Jokos pelkkien klikkien sijaan ryhdytään ajattelemaan lukijoita

Torstai 15.12.2022 klo 19.23 - Kauko Niemi

 

Pieniä viitteitä on ilmassa, että media olisi taas kiinnostunut lukijoistaan, eikä vain markkinointiosastoille tuotetusta statistiikasta, joka saattaa näyttää hyvältä muttei kerro totuutta lukijoista.

Itse törmäsin päivittäiseen verkkostatistiikkaan jo vuonna 1998. Sitkeästi tehtiin journalistisin periaattein juttuja WOW:n sivuille, mutta tuolloin statistiikalla tutkittiin lähinnä verkkopalvelun toimivia rakenteita. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä WOW oli 10 vuotta aikaansa edellä, eikä saavuttanut nettikansaa.

Tuohon aikaan ihminen sieti kaksi klikkausta, mutta kolmas oli jo liikaa ja juttu jäi lukematta. Kieltämättä statistiikka kyllä houkuttelee tekemään melkein mitä vaan, kun palaute on välitöntä ja vähintäänkin mainostilakauppiaat ovat erittäin innostuneita klikeistä. Paperilehden aikaan tehtiin harvakseltaan lukijatutkimuksia, joiden tarkkuus oli suuntaa antava.

Tosin vielä tänäkin vuonna minua on lähestytty lehden mediatutkimuksilla. Mutta enhän minä mitään mediaa käytä vakituisesti päivästä toiseen. Minähän etsin uutisaiheita, eikä sillä ole väliä mikä media sen on julkaissut, kunhan on tehnyt asiallisen jutun ilman turhia liioitteluja.

Viime viikon lumisadejutut olivat taas sellaista kuraa, että mitähän sanoja ja adjektiivejä käytettäisiin sitten ihan oikean myrskyn tullessa. Monesti olenkin miettinyt, että tekisin olemassa olevista mediajutuista sellaisia versiota, joissa adjektiivien käyttö olisi kielletty. Uutisoitaisiin vain itse asia – onko tuulen nopeus 15 m/s vai 29 m/s. Nyt ei muodostunut suurtakaan eroa Helsingin lumisateelle ja Ukrainan sodalle.

Qatarin jalkapallon MM kisoissa oli sensaatio, kun Marokko lähetti Portugalin maitojunalla kotiin. Onkos se nyt muka sensaatio, jos parempi voittaa. Näinhän kaikissa kilpailuissa tuppaa käymään, että paras voittaa. Sensaatio tulee pramille, jos voitto on ostettu tai muuten järjestetty. Toki sekin olisi ollut mahdollista qatarilaisissa kisoissa.

Media on ajautunut maalailuillaan niin päin seinää, että ilmaisut ja adjektiivit loppuvat kesken. Kohta nähdään super-hyper moukarointia, kun sataa lunta ihan normaalisti enemmän kuin kaksi senttiä.

Helsingin Sanomat aloitti kesällä 2022 hankkeen, jossa se kehitti verkon uutisotsikoitaan. Taustalla oli niin lukijoilta kuin toimituksen sisältä tullut palaute, jossa paheksuttiin “pitkiä klikkiotsikoita”. Näin asian ilmaiseen Helsingin Sanomien päätoimittaja Laura Saarikoski Suomen lehdistössä.

Ajatus on erinomainen, että klikkiotsikoita ryhdytään karsimaa. Valitettavasti minä en kuitenkaan ole tuota muutosta Hesarin kohdalla vielä toistaiseksi huomannut.

Sen sijaan olen huomannut ja kiitollisuudella vastaanottanut Ylen ison muutoksen uutistarjonnassa. Uutiset lyhyesti ja selkeä luokittelu antaa nopeasti lukijalle kuvan kuinka maapallo makaa. Parina päivänä olen tietoisesti kahlannut läpi koko Ylen uutisvirran, enkä löytänyt otsikoista yhtään liioittelevaa adjektiivia, enkä yhtään tyhjääkin tyhjempää tyrkkyjulkkista.

Hesarin lukemisen olen jättänyt myöhään iltapäivään, kun en halua pilata päivääni heti aamusta. Hesarin uutisten pääsisältö rakentuu negaation kautta pettureista, murhaajista ja muista pahantekijöistä. Veikkaan että maailmassa tapahtuu myös merkityksellisiä hyviä asioita.

Joka tapauksessa kummankin siirto on varsin oikeaan suuntaan – kiitos heräämisestä. Kilpaillaan lukijoista oikeilla uutisilla ja tarkistetuilla tiedoilla, eikä keksimällä ja somesta noukituilla kaiken maailman tarinoita ja värittämällä niitä. Toimittajan kaikkein tärkein tiedostamisentaso on, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan eli lukijoiden päässä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavilla 19.12.2022 alkaen

Lisää aiheesta:

Toimituksellinen sisältö ja markkinointi sekaisin

Mediapolitiikkaa tarvitaan demokratian suojaamiseen

 

 

 

 

Formaatti vai aito ihminen

Maanantai 18.9.2017 klo 19.48 - Kauko Niemi

Aidon ihmisen tunnistaa helpoimmin siitä, ettei hänellä ole muodollista vastustettavaa, vaan hyväksyy ja sietää erilaisia ihmisiä.

Some on erinomainen keino toteuttaa muodikasta formaattia ja lievemmässä muodossa omaa kuplaansa.

Jo lapsi joutuu koulussa kouluformaatin kynsiin. Jos sinulle ei ole tiettyjä tai tietyn brändin vaatteita tai sinulla on väärän merkkinen kännykkä, et saa roolia formaatissa.

Mahtaakohan Laura Huhtasaarella olla minkään valtakunnan omia ajatuksia. Hän toteuttaa joko ostettua tai  kopioitua formaattia Sarah Palinin ja Marine Le Penin perässä.

Ihmisiä on vain niin helppo huijata muutamalla lauseella jopa yhdellä sanalla. Tällaisenakin aikana, jolloin asioita on varsin helppo tarkistaa. Tietoa on saatavissa runsaasti. Formaattiin kuuluu, että ihminen on laiska ja pakenee omaa sisäistä pahoinvointia viihteeseen.

Populistin formaatti vie politiikassa pitkälle, muttei aina maaliin asti. No miksen sitten liittänyt tuohon listaan Donald Trumpia? Siksi, että hän on aidosti tuollainen, eikä näy muuksi muuttuvan. Hulluhan saa olla jos on sitä aidosti.

Viime päivinä on noussut esiin myös Idols-formaatti, jota Antti Tuisku toteutti monta vuotta melko menestyksekkäästi. Helsingin Sanomien haastattelussa Tuisku sanoo, että hän päätti pari vuotta sitten ottaa riskin ja ottaa ohjat omiin käsiin. Hypätä ulos formaatista. Sitä ennen hänen formaatistaan olivat päättäneet muut.

Keväällä 2015 hailakkaa teinipoppia luritteleva laulaja muuttui omaksi itsekseen, siksi riettaaksi ja iloluontoiseksi Lapin pojaksi, joka hän on oikeasti.

Vuosien pohdintojen, terapioiden ja taisteluiden jälkeen Tuisku tietää nyt: kukaan ei enää sanele, millaista formaattia hänen pitäisi toteuttaa ja miten elämäänsä elää.

Elävässä elämässä formaatille käy samoin kun televisiossa. Se elää hetken ja hiipuu. Kukaan ei jaksa seurata, saati elää kaksoiselämää ja olla kaiken aikaa epärehellinen itselleen.