Pitää kehua - uskokaa tai älkää, vakuutusyhtiötä

Tiistai 23.7.2013 klo 22.58 - Kauko Niemi

Niinhän siinä kävi, että juhannuksena kalulla parkkeeratun autoni perään tällänneestä ei ole hajuakaan, vaikka todistettavasti aikaikkuna tapahtumalle oli 45 minuuttia.

Sen verran vauhdikas tälli kuitenkin oli, että naapuri soitti ja kysyi, että tiedänkö autoni olevan poikittain kadulla. Onkohan joku juhannusporukka nostanut sen piruuttaan siihen. Auton kantamisesta ei ollut kyse, kun peräpäätä ryhtyi tarkemmin ihmettelemään.

Ja kun tapanani on aina tehdä taskuparkki (kerta heitolla) niin auton eturenkaat ohjasivat auton kadulle.

wp_20130622_005.jpg

Omasta vakuutuksesta homma on sitten hoidettava. Muutama kuukausi sitten vaihdoin auton vakuutukset Pohjantähteen. Pitempiaikaiset kokemukset kotivakuutuksesta ovat olleet sen verran hyviä.

Vakuutusyhtiöt ovat niitä yrityksiä, joissa yksikin pienikin hymy yllättää positiivisesti. Tosin tällä kertaa kävin henkilökohtaisesti  viemässä jälkijättöisesti rikosilmoituksen paperiversion.

Tein rikosilmoituksen poliisille netissä. Poliisin nettipalvelu toimi loistavasti. Ainoa ihmettelynaihe oli, ettei kuvaliitteitä saanut kolmea enempää. Parin viikon kuluttua poliisilta palautui kirjallinen versio paperipostissa. Miksiköhän tämä ei tule sähköpostin liitteenä.

Välillä tein sähköisesti Pohjantähteen ilmoituksen tapahtuneesta ja kerroin, että toimitan poliisin paperit jahka ne poliisilta tulevat.

Ennen kuin sain toimitettua poliisin papereita Pohjantähteen, sieltä tuli sms viestinä päätös korvauksesta ja yhteystiedot sekä toimenpideohjeet pelti/muovipajalle.

Jotenkin jäi vaivattoman asioiden hoidon vaihde päähän. Ja kun tänään sitten vihdoin kiikutin poliisin paperit ihan fyysisesti Pohjantähteen, niin iloinen virkailija rekisterinumeron perusteella tarkisti tilanteen ja sanoi, että hieno homma, asia järjestyksessä, ei muuta kuin hyvää kesänjatkoa. Se oli siis vakuutusyhtiö.

Edelliset vakuutusyhtiö-caset ovat kaksi varastettua fillaria. Ensimmäinen case oli tuolloin käyttämäni vakuutusyhtiö Pohjola. Uuden pyörän ostoon pääsin kahdeksan kuukauden, monien soittojen ja usean käynnin jälkeen ilmoituksestani. Se prosessi oli minulle liikaa ja vaihdoin vakuutusyhtiötä.

Toinen varastettu fillari meni sitten Pohjantähden piikkiin. Prosessi kesti puolitoista viikkoa, kun olin valikoimassa uutta fillaria kaupasta.

Näiden kokemusten jälkeen ei voi kun kehua Pohjantähteä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pohjola, Pohjantähti

Toivottavasti Pohjola ei ole maineensa veroinen

Tiistai 4.3.2008 - Kauko Niemi

Aikojen saatossa yrityksen maine syntyy palveluja ja tuotteita käyttävän asiakkaan päässä. Samoin kun viestinnässä yleensäkin sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. 

Henkilökohtaisesti pysähdyin epämiellyttävään uutiseen. Minun hyvä pankkini OP-pankki muuttaa nimensä Pohjola-pankiksi. Mutta eihän nimi pankkia pahenna.

Toivottavasti ei, vaikka Pohjola onkin vastenmielisin yritysnimi, mitä kohdalleni on koskaan tullut.

Olin vuosikymmenet Pohjolan asiakkaana, enkä muista tuosta ajasta mitään muuta kuin jatkuvat maksut ja nöyryytykset. Kunnes keräsin tarmoni ja rohkeuteni ja katkaisin kaikki suhteeni Pohjolaan.

Yhtenä esimerkkinä vaikkapa polkupyörävarkaus. Lukitutun sisäpihan telineessä oli eräänä aamuna lukitut pyörät telineessä ja kaikki muu vohkittu. Pyöräliike varmisti, että ko osasarjoista näytti olevan huutava puute, kun olet jo viides uhri tällä viikolla, joka on tullut meidän tietoomme.

Pohjolan kanssa asiaa vetkuteltiin kahdeksan kuukautta. Tyylilajiksi yhtiö valitsi yksi asia kerrallaan. Yhtiöstä tuli lisäselvityspyyntö, jonka tarkastelu kesti viikkoja ja sen jälkeen seuraava pyyntö ja taas viikkoja jne jne. Yksi arvokas pyöräilykesä jäi väliin. Kaikki muutkin Pohjolan palvelukokemukset olivat saman suuntaisia.

Toinen pyörävarkaus tapahtui nykyisen vakuutusyhtiöni, Pojantähden aikana. Taloyhtiön pyörävarastossa telineeseen lukittu pyörä sai kyytiä, kun teline oli sahattu poikki. Vakuutusyhtiön käsittely kesti vajaat kolme viikkoa, kun rahat olivat tililläni. Ja siihen tarvittiin yksi käynti ja nykyisin ilmoituksen voi täyttää myös netissä. Ero palvelukokemuksessa on aika huikea.

Pankin valintaa on taas pitkälle ohjannut se, millainen on kyseisen pankin nettipankki. En tunne mitään erityistä kaipuuta kohdata pankkivirkailijaa.

Yksi muukin syy löytyy pankin vaihdossa. Pohjolaa lähellä olleesta KOP:stä otin aikoinani hatkat, kun asuntolainan epäämisen syynä oli pankinjohtajan ääneen annettu lausunto minulle. ”Kun te olette niin nuoren näköinen.” Nyt olisin tietenkin imarreltu tuollaisesta lausunnosta, mutta lopputulos olisi sama – vaihtaisin pankkia.

Nykyinen OKO-pankkini on ollut maineeltaan sopiva ja toiminta vastannut hyvin minun mielessäni muodostettua mainetta. Verkkopankki toimii hyvin sekä sijoitus, laina että säästöpuolella. Tosin OKO on mennyt samaan solmuun bonustensa kanssa kuin suuret kauppaketjut. Bonusjärjestelmä vaatisi varmaan viikon opiskelun, jos mielisi tietää mitä yli 30-rivinen bonusraportti oikeasti tarkoittaa. Tuota selvittämisen vaivaa en toistaiseksi ole itselleni suonut. Kait se jotain hyvää tarkoittaa. Jos ei niin kertokaa minulle.

Nyt kun nämä kaksi vastakkaista mainetta niputetaan, niin millainenkohan maine-mixi siitä syntyy?

Nähtäväksi jää kestänkö tämän nimen muutoksen nöyryytyksen. Varmistin on joka tapauksessa poissa ja sormi liipaisimella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pohjola, pankki