Miksi kaikki hyvä pitää aina pilata

Maanantai 29.1.2018 klo 18.19 - Kauko Niemi

Laitoin valaisimen myyntiin paikalliseen kirpputoriryhmään, josko joku naapuri tai melkein naapuri innostuisi ostamaan valaisimeni.

 Siinähän ei mennytkään kuin hetki kun alkoi satelemaan viestejä. Ensimmäinen viesti – kiinnostunut. Toinen viesti kyrilisin kirjaimin, enkä ymmärtänyt mitä haluttiin. Kolmas viesti AV  kiinnostunut (alustava varaus). Neljäs viesti – voin ottaa, jos ei mene kaupaksi. Viides viesti – voin ottaa sen, jos postitat ja maksat postimaksut.

 Joko minä ja sitten jotkut muut eivät ymmärrä mitä tehdään myynnissä olevalle lampulle. Se ostetaan tai tehdään vastatarjous. Mikäs olisi sen helpompaa kuin ostaa ja myydä netissä. Miksi joidenkin pitää pilata hyvä ja helppo toiminta-ajatus.

Yksi netin Facebookissa oleva koiraryhmä on jouduttu laittamaan jäähylle jo kaksi kertaa. Ei ei, koirat eivät siellä hauku toisiaan vaan ihmiset haukkuvat toisiaan. Vaikka yhteisenä asiana pitäisi olla viattoman lemmikin hoito ja hyvinvointi. Miksi joidenkin pitää pilata hyvä harrastuspiiri.

Sähköpostini roskapostikansioon tuli kolmen päivän aikana 875 roskaviestiä. Itse viestissä oleva peruutuslinkki toimii vain informaationa, että tämä on toimiva osoite ja osoite on tämän jälkeen hyvää kauppatavaraa. Taas kysyn miksi joidenkin pitää pilata hyvä toiminta.

Reilu vuosi sitten kaksi ruotsalaista bloggaavaa lääkäriopiskelijaa tuomittiin käräjäoikeudessa ehdonalaiseen vankeuteen ja sakkoihin kurssimanipulaatiosta. Nyt tapauksen käsittelyssä on vuorossa erä numero kaksi, kun juttua puidaan hovioikeudessa.

Opiskelijat luulivat vetävänsä välistä helppoa rahaa, mutta pilasivat blokkareiden uskottavuutta.

Latvian sähköinen reseptijärjestelmä on joutunut laajan kyberiskun kohteeksi. Järjestelmä ei ehtinyt olla käytössä vielä kuukauttakaan ennen iskua.

Järjestelmään tulvi tuhansia lääkemääräyspyyntöjä sekunnissa. Uutistoimisto AFP kertoo, että niitä tuli 20 maasta Afrikasta, Karibialta ja EU-maista.

Näitä esimerkkejä riittää jokaiselle päivälle. Häiriköt käyttävät ihmisten tietämättömyyttä ja hyväuskoisuutta hyväkseen. Ja ovat tosi taitavia löytämään porsaanreiät.

Netissä ei näytä olevan mitään, joka toimisi yksinkertaisesti niin kuin on ajateltu ja suunnittelu. Aina jollakin on tarvetta uhota, korostaa itseään tai vetää välistä, tuhota. Toki näinhän on tapahtunut ennen nettiäkin, mutta silloin se on ollut monin verroin hankalampaa ja hitaampaa.

Suuri huoli onkin siinä, että sovelluksia pitää rakentaa yhä hankalammiksi ja sellaisilla kriteereillä, ettei niitä päästäisi käyttämään väärin. Paitsi että tällainen kehityssuunta tulee kalliiksi, niin tupaa menemään lapsi pesuveden mukana.

 

Tämä blogi on kuultavissa tänä iltana myös Finnradion taajuuksilla Espanjassa tai klo 20:30 netissä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kirpputori, pilaaminen,

Milloin suositus muuttuu määräykseksi

Maanantai 22.1.2018 klo 22.25 - Kauko Niemi

Taas riittää vastakkainasettelua, kärjistyksiä, ajan hengessä ja etenkin kun kyse on ihmisen hyvinvoinnista, terveydestä, johon vaikuttavat ennen kaikkea ravitsemus ja ihmisen muut elintavat.

Lääkäriliitto ajaa jäsenkuntansa uskottavuutta yhä ahtaammalle, kun ihmistä ei haluta kohdata kokonaisuutena, vaan hoidetaan jotakin yhtä oiretta viiden minuutin pikatapaamisen jälkeen kemialla.

Hoitotulokset jäävät laihoiksi, jos ihmisellä ei ole uskomusta muutoksesta ja paranemisesta. Jokainen ihminen tarvitsee uskomushoitoja tavalla tai toisella pärjätäkseen tässä elämässä. Joillekin se voi olla vaikka rukousta oman uskontonsa mukaisesti, joillekin vertaistukea. Kunhan vaan uskoo parempaan ja toistaa sitä riittävästi itsekseen tai toisen ohjauksessa.

Pelkkä määräys kemiallisesta pilleristä ei yksin tuota pitkäaikaista pysyvää tulosta. Toki sellaistakin hetken huumaa voi joskus tarvita.

Päivän väittämäni on, ettei kokonaista ihmistä voida säädellä tai määrätä terveeksi  jonkun yleisten kemiallisten kokeiden perusteella. Suosituksia voidaan laatia, mutta milloin suositus muuttuu määräykseksi, onkin jo vakavampi juttu. Ja viimekädessä onhan suomalaisella ihmisellä perustuslain mukaan itsemääräämisoikeus. Voi tehdä jopa hoitotestamentin.

Kun Suomessa on tällä hetkellä 556700 oppilasta peruskoulussa ja joku viranomainen on laatinut näille kaikille yhteisen ruokasuosituksen. Suositus puolelle miljoonalle lapselle ei tuota samaa lopputulosta jokaisen kohdalla. Sekin on koettu, että tämä suositus muuttuu määräykseksi silloin kun koululta otetaan ruokarahat pois, jos ei käytetä ”oikeaa” maitoa, siis yhtä suosituksen mukaista osaa ateriasta. 

Parhaillaan käydään melkoista kädenvääntöä kilpirauhashoidosta. Siinä virkamieslausunto on muuttunut määräykseksi, jonka perusteella ollaan jopa poistamassa pätevältä ihmiseltä lääkärioikeuksia.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen katsoo tuoreessa kannanotossaan, ettei Palkon tutkimuskatsauksella ja sen pohjalta laaditulla lausunnolla voi olla hoitoa linjaavaa hoitosuosituksen kaltaista asemaa. Näin ollen myöskään potilaiden lääkehoitoa ei voida rajoittaa julkisessa terveydenhuollossa palveluvalikoimaneuvoston lausuntoon vedoten.

Rajoittunutta asennetta kuvaa varsin hyvin vaikkapa proviisori Kaisa Salmisen väitöstutkimus Itä-Suomen yliopistossa, kuinka hänen mukaansa luontaistuotteilla voi olla vaarallisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Lääkkeen vaikutus voi vahvistua jopa hengenvaarallisella tavalla.

Tässä voi olla jonkin verran viestinnällisiä ongelmia, mutta jäin miettimään juttua lukiessa, että koko homma esitetään täysin väärässä järjestyksessä. Ensinhän tulee terveelliset elämäntavat, terveellinen ruoka, luontaistuotteet, joilla boostataan ja autetaan elimistöä toimimaan luonnollisella tavalla ja jos ollaan sata varmoja, että tarvitaan kemiaa tai puukkoa, niin sen jälkeen varmistutaan lääkkeiden yhteensopivuudesta.

Itse olen muutamaan kertaan käyttänyt itsemääräämisoikeuttani suosituksissa vai olisikohan ollut peräti lääkärin määräys. Kerran jonkinlainen jumi tuli huonon venyttelyn takia pakaraani. Lääkärissä meni noin minuutti, kun lääkäri kaivoi piikkiä ja kortisonia. Siinä tuli sitten hiljainen hetki, kun ilmoitin ettei minuun tällä kertaa pistetä kortisonia.

Melko yleisesti kuulee myös lääkäreiden valittavan, että tehdään turhia tutkimuksia. Milloin tutkimus voi olla turha, jos pystytään toteamaan, että ihminen on terve. Ainako tutkimuksen pitäisi paljastaa vain sairaus.

Odotan innolla nuoren lääkärin parin viikon takaisten ajatusten toteutumista. Lääkärin rooli muuttuu enemmänkin personal traineriksi. Hoidetaan enemmän terveyttä kuin sairautta. Silloinhan lääkäri suosittee ja lääkärin määräys voidaan poistaa Suomenkielen sanastosta.

Lue myös tämä

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ravintosuositus, lääkärin määräys, suositus, määräys

Osataan tekniikkaa, muttei ymmärretä viestintää

Maanantai 15.1.2018 klo 20.49 - Kauko Niemi

Nokian kohtaloa on arvioitu mennen tullen viime vuosien aikana. Viimeisin Kauppalehden vieraskolumnissa Talent Vectianin Tero Vuorinen kirjoittaa, että Nokian missio oli Connecting People. Todisteet viittaavat vahvasti siihen, että todellisuudessa Nokian dna:han oli kirjoitettu Disconnecting People. Vuorinen pohjaa ajatuksiaan uuteen kirjaan Ringtone.


Niin Ringtone kuin monet aiemmatkin analyysit viittaavat siihen, että Nokia oikeastaan lopetti siihen mistä sen olisi pitänyt toden teolla aloittaa. Siis siitä mihin insinöörit saattelivat teknisesti moitteettomat kännykät. Toki tekniset patentit edelleenkin elättää nykyistä Nokiaa.

Nokia oli teknisesti itsevarma laiteiden tekemisistään. Itse keskustelin pitkään 90-loppupuolella erään Nokian johtajan kanssa heittäen ilmaan ajatuksen, mitä jos Apple tai joku muu tulee häiritsemään markkinoita. Matkapuhelimen käyttöjärjestelmä oli kuuleman niin haastava ja monimutkainen, ettei kukaan saa heitä kiinni kehityksessä. Näin kuitattiin epäilyni.

Vuorinen tulee kolumnissaan siihen tulokseen, että Nokian varsinainen ongelma oli todellisuudessa kyvyttömyys ymmärtää ihmisten välistä viestintää. Tai ylipäätään ihmistä. Kyvyttömyys tuottaa laitteita, joita kuluttajat oikeasti haluaisivat.  Tai oikeastaan kuluttajat eivät halua laitteita vaan haluavat tehdä laitteilla jotakin mielekästä, hyödyllistä tai viihdyttävää.

Tästä tuorein esimerkki varmaa muutama päivä sitten Applen julkaisemat tiedot heidän sovelluskaupastaan. Yhtiön mukaan yksin uudenvuodenpäivänä App Storessa käytiin kauppaa yli 300 miljoonalla dollarilla. Siis yhtenä ainoana päivänä myynti on saman suuruinen kuin suomalaisen keskisuuren yrityksen koko vuoden myynti. Tietysti joku voi vielä ihmetellä, että pyhäpäivänä. Juurikin pyhäpäivänä on nettikaupassa oltava kaikki huippuvireessä. Silloin kun ihmisillä on aikaa tutustua sovelluksiin ja hoitaa uusien sovellusten käyttöönottoa.

Jouluaatosta alkaneen seitsemän päivän ajanjakson aikana AppStoressa käytiin kauppaa puolestaan 890 miljoonalla dollarilla.

Tässä ei ole kyse siitä onko puhelimen painike pyöreä vai soikea, vaan ihmisten välisestä viestinnästä ja yritysten välisestä laajasta yhteistyöstä. Yksin ei pärjää kukaan.

Nokia ei suinkaan ollut ainoa yritys tai kuppikunta, jossa sorrutaan samaan ongelmaan. Luullaan hoidettavan viestintää, mutta vain tiedotetaan itseriittoisesti.

Valitettavasti edelleenkin törmää siihen, että mennään tekniikka, kanavat ja ennalta määritellyt muodollisuudet edellä. Viestinnässä rakennetaan valmiudet, jotta voidaan välittömästi reagoida ja hyödyntää tilanteet.

Pahimmissa tapauksissa tehtäviä hoitavat ihmiset, joilla on organisaation parhaat tai sopivat tietotekniikkataidot. Tällöin on jo naulittu käytännön toiminta täysin vääriin poteroihin.

Lopuksi voisin suositella, että käytät tietoa samalla tavalla kuin rahaa. Kuinka käytät rahaa tuottavimmin. Kun kuulet jonkun uuden asian. Muista aina ensimmäisenä miettiä kenelle tästä tiedosta on hyötyä. Kenen pitää meidän organisaatiossa tämä asia tietää.

Sen jälkeen mieti kuinka kiireesti asia on hoidettava ja vasta viimeiksi mitä kanavia käytät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, viestintä, Apple, Talent Vectian, Tero Vuorinen,

Vain rehellisyydellä pärjää

Maanantai 8.1.2018 klo 21.03 - Kauko Niemi

Tuossa edellisessä blogissani kerroin, kuinka sinun toimiasi seurataan verkossa. Kuinka Facebook ja Google ja kumppanit muodostavat omia algoritmejään eli muodostavat kuvaa sinusta ja kiinnostuksesi kohteista myydäkseen niin sanotusti kohdennettua mainontaa.

Palautan vielä sen verran edellisiä ajatuksiani, että nuo algoritmit eivät kovinkaan tehokkaasti vielä toimi. Ani harvoin ainakaan minulle tarjotaan sellaista tietoa, josta olisin tosi tyytyväinen ja yllätyksellisesti ilahtunut.

Sen sijaan näillä algoritmeillä muodostetaan sitä paljon puhuttua kuplaa. Esimerkiksi Facebookissa kone rajaa tehokkaasti sen tiedon mitä sinulle näytetään.

Mutta jos jätetään tämä tekniikkapuoli rauhaa, vaikka tekniikka näyttääkin  maailmalle sinusta riippumatta erilaista kuvaa mitä itse haluaisit.

Omalla käytökselläsi vaikutat kuitenkin hyvin paljon, millaisen kuvan itsestäsi rakennat sekä hyvässä että pahassa. Jotkut tekevät tietoisesti itsestään brandiä ja jotkut vain hölppäsuina päästävät ilmoille mitä sylki suuhun tuo.

Itselläni on aika monta kaveria Facebookissa, joista olen saanut koko lailla erilaisen kuvan, kun olen heidän kannanottojaan pidemmän aikaa lueskellut ja kommentoinut. Kuva on muuttunut, verrattuna siihen minkä käsityksen olen saanut muutaman satunnaisen henkilökohtaisen tapaamisen perusteella.

Siis minun aivoni rakentavat myös jonkinmoista algoritmia kavereistani. Kukaan ei pysty lopun elämäänsä feikkaamaan ja esittämään jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Totuus paljastuu tai lipsahtaa julki. Näinhän se tapahtuu vaikkapa parisuhteessa tai läheisissä kaverisuhteissa.

Ensihuuman jälkeen arkisissa askareissa ei jakseta näytellä, eikä jakseta hyväksyä toisen tekosia tai puheita. Joka kolmas avioliitto päättyy eroon. Facebookissa ei ole kovinkaan harvinaista, että blogataan kaveri kokonaan pois kaverilistalta tai ainakin lopetetaan hänen seuraamisensa.

Kokonaan toinen juttu ovat ne ääri-ilmiöt, joissa henkilö ajautuu täydellisesti sivuraiteille omien pakkomielteiden kanssa ja pakonomaisen hyväksytyksi tulemisen tarpeen hakemiseksi.

Muutama viikko sitten luin surullista tarinaa lehdestä, jossa kerrottiin nuoren tytön ajautumisesta henkiseen ahdinkoon. Hän oli sepittänyt tarinoita netissä. Hänen kuvansa olivat irti arkisesta elämästä lavastettuina ja photoshopattuina.

Hän oli ajautunut tilanteeseen, ettei uskaltanut enää tavata ystäviään ja tuttaviaan livenä normaalissa elämässä. Monihan ei olisi häntä enää edes tunnistanut sinä oikeana henkilönä. Ja todelliset kohtaamiset olivat liian pelottavia ja erakoittivat tämän rassukan.

Toinen ja tuoreempi tapaus oli parin viikon takainen nettikauppoja käsittelevä uutinen, jossa arvioitiin nettikauppojen palautuskäytäntöjä. Asiantuntijoiden mukaan nettiostosten palautus on tehty jopa liian helpoksi.

Tilanne on osin ajautunut siihen, että tilataan vaatteita ja koruja, joita käytetään vain kerran kuvauksissa ja sen jälkeen palautetaan ”vääränkokoisina” tai ”epäsopivina” takaisin kauppaan. Pian ilmestyy someen loisteliaita kuvia ystävien kadehdittavaksi.

Maanmatonenkaan ei kenenkään tietenkään tarvitse olla ja kerätä somessa säälipisteitä. Kokolailla omilla rehellisillä ajatuksilla kannattaa somessa esiintyä ja vaikuttaa sekä oppia ymmärtämään oman esiitymisen ja tekniikan tuottaman lopputuloksen yhteisvaikutus.

Ja vielä  vahvaksi päätökseksi tälle blogille sekin, ettet koskaan saa peruttua sanomisiasi.

Kuunneltavissa 8.1.2018 klo 22:00 Finnradio.fm

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: some, Facebook, Google, rehellisyys,