Hömppä julkisuusko valitsee presidentin

Perjantai 12.1.2024 - Kauko Niemi

Rehn_IMG_74731.jpg

 

Olemme ensi kertaa historiassa siinä tilanteessa, että algoritmit ovat mukana tavalla tai toisella tasavallan presidentin valinnassa. Kukaan ei toistaiseksi vielä tiedä vaikutuksen voimakkuutta, mutta valinnan jälkeen alkaa sitten arviot tilanteesta.

Somen vaikutuksesta hyvänä esimerkkinä voisi pitää vaikka somejulkkiksia, siis niitä jotka koukuttavat meitä alustaa ja algoritmejä hyödyntäen. Miksi tehdä työtä, kun somettamalla tienaa 200.000 euroa vuodessa ja verotkin voi optimoida.

Huomion laadulla ei sinänsä ole väliä. Kohauttaminen, kärjistäminen ja vastakkainasettelu ovat nousseet algoritmien ansiosta erittäin toimiviksi näkyvyyden keinoiksi. Höpinää ja pöhinää riittää netin täydeltä.

Olen yli 10 vuotta seurannut päivittäin koira- ja lemmikkiuutisointia. Se on muuttunut radikaalisti. Koirilla haetaan huomiota muuallakin kuin Maikkarin sääuutissa. Alan jo tietämään milloin eri julkkisten ja politiikkojen koirat käyvät pissalenkeillä ja mitä rutiineista poikkeavaa ne ovat tänään tehneet. Tämä meille niin olennainen tieto, julkkiksen tai politiikon koiran päivittäinen temppuilu, on tullut koirauutisointiin viimeisten 3-5 vuoden aikana.

Tällä hetkellä presidenttiehdokkaat eivät toistaiseksi ole käyttäneet somen mahdollisuuksia läheskään täysimääräisesti. Selkeää leimautumisen varovaisuutta on ilmassa. Kuitenkin vanhanaikaiset vaalimainokset kaduilla eivät silmää häiritse. Tosin Olli Rehn on vuokrannut vaalitilan Helsingin keskustan City-käytävässä. Kuinkahan moni poikkeaa?

Kanditaattien kampanjoinnissa on toistaiseksi vältytty loanheitolta, joka olisi todellista somen käyttövoimaa. Tosin vielähän ehtii. Some rakastaa loppukirejä. Tai sitten ainakin Europarlamenttivaaleissa ensi kesäkuussa.

Yhtään päivää ei omalla kohdallani ole tullut, etteikö Stubb olisi jollakin uudella julkaisulla tullut vastaan netissä. Siis samassa tahdissa, kun kannatus on kasvanut. Toki allekirjoittaneen algoritmit vaikuttavat kohtaamisiin, vaikken kertaakaan ole klikannut mitään julkaisua, enkä ole mikään Stubbin innokas kannattaja.

On melko varmaa, että sosiaalisen median kautta on jo maailmalla toteutettu vaalimanipulaatiota muun muassa USA:n presidentinvaaleissa ja Britannian Brexit-kansanäänestyksessä. Kiinalainen videosovellusta Tiktokia syytetään jopa Kiinan aivosodaksi. Sen käyttö kasvaa kohisten ja siksi presidenttiehdokkaat ja monet mediat ovat ryhtyneet panostamaan nuorempien kohderyhmien tavoittamiseen sovellusta käyttämällä.

Jussi Halla-aho on jo oikeusjutuillaan ottanut oppia Trumpista. Jokainen Trumpin oikeuskäsittely nostaa hänen kannatustaan. Tuollaiset tempaukset saavat satavarmasti tilaa mediassa ja kohinaa somessa. Mielenkiintoista seurata Halla-Ahon kannatuksen kehitystä.

Mika Aaltola kertoo, että hänen Instagram-tiliinsä kohdistui niin sanottu  bottihyökkäys. Aaltolan seuraajamäärä kasvoi hetkellisesti jopa 40 000:lla. Suuri osa uusista seuraajista oli niin sanottuja bottitilejä eli keinotekoisesti tehtyjä tilejä.

Aaltola kertoo poistaneensa yhteensä noin 20 000 seuraajaa käsin yhden yön aikana.

Perttu Pölönen kuvaa uusimmassa Saisinko huomiosi? -kirjassaan, miten algoritmi taluttaa somen käyttäjää kuin koiraa. Vaikka ajatuksesi olisi, että katsot vain yhden videon, somealusta tuntee sinut niin hyvin, että se saa sinut katsomaan seuraavankin. Kuvittelemme, että me teemme itse päätökset, mutta oliko se kuitenkin sovelluksen ilmoituskuvake tai merkkiääni, joka ylipäätään sai meidät avaamaan somen.

Suomen presidentinvaalit ovat olleet maaliskuusta 2012 alkaen enempi läpihuutojuttuja. Sen verran hyvin ja luotettavasti Sauli Niinistö on pestinsä hoitanut ja ennen Saulin valintaa somen vaikutuksella, saati vaikuttavilla algoritmeillä ei ollut merkittävää roolia presidentinvaaleissa ennen Niinistöä.

Kuuden vuoden kuluttua ollaankin jo täysin eri tilanteessa, kun tekoäly jalostaa kampanjat uuteen uskoon. Nyt olisikin oikea hetki demokratian kannalta miettiä tekoälyn roolia seuraavissa presidentin vaaleissa. Kuinka voimme varmistaa aidot mielipiteet äänestyskoppiin asti.

Ennakkoäänestys 17- 23.1.2024

Äänestyspäivä 28.1.2024

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 15.1.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

TikTok vie ja media vikisee

Mielipide ei ratkaise vaan persoonallisuus

Niinistön varjo

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, presidentinvaalit, Olli Rehn, Aleksander Stubb, Jussi Halla-aho, Sauli Niinistö, algoritmit, koira, hauva, Mika Aaltola, Brexit, Trump,

Nyt se alkaa - ketkä eivät kuulu joukkoon

Perjantai 18.8.2023 klo 11.05 - Kauko Niemi

Pressanportti_pieni_KN191263.jpg

 Kuka astuu sisään näistä porteista?

Pikku hiljaa alkavat presidenttiehdokkaat kuoriutua. Nyt sitten saamme kuulla päivittäin kuinka isänmaatamme pitää johtaa ja millä keinoin kaikki saadaan rakastamaan toinen toisiamme.

Kampanja-aika jää melko lyhyeksi, mikä tarkoittanee pitkälle, että ulkoiset temput tulevat korostumaan ja todellinen osaamisen merkitys jää enempi taka-alalle. Muutaman kerran olenkin jo kysynyt itseltäni alanko seuraamaan Tanssii tähtien kanssa vai presidentin vaaleja. Kummastakaan en juuri tällä hetkellä tiedä mitään.

Tulevat vaalit paljastavat kuinka politisoitunut prosessi oikeasti on. Mielipidetiedustelut viittaavat selkeästi, etteivät suomalaiset ole presidentinvaaleissa kovinkaan sitoutuneita poliittiseen kantaansa, vaan äänestävät enemmänkin mieluistaan henkilöä.

Entäs jos tehtäisiin Kekkoset ja erityistoimenpiteillä hoidettaisiin Sauli Niinistö ylimääräiseen jatkoon. Saihan Niinistö median kyselyssä varsin hyvän palautteen. Puolet suomalaisista on tyytyväisiä Niinistön toimintaan ja puolet suomalaisista ei missään nimessä ole kokoomuslaisia.

Tammikuun presidentinvaaleissa taitaa olla enemmän kuin koskaan kannatusyhdistysten organisoimia ehdokkaita. Itse olen äänestänyt noin 14 presidentinvaaleissa, mutta en muista, että poliittisella asemalla olisi ollut mitään merkitystä.

Paavo Väyrynen tietenkin ja Olli Rehn ovat molemmat ilmoittaneet pyrkivänsä presidentiksi valitsijayhdistyksen kautta. Keskustan puoluehallitus päätti asettua tukemaan Olli Rehnin ehdokkuutta kokouksessaan elokuun 2023 alussa. Paavo puolestaan haikailee entisaikojen keskusteluyhteyttä Venäjän kanssa.

Liike Nyt valitsi puoluekokouksessaan jo 18. kesäkuuta 2022 puheenjohtajansa, kansanedustaja Hjallis Harkimon presidenttiehdokkaakseen.

Jussi Halla-aho ilmoitti 7. heinäkuuta 2023 olevansa käytettävissä perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi ja puoluekokous siunasi ehdokkuuden viikko sitten. Halla-ahosta tulisi hyvin Kiinalaistyyppinen presidentti. Ilman puheita tai julkisia keskusteluja kulisseissa tehtäisiin kaikessa hiljaisuudessa päätöksiä. Sitten vain odottelemaan milloin ero EU:sta toteutuisi. Sehän on Halla-ahon suuri tavoite.

Sosialidemokraatit on tuonut julki ehdokkaansa Jutta Urpilaisen, siis miesten kanssa samalle viivalle. Urpilaisen vahvuuksia olisi toki politiikka niin kotimaassa kuin maailmalla ja sukupuoli on varmasti plussaa. Urpilaisen virallinen vastaus siirtyy jopa marraskuulle, jotta EU-komissaarin pesti pelataan kunnialla päätökseen. Sanna Marin kieltäytyi kunniasta, vaikka saikin kohtuullisen suurta kannatusta eri kyselyissä.

Kokoomuksen pakka sekoili aika pahasti. Antti Häkkänen on kertonut presidenttiehdokkuudestaan. Häkkäsellä oli jo melko vahva tuki puolueen sisällä ja Orpo joutui pahaan valintatilanteeseen, mutta puolue päätti kuitenkin pyytää viralliseksi ehdokkaaksi Alexander Stubbin. Kokoomuksen hallitussekoilusta aiheutuneesta viipeestä syntyi ainakin Häkkäselle hyvä sauma rakentaa poliittista uraansa ja nyt hän kääntyi Stubbin kannalle. Stubb on puolestaan aikoinaan ilmoittanut harkitsevansa presidenttiyttä, mutten ole juurikaan kiinnostunut kotimaisesta päivänpolitiikasta.

Ilman virallisia valintojaan ovat vielä Kristilliset, Vasemmistoliitto, Vihreät päätti puoluekokouksessaan 10. kesäkuuta 2023 tukea vaaleissa Pekka Haavistoa, joka pyrkii presidenttiehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta. Haavisto on jo pitkään johtanut kannatuskyselyitä eri medioissa. Vasemmistoliiton Li Andersson taitaa olla vailla siunausta puolueensa ehdokkaaksi.

Vahvaa kannatusta kyselyissä on saanut Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Hän ilmoitti 3. elokuuta 2023 tavoittelevansa ehdokkuutta valitsijayhdistyksen avulla.

Eduskunnan ulkopuolella oleva Valta kuuluu kansalle -puolueen puoluekokouksessa päätettiin puolueen osallistumisesta vuoden 2024 presidentinvaaleihin. Puolueen puheenjohtaja Ano Turtiainen ei pidä vaaleihin osallistumista täysin varmana, koska Turtiainen uskoo Venäjän miehittävän Suomen ennen vaaleja.

Sitten pyörii liuta nimiä, joiden uskotaan tavalla tai toisella liittyvän tuleviin vaaleihin. Mikko Hautala, Juhani Kaskeala, Sixten Korkman, Risto E. J. Penttilä, Timo Soini. Saara Huhtasaari on avannut jo kampanjansa ja tavoittelee ehdokkuutta valitsijayhdistys Vapaa Suomi ry:n kautta.

Meillähän kuitenkin melko rauhallista, jos verrataan vaikka Yhdysvaltoihin, missä mielikuvia rakennetaan oikeussaleissa. Tai maissa missä presidentinvaalit ovat vain muodollisuus, eivätkä juurikaan vaikuta vaalien lopputulokseen.

Nyt päästään oikeasti kampanjoimaankin aikaahan ei ole enää kuin lyhyen loppukirin verran. Viime keskiviikkona oli neljä ehdokasta Talk Helsinki -tentissä Pekka Haavisto, Olli Rehn, Jussi Halla-aho ja Mika Aaltola. Keskiviikkona myös Aleksander Stubb vahvisti oman ehdokkuutensa. Tästähän se sitten käynnistyy ja kiihtyy.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm -kanavalla 21.8.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Pyrkyri on Suomessa pahimman luokan rikollinen

Menikö siinä Kokoomuksen pressapaikka

Ensimmäinen mielipidekysely

Trumpin ihailija voitti Argentiinassa, maa kaaoksessa

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, presidentinvaalit24, Pekka Haavisto, Olli Rehn, Jussi Halla-aho, Mika Aaltola, Alexander Stubb, Li Andersson, Petteri Orpo, Jutta Urpilainen, Hjallis Harkimo, Paavo Väyrynen, Sauli Niinistö, Urho Kekkonen,

Yllytyshullu ihminen yllättää nopeasti

Lauantai 6.2.2021 klo 12.32 - Kauko Niemi

vaali1.jpg

 

Tällä hetkellä odotan digimaailman syövereissäni eniten kevään kunnallisvaaleja ja niiden yllätyksiä. Tuntuu jopa ihmeeltä, jos mikään ryhmä ei onnistu sotkemaan perinpohjaisesti perinteistä kunnallisvaalikulttuuria ennen huhtikuun 18. päivää.

Todellisilla asioilla ei tule olemaan vaaleissa suurtakaan merkitystä. Tosin vaalipuheilla ei ole aiemminkaan ollut suurta kytköstä todellisen elämän kanssa. Nyt hetkellinen yllytyshulluus leimahtaa milloin tahansa ja sen mahdollistaa netti niin nopeasti, ettei kukaan mahda eikä ehdi tehdä minkäänlaisia korjausliikkeitä asioiden edetessä.

Agitaattori voi olla yksittäinen ehdokas, mutta todennäköisesti se on kuitenkin joku ryhmä. Ryhmä pystyy laajemmin lietsomaan nopeasti asioita, joita yllytyshullu kansa lähtee ilman ensimmäistäkään ajatusta seuraamaan. Ja kun mennään innokkaasti tunteen vallassa, unohtuvat mahdolliset seuraukset, vastuusta puhumattakaan.

Pimeä porukka, joka käyttää sinistä krakaa ja jopa persutkin Jussi Halla-ahon salamyhkäisyydellä muistuttavat enemmänkin ryhmiä, jotka taistelevat koronaa vastaan. Rajat kiinni ja Suomessa saa olla vain suomalaiset ja varmaan myös toisin päin. Suomalaisia ei saa päästää matkustamaan ja paljastaa kansainvälistä kulttuuria ja elämäntapoja, jotta suomalaisuus ei pääsisi rönsyilemään ja saamaan vaikutteita muualta maailmasta.

Pimeä porukka, Sinimustat, ei ilmeisestikään saa puoluestatusta ennen vaaleja. Yhdistys näet lakkauttaisi maahanmuuton. Se perustaisi rekisterin, jolla seurattaisiin ulkomaalaistaustaisen väestön määrää. Rekisteriin kirjattaisiin ihmisten etnisyys, kieli ja uskonto. Se myös rajoittaisi tapaa, jolla media kertoo suomalaisuudesta ja perhe-elämästä.

Tällaiset ryhmät, jotka eivät kanna vastuuta tekemisistään, voivat luoda yllytyshulluutta ja saada netissä aikaan mitä ihmeellisintä käytöstä ja sotkea perinteiset vaalikuviot.

Hyvässä muistissa on mitä Trump sai aikaan jatkuvilla twiiteillään. Tämä siis yhden miehen show. Miehen, jonka kohdalla viestit pääsivät julkisuuteen aseman takia. Onhan mediallekin tärkeämpään kuka sanoo kuin mitä sanoo.

Trumpin yllytyshullu kannattajajoukko päätyi sitten käsittämättömään loppuratkaisuun mikä ei ollut kenenkään hallussa.

Päättyvällä viikolla Suomen tämän vuoden valtiopäivien avajaispuheessaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti myös yllytyshulluuden esille.

”Moni varmaan muistaa valokuvan vajaan kuukauden takaa: mies, kainalossaan Yhdysvaltain kongressin puhemiehen puhujapönttö ja hämmentynyt hymy huulillaan. Mies, viiden lapsen isä, oli tullut kaukaa näyttämään mielipidettään. Kotioven sulkiessaan hän tuskin osasi kuvitella, että poissaolo voi venähtää hyvin pitkäksi. Poseeratessaan valokuvaan hän ei näyttänyt tajuavan osallistuvansa kapinaan, ja siten rikkovansa oman ja perheensä elämän.”

”Tämä tarina on kova. Hetken huuma tai tunne siitä, että minähän vain menin ja olin siinä kun muutkin, joukossa tai sen jatkeena, ei puolustukseksi riitä. Eikä sekään, että yllyttivät”, Niinistö sanoi.

Netin yllytyshulluus ei suinkaan koske vain intohimoista politiikkaa. Hyvä ja täysin puskista tullut esimerkki on viime viikkoisesta pörssimaailmasta. Missä nuorten kapinallisten joukko heilutti aivan selittämättömällä tavalla vanhoja pörssikäytäntöjä mennen tullen. Osansa sai suomalainen Nokiakin.

Toistaiseksi tutkitaan, ylitettiinkö pörssimiljonäärien tappiokamppailussa laillisuuden rajat. Todennäköisesti ei. Normaalit toimintamallit ja viestintätekniikat vain mahdollistivat tällaisen yllätyksen. Varmasti mietitään, kuinka jatkossa tällainen voidaan estää. Tosin siihen mennessä on jo keksitty seuraava kepponen.

Tuorein esimerkki Yllytyshulluudesta ja netin vimmaisesta käyttäytymisestä tulee Ruotsista. Viisi vuotta sitten Facebookiin perustettu Pink Room -ryhmä on kasvanut nopeasti yhdeksi Ruotsin suosituimmista “kaikkien ei-miesten” keskustelualustoista. Sillä on lähes 160 000 jäsentä.

Ryhmän ylläpitäjille alkoi sadella varoituksia siitä, että ryhmässä julkaistu sisältö rikkoo Facebookin yhteisönormeja. Valitukset koskivat erityisesti miehiin kohdistuvaa vihapuhetta.

Ylläpito sai lopulta kolmen päivän kuluessa varoituksen sadoista julkaisuista ennen kuin Facebook sulki Pink Roomin.

Nostan suomalaiselle sivistykselle pipoani, jos onnistumme viemään kunnallisvaalikampanjat ja itse vaalit läpi ilman ongelmia. Ihminen kun vain tuppaa käyttäytymään verkossa ihan eri tyyppinä kuin kasvotusten. Valtaosalle on myös tahallaan tai tahattomasti ja vastuuttomasti täysin epäselvää millaisen merkityksen hänen sanansa saavat vastaanottajan päässä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 7.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa) 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, vaalit, Sinimusta, Perussuomalaiset, Jussi Halla-aho, Trump, Sauli Niinistö,

Miksi pitää hymyillä vaikka olisi paskat housuissa

Lauantai 7.12.2019 klo 10.16 - Kauko Niemi

Viime päivinä on jouduttu tulkitsemaan monellakin taholla varsin epämääräistä viestintää, kehon kieltä ja arvioimaan viestien uskottavuutta ja luotettavuutta.

Keskeisin henkilö tällä hetkellä tietysti on ollut pääministeri Antti Rinne ja hänen ympärillään koko hallitus ja erityisesti Keskustapuolueen suhmurointi.

Painotan ettei minulla ole mitään puoluepoliittista tarkoitusperää, koska en ole millään tavalla sitoutunut poliittisesti mihinkään suuntaan. Omat päätökseni olen tehnyt aina asioiden pohjalta en puolueen tai henkilön kannatuksen pohjalta. Ja otan tähän viestintäpohdinnalliseen ajatteluun myös muita tahoja.

Antti Rinteen kohdalla viestintä on aina ollut tavattoman epämääräistä ja vaikeasti ymmärrettävaä ja vähemmän kiinnostavaa. Viestintää, joka jättää miettimään, jos ylipäätään jaksaa – usein miten ei – kuinka asia pitäisi tulkita ja onko se totta.

Viime tammikuussa monen koukeron ja pihtailun jälkeen selvisi, ettei Rinteellä ollutkaan van pelkkää flunssaa. Siinä vaiheessa luottamuspeli oli jo hävitty. Sellaista oliota ei maapallolla olekaan, joka kahden kuukauden kuluttua pystyy ilmoittamaan olevansa täysin terve ja ottamaan vastaa puolueen puheenjohtajuuden lisäksi pääministeriyden.

Rinne pystyi, mutta kuka sellaiseen oikeasti uskoo. Samaan aikaan televisiossa esiintyy kalpea ja erittäin väsyneen näköinen mies. Se mitä todellisuudessa tapahtuu ja mitä poliittisissa kulisseissa tapahtuu, selviää sitten joskus, jos avoin, luotettava ja johdonmukainen viestintä pääsee esiin.

Pääministeri Rinteen viestejä sekoitti myös se ymmärtämättömyys, ettei pääministeri voi ajatella ääneen. Tässä maailmassa usein on tärkeämpää se kuka sanoo kuin mitä sanoo. Kun rivipolitiikko aukaisee suunsa niin se on joku viesti. Pääministerin viesti on itseasiassa aina jo teko.

Ylen juuri tekemän kyselyn mukaan suomlaisista enemmistö ajattelee, että hallituskriisi ja siitä seurannut ero ovat Rinteen oma syy.

Kun pysytään politiikan viestinnän parissa ja katsotaan juuri ilmestyneitä Ylen mittaustuloksia, niin miksi Jussi Halla-aho vetää rakoa muihin. Halla-aholla on hyvin opetellut läksyt hallussa. Siinä missä Petteri Orpo räksyttää kaiken aikaa ja huutelee väliin, Halla-aho on vakuuttavasti hiljaa ja vastaa sivistyneesti, kun kysytään. Moneen se tekee vaikutuksen, vaikka juuri nyt olisikin eri mieltä itse asiasta. Huomenna gallupeissa ja äänestyksissä astuu esiin mielikuva asiansa osaavasta henkilöstä. Niin mikähän se asia oikein olikaan?

Ulkoinen esiintyminen luo viestille kehyksen. Jos kehys on tehty jotakin tiettyä yksittäistä asiaa varten, sitä on harvinaisen työlästä näytellä koko loppuelämän uskottavasti yötä päivää. Siksi kannattaakin muodostaa luonnollinen kehys, jota ei tarvitse näytellä, vaan se muodostuu sisäsyntyisesti tilanteen ja tunteiden mukaan aitona voimana itse asialle.

Hyppään ajankohtaiseen viihdemaailmaan. Miksi Antti Tuisku myi stadionin täyteen puolessa tunnissa ja toinen kattauskin on täyttymässä hyvää vauhtia.

Tuiskua en sinänsä tunne enkä hänen musiikkiaan juurikaan tunne, mutta nyt stadionkeikan promootio haastattelut antoivat rehellisen ja vilpittömän kehyksen hänen toiminnastaan. ”Kyllä mie tosissani pelkäsin tätä päätöstä.”

Saara Aaltoa pidän lauluteknisesti parempana artistina ja häntä olen kahdesti kuullut ihan livenä. Minulle Saara ei ole mitenkään ulkoisesti vakuuttava. Sama hymy, opeteltu tai aito, tilanteesta riippumatta. Kellään ihmisellä esiintymisessä tai haastatteluissa ei voi aina olla sisällöstä ja tilanteesta riippumatta täydellistä. Se ei ole uskottavaa.

Itsellänikin on ihan käytännön kokemusta yli 20 vuotta kuorosta. Kuoro jos mikä on vaikea instrumentti, kun muutaman kymmenen henkilön pitäisi välittää yhtenäistä viestiä ulkoisella olemuksellaan ja omalla stemmallaan ja laulun sanomalla.

Kait kuorojen yleisin visuaalinen ohje onkin, että pitää hymyillä ja olla iloisen näköinen. Hymyillä vaikka olisi paskat housuissa.

Itse mietin monesti mikä olisi lopputulos, jos kuoro rakentaisi selkeän mielikuvatarinan laulusta ja jokainen sisäistäisi sen vaikka yhteisessä työpajassa. Tarkka yhteinen mielikuva millaisesta punatukkaisesta tytöstä me oikein lauletaan. Varmasti välittyisi yhtenäisempi kehys laulettavalle viestille.

Jokainen henkilökohtaisesti esitetty viesti saa aina kehyksensä haluisitpa sitä tai et. Somessa kehys rakentuu jopa tietämättäsi siitä millaisia päivityksiä teet ja millaisista päivityksistä tykkäät niin kutsuttu henkilökohtainen algoritmisi.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 9.12.2019  alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 Lue myös

Elämää ei voi näytellä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Antti Rinne, Antti Tuisku, Saara Aalto, Jussi Halla-aho, Petteri Orpo,

Jussi Halla-aho pakotetaan poliitikoksi

Perjantai 16.9.2011 - Kauko Niemi

Jussi Halla-ahon ripittäminen on viestinnän näkökulmasta pakottamista poliitikoksi. Ajattelee yhtä ja puhuu toista ja tekee kolmatta. Pahimmassa tapauksessa toistaa puoluetoimistossa laadittua jargonia.

Halla-aho lupaa nyt siivota suunsa. Varmaa on kuitenkin, että hänen todelliset ajatuksensa eivät yhdessä ryhmäkokouksessa muutu.

Tämän jälkeen kukaan ei usko Halla-ahon muodollisia puheita. Jokainen kuitenkin tietää hänen todelliset ajatukset muun rotuisista, homoista, suvaitsevaisuudesta ylipäätään.

Halla-aho on yksi harvoista kansanedustajista, jonka ajatuksenjuoksu on äänestäjien tiedossa. Se on siis viestinnällisesti rehellistä. Kokonaan toinen asia on sitten, kuuluuko tällainen äärimielipiteitä lietsovan ihminen parlamenttiin. Sen tietenkin ratkaisevat äänestäjät. Näiden äänestäjien motiivit ovat samoja kuin Halla-ahonkin, koska edustajan todelliset ajatukset ovat selvillä. Eikä niitä ole kaunisteltu ja kuorrutettu poliittisella, tässä tapauksessa persulaisilla linjauksilla.

Millaiset ovat sitten kansanedustajan rajat totuudessa, tyylilajissa, harkinnan hyvyydessä ja huonoudessa, huumorin älykkyydessä ja mustuudessa?

Onko parlamentin arvovalta kiinni ulkoisesta käyttäytymisestä ja sata vuotta vanhoista muodollisuuksista? Hakkaraisen arvovalta tuskin lisääntyi yhtään, että hän joutui käyttämään solmiota eduskunnassa.

Timo Soini oli aamun televisiossa oikeassa siinä, että arvovalta syntyy esimerkin ja tekojen kautta, pohjimmiltaan jotenkin ristiriitainen nyt tapahtuneiden asioiden kanssa.

ps.
selvennettäköön vielä, etten missään olosuhteissa kannata Halla-ahon ahtaita ja rasistisia ajatuksia.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Halla-aho, Soini, rasismi, politiikka