Miten hävittäisin tuhat tavaraa

Sunnuntai 19.8.2018 klo 8.23 - Kauko Niemi

Kasasin tavaroita makkarin nurkkaan mukavaan läjään, josta ne sitten sujuvasti ottaisin jonakin päivänä mukaan kirpparille. Näin pääsisin käyttökelpoisesta tavarasta eroon. Tavarasta jolle ei enää itselle syystä tai toisesta ole enää käyttöä. Läjä on vain kasvanut kolmen vuoden aikana liki sietämättömäksi.

Sitten on vain todettava, että kellarikomerossa on vielä enemmän ja vintillä sitä tavaraa vasta onkin. Vaatehuoneesta puhumattakaan.

Miten ihmeessä tavarasta pääsee eroon. Paitsi vuokraamalla joku paku-ovelle ja ajaa sorttiasemalle tai vastaavaan paikkaan. Missä hävittämisestä toki pitää maksaa.

Tietenkin minulla on useallakin nettipalstalla jatkuvasti jotain tarjolla ostettavaksi. Ja aika ajoin syntyy jopa kauppoja.

Olen aiemminkin marissut miksi kaikki hyvä pitää pilata. Näin on kokemukseni mukaan käynyt ja yhä enemmän käymässä nettikirppiksillekin.

Tällaisia todellisia tilanteita ja  kokemuksia minulla on. Kun laitan nettikirppikselle esimerkiksi noin 150 euroa maksavan, hyvässä kunnossa ja hyvin toimivan laitteen 30 euron hintaan. Jotta ilmoituksen voi julkaista on otettava tietenkin loistava kuva ja kerrottava laitteesta tarkkoine tyyppinumeroineen jne jne. No minulle kuvallinen tarinointi ei välttämättä ole hirveän vaikeaa.

Sitten käytäntö. Ensin tulee kymmenkunta vastausta, joissa ehdotetaan 10 – 15 euron hintaa, siis ostoja jälleenmyyntiin. Ihan kuin tavarani olisivat jotain muumimukeja. Mukaan ilmestyy auttavainen henkilö, joka lupaa ottaa laitteen, jos se ei mene kaupaksi ja jos minä lisäksi maksan toimituskulut. Sitten erinäinen joukko jahkailijoita, joilla ilmeisesti ei ole aikomustakaan ostaa yhtään mitään. Tekee vain mieli kaikenlaista ja liikaa aikaa ja tarve olla yhteydessä jonkun kanssa.

Oman ryhmänsä muodostaa ne viestit, joissa moititaan tuotetta kertoen omista huonoista käyttökokemuksista ko laittella. Ja tietenkin hinta on aivan perseestä. Sitten yksi viidestäkymmenestä on aidosti kiinnostunut tuotteesta. Tuotetta on katsottu noin 300 kertaa.

Kovasti tuntuu turhauttavalta ja ennen kaikkea vie tuhottomasta aikaa.

Pientavaran suhteen hävittämisvimma hyytyy siihen kun 5 euron tavarasta pitäisi maksaa Postille 5:90 toimituskuluja.

Vanhojen kodinkoneiden hävittämismaksua en ole koskaan maksanut, sillä netti-ilmoitus ”annetaan” tuo viimeistään viiden tunnin kuluttua hakijan ovelle.

Viimeistään Ylen Aamu-tv:ssä vieraillut kirppiskuningatar osoitti, ettei minulla ole minkään valtakunnan käsitystä nykyisten kirpputorien filosofiasta. Nehän taitavat olla jotain aivan muuta kuin vanhan tavaran eroonpääsypaikkoja.

Ihan en ole varma kuinka paljon olisi apua ConMari ajattelusta. En ole asiaan riittävästi tutustunut ja tuntuu ettei minulla synny syvää surua luopua tavaroista, joita en käytä. Voi toki olla omaa täyttä tietämättömyyttäni ja harhauskoa omista omistamisen haluista ja tunteistani.

Lähtökohtaisesti haluaisin jonkinmoisen rahallisen  hyvityksen käyttökelpoisista tavaroistani. Jos löytäisin sellaisen paikan, joka satavarmasti kerää tuotteita niitä todella tarvitseville, lahjoittamisen ilo toki olisi suuri. Siis negatiivinen kirpputori. Sellaiseen en ole vielä törmännyt. Sitäkin odotellessa jahkailuni jatkuu.

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 20.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirpputori, vanha tavara, osto, myynti