Kenelläkään ei ole oikeutta muuttaa toista ihmistä

Lauantai 19.5.2018 klo 21:58 - Kauko Niemi

Niin moni parisuhde ja muukin suhde kariutuu siihen, että jompikumpi yrittää muuttaa toista, kun pitäisi hyväksyä ihminen ihmisenä ja yrittää auttaa muutoksessa, jos toinen haluaa ja on motivoitunut muuttumaan.

Viime päivinä kylmää kyytiä on saanut nuori poliitikko Susanna Koski sanomisillaan ja ihmetystä on omalla tavallaan herättänyt ikuinen kakkonen Saara Aalto.

Jokainen olkoon oma itsensä, pääasia että on rehellinen tekemisissään ja käyttäytymisissään. Olen syystä tai toisesta seurannut Susanna Kosken julkista esiintymistä ja tehnyt siitä omat tulkintani. Hän ei näyttele poliitikkoa. Hän ei vain pysty parempaan.

Katselin tuon sosiaalisessa mediassa ryöpsähtäneen tv-keskustelun, enkä yllättynyt yhtään. Koski oli aito oma itsensä, juuri sellainen kuin kuvittelin hänen olevan. Ihminen, joka ei ymmärrä, että sanojen merkitys syntyy vastaanottajan päässä.

Miksi tästä pitäisi nostaa sellainen messu, kun nyt nousi. Miksi pitäisi haukkua ihmistä, joka on oma itsensä täydellisimmillään sekä henkisellä että tiedollisella tasolla. Et sinä pysty muuttamaan Susanna Kokea, eikä sinulla ole siihen edes oikeutta.

Jokainen voin vain tehdä omat johtopäätökset, äänestääkö häntä mihinkään luottamustehtävään noilla valmiuksilla ja jos hänen edustamansa taho hyväksyy ja kannattaa tuollaista käytöstä, niin kannattaako pysyä erossa siitäkin tahosta, jos arvot eivät kohtaa.

Sitten seuraavan kerran, kun Koski tulee julkisuuteen ilmoittamalla haluavansa kehittää viestintätaitojaan, niin mielelläni anna palautetta, mihin asioihin kannattaisi kiinnittää huomiota. Siis en ilmoittaisi faktana, että hän on henkilönä huono, hyvä, tyhmä tai jotain muuta.

Mutta ei - Koski tuli esiin tv-ohjelmassa ja näki koko kohun vasemmiston masinoimana lokakampanjana, häneen kohdistuneena, järjestelmällisesti suunniteltuna henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Syyllinen löytyi muualta.

Entäs toinen, ikuinen kakkonen Saara Aalto? Kenellekään ei pitäisi olla vaikeaa huomata, että Saara on täydellinen media-persoona. Ilmekään ei värähdä, vaikka tulisi paskat housuihin lavalla. Siitäkään ei ole epäillystä, etteikö Saara osaisi laulaa ja oppisi nopeasti mitä vaan musiikillisia tai koreograafisia koukeroita. Ja mediapersoonana jakelee joka käänteessä haastatteluja medialle.

Tällä kaikella pääsee kakkoseksi. Siis laulamalla ja tanssimalla millintarkasti oikein ja ammattislangilla niin sanotusti - korkealta ja kovaa.

Saarakin tarvitsee rakentavaa palautetta kohti ykkössijaa. Pelkkä kehuminen ei auta asiassa ja niin kuin Saara itsekin haastattelussa ihmetteli, miksei kehumiset muuntuneet pisteiksi. Ne muuntuvat, kun mekaanisesti täydelliseen suoritukseen ujutetaan mukaan inhimilliset tunteet. 

Helsingin Sanomissa  Iiro Rantala meni pianotunnille Sibeliusakatemiaan professori Tuija Hakkilan luo. Kukaan ei varmasti epäile, etteikö Iiro Rantala osaisi soitta pianoa. Pianotunti osoittaa kuinka pienestä toisin ajattelusta asiat ovat kiinni.

Tuija Hakkila ei missään vaiheessa tulkitse, että Iiron soitto olisi jollakin tavoin väärin, vaan antaa rakentavaa palautetta miltä tuntuisikaan, jos kokeilisit toisella tavalla. Ja sieltähän löytyy valoa, pehmeyttä, ja monia muita tunnetiloja vaikka kuinka paljon, luomaan erilaisen kuin oikein soitetun tunteen, vaikka soitetaankin oikein.

Tämän hetken keskustelut ainakin sosiaalisessa mediassa ja pitkälti myös livenä, sotkeutuvat pahemman kerran asiat ja henkilöt. Jokainen asia voidaan aina tehdä monella eri tavalla ja erilaisten taitojen mukaan.

Keskustelut juuttuvat heti kättelyssä asetelmaan minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä, vaikka jokaiseen asiaan löytyy useita oikeita ja useita vääriä lopputuloksia tilanteiden ja lähtökohtien mukaan.

Peräänkuulutan keskustelua asioista ei ihmisen henkilökohtaisista ominaisuuksista, paitsi jos henkilö itse pyytää palautetta kehittyäkseen ihmisenä ja kehittyäkseen osaajana. Mikään ei ole tylsempää kuin kysyä Kuinka ymmärsit viestini ja saan vastaukseksi, että oletpa sinä pukeutunut tänään todella mauttomasti (kenen mielestä)

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan aurinkorannikolla tai nettiradion lähetyksenä maanantaina 21.5.2018 klo 21:30 (Suomen aikaan)

 

 Lue myös:

Porno on yhtä aitoa kuin poliitikon kyyneleet

 

”Voi rakkaani, tämä on se, joka saa ihmiset itkemään” – Näin professori Tuija Hakkila opetti Iiro Rantalalle sen näppärän pikkunuotin salaisuuden, jolla Mozartin musiikki liikuttaa ihmiskuntaa

 

Vain rehellisyydellä pärjää

Maanantai 8.1.2018 klo 21:03 - Kauko Niemi

Tuossa edellisessä blogissani kerroin, kuinka sinun toimiasi seurataan verkossa. Kuinka Facebook ja Google ja kumppanit muodostavat omia algoritmejään eli muodostavat kuvaa sinusta ja kiinnostuksesi kohteista myydäkseen niin sanotusti kohdennettua mainontaa.

Palautan vielä sen verran edellisiä ajatuksiani, että nuo algoritmit eivät kovinkaan tehokkaasti vielä toimi. Ani harvoin ainakaan minulle tarjotaan sellaista tietoa, josta olisin tosi tyytyväinen ja yllätyksellisesti ilahtunut.

Sen sijaan näillä algoritmeillä muodostetaan sitä paljon puhuttua kuplaa. Esimerkiksi Facebookissa kone rajaa tehokkaasti sen tiedon mitä sinulle näytetään.

Mutta jos jätetään tämä tekniikkapuoli rauhaa, vaikka tekniikka näyttääkin  maailmalle sinusta riippumatta erilaista kuvaa mitä itse haluaisit.

Omalla käytökselläsi vaikutat kuitenkin hyvin paljon, millaisen kuvan itsestäsi rakennat sekä hyvässä että pahassa. Jotkut tekevät tietoisesti itsestään brandiä ja jotkut vain hölppäsuina päästävät ilmoille mitä sylki suuhun tuo.

Itselläni on aika monta kaveria Facebookissa, joista olen saanut koko lailla erilaisen kuvan, kun olen heidän kannanottojaan pidemmän aikaa lueskellut ja kommentoinut. Kuva on muuttunut, verrattuna siihen minkä käsityksen olen saanut muutaman satunnaisen henkilökohtaisen tapaamisen perusteella.

Siis minun aivoni rakentavat myös jonkinmoista algoritmia kavereistani. Kukaan ei pysty lopun elämäänsä feikkaamaan ja esittämään jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Totuus paljastuu tai lipsahtaa julki. Näinhän se tapahtuu vaikkapa parisuhteessa tai läheisissä kaverisuhteissa.

Ensihuuman jälkeen arkisissa askareissa ei jakseta näytellä, eikä jakseta hyväksyä toisen tekosia tai puheita. Joka kolmas avioliitto päättyy eroon. Facebookissa ei ole kovinkaan harvinaista, että blogataan kaveri kokonaan pois kaverilistalta tai ainakin lopetetaan hänen seuraamisensa.

Kokonaan toinen juttu ovat ne ääri-ilmiöt, joissa henkilö ajautuu täydellisesti sivuraiteille omien pakkomielteiden kanssa ja pakonomaisen hyväksytyksi tulemisen tarpeen hakemiseksi.

Muutama viikko sitten luin surullista tarinaa lehdestä, jossa kerrottiin nuoren tytön ajautumisesta henkiseen ahdinkoon. Hän oli sepittänyt tarinoita netissä. Hänen kuvansa olivat irti arkisesta elämästä lavastettuina ja photoshopattuina.

Hän oli ajautunut tilanteeseen, ettei uskaltanut enää tavata ystäviään ja tuttaviaan livenä normaalissa elämässä. Monihan ei olisi häntä enää edes tunnistanut sinä oikeana henkilönä. Ja todelliset kohtaamiset olivat liian pelottavia ja erakoittivat tämän rassukan.

Toinen ja tuoreempi tapaus oli parin viikon takainen nettikauppoja käsittelevä uutinen, jossa arvioitiin nettikauppojen palautuskäytäntöjä. Asiantuntijoiden mukaan nettiostosten palautus on tehty jopa liian helpoksi.

Tilanne on osin ajautunut siihen, että tilataan vaatteita ja koruja, joita käytetään vain kerran kuvauksissa ja sen jälkeen palautetaan ”vääränkokoisina” tai ”epäsopivina” takaisin kauppaan. Pian ilmestyy someen loisteliaita kuvia ystävien kadehdittavaksi.

Maanmatonenkaan ei kenenkään tietenkään tarvitse olla ja kerätä somessa säälipisteitä. Kokolailla omilla rehellisillä ajatuksilla kannattaa somessa esiintyä ja vaikuttaa sekä oppia ymmärtämään oman esiitymisen ja tekniikan tuottaman lopputuloksen yhteisvaikutus.

Ja vielä  vahvaksi päätökseksi tälle blogille sekin, ettet koskaan saa peruttua sanomisiasi.

Kuunneltavissa 8.1.2018 klo 22:00 Finnradio.fm