mukaan minulla saattaa olla aktiivinen hirvivaroitus.

Koelautaan integroidun kosketusnäytön ja minun välinen viestintä ei ole saumatonta. Välillä tuntuu, että windows-tietokoneen kanssa yhteistyö on jopa sujuvampaa.

Olen kahdesti istunut käyttöoppaan kanssa tiukasti pysäköidyssä autossa ja käynyt läpi mitä kaikkea tietoa auto yrittää ja pystyy minulle viestittämään. Mitä tapahtuu mittaristossa ja toisaalta kosketusnäytöllä ja sen kahdeksalla painikkeella ja niiden yhdistelmillä. Ja tietenkin mitä ominaisuuksia tulee kännykän langattomalla parittamisella ja puhelimen toimiessa tukiasema kytkettäessä auto internetiin.

Kyse ei ole mistään super tesloista vaan ihan tavallisen ihmisen kukkarolle sopivasta 20 000 perheautosta.

Tässä vaiheessa herää ainakin kaksi kysymystä. Kuinka moni haluaa ylipäätään oppia sujuvasti käyttämään tämän tietokoneen ominaisuuksia, vai jäädäänkö tietotekniikan ja älypuhelinten tasolle, jossa ominaisuuksista on käytössä alle 20 prosenttia.

Sellainenkin ajatus on käynyt päässä, että pystyykö tietotekniikasta vieraantunut henkilö käyttämään autoa lainkaan. Autokauppias ei siitä kuitenkaan varoittanut.

Toinen kysymys on, kuinka turvallista toimintojen hallinta on liikenteessä. Yhdysvaltain autoliitto on teettänyt Utahin yliopistolla tutkimuksen, joka perustuu 30 uuden automallin koeajoon. Testiajajat arvioivat, että 23 automallissa järjestelmät vaativat joko "erittäin paljon" tai "paljon" kuljettajan huomiota. Siitäkin huolimatta, että järjestelmät ovat suunniteltu ja sulautettu ajonaikaiseen käyttöön.

Liki 70 prosenttia amerikkalaisista haluaa uutta teknologiaa autoihinsa. Kuitenkin vain 24 prosenttia kokee, että nykyinen teknologia toimii täydellisesti.

Elämmekö vain välivaihetta? Pian siirrymme apumiehen penkille ja robotti tai muu keinoäly ohjaa kulkuneuvoa. Juuri on käynnistymässä neljä vuotta kestävä eurooppalainen kokeilu, missä testataan eri puolilla Eurooppaa tuhannella autolla ja sadalla ”kuljettajalla” automaattiautoja liikenteessä.

Puhutko sinä sujuvasti sotea

Perjantai 6.10.2017 klo 12.53

Minun sote-kuullun ja -näkemisen ymmärtäminen onnistuu vain aika ajoin. Ihan kuin olisin muuttanut Espanjaan ja ymmärtäisin sanan sieltä toisen täältä. Aivan varmaa on, että juuri nyt reputtaisin sote-kielikokeessa.

Sotea rakennetaan kuin iisakin kirkkoa. Suunnitellaan kolmas hallintohimmeli, mikäli Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori ei onnistu sitä torpedoimaan. Nimitettiin viikko sitten digipalvelujen päällikkö, mietitään kuinka sadat tietojärjestelmä saataisiin ymmärtämään toisiaan.

Missä viipyy se tärkein henkilö tai instanssi, joka opettaa puhumaan sotea. Kenen vastuulla on kehittää ymmärrettävää viestintää ja minkä toiminnallisen laatikon vastuulla on saada ”asiakas” ymmärtämään missä ollaan, mitä on saatu selville ja mihin mennään.

Hallinnollisilla päätöksillä, toimintamalleilla ja vastuilla kukin hoitaa vain oman hiekkalaatikkonsa, mutta koko hoitoketjun ymmärtäminen vaatii sujuvaa soteviestintää.

Olin pari kuukautta sitten sähköisesti yhteydessä Terveyskeskukseen. Siis tämä ei ollut se kuuluisa Kanta, missä terveystietoni, reseptit, hoitotahto  jne näkyvät, vaan erillinen sähköinen asiointipalvelu. Miksiköhän ei voisi hoitaa asiaa yhdellä kirjautumisella yhteen järjestelmään.

No lääkäriaika löytyy kun löytyykin parin viikon kuluttua.

Valituslistallani oli kolme asiaa. Lääkäri tarttui kahteen niistä. Molempiin suunnitellaan tehtävän testi. Tosin se toinen paljastui minulle testiksi, kun terveydenhoitaja kahden viikon kuluttua lähestyi tapaamisehdotuksella, jossa antaisi neuvoja, kuinka testi hoidetaan.

Kahden viikon testissä kirjasin 12 tulosta jokaiselta päivältä. Paperille tai vaihtoehtoisesti nettiin. Tosin terveyskeskus ei päässyt nettikirjauksia katsomaan. Siis niinkö, että kirjaan nettiin, kopioin ne sieltä paperille ja vien paperin terveyskeskukseen.

Olin soteviestintää näppärämpi. Selaimeni muodosti linkin tallentamiini kirjauksiin. Nettipalvelu teki valmiit analyysit ja selaimeni muodosti linkin myös analyysiin. Lähetin linkit sähköisesti terveyskeskukseen ja sain pyytämäni kuittauksen, että hommat hoidossa, ja muutaman päivän päästä Kannasta sain lukea, ettei mitään epäiltävää poikkeamaa.

Jos olisi vienyt tulokset paperilla, niin olisiko joku sitten näpytellyt 168 numeroa toistamiseen johonkin järjestelmään analysoitavaksi?

No toisesta testistä tuli heti kolmen viikon kuluttua paperikirje kotiin ja sen verran tietoa, että sinulle varataan aika jatkotutkimuksiin kolmen kuukauden sisällä ja siitä ilmoitetaan erikseen. Mitä missä milloin. No odotellaan, ehkä se paperikirje on jossain postin kätköissä.

Tai käyköhän tässäkin niin kuin jokin aika sitten, kun lääkäri oli laittanut tutkimusmääräyksen Kantaan, muttei kukaan ilmoittanut siitä minulle vasta kuin 8 kuukauden kuluttua.

Tutkimusmääräyksessä oli myös lääkärin antama puhelinnumero mistä varataan tutkimusaika. Paitsi, että kyseisestä numerosta ilmoitettiin, ettei tällaisiin tutkimuksiin voi varata aikaa. Pitää tulla vain sen hetkiseen jonoon.

Laatikkoleikin toinen laatikko ei tiennyt kuinka toinen laatikko toimii.

Sote tullee varmasti olemaan hallinnollisesti ja teknisesti hieno, muttei toimiva, ennen kuin viestintä on ristiin rastiin saumatonta koneiden ja ihmisten välillä. Niin saumatonta ja ymmärrettävää, ettei niin sanotun asiakkaan tarvitse etsiä ja tulkita netistä saamaansa tietoa.