Sunnuntai 5.12.2010 - Kauko Niemi
Taas on jaettu finlandioita. Kerrottu, mainostettu etukäteen jo monessa vaiheessa ehdokkaat. Palstatilaa heruu lehdistä, parasta tv-aikaa kanavilta sumeilematta.
Verotiedoista voimme lukea että esimerkiksi Jari Tervo ja Sofi Oksanen tienaavat maltaita tehdessään näitä tuotteita.
Onko mitään muuta tuotetta maailmassa, joka saa niin paljon ilmaista tekstimainontaa median toimituksellisessa sisällössä kuin kirja. Neuvostot ja eettiset lautakunnat eivät tälle markkinoinnille korvaansa lotkauta.
Onkohan yhtään mediaa, jolla ei ole omaa kirjanurkkaa. Yksikään muu tuote ei ole saanut esimerkiksi ylen aamu-tv:ssä omaa mainospaikkaa ja vielä kahden henkilön voimin, kuin tuote nimeltään kirja.
Samaa asiaa ihmetteli Harri Saukkomaa lokakuussa Iltasanomissa, että kirjojen kohdalla markkinoinnilla ja toimituksellisella sisällöllä ei tunnu olevan mitään rajaa.
Miksei televisiossa ole esimerkiksi tietokonenurkkaa, missä joka viikko kerrotaan uusista tuotteista ja haastatellaan niiden tekijöitä. Arvioidaan uusien, koneiden tulevia ominaisuuksia.
Jopa ammattilehtien toimituksissakin kohtasin kirjatuotteiden eritysaseman. Kirja kun kirja pääsi toimituksen seulan läpi, ainakin jos toimittaja siitä jotakin ymmärsi. Joku cobol-ohjelmoinnin ylemmän tason johdanto saattoi jäädä nurkkaan.
Tekopyhyys tekstimainonnassa paistaa pahasti läpi. Naisten lehtien jutut alkavat olla enemmän tuoteluetteloita kuin toimituksellisia artikkeleita. Tuoteluetteloita, joita höystetään superlatiivein, että lukijaa hävettää.
Kyllä minä senkin ymmärrän, että kirjallisuus on fiiniä ja kirjallisuutta harrastava kuuluu parempaan kastiin kuin muut. Ja onhan niitäkin paljon, joiden kirjahylly notkuu ulkokultaisuutta ja lukemattomia kirjoja.
Kustantajat ovat vuosien saatossa onnistuneet luomaan arvostuksen ja vetävät nyt häikäilemättömästi välistä ja media juoksee perässä osoittaakseen olevansa oikeassa sivistysluokassa.
