Kivijalkakauppojen pelastus on surkeat logistiikkapalvelut

Lauantai 11.7.2020 klo 21:07 - Kauko Niemi

Sinulle annetaan 4-6 tunnin marginaali, jolloin netistä tilaamasi tuote tulee kotiovellesi. Kun olet päivystänyt kaikki nuo tunnit ja vähän enemmänkin ja sinulla ei ole todellisesta tietoa tilanteesta. Saat viestin, ettei sinua tavoitettu ja tuote on nyt 10 km päässä noutopisteessä.

Jokainen voi miettiä mielessään menikö kaikki nyt aivan niin kuin piti. Ja alunalkujaan luvattu odotusaikakin oli täysin kohtuuton ja väliaikatiedot olemattomia. Tällä hetkellä nettitoimituksissa ei tunnu olevan varsinaista vastuullista toimijaa.

Iso kysymys on tulevaisuudessa kuka käynnistää muutoksen – asiakas, logistiikkayritys vai nettikauppias.

Kyllä kivijalkakauppias kiittää, että logistiikkayritykset toimivat kivikaudella. Otetaanpas tähän muutamia esimerkkitapauksia.

Korona-hysteria innosti minut ruoan nettikauppaan. Kertakokeilu valitettavasti oli minulle tarpeeksi, vaikka innostuneena netti-ihmisenä idea olisi ollut mitä parhain. Hyvää jo senkin takia, ettei olisi turhia mielihaluostoja, joita kaupassa helposti syntyy.

Ruokaostosten suunnittelu yli viikon päästä tapahtuvaan toimitukseen on minulle mahdoton ajatus. Toki jauhoja, säilykkeitä, tms purkkihernekeittoa pahan päivän varalle voisin tilata toimitettavaksi milloin vaan, mutta päivittäiseen ateriointiin tuskin. Sivujuonteena todettakoon, ettei ovelle ilmestynyt ruokakuski ollut millään lailla koronasuojattu.

Todettakoon, että kaiken suuhuni pantavan teen 99 prosenttisesti itse omassa keittiössäni.

Tuohon ensimmäiseen ja toistaiseksi ainoaan ruokatilaukseeni tilasin muun muassa maksaa. Sitä ei sitten toimitushetkellä ollutkaan ja tilalle toimitettiin palapaistia. Paitsi etten juurikaan käytä punaista lihaa. Ehkä sitten joskus löydän toimivan nettiruokakaupan.

Eräs nettitilaukseni tuli Postin kautta ja olin määritellyt toimituspaikaksi minulle soveliaimman pakettiautomaatin. Voi olla vain minun vilkasta mielikuvitustani, mutta paketti oli noudettavissa juuri avatussa Postin ”supertyylikkäästä” uudesta palvelupisteestä. Siis minut kävellytettiin sinne vaikka lähempänä olisi ollut useampiakin lokerikkoja, joihin tilaukseni tein.

Viikko sitten oli ulkomaille menevän paketin lähetyksen vuoro. Kaksi ihmistä yritti tulkita vaihtohtoja suomeksi ja englanniksi, kuinka netistä ostetaan Postin kuljetus ja kuinka toimitaan. Moni varmasti tietää, että kotimaan netistä ostettu 5:30 euroa maksava paketti maksaa postin toimipisteessä yli 11 euroa, kun palveluhenkilö ottaa paketin hoidettavaksi. Niin tuosta ulkomaanpaketista en tätä kirjoittaessani vielä tiedä onnistuinko vai en. Mutta vaikeaselkoista oli.

Varsin usein, jos on valinnanvaraa, niin käytän Matkahuollon palveluja. Näin tein kaksi viikkoa sitten myöhään torstai-iltana. Perjantaiaamuna olikin jo toimittajan vahvistus, että tilaukseni on toimitettu kuljetettavaksi. Perjantaina seurannasta näin että paketti oli lähtenyt Kuopiosta. Maanantaina sain ilmoituksen Matkahuollosta, että paketti on noudettavissa. Ihan hyvä suoritus, mutta sehän oli jo ihan varmasti perjantaina Helsingissä. Kas kun Mathahuolto onkin kesäaikataulussa ja viikonloppuisin suljettu.

Erään paketin kohdalla Postin henkilökunta kertoi kahta täysin erilaista tarinaa paketin kohtalosta ja toinen virkailija kertoo, ettei toisen virkailijan tiedot pidä paikkaansa. Tämä paketti ei ollut niiden Vantaalla kolme kuukautta maanneiden pakettien joukossa.

Facebook-tuttavani päivitteli samaa asiaa päivityksessään kuinka USP:n asiakaspalelussa toistuvasti väitettään, ettei ole ollut kotona... täydellistä valehtelua.

Suomen Posti, muutkin valtiolliset postit ja suuren logistiikka-yritykset elävät asennevammaisina – ota tai jätä periaatteella. Ja nettikaupat tietysti käyttävät halvinta mahdollista palvelua. Palvelulla on jopa eri hinta, huomattavasti kalliimpi, jos kuljettajalla on toimiva käynnykkä käytössä. Nettikaupoilla on vain kovin helppo tilanne, sillä syylliseksi leimataan kuljetusyhtiö, eikä se, että nettikauppa on valinnut on valinnut yksinkertaisimman ja viipyilevän palvelun, joka ei ota vastuuta asiakaskontaktista.

Mielenkiintoista on ajan mittaan seurata, kuka tilanteen ottaa haltuun.
Asiakas, joka ilmoittaa nettikauppiaalle, ettei hyväksy kuljettajaksi tätä organisaatiota.
Nettikauppa, joka ottaa kokonaisvastuun tuotteen toimittamisesta.

Vai laukaiseeko tilanteen joku nöyrä uusi toimija. Kuten vaikka ruokakuriirit, joiden toimituksia voi sovelluksesta seurata liki minuutin tarkkuudella. Osa heistähän jo toimittaa ruokaostoksia päivittäiskaupoista.

Lopuksi kerron tapauksen kahden viikon takaa, kun olin käynyt pari lyhyen tiivistä sähköpostikeskustelua tuotteesta, josta oli hyviä kokemuksia ja tunsin tuotteen. Tein sitten perjantaiaamuna tilauksen oululaisesta pienyrityksestä, siis ainoa joka Suomessa myy tätä italialaista tuotetta.

Pian tuli viesti Oulusta olisinko kotona hetken kuluttua. Yrityksen toimitusjohtaja oli matkalla Tallinnaan ja lupasi tuoda paketin tullessaan. Aamuinen tilaus oli minulla 12:45 ja herralla oli maksupääte taskussaan, joten maksukin hoitui samalla. Se on toistaiseksi ennätys minun nettiostokseni toimituksessa.

 

PS. viime torstaina tuli kirje postilta, jossa kerrottiin, että niin sanotun pääpostin eli Helsinki 10 postitoiminnot loppuvat tämän heinäkuun lopussa. Lopettaminen koskee myös itsepalvelutoimintoja eli pakettiautomaatteja Helsingin keskusta Postitalossa.
Kaikki Oodin, Kiasman, Amos Rexin ja muut turistit tervemenoa Kasarmintorille, jos haluatte esimerkiksi Helsingistä erikoisleiman.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 13.7.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

Kuinka pitkään sinua voi höynäyttää prosenteilla

Torstai 23.4.2015 klo 13:33 - Kauko Niemi

Finnlines pyörittää parhaillaan näyttävää nettikampanjaa, kuinka pääset 60 prosentin alennuksella autolla Eurooppaan. XXL tarjoaa hintatakuuta ja suurin piirtein mitään tuotetta ei kyseisestä putiikista kannata ostaa alle 70 prosentin alennusta.

Tunnustan että ainakin minulle on aina ollut vaikeaa tuo prosenttilasku ja luontainen laiskuuteni estää minua ostamasta mitään, minkä saa vain muutamalla eurolla kuukaudessa. Eli en tiedä mikä on tuotteen tai palvelun lopullinen hinta.

Aikoinaan olivat alennusmyynnit melkoisen rajoitettuja tiettyyn määrään myyntipäiviä vuodessa. Nyt alennusmyyntejä on joka päivä. Siis ne eivät ole enää alennusmyyntejä, vaan juonikkaasti ale, jossa leikitään vaikeasti ymmärrettävillä ja vaivalloisilla prosenteilla.

Itselleni huikeat prosentit ovat olleet jo pitkään osoitus törkeästä huijauksesta. Ihmisiltä on yritetty kiskoa roisia ylihintaa. Hinnoittelu on ollut tahallisesti tai osaamattomuudesta johtuen täysin pielessä, jos sitä hetkessä voidaan pudottaa 80 prosenttia.

Itse rakennan päässäni ja muutamaan otteeseen toivonutkin nettipalvelua, jossa muodostettaisiin  käypähinta. Minulle espressopapujen käypähinta on 10 euroa kilo (eikä 30 euroa / kilo) Lohifileen käypähintä on 8,5 euroa kilo. T-paidan käypähinta on 12 euroa. Laktoosittoman kevytmaidon käypähinta on 1,40. Kestävän ja hyvälaatuisen Cyclegross pyörän käypähinta on 1500 euroa. jne jne.

Mitä prosentinostajat saavat? Finnlinesiltä ei mitään. Etsintä yhtiön sivuilla johdatti kaiken aikaa polkua -60 prosenttia, mutta eilen ei tullut vastaan yhtään vajaan 400 euron matkaa. Soitto yhtiön myyntipalveluun ei myöskään tuottanut tulosta. Myyntivirkailija ei löytänyt yhtään -60 prosentin matkaa.

Miksi ihmeessä Finnlines maksaa kampanjan suunnittelusta, mediatilan käytöstä ja ties mistä olemattoman tuotteen markkinoimiseksi. Vain onko sittenkin perimmäinen syy johtaa harhaan. No otetaan sitten joku kalliimpi kun näitä mainostettuja matkoja ei löytynyt. Tai sitten hyviin tapoihin kuuluu mainita, että alennusmatkoja on myynnissä yksi kappale.

Toinen mainitsemani prosenttiveijari XXL on saanut markkinatuomioistuimelta 200.000 euron uhkasakon hintalupauksestaan ja sittä, että alennusprosentti on laskettava ja kyettävä osoittamaan, että tuotetta on myyty ko liikkeessä aiemmin korkeammalla hinnalla.

Arvioni on, että prosenttitaivas on pian kaluttu loppuun ja saavuttaa saturaatiopisteensä. Hinnoitteluhuijaukset kasvattavat yritysten viestinnällistä pääomaa voimakkaasti väärään suuntaan ja luottamus pitkällä aikavälillä koko yritystä kohtaan rapisee.

Minun toimituspolitiikkani somessa

Perjantai 9.8.2013 klo 19:11 - Kauko Niemi

Yle uutisoi tänään kuinka suomalaiset tekevät rikoksia facebookissa. Noin nelisentuhatta vuodessa. Kuinka paljon sitten pahoitetaan ihmisten mieliä, siis niitä tapauksia, joista ei koskaan nosteta syytteitä. Se ollee jo huima luku. Entä kuinka moni syyllistyy kunnianloukkaukseen ajattelemattomuuttaan?

Myös Katleena Kortesuo nosti muutama päivä sitten esiin laajasti kiertävän facebookpäivityksen, jossa tunnistettavan kuvan kanssa varoitetaan miehestä, jota syytetään varkaudesta, ilman että häntä on millään tavalla tuomittu syylliseksi.

Kaikki vastuulliset lehdet miettivät omaa julkaisupolitiikkaansa. Mitä julkaisee, mikä on lehden näkökulma asioihin. Puoluepoliittisella lehdellä on toinen näkökulma samaan asiaan kuin riippumattomalla lehdellä. Rajatapauksia pohditaan tarkkaan, kuuluuko tämä lehden linjaan ja toteutuksia mietitään harkiten, jotta raastuvassa voitetaan.

Kun olen tuossa lehtimaailmassa elänyt näinkin pitkään, niin osin tietoisesti ja osin tiedostamatta olen laatinut mieleni sopukoihin oman some-toimituspolitiikan:

Kerron vain omia asioitani totuuksina, luuloina, mielipiteinäni. Jokainen hoitaa oman julkisuuskuvansa ja asettaa rajansa ja minun tehtävänäni ei ole niitä puida julkisesti, enhän niistä oikeastaan puhu edes suusanallisesti kahden keskenkään.

En julkaise kuvia toisista ihmisistä. En edes lapsen lapsista. En halua kuulla heidän muutaman vuoden kuluttua pahoittavan mieliään siitä, että tuo tyhmä vaari on julkaissut minusta ihan tyhmän kuvan. Etenkin kun lähtökohta on se, että julkaistut kuvat ovat ja pysyvät verkossa loputtomiin. Eikä tämä tarkoita ettenkö tykkäisi heistä. Suojelen heitä.

En julkaise kavereiden kuvia tunnistettavasti. Koskaan en voi olla varma millaista tarinaa ”kalakaveri” on kertonut kotonaan. Silloin kun tilaisuuden luonne on ollut julkinen, saatan julkaista kuvaa vaikkapa kuoroni konsertista.

Vältän paikkatietojen julkaisua viimeiseen asti. Ja erityisesti etukäteen en julkisesti kerro olevani seuraavat 3 viikkoa iitin kuuksossa. Se on jo turvallisuuden perusasia.  Kerron visiittini vain niille joille se tieto on olennaista. Monellekaan asialle ei ole olennaista millaista reittiä kuljen tai normaalisti käytän ja mihin aikaan. Toki on niitäkin asioita, jotka ovat olennaisesti paikkaan sidottuja.

Muistan erotella mielipiteet faktoista, enkä tuomitse/syytä, jos sitä ei ole tuomioistuinkaan tehnyt.

Mielipiteet ovat kaiken suola. On hyödyllistä ja opettavaista kokea kuinka monella eri tavalla asian voi nähdä ja kokea. Kukaan ei voi välttää, eikä pelata peliä loputtomiin paljastamatta riveillään tai rivien välissä omaa ajatusmaailmaansa.

Olen oppinut tuntemaan monien ihmisten arvomaailmaan aivan uudella tavalla seuratessani heidän päivityksiään Facebookissa.

Näin tapahtuu minullekin. Yhdellekään FB kaverilleni ei ole epäselvää mitä harrastan, mikä on suhteeni luontoon ja eläimiin yleensä tai suhteeni koululääketieteeseen.

Poliisin palvelukukkanen

Torstai 26.1.2012 - Kauko Niemi

Yritin varata aikaa poliisin palvelupisteeseen uusiakseni passin, joka menee vanhaksi maaliskuun alussa. Muistot viiden vuoden takaisesta passikeikasta olivat karmeat. Kahdentunnin ja kymmenen minuutin jonotus, jotta sain uuden passin työn alle. Eikä edes vielä tuolloin sormenjälkiä.

Odotellessani ihmisiä tuli ja heidät kutsuttiin nimellä tuota pikaa hoitamaan sama homma. Päätin, että toista kertaa en jonota. Parissa tunnissa ehti siivota puhelimen osoitekirjan  ja vastailla sähköposteihin ja silti olisi joku kirja ollut tarpeen olla mukana.

Viisastuneena tällä viikolla menin poliisin sivuille ja sieltähän löytyi kuin löytyikin linkki passiasioiden nettivaraukseen. Olo oli kuin ensimmäistä kertaa verkkopalvelussa. Mitään ei tapahtunut vaikka klikkasin mistä tahansa. Seuraavat seitsemän päivää olivat kalenterissa ja kaikki vihreällä värillä.

Räpläysteni jälkeen kello 23:30 tulin siihen tulokseen, että varauksia voi tehdä varmaan vain virka-aikana tai sitten olen keskimäärin tyhmempi netin käyttäjä.

Aamulla uusi yritys ja sama peli jatkuu. Ei mitään loogisuutta, eikä mitään myönteistä etenemistä.
Tartuin puhelimeen. Kolkkoääninen vaihde taisi vastata jostakin putkakopin nurkasta. Heti 13 minuutin jonottelun jälkeen ystävällinen virkailija vastasi ja ryhdyimme tekemään aikavarausta.

Ihmettelin ääneen miksen onnistunut tekemään palveluvarausta netissä? Virkailija tiesi kertoa, että nettivarausjärjestelmässä varauksia voi tehdä vain seuraaville seitsemälle päivälle. Ja nyt kun on seuraava vapaa aika on yli kahden viikon päässä, niin nettivarusjärjestelmä ei osaa näyttää niin pitkälle eikä varauksia voi netissä tehdä. Tosin verkkosivulla ei ollut eikä tullut mitään infoa ettei onnistuisi.

Puhelinvarauksesta tuli sitten siististi sähköpostilla varausvahvistus ja varausnumero.

Mitä on pyörinyt järjestelmä toimeksiantajan, suunnittelijoiden ja toteuttajien päässä tätä systeemiä kehitettäessä. Onko se nyt oikeesti järkevää ohjata puhelimeen ja kuormittaa virkailijoita syöttämään tiedot varausjärjestelmään. Onko tämä se mielikuva, jota poliisista halutaan rakentaa.

Mikä on tämän jälkeen se niin sanottu käyttäjäkokemus näinkin yksinkertaisessa asiassa. Jos nyt tarkasti laskisin voisi olla, että sittenkin olisi ollut nopeampaa jonottaa paikan päällä kuin räplätä konetta ja epäillä itseään ja jonottaa puhelimessa onneksi ilman panhuilun soittoa.  

Voiskohan joku pikkasen arvioida toiminnan järkevyyttä kokonaisuuden ja hallintoalamaisten kannalta.

Peruutus onkin vahvistus

Maanantai 17.10.2011 - Kauko Niemi

Pian on asiaa tietosuojavaltuutetulle ja tai kuluttajavirastoon. En halua huipputarjouksia sähköpostiini. Tai en halua olla lähettäjien rekistereissä. Etenkään kun en tietoisesti ole huomannut koskaan painaneeni sellaista linkkiä/nappulaa, jossa tilaan tarjouksia sähköpostiini.

Olen muka tilannut jotakin netistä. Toki näin olen tehnyt ja varmasti teen edelleenkin. Olen muka osallistunut johonkin kilpailuun ja kilpailuehdoissa on kytkykauppana tullut nämä tarjouskirjeet. Tunnustan, etten aina lue tarkasti kilpailuehtoja. Ehkä pitäisi.

Nopeampaa, helpompaa ja yksinkertaisempaa kuvittelisi olevan peruuttaa tarjouskirjeet, kuin lukea pitkiä sopimustekstejä - jos sellaisen tarjouskirjeen on tietämättään tilannut.

Tulkintani on nyt sellainen, että peruutuslinkki onkin osoitus toimivasta sähköpostiosoitteesta. Olen näet peruuttanut huipputarjous.com tarjouskirjeen useampaan otteeseen ja tänään tarjouskirjeitä tulikin sitten jo kolme kappaletta. Eli jokainen peruutus on tulkittu toimivaksi sähköpostiosoitteeksi ja eikun rekisteriin. Yksi huipputarjouksista tulee osoitteeni, jota en satavarmasti ole käyttänyt yhdessäkään kilpailussa enkä nettiostoksessa.

Suomessa on laki rekistereiden ylläpidosta, jota huipputarjous.com luulisi kunnioittavan. Tai voihan olla, että huippuhaittapalvelu pyörii jossakin maailmalla vaikka tänäänkin tarjottiin kolmeen kertaa 7 päivää lehden tilausta. No Seiskalle tämä tuskin on mikään imagokysymys. Jollekin se saattaisi olla.

Toiminnan sijoittumisesta Suomen rajojen ulkopuolelle viittaa myös se, etteivät tänään ääkköset ja öökköset osuneet ihan kohdalleen. Tilalla oli kauko-idän häkkyröitä.

Huipputarjouksen lopetuslinkistä avautuu oikein lomake, jossa kysytään syytä lopettamiseen. Siinä on myös kommenttikenttä. Nyt olen kirjoittanut siihen pitkät löpinät miksen halua näitä kirjeitä – hyvällä ja pahalla. Tämä on tietysti myös hyvä testi, onko vastaanottajapäässä yhtään Suomenkielen ymmärtäjää.

Vaikka olenkin tässä käyttänyt esimerkkinä huipputarjous.com-toimintaa, se ei ole ainoa taho. Rekistereitä pitää ainakin Suomen markkinointirekisteri Oy, Etupostitus, postitus.etusi@gmail.com (emailer@benefitor.com), viimemainitulta tulee sentään sähköpostitse vahvistus rekisteripoistosta ja luvataan ettei enää tule postia.

Lue myös boikottilista tuotteista