Viestintäministeri Suvi Linden on tainnut unohtua etätöihin Kärsämäelle

Tiistai 27.11.2007 - Kauko Niemi

Viestintäministeri Suvi Linden on tainnut unohtua etätöihin Kärsämäelle, kun tuntuu olevan niin kaukana reaalielämästä.

Hän lupasi palauttaa Suomen tietoyhteiskuntien kärkikastiin.

Linden sanoo, että Suomi on pudonnut kärjestä kansainvälisissä tietoyhteiskuntavertailuissa niin Euroopassa kuin erityisesti Pohjoismaisessa vertailussa. Meneillään olevalla tietoyhteiskuntatyöllä meillä on mahdollisuus nostaa Suomi uudelleen kärkeen.

Viestintäministeri Suvi Lindén puhui kotikaupunkinsa, Oulun Puhelimen 125-vuotisjuhlassa 12. marraskuuta.

Linden ei varmaan ymmärrä, että Suomella ei ole nykyisillä malleilla asiaa kärkeen. Maassamme ei ole enää yhtään kaupallista veturia asiaa kiihdyttämässä. Ja digi-tv-jupakasta olisi jo pitänyt oppia, että hallinnollisella komentelulla ei hyvää seuraa.

Helsingin Puhelinyhdistys, kuten sitä toiminnallisesti voidaan edelleen kutsua, on selvää pässin lihaa. Islantilaisilla sijoittajilla ei ole minkään valtakunnan kiinnostusta kehittää suomalaista tietoyhteiskuntaa. Elisa on tammikuun 21. päivänä kohtalonsa paalulla.

Telia-Soneran tytäryhtiö-talous on leikannut Suomessa yli puolet porukasta poista ja nyt vain kiinnostaa miten bitti kulkee kaikkein kustannustehokkaammin piuhassa. Ruotsalaisetkaan eivät ole sen kiinnostuneempia suomalaisesta tietoyhteiskunnasta ja sen kehittämisestä.

Nokia on puolestaan jo niin iso, että kotimaan markkinat eivät juurikaan hetkauta kun pitää miettiä viiden miljoonan suomalaisen tai yli miljardin intialaisen välillä.

Pankit ovat osansa tehneet ja ruotsalaisia Nordeassa ja tanskalaisia Sampopankissa ei suuremmin myöskään kiinnosta muu kuin kerätä palvelumaksuja asiakkailtaan. Pankkien kiinnostus on palaamassa fyysisen konttoriverkon kasvattamiseen.

Suomessa ei ole yhtään niin sanottua veturia, joka puskisi, kehittäisi ja kokeilisi tietoyhteiskunnan palveluita. Viimeiset peliyrityksetkin siirtyvät aina sopivassa vaiheessa, perustajien pussia lihottaen kansainväliseen omistukseen.

90-luvun teleklusteri toimi tehokkaasti ja sen jäsenet kehittivät merkittäviä innovaatioita, tosin pitkälti tekniikkapainotteisesti. Pankit opettivat puolestaan suomalaiset nettitavoille.

Jos Linden tarkoittaa paluulla tietoyhteiskunnan kärkeen julkista sektoria, niin tavoite tuntuu vieläkin kaukaisemmalta. Julkisen sektorin kehitysresurssit ovat varsin rajalliset, eikä sen tarve innovoida ole kovin painava niin kauan kun rakenteisiin ei puututa.

Ongelmallistahan on se, etteivät julkiset palvelut ole käyttäjien kannalta seksikkäitä. Niitä käytetään kun ei haluta tavata mörttiä virkahenkilöä. Niihin ei myöskään synny riippuvuutta, sillä palveluita käytetään vain muutaman kerran vuodessa.

Pahaa pelkään, että Lindenin lausahdukset ovat nyt pahasti ylioptimistisia.