Arvokasta talkootyötä entistä vähemmän

Koiraharrastus jos mikä pyörii arvokkaan talkootyön voimalla. Jos niissä sadoissa koiratapahtumissa jouduttaisiin maksamaan kaikille järjestelyihin osallistuneille, hyytyisivät tapahtumat varsin nopeasti.

Talkoohengen ylläpito ei ole aina kovinkaan yksinkertaista. Ihmisten aika on yhä enemmän kortilla ja käytännössä yhteisten asioiden hoito tuppaa jäämään yksien ja samojen hartioille. Hekin sitten aikanaan laistavat.

Agility-liitto on joutunut harvinaisen tilanteen eteen. Vuoden 2014 SM-kilpailut uhkaavat jäädä kokonaan järjestämättä, sillä halukasta kisajärjestäjää ei ole vielä löytynyt. Jos järjestäjää ei löydy SM-mitalit jaetaan maajoukkuekarsintojen yhteydessä.

Suomen Mestaruuskilpailujen järjestäminen olisi järjestävälle seuralle erinomainen tilaisuus nousta tietoisuuteen. Mutta löytyykö riittävästi talkoohenkeä, jotta vaativat kisat saadaan kunnialla läpi.

Paitsi talkoohengen hiipuminen, niin toisaalta tapahtumille asetetut odotusarvot ovat kasvaneet jopa liiallisuuksiin. Ei riitä, että agility-rata on kunnossa. Paikalle pitäisi saada ihmisiä. Yleisön pitäisi viihtyä ja palveluiden pelata. Se on kova haaste, jos talkoot pitää vaihtaa ostopalveluihin.

Agility-liitto on myös hankalassa tilanteessa, jos tuttu SM-kilpailukäytäntö katkeaa.  Agility on kuitenkin hyvin suosittu koiraharrastus. Aika ajoin on vaikea päästä koulutusryhmiin mukaan. Kyse ei siis ole pelkästä lajin suosiosta tai arvostuksesta.

Yleisen talkoohengen hiipumisesta kertoo myös Lahdessa järjestettävä voimistelutilaisuus. Tapahtumaan on aikaa kaksi kuukautta ja vielä puuttuu 200 talkoolaista.

Suomessa on valtava määrä koirakerhoja, rotujärjestöjä ja yhdistyksiä. Kilpailuja, näyttelyitä, julkaisutoimintaa, hallintoa ja ties mitä. Mitä tapahtuukaan tulevina vuosina, kun tapahtumien vaatimukset kasvavat ja talkoointo laantuu.