Kuka olisi oikea jäätanssin joukkueenjohtaja

Perjantai 8.3.2024 klo 13.56 - Kauko Niemi

 Näillä keleillä 70.000 suomalaista tarvitsi lääkärin hoitoa päättyvänä talvena

Kokonaisuus taisi unohtua päättyvän talven jäätansseissa. Taitaa olla kokonaisuus kateissa myös työmarkkinaneuvotteluissakin.

Pohditaan nyt kuitenkin talven jäätanssia, jonka valmentajasta ei ole selkeää tietoa. Ylen saamien tietojen mukaan liukastumisten aiheuttamat sairaanhoitokustannukset Suomessa olisivat jopa 1,4 miljardia vuodessa. Joka vuosi noin 70 000 ihmistä liukastuu Suomessa niin pahoin, että joutuu turvautumaan lääkärin apuun.

Kaupanpäällisiksi runsaasti kipuilua, perheiden arjen sekoilua, joillekin jopa loppuelämän ongelmia.

Kukahan tässä pelissä onnistuu säästämään eniten. Kukahan tienaa eniten ja kukahan onnistuu vetämään välistä. Etenkin kun kokonaisuutta ei mieti kukaan. Kuinkahan monta lapiollista sepeliä saisi 1,4 miljardilla? Rautakangen saa Puuilosta 22,50 eurolla. Sellaisen kauniin punaisen ostin juuri tuttavalleni syntymäpäivälahjaksi. Tosin kangen lisäksi lahjaan sisältyi pihajäiden murskaaminenkin.

Hyvinvointialueiden ahdinko paisuu paisumistaan, eikä ne tarvitsi yhtään ylimääräistä katkennutta kättä tai nyrjähtänyttä nilkkaa hoidettavakseen etenkin kun tämän hetken arvioiden mukaan yli 100 terveysasemaa on sulkemassa ovensa.

Sosiaali- ja terveysministeriön kyselyssä kartoitettiin loka-marraskuussa 2021 hyvinvointialueen näkemyksiä sairaalaselvityksen taustaksi. Siinä kysyttiin muun muassa, liittyykö henkilöstön saatavuuteen epätervettä kilpailua. Alueista vain neljä ei nähnyt ongelmia vuokratyövoiman käytössä.

Keikkafirmat haalivat julkisen puolen lääkäreitä palkkalistoilleen myydäkseen heitä takaisin kalliimmalla, selviää tuosta ministeriön teettämästä kyselystä.

Helsingin kaupunki myöntää epäonnistuneen paikoin lumen auraamisessa ja muussa talvikunnossapidossa tänä talvena. Ongelma ei ole se, etteivätkö auraajat tekisi työtään hyvin, Helsingin kaupungilta arvioidaan. Teitä ei hoideta silloin kuin on hoitotarve olisi, vaan sen mukaan, kuinka monta senttiä lunta on satanut.

Pitäisikö liukkaudeneston ohjaus siirtää hyvinvointialueiden vastuulle. Heidän tavoitteenaan voisi olla mahdollisimman vähän liukastumisesta johtuvia hoitokuluja.

Helsingissä talvikunnossapitoon käytetään vuosittain 55 euroa asukasta kohden. Eniten asukasta kohden käyttää rahaa Lahti, 67 euroa. Vähiten taas Pori, vain 16 euroa.

Jotta kokonaisuus ei hämärtyisi entisestään, niin pitää muistaa, että kaupunkien jalkakäytävien liukkauksista vastaa kukin kiinteistö omalta osuudeltaan.

Somen ja muiden sähköisten kanavien myötä liukkauksista ilmoitetaan, vaaditaan, haukutaan entistä enemmän. Kaupunkien edustajien mukaan se on myönteistä kehitys, kunhan maltetaan pitää joku raja arvostelussa.

Some mahdollistaa toki myös tiedottamisen. Turun kaupunki on kehittänyt kuntalaisille palveluja, joiden avulla voi seurata katujen talvikunnossapitoa aiempaa paremmin. Esimerkiksi kännykällä voi lähes reaaliajassa seurata, mitkä kadut on hiekoitettu ja aurattu tai missä on liukasta. On huomattu, että liukkaus saattaa muuttua jopa alle tunnissa, vaikka katu olisi juuri hiekoitettu.

Liukkaudesta aiheutuvia kustannuksia syntyy todella monissa paikoissa. Toiminnallisia vastuita samoin. Mutta onkohan kukaan ja koskaan miettinyt kokonaisuutta. Ainakin niin ettei hiekoittajia palkita suurista kustannussäästöistä ja samaan aikaan suljeta terveyspalveluita kustannussyistä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 10.3.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

Suomesta katoamassa yli 100 terveysasemaa

Näin paljon suurimmat kaupungit käyttävät liukkauden estoon

Näin keikkalääkärit vedättävät

 

 

 

Vetovoimaisuutta ilmassa - mutta mihin suuntaan

Perjantai 14.4.2023 klo 11.12 - Kauko Niemi

Tätä kylttiä odotta kotikadulle keväisin yhtä innokkaasti kuin muuttolintuja metsään - herää lakaisukoneenkuljettaja. Voisiko tämän tulkita myös muuttokehoitukseksi.

Kaikki on suhteellista. Asun kaupungin keskustassa. Kaupungin, jonka vetovoima on selkeässä alamäessä. Sitä kutsutaan Helsingiksi. Onko tässä mitään järkeä, etenkään taloudellisesti. Entä onko tässä mitään järkeä toiminnallisestikaan, sillä itse ulkoilutan kameraani mielellään luonnossa ja lähimmät henkilökontaktini ovat tällä hetkellä reilun 100 km päässä idässä, lännessä ja pohjoisessa.

Siis voisin periaatteessa asua ihan missä vain metsänlaidassa, enkä paikassa, missä yhdestäkin puusta pitää tapella oikeudessa, jotta saataisiin tilaa betonille. Missä ilman laatu suodattimista ja ilmanputsareista huolimatta on huolestuttavan huono, kevään katupölystä puhumattakaan.

Kaikki on tosiaan suhteellista, kun törmäsin asuntoilmoitukseen, missä 83,5 neliöinen kaksio maksaa 1,65 miljoonaa euroa. Tuosta asunnosta kun kävelee vain 11 minuuttia lännen suuntaan, niin ollaan minun ovellani. Saman neliöhinnan mukaan 1,5 miljoonan euron asunnolla.

No jos joku tulee koputtamaan ovelleni ja ilmoittaa maksavansa 76 neliöisestä, hyväkuntoisesta, ylimmänkerroksen asunnosta 695.000 euroa, niin hän voi muuttaa heti kun viralliset asiat ovat hoidettu kuntoon. Siis liki miljoonan halvemmalla kuin tuossa 850 metrin päässä olevasta naapuristani.

Tämähän ei toki ole ensimmäinen kerta, kun asia pyörii päässäni. Edellinen kerta oli jokin aika sitten kun sain tietää, että autoni ”säilyttäminen” paljaalla kadulla ja tiukasti rajatulla alueella kallistui tänä vuonna 420 prosenttia.

Korona on varsin tehokkaasti kolmessa vuodessa opettanut, ettei joka viikko tarvitse käydä, jossakin massatapahtumassa ja vaihtoehtona metsä ja luonto luo myös nautinnollisen olon. Korona opetti myös, etten välttämättä tarvitse ravintolapalveluita lainkaan. Huoltsikan kahvila riittää erinomaisesti, jos matkalla kahvihammasta pakottaa. Suurimman osan ostoksistani teen joka tapauksessa nettikaupoista. Korona sulatti päivittäiset työmatkat etätyön voimalla.

Tuttavani muutti tuosta lähinaapurista Sisä-Suomen kaupunkiin. Hänen kokemuslistalla on hyviä puolia huomattavasti enemmän kuin huonoja. - asuntojen hintataso selkeästi alempi, koskee myös vastikkeita. Autoilijoita, pyöräilijöitä ja kävelijöitä kohdellaan tasapuolisesti ja kadut puhdistetaan lumesta talvella saman päivän aikana.

Kulttuuripalveluiden monipuolisena käyttäjänä hän toteaa, että kulttuuripalveluja on tarjolla lähes päivittäin ja lippujakin saa lyhyellä varoitusajalla. Muutoinkin erilaiset palvelut ovat nopeasti saavutettavissa eli lyhyet matkat joka paikkaan ja palvelu on ystävällistä.

Huonona asiana hän kokee, että pk-seudulla asuvia ystäviä näkee turhan harvoin ja  julkiset liikenneyhteydet pk-seudulle ovat hitaita. Aika ajoin on ikävä myös Helsingin vanhaa arvokasta arkkitehtuuria.

Minne sitten olen muuttamassa?  Itään, länteen tai pohjoiseen. Etelässä Viro ja siitä eteenpäin ovat toistaiseksi poissa kuvioista. Kouvolassa kerrostalojen keskineliöhinta on 1029 euroa neliö. Nykyisen kokoinen asunto irtoaisi siellä noin 100.000 eurolla, Lahdessa 240.000 eurolla, Turussa 380.000. Suomen tämän hetken vetovoimaisimmassa kaupungissa Tampereella noin 520.000 eurolla. Nämä siis ihan kaupunkien keskustan kerrostaloissa.

Ja sitten kun hillitsee himojaan ja siirtyy ”kaupunkien pääkaduilta” vähän laidemmalle kuten Raisio, niin ollaan 148.000 eurossa, Salo 130.000 ja Heinola 93.000 euroa.

Paikkakuntien hyvä testi, jota olen jonkin verran kokeillut, on käveskellä ja tervehtiä tuntemattomia ihmisiä. Testasin sitä samaa kerran Töölönlahdella. Sain tunnin aikana kolme vastausta tervehdyksiini. Loput eivät olleet näkevinäänkään tai pitivät minua outona. Salon kupeessa pienehköllä kirkonkylällä jokainen koululainenkin moikkaa vastaan tullessaan.

Kaikki on tosiaan suhteellista. Ilman tunteellisia mielihaluja muutto metsään olisi ainoa järkevä toimenpide, kun ei enää ole riippuvainen edes päivittäisistä työmatkoistakaan.

PS hinnat ovat laskettu Etu-ovi palvelun antamien keskiarvojen mukaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradion kanavilla 17.4.2023 alkaen:

www.finnradio.fm

https://livetaajuus.fi/radio/finnradiofm/

https://www.radio-suomi.com/finnradiofm

https://mytuner-radio.com/fi/radio/finnradiofm-461841/

 

Lisää aiheesta:
Asunnon arvo romahti kolmessa vuodessa

Asuntojen hinnat laskevat

Omakotitalojen hintahaitari

Katupöly kymmenkertaistuu

Näitä haetaan Oikotiellä

 

 

 

 

 

ITC: Palvelukokemus * osa II

Maanantai 6.8.2012 - Kauko Niemi

Vaihtuihan se operaattori vihdoinkin. DNA ottaa kantaa lauantaina maanantaina tehtyyn sähköiseen kyselyyni. Tosin vasta kysyy yhden lisätiedon, jotta voi ottaa kantaa.

Perjantaina sain toisenlaisen palvelukokemuksen. Kysäisin sähköpostitse Microsoftilta Outlookista. Tunnin sisällä tuli kaksi vastausta vaihtoehdoista ja lista linkeistä, mistä löytyy lisää tietoa ja muiden kokemuksia samantyyppisestä asiasta.

Tunnilla ja kuudella päivällä on vissi ero palvelukokemuksen muodostamisessa.

Olen aiemmin kertonut palvelukokemuksesta, jota kukaan ei toistaiseksi ole pystynyt lyömään laudalta.

Ostin tietokoneohjelmistopaketin maailmanlaajuiselta Adobelta heidän kansainvälisiltä sivuiltaan. Koska hinta oli hieman jälleenmyyjiä edullisempi. Halusin ohjelmalevykkeet, vaikka linjani olisikin imuroinut ohjelmat melko vikkelään.

Tilaus tapahtui keskiviikkona kello 14.30. Tilausvahvistus ja UPS:n seurantakoodi tuli puolen tunnin kuluttua sähköpostilla. Ovikello soi perjantaina kymmeneltä ja paketti oli kädessä. Eikä hintaan ollut lisätty toimituskuluja.

Tuossa ajassa en olisi ehtinyt edes Jätkäsaareen. Tosin siellä toimitus olisi ollut kaksi viikkoa.

Mutta takaisin tähän akuuttiin operaattorin vaihtoon. Perjantaina sitten huomasin, että ehkä nyt on todella jotakin tapahtumassa, kun katkolla olleen operaattori Saunalahdelta soitettiin ja ihmeteltiin operaattorin vaihtoa.

Tämä soittaja ja niin kuin kaikki puhelinkauppiaat ovat vain varautuneet hintakeskusteluun. Keskustelu loppui lyhyeen kun sanoin, että minulla on huono palvelukokemus teidän kanssa, eikä teidän liittymätuotteet vastaa enää minun tarpeitani. Puhelimeni käytöstä alle 10 prosenttia on puhetta.

”Jos kyseessä olisi ollut joku hintatarjous, olisimme voineet katsoa vastaavaa, mutta raportoin tämän eteenpäin.”

Vanha totuus kertoo, että virheitä saa tehdä, muttei samaa moneen kertaan. Virheistä pitää oppia. Lyhytkin googlaus ja saamani palaute edellisestä jutusta osoittaa, ettei kokemukseni ole ainutkertaisia.

Miten se on mahdollista, kun Suomessa tehdään noin 60.000 numeronsiirtoa kuukaudessa ja tämä tahti on jatkunut vuositolkut. Silti sörssitään, tehdään asiat moneen kertaan, tuhlataan aikaa ja rahaa sekä pahoitetaan ihmisten mielet.

Kannattaisikohan tämä numeronsiirtoprosessi oikeasti opetella ja kehittää vedenpitäväksi. Paljonkohan se lisäisi katetta viimeiselle riville. Jos nyt yhden siirron turha selvittely- ja paikkaustyön kustannus olisi vain 30 euroa ja puolessa siirroissa mählitään, niin näihin mähläilyihin tuhraantuu rahaa liki miljoona euroa kuukaudessa.

Minunkin tapauksessani on tähän mennessä ollut mukana neljä DNA:n henkilöä. Veikkaan, että 30 euroa on jopa pieni kustannus heidän työajastaan.

Pyytämäni selvitys siitä mitä oikein on tapahtunut, saapui heti puolentoistaviikon kuluttua. Minun käsitys tapahtumista on kokolailla erilainen kuin mitä DNA:n järjestelmään on tallentunut.

Siirron jälkeen vastaajan numero on sms viestissä, joka koskaan ei minua saavuttanut. Netistä en myöskään löytänyt sähköpostin lähettävän palvelimen osoitetta. Siis siirron jälkeen kaksi soittoa asiakaspalveluun 17 minuutin jonotuksella, ennen kuin asiat olivat paikoillaan.

Kaiken kaikkiaan nyt on sellainen tunne, että tiedän noin 85 prosenttisesti mitä olen tehnyt ja mitä ostanut. Kuitenkin sellainen hytinä, että sekoilujen jälkeen alkuperäinen sopimus on muuttunut. Sen paljastaa aikanaan ensimmäinen lasku. Toivottavasti olen väärässä. Ja toivottavasti en tarvitse toistaiseksi DNA:n palvelua, vaan pärjään ihan itsekseni. Se on paras palvelukokemus mitä operaattori ylipäätään pystyy tarjoamaan.

ITC: Palvelukokemus kovilla

Perjantai 27.7.2012 - Kauko Niemi

Vuosi Saunalahden asiakkaana jouduin liian monta kertaa soittamaan asiakastukeen, jopa senkin takia, että Omasaunalahti-palvelun sivuilta en löytänyt asioita, vaikka ne siellä olivatkin jossakin haudattuna. Palvelukokemusta ei mitenkään helpottanut 20-40 minuutin jonotus puhelinpalveluun tai nettikyselyn vastauksen viipyminen useita päiviä.

Siis hyvää ei saa halvalla. Niinkö se on myös puhelinoperaattorin palvelussa. Ennen Saunalahtea olen muistaakseni ollut pari kertaa yhteydessä kahden eri operaattorin Sonera ja Elisa -asiakaspalveluun. Tosin maksanut yli tuplasti. Näiden palvelukokemus on ollut välinpitämätön, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen positiivinen, kun sitä ei ole tarvinnut kokea.

Parhaillaan on taas operaattorivaihto meneillään. Saunalahdesta DNA:han. Palvelukokemus ei ole alkanut kovinkaan loistavasti. Siirto on ensimmäisen kerran aloitettu 7.7.2012 ja tuolloin siirron piti tapahtua 16.7.2012.

Pian tuon Kampin DNA-kaupassa tehdyn sopimuksen jälkeen asiakaspalvelusta soitettiin ja sanottiin, että sopimuksessa on yksi ruksi väärässä paikassa – ”saako sen muuttaa ja käynnistää siirron uudestaan” – kyllä saa. Wow, täällähän palvelu pelaa!

17.7.2012 ja mitään ei ole tapahtunut. Soitan DNA:n asiakaspalveluun, josta ei löydy oikeastaan mitään jälkeä siirtosopimuksesta. Siirto käynnistetään uudestaan. Postissa tulee uusi paketti ja sim-kortti.

Kävelen postireissulla uudelleen DNA-kauppaan vaan tarkistaakseni, ettei kukaan odota minun tekevän mitään tässä vaiheessa. Ei odota – postin kuittaus tarkoittaa, että olen sopimuksen hyväksynyt. arvioitu siirtoaika on 27.7.2012 11:38:45.

Pian tulee tekstiviesti, että siirto on hylätty, mutta käynnistetään pian uudelleen. Seuraava viesti kertoo, että arvioitu siirtoaika on 30.7.2012 12:45.

Pyysin sähköpostitse DNA:lta selvitystä mikä tässä mättää. Itse en ymmärrä olenko käyttäytynyt kaiken taiteen sääntöjen mukaan? Vastausta odottelen edelleen viiden päivän jälkeen.

Mitähän mieltä tästä palvelukokemuksesta pitäisi olla? Voin hyvinkin jatkaa tätä pohdintaa tulevana maanantaina, jos vaikka siirto tapahtuisi. Ja kuinka helposti kaikki eri sähköpostilaatikot ja palvelut siirtyvät uuteen tilanteeseen. Puhelut ja testarit kun ovat enää alle 10 prosenttia puhelimeni käytöstä.

Miksi sitten ryhdyn tällaiseen soppaan. Yritän löytää sopivaa liittymää nykyiseen tilanteeseeni. Operaattoreiden puhe+tekstipaketit kun elävät jossakin menneisyyden maailmassa.

Tekstareiden määräni perinteistä väylää myöden on pudonnut murto-osaan. Samoin puhelut. Vielä kun muutaman kaverin saa käännytettyä WhatsUppiin ja muihin wlanien kautta käytettäviin viestintäsovelluksiin, niin edullisin liittymätyyppi olisi varmaan vanha kunnon minuuttiperusteinen laskutus.