Myyttien otteessa

Lauantai 25.1.2020 klo 20.26 - Kauko Niemi

Törmäämme joka päivä mitä kummallisimpiin myytteihin, jotka elävät sitkeästi ympärillämme, joita emme kyseenalista ja uskomme asioiden olevan niin kuin jo isovanhempamme tai joku muu auktoriteetti meille niin vannottivat.

Heti kättelyssä on sanottavat, että myyteissä voi olla sekä positiivisuutta että negatiivisuutta.

Parhaillaan puhuttaa moninaiset myytit susien vaarallisuudesta. Fakta on kuitenkin THL:n tilastojen mukaan eläinten hyökkäyksien ja puremien vuosina 1998–2015 aiheuttamat kuolemat: Ampiainen 23, koira 21, nautaeläimet 12, hevonen 8, kissa 3, karhu 1, kyy 1, mehiläinen 1, pässi 1 ja susi nolla. Että siinä se suden vaarallisuusmyytti.

Ehkä maailman suurin, voimakkain ja vaikutusvaltaisin myytti toteutui viime perjantaina. Kiinalaisen kalenterin mukaan alkoi rotan vuosi.

Kiinalainen horoskooppi perustuu 12 eläinmerkkiin, jotka toistuvat 12 vuoden sykleissä. Jokaisella vuodella on oma horoskooppieläimensä, jonka ominaisuuksien uskotaan heijastuvan vuoden tapahtumiin ja sen aikana syntyneiden ihmisten luonteeseen.

Rotan vuonna syntyneet ihmiset tunnetaan vastakkaiseen sukupuoleen kohdistuvasta viehätysvoimastaan. Mutta viileyteen kääriytynyt viehätysvoima kätkee heidän sisuksiinsa äärimmäistä aggressiivisuutta ja suorasukaisuutta. sekä muutamia muita ominaisuuksia.

Ja tähän myyttiin kiinalaiset uskovat enemmän tai vähemmän niin kuin me itse kukin horoskooppeihin. Huomautettakoon, että kiinalaiset kalenteristaan huolimatta käyttävät ihan samanlaista kalenteria arkisessa elämässään kuin me suomalaisetkin.

Kiinalaisen uudenvuoden myytti on kuitenkin toiminnaltaan vertaansa vaille lohikäärmetansseineen. Se on myytti missä kunnon sukulaiset kokoontuvat ja nauttivat yhteisen uuden vuoden aterian. Niinpä kiinalaisesta uudesta vuodesta muodostuu vuoden vilkkain matkustusrumba maailmassa.

Kiinan rautateiden alettua myymään lippuja uuden vuoden matkustajille, ovat siinä nettijärjestelmät kovilla, kun tehdään luokkaa kaksi miljoonaa lippuostosta tunnissa.

Perheet ja tuttavat tapaavat toisensa ja voidaan sanoa, että tämä myytti on perin positiivinen. Paitsi juuri tänä vuonna, kun ei tarvittaisi yhtään korona-viruksen kantajaa mihinkään suuntaan.

Sitten meillä on varsin sitkeitä myyttejä, jotka vain elävät vuodesta toiseen. Osin elävät senkin takia, että niitä elätetään tietoisen harkitusti. Pari viikkoa sitten suomalainen myytti Timo Soini vedätti mediaa mennen tullen. Soinilla oli näennäisesti uusi kirja, siis muutama sivuinen pamfletti populismista, missä ei ollut ainuttakaan uutta asiaa uutisoitavaksi. Puhdasta myytin ylläpitoa.

Ravinto- ja ruokakulttuurissa elää paljon myyttejä ja uskovaisia löytyy joka lähtöön. Oliskohan mitään niin terveellistä kuin suomalainen ruisleipä. Sen terveysvaikutuksiin uskovat lähes kaikki.

Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsa hylkäsi liki kymmenen vuotta sitten kaikki suomalaiset ruisleivän terveysväitteet yhtä lukuunottamatta. Ainoan hyväksytyn terveysväitteen mukaan ruislesekuitu edistää vatsan toimintaa. Joten jos saat riittävästi kuituja muualta, niin voit huoletta jättää ruisleivän omaan arvoonsa.

Yle julkaisi muutama viikko sitten laajan artikkelin synnytykseen liittyvistä myyteistä. Raivoava synnyttäjä, kauhuissaan istuskeleva iskä, yhtä tuskaa ja muutama muu myytti – Suomen kokenein doula eli synnytystukihenkilö haluaa nujertaa harhaluuloja näistä myyteistä.

Ennen kuin omakohtaista kokemusta mahdollisesti tulee, käsitys synnytyksestä muodostuu luetun, kuullun ja nähdyn perusteella – oli se todellista tai fiktiota.

Monet myytit perustuvat siihen, mitä näemme. Jos esimerkiksi katsomme televisiota, näemme synnytyskohtauksia, jotka ovat hektisiä ja hallitsemattomia, draamallisesti liioiteltuja.

Aika usein kannattaa pysähtyä ja selvittää asioiden myyttisyysaste, ennen kuin lähtee riemusta kiljuen myyttien matkaan.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 27.1.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, myytti, susi, Timo Soini, rotan vuosi, kiinalainen uusivuosi, synnytys, ruisleipä

Perstuntumalla?

Lauantai 26.1.2019 klo 18.27 - Kauko Niemi

Viime syksyiset seurakuntavaalit olivat ehkä elämäni ensimmäiset vaalit ylipäätään, joissa en mennyt normaalin kaavan mukaan perstuntumalla.

Noissa vaaleissa en tutkinut ehdokkaiden vaalilässytyksiä, vaan valitsin minun ja kirkon välisestä suhteesta kaksi asiaa, joilla ratkaisin kenelle ääneni annoin. Näiden must asioiden perusteella vaalikone pudotti heti kättelyssä yli 80 prosenttia ehdokkaista. Loppu olikin sitten helppoa.

Periaatteessa olin päättänyt, etten tee kompromisseja ja jos ei löydy ehdokasta, en tarvitse sellaista kirkkoa lainkaan, vaikka koko elämäni ajan olen ollut varsin myötämielinen kirkkoa kohtaan.

Ensi kevään vaaleihin ryhdyn rakentamaan jotain samanlaista ajattelua. Kaikki hyvät ideat ja ajatukset ovat tervetulleita. Kaikilta muilta paitsi ei ehdokkailta.

Eduskuntavaalit ovat toki monin verroin monimutkaisemmat kuin seurakuntavaalit.

Puolueuskollisuus ei ole ollut minulle kovinkaan kriittinen asia. Olen ehkä äänestänyt vuosien saatossa kaikkia mahdollisia puolueita. Koen, että puolue on poliittisen teatterin kulissit. Ja kuten on viime aikoina nähty kuinka ensimmäisen näytöksen kauniit kulissit puhtaasta ilmasta vaihtuivatkin hetkessä toisen näytöksen mustiksi syyttelyä korostaviksi synkkyydeksi ja samalla pienessä hetkessä näyttämöllä olivat kaikki puolueet. Ei tarvittu kuin tapahtumat Oulussa.

Ennen kevättä tulee kolmas ja neljäs näytös ja taas kulissit vaihdetaan sujuvasti kuin kansallisoopperassa, kun Nurmijärven varastosta haetaan jo muutaman kerran käytetyt kulissit. Miehitys toki saattaa vaihtua ja niin käy politiikassakin.

Vaalikoneet saisivat karsia muutaman kynnyskysymyksen pohjalta suurimman osan ehdokkaista kuten tapahtui seurakuntavaaleissakin. Vaatinee kuitenkin useamman koneen pyörittämisen.

Entäs sitten ne itse ehdokkaat? Miksei ole sellaista vaalikonetta, johon vaaditaan samanlainen psykologinen testi, kuin useimmissa muissa työpaikoissa vaaditaan ennen työsopimuksen solmimista?

Jonkinlainen raksi ruutuun lista pitäisi ainakin muodostaa. Kaikki tyhjän tyrkyt saisivat välittömästi ruksin ylleen. Naisten lehdet alkavat olla täynnä mitä ihmeellisimpiä juttuja. Kunhan saadaan nimi julkisuuteen poliittisesta intohimosta tai tavoitteista viis.

Silloin kun puvun muotisuunnittelijan nimi on tärkeämpi kuin poliittiset näkemykset ollaan jo sivupolulla. Jaana Pelkonenkin oli ennakkoon topakasti kokoomuksen ryhmäkuria vastaan Soini-äänestyksessä, mutta jätti lopulta äänestämättä ja oli tyrkyllä jokaisessa käänteessä linnanjuhlissa. Ihastukseni vaihtui kertaheitolla vihastukseksi.

Niin tuo Soinin käyttäytymisen puolesta-vastaan on edelleen erinomainen tarkistuslista ja tarkasti tallessa tässä ehdokashakuprosessissa.

Jopa ehdokkaiden makuuhuoneiden ovetkin avautuvat kohtalaisen helposti. Toimittajille sanoisin, että kannattaa miettiä, missä menee tuote/tekstimainonnan raja.

Niin eipä tule olemaan helppoa tämä valinta, mutta kuitenkin helpompaa kuin aikaisemmin. Vaalikoneet pyörimään ja jäljelle jääneiden googlaaminen. Netistä onneksi löytyy kunkin ehdokkaan ajatuksia, tekemisiä ja sanomisia vuosien varrelta, eikä vain viime hetken jonkun toimiston kampanja slogania, kun omat ajatukset eivät ole riittävän selkeitä.

Millaisella perstuntumalla sinä aiot valintasi tehdä? Kynnyskysymykseksi käytännössä syntyy, kuinka paljon investoit aikaa koko prosessiin. Ja onko lopputulos sen väärtti.

 

 
 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 28.1.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, eduskuntavaalit, seurakuntavaalit, Jaana Pelkonen, Timo Soini, politiikka, vaalikone,

Soinin eväät lopussa

Torstai 7.7.2016 klo 13.40 - Kauko Niemi

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on samassa tilanteessa kuin Aleksander Stubb oli alkuvuonna. Puheiden ja tekojen välinen jatkuva ristiriita on kuluttanut uskottavuuden olemattomiin. Vaikka Soini onkin diktaattori omiensa joukossa, on sekin aika murenemassa.

Soinin tilanne on askelta vakavampi kuin Stubbin. Soini pelaa kahta peliä ja narahtaa harvase päivä. Julkikuvan hallinta lipsuu ja soinismin eväät ovat lopussa. Hauskuudet muuttuvat vastaanottajan päässä ärsytykseksi ja kaikki tämä näkyy kannatuskyselyissä.

Tosin arvaamattomia ovat myös kyselyyn vastaajat, jotka elävät omissa kuplissaan, eivätkä ota vastuuta omista mielipiteistään. Jos nyt pitäisi veikata jotakin, niin veikkaisin, että todellisissa vaaleissa Soini saisi vieläkin pienemmän kannatuksen kuin Taloustutkimuksen Ylelle tekemässä ja tänään julkistetussa kannatuskyselyssä.

Viestinnän näkökulmasta mikään tässä maailmassa ei oikeastaan ole muuttunut paitsi reaktioiden nopeus. Aiemmin joku saattoi huijata pitkiäkin aikoja, vuosikymmeniä, ennen kuin puheiden ja tekojen todellinen toleranssi paljastui. Nykyisin kokonainen vaalikausi on jo kovin pitkä huijaamiselle. Paljastukset tuovat totuuden pöytään jo muutamassa päivässä ja jos ne tukevat aiempia höynäytyksiä, niin peli on loppuvihellystä vaille valmis.

Viestinnän mestariajoitus tapahtui Britanniassa ja nyt nähdään ja koetaan seuraukset, joista organisoijat näyttävät hyppäävän vastuusta syrjään.

”Varapääministeri” Soinin visiitti Britanniaan ja visiitin jälkipuinti sisälsi lähes kaiken sen toivottomuuden minkä vallassa Soini kannatuslukujen pudotusta seuraa. Ja kuka haluaisikaan olla häviävässä joukkueessa.

Tänään Ilta-Sanomissa Seppo Varjus kirjoittaa perustellusti kuinka Timo Soini on ansassa. Aika näyttää pystyykö Soini olemaan hallitusrintamassa vasten tahtoaan ja pitämään hallituksen kasassa vaalikauden loppuun.

Ennenaikaisissa vaaleissa Perussuomalaisten tulos jäisi varmasti alle tämän päiväisen kannatusmittausten, jolla ei montaakaan edustajaa saisi Arkadianmäelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #Timo Soini, #Perussuomalaiset, politiikka

Hetken hurmurit

Perjantai 6.5.2016 klo 12.09 - Kauko Niemi

Se vaan on niin, että uskottavuus syntyy puheiden muuttuessa tekemisen kautta todeksi. Puheiden ja tekemisen välinen ero ei voi olla suhteeton.

Hetken hurmureita löytyy joka ikisestä kuppikunnasta, organisaatiosta, ja etenkin politiikasta. Hetken hurmuri valloittaa nopeasti, kunnes alkaa valjeta, että puheet eivät muutukaan teoiksi. Yleensä näin tapahtuu 2-3 vuodessa. Hurmuri valitsee sen jälkeen toisen kohderyhmän tai alkaa ajaa täysin toista agendaa pysyäkseen keskipisteessä.

Hurmurin retoriikka toistaa itseään. Erinomainen esimerkki on Vihreän langan Ploginaattori missä aiheeseen kuin aiheeseen syntyy ihan uskottavan tuntuinen blogi pelkillä Timo Soinin soinismeilla.

Päivänpolttavia hetken hurmureita politiikassa ovat Alexsander Stubb ja Donald Trump.  Timo Soinikin ylettyy hyvin listan kärkipaikoille.

Kumpi on uskottavanpaa, kun Petteri Orpo sanoo, että Kokoomuksen sisällä on ristiin vetoa ja Stubb sanoo, että olen nimittänyt Orpon kahdesti (minä olen häntä avittanut) ja puheenjohtajakisa on hyväksi puolueelle ja kaikki muuttuu puoluekokouksen jälkeen entistä vahvemmaksi.

Kaikkihan sen tietävät, että Orpo on oikeassa ja sitä kautta uskottava. Kaikkihan senkin tietävät, että jokaisella ihmisellä, jokaisella puolueella, jokaisella organisaatiolla on ongelmia – siis ihan joka ikisellä paitsi Aleksander Stubbilla. Taaskaan toleranssit eivät ole asetettu oikein, uskottavuuden kannalta.

Stubb kehui, että nyt tehdään kaikkien aikojen kokoomuslaisinta politiikkaa. Kuitenkin tuolla Paasikiven patsaan jalustassa lukee – kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.

Sitä en missään nimessä tarkoita, että murheissa pitäisi rypeä ja etteikö tsempata pitäisi. Se vaan pitää perustua todellisiin realiteetteihin, eikä tyhjän hokemiseen, tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei kuulosta uskottavalta, eikä sillä kerätä luottamuspisteitä.

Jokaisessa organisaatiossa hetken hurmurit pääsevät pinnalle niin pitkäksi aikaa, kun numerot ja faktat osoittavat todellisuuden muuksi. Yleensä noin kolmeksi vuodeksi. Sen jälkeen hurmuri katoaa vähin äänin. Itse olin aikoinaan organisaatiossa, missä toisen maan kollegani käytti sisäisten palaverien presentaatioihinsa yhtä paljon rahaa kuin minulla oli vuoden mainos- ja tiedotusbudjetit yhteensä. Hänen maineensa kiiri pääkonttoria myöten kunnes . . . .

Edellisestä esimerkistä huolimatta olen sitä mieltä, että aina pitää hoitaa sisäinen markkinointi ensi kuntoon suhteessa kokonaisuuteen ja sen jälkeen voi aloittaa ulkoiset toimet.

Se on taitolaji olla kannustava, innostava ja ennen kaikkea uskottava yli kolme vuotta ja saada aikaan puheensa mukaisia tuloksia ja saavutuksia.

PS. itsekin hurmaannuin, että vihdoinkin politiikkaan uusia tuulia, uutta viestintätekniikkaa ja tapaa käyttää sitä. Mutta en ollut aiemmin tajunnut millaista puppusanageneraattoria Stubb pyörittääkään. Tuona hetkenä se olisi varmasti riittänyt äänestyspäätökseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hurmuri, Alexsader Stubb, Donald Trump, Timo Soini

Onko valehtelulla pitkät jäljet, elämmekö maailman parhaassa maassa

Sunnuntai 6.12.2015 klo 11.04 - Kauko Niemi

Vanhakansa sanoo, että valehtelulla on pitkät jäljet. Onko tosiaan niin? Hieman kait riippuu tilanteesta ja asiasta.

Politiikassa ja markkinoinnissa valehdellaan jatkuvasti. Silti vuodesta toiseen samat valehtelijat nousevat vaalien jälkeen pramille. Poliittinen muisti on lyhyt. Se on lyhyt jo senkin takia, että politiikkojen puheita ei kuunnella niin kovin vakavasti, että ne jäisivät lähtemättömästi mieleen.

Paitsi silloin kun raja jollakin tavalla ylittyy ja siitä jää verekseltään kiinni. Anneli Jäätteenmäen tekemisistä minulla ei ole oikein selkeää kuvaa kuin yhdestä. Ilkka Kanervan muista lähinnä naisseikkailuista ja veron kierrosta muistan Heidi Hautalan. Soinismi oli jollakin tavalla kielellisesti hauskaa aikansa, mutta ei enää aikoihin ole herättänyt minkään tason luottamusta toistettaessa samoja asioita innottomasta ja väsähtäneestä suusta.

Aleksander Stubbin tämän päiväinen viesti Facebookissa olisi mennyt ohi ihan sukkana vielä kuukausi sitten, mutta tänään kun hän viestittää, että elämme maailman parhaassa maassa, se ei ole enää uskottavaa. Nyt viimeaikaiset tapahtumat pysäyttävät miettimään oikeasti faktoja - millä mittarilla Stubb tämän parhauden mittaa ja todistaa oikeaksi. Onko se 90 prosenttisesti totta vai ei lainkaan.

Volkswagen konserni jäi kiinni todella laajasta ja tarkoituksellisesta huijauksesta. En usko, että kukaan jättää volkkaria ostamatta sen takia, että se ihan oikeasti saastuttaa aavistuksen verran enemmän ilmaa kuin papereissa luvataan. Se joka on huolestunut autojen ilmansaastuttamisesta, eivät hanki autoa lainkaan.

Toki leimattujen autojen omistajat, siis uskolliset omistajat ja asiakkaat ovat harmistuneita autonsa jälleenmyyntiarvon roimasta pudotuksesta, jos ylipäätään saa autoaan kaupaksi.

Valehtelu on vaikuttanut eniten VW-konsernin pörssiarvoon. Volkkareiden maailmanlaajuinen myynti on toki pudonnut ja jatkaa laskuaan jo toista kuukautta peräkkäin. Ensimmäisen täyden kuukauden myynti huijausten paljastuttua, laski lokakuussa vain 3,5 prosenttia. Marraskuussa luvut olivat jo toisenlaiset. Volkswagenin myynti laski Yhdysvalloissa 25 prosenttia ja Englannissa 20 prosenttia. Tosin koko konsernin lukuja tasoittaa jonkin verran se, että esimerkiksi Audin myynti kasvoi marraskuussa noin prosentin verran.

Vanha sananlasku valheen pitkistä jäljistä pitänee paikkansa. Silloin kun ihminen ei luota ja vaikkei hän tietoisesti tekisikään päätöksiä sen pohjalta keneen luottaa ja keneen ei, niin alitajuisesti näin tapahtuu.

Omalta kohdaltani voisin nostaa esimerkiksi kuinka toimittajana valitsin haastateltavia. Ajan myötä syntyi selkeät ryhmät ihmisiä, joiden puheisiin pystyi luottamaan, ihmisiä, joiden puhumiset oli aina tarkistettava tavalla tai toisella, ihmisiä joiden puppupuheista piti työläästi etsimällä etsiä faktat ja totuudet.

Kiireinen työrytmi ohjasi toimintaa selkeästi syvällisemmin miettimättä. Ei voinut haastatella henkilöä, jonka puheisiin ei pystynyt luottamaan, etenkään silloin kun ei juurikaan ollut aikaa moniin tarkistuksiin.

Näin joskus aikoinaan muunneltua totuutta välittänyt henkilö oli pitkään tarkistettavien tapausten luokassa, eikä ollut ensimmäisten joukossa, jota halusi haastatella juttua varten.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aleksander Stubb, totuus, viestintä, Timo Soini, Anneli Jäätteenmäki

Kuka tässä sote-näytelmässä oli uskottava

Lauantai 7.11.2015 klo 10.45 - Kauko Niemi

Tällaisten poliittisten sote-kiemuroiden jälkeen jää miettimään kuka puhui totta ja kuka ei. Ja nyt en ota kantaa mitä agendaa kukakin ajoi tässä teatterissa. Sisällöllisesti tässä näytelmässä taitaa potilas kuolla ennen kuin lääkärit pääsevät sitä hoitamaan.

Aleksander Stubbin tyylilaji on menettänyt uskottavuutensa jo jonkin aikaa sitten. Puheautomaatti, puppusanageneraattori tuottaa jokaiseen tilanteeseen saman sisältöisen viestin. Meillä on monta hyvää vaihtoehtoa valittavana. Kaikki on hyvin ja mikään ei tee kipeää. Todellisuushan ei näin mene.

Pääministeri Juha Sipilä meni taas toiseen laitaan. Hänen uhkaileva tyylilajinsa ei myöskään ollut oikeassa suhteessa sisältöön. Mutta se ei vesittänyt niin paljon uskottavuutta kuin Stubbin tyhjä höttö, jossa oli selvästi vääristelyä mukana.

Kokoomuksen twiittailua en pidä pahana, paitsi kun sitä vakavassa asiassa käytetään propaganda-aseena. Kyllä neuvottelujen kulusta pitää kertoa – asiallisesti.

Tämän näytelmän jälkeen arvioni on, että keskustan kannatus ei juurikaan muutu, kokoomus menettää kannatustaan ja Soinin täysin väsähtänyt viestintä ei pysäytä Perussuomalaisten alamäkeä.

Veikkaukseni on myös, että Aleksander Stubb saa seuraavassa puheenjohtajavaalissa hyviä kilpailevia vaihtoehtoja. Miehen sanat ja aikaansaannokset eivät ole oikeassa suhteessa.

Stubb on kohdannut hyvän puhujan dilemman. Ensin innostutaan suunnattomasti ja kun puhe jatkuu vaikka ajatus katkeaa, niin silloin alkaa uskottavuus karista.

Kadonneita, hyviä esiintyjiä olen kohdannut paljon monikansallisissa organisaatioissa. Lavalle tulla tupsahtaa tähtiesiintyjä ja saa kuulijat ekstaasiin sanomatta mitään todellista. Jonkin ajan kuluttua miehestä tai naisesta ei kuulu mitään. Hän on tehtävänsä suorittanut.

Organisaation näkökulmasta tehtävä oli vain herättää ja innostaa porukka ruusujen unesta.

Kun seuraavan kerran kuuntelet vaikkapa jonkun henkilön lausumia kiitoksia. Kysy itseltäsi ketä hän oikeasti kiittää ja mistä konkreettisesta asiasta. Jos ei saa vastausta, niin kiitoksilla ei ole sisältöä eikä tarkoitusta. Kyllä me olemme hyviä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aleksander Stubb, Juha Sipilä, Timo Soini, sote, viestintä, uskottavuus

Soini kuuluukin satujen sarjaan

Maanantai 26.10.2015 klo 8.42 - Kauko Niemi

Käytäntö on nyt paljastanut nyt muutamassa kuukaudessa, että Soinin viestintätaidot ovat yksioikoiset, jotka eivät sopeudu tilannekohtaisesti. Soinismi sopii hyvin opposition räksytykseksi, mutta ulkoministerin tulisi viestiä ihan oikeaa asiaakin ja ennen kaikkea oikeaan aikaan.

Soini kuuluukin satujen sarjaan. Hyvää päivää – kirvesvartta! Hän ei pystykään mukautumaan kulloinseenkin tilanteeseen, vaan hokee vanhoja kaavoja, olipa kyse Suomen ulkopolitiikasta tai puolueen johtamisesta. Tällainen viestintä ei toimi. Tällainen viestintä ei synnytä luottamusta. Höpöttäminen hetken ulkopuolella ei vakuuta ketään.

Näin räikeät viestintämokat näkyvät ja tuntuvat jo puolueen kannatuksessa. Nyt on syytä kysyä, voiko näin pahaa tilannetta enää kääntää positiiviseksi. Veikkaukseni on, ettei voi. Uskottavuuden palauttaminen vaatisi ihmisten sisäisen tunteen muuttamista uuteen asentoon ja se ei enää soinismilla ja vastuun välttelyllä onnistu.

Uskooko kukaan, että perjantai-iltana tehty Tynkkysen erottaminen tulee julki vasta pari päivää myöhemmin varsin teennäisellä syyllä ja Soini on hiljaa. Puoluesihteerin suuhun on pantu muutama selitys. Tilanteen julkistaa Tynkkynen itse.

Viestinnällisesti tilanteesta tulee varsin mielenkiintoinen ja opettavainen. Valmista aineistoa tulevaan viestintäkoulutukseen, kuinka luottamusta, uskottavuutta luodaan ja hallitaan.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viestintä, Timo Soini, Sebastian tynkkynen, Perussuomalaiset, tiedottaminen, luottamus

Viestinnällisesti Soini on ylittänyt rajan

Lauantai 20.9.2014 klo 16.46 - Kauko Niemi

Perussuomalaisten perikuva Timo Soini tuskin saa enää montaakaan kannattajaa letkautuksillaan. Tai ainakaan sellaisia kannattajia, joita hän sisimmissään haluaisi. Hakkaraisia on puolueessa jo ihan riittämiin.

Viestinnällisesti Soini on jo ylittänyt sen rajan missä soinismilla saavutettaisiin uusi jytky.  Tällaisten tehokeinojen käyttö on taiteen laji ja se toimii mainiosti silloin kun se yllättää ja sopii tyylillisesti ja ajallisesti oikeaan hetkeen. Nyt ei enää näin käy.

Soinismi toistaa itseään, kyllästyttää joka ikisessä suunavauksessa. Lisäksi se on muuttunut mauttomaksi ja ilmaisuihin on tullut mukaan lopen väsyneen miehen katkeruutta. Nämä kaikki yhdessä ovat omiaan kääntämään voimakkaan ihailun sääliksi. Kannatuksen tyhjän jauhamisen takia hylkäämiseksi.

Kaikkein pahinta tämän tyylilajin viestinnässä on se, että asiakysymykset, joita Soinilla toki on ollut, hukkuvat nyt jatkuvaan soinismiin. Ajatukset harhautuvat pois asiakysymyksistä.

Tilanne on vähän kuin kaveriporukan ikuinen vitsiniekka, jonka vitsit eivät enää naurata kerrottaessa viidettä kertaa samaa vitsiä tilanteessa, jossa vitsillä ei ole mitään yhtymäkohtaa tilanteeseen.

Huumori on tavattoman tehokas viestinnän tehokeino oikein käytettynä ja hallittuna, muttei itsetarkoituksena.

// Persut eivät myy persettään
// Jos Antti Rinteelle saa vinkin antaa, älä jauha siitä äijäfeminismistä.
// Ei siinä twiittuilu riitä


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Timo Soini, perussuomalaiset, Aleksander Stubb, Antti Rinne

Paljastuskierteet ryöpsähtivät käyntiin

Perjantai 4.4.2014 klo 14.35 - Kauko Niemi

Kaksi mielenkiintoista avausta kirjojen kautta parin päivän sisällä. Tapaukset Kummola ja Soini.

Jokainenhan, jopa Soini tietää, että tällaisen jytkyn jälkeen asioita pengataan ja jokainen kivi käännetään. Aina on jollakin tarve, jopa vihjata asioista. Kummolan kohdalla en ole aivan varma, sillä hänen julkisuuden hallinta on niin alkeellisella tasolla.

Kirjan julkaisun jälkeen Kummolan on turha örähdellä yhtään mitään. Toki Kummola aiheutti itse kirjalle huikean kiinnostavuus asteen ja moninkertaisen julkisuuden.

Luulen, että Soinin arviot eivät ihan osuneet nappiin niistä vaikuttimista, joilla kirjalla pyrittiin. Jokainen on satavarmasti tiennyt, ettei Soinin terveys voi olla hyvä. Jokainen tietää satavarmasti, ettei Soinin terveys muutu yhdessä yössä, niin kui ei kenenkään muunkaan ihmisen. Jokainen on satavarmasti tiennyt, etteivät Soinin todelliset ajatukset ja julkinen populismi kulkeneet käsi kädessä. Oma kirja avaa nyt näitä saloja.

Kirja paljastaa, että todellisuuden ja populismin ero on ollut liian suuri ja se synnyttää epäluottamuksen kuilun. Toki aina on olemassa ero todellisuuden ja mielikuvien välillä, mutta toleranssi ei voi olla mahdottoman suuri. Liian suuri toleranssi paljastuu aina ennemmin tai myöhemmin.

Nyt Soinikin tietää mitä on elää kaksoiselämää. Siis samanlainen tunne kuin kellä tahansa homolla. Soinin olisi nyt helppo samaistua yksilön ristiriitaisessa tunnemaailmassa elämisessä ja kääntää kelkkansa tasa-arvoisuuden kannattajaksi.

Molemmat herrat ovat nyt liipaisimella ainakin seuraavan puoli vuotta. Enkä usko, että kumpikaan tästä selviää kunnialla.


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Soini, Kummola, viestintä, julkisuus

Timo Soini pääsee kuin koira veräjästä

Torstai 22.9.2011 - Kauko Niemi

Presidenttiehdokas Paavo Lipponen asetti viime viikolla kielikuvat pramille  suomiessaan Timo Soinin joukkojen demokraattisia perustaitoja. Lipposen on vaikeauskoa, että Suomen eduskunnassa johtopaikoilla olevat ihmiset avoimesti halveksivat demokratiaa ja näyttävät pääsevän siitä kuin koirat veräjästä.

Googlaan ilmaisun – kuin koira veräjästä – vastauksia tulee noin 142.000. Kaikkia en ryhdy lukemaan läpi, mutta uskon tämän sanonnan olevan varsin yleisessä käytössä. Veräjä-sanaa tuskin juuri normaalissa kielessä ei enää käytetä. Tämä koirasanonta kuvaa kuitenkin koiran vakaata asemaa ihmisen elämässä. Kielikuva on laajahko ajatus siitä, että joku ei saa asianmukaista, yleisen käsitteen mukaista seuraamusta huonosta, vilpillisestä jopa lainvastaisesta käyttäytymisestään ja teoistaan.

Kuinkahan usein Lipposen valkoinen länsiylämaanterrieri Onni on päässyt lujahtamaan veräjästä karkuun?

Koiran varsin vankkaa asemaa kielessä kuvastaa se, että koira-aiheisia sanontoja löytyy paljon. Hauva.comin Facebook-sivulla listattiin hetkessä useita koirasanontoja ja nyt listaan ne tämän blogin loppuun.

Lukuisat elämään jääneet koira-aiheiset sanonnat kuvaavat myös sitä, että koiran asema ihmisen elämässä on vankkumaton. Koiran käytös ja temput ovat laajasti koettuja ja ymmärrettyjä.

Kuinka paikkansapitäviä eri sanonnat ovat, onkin sitten toinen juttu. Koiran ovela karkaaminen ja etenkin jonkun koiruuden jälkeen on jokaiselle tuttua ja ruokkii päivittäin karkaa kuin koira veräjästä –sanonnan vetovoimaa.

Sanonnasta Ei vanha koira opi uusia temppuja – ollaankin jo montaa mieltä sekä todellisuudessa että kielikuvamaailmassa. Niin moni vanhus käyttää ihan sujuvasti nettiä ja oppinut uuden tempun, kokonaan uuden maailman.


Koiranilma
Nukkua koiran unta
Koirakii on hyvä kuoltuaan
Ei ole koiraa karvoihin katsomista
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa...
Mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani
Ei vanha koira opi uusia temppuja
On kuin uitettu koira
Kyllä koira koiran tuntee
Käy kuin kahden talon koiralle, kuolee portaille
Haukkuva koira ei pure
Ei haukku haavaa tee
Kyllä koira haavansa nuolee
Leipänsä edestä se koirakin haukkuu
Sellainen emäntä/isäntä kuin koira
Etsiä kissojen ja koirien kanssa
Koiran virka
Epäsiisti ihminen jättää kaiken kuin koira paskansa.


 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Koira, Paavo Lipponen, Timo Soini

Jussi Halla-aho pakotetaan poliitikoksi

Perjantai 16.9.2011 - Kauko Niemi

Jussi Halla-ahon ripittäminen on viestinnän näkökulmasta pakottamista poliitikoksi. Ajattelee yhtä ja puhuu toista ja tekee kolmatta. Pahimmassa tapauksessa toistaa puoluetoimistossa laadittua jargonia.

Halla-aho lupaa nyt siivota suunsa. Varmaa on kuitenkin, että hänen todelliset ajatuksensa eivät yhdessä ryhmäkokouksessa muutu.

Tämän jälkeen kukaan ei usko Halla-ahon muodollisia puheita. Jokainen kuitenkin tietää hänen todelliset ajatukset muun rotuisista, homoista, suvaitsevaisuudesta ylipäätään.

Halla-aho on yksi harvoista kansanedustajista, jonka ajatuksenjuoksu on äänestäjien tiedossa. Se on siis viestinnällisesti rehellistä. Kokonaan toinen asia on sitten, kuuluuko tällainen äärimielipiteitä lietsovan ihminen parlamenttiin. Sen tietenkin ratkaisevat äänestäjät. Näiden äänestäjien motiivit ovat samoja kuin Halla-ahonkin, koska edustajan todelliset ajatukset ovat selvillä. Eikä niitä ole kaunisteltu ja kuorrutettu poliittisella, tässä tapauksessa persulaisilla linjauksilla.

Millaiset ovat sitten kansanedustajan rajat totuudessa, tyylilajissa, harkinnan hyvyydessä ja huonoudessa, huumorin älykkyydessä ja mustuudessa?

Onko parlamentin arvovalta kiinni ulkoisesta käyttäytymisestä ja sata vuotta vanhoista muodollisuuksista? Hakkaraisen arvovalta tuskin lisääntyi yhtään, että hän joutui käyttämään solmiota eduskunnassa.

Timo Soini oli aamun televisiossa oikeassa siinä, että arvovalta syntyy esimerkin ja tekojen kautta, pohjimmiltaan jotenkin ristiriitainen nyt tapahtuneiden asioiden kanssa.

ps.
selvennettäköön vielä, etten missään olosuhteissa kannata Halla-ahon ahtaita ja rasistisia ajatuksia.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Halla-aho, Soini, rasismi, politiikka

Politiikka teki seiskat

Maanantai 18.4.2011 - Kauko Niemi

Yhden yön aikana en ole kohdannut yhtään myönteistä kommenttia vaalivoittajasta sen enempää Facebookissa kun muuallakaan. Kukaan ei ole äänestänyt persuja, mutta silti he voittivat. Aivan kuin kukaan ei lue Seiska-lehteä, mutta kaikki tietävät mitä juoruja siellä on ollut.

Toivoa sopii, että persut lopettavat uhoamisen ja populismin ja ottavat todellisen vastuun tekemisistä ja jos ei lopeta, niin tulee suomalaisille konkreettinen opetus, ettei ihan kaikkeen kannata uskoa ilman kritiikkiä. Tämän opin olisi suonut tapahtuvan jollakin vähemmän merkittävämmällä areenalla.

Vaalien teemaksi nousi kaikilla rintamilla – vastustamalla voittoon.

Vaaleille asiantuntijat veikkasivat hyvin korkeaa äänestysprosenttia, etenkin ennakkoäänestyksen vilkkauden takia. Näinhän ei käynyt ja nousu oli maltillinen. Asiantuntijoiden arviot olivat täysin irrallaan yhteiskunnan kehityksestä.

Ei äänestäjillä ole mitään erityistä kunnioitusta äänestyspäivää kohtaan. Ihmiset hoitavat pankkiasioitaan silloin kun parhaiten sopii, käyvät ruoka- ja muissakin kaupoissa silloin kun parhaiten sopii. Neljän vuoden kuluttua ennakkoäänien osuus tulee olemaan 48 prosenttia. Jos halutaan nostaa äänestysprosenttia, ainoa vaihtoehto on siirtää äänestäminen verkkoon.

Puhuttiin myös, että nämä vaalit olisivat olleet sosiaalisen median vaalit. Tämäkään ei toteutunut. Sosiaalisen median melkein ammattilaiset Jyrki Kasvi ja Petteri Järvinen jäivät rannalle. JyrkiKasvilla on Facebookissa 2642 kaveria ja ääniä kertyi 3219. Petteri Järvisellä on Facebook kavereita 809 ja ääniä kertyi 2209. Petterin blogit ovat hyvin luettuja.

Harmittavaa näiden kahden herran kohdalla on, ettei eduskuntaan saatu tietoyhteiskunnan intohimoisia kannattajia. Sen sijaan niitä löytyy, joille puolustusmäärärahoista ei voi leikata, mutta sen sijaan valtion it-budjettista löytyy löysää.

Viestinnän kannalta vaaleista löytyy paljon mielenkiintoisia ilmiöitä. Miten Kike Elomaa nousee ääniharavaksi muutaman tonnin budjetilla ja toisaalta tv:stä tuttu Petri Sarvamaa suurine lakanoineen jää rannalle. Miten Väyrynen putoaa ja eduskuntaan nousee 84 uutta henkilöä ja niistä vain 38 on persuja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Soini, Persu, Jyrki Kasvi, Petteri Järvinen, eduskuntavaalit, politiikka