Sunnuntai 12.10.2008 - Kauko Niemi
Vakuutuin perjantaina, että nautittiva elämys voi olla jotain aivan muuta kuin 120 desibelin raastava jumputus.
Arena-konsertit kun eivät melunsa takia ole kuuluneet ohjelmaani enää vuosiin. Elokuvissa käynti loppui myös uusien teattereiden ja tolkuttoman metelin takia muutamia vuosia sitten. Ja kun olen asiasta maininnut ystävilleni, niin yllättävän moni karttaa elokuvateattereita samasta syystä. kannattaisikohan finkinojen tehdä pientä markkinatutkimusta.
Erääseen arena-konserttiin jouduin viran puolesta ja lähdin pois ennen kuin illan päätähti ehti edes lavalle. Lämppäribändillä olivat nupit kaakkoon ja olo sietämätön.
Yhden stadionkonsertin istuin korvatulpat korvissa vessarivistön takana. En ripulin, vaan melun takia.
Suomalaisen lauluyhtyeen Club for Five joulukonsertti kirkossa oli käsittämätön. Sähköinen äänenvahvistus kirkkotilassa rock-konsertin volyymeilla. Seuraavana jouluna volyymitasot olivat pudonneet puoleen ja kaiutinsetit piilotettu sivistyneesti. Valitettavasti taitavan ryhmän esitykset perustuvat osin sähköisiin efekteihin ja siksi pakko käyttää tekniikkaa kirkkokonserteissa.
Mutta usko hyvään palautui perjantaina 10.10.2008, kun istuin kuuntelemassa ja nauttimassa Leonard Cohenin konserttia Hartwall Arenassa.
Sisään mennessä pysähdyin kauhusta, kun korvatulppakauppiaat olivat heti ovenpielessä. Ei kait tämäkin konsertti ole desibeleillä leikkimistä. Toivoin, että kyse oli arenakonsertin toimintamallista, jossa myydään paitsi kaljaa, niin myös tulppia ja promokamoja riippumatta kuka esiintyy ja miten. Jätin tulpat ostamatta ja päätin että pääseehän hallista pois, jos korvia särkee.
En ole mikään suuri Leonardin fani. En tunne kovin tarkkaan hänen musiikkiaan. Tiedän vain että herra on enemmän runoilija kuin laulaja ja että biisien menestys nojaa sanomaan. Ja lippukin tuli ostettua seuran vuoksi. Ystäväni on niin suuri fani, että lensi Suomen rajojen ulkopuolelta Helsinkiin kun Lontoosta ei enää saanut lippuja. Kiitos hänelle houkutuksesta.
Mutta itse konserttiin. Eleetön 74-vuotias karisma täytti koko areenan ensimmäisestä minuutista lähtien. Ja mikä nautittavinta, tekniikka henkilökunta tuki tätä karismaa 110 prosenttia. Äänen toisto tuhansien ihmisten täyttämässä hehtaarihallissa oli laadultaan liki samaa luokkaa kuin olisi kuunnellut musiikkia akustisessa tilassa. Ja mikä hienointa volyymit olivat myös tukemassa karismaa nautittavilla ja leppoisilla tasoilla. Eikä ollut mitään ongelmaa kuulla Cohenin laulullisia viestejä ja leppoisia välispiikkejä.
Tästä on todella paljon opittavaa heillä, jotka työskentelevät mixeripöytien takana.
