Terveydenhuollon kehitys ja hallinto kulkevat eri suuntiin

Sunnuntai 25.11.2018 klo 9.24 - Kauko Niemi

Ehdotan, että suomalaiset poliitikot ajavat käypähoitosuosituksiin uudet suositukset, joita Valvira sitten sanktioiden uhalla ryhtyy valvomaan. Uusissa ehdottamissani hoitosuosituksissa eli määräyksissä määritellään millaista hoitoa kokoomuslaiset saavat, millaista perussuomalaiset ja jos et kuulu puolueeseen niin kannattaako hoitaa lainkaan.

Tämä kärjistetty tilanne ei loppujen lopuksi eroa paljoakaan nykyisestä todellisuudesta. Pieni, muutaman hengen erikoisryhmä muokkaa, keskiarvoistaen yleisistä tutkimuksista mieleisensä käypähoitosuosituksen.

Suositus ei ole käytännössä lähellekään suositusta vaan määräys. Valtio valtiossa eli Valvira vahtii, että määräyksiä noudatetaan, vaikka lääketiede ja käytännön kokemukset olisivat muuttuneen jo moneen kertaan. Niin kuin käytännössä onkin.

Tällä hetkellä käypähoitosuosituksia on 118 kappaletta ja tämän vuoden aikana 14 suositusta on joko kokonaan uusia tai vanhoihin on tehty päivityksiä. Vanhin päivitys on vuodelta 2007.

Koko systeemi on historian jäänne. Kuitenkin se ohjaa 100 prosenttisesti suomalaista terveydenhuoltoa. Eikä kellään tunnu olevan kykyä puuttua koko järjestelmän päivitykseen.

Jokainen tietää, että trendi terveyden ja jopa sairaudenhoidossa on lähtökohtana yksilöllisten ominaisuuksien huomioiminen. Olemmehan jokainen ominaisuuksiltamme yksiköitä ja reakoimme kovasti eri tavalla erilaisiin ravitsemuksiin ja ympäristötekijöihin. Muutaman tuhannen tutkimusotos, ei millään voi määrittää toimivia yksilöllisiä tarpeita ja toimenpiteitä.

Tällä hetkellä teknologia mahdollistaa melko pienillä kustannuksilla yksilölliset dna-testit, joiden pohjalta pystytään yksilöimään tehokkaasti hoitotoimenpiteitä. Tiedetään mitä lääkkeitä kukakin oikeasti sietää. Näin ei edetä viikko tai kuukausikaupalla keskiarvokokeiluilla kuten käypähoitosuositukset määrää. Näiden toimintatapojen välillä on jo selkeä rakenteellinen ristiriita, johon pitäisi puuttua.

Vieläkin huolestuttavampi ristiriita on siinä, ettei lääkärien kerryttämä käytännön kokemus pääse täysimääräisesti hyödyttämään potilastyötä. Lääkärit joutuvat viran puolesta operoimaan keskivertotiedolla huomioimatta yksilöä, vaikka heillä olisikin siihen tietämystä ja osaamista.

Lääkäreiden poikkeamat kun johtavat herkästi Valviran varoituksiin ja aina jopa lääkärioikeuksien rajoittamisiin. Näitähän on noin kolmisenkymmentä vuodessa. Toki joukossa voi olla ihan aidosti potilasturvallisuuteenkin vaikuttavia päätöksiä, joihin Valvira joka tapauksessa vetoaa.

Tilanne on ajautunut siihen, etteivät lääkärit puhu asioista niiden oikeilla nimillä. Ja potilaskertomuksiin on kirjoitettava käypähoitosuositusten hyväksymää informaatiota ja toimenpiteitä, vaikka potilaan yksilöllisestä näkökulmasta parempaakin olisi olemassa.

Pientä lohtua ja valoa käytännössä oli nähtävissä juuri viime viikolla Hämeenlinnassa  Valviran diktatuurisia toimenpiteitä vastaan. Korkein hallinto-oikeus katsoi 13.11.2018, että Valviralla ei ollut oikeutta valittaa Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksestä, joka kumosi Valviran lääkäri Olli Pololle antaman varoituksen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös lopettaa lääkäri Olli Pololle annettua varoitusta koskevan oikeusprosessin.

Huikein sotahan on käyty kilpirauhashoidosta. Tuo sota on kestänyt jo kuusi vuotta. Lääkäreiltä kielletään kategorisesti lupa kirjoittaa lääkettä, joka monen kohdalla on tuonut parannusta elämään. Kyseistä lääkettä käytetään kuitenkin yleisesti muualla Euroopassa, joten potilasturvallisuus on tässä tapauksessa ontuva selitys. Syyt ovat muualla kuten Valviran arvovallassa tai sen muissa kytköksissä. 

Terveydenhuollon hallintohimmeli on muutoinkin varsin sekavaa kaikkine sote-malleineen. Ja jos sen sisällä vielä pitkälle vanhentunut, keskiarvoihin perustuva toimintatapa jarruttaa tehokkaasti uuden suunnan nopeaa kehitystä yhä yksilöllisempään hoitomalliin. Siihen tuskin olisi suomalaisella hyvällä terveydenhuollolla varaa jämähtää.

 

 

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 26.11.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Valvira, käypähoitosuositius, terveydenhoito,

Kansa äänestää sekavia tunnepäätöksiä

Sunnuntai 18.11.2018 klo 11.26 - Kauko Niemi

Kun Britanniassa kansa äänesti EU-erosta oli saarivaltakunnan kaikkein googlatuin asia – mikä on EU.

Kansanäänestykset olisivat saattaneet onnistua 50 vuotta sitten, mutta ei enää someaikana. Oikean ja vääräntiedon levittämistä ei kukaan pysty hallitsemaan. Ei etenkään, kun tiedon manipulointiin osallistuvat poikkeuksetta jopa naapurivaltioiden trollit omien etujensa ajamiseksi.

Mitä enemmän mennään tunteiden tasolla, sitä helpompaa on ulkopuolinen vaikuttaminen ja sitähän riittää jokaisella tasolla. Suorien kansanäänestysten aika on ohitse. Ainakin jos halutaan välttää jälkisotkut ja mitä erilaisemmat tulkinnan äänestettävästä asiasta. Jopa silloinkin on kyseenalaista, kun äänestettävänä on vain kaksi yksinkertaista vaihtoehtoa.

Brexit-kansanäänestys on aivan erinomainen esimerkki, ettei monikymmen miljoonainen kansa ole tiennyt mistä he äänestivät. Neuvottelujen käännyttyä nyt loppusuoralle asiantuntijatkaan eivät pysty tällä hetkellä sanomaa vastaako sopimusluonnos kansan tahtoa vai ei. Jopa ministerit nostaa kytkintä toinen toisensa perään.

Jos kaikki sujuu pääministeri Theresa Mayn kaavailujen mukaan, parlamentti äänestää sopimuksen hyväksymisestä joulukuussa. Ensi vuoden alussa parlamentti hyväksyy eroa säätelevän lain.

Seuraavaksi sopimusta käsittelee EU-parlamentti, jossa vaaditaan sen tueksi yksinkertainen enemmistö.

Jäsenmaiden johtajien on hyväksyttävä sopimus vielä Eurooppaneuvostossa, tueksi vaaditaan vähintään 20 maata, jotka edustavat 65 prosenttia unioniin brexitin jälkeen jäävien jäsenmaiden väestöstä. Britannian EU-ero astuu voimaan 29. maaliskuuta, siirtymäkausi jatkuu vähintään joulukuuhun 2020. Kaikkia muitakin vaihtoehtojakin on roppakaupalla.

Veikkaan, että ani harva kansanäänestyksessä äänensä eron puolesta antanut Britti kadunmies pystyi edes aavistamaan mitä hänen äänestään seuraa. Ja jos ero toteutuu, niin vielä harvemmalla on aavistustakaan mitä siitä seuraa.

Romaniassa järjestettiin kansanäänestys perustuslain muutoksesta, joka olisi määritellyt avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi. Sen tulos kuitenkin mitätöitiin, koska äänestysaktiivisuus jäi alle vaaditun 30 prosentin.

Tässä yksittäisessä ja selkeässä tapauksessa äänestämättä jättäminen oli romanialaiselle varmin ja turvallisin tapa välittää oma mielipide.

Makedoniassa kansanäänestys maan nimestä johti melkoiseen selkkaukseen. Äänestyksessä yli 90 prosenttia tuki maan nimen vaihtamista Pohjois-Makedonian tasavallaksi. Äänestykseen osallistui kuitenkin vain vajaat 37 prosenttia äänioikeutetuista. Tässäkin tapauksessa kuitenkin äänestettiin vain yhdestä selkeästä asiasta. Nimiasia sisälsi 30 vuotta kestäneen ja kiehuneen tunnelatauksen.

Kotoisessa Suomessa on järjestetty yksi iso kansanäänestys ja sekin oli neuvoa antava äänestys. Vuonna 1994 Suomessa järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Enemmistö (56,9 %) äänestykseen osallistuneista kannatti liittymistä ja eduskunta noudatti äänestyksen tulosta. Toki kaikki oli pedattu liittymisen puolesta.

Suomessa käytössä oleva kansalaisaloite on lievempi versio kansanäänestyksestä mutta kuitenkin kansan vaikuttamiskanava. Varmaan pian tulee pohdittavaksi, onko 50 000 allekirjoittajan raja liian alhainen ja liian helposti mobilisoitavissa

Tuorein esimerkki viime maanantain julkaistu dieselveron poistaminen, joka on nyt viikossa saanut 120 000 allekirjoitusta. Tässäkin tapauksessa on nähtävissä, että mennään enemmän tunteella kuin tiedolla. Koko auto- ja polttoaineverotus on sellainen hallintohimmeli, että yhden dieselveron poistaminen vaikuttaisi ainakin seitsemään eri asiaan. Tuskin kovin moni allekirjoittaja tätä tiedosti.

Hyväähän tässä dieselveroaloitteessa on tietenkin se, että kun se aikoinaan tulee eduskunnan käsittelyyn, syntynee keskustelua laajemmin koko auto- ja polttoaineverohimmelistä.

Toivottavasti tulevaisuudessa pysytään järjissään, eikä järjestetä sitovia kansanäänestyksiä. Kansan mielipiteitä pitää toki kartoittaa ja kunnioittaa, mutta siihen löytyy muitakin tapoja kuin suora sitova äänestys. Ja kyllähän ensi kevään eduskuntavaalit on selkeä kansanäänestys. Kunhan kansa vain tutustuisi tilanteeseen ja äänestäisi.


 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 19.11.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansanänestys, brexit, dieselvero, Finnradio, EU,

Ennakkoon vai jälkikäteen ennakkotapauksena

Sunnuntai 11.11.2018 klo 10.14 - Kauko Niemi

Lainsäädännön periaatteena näyttää jatkuvan, että kirjanoppineiden ja lainoppineiden tuottamaa virallista lakitekstiä testataan jälkikäteen ja se saa oikean merkityksen lakituvassa. Silloin kun saadaan ennakkotapauksia per rike.

Kuitenkin elämme uudessa ajassa, missä huijareilla ja välistävetäjillä on huikean nopeat työkalut käyttää tilaisuuksia hyväkseen.

Nyt on selvinnyt yllätys yllätys, ettei sote-lakeja saada hyväksyttyä tämän vuoden puolella ja se merkitsee, että keväiset maakuntavaalit siirtyvät jälleen kerran.

Lakikorjaukset saatiin tällä kierroksella vihdoin ja viimein valmiiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja yli 600 sivullista asiaa siirtyy jälleen kerran perustuslakivaliokunnan käsittelyyn.

Minusta koko paketti pitäisi vielä kierrättää arvioitavaksi sellaisen ryhmän kautta, jonka jäsenet ovat luovia ja ammattimaisia hakkeroinnissa ja välistävedossa. He arvioisivat, kuinka helposti tulevaa lakia kierretään - koukataan oikealta ja vasemmalta ja vedetään välistä. Millaisia ”epävirallisia” sovelluksia kannattaa ryhtyä heti rakentamaan sairaiden höynäyttämiseksi. Ja ennen kuin tavallinen ihminen tajuaa mistä on kyse.

Nythän ei Sotella sinänsä olisi kiirettä parille ylimääräiselle kierrokselle.

Loppuviikosta ilmestyi mielenkiintoinen kirja huijaamisesta. Tekijöiden Pete Poskiparran ja Jose Ahosen mukaan kirja ei ole ohjekirja, kuinka helposti voit huijata vaan se pikemminkin antaa valmiuksia huijauksia vastaan. Hyvään huijaukseen kuuluu kuitenkin peruselementteinä kiire, auktoriteetti ja kehuminen. Niillä pääsee pitkälle.

Rehellisyys maan perii, mutta silti kaikki valehtelevat päivittäin. Ketkä meitä oikein huijaavat, miten ja miksi se tuntuu olevan aina vain yhtä helppoa?

Mikä osa huijaamisesta on jopa luonnon ja yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä ja milloin valkoinen valhe muuttuu petokseksi? Tätä rajanvetoa käyvät kirjassaan kaksi rehellistä huijaria, mentalistit Pete Poskiparta ja Jose Ahonen.

Millainen ihminen huijaa tosissaan ja voiko tämän tunnistaa etukäteen? Miten on mahdollista, että taitava huijari saa muutaman päivän tuttavuuden jälkeen tyhjennettyä uhrinsa tilit ja miksi miljardiluokan illuusiotaloutta harjoittava yritys voi toimia vuosia ennen kuin sen ympärillä herätään todellisuuteen?

Ihan käytännössä - mitä onkaan tapahtunut jo muutamassa kuukaudessa sen jälkeen, kun uusi niin sanottu taksilaki tuli voimaan. Lain tavoitteena oli vapauttaa taksiliiketoiminta, jonka seurauksena hinnat alenevat ja palvelu nopeutuu ja paranee.  Todellisuudessahan koko suomalaisen taksibisneksen maksaa Kela ja yritykset. Yksityiset ihmiset maksavat kokotoimialan liikevaihdosta vain reilut kymmenen prosenttia.

Yksityinen ihminen pitää tarkempaa huolta rahoistaan, kun toisen kustannuksella matkustava. Joten tämä antaa kokolailla eri lähtökohdan taksibisnekseen kuin annetaan ymmärtää.

Kuinka laki on lähtenyt sitten toimimaan. Kelakyydeistä on kantautunut epäinhimillisiä tapauksia riittävästi. Muun muassa välistävetäjä paljastui viime viikolla, kun yhdelle taksille oli tarjottu Meilahden sairaala-alueella lokakuussa 1 117 tilausta. Hän on hyväksynyt niistä vain 22.

Paimentaakseen palveluista lipsuneita välityskeskuksia Kela on joutunut määräämään sakkoja. Palveluiden puuttumisesta ja kyytien epäonnistumisesta on annettu jo neljä 10 000 euron sakkoa.

Trafin kyselyn mukaan tilanne on toki parempi kuin lehtiotsikot antavat ymmärtää. Liikennepalvelulaki on tuttu reilulle 40 prosentille vastaajista, pääkaupunkiseudulla yli 60 prosentille. Kyselyyn vastanneista kaksi kolmesta koki saaneensa tarvittavan tiedon ja pystyneensä muodostamaan kuvan taksimatkan kokonaishinnasta ennen matkaa. Täytyy muistaa, että tietämättömiä on myös helpompi huijata.

Toistaiseksi taksiliikenteessä ei ole tapahtunut mitään merkittävää hintatason muutosta.

Eilen lauantaina uusi lakiehdotus kokoontumisista sai jälleen huutia perustuslakiasiantuntijoilta, kuinka huonosti laki on valmisteltu ja kokoontumisvapautta rajoittavaksi.

Nyt voisi kysyä olisiko ollut mahdollista laatia ymmärrettävämpää taksilakia. Sote paketissa on yli 600 sivua tekstiä. Kukahan senkin soveltamisen hallitsee, ennen kuin välistävetäjät ehtivät käyttää tilaisuutta hyväkseen.

Ps – Itse kuulun niihin henkilöihin, joille taksimatkustaminen tulee kyseeseen viimeisessä hädässä. Uutta taksilakia en ole vielä uskaltanut kokeilla. Ja kokeilu vaatisi paljon lisäymmärrystä. Ainoa toivo on, että tutustuttuani eri nettitilausjärjestelmiin, TaksiHelsinki, UBER, Yandex jne, löydän jonkin luotettavan taksin tilaustavan.

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 12.11.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

Lue myös
http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2018/5/27/24943

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: laki, välistävetäjä, huijaus, lainvalmistelu, Taksi,

Puhelin johon ei puhuta - onko se viestitin

Sunnuntai 4.11.2018 klo 9.20 - Kauko Niemi

”Valitettavasti en vastaa tuntemattomiin numeroihin - jätäthän viestin, niin otan yhteyttä.”

Tämän kuulet minun puhelinvastaajastani, silloin jos numero ei ole tallennettu osoitekirjaani. Osoitekirjassani taitaa yleisin nimi numerolle olla henkilö Älä Vastaa.

Puhelimen käyttö puhumiseen on muodostunut ajan mittaan vastenmieliseksi viestintäkanavaksi niin minulle kuin näköjään monelle muullekin. Viimeksi olen vastannut kaverin soittamaan puheluun 22.10, siis pari viikkoa sitten. Viimeksi olen soittanut puhelimella 11.10, siis reilu kolmisen viikkoa sitten. Pari viikkoa sitten on tullut puhelu numerosta, johon en vastannut, eikä kukaan jättänyt viestiä, siis joku kauppias.

Sitten löytyy yksi kaveri, jonka kanssa skypettelemme aika usein ja toinen kaveri, jonka kanssa puhelen Suomen rajojen ulkopuolelle Whatsupilla.

Erakoksi en kuitenkaan ole vielä ryhtynyt. Erilaisia viestejä ja sähköposteja lähtee useita, jopa kymmeniä päivässä. Tähän kirjalliseen viestintään saattaa toki vaikuttaa sekin, että työni puolesta olen ilmaissut itseäni kirjoittamalla oikeastaan koko elämäni. Olen kirjoittanut sanoja moninkertaisen määrän mitä puhunut.

Tämän ajatuksen kanssa en näytä olevan yksin, vaikka en teini enää olekaan. Osaavatko nuoret enää puhua puhelimessa? Kysymystä on pohdittu muiden muassa jyväskyläläisessä markkinatutkimustalo Tietoykkösessä, joka on etsinyt tuloksetta tutkimushaastattelijaa tekemään puhelinhaastatteluita. Aikaisemmin etenkin opiskelijat ovat tarttuneet pesteihin hanakasti, mutta nyt tekijää ei tunnu löytyvän.

Myös vastaajiksi nuoria on vaikea tavoittaa, sillä he eivät vastaa puhelimeen eivätkä soita takaisin.

Minulle henkilökohtaisesti puhelinkulttuurin ovat täysin pilanneet puhelinmyyjät. Puhelinnumeroani ei pitäisi löytyä mistään julkisesta tiedostosta ja silti joku tyrkyttäjä vaan soittaa.

Keskisuomalainen-lehden artikkelissa pohditaan kuinka huonot kokemukset voivat olla yksi syy siihen, että nuoret karttavat puhelimella soittamista. Lehtori Tarja Valkonen Jyväskylän yliopistosta uskoo, että moni nuori kokee saaneensa puhelimessa tylyä kohtelua.

Kyse voi olla myös tottumattomuudesta, puhelintaitojen puutteesta tai viestintäarkuudesta, arvelee Valkonen. Aiemmin oli itsestään selvää, että puhelimessa puhutaan ja osataan puhua, mutta viestintäkulttuuri on muuttumassa.

Puhelinmyynti on kovasti vanhanaikaista. Ihmettelen niitä yrityksiä, jotka sitä edelleen käyttävät. Itse luokittelen soittajat häirinnän pahimpaan luokkaan.
Viime viikolla asiaan puuttui myös Kuluttaja-asiamies, joka vaatii rotia muiden muassa mediataloille. Eivätkö mediatalot ymmärrä, että median sisältöä ja sen markkinointia ei voi erottaa. Ei etenkään, jos kokonaisuuden tavoite on luotettavuus ja hyvä lehti-lukijasuhde.

Pahaa pelkään, jos puhelinoperaattorini, jolla varmasti on numeroni, puhelinmyyjä soittaisi minulle, niin operaattori menisi heti vaihtoon.

Myös tutkimuksiin osallistuminen puhelimessa tuntuu varsin epämiellyttävältä, kun omia asioita pitäisi jakaa pelkän vieraan äänen kanssa.

Eri-ikäiset elävät paraikaa erilaisissa viestintätodellisuuksissa. Chatit lentävät kännykästä toiseen ja ryhmästä toiseen ja vaikea on kuvitella chatit ja viestit vaihtuisivat takaisin puheluihin. Sitä paitsi viesteihin ja sähköposteihin voi vastata silloin kuin parhaiten sopii. Vastaamiseen jää myös enemmän harkinta-aikaa, vaikkei se aina arjessa siltä vaikutakaan.

Verkkoviestinnän opettelussa, yleisellä tasolla on toki nähty ja koettu sen nurjapuoli hyvinkin voimakkaasti. Mutta jos ja kun pysytään tuttavien ja kavereiden tasolla, en usko, että puhelut koskaan palaavat yleiseen höpöttelyyn.

Tämä kaikki näkyy myös suoraan suomalaisten matkapuhelinverkkojen datan käytössä. Operaattoreilta odotan sopimuspakettia, missä myydään dataa kuukausiperusteisesti ja sitten voisin maksaa kuukaudessa kummastakin tekstiviestistä kappalehinnan ja samoin kappalehinnan max viidestä soitetusta puhelusta kuukaudessa.


Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 5.11.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: Puhelin, puhelinkammo, älä vastaa, puhelinmarkkinointi, kuluttaja-asiamies, Tietoykkönen