Kun ihminen potilaana on unohtunut

Perjantai 19.8.2022 klo 14.45 - Kauko Niemi

Terveyshyrra.jpg

 

Terveyden onnenpyärää pyöräyttämällä monen kierroksen jälkeen olet aina voittanut saman palkinnon

Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama selvitys uudenlaisen omalääkärimallin toteuttamisesta valmistui. Tavoitteena oli arvioida ja kuvata, miten omalääkärimallia voisi toteuttaa yhdessä hoitotakuun kanssa sekä edistää näin hoidon saatavuutta ja jatkuvuutta.

Onkohan mikään muu toimiala kuin terveydenhuolto niin monimutkainen, päällekkäinen, byrokraattinen ja niin täynnä erilaisia intressejä ja oppikiistoja, toimimattomia tietojärjestelmiä, joita vahditaan pilkuntarkasti ota tai jätä mentaalilla.

Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että terveydenhoito sanaa ei saisi tässä yhteydessä käyttää lainkaan, vaan sairaudenhoito olisi oikeampi sana. Toki molemmat ovat tuikitarpeellisia. Terveydenhoidossa tavoitteen pitäisi olla lääkkeetön, terve elämä. Sairaudenhoidossa turvaudutaan operaatioihin ja pillereihin. Kumpikaan ei ole prioriteetiltään toista edellä.

Jos hoidettaisiin terveyttä, niin sairaudenhoidon kustannukset olisivat huomattavasti pienemmät. Tai kuten viimeaikaiset arviot kertovat, että vanhustenhoidon heikko taso kuormittaa sairaaloita. Vanhukset menevät päivystykseen, kun eivät pärjää yksin kotona. Kokonaisuus ei ole hallinnassa.

Juuri julkistetun selvityksen mukaan vahva tieteellinen näyttö osoittaa, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu paranee ja sairastuvuus sekä kuolleisuus vähenevät merkittävästi. Samalla terveydenhuollon palveluiden kokonaistarve ja -kustannukset pienenevät ja potilastyytyväisyys paranee.

Suomessa on kokeiltu erilaisia omalääkärimalleja vuosien aikana. Ne ovat kuitenkin kariutuneet työn hallitsemattomuuteen, mikä on aiheutunut rakenteellisesta perusterveydenhuollon heikosta resursoinnista, liian suurista vastuuväestöistä ja työsopimusten työajattomuudesta.

Nyt omalääkäri terminä vaihtuisi hoidon jatkuvuusmalliksi ja siinä vahvistettaisiin potilaan oikeutta omaan lääkäriin ja hoitajaan. Ajatus on kaunis, mutta se vaatii todella vahvaa luonnollista ”puoskarointiakin” ja ymmärtämistä, että sairas ihminen on se, jonka hyväksi kaikki toimivat, ei niin kuin byrokratia vaatii. Lumevaikutus on erittäin suuri, kuinka lääkäri ja potilas tulevat toimeen ja ennen kaikkea luottavat toisiinsa.

Itselläni viimeisin terveyskeskuskäynti oli niin surkuhupaisa, että jos kyseinen lääkäri nimettäisiin minun omalääkäriksi niin ei olisi mitään yhteistä tulevaisuutta. Toisaalta lääkärit ovat niin tiiviissä puristuksessa, että heidän osaamistaan rajoitetaan byrokratian keinoin. He voivat hoitaa vain ”laillistettuja” sairauksia ja poikkeuksia vahtii Valvira aina jopa lääkärin oikeuksia rajoittamalla. Malli istuu huonosti tiiviiseen potilas/lääkärisuhteeseen, jossa potilaan kokemuspohjalla pitää olla painava merkitys ja arvo.

Tuoreessa selvityksessä ryhmä ehdottaa ratkaisuksi hoidon jatkuvuusmallia. Potilaan oikeutta henkilökohtaiseen hoidon jatkuvuuteen vahvistettaisiin muuttamalla lainsäädäntöä. Keskeisenä elementtinä on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus, jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä.

Hoidon jatkuvuusmalli on aiemmin kokeilluista malleista lähimpänä sellaista sovellettua listautumismallia, jossa listautuminen tapahtuu tietylle lääkärille tai lääkäri-hoitaja-työparille. Selvityksen tekijöiden mukaan sote-järjestelmästä tulee myös kokonaistaloudellisesti edullisempi tämän alkuinvestointeja vaativan strategisen muutoksen myötä.

Selvityksen tekijät korostavat, että Suomen nykyisen perusterveydenhuollon vahvuus on moniammatillisuus ja terveyskeskusten laaja-alaisuus. Sen sijaan potilas-lääkärisuhteen jatkumattomuus on selvä heikkous.

Nyt esitetty ajatus ei sinänsä ole uutta. Sitähän rakenneltiin kymmenisen vuotta sitten ja toteutus hiipui omaan mahdottomuuteensa. Suositukset eivät enää riitä, ne eivät ole 20 vuoteen johtaneet mihinkään. Terveyskeskusten toiminta on pitkäaikaisessa häiriötilassa. Terveydenhuollon kokonaiskustannukset karkaavat käsistä, hoito on epäyhdenvertaista ja vastoin vahvaa tieteellistä näyttöä. Ja tämän kaiken päälle käynnistyvät nyt sote-alueiden hallintohimmelit.

Kuvio ei tule olemaan helppo eikä tapahdu sormia napsauttamalla. Vinoutuneet asenteet muuttuvat hitaasti, jopa monia oppikiistojakin on muutoksen jarruina.

Selvitysryhmä korostaa, että Suomeen tarvitaan selvästi lisää sekä lääkäri- että hoitajavakansseja. Kyse ei ole suurista investoinneista suhteessa terveydenhuollon menoihin, ja investointi tuottaa tieteellisen näytön mukaan moninkertaiset säästöt.

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 22.8.2022 alkaen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveys, omalääkäri, hoidon jatkuvuus, terveyskeskus, lääkäri,