Suomelle sävelletään uusi kansallislaulu

Perjantai 12.4.2019 klo 14.07 - Kauko Niemi

Sorry nyt vaan Fredrik Pacius, mutta Suomelle sävelletään uusi kansallislaulu – ainakin näin minun mielikuvituksessani. Toisaalta Pacius ei koskaan ollut säveltämässä kansallislaulua ja eikä hän työskennellyt sävellyksen parissa kovinkaan järjestelmällisesti. Hänellä oli vain kaksi päivää aikaa tehdä sävellys ja harjoittaa kuoro sekä toiset kaksi päivää sovittaa se torvisoittokunnalle, ja lisäksi tarvittavat esitysmateriaalit piti vielä kopioida käsin. Paciuksen sävelmän esitti hänen itsensä perustama Akademiska Sångföreningen ja soittaisi Kaartin soittokunta vuonna 1847.

Sen sijaan, että poliittiset puolueet puhuvat mitä sylki suuhun tuo ja tekevät vain mikä puolueelle on parasta, ei siis Suomelle yhteiskuntana. Me voisimme kaikki yhdessä säveltää ja toteuttaa uuden kansallislaulun. Sen sijaan että jatkaisimme sekalaisena huutokuorona.

Tällainen sävellystyö kehittäisi meitä ajattelemaan yhteisiä sävelkulkuja, yhteistä rytmiä, sujuvia siirtymisiä tahdista toiseen. Tärkeiden sävelkulkujen paljon kertovien kertsien toistoa. Ajattelemaan yhteistä lopputulosta, jota kehtaa esittää Olympialaisten mitalijakotilaisuudessa, kun maamme edustaja seisoo ryhdikkäänä kultakorokkeella ja vuodattaa onnen ja ylpeyden kyyneleitä.

Sävellystyö kertoo yhteisestä harmoniasta, jossa toki voi olla mukana myös riitasointuja herättelemässä uinuvaa kauneutta ja yhteistä sointumaailmaa. Jokaisella nuotilla ja merkinnällä on oma tärkeä rooli uudessa kansallislaulussamme. Jokaisella nuotilla on oma keskeinen ja tärkeä ilmaisuvoima kokonaisuudessa ja yhdenkin nuotin putoaminen nuottiviivastolta kuullaan särönä lopputuloksessa.

Mistä tallainen sävellystyö sitten kertoisi. Ensinnäkin siitä, että jokaisella nuotilla on yhtä tärkeä tehtävä kokonaisuudessa. Ja vaikka olisit pitkä matala nuotti, ei se merkitse, että olisit jotenkin muita voimakkaampi, vaan annat tukevan, turvallisen pohjan korkeille ja hentoisille lurituksille. Tai jos olet alennettu nuotti, et ole yhtään vähäpätöisempi, vaan rakennat kokonaisuutta toimivammaksi. Samoin kun ylennettynä et saa mitään etuoikeuksia, vaan teet soinnusta toimivamman ja kauniimman.

Miten tämä sävellystyö sitten toteutettaisiin? Valtio jakaisi jokaiselle äänioikeutetulle yhden nuotin tai muun nuotistolla käytettävän merkin. Tämän jälkeen jokainen sijoittaisi nuottinsa yhteiselle nuottiviivastolle ja äänestyspäivänä eli juuri nyt ensiesitettäisiin uusi kansallislaulu, jota me kaikki olimme yhdessä säveltämässä.

Äänestyspaikoilla voisi toki olla musiikkihenkilöitä, jotka voisivat tulkita tilanteita. Nyt kun sijoitit nuotin noin, niin se kuulostaa tältä tai tältä.

Näin me oppisimme löytämään yhteisen sävelen. Tähän on tarvetta, kun kuunteli maamme ylimmän johdon puheita Eduskunnan vaalikauden päättäjäisissä viime keskiviikkona. Ja etenkin meluavia vaalitenttejä viime päivinä.

Eduskunnan puhemies Paula Risikko oli huolestunut eduskunnan ilmapiiristä ”Ilmastosta on tullut likaisempaa, retoriikasta kovempaa. Asioita kärjistetään ja toisten sanoja tulkitaan tahallaan väärin.”

Risikko toivoi kuuntelu- ja keskustelutaitoa, minkä lisäksi hän sanoi eduskunnan tarvitsevan uusia päätöksenteon käytäntöjä.

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö varoitti samassa tilaisuudessa suomalaisia kuppikuntiin pirstoutumisesta ja vihan kierteestä.

”Mielipide-eroja demokratiaan kyllä mahtuu, niitä suorastaan tarvitaan. Mutta emme saa antaa erimielisyyksien ajaa meitä erilleen. Kuppikuntiin pirstoutuminen heikentäisi myös turvallisuuttamme.

Voi kun me kaikki tosiaan olisimme erilaisia nuotteja ja pystyisimme asettumaan samalle nuottiviivastolle ja muodostaisimme harmoonisen kansallislaulun.

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 15.4.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

 

 

 

 

 

Joulunäytelmän muuttuvat käsikset

Lauantai 22.12.2018 klo 22.26 - Kauko Niemi

Joulusta on tullut minulle olotila, tunne, joka ei tarvitse lahjoja, punaisia pöytäliinoja eikä muitakaan erikseen rakennettuja rituaaleja ja kulisseja.

Ensinnäkin kanttaa olla lukematta niitä kymmeniä mitä ihmeellisempiä keinoja ja neuvoja, joilla joulustressistä selviää. Niillä vain tietämättäsi manipuloit alitajuntaasi kohti joulustressiä. Olen vuosia sitten omaksunut yhden Marttojen välittämän viestin ja siihen olen nojautunut jo vuosia – jos aiot viettää joulun komerossa, niin siinä tapauksessa komero kannattaa siivota. Huikea viisaus! Parasta on kuunnella Jouluradiota ilman minkään hilpattimen tyrkytystä.

Uusien tapojen omaksuminen ja vanhoista eroon pääseminen vie todella pitkän ajan, jos meinaa elää tasapainoisesti joulumieltään pahoittamatta. Juuri niin kuin kaikessa muussakin vaikkapa laihduttamisessa. Yhdessä yössä mieli eikä paino todellakaan muutu mihinkään suuntaan.

Viimeinen kinkku on paistunut omassa keittiössäni joskus 1980 luvun lopulla. Samoihin aikoihin viimeinen joulukuusi sisällä. Viimeinen joulukuusi ylipäätään joskus vähän ennen 1990-luvun puoltaväliä. Seitsemän joulua alpeilla laskettelemassa. Siis valkea joulu kuitenkin. Muutama jouluaaton kävely Nuuksiossa ja useampi joulupäivä Nuuksiossa tulilla ja muutama kerta jopa kynttilä mukana.

Joulutervehdykset ovat vaihtuneet paperista biteiksi ja määrältään noin satakertaiseksi. Joulutervehdys on myös mukavasti se kanava, jossa päivitetään viimeiset kuulumisia.

Tänäkään jouluna ei ole huushollissani piparin piparia, ei kakun kakkua, eikä muutakaan hiilareilla ja sokerilla pursotettua jouluherkkua. Ruoan laatu ja terveys ajavat tälläkin kertaan jouluperinteiden ohitse. Joululaatikoissa tosin yhdistyvät nämä kaksi asiaa oikein hyvin. Laatikot lantusta ja juuriselleristä tai punajuuresta ovat täydellisiä joulun terveysruokia.

Ehkä yksi tärkeimmistä kehityksistä on ollut lupausten pitäminen läheisten kanssa, ettei jouluna osteta tai siis vaihdeta krääsälahjoja. Jos nyt joku tuikitärkeä hankinta on ajoittunut joulun seutuun, niin nimettäköön se sitten joululahjaksi.

Aina kannattaa muistaa se tosiasia, että lahjalla on suurin vaikutus, kun sen saa hetkenä, jolloin sitä vähiten odottaa. Sehän voi olla vaikka tiistailahja. Mutta velvollisuuden ja vuorovaikutuksen nimissä pakettien kanssa panikoiminen ei ole mistään kotoisin paitsi, jos saaja on alle viisi vuotias joulupukkiin uskova henkilö.

Nämä ovat ainakin niitä askelmerkkejä, jotka ovat murtaneet jouluperinteitä hitaasti jo vuosikymmeniä ilman katkeruutta, mielipahaa tai omantunnon tuskia.

En kuitenkaan usko, että syvä suhtautumiseni joulun perimmäiseen sanomaan olisi millään tavoin muuttunut, vaikka käsikirjoituset, rituaalit ja muodollisuudet ovat ympäriltä kadonneet. Jouluyön messu muodossa tai toisessa on kuulunut useimpaan jouluuni

Yksi asia minun joulussani on kuitenkin liki ennallaan. Se on musiikki. Joululauluilla on edelleen vahva asema sisimmissäni. Kertaakaan en ole käynyt raskasta joulua -konsertissa tai vapaaehtoisesti kuunnellut Juisen Sikaa, mutta. . . . .

Joulumusiikki kaivelee sieluni sopukoissa. Sisäistä muutosta on varmaan edesauttanut sekin, että on laulanut kuorossa 22 vuotta joulukonsertteja. Kun konserttirumba oli ohi, niin hiljentyminen ja laskeutuminen varsinaiseen jouluun saattoi alkaa joululaulujen rauhoittaessa ajankulkua.

Sen toki ymmärrän, että tuotan pettymystä ja pahaa mieltä kauppiaille. Joulukuussa talousmenoissa ei juurikaan ole poikkeamaa marraskuuhun tai tammikuuhun verrattua. Kyse ei kuitenkaan ole yltiöpäisestä säästämisestä vaan siitä joulun henkisestä olotilasta, joka ei syntyäkseen vaadi koristelua tai muutakaan rakentelua.

Hei - kyllä minulla palaa kahdetkin led-valot nyt yötä päivää – toiset ikkunassa ja toiset lasipullossa. Asunnon ovessa on joulukoristeena kuusi tonttua, joista yksi  on musta. Siis ei mitään pakkomieltä ota tai jätä periaatteella vaan maltillisella omalla mielellä vauhkoamatta asiasta.

 

Oikein lämmintä ja rauhallista joulua sinulle!

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm jouluaattona 24.12.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa).

Äänimaisema, hittitehdas vai ikuista vanhan pyörittämistä

Sunnuntai 2.12.2018 klo 10.13 - Kauko Niemi

Radiokanavien musiikki saa jatkuvaa intohimoista arvostelua osakseen. Asiahan on varsin yksinkertaisen mielenkiintoinen, sillä jokainen yksittäinen arvostelija on aina väärässä ikiomine mielipiteineen. Hän ei näet sido arvosteluaan niihin valintakriteereihin ja menettelytapoihin, joilla radiokanava on valintansa tehnyt.

Asia on onneksi saanut mukavasti valistusta viimepäivinä, kun Yliopistotutkija Heikki Hellman Tampereen yliopistosta ja muusikko-tutkija Arto Vilkko ovat kartoittaneet Suomen kolmen suurimman radiokanavan musiikkitarjontaa vuosina 2013 ja 2017.

Hellman ja Vilkko tutkivat Yle Radio Suomen, Radio Novan ja Radio Suomipopin soittolistoja ja niiden rakenteita. Näiden kolmen musiikkia soittavan kanavan yhteenlaskettu kuunteluosuus on lähes puolet kaikesta radion kuuntelusta. Siis ihan mittava otos.

Tulokset ovat kovastikin erilaisia, kuin miltä tilanne vaikuttaa somea seuraamalla. Yleinen näkemys on, että soittolistojen vuoksi radiokanavilla soivat samat hitit yötä päivää, eikä monipuolisuudesta ole tietoakaan. Julkisen palvelun Yleisradiollakin on soittolistat. Radioiden musiikki on pilalla.

Musiikki on kanavalle vähän samanlainen elementti kuin vaikkapa kanavan tunnuslogo tai minkä tahansa yrityksen väri. Onko kukaan koskaan nähnyt Nokian logoa keltaisena – ei ole.

Radiokanavan graafinen ulkoasu, virallinen väri, erilaiset välisignaalit yhdessä musiikin kanssa toimivat alitajuisena viestinä tutusta ja turvallisesta kanavasta.

Itse olen radion suurkuluttaja. Varmaankin 6-7 tuntia päivässä – ennen kaikkea radio soi taustalla. Minä kuuntelen ja kalastan radiosta informaatiota. Musiikki luo minulle sopivat tauon informaation sulattamiseen ja aivojen rentouttamiseen.

Ai ettenkö tykkää musiikista? Kyllä olen jopa aktiiviharrastaja ja konserteissa kävijä ja lapsuuden olen kasvanut ympäristössä, missä aina musisoitiin.

Ani harvoin normaalissa radion kuuntelussa rekisteröin kuulemastani musiikista yhtään mitään. Paitsi jos se toistuu useita kertoja. Silloin ylitetään ärsytyskynnys. Ja usein miten vaihdan kanavaa. Siis jos Radio Suomipop soittaa samaa biisiä jopa 80 kertaa viikossa, kuten tuossa selvityksessä kerrotaan, siinä kyllä jonkun luulisi saavan riittävästi ja jonkun hermo pettää. Valinta on radion kuulijalla.

Toki tiedän, että on ihmisiä, jotka rekisteröivät jokaisen soitetun biisin, mutteivat muista mitä ohjelmassa muuta kerrottiin. Siis minun vastakohta. Ja väliin mahtuu monenlaista kuuntelijaa.

Radion musiikki on joka tapauksessa tehokasta äänimaisemointia. Suuren helsinkiläisen kauppakeskuksen toteuttama suunniteltu ja harkittu äänimaisemointi, kasvoi kauppakeskuksen myynti peräti seitsemän prosenttia.

Classic-radio on tehnyt tietoisen valinnan ja melko rajoittuneenkin valinnan musiikin suhteen. Samoin on tehnyt tuossa tutkimuksessakin mukana ollut Radio Suomipop. Kummankin on melko yksinkertaista tuottaa linjan mukaista muuta ohjelmasisältöä selkeästi rajatulle kohderyhmälle.

Soittolistat auttamattomasti yksipuolistavat musiikkitarjontaa ja etenkin kun siellä pyörivät muutaman suuren levy-yhtiön muutamat artistit, joiden menestystä siis mitataan radiosoitoilla. Tuollainen mittari ei mittaa mitään muuta kuin musiikkibisnestä. Musiikkitarjonnan kanssa sillä ei ole juurikaan mitään tekemistä.

Sitäkään ei pidä unohtaa, että kyseessä on myös jollakin tasolla pienin resurssein pyörivien radioiden työnorganisointi. Lista sen kun pyörii.

Parannusta ei ole valitettavasti odotettavissa, sillä juuri myönnetyistä ja vuonna 2020 voimaan tulevista luvista on poistettu sisältömäärityksiä. Jos tämä musiikki ei vedä kuulijoita, niin vaihdetaan musiikkia ja kanavat lähenevät toinen toistaan.  Ja kysymys kuuluu - kuinka pienet ja uudet levy-yhtiöt ja artistit ylipäätään voivat tulla kuuluksi.

 

 

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 26.11.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa).

 

 

 

Panhuilusta äänimaisemointiin

Sunnuntai 7.10.2018 klo 19.28 - Kauko Niemi

Kohtasin suuren mysteerin – väitteen, että kauppakeskuksen taustamusiikki pystyy laukaisemaan tarpeen ostaa vaikkapa uuden paidan. Voisiko minulle joskus käydä niin, että kauppakeskuksen taustamusiikki laukaisisi tarpeen jollekin heräteostolle. Näin väittää äänimaisemointiin erikoistunut yritys?

Pahaa pelkään, ettei minulle näin tapahdu, vaikka musiikilla on toki syvällinen vaikutus minuun niin kuin moneen muuhunkin. Sen nyt tiedän varmana, että teleoperaattorin palvelunumeroon soitettaessa panhuilumusiikki tai muu pimpelipompeli 40 minuutin odotusmusiikkina alkaa ärsyttämään.

Äänimaisemointi on kuitenkin nouseva viestintätrendi. Jokaisessa ostarissa tarjoillaan enemmän tai vähemmän jonkinlaista ääntä mainosten välissä. Yhtäänhän se ei ole huonoasia, jos äänimaisemalla pystytään tukemaan paikan profiilia.

Teknistä kehitystäkin on havaittavissa. Suurten alueiden yhtenäisestä äänijärjestelmää pilkotaan, jotta huulipunaa ostavan ei tarvitsisi kuunnella kuinka hyvä tarjous on nyt sika-nauta-jauhelihasta.

Kansainväliset kokemukset kertovat, että äänimaisemoinnilla pystytään kasvattamaan kauppakeskuksen myyntiä useita prosentteja.

Kampin keskus on ensimmäinen täysin äänimaisemoitu kauppakeskus Suomessa. Kauppakeskukselle tehtiin kaksi äänimaisemaa, yksi E-tasolle ja toinen varsinaisiin kauppakerroksiin.

Nyt testaukset ja mittaukset osoittavat, että Kampin asiakkaiden keskiviipymä on äänimaiseman soidessa 7,7 prosenttia pidempi, kuin aikaisemman taustamusiikin soidessa. Tällainen viipymän kasvu johtaa brittiläisen Path Intelligencen mukaan jopa 10 prosentin myynnin kasvuun, joka Kampin kokoiselle kauppakeskukselle voisi parhaimmillaan tarkoittaa viime vuoden kokonaismyyntiin peilaten noin 25 miljoonan euron myynnin kasvua vuodessa. Komeita lukuja sinänsä.

Omakohtaisesti voin sanoa, että käyn Kampissa liki päivittäin, mutta en ole huomannut mitään muutosta, enkä pysty edes sanomaan mitä siellä kuuluu. Onneksi ei kuitenkaan ärsyttävän kovaa. Volyymilla saa helposti ainakin minut kaikkoamaan.

Toteuttajan tiedotteesta kuitenkin selviää, että Kampin kohdalla kyse on tavallisen taustamusiikin sijaan sille suunniteltu äänimaisema.  Vastaavaa ei kuule missään muualla. Äänimaisemaa soitetaan laitteella, joka säveltää itse ääntä etukäteen määriteltyjen reunaehtojen sisällä.

Kohdentaminen on nykyaikaisen äänimaisemoinnin järkevä trendi. Iso osa yrityksistä kuitenkin perustaa edelleen äänisisältöjensä suunnittelun keskiarvoratkaisuihin: taustamusiikki valitaan valmiista soittolistoista ja äänimainonnassa tarjoillaan kaikille kaikkea.

Esimerkiksi S-ryhmä satsaa vahvemmin myymälöidensä äänisisältöihin. Se hakee ratkaisua taustamusiikille, äänimainonnan laitteistolle, musiikkikirjastoille, musiikin brändäyspalvelulle sekä äänimainonnan tuotannolle. Ryhmä uskoo, että äänimaailman tulee olla kiinteä osa mietittyä asiointikokemusta.

S-ryhmä hyödyntää musiikkia kasvavassa määrin myös ketjujensa markkinoinnissa. Tästä esimerkkeinä toimivat Prisman ”Juokse kovempaa” sekä ”Taste of the Champion”, S-Pankin ”Laina” sekä uudenlaiset artistiyhteistyön muodot, kuten Eppu Normaalin (Prisma) sekä viimeisimpänä Apulannan (Kodin Terra) kanssa.

Julkinen äänihoukutus on viestinnän kokonaiskentässä ollut jollakin tavalla taka-alalla ja näyttäisi nyt raivaavan tietä kokonaisuuteen. Ja jos en ole ainoa, jolle äänimaisemat ovat olleet lähinnä pelkkää ärsyttävää taustagagofoniaa, niin parempaa on luvassa.

Tai pieni myönnytys – ainoa äänimaisemointi, jonka ylipäätään muistan. Jossakin on ollut se miesten vessa missä linnut liversivät, eikä se ollut Nuuksiossa. Tosin sekään ei ratkaissut teinkö ison vai pienen tarpeeni tai pissasinko 20 sekuntia kauemmin.



Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 8.10.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

Pimpeli pompeli joulu häiritsi vain vähän sisäistä jouluani

Sunnuntai 3.1.2016 klo 22.00 - Kauko Niemi

Tämä olkoon jouluraporttini vuodelta 2015. Muutos on selkeä ja vakaa ja jatkunut jo ainakin 25 vuotta, siitä lähtien kun viimeinen joulukuusi ja viimeinen joulukinkku koristivat huusholliani.

Sisäinen jouluni pitää minut voimakkaasti jouluihmisenä, mutta perinteet ja muodollisuudet vain karisevat vuosi vuodelta. Pimpeli pompeli joulu saa olla ja he nauttikoon, jotka muuten eivät joulun fiilistä pysty luomaan tai kuvittelemaan. Kilpavarustelu ei mielestäni kuulu jouluun. Eivätkä sellaiset sanat kuin luxus, pakko ja kiire eivät saisi kuulua jouluun.

Joulukorttien määrä on laskenut viiden vuoden aikana yli 40 prosenttia. Omalla kohdallani tämä oli ensimmäinen joulu, kun korttien määrän pystyi laskemaan kahden käden sormilla. tämähän ei suinkaan tarkoita, etteikö joulutervehdyksiä olisi kulkenut entistä enemmän.

Sisäisen jouluni rakennusaineita ovat pitkälti musiikki, rauha ja hiljaisuus. Jouluni rakentuu jo hyvissä ajoin ennen varsinaista joulua. Yli 20 vuotta olen laulanut kuorossa joka vuosi reilusti yli tuhannelle ihmiselle joulumieltä.

Tänä joulunakin pääkaupunkiseudun kirkoissa kävi 316 000 ihmistä. Ihmiset haluavat kuulla ja ovat vastaanottavaisia joulun musiikillisesta sanomasta. Se on koettavissa itse konserteissa ja ennen kaikkea niissä kommenteissa, jota saa jälkikäteen.

Tänä jouluna vierailimme laulamassa Terhokodissa. Tunteet olivat niin pinnassa, että oli pakko välillä katsella seiniä ja ikkunoista ulos. Tämän jälkeen joulun kaupallisuus siirtyi entistäkin kauemmaksi.

Lapsille joulun yllätyksellisyys ja jännitys on keskeistä tunnelman luontia. Tapasin läheisiäni ja lasten tunnelma tiivistyi kyllä jouluisen käsin kosketeltavaksi.

Perhejoulua vietetään, vaikka väkisin, kun niin muka kuuluu – poliisin mukaan joulunvietto on tänä jouluna sujunut pääosin rauhallisesti, kerrotaan poliisilaitoksilta eri puolilta maata. Poliisilaitosten mukaan poliisia ovat työllistäneet enimmäkseen kotihälytykset, rattijuopot ja tappelut.

Tämän joulun jouluvaellus Nuuksion luonnossa avasi ajatuksia entisestään suhteesta jouluun. Samoilla tulilla oli paljasjalkainen, perheellinen, helsinkiläinen mies, joka vietti jouluaan telttaillen ja nauttien joulun hiljaisuuden ja luonnonläheisyydestä.

Jouluun kuuluu valo ja valaistus. Luonnon spectri jouluna on hyvinkin purppurainen ja valaistuksilla rakennetaan joulun viestejä. Kumpikin taho tarjoaa valokuvaajalle erinomaiset, jopa haastavat olosuhteet kuvaamiseen. Haasteen tuo valon määrän vähyys kaikissa tilanteissa. Valon niukkuus rakentaa myös oman erikoistunnelmansa hautausmaiden kynttilämerelle.

Sitäkin mietin - jos joku käyttää verenpainelääkkeitä tai jotain sydänlääkkeitä, niin ei hän todennäköisesti muuta annoksen koostumusta ja tuplaa annosta joulun takia. Ruoka on tärkein lääkkeemme, miksi sen koostumusta tai annostusta pitäisi muuttaa joulun takia? Jouluun viittaavia keittöpuuhiani oli kaksi. Kuusi joulutorttua. joiden täytteenä oli vuohenjuustoa ja hieman puolukkaa. Ja se toinen imelletty selleri/lanttulaatikko. Yhtään leivonnaista tai muuta makeaa ei ilmestynyt. Eipähän tarvitse viettää katumuspäiviä, niin kuin ei alkoholinkaan takia.

Jouluhan on siinä mielessä poikkeuksellinen aika, että se nostaa tunteet pintaan kaikilla tavoilla. Herkkyysaste on tosi korkea ja pienetkin muistot pilkahtavat pintaa. Vaikkapa se, että lapsuudessani yksi tärkeimpiä asioita oli ennakkoon varata oma paikka lahjalle, paikan suhteen oli varattava myös pieni toleranssi, jos vaikka tuli kaksi pakettia, niin molempien oli mahduttava samaan paikkaan.

Jollekin tämä saattaa vaikuttaa askeettiselta. Minulle se ei ole. Olen oikein sinut itseni kanssa suhteessa jouluun.

 

 

 

Klassinen musiikki ei tee itseään tykö

Maanantai 9.3.2015 klo 11.06 - Kauko Niemi

Olen yhä varmempi ajatuksestani, että klassisen musiikin vetovoimattomuuteen vaikuttavat klassisen musiikin tekijät itse. Kaikki asiat tehdään roolien kautta. Koko elämä on roolia.

Viimeisin pysähdys kohdallani on tuorein Rondo –lehti. Se yksi viimeisistä paperille painetuista lehdistä, jonka olen omalla rahalla tilannut. Kansijutun esillepano on vastenmielinen, jopa niin vastenmielinen, etten halunnut lukea koko juttua.

Kuvituksena on sellaista luonnottomuutta, jota saa aikaan vain pitkällisellä studiotyöskentelyllä ja vielä pitkällisemmällä photoshoppaamisella. Miksi ihminen nimeltään Tiina-Maija Koskela ei voi kertoa tarinaansa ihmisenä. 

Jos tämä on se kuva, jota halutaan välittää ulospäin oopperasta ja klassisesta musiikista, niin ei ole ihme jos sitä vältellään mieluummin kuin ihastutaan. Kaikki musiikin hienous ja sen tekijät tarjoillaan teennäisen roolituksen kautta. Olisin innolla kohdannut Koskelan kyökin pöydän äärellä inhimillisenä ihmisenä, joka kovan työn, osaamisen ja erehtymisen jälkeen on saanut laulettavakseen vaativaa Wagner-musiikkia.

Monelle visiitti oopperaan tai klassiseen konserttiin muodostuu ahdistavaksi, kun yleisökin tepsuttelee rooleissaan. Kysehän pitäisi olla musiikin rentouttavasta ja nautinnollisesta vaikutuksesta eikä ennalta sovittujen askelmerkkien toteuttamisesta ja solmioon hirttäytymisestä.

En nyt missään tapauksessa tarkoita kaljapullojen kanssa katsomoon menemistä, vaan luonnollisia kohtaamisia ja antautumista musiikille. Vapaa-ajan viettoa parhaimmillaan. Sitä kautta on mahdollista löytää uusia yleisöjä ”korkeakulttuurille.”

Tämä on joulutarinani 2014, tarina joka ei onneksi ole satua

Lauantai 20.12.2014 klo 17.22 - Kauko Niemi

Musiikki auttaa kestämään vaikeuksia, vapauttaa luovuutta ja luo yhteistä hyvää niille, joilla elämässä on muuten hankalaa. Tällaisia ajatuksia pyöritti ystäväni, sveitsiläinen Bruno Gschwind omassa päässään.

Ajan mittaan ajatus alkoi konkretisoitua. Hän kierteli kolmisen vuotta Aasian eri maissa, tutustui paikallisiin olosuhteisiin ja ihmisiin. Ajatuksena oli löytää puitteet missä voisi omalla panoksellaan eniten auttaa paikallisia nuoria perustamalla jonkinlainen toimintapaikka, missä nuoret voisivat toteuttaa itseään musiikin kautta.

Vihdoin Bruno mieltyi Kambodzhaan. Siellä oli köyhyys käsin kosketeltavaa, mutta ihmiset tavattoman ystävällisiä ja avuliaita.  Phnom Penhistä löytyi luotettavia ja päteviä kumppaneita ja 2009 kaupunkiin perustettiin musiikkiopisto, Music Arts School. Tosin ulkomaisen omistuspohjan takia byrokratia kesti kaksi vuotta, ennen kuin koulu pääsi virallisesti vauhtiin.

Tällä hetkellä, kolme vuotta myöhemmin musiikkiopisto on jo Kambodzhan suurin musiikkioppilaitos. Siellä opiskelee yli 300 nuorta. Osa maksaa koulun normaalin tuntihinnoittelun mukaan, osalle on myönnetty alennusta ja yksi osa opiskelijoista on niin köyhistä olosuhteista, että heille opiskelu on ilmaista.

Changing lives on sveitsiläinen, Bruno Gschwindin perustama hyväntekeväisyysjärjestö, joka vastaa musiikkikoulun kuluista.

Tänään lauantaina 20.12.2014 pidettiin kenraaliharjoitukset huomista konserttia varten.

Koulussa käytetään pääsääntöisesti Suzuki and Kodály –opetusmetodeja. Opetusta annetaan modernissa ja klassisessa musiikissa instrumentteina, viulu, piano, kitara, Sello, laulu sekä perinnesoittimilla kuten Khmer instrumenteillä

Musiikin ilosanoma leviää nopeasti ja erilaiset näytöt puhuvat puolestaan. Tällä hetkellä koulu tarvitsee toiminnan organisoimiseen parempaa hallintaa ja siellä on parhaillaan Suomenkin kansalaisuuden omaava tietotekniikka-guru auttamassa ja suunnittelemassa tietoteknisiä ratkaisuja koulun satojen oppilaiden toiminnan organisointiin.

Bruno Gschwind on itse laulanut kuoroissa ja on innokas musiikin kuluttaja. Viime kesänä hän seurasi Suomessa muun muassa Vocal Espoon koulutusta ja esityksiä.

 

www.music-arts-school.org

http://vimeo.com/70233186

 

 

Minun jouluni on nyt vietetty

Maanantai 17.12.2012 klo 22.41 - Kauko Niemi

Tänään oli viimeisten joululaulujen laulantaa. Nyt voisin sanoa, että minun jouluni on vietetty. Toki läheisimpien tapaaminen viikon kuluttua on oma lukunsa.

Tänään oli kahdeksas kerta, kun asetuin tänä jouluna joululauluineni estradille. Jokainen keikka on ollut erilainen. Kaksi ääripäätä lienee Budapestin hulppea tuomiokirkko ja tämän iltainen Itä-keskuksen Matteuksen kirkko, missä kvartettikokoonpanolla. Väliin mahtuu vielä Hartwall-areenan megakonsertti.

Näiden kahdeksan kokemuksen jälkeen ei kerta kaikkiaan tunnu kiinnostavalta sännätä johonkin rihkamakauppaan pakko-ostoksille.

Minun joulutunnelmani syntyy musiikin kautta ja nimenomaan joululaulujen kautta. Sen palautteen kautta, jota yleisöltä saa, että on pystynyt luomaan jouluisen tunnelman ja herkän hetken. Jos nyt lasketaan Maailman Kauneimmat joululaulut areenalla, niin olen ollut osallisena varmaankin 10.000 ihmisen joulumielen kohottamisessa.

Jotkut yksittäiset palautteet ovat olleet niin kauniita ja koskettavia, ettei niiden aitoutta pysty kyseenalaistamaan eikä niputtamaan kohteliaisuusnippuun.

Tämän jälkeen kaikki pimpelipompelit ja kaupalliset tyrkytykset eivät oikein sytytä ja henkisellä tasolla voi todeta, että minun jouluni on nyt vietetty.

Joulua ylikierroksilla

Perjantai 16.12.2011 - Kauko Niemi

Säpsähdän - jokohan olen nukkunut rokuliin. Siis rokuliin vaikka eihän minulla ole mitään sovittua menoa aamulla. Kello osoittaa, että olen nukkunut puolitoista tuntia ja on kuin olisi täyspitkä, hyvin nukuttu yö takana.

Päätän jatkaa varikkokäynnin jälkeen unia, kunnes kello on 4:50. Nyt on jo niin pirteää, että aloitan aamun niin kuin aina aloitan.  20 sekuntia sen jälkeen kun olen herännyt,  käynnistän tietokoneeni ja samalla syttyvät työpöydän valot ja näen hiissata verhot auki.

Henkilökohtaisiin ongelmiini kuuluu se, etten omaa herätessäni minkäänlaista torkkuvaihetta.
Päätän ottaa Hesarin oven välistä aloittaa aamutoimet. Aamutoimiin on tullut yksi vaihe lisää. Uudessa kahvikoneessa ei ole automaattista käynnistystä. Pitää painaa omin kätösin se päälle. Tosin aiemminkin ajastus oli 06:30 ja tänä aamuna siitä ei olisi ollut apua.

Lasillinen jytyä lattea ja aamiaiseksi tomaatti, jonka suikaleet koristelen savuporojuustolla, käynnistävät päivän höystettynä muutamalla vitamiinipillerillä. Vai käynnistävätkö?

5:57 Sanomatalon sanomiset on skannattu läpi. Ja taas todettu, että olisi kansantaloudellisesti parempi, jos NYT-liitettä ei minulle painettaisi eikä kannettaisi. Liitteen jokainen uudistus on vienyt sen aina vain kauemmas minusta. Ehkä tänään uskon, ettei sitä tarvitse enää avata.

Sade ropisee unettavasti ikkunalaudoille. Unelmat valkeasta joulusta karisevat ja tänään voinee aloittaa joulukortin viimeistelyn ilman lumipeitettä. Kesäisen jouluinen kuva naapuristosta palvelkoon tänä vuonna joulumuistamisia.

Yhdessä naapurin keittiössä palaa aamuviideltä valo. Tosin valo on palanut yötä päivää jo monta vuotta. Sekään ei yllätä.

Aamu ei ole harvinaisuus, muttei jokapäiväinenkään. Ilmeisesti mieleni ja sisimpäni käy ylikierroksilla. Eilen illalla kaksi peräkkäin laulettua konserttia on asettanut solut siihen asentoon, ettei intensiteetti muutamassa tunnissa laannu.

Joulukonsertin laulaminen on minulle jotain muuta kuin kuorolaulua. En tunne mitenkään erityisemmin jännittäväni, mutta kun ensimmäisenä adventtina konsertin aikana keskisyke oli 126, oli se jo selkeästi korkeampi kuin lenkillä.

Mitä enemmän joulua laulan sitä kauemmaksi ajatuksissa siirtyvät joulun hössötykset. Eilisen jälkeen tuntuu aidosti vastenmieliseltä kaikki joulun kaupallisuus. Minun joululleni on käymässä samoin kuin NYT-liitteelle. Tuskin haluan sitä viikon kuluttua edes avata, en ainakaan pakettien muodossa.

Melodia kantaa pitkään

Lauantai 1.1.2011 - Kauko Niemi

Tämä olkoon minun uuden vuoden puheeni tai aatokseni heti Tarjan jälkeen. Paljoa en Tarjalta lainaa, vaikka asiallisia pointteja hänkin pudotteli mietittäväksi.

Viime viikkoina olen moneen otteeseen pysähtynyt miettimään mikä oli Kari Tapion menestyksen salaisuus. Ennen hänen kuolemaansa Kari Tapio oli vain pirun rehellinen mies, josta hän ansaitsi minulta täydet kymmenen pinnaa. Viinan kanssa läträämisessä oli ainut positiivinen asia jälleen rehellisyys. Ei hän sitä juurikaan kieltänyt eikä julistanut, että on ollut viikon selvin päin.

Hänen musiikkinsa oli miellyttävää, vaikken hevidiggari ollutkaan. Hänen äänensä soi kauniisti ja hänen ylärekisterinsä oli oikeinkin hyvä. Korvani eivät panneet hanttiin jos kohdalle osui. Livenä en koskaan kuullut.

Mutta nyt hän on osunut kohdalle melkein harvase päivä jonkin muotoisessa muistokonsertissa tai muisto-ohjelmassa. Omantiensä kulkijaksi jopa sotapäälliköksi nimetyn mestarin tuotanto on avautunut riittävän laajasti saadakseen aivojumpan käyntiin ja arviot alulle, mikä siinä viehättää minua ja ennen kaikkea muita ihmisiä.

Olen melko vakuuttunut että se on melodia. Oman tiensä kulkijana Kari Tapiolla oli varaa valita esittämänsä musiikki siltä pohjalta mikä häntä itseään miellytti, pääsi sisään kappaleisiin mikä kuului myös lopputuloksessa. ja yhteinen nimittäjä on melodia.

En ole toistaiseksi törmännyt yhteenkään hänen esittämäänsä lauluun, jossa melodialla ei olisi ollut ensisijaista tehtävää. Peruutuspeiliin on helppo katsoa ja tulkita mikä oli Abban suuren menestyksen salaisuus. Lauluissa oli omaksuttavat melodiat.

Miksi Beatlesit nousivat suosioon. Biiseissä oli omaksuttavia melodioita. Miksi Mozartin musiikki on kestänyt vuosisadat ja valloittanut koko maailman ja Kaija Saariahon musiikkia sietää vain kourallinen itsensä musiikkiasiantuntijoiksi itsensä nostaneita ihmisiä. Mozartin musiikissa tempaavat melodiat yllättävät jatkuvasti.

Nykymuusikot itkevät menestyksen puutettaan, kun teknokombin  päälle räpätään joitakin sanoja, eikä anneta kuulijan sielulle voiteluainetta. Musiikin historia on osoittanut, ettei suosikkeja tai vielä vähemmän kestosuosikkeja synny tällä kaavalla.

Näin uuden vuoden ensimmäisenä päivänä jäin miettimään, että millaista on elämä ilman melodiaa, ilman kauniita linjoja tahdista toiseen, ilman legatoa. Se on räppiä tässä ja nyt – tuosta poikki ja pinoon. Pohjattomia pettymyksiä ja rahalla hankittuja lyhytkestoisia hyvänolontuntemuksia.

Millainenkohan se hyvä elämän melodia olisikaan tai ainakin kannattaa etsiä niitä tekniikoita ja ajatuksia, joilla sellaisen voi itselleen säveltää ja olla itse kapellimestarina tulkitsemassa kestäviä ja mieluusti kauniisti soljuvia melodisia linjoja. Sellaisia joita kehtaa esittää toisenkin kerran ensi-illan jälkeen.

Sinut joulusieluni kanssa

Maanantai 27.12.2010 - Kauko Niemi

Tämä joulu oli kuudes peräkkäinen, kun otin järjen käteen ja karistin joulustani kaupallisuuden ja samalla myös pakkotraditiot.
Eihän se niin kovin yksinkertaista ole ollut.

Olisiko sittenkin pitänyt tätä ja tuota. Tuntuukohan se joululta jos ei?

Kuusi vuotta sitten vietin ensimmäisen yksinolojoulun. Tosin osin olosuhteiden pakosta. Silloin ei tuntunut oikealta esittää tekopirteää saati innostua joistain lahjoista tai muusta hössötyksestä. Yksinolo oli silloin ainoa ratkaisu ja pian joulun jälkeen huomasin, ettei se niin hankalaa ollutkaan olla itsensä ja omien ajatustensa kanssa.

En hankkinut lahjoja kenellekään, koska näin oli sovittu. Tosin sopimus ei kaikilta osin pitänyt ja sain paketteja. Ymmärsin kuitenkin antajaa, joka oli puolitiessä. Lahjat eivät olleet varta vasten minulle hankittuja.

Niin sanotusta jouluperinteestä oli jäljellä joitakin jouluruokia, hautausmaalla käynti, yö messu ja jatkuva musiikin soittaminen ja tietenkin omat laulut kuoron konserteissa.

Tuon ensimmäisen poikkeavien bileiden jälkeen joulu on asettunut uomiinsa. Tosin onhan se kestänyt kaikki nämä vuodet. Niin on tiukassa ihmisen muuttuminen ainakin näin vapaaehtoispohjalta.

Tänä jouluna en oikeasti tuntenut huonoa omaatuntoa mistään. Perinneruoka on väistynyt kokonaan. Silti pöydässä oli taivaallisen hyvää ruokaa, eikä sikahyvää. Taivaallisen hyvä on hyvää ja terveellistä. Sikahyvä puolestaan hyvää ja epäterveellistä.

Lahjakauppaan en astunut lainkaan ja nyt muutkin ymmärsivät, että en tarvitse mitään ja huutonetissä on jatkuvasti 10-20 tuotettani myynnissä. Ja jotka siellä eivät muutu rahaksi menevät kirkon kirpputorille. Eikä minulla tunnu olevan suurtakaan tarvetta tulla lahjotuksi.

Missä sitten on minun jouluni. Se on lyhyessä poikani perheen tapaamisessa. Se on musiikissa. Joulukuun 19. päivän iltana viimeisen joulukonsertin jälkeen oli sellainen tunne, että jouluni on ohi. Mutta kyllä oikeesti intoa riitti kuunnella aamusta iltaa joulumusiikkia. Ja onneksi sitä tuli jokaiselta kanavalta. Musiikki puhuttelee niin syvältä, että yksikään teennäinen lahja ei siihen pysty.

Joulu on tietyllä tavalla pakko pysähdys, jonka arvon olen vasta nyt huomannut. Mitään asioita ei oikein voi tai kehtaa hoitaa. Tämän joulun lyhyys ja kelit eivät valitettavasti suosineet ulkoilua. Viiden edelliseen jouluun on kuulunut muutaman tunnin aaton luontovaellus.

Jouluntoivotuksen perinne jatkuu. Se on tosin digitaalisessa muodossa. Innokkaana valokuvaajana teen sähköisen kortin aina itse. Sähköinen viestintä on muuttanut joulutervehdysten luonnetta. Pahvikorttiin en saanut ainuttakaan vastausta. Nyt syntyy ”mitä muuta kuuluu” kierroksia niin että eilenkin kirjoitin reilusti yli 20 vastausviestiä.

Ei siis ole joulu entisensä. En rehellisyyden nimissä sitä entistä kaipaakaan. Olen nyt sinut joulusieluni kanssa.