Meneeks överiksi ? puolesta ja vastaan

Lauantai 28.8.2021 klo 22.03 - Kauko Niemi

Sosiaalinen media saa tämän tästä arvosteluryöppyjä niin hyvässä kuin pahassa. Onhan siellä niin helppo huudella puskista ja nimitellä tavalla, jota harva ihminen tekisi fyysisessä tapaamisessa.

Mutta miksi näin? Jokaisen pitäisi ymmärtää ensinnäkin, että huutelut livenä katoavat ja unohtuvat melko nopeasti, mutta somesta ne eivät katoa koskaan. Sopivan tilanteen tullen niin hyvässä kuin pahassa huutelusi on kaivettavissa. Piilossa eivät pysy.

Jokaisen pitäisi myös ymmärtää ja samalla osata, ettei erilainen mielipide ole toista vastaan. Puolesta ja vastaan korostuu somessa puutteellisten kommunikointitaitojen takia ja oman egon nostamisen tarpeena. Rakentava keskustelu erilaisilla vaihtoehdoilla on vähissä. Mielipide rakentavilla perusteluilla olisi tarpeen, mutta kukas niin paljon jaksaisi kirjoittaa, saati lukea.

Ylen kolumnisti Riku Siivonen kantaa myös huolta somen sisällön kehityksestä. Kyse ei ole enää mielipiteistä vaan vastakkaisista totuuksista. Olemme jatkuvassa konfliktissa, vihaamme rasisteja, vihreitä, miehiä ja feministejä. Enää ei myöskään riitä, että tykkäät somevaikuttajasta. Hän vaatii sinua mukaan taisteluun. Kommentoi, jaa, levitä, puutu pukuhuonepuheeseen, floodaa vihapuhetta, paljasta rasistit!

Itse pidän esimerkiksi facebook-tilini täysin avoimena. Se luo jo automaattisesti harkintapohjan tiedonjaolle. Pistää miettimään mitä kaikille voi toitottaa.

Somessa voi olla ihan viisaastikin. Ihan niin kuin voi olla livetilanteessakin. Kirjoitetussa viestissä kannattaa vain miettiä, mitä vastaanottajat sanoillasi ymmärtävät. Kannattaa miettiä ettei viestisi harhaile sinne sun tänne sotkien sanomasi. Viestit ovat somessa enemmän keskiössä, sillä ulkoiset korupuitteet kuten vaikka pukeutuminen eivät vaikuta tulkinnassa.

Ihmiset rehvastelevat pitävänsä somepaastoa. Sehän on aivan sama kun ryhtyisin moikkauspaastoon, enkä olisi huomaavinakaan vastaan tulevia tuttuja. Siis ei mitään eroa.

Jokainen varmasti miettii omaa rooliaan ja millaista minäkuvaa yrittää, haluaa rakentaa. Tässä kohtaa tulevatkin sitten someyhtiöiden algoritmit peliin. Saat sitä mitä annat ja rakennat tehokasta kuplaa missä samat asiat pyörivät ympyrää, koska algoritmi ohjaa vain niiden tietojen pariin mitä olet eniten julkaissut tai tykännyt. Rajaat tehokkaasti sen mielikuvan, jota tarjoat muille.

Kannattaa huomata myös se, että kohtaat kaksi täysin erilaista Facebookia, jos seuraat perinteistä julkaisuvirtaa, eli niitä joista tykätään eniten. Se pieni mökin kuva julkaisuvirran yläpuolella. Itse olen tehnyt kirjamerkin viimeisimmistä julkaisuista ja olen paljon paremmin kiinni ajassa. Jopa mielenkiintoisempia näkemyksiä asioista kuin virallisessa mediassa.

Itseäni askarruttaa jonnenjoutavat päivitykseni. Pyrin yleensä siihen, että pystyisin tarjoamaan mahdollisimman paljon tuoretta tietoa kavereilleni. Vankkumattomana luonnon puolustajana ja intohimoisena kuvaajana pyrin laajentamaan tietoisuutta luonnosta. Kieltämättä joskus liiankin kanssa.

Parasta on se, että julkaisuni herättäisivät keskustelua kulloisestakin asiasta. Enemmän kuin tykkäykset minua kiehtoo kuinka monta kommenttia julkaisu on saanut. Ja ennen kaikkea kommenttien laatu eli asiassa pysyminen. Tähän mennessä olen joutunut poistamaan/piilottamaan kommentteja vain kahdesti, kun mentiin asiassa niin sivuraiteille toisia haukkuen.

Kahden viikon takainen viikonvaihde olkoon esimerkki meniks koko homma överiksi. Tein pienen ja hyvin aikaisen kuvausreissun luontoon. Auringon nousu luo välillä mysteeriset puitteet kuvien valaistuksiin ja toisaalta eläimet liikkuvat. Siunaantui iso määrä mielenkiintoisia kuvia. Saati, että lauantaiseen aamiaishetkeen ilmestyi sepelkyyhky liki 20 minuutiksi. Lintu puuhasteli kaikkea, kuivasi sateen jälkeen itseään ja minä istuin ruokapöydässä ja kuvasin ja väillämme oli vain ikkuna. Ei voinut vastustaa.

Kuvia jakelen välillä pitkilläkin tekstiosuuksilla paitsi omaan julkaisuvirtaan, niin myös kolmeen yleiseen luontoryhmään. Mikä sitten olikaan lopputulema. Kuvani saivat viikonlopun aikana 1429 tykkäystä. Mutta mikä ilahduttavampaa kommentteja ja kysymyksiä kertyi viikonlopun aikana 196. Näitä lukuja pidän jo vuorovaikutteisina, tuskin kukaan tietää minusta ihmisenä yhtään enempää kuin aikaisemminkaan.

Jäin miettimään oliko kolmen päivän aikana kahdeksan julkaisua liikaa. Varmasti jonkun mielestä. Etenkin niiden julkaisujen kohdalla, jotka käsittelivät luontoa, jos ei luonto kiinnosta. Tai algoritmi on todennäköisesti hoitanut ettei heille edes näytetty. Ehkä tämä on kuitenkin melko softi tapa kasvattaa kiinnostusta niinkin tärkeään asiaan kuin luontoon näin ilmastomuutoksen porstuassa.

Olin siis viikonloppuna vähintäänkin virallisella turvaetäisyydellä monimuotoisessa vuorovaikutuksessa monien tuttujen ja tuntemattomien ihmisten kanssa.  Ja kun minulle kirjoittaminen ja kuvaaminen on monin verroin helpompaa kuin puhuminen, niin en voi kuin kiittää somea turvallisesta kanssakäymisestä. Somepaastoa en siis edelleenkään harkitse.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 30.8.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Hitaat muutokset eivät sovi nykyajan hätäiselle ihmiselle

Lauantai 14.8.2021 klo 21.57 - Kauko Niemi

Korona on osoittanut, ettei hätäinen ihminen sopeudu hitaisiin muutoksiin. Minulle kaikki ja heti on ensisijainen toimintamalli nykyihmiselle. Sen enempää ei sitten jaksetakaan. Hetkessä ostetaan uusi asunto, että saadaan etätyöpiste. Hetkessä ostetaan kesämökki, että päästään edes johonkin kotoa. Hetkessä ostetaan asuntoauto, että päästään matkustelemaan.

Korona aikana on pelätty enemmän karanteeniin joutumista kuin itse virusta ja sen aiheuttamia sairauksia. Rajoitukset ovat synnyttäneet mitä ihmeellisimpiä tarinoita, joita on pyöritetty totena ilman faktoja omissa kuplissaan.

Kauppakeskus Redi helmikuussa 2021

Kaikesta tästä on ollut toki se hyöty, että valveutuneimmat ihmiset ovat ryhtyneet opettelemaan valeuutisten tunnistamista ja ajan mittaan muidenkin höynäytettyjen on aika herätä todellisuuteen.

Taudit saisivat olla nykyihmiselle vain lyhyitä onnettomuuksia, jotka eivät mieluusti koske minua ja voidaan parin pillerin jälkeen nopeasti unohtaa.

Siirrytään toiseen näkökulmaan. Varsin uudessa kauppakeskus Triplassa on parhaillaan urheiluliikkeen loppuunmyynti. Kuka nyt jaksaa enää vaakuilla kauppakeskuksissa. Pitkä ja hidas muutos on sielläkin käynnissä, jota itse kauppiaat eivät oikein jaksa sulattaa. Tällä hetkellä vain ruokakaupat pystyvät pitämään päätä pinnalla ja kauppakeskusten erikoiskaupat ovat henkitoreissaan.

Vähittäiskauppakin siirtyy kaiken aikaa nettiin. Henkilökohtainen tyrkyttäminen on jo aikansa elänyttä ja kulahtanutta. Erinomainen esimerkki on Helsingin Sanomissa julkaistu juttu autokauppias Otto Nyströmistä. Renkaanpotkijat ja ajantappajat ovat kadonneet myyntilattialta. Selkeiden ja laadukkaiden kuvien merkitys on korostunut. Trendi on sama kuin asuntokaupassa, jossa kuluttajat hankkivat kaiken tiedon internetistä etukäteen ennen kuin lähtevät katsomaan myyntikohdetta paikan päälle. Otto Autokauppias uskoo netin voimaan, eikä tyrkyttämiseen ja lipeviin myyntilauseisiin. Se on muistutusmarkkinointia.

Riippuen tuotteesta myyntilattialla yhä harvemmin ja pian ei tarvitse käydä koskaan. Suurimman ongelman muodostavat logistiikka-yritykset. Jos Posti ja kumppanit eivät pysty parempaan kuin nykyinen toiminta ne katoavat kuvioista kun todelliset osaajat saavat kuljetushommat.

Facebook kaverini viestitti juuri kuinka Postilta on tullut peräkanaa tekstareita, joissa vannotetaan olemaan kotona, koska paketti toimitetaan jonakin lähiarkipäivänä kotiin klo 8-16. Eihän yksikään nykyihminen voi sietää tuollasta. Entäs kun tilaat pizzan ja Woltilta tulee peräkanaa tekstareita, joissa vannotetaan olemaan kotona, koska pizza toimitetaan jonakin lähiarkipäivänä kotiin klo 8-16. No way!

Ihmiset ovat joka tapauksessa siirtyneet nettiin. Jopa löytyy ruokakauppoja joiden myynnistä yli 30 prosenttia tapahtuu netissä. Logistiikka ei voi elää sata vuotta vanhassa moodissa sitähän hätäinen nykyihminen ei kauaa katsele saati siedä.

Kolmas ja vaikein sektori. Viimeaikojen suurin haaste nykyihmiselle on ilmastomuutos. Kuinka ihminen jaksaa miettiä samaa asiaa, saati tehdä jotain sen hyväksi seuraavat 50 vuotta. Parin vuoden korona jo puudutti suuren osan tämän luomakunnan joka kulmalla olevista diktaattoreista.

Ilmastomuutoksen suurena ongelmana onkin se, ettei ihminen oikein osaa ajatella kuin yhtä asiaa kerrallaan. Siksihän on värkätty vaikka tuo maaginen 1,5 astetta. Kukaan ei oikeasti tiedä onko Golf-virran tämänhetkinen vaimeneminen syy vai seuraus. Kukaan ei oikeasti tiedä millaisia uusia viruksia syntyy lämpimämmässä ilmanalassa. Kaikki luonnon muutokset vaikuttavat kaikkeen vuorovaikutteisesti. Sehän on tosiaan kamalaa yhteen asiaan keskittyvälle lyhyen hetken ihmiselle, vaikka itse sen aiheuttaakin.

Ilmastomuutoksessa tuskin tapahtuu mitään sen seurauksena, että juhlajargonioissa maalataan kaunista vastuullisuuskuvaa ja seuraavana päivänä osavuosikatsauksessa vannotellaan huikean kasvun jatkuvan.

Tulevat vuodet joudumme elämään suurten arvailujen varassa, eikä - minulle ja heti mentaalilla - päästä kovinkaan hyvään tulokseen.

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 16.8.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

Koronakauden osavuosikatsaukseni

Lauantai 7.8.2021 klo 11.06 - Kauko Niemi

Meistä ihan jokainen kokee covidin ihan omalla tavallaan ja ottaa vastuun sen mukaan. Tämä blogi on tasan minun kokemus, eikä se ole yhtään huonompi tai parempi kuin kenenkään muunkaan. Tämä on minun kokemusperäinen korona-ajan puolivälikatsaus.

Siis puolivälikatsaus. Itse olen henkisesti varautunut, että tilanne jatkunee vielä noin puolitoista vuotta monine eri versioineen ja laimenee pikkuhiljaa normaaliksi sairaudeksi muiden joukkoon, josta ei enää kannata pitää päivittäistä kirjanpitoa.

Merkittävä syy tämän hetkiseen huolestuttavan ärhäkkään leviämiseen on se, että deltavariantin aiheuttamaan koronatautiin sairastunut kantaa nenänielussaan jopa tuhat kertaa enemmän viruksia kuin alkuperäiseen Wuhanin koronavirukseen sairastunut ja kymmenen kertaa enemmän kuin alfamuunnoksen aiheuttaman taudin saanut. Alfamuunnos tunnettiin aiemmin brittivarianttina. Toinen merkittävä asia on se, että tällä hetkellä sairaalahoitoa vaativista tapauksista on 80 prosenttia rokottamattomia.

Deltamuunnos ei varmaankaan ole viimeisin versio, tai kuten Ruotsin ja Suomen asiantuntijat uskovat sitä ei saada koskaan hävitettyä. Luonto on aina viisaampi kuin ihminen sekä hyvässä että pahassa (siis pahassa ihmisen mielestä).

Puolitoista vuotta on sen verran pitkä aika, että ihminenkin omaksuu tällaisen pakon edessä uusia asioita, kun on pakko. Erittäin positiivinen asia on esimerkiksi etätyö. Käytäntö on nyt osoittanut varmana, että ihminen tekee pääsääntöisesti vastuullisesti etätöitä. Positiivista siinä on, että etätyö pienentää kuluja monella eri tavalla ja pienentää jopa maapallon saastuttamista. Etätyö rauhoittaa monissa tapauksissa työtä ja elämänrytmiä. Positiivista on myös vastuunottamisen taidon kehittyminen muulloinkin, kun esimiehen hengittäessä niskaan.

Etätyön monet yksityiskohdat vaativat vielä hiomista jopa työlainsäädännön tasolla, mutta muutoksille on nyt osoitettu tukeva tarve ja pohja.

Henkilökohtaisesti yksilönä ja uutisnarkomaanina olen seurannut uutisointia päivittäin sekä kotimaisista lehdistä että kansainvälisistä medioista. Seurannut viranomaisten ohjeistuksia, joista aina ei ole ottanut tolkkua missä menee suosituksen ja lain noudattamisen raja. Kovasti ihmettelen, kun ihmiset vaativat oikeuksiaan pilkun tarkasti, mutta vastuusta ei välitetä piirun vertaa. Ehdotan kaikille ajattelun pohjaksi omaa vastuullisuutta eikä viikoittain vaihtuvia suosituksia.

Olen siinä onnellisessa tilanteessa, ettei eläke- eikä muutkaan tuloni ole muuttuneet koronan seurauksena kuten vaikka monella taiteen ja viihdealan freelancereilla ja muuten itsensä työllistäjillä.

Olen myös onnellisessa tilanteessa, ettei yksikään läheinen, eikä edes tuttu ole kuollut koronaan, eikä saanut pitkäaikaisia vakavia vaurioita. Ikävät uutiset eivät ole muokanneet ajatteluani.

Laadin itselleni omasta mielestäni vastuullisen käytösmallit vallitsevaan tilanteeseen, joka on näköjään toiminut ainakin toistaiseksi. Käytösmallin, jota ei ole tarvinnut muuttaa harvase päivä. Nyt delta tosin pistää miettimään.

”Vältän kaikkia sellaisia sisäkontakteja, joiden taustaa ja tilannetta ei tunne. Vältän myös ulkotiloja, missä on paljon ihmisiä. Maski kuuluu vakiovarusteisiini aina valmiina käytettäväksi.”

Tällä ajatuksella karsiutuivat pois kaikki sisätilat paitsi ruokakaupat. Ei tuottanut mitään ongelmia – päinvastoin. Ravintoloissa olen käynyt ennen koronaa vain olosuhteiden pakosta. Vakio kulttuurin kuluttajana netti ja olemassa oleva levykokoelma on herännyt henkiin. Viikoittainen etätyörupeama on sekin toteutunut kuin itsestään pakottamatta.

Toisaalta olen oppinut entistä enemmän nauttimaan hiljaisuudesta ja rauhallisuudesta, jopa niin paljon, että esimerkiksi tv on ollut auki vain yhden kerran puolentoista vuoden aikana.

Ulkoreitit olen tietoisesti suunnitellut ja ajoittanut niin että kohtaan mahdollisimman vähän ihmisiä. Kuitenkin olen ulkoillut paljon ja joka päivä. Esimerkkinä vaikkapa yksi vakiolenkkini Töölönlahden ympäri. Aamupäivällä kymmeneltä ja iltapäivällä kahdelta siellä saa olla liki yksin.

Ylivoimaisesti parasta mitä korona toi tullessaan on kamerani jatkuva ulkoiluttaminen. En ole koskaan oppinut kuvaamisesta ja kuvankäsittelystä niin paljon kuin koronan aikana. Luonnosta nauttivana kameran kaverina on todellista laatuaikaa luovuuteen.

Erittäin myönteistä on myös se, ettei tule vaakuiltua missään kaupoissa. Ei synny mitään mielihaluja ja kun olen tietoisesti mainoskaranteenissa niin hankinnat syntyvät vain todellisen tarpeen mukaan ja nekin sitten pääsääntöisesti nettikaupoista. Ja sikäli mikäli jossakin tapahtuu jotakin, niin kaikki tapahtumakalenterit jää lukematta eikä tule turhia houkutuksia.

Tämä korona-ajan katsaus osoittaa minulle enemmän positiivisuutta, rauhaa kuin paskoja fiiliksiä. Olen liikkunut paljon maaseuduilla kohtaamatta ihmisiä ihailemassa ja kuvaamassa luontoa. Viime syksynä ruska-matka Leville näytti täydellisen ruskan, jota en ole edes osannut koskaan kuvitella. Ja sekin yksityisessä ja viihtyisässä mökissä.

Koronasaldoni on tällä hetkellä positiivinen ja testit (toistaiseksi) negatiiviset.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 9.8.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan