Miksi kuorojen pitää hölmöillä

Torstai 11.6.2015 klo 12.19 - Kauko Niemi

Selaan tämän vuoden Tampereen sävelen sivustoa ja vastaan tulee 13 samanlaista kuvaa, missä ryhmä tekopirteästi ilveilee, siis näyttää hölmöltä. Matkimalla harvoin pystyy erottautumaan tahi luomaan omaan visuaalista identiteettiä. Tämä ihmeellinen visuaalinen matkimisvillitys on jo jonkin aikaa vallannut muitakin ryhmiä kuin vain kuoroja, mutta kuorojen kohdalla se taitaa olla huipussaan.

Tämä on vähän samanlainen tilanne kuin muutamia vuosia sitten ennen tuulikoneiden aikaa kaikissa ”menevissä” kuvissa miehillä oli heitetty solmio olkapäälle. Ei siinä erottunut tuote, yritys, eikä ihminen, saati olisi rakennettu visuaalista identiteettiä, joka tukisi aidolla sanomallaan itse asiaa.

* * *

ipu_wp_20150410_17_00_05_raw.jpg

Toinen mielenkiintoinen esimerkki visualisoinnista suhteessa itse viestiin oli vaalimainonnassa IPU:n vaalijulisteet. Kuvien taso oli kaikkea muuta kuin hyvä. Hyvällä tarkoitan harkitusti kampaajan ja meikin jälkeen studiossa kuvattu ja lopuksi siloteltu photoshopilla viimeistä ryppyä myöten. Tahallisten amatöörikuvien jälkeen IPU:n julista oli hyvinkin sopusoinnussa oleva viesti – Omalla rahalla tulevaisuuteen.

Vaikka tässä viesti ja sen visuaalisuus olivatkin omalla persoonallisella tavallaan oikeassa suhteessa, toisiaan tukevia, niin vaalivoittoon tälläkään ei päästy. Kolme viikkoa, jopa kolme kuukautta ei riitä uskottavan visuaalisuuden rakentamiseen.

* * *

hks.jpg

Viimeaikaisista visuaalisista muutoksista minua miellyttää ylitse kaiken Helsingin kaupunginorkesterin uusi ilme. Siinä on niin paljon toiminnan sisältöä tukevia elementtejä ja siinä on niin paljon variointimahdollisuuksia, joita on jo hyödynnetty monin tavoin ja silti asiat yhdistyvät kaupungin orkesteriin.

Kuinka moni sadan hengen organisaatio pystyy esittämään omassa visuaalisessa asussaan kaikkien jäsentensä nimet pitäen perusidean hienosti kasassa. Onhan jokaisella soittajalla oma tärkeä tehtävä kokonaissoinnissa.

Visualisointi toimii luontevasti sivupäinä tai asiakokonaisuuksien erottajana. Ja tuo muoto johdattaa mielen musiikkiin – korkeita matalia ääniä. Kuvio on tuttu jokaisessa äänistudiossa ja tilanteessa jossa äänen tasoja ja balanssia seurataan. Todellinen ahaa-elämys!

* * *

Mistä tällainen yleinen kopiointi kumpuaa. Visuaalisessa suunnittelussa itselle ei ole selvitetty kokonaiskuvaa mihin tähdätään nyt ja viiden vuoden kuluttua. Toimitaan vain hetkessä muutaman innokkaan sen hetkisten inspiraatioiden varassa. Kokonaiskuvan luominen ei ole luovuuden rajoittamista, vaan estää harharetket ja kasvattaa kaiken aikaa visuaalista pääomaa. Huomisen suunnittelu pitää myös vahvistaa eilistä toteutusta. 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: visualisointi, visuaalinen kokonaiskuva