Kuka olisi oikea jäätanssin joukkueenjohtaja

Perjantai 8.3.2024 klo 13.56 - Kauko Niemi

 Näillä keleillä 70.000 suomalaista tarvitsi lääkärin hoitoa päättyvänä talvena

Kokonaisuus taisi unohtua päättyvän talven jäätansseissa. Taitaa olla kokonaisuus kateissa myös työmarkkinaneuvotteluissakin.

Pohditaan nyt kuitenkin talven jäätanssia, jonka valmentajasta ei ole selkeää tietoa. Ylen saamien tietojen mukaan liukastumisten aiheuttamat sairaanhoitokustannukset Suomessa olisivat jopa 1,4 miljardia vuodessa. Joka vuosi noin 70 000 ihmistä liukastuu Suomessa niin pahoin, että joutuu turvautumaan lääkärin apuun.

Kaupanpäällisiksi runsaasti kipuilua, perheiden arjen sekoilua, joillekin jopa loppuelämän ongelmia.

Kukahan tässä pelissä onnistuu säästämään eniten. Kukahan tienaa eniten ja kukahan onnistuu vetämään välistä. Etenkin kun kokonaisuutta ei mieti kukaan. Kuinkahan monta lapiollista sepeliä saisi 1,4 miljardilla? Rautakangen saa Puuilosta 22,50 eurolla. Sellaisen kauniin punaisen ostin juuri tuttavalleni syntymäpäivälahjaksi. Tosin kangen lisäksi lahjaan sisältyi pihajäiden murskaaminenkin.

Hyvinvointialueiden ahdinko paisuu paisumistaan, eikä ne tarvitsi yhtään ylimääräistä katkennutta kättä tai nyrjähtänyttä nilkkaa hoidettavakseen etenkin kun tämän hetken arvioiden mukaan yli 100 terveysasemaa on sulkemassa ovensa.

Sosiaali- ja terveysministeriön kyselyssä kartoitettiin loka-marraskuussa 2021 hyvinvointialueen näkemyksiä sairaalaselvityksen taustaksi. Siinä kysyttiin muun muassa, liittyykö henkilöstön saatavuuteen epätervettä kilpailua. Alueista vain neljä ei nähnyt ongelmia vuokratyövoiman käytössä.

Keikkafirmat haalivat julkisen puolen lääkäreitä palkkalistoilleen myydäkseen heitä takaisin kalliimmalla, selviää tuosta ministeriön teettämästä kyselystä.

Helsingin kaupunki myöntää epäonnistuneen paikoin lumen auraamisessa ja muussa talvikunnossapidossa tänä talvena. Ongelma ei ole se, etteivätkö auraajat tekisi työtään hyvin, Helsingin kaupungilta arvioidaan. Teitä ei hoideta silloin kuin on hoitotarve olisi, vaan sen mukaan, kuinka monta senttiä lunta on satanut.

Pitäisikö liukkaudeneston ohjaus siirtää hyvinvointialueiden vastuulle. Heidän tavoitteenaan voisi olla mahdollisimman vähän liukastumisesta johtuvia hoitokuluja.

Helsingissä talvikunnossapitoon käytetään vuosittain 55 euroa asukasta kohden. Eniten asukasta kohden käyttää rahaa Lahti, 67 euroa. Vähiten taas Pori, vain 16 euroa.

Jotta kokonaisuus ei hämärtyisi entisestään, niin pitää muistaa, että kaupunkien jalkakäytävien liukkauksista vastaa kukin kiinteistö omalta osuudeltaan.

Somen ja muiden sähköisten kanavien myötä liukkauksista ilmoitetaan, vaaditaan, haukutaan entistä enemmän. Kaupunkien edustajien mukaan se on myönteistä kehitys, kunhan maltetaan pitää joku raja arvostelussa.

Some mahdollistaa toki myös tiedottamisen. Turun kaupunki on kehittänyt kuntalaisille palveluja, joiden avulla voi seurata katujen talvikunnossapitoa aiempaa paremmin. Esimerkiksi kännykällä voi lähes reaaliajassa seurata, mitkä kadut on hiekoitettu ja aurattu tai missä on liukasta. On huomattu, että liukkaus saattaa muuttua jopa alle tunnissa, vaikka katu olisi juuri hiekoitettu.

Liukkaudesta aiheutuvia kustannuksia syntyy todella monissa paikoissa. Toiminnallisia vastuita samoin. Mutta onkohan kukaan ja koskaan miettinyt kokonaisuutta. Ainakin niin ettei hiekoittajia palkita suurista kustannussäästöistä ja samaan aikaan suljeta terveyspalveluita kustannussyistä.

 

Lisää aiheesta:

Suomesta katoamassa yli 100 terveysasemaa

Näin paljon suurimmat kaupungit käyttävät liukkauden estoon

Näin keikkalääkärit vedättävät

 

 

 

Kun ihminen potilaana on unohtunut

Perjantai 19.8.2022 klo 14.45 - Kauko Niemi

 

Terveyden onnenpyärää pyöräyttämällä monen kierroksen jälkeen olet aina voittanut saman palkinnon

Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama selvitys uudenlaisen omalääkärimallin toteuttamisesta valmistui. Tavoitteena oli arvioida ja kuvata, miten omalääkärimallia voisi toteuttaa yhdessä hoitotakuun kanssa sekä edistää näin hoidon saatavuutta ja jatkuvuutta.

Onkohan mikään muu toimiala kuin terveydenhuolto niin monimutkainen, päällekkäinen, byrokraattinen ja niin täynnä erilaisia intressejä ja oppikiistoja, toimimattomia tietojärjestelmiä, joita vahditaan pilkuntarkasti ota tai jätä mentaalilla.

Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että terveydenhoito sanaa ei saisi tässä yhteydessä käyttää lainkaan, vaan sairaudenhoito olisi oikeampi sana. Toki molemmat ovat tuikitarpeellisia. Terveydenhoidossa tavoitteen pitäisi olla lääkkeetön, terve elämä. Sairaudenhoidossa turvaudutaan operaatioihin ja pillereihin. Kumpikaan ei ole prioriteetiltään toista edellä.

Jos hoidettaisiin terveyttä, niin sairaudenhoidon kustannukset olisivat huomattavasti pienemmät. Tai kuten viimeaikaiset arviot kertovat, että vanhustenhoidon heikko taso kuormittaa sairaaloita. Vanhukset menevät päivystykseen, kun eivät pärjää yksin kotona. Kokonaisuus ei ole hallinnassa.

Juuri julkistetun selvityksen mukaan vahva tieteellinen näyttö osoittaa, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu paranee ja sairastuvuus sekä kuolleisuus vähenevät merkittävästi. Samalla terveydenhuollon palveluiden kokonaistarve ja -kustannukset pienenevät ja potilastyytyväisyys paranee.

Suomessa on kokeiltu erilaisia omalääkärimalleja vuosien aikana. Ne ovat kuitenkin kariutuneet työn hallitsemattomuuteen, mikä on aiheutunut rakenteellisesta perusterveydenhuollon heikosta resursoinnista, liian suurista vastuuväestöistä ja työsopimusten työajattomuudesta.

Nyt omalääkäri terminä vaihtuisi hoidon jatkuvuusmalliksi ja siinä vahvistettaisiin potilaan oikeutta omaan lääkäriin ja hoitajaan. Ajatus on kaunis, mutta se vaatii todella vahvaa luonnollista ”puoskarointiakin” ja ymmärtämistä, että sairas ihminen on se, jonka hyväksi kaikki toimivat, ei niin kuin byrokratia vaatii. Lumevaikutus on erittäin suuri, kuinka lääkäri ja potilas tulevat toimeen ja ennen kaikkea luottavat toisiinsa.

Itselläni viimeisin terveyskeskuskäynti oli niin surkuhupaisa, että jos kyseinen lääkäri nimettäisiin minun omalääkäriksi niin ei olisi mitään yhteistä tulevaisuutta. Toisaalta lääkärit ovat niin tiiviissä puristuksessa, että heidän osaamistaan rajoitetaan byrokratian keinoin. He voivat hoitaa vain ”laillistettuja” sairauksia ja poikkeuksia vahtii Valvira aina jopa lääkärin oikeuksia rajoittamalla. Malli istuu huonosti tiiviiseen potilas/lääkärisuhteeseen, jossa potilaan kokemuspohjalla pitää olla painava merkitys ja arvo.

Tuoreessa selvityksessä ryhmä ehdottaa ratkaisuksi hoidon jatkuvuusmallia. Potilaan oikeutta henkilökohtaiseen hoidon jatkuvuuteen vahvistettaisiin muuttamalla lainsäädäntöä. Keskeisenä elementtinä on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus, jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä.

Hoidon jatkuvuusmalli on aiemmin kokeilluista malleista lähimpänä sellaista sovellettua listautumismallia, jossa listautuminen tapahtuu tietylle lääkärille tai lääkäri-hoitaja-työparille. Selvityksen tekijöiden mukaan sote-järjestelmästä tulee myös kokonaistaloudellisesti edullisempi tämän alkuinvestointeja vaativan strategisen muutoksen myötä.

Selvityksen tekijät korostavat, että Suomen nykyisen perusterveydenhuollon vahvuus on moniammatillisuus ja terveyskeskusten laaja-alaisuus. Sen sijaan potilas-lääkärisuhteen jatkumattomuus on selvä heikkous.

Nyt esitetty ajatus ei sinänsä ole uutta. Sitähän rakenneltiin kymmenisen vuotta sitten ja toteutus hiipui omaan mahdottomuuteensa. Suositukset eivät enää riitä, ne eivät ole 20 vuoteen johtaneet mihinkään. Terveyskeskusten toiminta on pitkäaikaisessa häiriötilassa. Terveydenhuollon kokonaiskustannukset karkaavat käsistä, hoito on epäyhdenvertaista ja vastoin vahvaa tieteellistä näyttöä. Ja tämän kaiken päälle käynnistyvät nyt sote-alueiden hallintohimmelit.

Kuvio ei tule olemaan helppo eikä tapahdu sormia napsauttamalla. Vinoutuneet asenteet muuttuvat hitaasti, jopa monia oppikiistojakin on muutoksen jarruina.

Selvitysryhmä korostaa, että Suomeen tarvitaan selvästi lisää sekä lääkäri- että hoitajavakansseja. Kyse ei ole suurista investoinneista suhteessa terveydenhuollon menoihin, ja investointi tuottaa tieteellisen näytön mukaan moninkertaiset säästöt.

 

 

 

 

Terveydenhoito, sairaudenhoito - hyvinvointi

Perjantai 26.11.2021 klo 22.23 - Kauko Niemi

Otetaanpas nyt hieman vaihtoehdoton näkökanta ammattiyhdistysliikkeen rönsyilyyn ja omien rajojen venyttämiseen. Kyseessä siis Lääkäriliitto ja sen hyveellisyyden verhoon kääritty ”puoskarointi.” Kyseessä ei ole enää vahingossa lipsahtanut ilmaisu, vaan aatteellinen, kyseenalainen probakanda.

Omassa ajattelussani jako kahteen ihmisen terveyteen ja sairauteen, vaihtelee varsin paljon yksilöittäin eli geneettisesti. Sellaista tutkittua joukkoa ei ole olemassakaan, jonka pohjalta voitaisiin sanoa, että vain tällainen elämä takaa terveytesi.

Geneettisten ominaisuuksien lisäksi jokainen yksilö tekee ja toteuttaa elämäänsä varsin eri tavalla. Jokainen ihminen on jo Suomen lain mukaan vastuussa omasta terveydestään, eikä sitä kukaan voi määrätä. Vastuussa siitä tuottaako vaikkapa omalla rahalla maksettu hieronta rahan arvoista tulosta. Vastuussa siitä syökö lääkärin viranpuolesta suosittelemia käypähoitosuositusten mukaisia pillereitä vai ei.

Keskiverto ihmistä ei ole olemassakaan ja siksi terveyden- ja sairaudenhoitoa tulisi toteuttaa yksilöperusteisesti.

Terveydenhoito, jota jokainen ihminen hoitaa omien kokemusten ja tietojensa pohjalta arkisessa elämässään - ravinnolla, liikunnalla, kulttuurilla, ihmissuhteilla, luontaishoidoilla. Tähän ei lääkäriä tarvita.  Toisaalta en ole koskaan kohdannut lääkäriä, joka olisi hoitanut minun terveyttäni - en ainakaan ole kokenut sellaista. Lääkäriin olen mennyt jonkun sairauden takia. Tai ihan tarkkaan ottaen olen vuosikymmenten aikana kohdannut kolme lääkäriä, jotka ovat auttaneet terveydenhoidossa. Yksi virkaa hoitava ja kaksi yksityistä lääkäriä.

Sitten kun terveydenhoito syystä tai toisesta pettää astuu kuvioon sairaudenhoito. Siihen tarvitaan operaatioita, joissakin tapauksissa asiaa lievitetään kemialla. Sairaudenhoito astuu rooliin, kun emme ole vaikkapa hoitaneet riittävästi vastustuskykyämme ja pöpö pääsee riehumaan elimistössämme. Sairaudenhoito astuu rooliin, kun emme ole hoitaneet lihasten kuntoa ja menetämme tasapainomme, kaadumme ja katkaisemme käden.

Terveydenhoidon ja sairaudenhoidon raja on toki varsin häilyvä puoleen jos toiseenkin. Yksikään lääkäri ei pysty hoitamaan sairasta potilasta ilman ”puoskarointia”, eli lumevaikutusta. Potilaskokemus on aina keskeinen asia, kuinka asiat lähtevät hoitumaan.

Edellä kuvatun työnjaon pohjalta Lääkäriliiton viimeaikaiset puuhat ovat ymmärrettävissä. Jos terveydenhoidon tulokset ovat liian hyviä, niin sairaudenhoitoon ei tule riittävästi asiakkaita ja lääkärit ovat heikoilla. Liiton tehtävä on eittämättä vaikeuttaa kansalaisten terveydenhoitoa levittämällä probakandaa ja puuhaamalla jopa lakia, jolla estetään terveydenhoitoon tarkoitettuja palveluja ja tuotteita.

Ensimmäinen askel asioiden selkeyttämiseksi olisi, että annetaan oikeat ja ymmärrettävät nimet toiminnoille. Kaikkien terveyskeskusten nimet pitää muuttaa sairauskeskuksiksi ja siellä ja sairaaloissa lääkärit hoitavat sairaita.

Yhteiskunta, joka auttaisi jäseniään terveydenhoidossa, järjestää edullisia ja helppoja terveydenylläpitäviä liikuntapaikkoja. Liike on maailman paras lääke. Ihmisten terveyttä voitaisiin seuloa erilaisilla testeillä ja seulonnoilla. Umpimähkäähän ei kannata napsia ihan mitä tahansa – ”puoskarointikin” hiipuisi itsestään. Syöpäseulonnoilla ja vastaavilla on saatu varsin hyviä tuloksia.

Itse olen tarkistanut luulojani monesti muiden muassa Puhdin tai Synlabin testipaketeilla. Mielellään menisin HUSlabiinkin, jos siihen avautuisi mahdollisuuksia. Seuraan nukkumistani ja sen muutoksia siinä missä verenpainetta ja montaa muuta asiaa.

Vastustuskyvyn testipaketti paljastaisi niitä tekijöitä, joilla ihmisen vastustuskyvyn heikkeneminen on perusteltavissa. Millaisella ruokavaliolla ja toiminnalla mittausarvoja saataisiin hilattua paremmiksi ilman luuloja ja virheellisiä tietoja.

Useilla tarjolla olevilla, edullisilla jopa ilmaisilla testipaketeilla siirryttäisiin yksilöllisempään terveyden ylläpitoon, eikä vain arvailuihin byrokratian säätelemin keskivertosuosituksin.

Tavoitteena voisi olla vaikkapa 25 prosentin asiakasmäärän lasku sairauskeskuksissa. Silloin saattaisi löytyä lääkäriltäkin aikaa sairastapauksille enemmän kuin 15 minuuttia.

 

Lisää aiheesta;

Alustataloutta voisi käyttää myös hyvän luomiseen – millainen olisi yhteiskunnan näkökulmasta hyvä alusta? – MustRead

Tekniikka kehittyy ja ohjaa meidät pois keskivertoisuuden kierteestä kohti yksilöllisyyttä

Supertietokoneet mahdollistavat yksilölliset syöpähoidot

Ja nyt liikkeelle

Laseja enemmäm kuin silmät sietää

Lauantai 16.10.2021 klo 12.56 - Kauko Niemi

Onkohan minkään muun asian ostaminen yhtä vaikeaa kuin silmälasien. Taas olen ajautunut tilanteeseen missä tekstirivien selkeys vaatii siristelyä, pään keikutusta ja ties mitä ennen kuin asiat selviävät.

Muutaman vuoden välein tämä tilanne tulee eteen. Kuitenkin niin harvoin, ettei asiaan tule mitään rutiinia, saati asiantuntemusta. Eikä välillä synny mitään kiihkoa seurata kuinka tämä välttämätön paha kehittyy teknisesti. Puhelimista ja tietokoneista tiedät melkein kaiken, autoistakin aika paljon, vaikken niitä olisi ostamassakaan.

Nyt olin tämän näköongelman edessä, tosin melko pitkällä viipeellä, kun noita äänikirjojakin on jo mukavasti tarjolla silmiä siristelemättä. Ajattelin aloittaa prosessin varmuuden vuoksi silmälääkärin kautta.

Silmälääkäriin voikin mennä lähes jokaisella kulmalla. Optikkoliikkeet tarjoavat työtilat siellä piipahtaville silmälääkäreille. Miksei muuten samaa systeemiä voisi olla jokaisessa apteekissa ja luontaistuotekaupassa ja miksei myös hierontalaitoksissa tai kuntosaleilla. Lihaskunnon tutkiminen olisi yhtä tärkeää kuin näön tutkiminen tasapainoisen terveyden kannalta. Tai herkkukaupan tuulikaapissa vastaanottoa pitävä lihavuuslääkäriyhdistyksen lääkäri.

Silmälääkäriltä sain elävien paperit ja tiedon millaisilla silmälaseilla todennäköisesti pärjäisin kirjojenkin parissa. Siis millaisilla linssiarvoilla eikä millaisilla ulkomuodoilla. Tähän asti olen nyt kuitenkin selkeästi hankintaprosessin kartalla.

Nopea vilkaisu optikkokauppojen suuntaan osoittaa, että juuri nyt on huikeita tarjouksia lähes jokaisessa liikkeessä. Kierrän maski naamalla fyysisesti neljä kauppaa ja vaikka jokaisessa keskustelin myyjänkin kanssa, niin en tullut hullua hurskaammaksi paljonko minun lasini tulevat lopulta maksamaan.

Päätin uppoutua kävelykierroksen jälkeen netin syövereihin ja selvittää mitä en pystynyt livenä selvittämään. Kolmena iltana kone kuumana ja joitakin teknisiä asioita alkoi hahmottua. Vaikkapa se, että moniteholinsseissä on noin neljä vaihtoehtoa ja parhaassa vai liekö pahimmassa tapauksessa halvimman ja kalleimman linssiparin hintaero on 1150 euroa.

Netti-optikkoillat eivät luoneet selkeää kuvaa, mitä minun kannattaisi ostaa ja mistä. En osannut ynnätä paljonko silmälasini tulisivat maksamaan kunkin optikkoliikkeen kampanjahinnoittelulla. Ja sitten vielä sekin, että esimerkiksi Instrumentariumilla oli samaan aikaan kolme eri kampanjavaihtoehtoa rinnakkain. Valitse siitä!

Netti-illoista oli kuitenkin se hyöty, että Specsaversin sivuilla on mahdollisuus nettisovittaa kehyksiä. Se paljasti minkä muotoiset kehykset ehkä sopivat ja mahdollistavat monitehoisuuden toteuttamisen. Ulkonäöllä ei sinänsä ole pätkänkään väliä, kun niin harvoin katselen itseäni peilistä.

Tässä vaiheessa sain liki ikäiseltäni ystävältä todella merkittävän lohdutuksen. Hän ilmoitti, että minun lasini ovat aina maksaneet noin 650 euroa täysin riippumatta oliko tarjouksia tai ei tai millaisia tarjouksia on käynnissä. Jopas helpotti.

En vieläkään halunnut osoittaa tyhmyyttäni ja mennä myyjän manipuloitavaksi tietämättä puhuuko hän totta vai yrittää vain myydä. Seuraavana tiedonhankintakanavana päätin pyytää sähköpostitse kirjallisen tarjouksen, joka auttaisi hahmottamaan mitä nuo kampanjat käytännössä merkitsevät. Lauantai-iltana lähetän neljä kirjallista tarjouspyyntöä. Ensimmäinen automaattinen vastausviesti tulee saman tien. Maanantain Specsaversilta tulee kaksi tarkennuskysymystä ja vielä saman päivän aikana tarjous hintoineen ja ehtoineen. Se olikin sitten ainoa tarjous. Muilta reilun viikon kuluttua ehdotus mennä lähimpään myymälään.

Aloitin lähimmän myymälän kierroksen Instrumentariumista ja sain tarjouksen paperilla, missä tarjouspaperin 28:ssa kohdassa oli joku merkintä ja lopullinen paketin hinta yhdellä kampanjalla toteutettuna. Kaksi muuta voimassa olevaa sisäistä kampanjaa eivät tässä tapauksessa pärjänneet. Tai mistä minä tiedän.

Eiköhän se ole niin, että suurin osa ikälisiä hankkivista on vanhempaa ikäluokkaa. Onko näin monimutkainen kampanjointi tarkoituksenmukaista? Tarkoituksenmukaista niin, ettei pysty itsekseen hahmottamaan ilman myyjää mikä on lopputulema ja ennen kaikkea mitä on oikeasti ostamassa.

 

 

 

 

Yhteen oireeseen kokeillaan yhtä lääkettä

Perjantai 1.10.2021 klo 19.31 - Kauko Niemi

 

Kukaan ei voi olla tietämättä, että ihminen on kokonaisuus. Esimerkiksi ihminen kaatuu ja katkaisee kätensä. Lääkäri valtuuksillaan ja taidoillaan parsii se kasaan. Se on vasta ensiapu. Tämän jälkeen pitää selvittää kaatumisen syyt. Olivatko olosuhteet huonot, onko kaatujalla tasapaino-ongelmia, onko kaatujan lihaskunto riittävällä tasolla horjahdellessa? Paljon tärkeitä asioita selvitettävänä tai jonkin ajan kuluttua sama toistuu ja toistuu.

Nyt kun tuota Sotea uudistetaan, niin sopisi miettiä kokonaisuutta ihmisen terveyden kannalta, eikä sitä kuinka kustannustehokkaasti terveyskeskuksen 15 min per potilas ajanvaraus pystytään hanskaamaan. Jos terveyttä hoidetaan yksi oire kerrallaan, rakentaa se tulevaisuudelle kasvavaa hoitovajetta.

Suomi kulkee jostain syystä kokonaisterveyden kannalta katsottuna eurooppalaisessa jälkijunassa. EU:ssa on annettu jäsenvaltioille määräyksiäkansallisista terveydenhuoltosuosituksista. Euroopan unionin komission ehdotuksesta on tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös jo 23.10.2007 jonka 24 kohdan mukaan – ohjelmassa olisi tunnustettava, miten tärkeää on omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen ja sen mukaisissa toimissa olisi otettava tarvittaessa huomioon täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä.

EU:n päätöksenmukainen täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede tulee ottaa tarvittaessa käyttöön, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä. Siis huomioi tai -sana. Eli täydentävien ja vaihtoehtoisten lääketieteenmenetelmistä ei välttämättä tarvitse olla tieteellistä tutkimusnäyttöä, vaan niiden sallittavuuteen riittää myös kliininen näyttö eli kokemusperäinen näyttö hoidon vaikuttavuudesta.

Tältä pohjalta Suomenkin tulee noudattaa EU:n päätöstä ja synkronoida lääkkeetön rinnakkaishoito kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään.

Suomessa on ajauduttu aivan käsittämättömään sanaharkkaan EU:n suositusten näkökulmasta. Euroopassa on maita, joissa kokonaisuus kehittyy hyvin. Pisimmälle asiat ovat edenneet Sveitsissä vaikkei heidän tarvitse EU:n ohjeita noudattaakaan. Saksa on myös hyvin kehityksen kelkassa. Suomestakin käydään saksalaisilla klinikoilla hoidattamassa itseään kokonaisvaltaisesti.

Espoossa on esimerkiksi otettu edes pieni askel oikeaan suuntaan. Sen vuoden alussa kun täyttää 68v saat nk seniorirannekkeen. Siinä on sähköinen lukija jolla pääset maksutta uimahalleihin, maauimaloihin, kuntosaleihin ja saaristoveneisiin. Lisäksi kaupunki tarjoaa runsain mitoin ohjattua vesijumppaa, lattiajumppaa ja kuntosaliohjausta, ilman eri ilmoittautumista. Liike on lääke ja jokainen lihastreeni vähentää vaikkapa sitä kaatumisriskiä.

Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry lähetti Tiede- ja kulttuuriministerille kannanoton valtion tiedonjulkistamispalkinnon myöntämisestä sekä tuonut ilmi tarpeen saada Suomeen lisää tutkimusta luontaishoidoista.

Liitto on huolissaan, että julkisessa keskustelussa luontaishoitoihin liitetään paljon virheellisiä väittämiä, vaikka luontaishoidoissa on käynyt tutkimusten mukaan miljoona suomalaista, kansalaisia, jotka haluavat omakustanteisesti panostaa omaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Kyse ei ole marginaali-ilmiöstä.

Ministeri Antti Kurviselle esitettiin pyyntö, että luontaishoitojen tutkimisen tärkeyttä korostettaisiin suomalaisissa yliopistoissa, jotta saadaan tutkittua tietoa julkistettua luontaishoidoista.

Samalla liitto ottaa kantaa surkuhupaisaan palkinnon jakoon. Ministeriö jakoi Juhani Knuutille tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon syyskuussa 2021. Yksi mainituista valintakriteereistä oli puuttuminen virheellisiin terveysväittämiin. Kuitenkaan Juhani Knuuti ei ole läheskään aina puuttunut terveysväittämiä vastaan tutkitun tiedon avulla vaan omalla asenteellaan. Esimerkiksi hänen teoksensa Kauppatavarana terveys sisältää ainakin 70 virheellistä väittämää luontaishoidoista.

Suomen asiallista ja järkevää kehitystä jarruttaa kaikin keinoin myös Lääkäriliitto. Liitto, joka on ammatillinen liitto siitä missä SAK tai muut vastaavat. Lääkäriliitolle on vain jostain syystä valunut lääketieteellistä vaikutusvaltaa enemmän kuin lääkäri määrää. Liitto on asettanut itsensä ikään kuin virallisten tahojen kuten vaikkapa THL:n yläpuolelle ja sitä kautta he pystyvät pitämään vihollisensa, vaihtoehtohoidot loitolla ja kokonaisvaltaisen terveydenhoidon kehityksen käsijarrun tiukasti päällä.

 

* * * * *

 

 

Lisää aiheesta:

Asenteellisuus häiritsee

Fysioterapian professori Hannu Luomajoki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lääkäri hyvä, muistathan, että minä valitsen hoitojen vaihtoehdoista

Perjantai 30.7.2021 klo 11.44 - Kauko Niemi

Viranomainen ei edes lääkäri sano viimeistä sanaa, millä vaihtoehtoisilla tavoilla minun terveyttäni hoidetaan.

Tapaus 1 - Terveyden ja hyvinvoinnin laitos loukkasi potilaslaissa säädettyä potilaiden itsemääräämisoikeutta ohjeistaessaan covid rokotuksia. Itsemääräämisoikeus tarkoittaa, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Tuoreessa kommentissaan eduskunnan apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin sanoo, että samat ongelmat ovat toistuneet sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) toiminnassa, vaikka niitä on nostettu esiin koronapandemian aikana useaan kertaan.

Tapaus 2 - Hallinto-oikeus on päätöksessään kumonnut Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) pari vuotta sitten tekemän päätöksen, jolla se kielsi Maria Nordinin yritystä antamasta tai tarjoamasta Eroon oireista -kurssin yhteydessä sellaisia ohjeita ja väitteitä, jotka voivat aiheuttaa vaaraa terveydelle. Hallinto-oikeuden päätös kumoaa myös Tukesin määräämän 100 000 euron uhkasakon lain vastaisena.

Tapaus 3 - Kilpirauhassotaa on käyty useita vuosia ja potilaita on ajautunut auttaviin hoitoihin Saksaan ja Espanjaan, missä Suomessa kielletyt hoidot ovat täysin normaaleja. Perimmäinen syys taitaa olla oppikiista lääkäreiden välillä, joka ei paljoa potilaita lohduta. Tässäkin tapauksessa on parhaillaan ainakin yksi tapaus hallinto-oikeudessa. Lääkäri Ville Pöntynen on asettanut Valviran viimeistä pilkkua myöten vastuuseen ja nyt odotetaan hallinto-oikeuden päätöstä.

Kaikki varsin tuoreita tapauksia. Kuinka näitä valvojia valvotaan vai saavatko he ainakin STM:n alaisuudessa mielivaltaisesti määritellä kuinka lakeja sovelletaan?

Täydentävien ja vaihtoehtoisten hoitojen käytöstä on muodostunut repivä kahtiajako, joka ei auta yhtään ketään. Täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitoja (CAM) säätelevää lakia toivoo toki ala itsekin. Kuitenkin sellaista, joka perustuu tutkimustietoon. Sellaista tutkimustietoa on kyllä olemassa yllin kyllin eikä tarvitse käyttää ennakko- ja muihin luuloihin tai huhupuheisiin perustuvia tietoja tai maalittaa sopivia uhreja ikään kuin huu haa esimerkkeinä.

Mutta minäpä palaan nyt ihan arkiselle tasolle, jonka olen aina tiennyt, mutten koskaan ole oikein reilusti ja rehellisesti uskaltanut toteuttaa. Nimittäin tuota lain mukaista itsemääräämisoikeuttani terveyden ja sairauden hoidossa. Siis sanonta, että lääkäri määrää tai lääkärin määräys on suomenkielen merkitykseltään täysin virheellinen. Se olisi Lääkäriliitonkin hyvä tunnustaa.

Lääkärin on hoidettava potilasta yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Tuota yhteisymmärrystä kohdallani ei valitettavasti ole juurikaan syntynyt. Viimeisin lääkärissä käyntini oli noin vuosi sitten. Lääkäri luki, luki ja luki sanaakaan sanomatta päätteeltään ties mitä kunnes vähintäänkin yhtä topakasti kuin Raision markkinointijohtaja ilmoittaa, että mitä levitettä minun pitää käyttää leivän päällä. Ja seuraavaksi ilmoitti kirjottavansa lääkemääräyksen statiineista.

Hän ei yhteisymmärryksessä tullut kysyneeksi, että käytänkö ylipäänsä levitteitä. No en ole koskaan elämässäni käyttänyt, saati että hän olisi ollut kiinnostunut siitä, etten käytä nykyisin lainkaan leipää. Ja varmaan näki myös koneeltaan, etten ole koskaan lunastanut niitä aiempiakaan statiinireseptejäni. Minä olin vain hiljaa eikä yhteisymmärrystä syntynyt. Olin yksi vaivainen keskiverto yksilö miljoonista,  jonka on oletusarvoisesti toimittava tutkimusten ja sääntöjen mukaan tietyllä keskivertoisuustavalla, ei yksilönä.

Miksi en aukaissut suutani. Ei ollut ilmassa pienintäkään värinää, että voisi syntyä asiallista keskustelua vaihtoehtoisista tavoista hoitaa terveyttä. Ja kun kerran yksi lääkäri oli vahingossa kirjoittanut minun arvostelun potilaana Kanta.fi julkiselle puolelle, jonka pääsin lukemaan, niin tiesin, että omat ajatukseni olisivat päätyneet terveisiksi seuraaville käynneille. ”Tätä äijää ei kannata hoitaa.” Niin ja sitten lopuksi lääkäri muisti – katsotaanpa vielä se minkä takia tulit tänne.

Lääkärille saattaisi olla jopa hyötyä tietää ravinnostani, liikunnastani, palautumisestani mitä ravintolisiä tai vitamiineja käytän vakituisesti ja mitä satunnaisesti. Ei ole koskaan kysytty ja tuskin uskaltaisin sanoakaan asetelmassa kaikki tietävä lääkäri ja täysin tyhmä, mutta vointiaan joka päivä seuraava potilas.

Tuttavani aukaisi suunsa vaihtoehtoisista tavoista toimia, mistä seurasi, että lääkäri nousi tuoliltaan, käveli ovelle, aukaisi oven ja ilmoitti tuttavalleni varatun ajan olevan nyt loppu.

Jokaisessa lääkärikäynnissä on mukana aina varsin suuri lumevaikutus. Poistut vastaanotolta vitutuksen vallassa ja sen jälkeen kokonaisvaltainen paranemisprosessi nilkuttaakin pahasti. Jokaisen lääkärin pitäisi käydä joku maria nordinin kurssi, jotta oppisi positiivisen vuorovaikutuksen, eikä kulkea laput silmissä juhani knuutimaisesti pelkkien sponsoroitujen lääketutkimuslukujen kanssa.

Itse käytän jonkin verran terveydenhoitoni pohjaksi itse maksamiani laboratoriokokeita. En väitä, että pystyisin niitä tulkitsemaan samalla tavalla kuin lääkäri. Tiedän kuitenkin, että esimerkiksi kymmenkertaisella D-vitamiiniannoksella, siis virallisiin suosituksiin verrattuna, minun tasoni on noussut 72:sta 168:aan 11 vuodessa. Muutoksen olen mittauttanut kaupallisessa laboratoriossa ilman lähetettä kahden vuoden välein. Entäs sitten? Jatkuvassa flunssakierteessä ollut ihminen ei ole kertaakaan ollut minkäänlaisessa räkätaudissa näinä vuosina. Olisinko voinut keskustella tällaisesta vaihtoehdosta lääkärin kanssa – tuskinpa.

Mittailen aika paljon älylaitteilla tekemisiäni. Eniten minua harmittaa, kun koululääketiede kaikin voimin yrittää kumota niiden merkitystä epätarkkoina tai virheellisinä mittauksina. Yksittäisellä mittauksella ei minun mielestäkään ole merkitystä. Pitkäaikainen muutos kertoo, ollaanko menossa hyvään tai huonoon suuntaan. Voisiko näistä mittauksista keskustella lääkärin kanssa – tuskin.

Esimerkki tästäkin. Ouran sormuksen statistiikka osoittaa, ettei minulla ole palauttavaa syvää unta ikinä kello 02:00 jälkeen nukkumaanmenoajasta riippumatta. Jos haluaa lisätä syvää unta, on se tehtävä aikaistamalla nukkumaanmenoa. Sormuksen statistiikka suosittaa nukkumaanmeno ajaksi 21:15 - 22:15. Tällä ohjeistuksella syvänunen määrä onkin kasvanut reilussa vuodessa kolminkertaiseksi. Entäs sitten? Verenpaineeni on unimuutoksen aikana laskenut lääkkeettömälle tasolle. Lääkärit ovat tyrkyttäneet verenpainelääkkeitä, mutta kertaakaan ei olla kysytty – kuinka nukut ja palaudut. Olisiko tällaisista vaihtoehdoista voinut jutella lääkärin kanssa – tuskin.

Esimerkkini ovat aivan normaaleita täydentäviä tai vaihtoehtoisia terveydenhoitoja, joista mielelläni keskustelisin myös lääkärin kanssa. Minusta näissä ei ole mitään sellaista, joka tarvitsisi Lääkäriliiton, lääkäreiden ammattiliiton himoitsemaa ”puoskarilakia”

Edelleen pidän kiinni oikeuksistani kieltäytyä oireisiin määrättyjen pillereiden syömisestä. Etenkin silloin kun lääkäri ilman tutkimuksia tai kokeita heittää reseptin, että kokeile näitä ja jos ei auta niin kokeillaan sitten jotain toista lääkettä.

Totuuden nimessä olen tavannut yhden lääkärin, joka on pelkällä puheella kahdesti parantanut minut. Ohjeet olivat hyviä ja otin vakavasti vastuun itselleni toteuttaessani lääkärin suosituksia.

 

 

 

 

Väärin käytetty sana

Sunnuntai 1.12.2019 klo 9.39 - Kauko Niemi

Kukahan on keksinyt sanan vaihtoehtohoito. Sanan merkityksen ajaminen yleiskielen sanaksi terveysmarkkinoilla on taustalla oltava rahanhimoinen lääketeollisuus tai mustasukkainen lääkärikunta.

Mietitäänpä mitä vaihtoehto oikeasti tarkoittaa. Viralliset lähteet sanovat, että vaihtoehto on valittavana oleva mahdollisuus, ehdotus tms, joista yhden valitseminen sulkee pois kaikki toiset.

Vaihtoehdoton hoito ei tule sanan varsinaisessa merkityksessä koskaan onnistumaan. Kirjaimellisesti voisi asian nähdä vaikka niin, että joudut sairaalaan, lääkärin ja hänen lääkkeensä hoidettavaksi, niin tämän valinnan lisäksi ei ole muita vaihtoehtoja.

Omaiset ja ystävät eivät saa tulla sinua katsomaan ja paijaamaan, koska se olisi vaihtoehtoista hoitoa, jopa puoskarointia. Etenkin jos mukana kulkisi jotain hyvänmielen herkkuja.

Toki esimerkkini on liioiteltu, mutta niin ovat liioiteltuja suurin osa niistä kummallisista arvosteluista, joilla vaihtoehtohoito ammutaan alas, vaikka kyseessä ovatkin täydentävät hoidot.

Oikea ja luonnollinen marssijärjestys olisi vielä se, että lääkärit tapauksesta riippuen aloittaisivat hoidot luonnonmukaisilla menetelmillä, joita sitten täydennetään lääkkeillä vasta tarvittaessa. Toki jokainen ymmärtää, että katkennut jalka pitää operoida heti.

Virossa ja Keski-Euroopassa lääkereillä on koulutus ja tietämys niin sanotuista luontaistuotteista ja hyödyntävät sitä myös kokonaisvaltaisessa, vaihtoehdottomassa ajattelussaan.

Asennevammasta kertoo sekin, että työn alla olevaa lakia täydentävistä hoidoista kutsutaan jo nyt puoskarilaiksi. Jossakin vaiheessa sitten tiedämme mikä on terveyden vaalimista ja ylläpitoa, ihmisen luonnonmukaisten toimintojen vahvistamista, täydentävää hoitoa ja mikä sitten puoskarointia. Puoskarointi sanalla on erittäin paha arvolataus. Minulle puoskarointi ja raiskaus ovat arvolataukseltaan kuta kuinkin samanlaisia.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Viime viikolla ilmestyi uusi kirja. Pauliina Arvan Täydentävät hoidot tuo kaivattuja näkökulmia kiisteltyyn aiheeseen.

Kirjoittaja analysoi julkisuudessa näyttäytyvää ristiriitaa ja vastakkainasettelua täydentävän ja virallisen hoitamisen välillä. Hän pohtii mahdollisuutta, että vastakkainasettelu olisi keinotekoinen, sillä suomalaiset käyttävät luontevasti molempia. He eivät yleensä käytä vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä vaihtoehtona virallisen terveydenhuollon palveluille, vaan täydennyksenä ja lisänä.

Moniäänisyys ja uudet näkökulmat auttavat avoimeen dialogiin erilaisia hoitofilosofioita edustavien ryhmien kesken, mikä hyödyttää kansalaisia, lääkäreitä, hoitajia, terapeutteja ja muita sote-alan ammattilaisia.

Yliopistot ovat myös heräämässä. Helsingin, Tampereen ja Turun yliopiston sekä Yhdistävä Lääketiede ry järjestävät tammikuussa alan ammattilaisille seminaarin.

Seminaarissa esitellään suomalaista täydentävien hoitojen tutkimusta, näiden hoitomuotojen roolia ja merkitystä ihmisten arjessa sekä täydentävien hoitojen sääntelyä Pohjoismaissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö kertoo suunnitelmistaan täydentävistä hoidoista ja eri vaikuttajaryhmät esittävät näkemyksiään niistä.

Itse olen vuosien mittaan painottanut aina, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Poliittisessa retoriikassa tätä käytetään menestyksekkäästi hyväksi. Lääketieteessä missä ihmisiä pelotellaan sairauksilla jopa kuolemalla, uppoaa helposti mikä sana tahansa, jolle rakennetaan tietoisesti vääristynyt merkitys.

Ja tähän loppuun huikean hieno suora lainaus Juha Hurmeen, sanojen mestarin, kolumnista Ylen sivuilla

Sanat ovat fyysisiä esineitä, limaisen lihan tuottamia ääniaaltoja tai näiden äännähdysten taltiointia tuhansia vuosia vanhoilla, sopimusvaraisilla merkeillä jollekin alustalle. Siksi sanoja pitää koko ajan tarkistaa, koska ne muiden fyysisten esineiden tavoin mädäntyvät, lahoavat, hukkuvat hälyyn, turpoavat sateessa, ruostuvat, homehtuvat, tylsyvät, keräävät pölyä ja vanhentuvat käyttökelvottomiksi.

 

Suomenkielen sanakirja:

Vaihtoehto - Kukin valittavana oleva mahdollisuus, ehdotus tms., joista yhden valitseminen sulkee pois toiset

valinnan mahdollisuus.

Esimerkiksi: Monivalintatehtävän vaihtoehdot. Oikea, väärä, ainoa vaihtoehto. Harkita useaa vaihtoehtoa. Asunnonvälittäjä tarjosi, esitti minulle pari(a)kin vaihtoehtoa valittavaksi. On olemassa toinenkin vaihtoehto ratkaisuksi. Valita kahden vaihtoehdon välillä. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin alistua, alistuminen. Oli suostuttava, vaihtoehto(j)a ei ollut.

 

Suurten lääkesotkujen äärellä, jotka eivät hetkahda rahalla

Sunnuntai 1.9.2019 klo 8.36 - Kauko Niemi

Lääkeyhtiöt ovat narahtaneet opioidikriisin edistämisestä. Yhdysvalloissa tuomari on määrännyt lääkejätti Johnson & Johnsonin maksamaan yli puoli miljardia dollaria korvauksia.

Syyttäjät hakivat jopa yli 17 miljardin dollarin korvauksia, mutta oikeus katsoi, että tulevaisuuden kustannuksista ei pystytty antamaan tarpeeksi näyttöä.

Tällä hetkellä Yhdysvalloissa on yli 2 000 vielä ratkaisematonta oikeusjuttua useita lääkevalmistajia ja jakelijoita vastaan. Näistä suurimman osan on määrä mennä oikeuskäsittelyyn Ohion osavaltiossa lokakuussa.

Laajalti Yhdysvalloissa käytettyn OxyContin-kipulääkkeen valmistaja Purdue neuvottelee jättikorvauksista sopiakseeen yli 2 000 sitä vastaan nostettua kannetta ennen oikeudenkäyntiä. Purdue on yksi niistä lääkeyhtiöistä, joita on haastettu oikeuteen vastuullisena opioidikriisin lietsomisesta Yhdysvalloissa.

Syyttäjän mukaan opioidien yliannostus tappoi 4 653 ihmistä Oklahomassa vuosina 2007–2017.

Nämä nyt julkisuuteen tulleet syytteet ovat tietty vain pisara meressä, jos ajatellaan koko lääketeollisuutta, niiden rahoittamaa tutkimusta ja koko lääkärikunnalle tarjottavaa niin sanottua koulutusta.

Tavallisella ihmisellä täytyy olla melkoinen pokka, jos kieltäytyy lääkärin määräämistä lääkkeistä siitäkin huolimatta, että potilasturvalain mukaan jokainen oikeustoimikelpoinen suomalainen on vastuussa omasta terveydestään. Jokaisen tulisi asettua lääkärin yläpuolelle ihan jo lain mukaan.

Vuosien varrella on aina silloin putkahtanut esille tuollaisia opioiden kaltaisia tapauksia, missä raha on tärkeämpi kuin ihmisen terveys. Niihin on kuitenkin varsin vaikea päästä käsiksi, niin kauan kuin yleisesti sallitaan rakenteelliset korruptiot.

Keskustelin pari kuukautta sitten henkilön kanssa, joka on erikoistunut terveelliseen hengitykseen. Useampi astmaatikko on onnistunut jättämään lääkkeet kokonaan pois tuolla luonnollisella tavalla. Ihmettelin ääneen miksi tätä asiaa ei ole tutkittu enempää? Vastaus oli yksikertainen. Tutkimukselle ei ole saatavissa rahoitusta, sillä sehän romahduttaisi astmalääkkeiden ja muidenkin lääkkeiden kulutuksen, jos lääkkeet korvattaisiin terveellisellä elämäntavalla.

Rakenteelliseen korruptioon viittaa myös elinkautinen määräys käyttää kolesterolilääkkeitä. Maailmalla on paljon muita kuin lääketehtaiden rahoittamia tutkimuksia, joissa kolesterolin määrällä ei näyttäisi olevan suurtakaan yhteyttä verisuonitautikuolemiin. saati mikä on oikea kolesteroli arvot.

Sen sijaan statiinien sivuvaikutukset ovat poikkeuksetta erittäin suuria. Parhaillaan ”viralliset” piirit keskustelevat, että alennettaisiin kolesterolirajaa, mikä tarkoittaisi maailmanlaajuisesti kolesterolilääkkeiden myynnin kasvua liki 3 miljardilla eurolla.

Toki samanlaista lobbausta ja totuuden rumaa vääristelyä terveyden kustannuksella tapahtuu luontaistuotteiden markkinoinnissa. Tässä on kuitenkin selkeä ero, koska lääketeollisuuden markkinointia pöngitetään niin sanotulla virallisella totuudella ja julkisin varoin.

Sokeriteollisuus on onnistunut koukuttamaan vuosisatoja ihmisiä käyttäjiksi surullisin seurauksin. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa asettaa lisätylle sokerille lisävero. Mexikossa asiaa on nyt kokeiltu ja sokerijuomien käyttö on pudonnut ennakko-odotusten mukaisesti.

Vaikka aika ajoin paljastuukin yksittäisiä lääketapauksia, niin ne eivät kuitenkaan murra tätä rakenteellista korruptiota. Kuka rahoittaa tutkimuksia, kuka rahoittaa lääkäreiden niin kutsuttua jatkokoulutusta. Kuka antaa myynti- ja toimiluvat ja kuka valvoo toteutuvaa oikeudenmukaisuutta. Valitettavasti tässä himmelissä itse kohde, hoitoa tarvitseva potilas jää pitkälti sivuosaan.

 

 

 

 

 

 

Enhän minä tarvitsisi terveyskeskuslääkäriä

Sunnuntai 17.3.2019 klo 14.52 - Kauko Niemi

Kävelen reilu puolituntia terveyskeskukseen. Odotan päivystyksessä vähintään puolitoistatuntia tai jopa kolme tuntia omaa vuoroani. Samalla saatan vaihtaa mielipiteitä muiden odottajien kanssa röhimisen keskellä, kuinka kamalaa on kipeänä täällä odotella. Ja jos ei vielä ollut tätä virusta, niin nyt se ainakin on.

Tai vähemmän kiireellisissä tapauksissa saat varattua ajan muutaman viikon päähän, Sekin on parempi kuin odottaa vuoroa epätietoisena. Jos odotusaika on kynnyskysymys, niin sitten tuohta pöytään ja nettivaraus yksityiselle. Muuta eroahan palveluissa ei sitten olekaan. Ei ainakaan minun kokemuksella.

Lääkärille on varattu maksimissaan 10 minuuttia kohdata sairas. Lääkärillä, joka ei minua tunne, eikä tiedä mitään menneisyydetäni, menee ainakin 3-5 minuuttia ajasta, kun hän kaivelee koneeltaan minun tietojani. Tosin tietoni ovat aiemman työterveyshuollon takia toisessa tietojärjestelmässä, mihin terveyskeskuslääkärillä ei ole pääsyä.

Kerron lääkärille mikä minua vaivaa. Tosin siinä tilanteessa en osaa kertoa kuin sen mihin koskee. Siis oikeasti kerron oireita enkä itse tautia.  Lääkäri tekee muutaman rutiinimittauksen kuten verenpaineen. Tosin kännykkä sovelluksestani olisi löytynyt yli 300 mittauksen tilastollinen keskiarvo ja yksittäiset mittaukset. Arvovaltahan siinä olisi tietenkin kärsinyt, jos potilaan keräämiä tietoja olisi pitänyt luotettavina. Yksi mittaus 300 mittausta vastaan.

Lääkäri muistaa tai kaivaa koneeltaan käypähoitosuosituksen ja sanoo, että kokeillaan tällaista lääkettä ja jos ei auta, niin sitten tulet ensi viikolla uudestaan ja kokeillaan sitten jotain muuta lääkettä ja mahdollisesti tehdään tarkempia mittauksia ja kokeita. Näin on kartutettu maailman tuhannen miljardin lääkebisnestä mennen tullen.

Lähden vastaanottohuoneesta ja lääkärille jää vielä viisi minuuttia kirjoittaa raportti minun käynnistäni. Uusi potilas kun tulee aina 15 minuutin välein. Siinä ajassa siis kerkeää heittää kehiin jonkun olettamuksen.

Olen kuluttanut minimissäni kolmisen tuntia aikaa tähän arvausreissuun - matkoihin, odotteluun, apteekkiin ja pienen hetken itse vastaanottoon. Eikä kukaan vielä tiedä mitään muuta kuin oireita jostakin pimennossa olevasta taudista, oireita, joita yritetään tukahduttaa kemialla.

Minun soteajattelussani tämän kaiken voi tehdä toisinkin ja aivan samalla, jopa paremmalla lopputulemalla.

Avaan tietokoneeni, täytän kyselylomakkeen, johon menee noin kolme minuuttia. Lataan oman koneen tai kännykän terveyssovelluksistani viimeisimmät mittaukset ja tulokset.

Robotin mietintä vie kymmenisen sekuntia ja saan välittömästi palautteen ja ilmoituksen mahdollisesta lääkereseptistä ja muista terveyttä edistävistä toimenpiteistä. Tämä kaikki tapahtui alle viidessä minuutissa ovea avaamatta vähintäänkin samalla osumatarkkuudella.

Tekoäly oli tunnistanut minut. Analysoinut kyselyn pohjalta taudinkuvan. Analysoinut keräämäni ja mittaamani terveystiedot. Analysoinut millaisia viruksia on liikkeellä. Robotilla on tuhatkertainen tietoisuus lääkäriin verrattuna tämän hetken taudinkuvista.

Itse en jäisi kaipaamaan viiden minuutin henkilökohtaista lääkärin tapaamista. Itse asiassa minulla ei ole vuosikymmenten varrelta kuin muutama wow-muistikuva sellaisista lääkereistä, joiden taitoa ja ihmiskeskeisyyttä kunnioitan vilpittömästi.

Ja niitä lääkäreitä riittää, jotka päivää sanomisen jälkeen pystyy ensimmäisenä asiana toteamaan, että sinulla on huonot ruokailutottumukset. Se näkyi kuuleman labrakokeista, eikä tarvinnut kysäistä syömisestäni yhtään mitään. Näin oli viime kerralla, kun lääkäritädin kohtasin henkilökohtaisesti.

Vikahan ei tietenkään ole lääkärissä vaan systeemissä. Ne mitkä mahdollisuudet sallitaan lääkäreille tällä hetkellä, niin robotti hoitaisi saman asian monin verroin tehokkaammin ja nopeammin.

Aika määräytyy organisaation tehokkuusajattelun pohjalta ei taudin selvittämisen pohjalta. Byrokratia kaikessa viisaudessaan määrittää mitä lääkäri saa määrätä hoidoksi, eikä lääkärin vuosien varrella kehittynyt ammattitaito. Ja jokainen parantuminen tarvitsee lisäksi uskoa ja potilaan motivoitumista auttaa luontoäitiä korjaamaan tapahtuneet häiriöt. Ja tämä usko on uskomushoitoa parhaimmillaan.

Mitäs tehdään vapautuville lääkäreille. He hoitavat tutkimus-, osaamis- ja kokemusperäisesti ja yksilöllisesti potilaita, jotka eivät selvinneet robotin ohjeilla ja niitä, joita he ovat omalääkärinä hoitaneet ja seuranneet jo vuosia. Tapauksia, jotka eivät ole byrokratian palasia eli käypähoitosuositusten keskiarvo-ihmisiä.

 

 

 

 

Pitääkö lääkärin välttämättä näytellä lääkäriä

Sunnuntai 9.9.2018 klo 11.08 - Kauko Niemi

Lääkäriin rooliin kohdistuu paljon odotuksia. Lääkärin tulee olla vahva, rauhallinen ja itsevarma – ja jos siltä ei tunnu, pitää esittää.

Näin sanoo Reetta Huttunen, itsekin lääkäri, Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa, missä hän kuvailee inhimillistä ihmistä valkoisen lääkäritakin takaa haastattelussa ja runoissaan. Artikkeli on arvokas, poikkeuksen avoin, mutta jäin miettimään lääkäreiden viestintätaitoja ja pitääkö todella olla epäaito ja esittää lääkäriä?

Lääkärin työ on paljon muutakin kuin lääketiedettä. Lääketiede on vain pohja työlle, joka kehittyy ja paranee kokemuksen ja käytäntöjen myötä ja erityisen paljon kuuntelemalla potilasta. Lääkärihän ei koskaan ole elänyt ainuttakaan potilaan arkipäivää.

Finnradion haastattelussa Erkki Antila, joka edustaa potilaan kokonaisvaltaista kohtaamista, sanoi osuvasti rakentavansa kumppanuutta potilaan kanssa.

Helsingin Sanomien artikkelissa Huttunen on tutkiskellut runoissaan myös lääkärin osoittamaa empatiaa. Huttusen mielestä lääkärin empatia on ensisijaisesti sitä, että hän kuuntelee potilasta. Sitä kautta usein löytyy ratkaisu potilaan ongelmiinkin. Juurikin näin paitsi byrokratia rajaa kuunteluajaksi 10 minuuttia ja siinä ajassa ehtii tervehtiä.

Jos lääkärin pitää esittää auktoriteettia eli mentaalilla ”lääkäri määrää”, on aika ajanut hänen ohitseen. Auktoriteetti ei kuulu enää tähän päivään lääkärin hommissa, eikä se sovellu oikein mihinkään muuhunkaan työhön. Ei etenkään asiakaspalveluun, jota lääkärintyö pohjimmiltaan on. Minulle lääkärin neuvot ja lääkereseptit ovat suosituksia, jos vain satun ymmärtämään miksi tällaiset neuvot ja tuollaiset pillerit.

Istun vanhemman mieslääkärin vastaanotolla jokunen aika sitten. Kuitenkin reilusti minua nuoremman. Edessä pari labrakoetta ja lääkäri kysyy, haluanko tulla hakemaan tulokset täältä vai lähetetäänkö postitse. Vastaan, että ei kumpaakaan, näen ne netistä. Lääkäri valahtaa punaiseksi ja hätääntyneen tuntuisena kysyy – mitä sinä oikein näet sieltä netistä?

Jokainen potilas tarvitsee uskoa parantumiseen. Enkä nyt puhu henkiparantajista, vaan tavallisen lääkärin viestintäkäyttäytymisestä. Uskoa ei lisää, että lääkäri sanoo kirjoittavansa reseptin ja lääke pitää ottaa ruokailun yhteydessä iltaisin. Lääkäriltä jää usein valistamatta miksi ja miten lääke vaikuttaa. Yksikään lääkäri ei ole minulle kertonut välttämätöntä tietoa siitä, kuinka elimistölle elintärkeät kolesterolit toimivat oikeassa suhteessa. Pelkkä mitattu numero ei kerro totuutta kokonaisuudesta.

Arvovalta kysymyskö, jos potilas tietää liikaa. Lääkäreiden suuri huolenaihe onkin se, että potilaat googlaavat niin paljon tietoa. Tietenkään harvan potilaan tietämys ei riittää tulkitsemaan nettitietoa. Ja sitä onko se ylipäätään luotettavaa. Siinä on paikka myös lääkärin perusteluille.

Terveyskeskuslääkäri soittaa minulle käyntiäni seuraavana päivänä ja sanoo keskustelleensa kollegan kanssa ja tulleensa sellaiseen ratkaisuun, että tarkistetaan vielä B-vitamiinitasoni ja hän on kirjoittanut lähetteen labraan.

Siis terveyskeskuslääkäri on miettinyt minua senkin jälkeen, kun poistuin vastaanotolta. Hän tunnusti rehellisesti, ettei hän kaikkea hoksannut. Arvostan suuresti hänen rehellisyyttään, eikä hänen tarvinnut esittää Jumalasta seuraavaa.

Päinvastainen esimerkki tämän vuoden helmikuulta. Olin niin kiihdyksissä ja verenpaineet varmasti katossa, vaikka niitä paineita olinkin juuri hoidattamassa, etten muista edes tervehtikö lääkäri lainkaan. Hänen ensimmäiset sanansa olivat, että sinulla on huonot ruokailutottumukset, koska mittaukset näyttävät niin. Hän ei siis tiennyt eikä halunnutkaan tietää, että teen itse kaiken suuhunpantavan 99 prosenttisesti hyvistä perusraaka-aineista vain ja ainoastaan terveyden ehdoilla.

Ihmisen parantuminen on pitkälti kiinni lääkärin vuorovaikutuksesta. Sehän on myös tieteellisesti osoitettu monissa lumelääketesteissä, joissa pelkkä sokeripilleri tekee ihmeitä.

Finnradio / Erkki Antila - https://www.facebook.com/finnradio/videos/444087172780331/

Helsingin Sanomat / Reetta Huttunen - https://www.hs.fi/elama/art-2000005808021.html

Kuusi vuotta kestäneeseen lääkärien uskonsotaan ei löydy ratkaisua

Lauantai 4.8.2018 klo 19.53 - Kauko Niemi

Suomessa käydään omituista lääkärisotaa, joka on alkanut jo reilut kuusi vuotta sitten. Alkulaukauksen on synnyttänyt kiista kilpirauhashoidossa käytettävä lääkitys.

Ja niin kuin kaikilla kunnon uskonsodilla on taipumus laajentua, niin on tämäkin. Lääkärit ilmiantavat toisiaan. Kirjoittavat tahallaan vääriä potilaskertomuksia, jotteivat joutuisi paljastamaan hoitojaan. Käypähoitosuosituksista on pikkuhiljaa tullut käypähoitopelotteluja, joista poikkeaminen saattaa johtaa varoituksiin tai jopa lääkärioikeuksien rajoituksiin tai niiden menettämisiin.

Varsin surkuhupaisaa on sekin, että lääkäriliiton toiminnanjohtaja Kati Myllymäki vetosi Finnradion haastattelussa 18.7.2018 alkuperäisen kiistan eli kilpirauhashoidossa käypähoitosuorituksiin, vaikkei Suomessa edes ole hyväksyttyä käypähoitosuositusta kilpirauhashoidolle.

 Lääkäriliiton toiminnanjohtaja sanoo samaisessa haastattelussa, että hän on asiassa vain mediatietojen varassa, vaikka hän on itse todistettavasti osallistunut sotaa käsitteleviin kokouksiin.

Kun levitetään pöydälle Valviran, palveluvalikoimaneuvosto PALKOn ja Suomen Endokrinologiyhdistys ry:n asiassa toimivat henkilöt ja heidän kytkökset ei ole lainkaan vaikeaa epäillä niin sanottua rakenteellista korruptiota, mikä mahdollistaa tällaisen toiminnan.

Lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamista ja menettämistä koskevat asiat käsitellään sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnassa. Valvontalautakunta on aikavälillä 2013–22.11.2016 rajoittanut yhteensä 85 eri lääkärin lääkkeenmääräämisoikeutta. Viiden lääkärin kohdalla kyse on ollut kilpirauhashormonivalmisteiden määräämisestä. Tämän ajanjakson jälkeen on tullut lisää kieltoja, joista tuorein ja julkisin on lääkärikeskus Lupauksen johtaja Ville Pöntynen.

Kesän 2013 jälkeen kilpirauhassodasta on tehty seitsemän kirjallista kysymystä Eduskunnalle, Sen enempää ministeri Susanna Huovinen kuin nykyisin ministeri Juha Rehula eivät ole asiaan paneutuneet. Kun vastauksia lueskelin, niin ensimmäisenä mieleen tulee maallikkotoimittajalle, että hyvin on copy/pastattu asiat Valviran sivuilta. Eikä pienintäkään ministerin tai ministeriön näkemystä asiasta ole esillä.

Ja tietenkin eniten huolestuttaa, ettei oikein missään ole virallista kantaa siitä, että yksikään ”väärin hoidettu” potilas ei ole valittanut, eikä syyttänyt ketään hoitovirheestä. Joten uskonsotaa käyvät pääosin lääkärit ja viranomaiset potilaiden kustannuksella.

Se mistä Suomessa soditaan, niin se on muissa Euroopan maissa normaalia. Siis Suomessakin jo 50-luvulta asti käytetyn nyt ”pannaan julistetun lääkkeen” käyttö kilpirauhashoidossa.

No mitäs tuosta yhdestä pienestä kilpirauhasesta. Suomessa kilpirauhasen vajaatoimintaan on kuitenkin määrätty lääkitystä noin 330 000 potilaalle, joten kokemuksia hoidostakin on vähintään yhtä paljon. Kyse on esiintyvyydeltään merkittävimmästä kansansairaudesta heti diabeteksen jälkeen.

Kyseessä on myös sairaus, jonka oireilu vaihtelee hyvinkin paljon eri henkilöillä. Yhtä kaikille samaa patenttiratkaisua ei voi olla. Taudin todentaminen on varsin haastavaa samoin kuin optimi lääkityksen määrän kokeileminen ja löytäminen.

Siis ei ole kyse mistään pienestä ja helposti hoidettavasta ryhmästä. Kaikki eivät toki tarvitse kiisteltyä lisälääkitystä, mutta sitä tarvitsevia potilaita on joka tapauksessa monta tuhatta enemmän kuin se sormissa laskettava asiantuntijaryhmä, joka katsoo oikeudekseen kieltää tämän hoidon jopa poistamalla lääkärioikeuksia. 

Kovasti paljon huolestuttaa lääkärien asema, joista tulee tällä menolla robotteja, jotka toteuttavat käypähoitosuositusta, käypähoitomääräystä, käypähoitouhkausta tapauksesta riippuen. Meistä jokainen terve ja sairas ihminen on aina yksilöllisesti erilainen ja se vaatii lääkäriltä erinomaisen paljon oivallusta sekä kokemusta ja näkemystä ymmärtää missä todellisuudessa mennään.

Lääkärinhommaa ei pitäisi ohjata pelolla ja uhkailulla. Ehtoja ja sanktioita on syytä jakaa vasta sitten kun lääkärin etiikka on todistettavasti pettänyt. Vähän niin kuin kilpailuviranomaiset määräisivät, että ruokaa saa mainostaa tällä hetkellä vain punaisilla kirjaimilla.

Toivoa sopii, että tämä uskonsota voidaan ratkaista neuvottelemalla, eikä vasta sitten oikeusteitse, kun jotain vakavaa ja peruuttamatonta on paljastunut julkisuuteen.

Katselin ja tutkailin myös noita 92 käypähoitosuositusta, Vain viiteen on tehty uudistuksia tai muutoksia tämän vuoden puolella. Jos kaikkein uusin ja tuorein tieto jää käyttämättä siinä pelossa, että lääkärin oikeus olla lääkäri vaarantuu. Käypähoitosuositusten orjallinen seuranta ei vaikuta kovinkaan tuoreelta terveydenhoidon kehitykseltä.

Tehtäköön nyt sekin selväksi, etten kannata ihmisiä koekaniineiksi. Ja tehtäköön sekin selväksi, että lääkäreihin kuten muihinkin ihmisiin mahtuu mukaan vastuuttomia, enkä liputa heidänkään puolesta, vaan liputan niiden lääkäreiden puolesta, jotka tekevät kaikkensa riippumattomasti potilaan hyväksi viranomaisia pelkäämättä ja lääketehtaita suosimatta.

 

Tämä Terveysjärjestö ry:n Merja Lindströmin haastattelu kannattaa myös kuunnella

https://www.facebook.com/finnradio/videos/vb.249763135515729/419547681870606/?type=2&theater

 

 

Joka ikinen hoito tarvitsee uskomusta

Sunnuntai 24.6.2018 klo 15.08 - Kauko Niemi

Sellaista sairautta ei olemassakaan, etteikö potilas tarvitsisi uskoa sen paranemiseen. Toinen lääkäri saa potilaan paranemaan nopeammin kuin toinen. Hän pystyy luomaan voimakkaamman uskomuksen potilaaseen. Joku paranee jo lumelääkkeellä.

Ja sitten on niitä lääkäreitä, jotka vähät välittävät potilaan kokonaisuudesta tai saati kiinnostuu mistään muusta kuin tehdyn kokeen perusteella määrätystä käypähoitosuosituksen mukaisesta lääkkeestä. Hän tekee työtään 100 prosenttisella virkavarmuudella. Toki vastakkainasetteluun tarvitaan sitten niitäkin, jotka uskovat liikaa luontaisiin hoitoihin.

Ilmeisesti virallinen terveydenhoitotaho on luonut ainakin kaksi harhaanjohtavaa termiä uskomushoito ja vaihtoehtohoito. Jokainen tarvitsee uskomusta paranemiseen ja valitettavasti luontaishoidot, joihin kuuluu ”yrttien” lisäksi kaikenlainen liikkuminen, elämäntapa, eivät ole vaihtoehtoja. Vaan ne pyrkivät vahvistamaan ihmisen elimistön luontaista toimintaa, mikä on ehdottomasti pitkällä aikajänteellä parempi vaihtoehto kuin mikään pillereiden jatkuva popsiminen.

Sekin kannattaa muistaa, että monien lääkkeiden lähtökohtana on erilaiset luontaistuotteet.

Käsitteet menevät kovasti helposti sekaisin ja etenkin kun suomalaisille lääkäreille ei edes opeteta muuta kuin oireiden hoitoa. Toki jokainen ymmärtää, että jos jalka katkeaa, niin sitä ei sidota heinällä, eikä sille ole muita vaihtoehtoja kuin pistää palaset kasaan ja uskoa vahvasti, että muutaman viikon kuluttua jalka on taas käytettävissä.

Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen ensisijainen tavoite. Aina se ei ole mahdollista. Valitettavasti se ei ole kaikille sopiva käypähoito. Ihmisen uskomus ei ole riittävän vahva ja ainainen halu päästä keinolla millä hyvänsä nopeaan ja ennen kaikkea helppoon ratkaisuun, ajaa pillerilinjalle. Helpoin esimerkki on vaikkapa viikonlopun jälkiriemuun otettu särkylääke. Vaikka ihan varmasti pääsisi tästä tilapäisestä häiriöstä yli ilman pilleriäkin. Jokainen särkylääke tuhoaa myös hyvää bakteerikantaa ja heikentää aina elimistön normaalia toimintaa.

Pahintahan on se, että lääkkeiden epämääräisiä haittavaikutuksia hoidetaan toisella lääkkeellä ja haittavaikutuksia voi tulla vain lisää. Esimerkiksi simvastatiinin aiheuttamia lihaskipuja lähdetään hoitamaan kipulääkkeellä tai beta-salpaajan aiheuttamaa huimausta huimauslääkkeellä. Ja näin turhien lääkkeiden kierre on valmis.

Olen lukenut sellaisenkin selvityksen, jossa arvioitiin, että vain vajaat 20 prosenttia lääkkeistä toimii niin kuin niiden on ajateltu toimivan. Parantaa ilman haittavaikutuksia. Tämä selvitys tietysti voi olla samanlainen kuin niin monet muutkin selvitykset, joiden päätelmät myötäilevät selvityksen maksajan tarkoitusperiä.

Nyt olisi korkea aika lopettaa vastakkainasettelu – joko tai -kinaaminen ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Keski-Euroopassa ei ole lainkaan harvinaista, että lääkäri antaa lääkettä ja sitä boostaamaan jotakin luontaistuotetta tai lääkekuurin jälkeen luontaistuotteita nopeuttamaan palautumista.

Saksassa lääkäreiksi opiskelevien opintoihin kuuluu luontaishoito-oppia, johon voi myös erikoistua. Luontaishoito-opin viisi klassista menetelmää ovat fytoterapia eli kasvilääkintä, vesi- ja lämpöhoidot, terveellinen ruokavalio (myös paastot), liikunta- ja hierontahoidot sekä terveet elämäntavat. Luontaishoito-opissa pyritään käynnistämään ja tukemaan elimistön itseparantamista.

Lääkkeiden haittavaikutukset ovat sikäli hankalia, että haitat ovat kovasti erilaisia eri ihmisille ja samoin ovat vaikutukseltaan luontaistuotteet sekä näiden ja lääkkeiden yhteisvaikutukset.

Tieto haittavaikutusten taustoista ovat viime vuosina onneksi lisääntynyt. On opittu tuntemaan yksilöllisiä perimään liittyviä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sivuvaikutusten riskiin. Käyttöön on esimerkiksi vakiintunut ns. farmakogeneettinen testi, johon on kerätty n. 20 lääkevasteeseen vaikuttavaa geeniä.

Määrittämällä nämä potilaasta voidaan lääkkeiden haittavaikutuksia merkittävästi vähentää, kun lääkkeet ja lääkeannokset voidaan valita yksilöllisesti potilaalle sopivaksi.

Aina kannattaa pitkällä tähtäimellä vaalia lääkkeetöntä elämäntapaa.

 

 

 

 

 

 

Missä menee virallisen säännön ja hyvän ja hyödyllisen toiminnan raja?

Sunnuntai 3.6.2018 klo 9.16 - Kauko Niemi

Poliisi ja Tulli eivät tulisi toimeen päivääkään, jos heillä ei olisi apunaan koiria. Homeisiin taloihin koirat eivät virallisesti kelpaa, vaikka paljastavat homepaikat paremmin kuin mikään muu keino. Terveydenhuollossa koira haistaa vaikka mitä, muttei oikein kelpaa lääkäreille ja vielä vähemmän viranomaisille.

Jokin aika sitten Yhdysvalloissa kaverikoiratoimintaa harrastava nainen kävi seurustelemassa koiransa kanssa vanhusten hoitopaikassa viihdyttämässä talon asukkeja. Aika ajoin koira kieltäytyi menemästä huoneeseen, jossa aiemmin oli tuonut asukkaalle hyvää mieltä ja lohtua.

Koiran omistaja ryhtyi viimein selvittämään, miksi koira kieltäytyi tehtävästään. Lopputulos oli niinkin yllättävä, että kieltäytymisestä kolmen päivän sisällä vanhus oli kuollut. Koira siis haistoi ennakkoon kalman hajun.

Viimeisin terveyskokeilu julkistettiin viime viikolla, kun koira haistaa suhteellisen luotettavasti niinkin vaikean taudin kuin uniapnean. Diabeteksessa on saatu hyviä kokemuksia. On jo perheitä, joissa koira hälyttää verensokerin liian suurista muutoksista. Vakuuttavia tuloksia on saatu myös syöpälöydöksissä.

Kenenkään ei pitäisi ryhtyä purkamaan rakennuksia sillä perusteella, että rakennuksessa on homevaurio. Koiralla ei hometapauksissa ole virallista statusta, vaikka se on ehkä luotettavin keino paikallistaa home johonkin tiettyyn kohtaa. Siitä nurkasta on sitten järkevää aloittaa purku- ja korjaustyöt.

Opaskoirilla on luojankiitos virallinen asema, joskin koirien odotusajat ovat tuskaisen pitkiä.

Nyt en ole jahtaamassa jotakin suurta lakipakettia ja virallisia pilkuntarkkoja asetuksia tai koirasotea. Mietin vain, eikö löydy mahdollisuutta järkevään ja rakentavaan yhteistyöhön. Siis sellaiseen, jossa koira on löytänyt homenurkan ja se on korjattu, mutta vakuutusyhtiö kieltäytyy korvaamasta, koska menetelmät olivat vääriä.

Eikö lääkärin kunnia kestä sitä, että jo nyt kokeissa koira on ollut monin verroin herkempi tunnistamaan taudin kuin vain virallista käypähoitosuositusta noudattava ihminen.

Niin moni mummo ja pappa olisivat menehtyneet eksyessään luontoon, jos ei käytettäisi poliisi ja etsijäkoiria. Niin moni huumelasti olisi jatkanut matkaansa ilman Tullin Veikkoa ja muita kuonotyöläisiä.

Koira on hajuaistiltaan ja kyvyiltään ylivoimainen. Se on taitavien kouluttajien ja ohjaajien hallinnassa huikea apuväline asioissa, joihin ihminen ei ole pystynyt luomaan teknistä ratkaisua. Se on kuitenkin luontokappale eikä robotti. Koira voi toki joskus erehtyä ja innostua muustakin kuin itse asiasta. Ihminenkin erehtyy.

Koiralle hajuaisin käyttö on sitäpaitsi luontaista toimintaa, eikä näinollen aiheuta eläimelle vaaraa tai haittaa sen normaalia elämää. Kunhan tässäkin muistetaan olla kohtuudessa.

Siksi olisi tärkeää löytää järkevät vastuutulkinnat, joita ei tarvitsisi joka käänteessä setviä raastuvassa. Viranomaisvastuu kuten poliisilla ja Tullilla on olemassa. Laajennetaan sitä myös terveydenhoitoon. Koiran kykyjä kannattaa ehdottomasti hyödyntää myös virallisessa lääketieteessä johdattamaan sairauden oikeisiin syntyoireisiin.

 

 

 

Milloin suositus muuttuu määräykseksi

Maanantai 22.1.2018 klo 22.25 - Kauko Niemi

Taas riittää vastakkainasettelua, kärjistyksiä, ajan hengessä ja etenkin kun kyse on ihmisen hyvinvoinnista, terveydestä, johon vaikuttavat ennen kaikkea ravitsemus ja ihmisen muut elintavat.

Lääkäriliitto ajaa jäsenkuntansa uskottavuutta yhä ahtaammalle, kun ihmistä ei haluta kohdata kokonaisuutena, vaan hoidetaan jotakin yhtä oiretta viiden minuutin pikatapaamisen jälkeen kemialla.

Hoitotulokset jäävät laihoiksi, jos ihmisellä ei ole uskomusta muutoksesta ja paranemisesta. Jokainen ihminen tarvitsee uskomushoitoja tavalla tai toisella pärjätäkseen tässä elämässä. Joillekin se voi olla vaikka rukousta oman uskontonsa mukaisesti, joillekin vertaistukea. Kunhan vaan uskoo parempaan ja toistaa sitä riittävästi itsekseen tai toisen ohjauksessa.

Pelkkä määräys kemiallisesta pilleristä ei yksin tuota pitkäaikaista pysyvää tulosta. Toki sellaistakin hetken huumaa voi joskus tarvita.

Päivän väittämäni on, ettei kokonaista ihmistä voida säädellä tai määrätä terveeksi  jonkun yleisten kemiallisten kokeiden perusteella. Suosituksia voidaan laatia, mutta milloin suositus muuttuu määräykseksi, onkin jo vakavampi juttu. Ja viimekädessä onhan suomalaisella ihmisellä perustuslain mukaan itsemääräämisoikeus. Voi tehdä jopa hoitotestamentin.

Kun Suomessa on tällä hetkellä 556700 oppilasta peruskoulussa ja joku viranomainen on laatinut näille kaikille yhteisen ruokasuosituksen. Suositus puolelle miljoonalle lapselle ei tuota samaa lopputulosta jokaisen kohdalla. Sekin on koettu, että tämä suositus muuttuu määräykseksi silloin kun koululta otetaan ruokarahat pois, jos ei käytetä ”oikeaa” maitoa, siis yhtä suosituksen mukaista osaa ateriasta. 

Parhaillaan käydään melkoista kädenvääntöä kilpirauhashoidosta. Siinä virkamieslausunto on muuttunut määräykseksi, jonka perusteella ollaan jopa poistamassa pätevältä ihmiseltä lääkärioikeuksia.

Oikeusasiamies Petri Jääskeläinen katsoo tuoreessa kannanotossaan, ettei Palkon tutkimuskatsauksella ja sen pohjalta laaditulla lausunnolla voi olla hoitoa linjaavaa hoitosuosituksen kaltaista asemaa. Näin ollen myöskään potilaiden lääkehoitoa ei voida rajoittaa julkisessa terveydenhuollossa palveluvalikoimaneuvoston lausuntoon vedoten.

Rajoittunutta asennetta kuvaa varsin hyvin vaikkapa proviisori Kaisa Salmisen väitöstutkimus Itä-Suomen yliopistossa, kuinka hänen mukaansa luontaistuotteilla voi olla vaarallisia yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa. Lääkkeen vaikutus voi vahvistua jopa hengenvaarallisella tavalla.

Tässä voi olla jonkin verran viestinnällisiä ongelmia, mutta jäin miettimään juttua lukiessa, että koko homma esitetään täysin väärässä järjestyksessä. Ensinhän tulee terveelliset elämäntavat, terveellinen ruoka, luontaistuotteet, joilla boostataan ja autetaan elimistöä toimimaan luonnollisella tavalla ja jos ollaan sata varmoja, että tarvitaan kemiaa tai puukkoa, niin sen jälkeen varmistutaan lääkkeiden yhteensopivuudesta.

Itse olen muutamaan kertaan käyttänyt itsemääräämisoikeuttani suosituksissa vai olisikohan ollut peräti lääkärin määräys. Kerran jonkinlainen jumi tuli huonon venyttelyn takia pakaraani. Lääkärissä meni noin minuutti, kun lääkäri kaivoi piikkiä ja kortisonia. Siinä tuli sitten hiljainen hetki, kun ilmoitin ettei minuun tällä kertaa pistetä kortisonia.

Melko yleisesti kuulee myös lääkäreiden valittavan, että tehdään turhia tutkimuksia. Milloin tutkimus voi olla turha, jos pystytään toteamaan, että ihminen on terve. Ainako tutkimuksen pitäisi paljastaa vain sairaus.

Odotan innolla nuoren lääkärin parin viikon takaisten ajatusten toteutumista. Lääkärin rooli muuttuu enemmänkin personal traineriksi. Hoidetaan enemmän terveyttä kuin sairautta. Silloinhan lääkäri suosittee ja lääkärin määräys voidaan poistaa Suomenkielen sanastosta.

Lue myös tämä

 

Räsäsen pitäisi lääkärinä ymmärtää alitajunnan voima

Sunnuntai 4.8.2013 klo 22.58 - Kauko Niemi

Miksi toiset paranevat nopeammin kuin toiset. Miksi flunssa paranee viikossa ilman lääkkeitä ja seitsemässä päivässä lääkkeillä. Paraneminen on kiinni ihmisen, siis potilaan omasta mielentilasta, uskomuksesta. Se on todistettavasti pystytty osoittamaan, että mielentilalla on yhtä suuri vaikutus paranemiseen kuin lääkkeillä.

Sekin on tiedossa, että kemiallisista lääkkeistä noin 20 prosenttia tehoaa ja kaikilla kemiallisilla pillereillä on ei toivottuja sivuvaikutuksia. Toisilla on jopa enemmän kuin parantavia vaikutuksia. Tyypillisesti näitä ovat kolestrolilääkkeet.

Missä menee se Räsäsen uskomushoitojen raja, jossa ihmisen mieltä ei saisi manipuloida parantamaan ja voittamaan tauteja. Jos ihmisen alitajunta saadaan uskomaan parannukseen, niin se rupeaa toteuttamaan itseään.

Ei Räsäsen seurakunnan parantavat rukouksetkaan ole sen kummallisempia asioita, kun ihmisen alitajunnan manipulointia. Riittävästi uskotellaan ja toistetaan alitajunnalle, niin asiat rupeavat toteutumaan. Eikä sillä ole Jumalan kanssa mitään tekemistä vaikka rukoilemisprosessissa sanaa Jumala tai Jeesus käytettäisiinkin.

Yksikään laihduttaja ei laihdu pysyvästi pillereillä eikä muillakaan lääkäreiden vippaskonsteilla, ennen kuin hän saa alitajuntasa houkuteltua mukaan prosessiin. Se kannattaa tietenkin ymmärtää, ettei alitajunta hyväksy mitä tahansa puppua. Vaan on löydettävä se ydin mihin alitajunta uskoo ja sen jälkeen alkaa tapahtua. Se onkin oikeiden huuhaa-parantajien osaamisaluetta.

Lääkäreillä olisi erinomainen auktoriteettiasema auttaa potilaita uskomuksissa, jos he osaisivat tulkita potilaan tilaa ja käyttää ”huuhaata” alitajunnan parannusprosessin käynnistämiseen. Kaksi tablettia aamuin illoin ei sitä parantavaa henkistä prosessia  käynnistä.

ps.

Ketä asia kiinnostaa, niin kannattaa lukea vanha klassikko - Alitajunnan voima

ps2

No eihän Räsänen lääkärinä ymmärrä  sitäkään, ettei homoksi käännytä, vaan synnytään jumalan lahjana tähän maailmaan. Niin kuin kaikki muutkin ihmiset.

Lääkäri hoiti minua ja minä lääkäriä

Tiistai 11.12.2012 klo 22.32 - Kauko Niemi

Kokeilinpa uteliaisuuttani Oma-Mehiläinen-palvelua, kun siellä nyt tuli käytyä ja odotellessa labratuloksia.

Palveluhan osoittautui mielenkiintoiseksi. Sieltä löytyivät kaikki labratulokseni ja lääkärissä käynnit, rokotukset aina vuodesta 2001 lähtien.

Pystyinpähän heti hyödyntämään palvelua kun sieltä näin milloin labratulokseni valmistuivat ja varasin netistä tarkistuskäynnin lääkärille.

Tänään sitten lääkäriltä loksahtivat leuat kun hän kysyi haluanko kopiot testituloksista. En tarvitse kopioita, kun pääsen kotoa koneeltani niitä katsomaan suoraan teidän järjestelmästänne, oli vastaukseni.

Lääkärin uteliaisuus heräsi ja tunnustuksellinen kommentti, että pitääkin selvittää itselle tämä. Mutta mitä sinä näet sieltä? Näitkö sinä nämä testitulokset ennen minua? Näetkö sitä näetkö tätä? Kuinka sinne pääset? Minä en hyväksy sitä, jos sinä näet lääkärin lausunnot. Sanoudun kyllä irti sellaisesta.

Lääkäri kävi sen verran kovilla epätietoisuuden kierroksilla, että oikein piti ryhtyä rauhoittelemaan. Reseptiä en hänelle kirjoittanut.

Mutta herää kysymys hoitotakuusta vai mikä se nyt onkaan. En nyt ota kantaa siihen kuinka Mehiläinen veronsa kierrättää. Otan kantaa, kuinka terveydenhoito voisi toimia.

Illalla näin Oma-Mehiläisestä, että labratulokseni olivat valmistuneet. Sitten jatkoin netissä ajanvaraukseen ja siellä oli minulle sopiva aika klo 16:00. Varasin sen ja sain sähköpostitse varausvahvistuksen, jonka pudotin sähköiseen kalenteriini.

Pääsin lääkärin huoneeseen minuutin etuajassa 15:59 ja olin ulkona 16:16. Kaikki dokumenttini on katsottavissa koneelta. Ja kun teen verenpaineen kotimittauksia, niin tulokset voin tallentaa samaan paikkaan ja antaa suostumukseni, että lääkäri pääsee näkemään myös minun tekemät merkintäni.

Jotain tämän tapaista sen pitäisi olla. Kenenkään ei tarvitse turhaan odotella missään vaiheessa, eikä kysellä, eikä soitella ja varmistella. Tosin tämä nyt maksaa omasta pussista maksettuna aivan liikaa.

Muutaman vuoden takainen ensivisiittini julkiselle puolelle, oli kokopäivän projekti. Sain omahoitajan nimen ja puhelinnumeron. Kertaakaan siihen numeroon ei ole vastattu, vaan puhelu ohjautuu johonkin vaihteeseen ja kaikki alkaa alusta.

ps. Olen ollut työterveyssuhteessa Mehiläiseen ja siksi siellä on kaikki terveystietoni yli 10 vuoden takaa – ehkä sitä vanhempia tietoja ei ole koneellistettu.

ps2. Kaikki kunnossa