Tabletti ja työkalulaukku kuuluvat yhteen kuin paita ja peppu

Perjantai 19.11.2021 klo 10.19 - Kauko Niemi

 

Parin viime viikon uutisia on hallinnut Suomen historian toiseksi suurin yrityskauppa. Woltin siirtyminen yhdysvaltalaiseen omistukseen seitsemällä miljardilla eurolla. Todellista rahaahan ei kukaan tiedä, sillä rahaa ei kaupassa siirtynyt, vaan osakkeita.

Tosin ostajan Doordashin osake ampaisi heti yli 12 prosentin nousuun, vaikka New Yorkin pörssi oli muutoin alavireinen.

Airbnb on hotelliyhtiö, jolla ei ole ensimmäistäkään hotellia. Uber on taksiyhtiö ilman takseja. Wolt toimittaa ravintolaruokaa kotiovelle, vaikka yhtiöllä ei ole ravintoloita eikä lähettejä.

Moni vanhoilla ajatuksilla varustettu kommentoija on ihmetellyt, että miten joku reppuselässä fillaroiva tyyppi voi tehdä noin arvokasta työtä. Mikä tuollaisen touhun arvoa voi oikeesti kasvattaa?

Samaa asiaa sivuten jo muutama viikko sitten kirjoitin, että erilaisia alihankintaketjuja rakennellaan ja suunnitellaan kun toimitellaan nettikauppapaketteja silloin kun ehditään. Mutta tilaisinko vaikka hiivaa nettikaupasta kesken leipomisten, kun huomaisin unohtaneeni sen edellisellä kauppareissullani ja saisin sen ehkä ylihuomenna – no en tilaisi.

Voisin tilata hiivani woltin kautta ja saada sen puolentunnin kuluttua. Veikkaukseni on, että koronan hiljennettyä sitten joskus, ravintoloden ruoka-annokset eivät ehkä olekaan kuljetuksen keskiössä. Viime viikolla Turussa K-kaupat ja Wolt aloittivat yhteistyön. Toisaalta hämeenlinnalainen ravintola irtisanoi yhteistyön, koska kokee koko ravintolan toiminnan bulkkiutuvan.

Kehityksen ytimessä onkin se informaatio ja viestintä, minkä tilaaja kokee oikeana ja täsmällisenä. Toisaalta systeemi kerää tietoja käyttäjistä ja osaa tarjota palveluaan parhaalla mahdollisella tavalla. Siis paljon muuta ja syvempää kuin millainen fillarikuski tilausta toimittaa.

Tuttavani ilmalämpöpumppu pitää naksetta ja räminää ja takuu on vielä voimassa. Erinäisten selvittelyjen jälkeen päästään sopuun, että tietyn osan vaihto auttanee asiaa. Osan vaihtopäiväksi sovitaan parin viikon päästä oleva perjantai.

Perjantai tuli ja mitään ei kuulunut. Soitto huoltomiehelle – ai sorry unohdin ilmoittaa, että tarvittava osa ei olekaan vielä tullut. Ehkä aika tyypillistä ja normaalia asiakkaan unohtamista, kun taustalla ei ole minkään valtakunnan alustajärjestelmää.

Sen sijaan oma kokemukseni parin viikon takaa, kun kuivausrumpuni jätti vaatteet kuivaamatta ja vesisäiliöön ei ilmestynyt tippaakaan vettä.

Tein perjantaina huoltotilauksen tietenkin netissä Siemensin kodinkonehuoltoon. Netissä sen takia tietysti, että siellä olivat kaikki tarpeelliset tekstikentät, mitä huollon yhteydessä tarvitaan. Ja olihan siellä toivottu huoltoajankohtakin.

Tuotapikaa tulee vahvistus tilaukselle, mutta huoltoajankohdaksi esitetään haluamani päivän seuraavaa aamua klo 07:00 – 12:00 ja luvataan täsmentää ajankohta myöhemmin. Tässä vaiheessa olisi ollut vielä mahdollisuus muuttaa ajankohtaa.

Sunnuntai-iltana tulee viesti, että tiistaiaamuinen huoltokäynti tarkentuu 07:00 – 09:00 välille. Maantantaina tulee viesti, että huoltomies Kari soittaa huomenaamulla ja tarkentaa ajan ja minun koneeni on Karin aamun ensimmäinen huoltokohde.

Puhelin soi tiistaiaamuna 07:20 ja Kari tarkentaa, että voiko pian tulla. Hän saapui 07:40 ja homma oli valmis 08:10. Lähtiessään huoltomies tarkistaa tabletistaan tiedot ja kysyy voiko laskun lähettää sähköpostilla. Karin lähettyä noin 10 minuutin kuluttua sähköpostiini kilahtaa lasku.

Kokonaan eri asia on sitten Siemensin markkinointilupaus, ettei kone tarvitse muuta putsausta kuin nukkasihtien siivoamisen.

Veikkaukseni on, että kohtuullisen pitkälle kehitetty alustajärjestelmä piti minut erittäin tietoisena ja ajantasalla tapahtumien kulusta. Toinen veikkaukseni on, ettei Kari ole Siemensin palkkalistoilla, vaan käyttää Siemensin alustajärjestelmää. Kolmas veikkaukseni on, että toivotun ajankohdan siirto takasi Karille useamman keikan Kantakaupungin alueella, eikä aikaa kuluisi turhiin ajeluihin ympäri pääkaupunkiseutua. Huom näille ajatuksilleni ei ole faktista taustatietoa.

Missä kaikessa muussa toiminnassa olisikaan syytä rakentaa vastaavaa. Huoltotoiminnan wolt pienille huoltoyhtiöille tai yksittäsille kodinkonekorjaajille tai vaikkapa sille fillarikorjaajalle, joka autosssaan päivystää Uimastadikalla ja korjaa fillarit sillä aikaa kun on uimassa. Vain kekseliäisyydestä kiinni. Maailma on täynnä asioita, joita nykyihminen ei välttämättä halua tehdä itse alusta loppuun.


 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 22.11.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Lisää aiheesta:

Pienille kahviloille yhteinen alusta

Ruokalähetin toiminta ja tienestit

 

Välistävetäjien aika

Sunnuntai 10.3.2019 klo 9.04 - Kauko Niemi

Olemme nimitelleen aikakausia erilaisilla luonnehdinnoilla. Pitkään on ollut vallalla totuuden jälkeinen aika, joka tuskin ainakaan hiipuu, ehkä pikemminkin kasvaa - ainakin huhtikuuhun asti.

Nykyistä aikaa ainakin minä voisin hyvinkin nimittää välistävetäjien ajaksi. Hyväksi ja toimivaksi koettu markkinatalous on muuttunut keinoja kaihtamattomaksi kapitalismiksi, jossa ainoa merkittävä arvo on raha. Ja vain rahalla mitataan onnistumista.

Alkuvuonna kupla puhkesi sekä lasten että vanhusten hoivan ympärillä. Aloja, johon markkinatalouskin sopii muutoinkin melkoisen huonosti, saati ökykapitalismi. Ja perjantaina puhkesi sitten koko sotekupla, jossa välistävetäjiä riitti.

Viime päivien tilastot ja viranomaistoimenpiteet ovat osoittaneet kuinka berneröinti nosti taksitaksoja 14 prosenttia ja taksien saatavuus heikkeni syrjäseuduilla ja luotettavuus sai kolhuja. Taksiala ei itsekään oikein tiedä kuka vetää välistä ja missä.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on nyt puuttunut asiaan ja pitää tarkasti silmällä viime kesänä vapautunutta taksialaa.

KKV:n pääjohtaja Kirsi Leivo vahvistaa, että virasto selvittää tällä hetkellä taksialan kilpailun toimivuutta useammasta näkökulmasta koko maassa.

Kritiikkiä on tullut hintojen noususta ja kyytien saatavuudesta etenkin erityisryhmien kuten liikuntavammaisten sekä näkö -ja kuulovammaisten kohdalla.

Minulla ei ole kokemusta uudesta taksikulttuurista, sillä en ole kertaakaan ajanut taksilla muutoksen jälkeen, enkä hevin ajakaan. Se vain tuntuu liian monimutkaiselta ja epävarmalta varmistaa, ettei joudu välistävedettäväksi.  Enkä jaksa etukäteen opiskella kuinka saada luotettavin ja halvin taksikyyti.

Vertailun vuoksi voisin mainita vuoden takaisesta tapauksesta, missä menimme kaverin kanssa samalle lennolle ja molemmat asumme Helsingin kantakaupungissa. Minä tilasin tuttava taksiyrittäjältä kyydin, joka maksoi 47 euroa. Kaveri otti Drive now -palvelun auton keskustasta ja palautti sen lentoasemalla ja maksoi 11:60 euroa.

Sauli Niinistöä lainatakseni – Kasakka vie kaiken, mikä lähtee irti.

Elämä on työlästä, kun ei voi luottaa ja kaikki pitää kiinnittää tukevasti. Jokaista nettiostosta pitää epäillä. Yhteenkään vaaliehdokkaaseen ei voi luottaa sitäkään vähää mitä aiemmin.

Haluaisin löytää sen pullakaupan, jonka maisnos-slogan lisäaineettomasta leivonnaisesta kertoo, että tämä tuote homehtuu varmasti kolmessa päivässä.

Vilpittömästi toivon myös hyvää menestystä kahdelle entiselle työkaverilleni, jotka tahoillaan ovat kirkastamassa liiketoimiaan. Kumpikin lupaa tehdä yhteistyötä vain rehellisten yritysten kanssa.

Elina Yrjölä yhdessä Anna Niemelän ja Kati Haapakosken kanssa löivät hynttyyt yhteen ja perustivat HNY Groupin, jonka tuote on totuus. Tiettävästi toimistosta ei löydy yhtään puppusanageneraattoria.

Toisaalta Varsinais-Suomessa toimiva Pure Media Company järjesteli toimintojaan ja entinen työkaverini Terho Puustinen painottaa, että pienistä rakennemuutoksista huolimatta pidämme kiinni myös liikeideasta ja haluamme tehdä työtä sellaisille ihmisille, joille bisnes tarkoittaa enemmän kuin vain rahaa. Pahisten kanssa emme tee mitään.

Tähän heimoon saisi ilmoittautua runsaasti lisää tekijöitä, jotka eivät tarjoaisi asiantuntija-apuaan välistävetäjille.

Ehkä sitä luottamusta ja totuutta kuitenkin löytyy, kun oikein kaivelee. Ja toivoa sopii, että sekin aika koittaa, kun raha ei yksinään ratkaise ihan kaikkea. Jos Sote tai mikä tahansa asia olisi pohjimmiltaan selkeä, toimiva, hyvin suunniteltu ja rehellinen niin sellainen hanke yleensä toteutuu ehdoitta myös käytännössä.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 4.3.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

https://hnygroup.fi/

http://www.puremedia.fi/

 

Identtiset vaali-jutut Talouselämässä ja MTV3:ssa

Lauantai 2.3.2019 klo 12.50 - Kauko Niemi

Politiikkaa, politikointia, tahallista tai tahatonta muotoseikkojen vääristelyä. Tätä kaikkea saatiin taas nähdä ja kuulla ja keskiössä jälleen kerran punaisena vaatteena Antti Heikkilä.

Ollaan nyt ihan mitä mieltä tahansa Antti Heikkilästä, silti perusfakta on se, että turhaa lääkitystä on maailma pullollaan. Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen perustavoite elämälle, paitsi lääketehtaille. Lääkkeetön elämä tulee edulliseksi sekä yksilölle että yhteiskunnalle.

Lääkkeetön elämä on myös mahdollista, mutta vaatii tietämystä ja sitoutumista. Lääkkeetön elämä tarkoittaa terveenä elämistä kaiken aikaa, eikä heräämistä sairauteen. Sitten tulee niitä hetkiä ja tilanteita, joissa lääkkeistä on hyötyä tässä ja nyt. Emme voi esittää kaiken aikaa jotain - joko tai -teatteria.

Viimeisin kohu syntyi viime viikolla, kun Talouselämä ja MTV3 julkaisi journalistisesti varsin ala-arvoisen, asenteellisen jutun käyttäen pohjana vaaliehdokas Katariina Sourin sivuillaan julkaistua Antti Heikkilän haastattelua.

Molemmat aivan samansisältöiset jutut vaikuttavat trollaukselta. Vai onko Talouselämällä ja MTV3:lla jossain yhteinen salainen toimitus. Ikään kuin joku toimituksen ulkopuolinen olisi saanut ujutettua saman juttunsa läpi kahteen ihan oikeaan mediaan. Asialla taitaa olla joku Sourin hyvä kilpakumppani.

Vanhana toimittajana tietenkin ihmettelee mikä on MTV3 journalistinen työprosessi, joka päästää tuon tasoisen jutun julkisuuteen. Samaan hengenvetoon ihmettelen Katariina Sourin valintaa haastateltavaksi Antti Heikkilän. Ilmeisesti takuu varma pääsy vaaliehdokkaana julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä. Hinta ei nyt tällä kertaa ollut hyvä.

Se adjektiivien määrä, mikä kummassakin jutussa pursuaa, osoittaa kuinka jutussa ratsastetaan Heikkilän kirjan väärillä muotoseikoilla ja unohdetaan tietoisesti itse asia. Lääkkeetön elämä.

Sourin kunniaksi taas on sanottava, ettei hänen viestinsä ollut pelkkää politiikoksi pyrkivän henkilön sanahelinää. Hän on ottanut jo ennen ehdokkaaksi ryhtymistään itse vastuun lääkkeettömästä elämästä ja onnistunut siinä. Siis kokemuksen kautta syntynyt tietoisuus.

Julkaistut jutut tekevät perusteettoman vastakkain asettelun lääkkeettömän elämän ja modernin lääketieteen välille. Helppo asetelma tietenkin tehdä tarkoitushakuinen kärjistys. Nämä kaksi asiaa eivät ole millään tavalla vastakohtia eikä toisiaan poissulkevia. Ensisijaisesti pyritään elämään lääkkeettömästi terveellisillä valinnoilla. Lääkkeetön hoito auttaa elimistöä korjaamaan itse itsensä, mutta se ei tapahdu yhdessä yössä.

Souri jatkaa peliä omalla sivustollaan. Missä hän asiallisesti kertoo, että Noitarovio-videolla kertoo noudattavansa Turun yliopiston evoluutiobiologi ja dosentti Markus J Rantalan laatimaa ruokavaliota. Se sattuu olemaan lähes identtinen Heikkilän ketodieetin kanssa, ja olen kyseisen ruokavalion avulla parantunut lukuisista terveysongelmista, niin fyysisistä kuin psyykkisistäkin. Näistä asioista videolla Heikkilän kanssa keskustelimme.

Miksi Souri ei sitten haastatellut Markus J Rantalaa vaan tulenarkaa Heikkilää. Voihan tietenkin olla niinkin, ettei Rantala lähtenyt vaalikampanjan maskotiksi.

Vaikka Sourin pitkä vuodatus onkin asiallisen kiihkoton selostus tapahtuneista, niin sen otsikointi ja yhteydenpito Ilta-Sanomiin myös paljastaa, ettei Souri kuitenkaan tiedä eikä ymmärrä tarkemmin, kuinka toimituksissa päivittäistasolla toimitaan.

Näin tulin eduskuntavaaliehdokkaana valtamedian vaientamaksi – on jutun otsikko.

Jokaisessa toimituksessa eletään tällä hetkellä vainukoiran herkkyydellä. Tietoa tulvii ovista ja ikkunoista. Mikä on relevanttia uutiseksi, mikä on vaalipuppua, mikä on trollausta ja muuta vaalipropagandaa. Millä linjauksilla on merkitystä tulevaan. Vaikea kuvitella, että toimittaja tekisi valintoja sillä perusteella, ettei sattuisi tykkäämään jostakin henkilöstä tai jostakin puolueesta.

Voihan toki niinkin käydä, mutta se on toimittajan itsensä kannalta hyvin lyhytnäköistä. Pahaa pelkään, että nyt oli tosiaankin kyseessä nimetön trolli. Ehkä Ilta-Sanomissa tajuttiin sama asia eikä lähdetty enää mukaan tähän vedätykseen.

Tällaisessa sodassa nousee ja nostetaan useimmiten esiin tunteita herättävä tieteen vastaisuus. Oikea tiede on itseään jatkuvasti korjaavaa, siis jatkuvasti muuttuvaa ja pitää olla toistettavaa. Se mitä havaintoja tiede tekee tänään voivat muuttua nopeastikin tulevaisuudessa.

Ravitsemuksessa ja lääketieteessä tieteen roolia heikentää se, että puhutaan laajoista keskiarvoista, joiden pohjalta pyritään hoitamaan täysin erilaisilla ominaisuuksilla varustettuja yksilöitä. Tiede on myös hidasta, jota asiallinenkin byrokratia ja valvonta jarruttaa entisestään.

Tieteen vastaisuus kumpuaa lähinnä siitä, että vaikkapa lääkärin työssä käytännön kokemusperäiselle tietämykselle ei anneta läheskään riittävästi tilaa.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 4.3.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

 

Kerrankin suomalaiset näyttävät tunteitaan ja se on muka pahasta

Sunnuntai 13.9.2015 klo 17.29 - Kauko Niemi

Nettiraivo on tervetullut ilmiö suomalaiseen elämänmenoon. Kerrankin suomainen voi purkaa pahaa oloaan ja näyttää tunteitaan. Se on monin verroin terveellisempää kuin padota ne ja hautoa asioita sisällään.

Pahanolon purkautuminen netissä on huomattavasti vaarattomampaa kuin puukkokourassa raitilla.

Muutamat tahot kuten Sanomien Nyt ja Maikkari ehtivät jo rajoittaa purkautumiskanaviaan. Se on mielestäni väärä tie. Oikeampi tapa on auttaa ihmisiä ulos pahanolon tunteistaan.

Netin yhteisöllisyys on voimakas kanava, joka varmasti puhdistaa monen sisintä. Sillä ehdolla ettei jää rypemään ja vahvistamaan negatiivisia tunteitaan. Toisaalta toki on myönnettävä, että netti voi myös vauhdittaa pahaa oloa. Jokaista sanaa ja pilkkua ei tarvitsisi tulkita niin vakavasti. Tai pitäisi pystyä erottamaan milloin ollaan ylittämässä vahingollisen suunsoiton rajat.

Suomalaisessa nettikeskusteluissa ollaan kovin alkutaipaleella ja ylilyönnit ovat silloin kokolailla normaalia. Eikä meillä suomalaisilla ole ollut luontaista, rakentavaa keskustelukulttuuria ilman nettiäkään. Sellaista, jossa asiat ja henkilöt eivät sekoittuisi. Meillähän on jokaisella erilainen käsitys samoista asioista, eikä siinä mitään pahaa ole.

Kaikki purkautumiskavat vain sepposen selälleen. Allerin aloittama moderointikoulu on hyvä ja kannatettava tapa suunnata nettikeskustelua rauhallisempaan ja asiallisempaan suuntaan nykyisessä ylimenokaudessa.

Aikansa kutakin. Uskon, että tässäkin tapauksessa tilanne tasoittuu. Eiväthän ihmiset ole niin pitkäjänteisiä, että jaksaisivat loputtomasti viljellä nettiraivoa. Nettiraivo laantuu ja hyvät tavatkin palautuvat mieliin. Niin sinisilmäinen en kuitenkaan ole, etteikö aina ole mukana joitakin vouhkaajia ja uusia raivon kautta yrittäjiä ilmestyy. Ainahan on niitäkin, jotka tietoisesti rikkovat liikennesääntöjä.

Yhteiskunnassamme olisi syytä miettiä millä yleistä pahaa oloa voitaisiin lievittää mieluummin kuin miettiä prosenttiyksikköjen säästöjä. Säästöt ja tehokkuus tulevat automaattisesti kun fiilikset ja into ovat kohdillaan ja oikein suunnattuina.

Isommassa kuvassa vääriä odotuksia ei kannattaisi yliviljellä, kuten hallitukset ovat tehneet. Toteutumatta jäävät epärealistiset odotukset ruokkivat pahaa oloa. Näin on tapahtunut jo vuodesta 2008 lähtien.

Perinteisen raaka-ainetta tuhlaavan teollisuuden kasvuun en pistäisi ropoakaan. Odotukset paluusta kasvun linjalle eivät ole tosia ja luovat vain pettymyksiä, jotka sitten purkautuvat esimerkiksi juuri nettiraivona.

Kasvu tulee, jos on tullakseen jostakin digitalouden suunnasta. Kannattaa lukea Raimo Sailaksen syntymäpäivä haastattelu Helsingin Sanomista. ”Talous, joka ei kasva, ei voi ylläpitää nykyisenlaisia palveluja.”

Härillä ajo kielletty

Tiistai 27.8.2013 klo 10.45 - Kauko Niemi

70-luvun alussa tein tarkkaa reittisuunnitelmaa autolla Istanbuliin. Suunnitelman piti olla kutakuinkin paikkansapitävä, koska perillä oli oltava tiettynä kellonaikana, silloin alkoi tapahtuma, johon olin matkalle.

Silloisen Jugoslavian halki kulki kartalla moottoritie, jonka läpihuitaisu ei laskujeni mukaan kauaa kestäisi. Mutta käytännössä moottoritie olikin huonokuntoista kyläraittia. Siinä oli kuitenkin eritasoliittymät ja härillä ajo kielletty. Hienojen paperitietojen käytännön toteutus jäi puolitiehen. Kartalla asiat näyttivät todella erilaisilta kuin käytännössä.

Sama fiilis on nyt kun katselee ja ihmettelee Suomen talouden road mapia tänään, mediatalojen road mappeja ja monen muun. Paperilla näkyy ja puheissa sujahtelee nopeita moottoriteitä, mutta taidamme ajaa edelleen härillä. Ja aika usein tuntuu kuin näillä teillä ei olisi edes eritasoliittymiä, eikä halua, osaamista ja rahaa edes elvytyspaikkaamiseen.

Josko nyt voitaisiin lopettaa kvartaalitalous ainakin politiikassa. Myös yrityksissä pitää tajuta kuinka kauan kestää kehittää jotain todella merkittävää uutta. Kännyköiden kotelon uusi muotiväri ei sitä todellakaan ole.

Sipilän 10-vuoden aikajänne tervehdyttämisen aikatauluksi kuulostaa uskottavalta. Vielä kun Sipilä tai joku toinen poliitikko julkisesti toisi esiin ettei viimeisten 30-vuoden tyylistä kasvua on turha haikailla.

Viisi vuotta 2008 – 2013 lienee riittävä aikajänne osoittaa, etteivät pelkät puheet ja lyhyenaikajänteen  näyttävät temput vanhojen toimintamallien suojelemiseksi johda mihinkään.

Motto: älä tee samaa asiaa kahta kertaa samalla tavalla. Näin syntyy muutosta joka päivä.

Missä piileskelevät rohkeat, jotka lopettaisivat kasvupuheet?

Torstai 26.8.2010 - Kauko Niemi

Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen – lukee Paasikiven patsaan jalustassa. Ei taida olla paljoakaan kaikua Paasikiven tälle linjalle.

Missä ovat ne rohkeat poliitikot, jotka uskaltaisivat tunnustaa tosiasiat ja lopettaisivat jatkuvan hokemisen kasvu-uralle pääsemisestä -  velkarahalla elvyttämisen ja keinotekoisen hengittämisen.

Tosiasioiden tunnustamista on sopeutua talouden pysymiseen paikallaan, jopa pienenemiseen. Toki joitain alueellisia ja toimialakohtaisia eroavaisuuksia on olemassa. Ja tietenkin yksilöitä, jotka vetävät välistä ja ajavat mersuillaan kuten ennenkin muista piittaamatta. En kuitenkaan tarkoita toimeliaisuuden lopettamista.

Viime lauantaina maapallon luonnonvarat käytettiin tältä vuodelta loppuun. Olemme siis kuluttaneet vajaassa kahdeksassa kuukaudessa luonnonvarat, joiden pitäisi riittää koko vuodeksi.

Loppuvuoden kulutamme luonnonvaroja velaksi. Luonto ei kestä nykyistä elämäntapaamme. Meillä ei ole edellytyksiä kasvaa kasvattamalla kulutusta. Kasvun hokeminen on jopa edesvastuutonta. Velkamme kasvaa sekä luonnonvaroissa että rahassa mitattuna.

Maailman ylikulutuspäivä oli tänä vuonna lauantai 21. elokuuta. Global Footprint Networkin laskema ylikulutuspäivä aikaistui kuukaudella: viime vuonna vuosittaiset luonnonvarat kulutettiin loppuun 25. syyskuuta.

Aika moni asian kyllä ymmärtää, mutta rohkeus puuttuu kääntää takkiaan. Yritykset pitävät yllä illuusiota kasvusta rauhoittaakseen markkinavoimia. Poliitikot pitävät illuusiota yllä äänestäjien takia.

Toivottavasti olen väärässä, mutta henkilökohtaisesti aion elää varojeni mukaan ja luontoa säästäen. Toistaiseksi ei ole mitään merkkiä siitä, että edellinen blogini samasta asiasta lokakuussa 2008 olisi ollut jotenkin yliampuva.

Pelottavinta asiassa on se, että ahne ihminen ei osaa jakaa niukkuutta tasapuolisesti. Katkeroituminen, kateus, oma etu ja monet muut ominaisuudet astuvat esiin niukkuuden jaossa.

Ilmiö näkyy jatkuvasti, vaikkapa parin omistajan pienyrityksissä, missä niukkuuden jaon viimemetrit ovat usein käsittämättömän raastavia. Mitä isommissa yksiköissä niukkuudenjakoa ei hallita, sitä suuremmat ovat vammat.