Ei tarvitse häävi olla, kun pääsee toisesta sanomaanLauantai 22.8.2020 klo 20.38 - Kauko Niemi Antti Heikkilän ajojahdin aloittanut professori, kuten media häntä kutsuu, Juhani Knuuti julkaisi oman kirjansa – Kauppatavarana terveys. Knuutin kirja on jo ehditty nimittää – Kauppatavarana asennevamma. Ja sitähän Knuutin lausumat ovat vuosien varrella olleet Skeptikkojen tukemana. Tunnustan heti kättelyssä, että ryhdyin innolla seuraamaan Knuutin kolumneja Turun Sanomissa. Siinähän mies, joka perustaa kirjoituksensa faktoihin. Valitettavasti ehkä jo viidennen kolumnin jälkeen niskakarvani, jos siellä sellaisia on, nousivat pystyyn ja ryhdyin miettimään, ettei professori voi olla noin kapeanäköinen. Kunnes selvisi, että herra kerää syystä tai toisesta huomiota itselleen – eli asennevammasta on selvästikin kysymys. Vammasta, joka on jossakin vaiheessa elämää syntynyt ja nyt sille haetaan hyvitystä. Jos ja kun katselen asiaa taas viestinnän näkökulmasta, niin Knuutin onnistuminen tähän asti perustuu pitkälti siihen, että hän ottaa pikkuriikkisen asian voimakkaasti esille ja todistelee kuinka asia ei ole tieteellisesti todistettu oikeaksi. Näin kun unohdetaan kokonaisuus, niin asiahan ihan oikeasti näyttää muka tieteen kannalta uskottavalta ja karulta, vaikkei sillä ole juurikaan merkitystä kokonaisterveyden ja ihmisen terveellisen elämän kanssa. Esimerkkinä vaikkapa Himalajansuolan hippuselliset aineosat, jotka eivät tapa ketään normaalilla suolan käytöllä ja jodiakin saa riittävästi, kun käyttää juustoa, pari, kolme kertaa viikossa nautitusta kalasta sekä 60 vuoden taistelun jälkeen terveellisiksi luokitelluista kananmunista ja merilevää unohtamatta. Mutta Knuutin luomat haitalliset mikrogrammat menivät läpi kuin häkä, jopa tiedetoimittajien seulasta ja professori näytti olleen mediassakin arvonsa väärtti. Knuutin menestyksellisenä metodina on ollut julkaista pienen pieniä ja jopa täysin mitättömiä yksityiskohtia. Hänen ei koskaan olisi kannattanut julkaista kirjaa. Kirja osoittaa nyt knuutimaisesti ilmaistuna vääriä yksittäisiä faktoja, epämääräisyyksiä, vääriä määrityksiä ja tulkintoja. Nyt kun ne ovat kaikki koottuna yksiin kansiin hitaampikin haistaa ja ehtii ymmärtämään pelkällä pikaluvulla, etteivät kaikki palikat ole merkityksellisesti kohdillaan. Se että ovatko mikrogrammat jossakin tapauksessa merkityksellisiä, niin sellaista totuutta ei ole olemassakaan, ei edes professori Juhani Knuutin määrittelemänä. Suurin ongelma kauppatavarassa onkin, että ihminen on kokonaisuus ja tätä kokonaisuutta ei voi palastella, niin että johonkin palaseen vaikutetaan kemialla niin ettei se muka vaikuttaisi muihin palasiin. Se olisi vain oireeseen vaikuttamista. Valitettavasti tämä on koululääketieteen yleisempikin ajattelu. Lääketiedettä, elämäntapaa, perinnöllisyyttä, ulkoisia olosuhteita ei edes Knuuti pysty erottelemaan. Kaikki vaikuttavat kaikkeen ja siksi puhutaan täydentävistä hoidoista. Vastakkainasettelulle ei ole sijaa. Toki Juhani Knuuti on siinä oikeassa, etteivät kaikki kauppojen hyllyillä olevat terveystuotteet ole sellaisia mitä luvataan. Jokaisen pitää olla toki tarkkana, ettei tuhlaa rahojaan sumeilematta. Toisaalta pitää muistaa kuinka hieno järjestelmä ihmisen kokonaisuus onkaan. Kaikki tapahtuu kuitenkin kokonaisuuden kannalta hitaasti. Se että otat tänään 100 mikrogrammaa D-vitamiinia ei tarkoita, että vastustuskykysi on huomenna huippukunnossa. Terveyden kustannuksella rahastaminen on tietenkin väärin, kun ihminen on ongelmiensa kanssa herkässä tilanteessa. Tämähän ei koske vain koululääketieteen ulkopuolella myytäviä tuotteita. Kun lääkäri määrää, niin vaikeampi on pistää hanttiin. Kuinka paljon lääketehtaat käyttävät rahaa lääkäreiden manipulointiin ja auktoriteetin kasvattamiseen suoraan ja julkisuuden kautta. Esimerkkinä parhaillaan ajettava kolesterolin rajan alentaminen. Se toisi maailman laajuisesti yli 3 miljardia dollaria liikevaihtoa lääkeyhtiöille. Samaan aikaan on myös tutkimuksia, ettei kolesteroli olisikaan niin vaarallista, kuin annetaan ymmärtää tieteellisin keinoin. Palatakseni tuohon otsikkoon, niin kumman kirja Heikkilän vai Knuutin on sitten vaarallisempi? Molemmissa on niin paljon virheitä, että joutavat pois myynnistä, jos päätöksiä tehtäisiin virheiden perusteella. Kummassakin on ehdottomuutta aivan liikaa. Se toki voi olla kustantajankin määrittelemä tyylilaji. Itse kun olen vielä lääkkeetön otus, niin taidan aloittaa Heikkilän Lääkkeetön elämällä ja sitten jossain vaiheessa alan lukea Knuutin Kauppatavarana terveys, kuitenkin niin, että yhdistelen molempia täydentäen ja tukien vointiani suoraan kaupan hyllyiltä. Olenhan lain mukaan itse vastuussa terveydestäni, eikä kukaan voi määrätä mitä teen paitsi sitten ihan pimeillä loppumetreillä, ehkä.
Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 24.8.2020 alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)
Näitä kannattaa lueskella - kommentteja ja ehdotuksia virheellisten tieojen korjaamiseksi Knuutin kirjasta;
|
|
Avainsanat: Finnradio, Juhani Knuuti, Antti Heikkilä, Luonaistuotteet, täydentävät hoidot, Kauppatavarana terveys, Lääkkeetön elämä |
|
|
23.8.2020 21.36
Juhani Knuuti
Huomasin vielä yhden asian. |
|
24.8.2020 9.58
Kauko Niemi
Juhani Knuuti - asenteellinen ongelmasi on juuri tuo oikea tai väärä. Aito tutkimustieto ei koskaan ole oikeaa tai väärää vaan itseään korjaavaa. |
|
25.8.2020 11.02
Jaakko
"On totta, että kirjassani on virheitä. Joka ainoassa tietokirjassa niitä on, vaikka kuinka tarkkaan syynätään. Keskeinen seikka on tietenkin, millaisia nuo virheet ovat. |
Haluaisin kommentoida paria kohtaa blogissasi. Sanot:
?Esimerkkinä vaikkapa Himalajansuolan hippuselliset aineosat, jotka eivät tapa ketään normaalilla suolan käytöllä ja jodiakin saa riittävästi, kun käyttää juustoa, pari, kolme kertaa viikossa nautitusta kalasta sekä 60 vuoden taistelun jälkeen terveellisiksi luokitelluista kananmunista ja merilevää unohtamatta.?
Kommentistasi käy esiin, että kommentoit kirjaani vaikka et ole sitä edes lukenut. Perustelen tätä väitettäni sillä, että jos olisit lukenut, et toistaisi somessa leviävää virheväitettä kirjani luvusta Himalajan suolasta. En ole pelotellut noiden alkuaineiden, en edes Poloniumin osalta Himalajan suolasta kirjassani. Jokainen kirjani lukenut voi sen havaita. Ohessa on tuo kohta kirjastani:
? Himalajan suolassa väitetään olevan 84 tärkeää ainetta. Alkuaineiden suuri lukumäärä ei tietenkään tee siitä terveystuotetta, vaan merkitystä on vain sillä, mitä nämä alkuaineet ovat ja kuinka paljon niitä on. Himalajan suolan hyödyllisten aineiden määrät ovat niin pieniä, että suolaa pitäisi syödä kahmalokaupalla, jotta niillä olisi jotakin vaikutusta. Suolan roosa väri johtuu ruosteesta. Mainostettu yli 80 alkuaineen lista sisältää terveyden kannalta mielenkiintoisia alkuaineita, kuten alumiinia, hopeaa, elohopeaa, lyijyä, kadmiumia, gadoliniumia, galliumia, germaniumia sekä myös radioaktiivisia alkuaineita, kuten cesiumia, radiumia, uraania, plutoniumia ja poloniumia! Polonium tuli tunnetuksi siitä, että venäläinen toisinajattelija Aleksandr Litvinenko murhattiin sillä Britanniassa. Onneksi pitoisuudet ovat pieniä ja suolaa käytetään niin vähän, ettei näillä ainesosilla ole käytännössä merkitystä. Mitään terveyshyötyjä ei luonnollisestikaan ole odotettavissa, jos vaihtaa tavallisen ruokasuolan muotisuolaan.?
Toinen kommenttini liittyy pohdintaasi:
?Palatakseni tuohon otsikkoon, niin kumman kirja Heikkilän vai Knuutin on sitten vaarallisempi? Molemmissa on niin paljon virheitä, että joutavat pois myynnistä, jos päätöksiä tehtäisiin virheiden perusteella. Kummassakin on ehdottomuutta aivan liikaa. Se toki voi olla kustantajankin määrittelemä tyylilaji.
Itse kun olen vielä lääkkeetön otus, niin taidan aloittaa Heikkilän Lääkkeetön elämällä ja sitten jossain vaiheessa alan lukea Knuutin Kauppatavarana terveys, kuitenkin niin, että yhdistelen molempia täydentäen ja tukien vointiani suoraan kaupan hyllyiltä. Olenhan lain mukaan itse vastuussa terveydestäni, eikä kukaan voi määrätä mitä teen paitsi sitten ihan pimeillä loppumetreillä, ehkä.?
On totta, että kirjassani on virheitä. Joka ainoassa tietokirjassa niitä on, vaikka kuinka tarkkaan syynätään. Keskeinen seikka on tietenkin, millaisia nuo virheet ovat.
Toistaiseksi kirjassa havaitut virheet ovat sellaisia, joilla EI OLE VAIKUTUSTA ITSE KIRJAN VIESTIIN TAI SISÄLTÖÖN. Olen itse todennut 7 sellaista virhettä, jotka korjataan seuraavaan painokseen. Kaikki ne ovat sellaisia, joilla ei oikeasti ole mitään merkitystä itse sisällön, viestin tai tulkinnan kannalta. Minusta ei ole toimittajalle (jollaiseksi olet itsesi identifioinut) sopivaa toistaa blogissasi muiden esittämiä valheellisia väitteitä. Päivittyvässä kirjoituksessani tuon esiin kirjani virheet avoimesti ja käsittelen myös perättömät virheväitteet:
https://blogit.ts.fi/terveys-tiede/erratum-kauppatavarana-terveys-selviydy-terveysvaitteiden-viidakossa/
Mitä tulee Antti Heikkilän kirjaan, sen on arvioinut monta eri alojen asiantuntijaa ja he ovat todenneet kirjassa olevan KESKEISIÄ JA POTENTIAALISESTI VAARALLISIA VIRHEELLISIÄ VÄITTEITÄ. Nämä lausujat ovat lääketieteen eri erikoisalojen asiantuntijoita. Asiasta myös HS kirjoitti 16.12.2018.
Väität minun aloittaneen ajojahdin Antti Heikkilää kohtaan. Todellisuudessa olen kirjoittanut vain yhden kirja-arvostelun ja sen jälkeen toisen blogin, jossa kerron miten Heikkilä hyökkäsi minua kohtaan henkilönä perättömillä väitteillä. Jos minun toimintani olisi ajojahtia, mitä tämä sinun kirjoituksesi on?