Tämän hetken tietojen ja ymmärryksen mukaan . . .

Perjantai 30.4.2021 klo 18.48 - Kauko Niemi

wallpaper_paivitys_KN201043.jpg

 

Jos ja kun pohtii koronaviestintää, niin on arvioitava tilannetta kahden ääripään välillä – näpertelyä pikkuyksityiskohtien ja toisaalta taivaanrannan maalailujen välillä. Kumpikaan ääripää tuskin herättää intoa ja luottamusta näinkin vakavassa tilanteessa eikä sitä kaikkein tärkeintä eli vastuun ottamista omasta toiminnasta.

Oman tulkinnan muodostaa itse kukin asian esittäjä. Pääministeri Sanna Marin on saanut arvostelua osakseen tunteettomasta, yksityiskohtien posmittamisesta. Niinkin tärkeässä tehtävässä kuin sosiaali- ja terveysministeriön Aino-Kaisa Pekonen ja Krista Kiuru eivät juurikaan ole luottamuksellisuutta ja vastuullisuutta rakentaneet.

Yle kokosi viestinnän asiantuntijoiden näkemyksiä, jotka eivät nekään irtopisteitä antaneet  torumisista, käskyttämisestä tai teknisistä yksityiskohdista.  Asiantuntijoiden mielestä koronaviestinnässä olisi voinut vedota enemmän suomalaisten yhteisöllisyyteen ja aktiivisuuteen käskyjen ja kieltämisen sijaan.

Käskyttäminen synnyttää helposti juuri niitä vastustajia ja jopa isoja ryhmiä, jotka omissa kuplissaan luovat täysin mielikuvituksellisia tarinoita, joilla ei ollut todellisuusperää. Ryhmittymät hyökkäävät vain käskyjä ja komentelua vastaan ja varsinainen asia eli koronan hillitseminen jäi toissijaiseksi. Meitähän ette komentele, kuten uhmaiässä olevat lapset.

Aika ajoin yritettiin määritellä myös kuka saa sanoa ja mitä. Viestien sisällöt kun eivät olleet niin tärkeitä,  vaan miltä se näyttää ja kuulostaa.

Pienten yksityiskohtien tarjoileminen sopii Sanna Marinille ja hänen tyylilleen oikein hyvin. Paitsi että kuka jaksaa ja ennen kaikkea viitsii perehtyä niihin. Taustalla on ollut kuitenkin se tosiasia, ettei Suomen lainsäädännössä ole jouduttu vastaavaa pandemiaa torjumaan.

Otetaanpa vaikka tilanne, missä ravintolat olisi pistetty kokonaan kiinni niin kuin monessa maassa tehtiinkin. Koronan torjumiseksi se olisi ollut toimiva ratkaisu, mutta perustuslainsäädännöllisesti vapaan ammatinharjoittamisen kieltäminen olisi tarkoittanut melkoisia korvauksia valtion maksettavaksi.

Viestinnässä mennään aina hakoteille, kun ryhdytään tarjoamaan valikoitua faktaa. Koko korona-ajan onnettomin ja tähän mennessä eniten epäluottamusta aiheuttanut viesti oli STM:n maskipuuhastelu. Maskista ei ole mitään hyötyä ja siitä on jopa haittaa. Kaiken kukkuraksi verorahoilla väännettiin totuudenvastainen tutkimus, jolla STM yritti peitellä sanomisiaan. Nyt maski kuitenkin suojaa joka päivä ja toivottavasti kansliapäällikkö Kirsi Varhila jaksaa olla vänkäämättä asiasta.

Viime päivinä on myös paljastunut, ettei kaikkia tosiasioita ole kerrottu ja paljastettu tilastoissa. Nyt on tullut esille, että Suomessa on kuollut rokotettuja ihmisiä. Tautiin menehtyneiden rokotettujen ihmisten tarkka määrä ei ole tiedossa, mutta HUSin infektiotautien apulaisylilääkärin mukaan heitä on alle kymmenen.

Tuon otsikkoni - Tämän hetken tietojen ja ymmärryksen mukaan - valitsin sen takia, että kaikki on tapahtunut nopeasti ja kenelläkään ei ole ollut varmaa tietoa mitä tapahtuu ja miksi. Tämä pitäisi näkyä ja kuulua selkeästi myös viestinnässä. Tänään teemme näin, mutta huomenna tarkistetaan tilanne ja katsomme mitä pitää muuttaa.

Kukaan ei voi olla varma esimerkiksi rokotteiden pikakehityksen lopputuloksesta. Tässä vaiheessa tiedoksenne, että olen ottanut rokotteen ensimmäisen annoksen ja toinen on luvassa kesäkuussa.

Tuore suomalainen tutkimus löysi mekanismin, jolla Pandemrix-rokote laukaisi narkolepsian – siis heti 12 vuoden tutkimusten jälkeen. Pandemrix-rokotteen haittavaikutuksena 235 lasta ja nuorta sai Suomessa vuosina 2009 - 2010 narkolepsian. Kukaan ei voi sanoa varmana asiana, ettei korona rokote aiheuttaisi muuta kuin ani harvoille verenkiertohäiriöitä aivoissa.

 

Toinenkin tutkimus vahvistaa heti vuoden kuluttua sen mitä vaikkapa eläkeläiskuoro koki käytännössä. Turvavälit ja muutkin suositukset olivat virallisesti kunnossa kuoron harjoituksissa melko väljissä sisätiloissa, silti 16 laulajasta 11 sai tartunnan. Siis sisätilat ja huono ilmastointi on koronalle suosiollinen leviämisympäristö.

Olen lukenut katsellut ja kuunnellut satoja jopa tuhansia juttuja. Seurannut sääntöjä ja pakotteita sekä suosituksia, mutten ole näperrellyt yksityiskohtien kanssa, vaikka Sanna niitä kuinka tyrkyttäisi.

Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Minun päässäni ne ovat saaneet erilaisen merkityksen kuin monen muun päässä. Rakensin itselleni korona ohjekoodiston, enkä usko rikkovani lakia. Toistaiseksi se on toiminut ja tulen päivittämään koodistoni, kun viimeisestä tartunnasta on kulunut puolisen vuotta. Siis joskus vuoden 2022 lopulla tai 2023 alkupuolella.

 

- sisätiloissa käytän aina maskia, enkä viivy samassa suljetussa tilassa yli 3 minuuttia tuntemattomien ihmisten kanssa, joiden taustaa ja tilannetta en tiedä.

- ruokakauppa valikoituu fyysisen koon mukaan ja käynti ajoittuu hiljaisiin aikoihin. Muihin kauppoihin ei ole asiaa, paitsi nettikauppoihin.

- ulkoillessa en käytä maskia ja huolehdin, etten ole saman ihmisen lähellä ilman turvaväliä yli kahta minuuttia. Valitsen reitit ja ajankohdat tietoisesti lähikontaktia vältellen. Liikennevaloissa odotan kauempana, Töölönlahdella en ulkoile 16:00 - 19:00 välillä kun se on täynnä huohottavia lenkkeilijöitä, umpinaisiin city-käytäviin en mene.

- minulla ei ole mitään tarvetta matkustaa Suomen rajojen ulkopuolelle.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 2.5.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Sanna Marin, Aino-Kaisa Pekonen, Krista Kiulu, Kirsi Varhila

Aika keskittyä rakenteelliseen korruptioon

Lauantai 24.4.2021 klo 9.53 - Kauko Niemi

pukukppdi_N198867.jpg

Tätä jyrää on parempi väistää ajoradalle

Niinkin helpon asian kuin verorahojen käytön seuranta on osoittautunut lähes ylivoimaiseksi. Julkisuus on paljastanut varsin selkeästi VTV:n pääjohtaja Tytti Yli-Viikarin toimintaa, että kyseessä on suomalainen rakenteellinen korruptio.

Jatko sitten näyttää Yli-Viikarin tapauksessa, kuinka tuollaista on ylipäätään voinut tapahtua ja jatko osoittaa myös missä menee laillisuuden ja moraalin raja. Ehkä ja toivottavasti myös selviää, kuka on antanut luvan ja ketkä ovat vastuussa siitä, että rahan oikean käytön tarkistaminen onkin vaivihkaa muuttunut konsultoinniksi.

Tällä hetkellä eduskunnan alaisuudessa toimiva VTV näyttää olevan melkoisen vapaa valtakunta. Eduskunnassa kukaan ei osaa sanoa kuka voisi nyt virasta pidätetylle Tytti Yli-Viikarille antaa potkut. Ehkä kenellekään koskaan ei ole ei ole koskaan tullut mieleenkään, että joku voisi tuossa asemassa käyttäytyä niin kuin Yli-Viikari käyttäytyi.

Suuret kiitokset tästä pitkästä ja työläästä prosessista pitää antaa Iltalehdelle ja sen toimittaja Jarno Liskille. Hän on onnistunut selvittämään asiaa ja painottaa ettei kyse ole henkilöön menevästä ajojahdista. Samaan hengenvetoon pitää innostaa Ylen toimittajaa Riku Roslundia, joka sanoo, että nyt on aika keskittyä rakenteelliseen korruptioon ja hyvä veli -verkostoihin.

Viime päivien uutisten mukaan Puolustusvoimien hommat pyritään hoitamaan poikien kesken. Puolustusvoimien komentaja Timo Kivinen lausui varsin jyrkkäsanaisesti, ettei puolustusvoimissa ole mitään tuollaista. Uskokoon ken haluaa.

Ylen MOT:n selvitys osoittaa, että Puolustusvoimien työkulttuurissa on monia ongelmia. Henkilökunnan kokemat ongelmat kiertyvät usein niin kutsutun vaikenemisen kulttuurin ympärille, jossa esimiesten väärinkäytöksiin ei uskalleta puuttua.

Palauttakaamme mieliimme, ettei ole kauaakaan, kun selviteltiin puolustusvoimien lapin mökillä poikien kesken tapahtuneita asioita. Penkominen jatkukoon ja rohkeimmat, jotka eivät välitä, että yleneminen tyssää suun aukaisuun, kertokoon asioista niin kun ne ovat.

Tuorein päätös veromuhinoinnista syntyi viime viikolla, kun hallinto-oikeus päätti, että verottaja ei voi pimittää suurituloisten nimiä medialta.

Verottajan täytyy kertoa, ketkä ovat pyytäneet verotietojensa poistoa suurituloisimpien listalta, toteaa hallinto-oikeus. Verohallinto on tarjonnut medioille palvelua, jossa ne ovat saaneet listan vähintään 100 000 euroa vuodessa ansainneista.

231 ihmistä pyysi vuonna 2019 poistamaan tietonsa medialle toimitettavalta listalta vedoten yleisen tietosuoja-asetukseen (GDPR). Verohallinto suostui kaikkiin pyyntöihin. Viime vuonna tietojen poistamispyyntöjä tuli jo 4 600.

Ja tuore esimerkki Yhdysvalloista missä Georg Floydin oikeudenkäynti saatiin päätökseen. Poliisin läpeensä kauniin ja siistin tiedotteen todellisuus paljastui 17-vuotiaan tytön videon perusteella. Yhdysvalloissa muutos on Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Anna-Sofia Bernerin mukaan usein syntynyt alhaalta ylöspäin, ja kulunut vuosi on kasvattanut ja kouluttanut valtavan määrän uusia aktivisteja. Heille yhden poliisin tuomio ei riitä. He haluavat muuttaa lakeja ja yhteiskuntaa, siivota hyvä veli -verkostoa.

Jos ja kun nyt siivotaan suomalaista rakenteellista korruptiota, niin ihan ensimmäisenä pitää avata Valviran rakenteet ja hyväveliverkosto meidän jokaisen terveyden ja hyvinvoinnin ehdoilla.

Siinä onkin jo aivan eri luokan tapaus, kun vain seurata kuinka asiallisesti käytetään verorahaa. Asiasisällöt ovat vaikeita. Valviran sisäsiittoisuuteen liittyy lääkärien kateellisuutta ja oppiriitoja. Suositusten eli määräysten pohjana käytetään tietoa, joka on syntynyt pitkälti lääke- ja ruokateollisuuden rahoittamana ja ohjaamana. Yksilöllisellä potilaalla ei juurikaan ole arvoa käytännön tasolla.

Eduskunta ja Valvira on saanut esimerkiksi kilpirauhaspotilailta useita kirjallisia kysymyksiä, joilla ei ole ollut mitään merkitystä. Parhaillaan on menossa mielenkiintoinen episodi, missä lääkäri Ville Pöntynen ei väistänytkään takavasemmalle, vaan selvittelee perin pohjin omaa tilannettaan.

Tässä tapauksessa näyttää pahasti siltä, että Valvira ja Aluehallintokeskus tekivät päätöksen lääkärioikeuksien rajoittamisesta ennen ensimmäistäkään selvitystä. Vahvasti näyttää myös siltä, että kantelun tehneet henkilöt toimivat myös asiantuntijoina Valviralle. Painotettakoon, ettei lääkäri Pöntysen toiminnasta ole tehty ainuttakaan potilasvalitusta.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 25.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Lisää aiheesta:

Asiantuntija Pauli Vahtera arvioi kiihkottomasti tilintarkastusta

Suomi on hyvien veljien ja siskojen maa

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Valvira, Ville Pöntynen, hyvä veli -verkosto, rakenteelinen korruktio, Tytti Yli-viikari, VTV, Jarno Lisk, Riku Roslund, Tio Kivinen, puolustusvoimat,

Nettikauppiailla riittää haasteita enemmän kuin tarpeeksi

Perjantai 16.4.2021 klo 15.56 - Kauko Niemi

Kivijalka_IMG_95191.jpg

 

Tein verkossa nettitilauksen maanantaina kello 10:37. Paketti oli noudettavissa tiistaina aamulla kello 07:38 Matkahuollon pisteessä, joka on noin viiden minuutin kävelymatkan päässä. Nettikauppa itse sijaitsee 389 kilometrin etäisyydellä.

Jäin todella miettimään mihin kivijalkakauppaa tarvitaan ja mitä viimeaikaiset koronasuositukset ja määräykset ovat vaikuttaneet nettikauppaan.

Karu totuus on, että kivijalkakaupat ovat parhaillaan suurissa vaikeuksissa. Turistit ovat kokonaan poissa ja kotona pysyttelevien suomalaisten pankkitileille on karttunut useita miljardeja euroja.

Palaako kaikki entiselleen koronan jälkeen? Ei palaa, sillä nettikaupan osuus tulee edelleen kasvamaan. Kaksi vuotta totuttelua opettaa paljon ja monet asiat muuttuvat jo tuossa ajassa rutiiniksi.

Omalla kohdalla ostoharkinnat ovat hitaita. Olen onnistunut melko hyvin väistämään kaiken markkinatyrkytyksen. Useaan vuoteen en ole saanut postiluukusta ainuttakaan mainosjakelua eikä minulle tule kuin kaksi painettua lehteä ja nekin ilman mainoksia.

Minulla ei ole ollut käsitystä vaikkapa mitä K-kaupassa on tänään tarjouksessa. Sitten kun tarve ilmenee mihin nyt tahansa, alan tutustumaan netissä asiaan moneltakin eri kantilta, vaikka tiedän, että tuossa kulman takana giganteissa tai urheilukaupassa tuote on hyllyssä noutoa valmis ostettavaksi. Lopputulema tällaisessa tiedonhankinnassa onkin melko usein se, että tuote tuleekin ostettua netistä sen sijaan että menisin kauppaan myyjän ohjailtavaksi.

Nettikaupalla on toki paljon vielä opittavaa. Suurin haaste on kuljetukset, vaikka tuossa alkuesimerkissä se olikin yllätyksellisen hyvin hallinnassa. Ruokakuljetukset rakentavat parhaillaan esimerkkiä mihin ollaan menossa. Tiedät minuutin tarkkuudella missä pitsasi kulkee.

Milloin nähdään ensimmäiset dronet kuljettamassa paketteja minuutin tarkkuudella paikasta A paikkaan B. Uusissa taloyhtiöissä on jo melko yleistä, että yleisauloissa on pakettiautomaatteja ja kenenkään ei tarvis tuntitolkulla odotella, että jokohan nyt.

Nettikaupan ilmoitus, että toimitus tapahtuu ehkä ylihuomenna iltapäivällä ei takaa minkäänlaista menestystä. Kun menet kivijalkakauppaan ja kuljetat ostoksesi itse, ei ole epäselvyyttä vastuunjaosta. Nettikaupassa joudutaan tämäkin asia vielä perinpohjin ratkaisemaan. Todellinen vastuuketju katkeaa, kun joku posti sählää välissä.

Reilu vuosi sitten tein ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen ruokatarviketilauksen netissä. Jos ja kun kauppa koostaa ostoskassini, niin tuotevaihdokset eivät ole yhdentekeviä. Tilasin maksaa ja kun ei maksaa sattunutkaan olemaan, niin tilalle toimitettiin palapaistia. Aika kaukana ovat toisistaan. Toinen vaihto oli merkkikohtainen ja vaihtotuotteessa oli käytetty niin paljon suolaa, että meni roskikseen. Ja siinä kolmannessa vaihdossa oli tuplasti liikaa hiilihydraatteja. Siis menen ruokaostoksille itse ja luen jokaisen tuoteselosteen, jos en sitä jo muuten tiedä.

Toki suuri osa kuluttajista haluaa edelleen ja pitkään tulevaisuudessa hiplata himoitsemaansa tuotetta, nähdä sen konkreettisesti. Sovittaa ostamiaan vaatteita ja tehdä selväksi kertakäynnillä sopiiko vai eikö sovi. Miellyttääkö vaiko ei. Nettikaupassa on toki palautusmahdollisuus, mutta nykyisellä meiningillä se on hidasta, monimutkaista ja liian vaivalloista.

Tuoreiden uutisten mukaan esimerkiksi Helsingissä Aleksanterinkadulla ja Pohjoisespalla kivijalkamyymälät ovat kiikun kaakun ja osa keskittyy nyt nettikauppaan. Mutta onko Helsingin ydinkeskusta aivan liian kallista nettikaupalle?

Mitäs jos ja kun kuljetukset saadaan kuntoon, niin nettikauppa sijoittuisi vaikkapa Karhunkorpeen tai Kaukalammelle. Kustannukset olisivat murto-osa Helsinkiin verrattuna. Paikkakunnalta saattaisi heru vielä avustuksia. Kokonaiskuvassa nettikauppa toki taistelee myös ympäristöystävällisyydestä. Varmasti on ympäristöystävällisempää kävellä kivijalkakauppaan, kuin kuskata dieselillä kalsarit vaikkapa Kuopiosta.

Itselleni ehkä sittenkin on se suurin kysymys tieto- ja identiteettisuoja. Nettissä on ja tulee aina olemaan paljon huijarikauppiaita. Viime viikollakin katsoin yhtä T-paitatarjousta ja kahden päivän sisällä samaa t-paita-kuvaa ja tarjousta tyrkytti kolme erinimistä myyjää. Loput voitkin hyvin arvata.

Kun menen kivijalkakauppaan minun ei tarvitse kertoa kuka olen, missä asun, mikä on puhelinnumeroni. Toistaiseksi en ole törmännyt tilanteeseen kivijalkakaupassa - emme voi näyttää teille näitä sukkia ennen kuin olette täyttäneet asiakaslomakkeemme.

Ja sitten kun vielä muistaa maksutilanteessa olla näyttämättä kanta-asiakaskorttia, niin identiteetti on koko lailla suojassa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 18.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, nettikauppa, kivijalkakauppa,

Sote-valmisteluryhmään nopeasti liuta insinöörejä ohjaamaan lääkäreitä

Lauantai 10.4.2021 klo 12.39 - Kauko Niemi

 Sokeri_risti_KN213658.jpg

 Hiilihydraattia ja sokeria tunkee jokaisesta raosta.
Elimistömme ei sitä kestä ja sokeritaudista eli diabeteksestä on muodostunut vakava terveysongelma.
Sen aiheuttamiin ongelmiin kuolee 270 000 amerikkalaista vuosittain.

”Diabeetikot nielevät noin neljänneksen maan sairaanhoidon dollareista. Suoriin diabeteksen hoitokustannuksiin kuluu Yhdysvaltojen diabetesliiton mukaan yli 230 miljardia dollaria (193 miljardia euroa) vuosittain.”

”Diabetekseen tai siihen liittyvään sairauteen kuolee vuosittain noin 270 000 amerikkalaista. Yli 90 prosenttia heistä sairastaa diabeteksen kakkostyyppiä, joka on seurausta geenien, ympäristötekijöiden ja elintapojen monimutkaisesta vuorovaikutuksesta.”

Näillä ”faktoilla” aloittaa Helsingin Sanomat aukeaman laajuisen toivoa täynnä olevan juttunsa kuinka Sami Inkisen bisness Virta Healthin ravitsemuksellinen lähestyminen perustuu ketogeeniseen ruokavalioon. Se sisältää niukasti hiilihydraatteja mutta runsaasti rasvaa.

Noin 20 000 ihmistä Suomessa sairastuu vuosittain sokeritautiin ja joka viidennellä suomalaisella on esidiabetes, eli sokeritaudin esiaste. Se on sairaus, jossa verensokeri on jatkuvasti koholla. Sairaus kulkee kahdessa luokassa joko synnynnäisesti tai sitten elämäntapatautina.

Samainen Helsingin Sanomat järjesti historian suurimman yksittäisen ajojahdin, kun Antti Heikkilä perusteli kirjassaan miksi ja miten ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa insuliiniresistenssiin eli sokeritautiin ja sen syntyyn. Heikkilällä on tästä asiasta myös yli 20 vuoden käytännön kokemus.

Hesarin jututhan ovat lähtökohdiltaan tietenkin erilaiset, vaikka puhuvatkin täsmälleen samasta asiasta. Asiasta, joka taitaa olla jopa vakavampi ongelma länsimaissa kuin korona konsanaan. Helsingin Sanomien tulee kantaa myös vastuu asioiden sekoittamisessa ja sekavan kuvan luomisessa näin keskeisessä asiassa.

Heikkilän lynttääminen oli pitkälti kateellisen ja oman egonsa kanssa kipuilevan Juhani Knuutin mobilisoima ajojahti. Inkisen juttu puolestaan taloustoimituksen tekemä huikea amerikkalainen miljoonaunelma. Sami Inkinen on ollut aina mestari lehdistösuhteissaan ja saanut myönteistä näkyvyyttä bisneksilleen. Heikkilän akilleen kantapää on puolestaan täysi ymmärtämättömyys median toimintatavoista.

Siis saman ongelman kimpussa sekä Heikkilä että Inkinen ja vieläpä täysin samoilla metodeilla. Ja perässä hiihtäjiähän on myös riittävästi. Ketogeenistä ruokavaliota tuputetaan joka ikinen päivä monella foorumilla. Ja jos ketogeeninen ruokavalio ei kelpaa viranomaisille, niin heiltä on lupa odottaa parempia tutkimuksia ja ohjeita, kuinka insuliiniresistenssi pidetään hallinnassa. Käytäntöhän on jo osoittanut, etteivät viralliset ruokasuositukset siihen pysty syystä tai toisesta.

Keinoja pitäisi etsiä sokeri/hiilihydraattiverolla, ruokateollisuuden sääntelyllä ja ties millä. Syytä olisi myös tuoda avoimesti julki kaikki ne tutkimukset, joihin nykyiset suositukset pohjaavat. Kuka on tutkimusten taustalla ja ennen kaikkea kuka on rahoittaja. Ei riitä enää pelkkä yliopiston tai tutkimuslaitoksen nimi.

Jos Sami Inkinen onnistuu omassa perusajatuksessaan, että kaikki mitä pystytään mittaamaan, pystytään myös muuttamaan. Tämähän tarkoittaa, että suomalaisen Sote-työryhmään pitää kiireesti palkata liuta hyviä insinöörejä, joiden johdolla toimintaan saadaan riittävästi faktaa ja ennen kaikkea yksilöllisiä mittauksia, joiden mukaan lähdetään toteuttamaan muutoksia terveelliseen suuntaan.

Tällä hetkellä kaikki viralliset hoitopäätökset tehdään keskiarvosuositusten perusteella, vaikka samassa perheessä samalla ravinnolla toinen saa diabeteksen ja toinen pysyy hoikkana ja terveenä. Ja byrokratiamme varmistaa, ettei lääkäri eikä muukaan hoitohenkilökunta saa puhua eikä hoitaa muuten kuin näiden keskiarvoisten käypähoitosuositusten tai paremminkin määräysten mukaan. Sen jälkeen kaikki muu onkin sitten luokiteltu puoskaroinniksi. Inkinen taitaa jälleen istua tukevan rahakirstun päällä.

Onhan se sääli, että hiilihydraattien laskemiseen perustuva ruokavalio oli käytössä sokeritaudin hoidossa 1700 luvun puolesta välistä asti aina 1980 luvulle. Tuolloin kemiallisesti valmistettu insuliini syrjäytti sen. Luulisi, että liki 300 sadassa vuodessa on joku tutkimuskin tehty ja jonkin verran kokemustakin karttunut. Joka tapauksessa sokeritauti fiinimmin ilmaistuna diabetes on jo räjähtänyt käsiin.

Muistetaanhan tästä lähtien aina puhua sokeritaudista, niin kaikki ymmärtävät taudin ja sen aiheuttajan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 11.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, diabetes, sokeritauti, Helsingin Sanomat, Sami Inkinen, Antti Heikkilä, Juhani Knuuti, Sote, insuliini, käypähoitosuositus, ketogeeninen ruokavalio,

Älä ota

Lauantai 3.4.2021 klo 10.33 - Kauko Niemi

alaota_IMG_6937.jpg

Pysähdyin eräänä aamuna juttelemaan porrassiivoojan kanssa. Hän kulkee ison ja painavan teollisuusimurin kanssa sekä muiden siivoustarpeiden kanssa porraskäytävästä toiseen. Välineet kulkevat varta vasten tehdyissä kärryissä ja odottavat kärryssä omaa käyttövuoroaan.

Sitten yhtenä varhaisaamuna kärryihin oli lisätty teksti – ÄLÄ OTA. Siis ei syytetty ketään varkaaksi tai muuksikaan. Siinä oli vain käyttäytymisohje jokaiselle harkittavaksi.

Kysyi siivoojalta, että tarvitaanko todella tuollaista informaatiota. Vastaus oli yllättävä. Kyllä tarvitaan. Häneltä on viety imuri jo kahdesti ja nyt ohjeen jälkeen ei kertaakaan.

Ihmisten oman ajattelun kieltäminen tai ainakin rajoittaminen on vakava kehityskulku. Se johtaa vastuuttomuuteen ja pienikin hetki, kun joku ei ole vahtimassa sääntöjen noudattamista käytetään täysimääräisesti hyväksi.

Minulla on nyt hieman paha olo siitä tyylilajista, jolla koronaa torjutaan tällä hetkellä. Näperrellään liuta pieniä yksityiskohtia, joita sitten lain voimalla ja auktoriteettisella asenteella väitetään ainoiksi oikeiksi.

Älä siis ajattele äläkä toimi omien ajatustesi pohjalta, vaan niin kuin me käsketään. Tällä en missään nimessä kannata vastuutonta vapautta, vaan jokaisen oman ajattelun kautta syntyvää parasta mahdollista toimintaa omissa vaihtelevissa tilanteissa, jotta tauti saataisiin lopulta torjuttua.

Tällaiseen vastuuttomaan toimintaanhan meidät on valitettavasti opetettu koko elämän ajan. Tai ainakin kolmisenkymmentä ekaa vuottamme kokonaisuutena vähättelee omaa vastuullista ajattelua.

Kotona vanhemmat tietävät sataprosenttisen tarkasti mitä ja miten lapsen pitää toimia (siis heidän mielestään) missäkin tilanteessa jopa fyysisen väkivallan uhalla. Kuinka usein vanhemmat sopivan tilanteen tullen eivät anna valmista ”oikeaa” ratkaisua, vaan kehottavat lasta miettimään vaihtoehtoja ja tiedostamaan vastuun lopullisesta ratkaisusta. Voi jälkeenkin päin jopa kysäistä miltä se nyt tuntuu ja kehua.

Tässäkään en tarkoita, että lapselle työnnetään kaikki päätösvalta ja vastuu, eli hylätään hänet. Kuitenkin se tunne, että minä tein näin ja nyt se tuntuu aika huonolta. Seuraavalla kerralla lisään harkintaa – kasvattaa erittäin paljon.

Seuraavaksi siirrymme kouluun. Jokainen tunteen nahoissaan sen eron, kun auktoriteettiasemaan ripustautunut opettaja määrää pilkun tarkasti ja myös arvostelee pilkun tarkasti, onko kaikki hänen vaateensa toteutuneet pilkulleen.

Entäs se toinen opettaja, joka antaa erikoismaininnan, jopa paremman numeron oivalluksistasi, vaikkei ne olisikaan täsmälleen oppikirjan ja byrokratian vaatimusten mukaisia, mutta muuten perusteltuja ja oivaltavia. Vain harvat asiat tässä maailmassa ovat joko tai.

Vaihtoehdottomat säännöt jatkuvat rippikoulussa ja etenkin armeijassa. Emmekä koskaan ole päässeet, jaksaneet, viitsineet, innostuneet ajattelemaan asioita useammalta eri kantilta ja tekemään omaehtoisia päätöksiä, joista otamme vastuu, eikä tarvitse etsiä jälkikäteen syyllisiä tapahtumiin.

Työelämässä se pilkun tarkka sääntöjen noudattaminen tappaa kaiken luovuuden. Yritysmaailmassa onkin jo vaihtelukirjo huomattavasti laajempi. Toki sielläkin löytyy niitä missä mutterin kiertämiseen on luotu yksi ja ainoa työtapa ja sitten niitä, joissa tavoitteet on luotu yhdessä sopien ja keinot sallittu yrityksen perusarvojen mukaan.

Toki sääntöjä pitää olla. Tuntuisihan se sekavalta, jos vaikka maantiellä saisi huristella oman mielensä mukaan vasemmalla tai oikealla tai keskellä. Tietenkin tämä listaukseni tuntuu pikalukuna itsestään selvyydeltä, mutta ajatellaanpa ihmisen 30 ensimmäistä elinvuotta yhtenä kokonaisuutena ja kuinka se rakentuu. Tavattoman paljon hukataan huikeaa, piilevää voimavaraa pelkällä pikkutarkalla säätämisellä, joka ei lopputulosta kuitenkaan paranna.

25 - 30 vuotta ahtaissa pihdeissä elänyt ihminen on kuin vasikka keväällä päästessään omalle vapaalle laitumelle. Joku päästää harkiten luovuutensa valloilleen, joku ei tunnista rajoja ja päätyy poliisin saattelemana selittämään tekosiaan.

Joillekin kaikki auktoriteetit ovat muodostuneet vihamiehiksi ja heitä pitää vastustaa, vaikka olisivat tällä kertaa oikeassakin. Tämä on juuri nyt korostuneesti esillä, kun koronatoimenpiteen halutaan kumoon hengenmenon uhallakin, uskoen satuihin kuten pikkulapsena. Mikä on muuttunut?

Toivoa sopii, etteivät viranomaiset ruokkisi ahdistusta pikkupiperryksillään, vaan rakentaisivat yhteistä ymmärrystä.

Omalta kohdalta muistan elävästi, kuinka äiti Hellän suupielet menivät mutruun, kun hän oli eri mieltä tekemisistäni sanaakaan sanomatta. Vahva näytönpaikka minulle, että hoidan homman kunnialla loppuun.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 4.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, vastuu, kasvaminen, kasvattaminen