Yhteen oireeseen kokeillaan yhtä lääkettä

Perjantai 1.10.2021 klo 19:31 - Kauko Niemi

aamu.JPG

 

Kukaan ei voi olla tietämättä, että ihminen on kokonaisuus. Esimerkiksi ihminen kaatuu ja katkaisee kätensä. Lääkäri valtuuksillaan ja taidoillaan parsii se kasaan. Se on vasta ensiapu. Tämän jälkeen pitää selvittää kaatumisen syyt. Olivatko olosuhteet huonot, onko kaatujalla tasapaino-ongelmia, onko kaatujan lihaskunto riittävällä tasolla horjahdellessa? Paljon tärkeitä asioita selvitettävänä tai jonkin ajan kuluttua sama toistuu ja toistuu.

Nyt kun tuota Sotea uudistetaan, niin sopisi miettiä kokonaisuutta ihmisen terveyden kannalta, eikä sitä kuinka kustannustehokkaasti terveyskeskuksen 15 min per potilas ajanvaraus pystytään hanskaamaan. Jos terveyttä hoidetaan yksi oire kerrallaan, rakentaa se tulevaisuudelle kasvavaa hoitovajetta.

Suomi kulkee jostain syystä kokonaisterveyden kannalta katsottuna eurooppalaisessa jälkijunassa. EU:ssa on annettu jäsenvaltioille määräyksiäkansallisista terveydenhuoltosuosituksista. Euroopan unionin komission ehdotuksesta on tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös jo 23.10.2007 jonka 24 kohdan mukaan – ohjelmassa olisi tunnustettava, miten tärkeää on omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa kansanterveyteen ja sen mukaisissa toimissa olisi otettava tarvittaessa huomioon täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä.

EU:n päätöksenmukainen täydentävä ja vaihtoehtoinen lääketiede tulee ottaa tarvittaessa käyttöön, jos sen tehokkuudesta on olemassa tieteellistä tai kliinistä näyttöä. Siis huomioi tai -sana. Eli täydentävien ja vaihtoehtoisten lääketieteenmenetelmistä ei välttämättä tarvitse olla tieteellistä tutkimusnäyttöä, vaan niiden sallittavuuteen riittää myös kliininen näyttö eli kokemusperäinen näyttö hoidon vaikuttavuudesta.

Tältä pohjalta Suomenkin tulee noudattaa EU:n päätöstä ja synkronoida lääkkeetön rinnakkaishoito kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään.

Suomessa on ajauduttu aivan käsittämättömään sanaharkkaan EU:n suositusten näkökulmasta. Euroopassa on maita, joissa kokonaisuus kehittyy hyvin. Pisimmälle asiat ovat edenneet Sveitsissä vaikkei heidän tarvitse EU:n ohjeita noudattaakaan. Saksa on myös hyvin kehityksen kelkassa. Suomestakin käydään saksalaisilla klinikoilla hoidattamassa itseään kokonaisvaltaisesti.

Espoossa on esimerkiksi otettu edes pieni askel oikeaan suuntaan. Sen vuoden alussa kun täyttää 68v saat nk seniorirannekkeen. Siinä on sähköinen lukija jolla pääset maksutta uimahalleihin, maauimaloihin, kuntosaleihin ja saaristoveneisiin. Lisäksi kaupunki tarjoaa runsain mitoin ohjattua vesijumppaa, lattiajumppaa ja kuntosaliohjausta, ilman eri ilmoittautumista. Liike on lääke ja jokainen lihastreeni vähentää vaikkapa sitä kaatumisriskiä.

Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry lähetti Tiede- ja kulttuuriministerille kannanoton valtion tiedonjulkistamispalkinnon myöntämisestä sekä tuonut ilmi tarpeen saada Suomeen lisää tutkimusta luontaishoidoista.

Liitto on huolissaan, että julkisessa keskustelussa luontaishoitoihin liitetään paljon virheellisiä väittämiä, vaikka luontaishoidoissa on käynyt tutkimusten mukaan miljoona suomalaista, kansalaisia, jotka haluavat omakustanteisesti panostaa omaan hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Kyse ei ole marginaali-ilmiöstä.

Ministeri Antti Kurviselle esitettiin pyyntö, että luontaishoitojen tutkimisen tärkeyttä korostettaisiin suomalaisissa yliopistoissa, jotta saadaan tutkittua tietoa julkistettua luontaishoidoista.

Samalla liitto ottaa kantaa surkuhupaisaan palkinnon jakoon. Ministeriö jakoi Juhani Knuutille tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon syyskuussa 2021. Yksi mainituista valintakriteereistä oli puuttuminen virheellisiin terveysväittämiin. Kuitenkaan Juhani Knuuti ei ole läheskään aina puuttunut terveysväittämiä vastaan tutkitun tiedon avulla vaan omalla asenteellaan. Esimerkiksi hänen teoksensa Kauppatavarana terveys sisältää ainakin 70 virheellistä väittämää luontaishoidoista.

Suomen asiallista ja järkevää kehitystä jarruttaa kaikin keinoin myös Lääkäriliitto. Liitto, joka on ammatillinen liitto siitä missä SAK tai muut vastaavat. Lääkäriliitolle on vain jostain syystä valunut lääketieteellistä vaikutusvaltaa enemmän kuin lääkäri määrää. Liitto on asettanut itsensä ikään kuin virallisten tahojen kuten vaikkapa THL:n yläpuolelle ja sitä kautta he pystyvät pitämään vihollisensa, vaihtoehtohoidot loitolla ja kokonaisvaltaisen terveydenhoidon kehityksen käsijarrun tiukasti päällä.

 

* * * * *

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 3.10.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Lisää aiheesta:

Asenteellisuus häiritsee

Fysioterapian professori Hannu Luomajoki

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, luontaishoito, Juhan Knuuti, kokonaisterveys, täydentävät hoidot, Antti Kurvinen, Luonnonlääketieteen Keskusliitto, Lääkäriliitto

Terveys ja sairaus ovat eri asioita - omena päivässä pitää lääkärin loitolla

Sunnuntai 20.6.2021 klo 10:41 - Kauko Niemi

Omena.jpg

Näiden elämäni vuosikymmenten aikana en ole kertaakaan kohdannut lääkäriä, joka olisi hoitanut minun terveyttäni. Aina on ollut jokin sairaus, jota on lääkärin vastaanotolla määritelty ja hoidettu.

Terveyttä olen hoitanut itse muuttamalla syömisiäni ja juomisiani. Muuttamalla liikkumistani, ajatteluani ja kokeilemalla ja etsimällä itselleni fyysisesti ja henkisesti sopivia asioita. Täsmäapua olen ostanut omaan piikkiin jonkin verran hierojilta, kiropraktikoilta, tms. Täydennystä olen ostanut pillerimuodossakin kuten vaikkapa yli 10 vuotta 100 ug D-vitamiinia joka päivä (tulokset mitattu kahden vuoden välein) ja muutakin. Olen vuosia mittaillut ja seurannut omia muutostrendejäni erilaisilla älylaitteilla.

Tällainen kahtiajako on varsin selvä, jopa ymmärrettävä ja se on myös lain mukaan selvä jopa siinäkin tapauksessa kuinka toteutat lääkärin määräyksiä. Tosin määräys sanana on tässä tapauksessa täysin väärä ja viestinnällisesti harhaanjohtava. Kenenkään ei ole pakko syödä lääkärin ”määräämiä” pillereitä.

Näinkin yksinkertaista kahtiajakoa on vuosien varrella sotkettu väärillä viesteillä moneen kertaan jopa perustasolla. Terveyskeskus on väärä sana ja väärä viesti. Sen pitäisi olla sairauskeskus niin kuin on sairaala, missä sairaanhoitajat hoitavat sairaita. HUS – Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Miksi pitää esittää jotenkin fiininpää kuin on.

Kun taas ajatellaan terveydenhoitoa ja -ylläpitoa, niin sitä ei pitäisi koskaan verrata tai rinnastaa sairaudenhoitoon edes kielikuvissa. Valitettavasti monet, jopa alan järjestöt rakentavat sanallisesti vääriä kielikuvia vaihtohtohoidoista. Vaihtoehdot ovat vähissä kun katkaiset jalkasi. Sairaudenhoitoa voitaisiin toki vähentää vain siinä tapauksessa, jos terveydenhoitoa ylläpidettäisiin aktiivisemmin jopa julkisin varoin. Vaihtoehtohoidoista ei pitäisi puhua ennen kuin on määritelty mikä on vaihtoehto millekin. Ilman sisältöä tuollaista sanaa ei pitäisi yleisesti käyttää koskaan.

Digtatuuriseen koululääketieteeseen perustuva sairaanhoito ilmaisee omalle tontille pyrkivät jopa kielikuvalla puoskari. Sairaudenhoidossa ja jopa sen sisällä reviirirajat ovat varsin tiukat ja paukkuvat helposti jo pelkän aseman ja omanarvontunnon kateellisena taisteluna. Terminologinen vähättely ja mitätöinti on johtanut jopa siihen, että jopa terveydenhoidosta kiinnostuneet lääkärit ja tutkijat eivät uskalla tuoda julkisesti esiin mielipiteitään. Ääneen ajattelevien lääkärien oikeuksia on rajoitettu tai poistettu kokonaan.

Molemmat alueet ovat viestinnällisesti vuosien mittaan viljelleet epämääräisiä vääristelyjä, kun ei haluta ymmärtää ja pitää kiinni tuosta helposta terveys/sairaus-kahtiajaosta. Kummallakin alueella on bonuksena aina rajan ylittäviä lumevaikutuksia, joita ei voi välttää. Ystävällisen ja hyvin asiansa perustelevan lääkärin ”määräyksiä” noudatetaan helpommin samoin kun innostavan ja kannustavan hierojan neuvot siirtyvät helpommin käytäntöön. Siis sekä lääkäri että hieroja toimivat aina myös tietoisesti tai tiedostamattaan ”puoskarina.”

Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry, Suomen Terveysjärjestö STJ ry, Luontaishoitoalan Foorumi ry ja Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto ry ovat parhaillaan yhteistyössä luoneet esityksen Sosiaali- ja terveysministeriölle alaa koskevan hallitusohjelmakirjauksen edistämiseksi. Terveydenhoitoala on monimuotoinen toimiala, jonka kokonaiskuvasta ei ole koskaan tehty kansallista toimialaselvitystä.

Tällaisen selvityksen tekeminen olisi tietty ihan asiallista ja siivota samalla vuosikymmeniä väärinkäytettyjä sanoja, viestejä ja selkeyttää viestintää oikeaan ja ymmärrettävään suuntaan.

Samalla olisi syytä määrittää millaisia tutkimuksia voisi käyttää terveyden ylläpidon markkinoinnissa. Katukyselyt ja mielipiteet eivät sitä ole. Kuinka terveyden ylläpidossa voidaan käyttää sairaudenhoitoa varten tehtyjä tutkimuksia. Pitäisikö olla yhteinen, riippumaton tutkimuspankki? Ehkä se on kuitenkin utopistinen ajatus, koska tutkimuksia rahoittavat lääketehtaat maksimoivat pillereittensä myynnin.

Korona on osoittanut moneen otteeseen, kuinka vaikea tämä kenttä oikeastaan onkaan. Esimerkiksi D-vitamiinin on osoitettu aika moneen otteeseen vaikuttavan koronan vakava-asteisen taudin syntyyn, mutta tieto on vaikuttanut varsin heikosti sairaudenhoidon päätöksiin tai suosituksiin tällaisessakin tapauksessa, jossa melkoisen varmasti tiedetään ettei D-vitamiinitasoa pysty kovinkaan helposti nostamaan lyhyellä aikajaksolla.

Terveydenhoidon selvitykseen olisi otettava mukaan myös ruokateollisuus. Sillä on iso rooli terveyden hoidossa ja ylläpidossa. Jokaisella pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus tietää mitä hän todella pistää suuhunsa. Silloinkin kun hän popsii ruusunpunaista muotiherkkua ja juo kyytipojaksi sokerilientä.

Tulevana tiistaina Suomen Eduskunnassa äänestetään Sotelinjasta. Sitä on valmisteltu eri muodoissaan jo 20 vuotta. Melkoinen raakile taitaa olla edelleenkin kysymyksessä, kun kuuntelee ja lukee erilaisten asiantuntijoiden arvioita. Kuulostaa siltä, että toistaiseksi sosiaalipuoli on varsin marginaalista ja hallinnolliset muutokset kohdistuvat sairaanhoitoon. Siis mikä SOTE, miksei SOSA?

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 21.6.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveys, sairaus, sairaala,

Kokonaisuus jää huomiotta kun hoidetaan oiretta

Sunnuntai 16.5.2021 klo 9:46 - Kauko Niemi

pilleri.jpg

Maalaispojan arkijärjellä ajatellen olen jo vuosia odottanut viime aikaisia uutisia ihmisen kokonaisvaltaisemmasta terveystulkinnoista. Siis enemmän kuin 5 minuutin oirekeskustelun pohjalta ja käypähoitosuosituksen pohjalta määrättävä pilleri kokeeksi, josko se auttaisi.

Tuorein ja erittäin mielenkiintoinen havainto johtanee uusiin hoitomenetelmiin ehkäistä Parkinsonin tautia. Suomalaistutkijoiden mukaan sairaus voi liittyä suolistobakteerien tuottamaan rikkivetyyn.

Tutkijoiden mukaan Parkinsonin tauti voi olla yhteydessä suolistobakteereihin, jotka saavat energiansa vedystä ja rikkiä sisältävästä sulfaatista. Samalla ne tuottavat rikkivetyä.

Suolen solut pystyvät suojautumaan rikkivedyltä tiettyyn rajaan asti. Pieninä pitoisuuksina se suojaa kudoksia tulehdustekijöiltä.

Tutkijat havaitsivat, että sinänsä harmittomia Desulfovibrio-lajin bakteereja esiintyi huomattavasti enemmän Parkinsonin taudista kärsivillä. Rikkivedyn arvellaan edistävän alfa-synukleiiniproteiinin kasautumista, joka leviäisi hermoston kautta lopulta aivoihin.

Eikä ole kauaakaan, kun kansainvälisissä tutkimuksissa todettiin suolistobakteeriston ja aivojen välinen syy/seuraussuhteita. Ihminen on kokonaisuus ja yhden oireen hoitaminen pelkästään kemialla voi sotkea ihmisen sisäistä ekosysteemiä enemmänkin.

Toivottavasti nämä tuoreet tutkimukset pian herättävät siihen todellisuuteen, että yhden oireen hoitaminen ilman juurisyyn selvittämistä johtaa vaarallisiin muutoksiin ihmisen kokonaisuudessa.

Säälittävä esimerkki on antibiootti resistenssi. Ihmisen luonnollinen mukautumiskyky on johtanut antibioottien tehottomuuteen, kun niitä on menneinä vuosia syötetty vastuuttomasti aivan liikaa jokaiseen lähtöön. Periaatteena kun on ollut, että hoidetaan yhtä oiretta välittämättä paljoakaan kokonaisuudesta.

Pilleri kuin pilleri usein tai jatkuvasti käytettynä tappaa sekä niitä pahoja että hyviä bakteereita, joita meillä on 2,5 – 3 kiloa. Tai syövyttävät ja häiritsevät erilaisia kalvoja ja muita rakenteita.

Itsekin kannoin vuosikymmenet buranoita aina mukanani varmuuden vuoksi. Ainahan sitä ihmistä jostain kivistää, kun on rehkinyt liikaa tai pitänyt hauskaa liian kauan. Helpolla pääsee, kun hetkeksi helpottaa, kun pistää napin suuhun. Tarkemmin ajateltuna asiaa lopetin kaiken maailman buranoiden käytön reilut kymmenen vuotta sitten. Joskus kestää kivistys pidempään joskus menee hetkessä ohitse. Tai toki menen vastaanotolle jos ei hellitä.

Maatalon poikana opin jo kolmivuotiaana, että jos lehmää ei lypsetä niin se menee umpeen eli maidontuotanto loppuu. Ja näinhän toimittiin tietoisesti, kun varauduttiin vasikointiin. Luonnon viisauden on jokainen pitempään sänkypotilaana havainnut. Jos lihaksia ei tarvita, niin nehän joutavat surkastumaan. Siksi liike on yksi parhaista lääkkeistämme.

Joko tietoisesti tai tiedostamatta tällaista ajattelua alettiin vainota ja keksittiin nimitys vaihtoehtohoito. Vaihtoehto on täysin väärä termi, jos vaalii luonnollista toimintaa, tukee ja täydentää, antaa mahdollisuuden omalle elimistölleen toimia mahdollisimman luonnonmukaisesti. Ja sellaistakaan virallista lääkärikäyntiä tai muuta hoitoa ei ole olemassakaan, jolla ei olisi positiivista tai negatiivista niin sanottua lumevaikutusta.

Vaihtoehto-käsite lienee lääketeollisuuden tuottama tietoinen mielikuva omien pillereittensä menekin takaamiseksi. Nythän viime viikkoinen uutinen kertoo, että  HUS aloittaa Parkinsonin taudin kokeelliset hoidot ulostesiirroilla. Tavoitteena bakteerikannan tervehdyttäminen.

Lasten vastustuskykyä on pystytty lisäämään vaihtamalla päiväkotien hiekkakenttiä luonnonmultaan ja kasvustoon. Vielä kun isät ja äidit malttaisivat olla torumatta niitä lapsia, jotka tulevat kädet ”likaisina” kotiin vaikkapa metsäretkeltä.

Luonto on aina viisaampi ja sopeutuvaisempi kuin kaikkiviisas ihminen ja luonto voittaa aina. Se kannattaa muistaa vielä senkin jälkeen, kun korona on saatu kuriin. Koronan jälkeenkin tulee seuraava epidemia, jonka syntyyn olemme osallisia jopa syyllisiä, vaikkapa hallitsemattomalla ilmastomuutoksella.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 17.5.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lue lisää aiheesta - lääkärilehti:

Tutkijat tutkijat havaitsivat suolistomikrobistossa kuolleisuutta ennustavan bakteeriryhman

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, kokonaisvaltainen terveys, vatsan microbit, Parkinsonin tauti, vaihtoehtohoito, täydentävä hoito,

Kuuntele viestejä, älä sanoja

Torstai 15.10.2020 klo 10:17 - Kauko Niemi

Maski_KN190012.jpg

Jokainen, kuka viime keväänä kuunteli viestejä eikä vain yksittäisiä sanoja peräkkäin tajusi, että maskikeskustelu oli kieroutunutta ja politisoitunutta. Sosiaali- ja terveysministeriö ei missään tapauksessa viestinyt satasella ja avoimen ymmärrettävästi ihmisten terveyden ehdoilla. Jotain hämärää oli ilmassa. Sitä pohdin myös monien ystävien kanssa.

”Miten nyt sanoisi...maskiasia ehkä poikkesi muusta viestinnästä jostain syystä. Se tuntui erityisesti olevan asia, josta ei katsottu aiheelliseksi sen enempää ääntä pitää”, THL:n pääjohtaja Markku Tervahauta sanoo Helsingin Sanomille.

Maskiviestit tuntuivat kiemuraisilta. Sanat saattoivat olla Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan ihan asiallisia tänään, vaikka huomenna olivatkin sävyltään ja sisällöltään taas erilaisia. Viestinnän kokonaisuus oli kummallista ja rakensi hyvin sekavan kuvan. Ja nyt en todellakaan puhu yksittäisten sanojen, lauseiden juridisesta tai poliittisista merkityksistä, joita voidaan aina jälkikäteen selitellä ja todistella mennen tullen, vaan kulloisenkin hetken viestinnästä.

Viestinnän tulos on se, miten ihmiset kokevat tilanteen, ei se mitä sanoja on käytetty ja missä järjestyksessä. Ja lempi ilmaukseni – sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Siinä piilee koko viestinnän haasteellisuus. Viestijän omalla mielipiteellä ei ole juurikaan merkitystä.

Elokuun lopulla siis ennen tämän kertaista maskijupakkaa – pääministeri Sanna Marinin tunnustusta ja nyt THL:n pääjohtaja Tervahaudan ulostuloa – kirjoitin blogissani hallintoalamaisista. Tämä on paistanut läpi koko koronakauden. Ja jopa ärsyttävästi ennen koronaakin.

Koko Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalaan on pesiytynyt kummallinen sävy viestiä ja toteuttaa asioita tuolta jostain ylhäältä – kun te ette kuitenkaan näin vaikeita asioita ymmärrä mentaalilla. Jotkut ymmärtävät ja haluaisivat ymmärtää enemmän ja toki joillekin riittää pyhä yksinkertaisuus, että lääkäri määrää – ihan mitä vaan. Yhteistyön ja yhteisen hyvän tavoittelu on kateissa.

Odotan myös sitä päivää, kun jostain paljastuvat ne todelliset taloudelliset ja poliittiset sekä kulttuurilliset sitoumukset ja syyt miksi maskeista ei keskusteltu avoimen asiallisesti ja rehellisesti.

Jos Sosiaali- ja terveysministeriön viestintäjohtaja Vivikka Richt ei ymmärrä mitä Tervahauta tarkoittaa ulostulollaan, hänenkin kannattaisi miettiä sanojen sijaan muodostunutta viestiä.

Sanna Marinin ulostuloa tulkittiin monellakin eri tavalla valehtelusta väärinymmärrykseen ja jopa naisasiana aina kokoomuksen ajamaan ministeri Krista Kiurun epäluottamukseen. Sanojen tulkinta ja politiikka sotkeutuivat taas oikein reippaasti.

Oma näkemykseni on, että Marinin viestit ovat tulkittavissa valehteluksi, vaikka pelkkien yksittäisten sanojen tulkinta etenkin jälkikäteen ei sitä juridisesti välttämättä ole. Sanojen jälkiselvittely, kun ei olekaan viestintää se on tarvittaessa oikeuslaitosten työtä.

Kokoomukset vaateet ministeri Kiurun suhteen ovat silkkaa politiikkaa, joka päätyi Kiurun luottamukseen. Epäluottamus olisi ollut Suomelle hyväksi. Kiuru on liian lepsu hoitamaan koko hallinnonalaa ja sen virkaihmisiä ja lukuisia itseellisiä virastoja, jotka toimivat kuin valtio valtiossa pelaten aivan omaa peliään omilla säännöillään.

 

Viestinnällisesti maskien sekavaan sekoiluun on juuri julkaistu varsin yksityiskohtaista tietoa. Tähän kannattaa jopa tutustua - https://agiletassu.com/julkaisut

Tuon laajan ja yksityiskohtaisen selvityksen mukaan maskit käyttäjälleen sekä muille ihmisille aiheuttamat hyödyt on todennettu kymmenissä tieteellisissä tutkimuksissa, joissa maskien vaikutusta virusten leviämiseen on tutkittu mm. suodatusmittauksilla, aerosoli- tai populaatiosimulaatioilla, maakohtaisilla COVID-19-kuolleisuustilastoilla tai maskin käyttäjien keskuudessa tehdyillä seurantatutkimuksilla, osin myös aiempien vastaavan tyyppisten epidemioiden aikana.

Jo pelkillä teknisillä mittauksilla voidaan todeta, että parhaat kirurgiset maskit suodattavat jopa 95 % kolmen mikronin kokoisista hiukkaista siinä missä parhaiden vastaavan hengitysvastuksen aiheuttavien kankaiden suodatusteho on noin 60 – 70 %. Maskien lääketieteellisistä haitoista on varsin vähän tieteellistä tutkimusta; olennaisia haittoja alkaa löytyä vasta silloin, jos mukaan otetaan kulttuurillisia tai poliittisia perusteluja.

Tämä laaja raportti suosittaa viranomaisille, että päätöksenteon ja annettujen suositusten taustat on avattava kansalaisille läpinäkyvällä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki perustelut on esitettävä avoimesti ja rehellisesti siten, ettei kansalaisille uskotella suositusten perustuvan tarkkaan punnittuun lääketieteelliseen tietoon tilanteessa, jossa todelliset perustelut ovat luonteeltaan poliittisia, hallinnollisia tai kulttuurillisia.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 19.10.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, maski, STM, sosiaali- ja terveysministeriö, Sanna Marin, Markku Tervahauta, HTL, Vivikka Richt, Krista Kiuru

Ei tarvitse häävi olla, kun pääsee toisesta sanomaan

Lauantai 22.8.2020 klo 20:38 - Kauko Niemi

Antti Heikkilän ajojahdin aloittanut professori, kuten media häntä kutsuu, Juhani Knuuti julkaisi oman kirjansa – Kauppatavarana terveys.

Knuutin kirja on jo ehditty nimittää – Kauppatavarana asennevamma. Ja sitähän Knuutin lausumat ovat vuosien varrella olleet Skeptikkojen tukemana. Tunnustan heti kättelyssä, että ryhdyin innolla seuraamaan Knuutin kolumneja Turun Sanomissa. Siinähän mies, joka perustaa kirjoituksensa faktoihin.

Valitettavasti ehkä jo viidennen kolumnin jälkeen niskakarvani, jos siellä sellaisia on, nousivat pystyyn ja ryhdyin miettimään, ettei professori voi olla noin kapeanäköinen. Kunnes selvisi, että herra kerää syystä tai toisesta huomiota itselleen – eli asennevammasta on selvästikin kysymys. Vammasta, joka on jossakin vaiheessa elämää syntynyt ja nyt sille haetaan hyvitystä.

Jos ja kun katselen asiaa taas viestinnän näkökulmasta, niin Knuutin onnistuminen tähän asti perustuu pitkälti siihen, että hän ottaa pikkuriikkisen asian voimakkaasti esille ja todistelee kuinka asia ei ole tieteellisesti todistettu oikeaksi.

Näin kun unohdetaan kokonaisuus, niin asiahan ihan oikeasti näyttää muka tieteen kannalta uskottavalta ja karulta, vaikkei sillä ole juurikaan merkitystä kokonaisterveyden ja ihmisen terveellisen elämän kanssa.

Esimerkkinä vaikkapa Himalajansuolan hippuselliset aineosat, jotka eivät tapa ketään normaalilla suolan käytöllä ja jodiakin saa riittävästi, kun käyttää juustoa, pari, kolme kertaa viikossa nautitusta kalasta sekä 60 vuoden taistelun jälkeen terveellisiksi luokitelluista kananmunista ja merilevää unohtamatta.

Mutta Knuutin luomat haitalliset mikrogrammat menivät läpi kuin häkä, jopa tiedetoimittajien seulasta ja professori näytti olleen mediassakin arvonsa väärtti.

Knuutin menestyksellisenä metodina on ollut julkaista pienen pieniä ja jopa täysin mitättömiä yksityiskohtia. Hänen ei koskaan olisi kannattanut julkaista kirjaa. Kirja osoittaa nyt knuutimaisesti ilmaistuna vääriä yksittäisiä faktoja, epämääräisyyksiä, vääriä määrityksiä ja tulkintoja. Nyt kun ne ovat kaikki koottuna yksiin kansiin hitaampikin haistaa ja ehtii ymmärtämään pelkällä pikaluvulla, etteivät kaikki palikat ole merkityksellisesti kohdillaan.

Se että ovatko mikrogrammat jossakin tapauksessa merkityksellisiä, niin sellaista totuutta ei ole olemassakaan, ei edes professori Juhani Knuutin määrittelemänä. Suurin ongelma kauppatavarassa onkin, että ihminen on kokonaisuus ja tätä kokonaisuutta ei voi palastella, niin että johonkin palaseen vaikutetaan kemialla niin ettei se muka vaikuttaisi muihin palasiin. Se olisi vain oireeseen vaikuttamista. Valitettavasti tämä on koululääketieteen yleisempikin ajattelu.

Lääketiedettä, elämäntapaa, perinnöllisyyttä, ulkoisia olosuhteita ei edes Knuuti pysty erottelemaan. Kaikki vaikuttavat kaikkeen ja siksi puhutaan täydentävistä hoidoista. Vastakkainasettelulle ei ole sijaa.

Toki Juhani Knuuti on siinä oikeassa, etteivät kaikki kauppojen hyllyillä olevat terveystuotteet ole sellaisia mitä luvataan. Jokaisen pitää olla toki tarkkana, ettei tuhlaa rahojaan sumeilematta. Toisaalta pitää muistaa kuinka hieno järjestelmä ihmisen kokonaisuus onkaan. Kaikki tapahtuu kuitenkin kokonaisuuden kannalta hitaasti. Se että otat tänään 100 mikrogrammaa D-vitamiinia ei tarkoita, että vastustuskykysi on huomenna huippukunnossa.

Terveyden kustannuksella rahastaminen on tietenkin väärin, kun ihminen on ongelmiensa kanssa herkässä tilanteessa. Tämähän ei koske vain koululääketieteen ulkopuolella myytäviä tuotteita.

Kun lääkäri määrää, niin vaikeampi on pistää hanttiin. Kuinka paljon lääketehtaat käyttävät rahaa lääkäreiden manipulointiin ja auktoriteetin kasvattamiseen suoraan ja julkisuuden kautta. Esimerkkinä parhaillaan ajettava kolesterolin rajan alentaminen. Se toisi maailman laajuisesti yli 3 miljardia dollaria liikevaihtoa  lääkeyhtiöille. Samaan aikaan on myös tutkimuksia, ettei kolesteroli olisikaan niin vaarallista, kuin annetaan ymmärtää tieteellisin keinoin.

Palatakseni tuohon otsikkoon, niin kumman kirja Heikkilän vai Knuutin on sitten vaarallisempi? Molemmissa on niin paljon virheitä, että joutavat pois myynnistä, jos päätöksiä tehtäisiin virheiden perusteella. Kummassakin on ehdottomuutta aivan liikaa. Se toki voi olla kustantajankin määrittelemä tyylilaji.

Itse kun olen vielä lääkkeetön otus, niin taidan aloittaa Heikkilän Lääkkeetön elämällä ja sitten jossain vaiheessa alan lukea Knuutin Kauppatavarana terveys, kuitenkin niin, että yhdistelen molempia täydentäen ja tukien vointiani suoraan kaupan hyllyiltä. Olenhan lain mukaan itse vastuussa terveydestäni, eikä kukaan voi määrätä mitä teen paitsi sitten ihan pimeillä loppumetreillä, ehkä.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 24.8.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Näitä kannattaa lueskella - kommentteja ja ehdotuksia virheellisten tieojen korjaamiseksi Knuutin kirjasta;

 

https://liinanblogi.com/2020/08/13/juhani-knuutin-kirjauutuuden-faktantarkistusta/?fbclid=IwAR1XViRFDKGyD1GTyCrj33vsvMm3aaPNfC0K31Fa3TBTFhtgFXO7uoScsHc

 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/juhonieminen1/numeroita-kauhean-ravintolisabisneksen-taustalla/?fbclid=IwAR34LW1EPugUleAJR4HiE8ecCwqNqeQ1u-aCPcsOUvKALf_EwzssR0VgEvM

 

https://liinanblogi.com/2020/08/16/cam-alan-jarjestaytymiskiista-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuuskirjaan-1/

 

http://turpaduunari.fi/kauppatavarana-asennevamma/?fbclid=IwAR0H2h6y7RvtqLF-2tXFn25YSQNWOJShk1uCYn9ZvPJmh7O69SQxXLsBiAY

 

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/jouni-jamsa/prof-juhani-knuuti-kirjassaan-todisti-luontaisala-on-paikkansa-ansainnut-ja-tarvitsee-virallistamista/?fbclid=IwAR1r3uZGhO5-WnynHVjaP9dwmPJZDlGJgKVsTfsuXTvkjGC9qhmpGD_PrdE

 

https://liinanblogi.com/2020/08/17/laaketieteen-ulkopuolisista-hoidoista-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuuskirjaan-2/

 

https://liinanblogi.com/2020/08/18/mihin-kahdeksan-prosenttia-viittaa-parannusehdotuksia-juhani-knuutin-uutuusteokseen-3/

 

https://liinanblogi.com/2020/08/21/kelpo-kirjassa-virhesitaatti-korjausehdotus-juhani-knuutin-uutuusteokseen-4/

 

 

 

 

 

4 kommenttia . Avainsanat: Finnradio, Juhani Knuuti, Antti Heikkilä, Luonaistuotteet, täydentävät hoidot, Kauppatavarana terveys, Lääkkeetön elämä

Nukun sitten ensi viikolla, kun on aikaa

Perjantai 9.8.2019 klo 16:47 - Kauko Niemi

Kuinka usein sanot itsellesi, että syön sitten ensi viikolla, kun on enemmän aikaa?

Uni on yhtä tärkeä kuin ravinto ja liikunta, joissakin tapauksissa jopa tärkeämpi. Suhtautuminen nukkumiseen ja lepoon vain valitettavasti vaihtelee paljon ja siihen ei kiinnitetä riittävästi huomiota. Eivät edes lääkärit tarkista millään tavoin unta ja palautumista.

Nukkumiseen liittyy myös valitettavia ja arvelluttavia myyttejä. Ihminen kehuu itseään ja omaa muka tehokkuuttaan, sillä kuinka vähällä unella hän tulee toimeen. Siihen olen minäkin sortunut, vaikka totuus on juuri päinvastainen. Huonosti palautuneena olet kaikkea muuta kun tehokas. Aika ja tulokset ovat kaksi eri asiaa.

Toki olemmehan kaikki erilaisia nukkujia. Uniongelmista puhuttaessa pääsääntöisesti keskitytään siihen, kuinka pääsisi uneen. Minulle Ouran sormus muistuttaa tämän tästä, että nukahdan liian nopeasti. Eli olen Ouran analyysin mukaan ilalla liian väsynyt nukkumaan mennessäni.

Kiinnostuin unestani viime marraskuussa. Nyt olen tutkivana journalistina selvitellyt asiaa kolmella eri laitteella. Kahdella kellolla Polar ja Withings sekä Ouran varta vasten lepoa ja palautumista tulkitsevalla sormuksella.

Näiden kolmen eri laitteen väillä on jonkinmoisia eroja. Erot ovat verrattain pieniä ja yökohtaisesti kuitenkin kovasti saman suuntaisia. Tulosten vertailu ei aiheuta ristiriitoja öisestä unen laadusta, eivätkä missään tapauksessa kumoa toisiaan. Eniten luotan Ouraan ja ennen kaikkea se tekemiin tulkintoihin.

Kyseessähän ei missään tapauksessa yksittäisten tietojen oikeellisuudesta vaan pitkäaikaisten muutosten seuraaminen.

Tässä vaiheessa moni nostaa varottavan sormensa ja sanoo, että mittaaminen aiheuttaa vain stressiä. Itse tykkään kuitenkin ”faktoista” ja etenkin niiden muutoksesta. Ja ennen kaikkea, jos pystyy toistamaan muutosta ja löytämään omista tavoistaan ja tekemisistään syitä ja seurauksia.

Toinen näkökulmahan voi olla, että numerot osoittavat suoraan hyvää palautumista ja opit luottamaan lepoosi ja uni sen kun paranee entisestään. Miten ihmeessä se voisi tuottaa stressiä.

Nykytekniikkahan on myös sen verran kehittynyttä, että sinulle ei jaeta raaka-numerotietoa, vaan mitatun tiedon pohjalta valmiita analyyseja. Omalla kohdallani Oura on muuttanut nukkumaanmeno aikaa jo viidesti 10 kuukauden datan pohjalta. Nyt minun optimaalinen nukkumaanmeno aika on kello 21:00 – 22:00 välillä. Siis heti Ylen iltauutisten jälkeen punkkaan. Ja tuota olen myös kokeillut ja siihen pitää uskoman. Sen verran hyviä ovat muut tulokset ja omat tuntemukset aikaisin sänkyyn menosta.

Kymmenen kuukauden mittausten seurauksena oma unirytmi on suurin muutos ja sen aiheuttamat tulokset ovat vakuuttavia. Syvän unen määrä on kasvanut merkittävästi ja se myötä hieman ongelmallinen verenpaineeni pysynyt hyvällä tasolla ilman lääkitystä. Vuosien varrella lääkärit ovat muutamaan kertaan tyrkyttäneet verenpainelääkitystä, mutta yksikään lääkäri ei ole koskaan kysynyt kuinka sinä nukut.

Mittaukset osoittavat toisaalta, että palautumiseni ei ole kovinkaan hyvällä tasolla. Nyt seuraavan vuoden etsinkin sitten ratkaisuja omilla tekemisilläni, kuinka sitä parannetaan. Sehän vaatii suositusten tulkintaa. Taustatiedon ymmärtämistä ja ennen kaikkea omien tapojen ja tekemisten muuttamista ja uuden kokeilua. Ja tätä kaikkea pystyn nyt seuraamaan numerollisesti.

Pari muutakin nukkumiseeni liittyvää asiaa pitää tarkistaa. Mitään näitä en olisi pystynyt tiedostamaan ilman mittausta. Ja minulle mittaukset eivät aiheuta mitään stressiä, vaan juurikin päinvastoin.

Ilman mittauksia lukisin mitä mistäkin ja kuuntelisin toisten ihmisten satunnaisia kokemuksia. Kokeilisin sitä sun tätä, enkä tietäisi oikeastaan mihin suuntaan muutosta on tapahtumassa - josko laisinkaan. Voisiko olla mitään turhauttavampaa.

Näinhän se menee ravinnonkin suhteen. Mittanauha ja vaaka kertovat mihin suuntaan ollaan menossa ja viimekädessä luotettavaa tietoa muutoksesta ja hyvinvoinnista saat labrakokeista. Nekin mittauksia, joita voidaan verrata aiempiin mittauksiin kehityksestä.

Kolmas elementti hyvässä terveydessä on liikunta. Liikunnan vaikutusta uneen kannattaa myös tulkita, koska se on erittäin suuri. Liikunnan toistettavuus on myös hallittavissa ja kytkettävissä unen dataan.

Tuolla Oura FB-ryhmässä eräskin henkilö löi datan pöytään mitä tapahtui viidessä kuukaudessa, kun aloitti reiluun hengästymiseen asti ulottuvan säännöllisen liikunnan. Hänen kohdallaan liikunnalla ajettiin ulos muuta sairautta. Samalla uni ja palautuminen parani todella paljon. Kumpi on kana ja kumpi muna. Mene ja tiedä.

Uni, lepo, palautuminen ovat vähintäänkin yhtä keskeinen hyvinvoinnin peruspilari kuin ravinto ja liikunta. Aivosi tarvitsee oman ohjelmointiaikansa joka ikisenä yönä. Kymmen kuukauden datasta pystyn näkemään, että omalla kohdalla syvää unta minulla ei ole koskaan kello 02:00 jälkeen. Joten ainoa tapa on saada sitä menemällä aikaisemmin nukkumaan. Varsin yksinkertaista kun tietää.

 

Tämä on kuultavissa podcastina www.finnradio.fm nettiradiossa ma 11.8.2019 alkaen klo ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, uni, terveys, palautuminen, nukkuminen, Polar, Oura, Withing,

Tervettä rusketusta ei ole

Sunnuntai 23.6.2019 klo 9:37 - Kauko Niemi

Rusketus ja sen merkitys on muuttunut vuosien varrella moneen otteeseen. Ja kun puhutaan rusketuksen terveydestä, voimme puhua yhtä hyvin henkisestä kuin fyysisestäkin terveydestä.

Rusketus on myös hyvin kaksijakoinen. Nykyinen rusketusihanne on tällä hetkellä erittäin voimakas ja siitä ollaan valmiit maksamaan maltaita. Rusketusta hankitaan kemiallisesti, keinoauringoilla, matkustetaan satoja jopa tuhansia kilometrejä päästäkseen rannalle ruskettumaan.

Rusketusihanne muuttuu jossakin vaiheessa yllättäen rasismiksi, kun se rusketus on aito ja luonnon kaunis. Tuolloin ihminen saa luokituksen tummaihoiseksi. Missä meneekään rusketuksen ja rasismin raja ja kuinka se määritellään. Sitähän ei tiedä kukaan. Jokainen ihminen päättänee sen omien käsitystensä ja kokemustensa perusteella.

Ylen juuri julkaisema Rusketuksen lyhyt historia kertoo, että ennen 1800-lukua vaalea hipiä on Euroopassa yläluokkaisuuden merkki ja kauneusihanne.

Teollistumisen myötä alempi sosiaaliluokka siirtyy sisätiloihin. Vapaa ulkoilmaelämä ja rusketuksen hankkiminen mahdollista vain eliitille. Rusketuksesta tulee menestyksen merkki.

1800-luvun lopulla tajutaan myös auringon valon terveysvaikutukset ja sen tuottaman D-vitamiinin merkitys luuston kehittymiselle. Köyhimpiäkin ihmisiä neuvotaan järjestämään lapsille mahdollisuuksia olla kesäisin ulkona.

1960-luvun lopulta lähtien väritelevisiossa esiintyvät maailmantähdet ja yleistyvä etelän lomailu syventävät rusketusihannetta, solariumit yleistyivät Suomessakin 1980-luvun puolivälissä.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä havaitaan ihosyövän ja liialliseen auringonoton välinen yhteys.

* * * * *

Terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät nykyisin mielellään ja usein tämän kirjoituksen otsikkoa – tervettä rusketusta ei ole. Kiistaton tosiasia on, ettei kehomme valmista D-vitamiinia ja sitä saamme vain auringon ja ihon yhteistyöllä.

D-vitamiinintarpeemme ei ole kuitenkaan mittava, ei ainakaan niin suuri, että pitäisi maksaa tuhansia euroja päästäksemme ruskettumaan rannalle. Mitähän tapahtuisikaan rantaloma ja koko matkailubisnekselle siinä tilanteessa, että rusketus olisikin jotenkin häpeällistä. Maailman talous olisi kokolailla toisenlaisessa asennossa.

No auringon liialliselta vaikuttamiseltahan toki voi välttyä suojakertoimilla. Tosin viimeaikaiset selvitykset ovatkin osoittamassa, että ihmisen suurin elin iho välittää kertoimien kemialliset aineet verenkiertoomme. Ja taaskaan ei ole terveellistä rusketusta. Samoin käy kaiken maailman kemiallisilla rusketusaineilla.

Se kaikkein painavin hinta rusketuksesta on joka tapauksessa ihosyöpä. Ihon liiallinen paistaminen ja syövän yhteys on varsin selvä. Tosiasiassa muut ihosyöpätyypit, okasolusyöpä ja tyvisolusyöpä, ovat melanoomaa yleisempiä.

Okasolusyöpään sairastuu vuodessa noin 1 700 suomalaista. Siitä huolimatta okasolusyöpä ja sen aiheuttamat näkyvät ihomuutokset tunnetaan huonosti. Kaikkiaan Suomessa ihosyöpiin sairastuu vuosittain 15 000- 17 000 ihmistä.

Rakkaudesta rusketukseen maksetaan oma hintansa myös ryppyjen muodossa. Aurinko niin sanotusti vanhentaa naisten ihoa 15 prosenttia nopeammin kuin miesten ihoa. Oman kuormituksen rusketusihanteelle muodostaa erilaiset ryppyvoiteet, joilla taas kiihdytetään luotua kauneus-ryppykierrettä.

Elämme juuri nyt vuoden sitä hetkeä, kun uv-säteily on voimakkaammillaan. Olipa kauneusihanteesi rusketuskertoimilla mikä tahansa, niin nyt on syytä olla varovaisen huolellinen.

Testaa tietosi Yle:n testillä

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 24.6.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, rusketus, terveys, rasismi, matkailu

Saanko kysyä ? kiitos ei

Sunnuntai 16.6.2019 klo 10:46

Näin alkaa liian moni myyntitapahtuma. Tämän jälkeen tulisi käsikirjoitettu ja ulkoa opeteltu myyntipuhe. Ja jos ollaan myymässä tietotekniikka tai verkkopalveluita, kohteeksi otetaan vanhempi henkilö, joka ei tunne palveluita, tuotteita, eikä tiedä loppujen lopuksi mitä ollaan myymässä. Itsekin kuulun ulkoisilta tuntomerkeiltäni tähän kohderyhmään ja kohtaan tilanteen harvase päivä.

Vielä pahempaa on puhelinmyynti. Se että myyjä hyppää eteeni ihan missä tilanteessa tahansa. Puhelinmyyntikielto, salainen numero, numero pois kaupparekisteristä, trafin tiedoista, väestörekisteristä ja mitä niitä nyt onkaan. Puhelimen osoitekirjani yleisin kontaktitieto taitaa olla Älä Vastaa.

Taivas varjele Suomeenkin jo rantautuneet robottipuhelut. Suomessa ei-toivotut robottipuhelut ovat uusi ja vielä pieni ilmiö. Käyttämällä netin kautta toimivaa tekniikkaa, huijari voi soittaa sekunneissa jopa tuhansia puheluja ympäri maailmaa.

Minun puhelimeni vastaajan viesti kertoo, etten vastaa numeroihin, jotka eivät ole tallennettu kontakteihini. Jätä viesti. Näin olen varustautunut puhelinmyyjiin. Ja nyt on onneksi jonkinmoinen roti olemassa.

Nykyisin ei oikein tahdo saada edes myynnissä olevien asuntojen pohjakuvia, jos ei ilmoittaudu jonkin moiseksi vip-asiakkaaksi ja anna yhteystietoja ja puhelinnumeroa – no way.

Miksi myynnin pitää olla agressiivistä?  Kovasti paljon ihmettelen viestinnän näkökulmasta, että sellainenhan rikkoo kaikkia sivistyneitä tuloksellisia kanssakäymisiä. Ja liki sataprosenttisen varmasti tulet petetyksi, jos päätöksenteolla on niin kiire, että sen pitäisi tapahtua tässä ja nyt. Se on hyvä pitää nyrkkisääntönä kaikessa päätöksenteossa ja erityisesti puhelimessa. Niin pientä ja mitätöntä päätöstä ei ole olemassakaan, että kannattaa lähteä mukaan heti ensi-iskulla.

Se miksi ryhdyin näitä kohtaamisia miettimään, johtuu siitä, että juuri eteen tuli pari oikein positiivista kokemusta, jotka pyörsivät ennakkoasenteitani.

Menin käymään Töölön terveysasemalla lääkärissä. Ennakko-odotukseni oli valkotakkinen arvonsa tunteva, kymmenen porrasta minun yläpuolella oleva ihminen, joka lukee koneeltaan käypähoitosuosituksia ja kirjoittaa lääkereseptin. Eikä ole pätkääkään kiinnostunut potilaasta yksilönä.

Vastassa olikin reipas, oikeasti terveen oloinen nuori mies t-paidassaan. Hän oli ilmeisesti myös noteerannut ennakkoon, että kaikki kommunikointini terveysaseman kanssa on tapahtunut netin kautta. Hän ei lainkaan tyrkyttänyt lääkkeitä, vaan pyysi varmistamaan ruokavaliotani. Löydät kyllä googlettamalla ne ruoka-aineet, joiden käyttöä kannattaa välttää. Pääsimme myös hyvään yhteisymmärrykseen jatkoista.

Edellinen lääkärin nettikokemus oli kovasti erilainen. Lääkäri kysyi tulenko hakemaan labratulokset vai lähetetäänkö postitse. Vastasin, ettei kumpaakaan. Näen ne netistä. Vanhempi lääkäri valahti täysin punaiseksi ja kysyi – mitä te sieltä netistä oikein näette?

Olin jo jonkin aikaa tutustunut tuotteeseen, joka tuntui kovasti kalliilta, kun ei ole sata varma sen tuomista hyödyistä ja käytännön tuloksista. Olin siis normaalin tapani mukaan lukenut sivutolkulla erilaisia teknisiä ominaisuuksia ja käyttäjien mielipiteitä. Käyttäjien mielipiteiden suhteen pitää tietenkin olla tarkkana, koska yritykset tehtailevat niitä itse ja toisaalta olen törmännyt niihinkin yrityksiin, jotka ovat jättäneet negatiivissävytteiset kommenttini julkaisematta.

Päätin tuossa pari viikkoa sitten käydä katsomassa, josko ko tuotetta olisi hiplattavana helsinkiläisessä Kampin kauppakeskuksessa. Nettitietojen mukaan tarjolla oli kaksi potentiaalista kauppaa.

Ensimmäisessä kodin tekstiileihin erikoistuneessa Hemtexissä tuote olikin esillä ja myyjä sanavalmiina kehumaan ja tyrkyttämään sitä 249 euron hintaan. Kerroin väyrysteleväni ainakin yhden yön. Menin toiseen kauppaan, missä en uskonut tuotetta olevan hyllyssä, sillä Lifen hyllyt ovat täynnä vitamiini- ja kauneuskosmetiikkapurkkeja.

Yllätys, yllätys Lifessa oli sama tuote 189 euron hintaan. Ryhdyin utelemaan myyjältä tuotteen ominaisuuksista kilpaileviin tuotteisiin verrattuna. Myyjä sanoi heti, että tuote on niin uusi, että hänellä ole mitään extra-tietoa tästä eikä muidenkaan valmistajien vastaavista tuotteista.

Teki suunnattoman vaikutuksen, ettei myyjä ryhtynyt vääntämään puppusanageneraattorilla korulauseita, vaan siirsi päätösvallan suoraan minulle. Lopputulemana oli tuotteen osto, vaikken kotoa lähdettyäni tiennytkään, että tänään ostan tuon kiinnostuksen kohteena olleen tuotteen.

Umpimähkäinen tuotteesta puhuminen ja tyrkyttäminen ihmiselle, jonka tarpeista ei ole mitään tietoa, ei mielestäni ole myyntiä. Myyjän ammattitaitoa on kuunteleminen ja sitä kautta ymmärtäminen mitä on hakusessa.

Hyvän myyjän merkkeihin kuuluu, että hän on sanonut rehellisesti useamman kerran työssään, ettei tämä tuote ole paras mahdollinen sinun käyttöösi. Itse olen muutaman kerran kohdannut tällaisen myyjän ja palannut luottavaisin mielin seuraavallakin kerralla samaisen myyjän pakeille.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 17.6.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: Finnradio, myynti, puhelinmyynti, robottipuhelu, terveysasema, Life,

Valtava määrä hyödyntämätöntä terveystietoa

Sunnuntai 2.6.2019 klo 11:19 - Kauko Niemi

Muutama vuosi sitten K-ryhmä loi tähän asti maailman parhaan tilastotiedon. Plussakorttia höyläämällä asiakas sai yhteenvedon ruokaostostensa ravintosisällöstä.

Insinöörin tarkkoja detaljeja ei kukaan tarvitse, mutta jos tavoitteeni ravinnon suhteen on esimerkiksi 1/3 osa rasvoja, 1/3 proteiineja ja 1/3 hiilihydraatteja, niin automaattisesti syntyvä yhteenveto olisi oikein riittävä.

Syystä tai toisesta K-ryhmä kuoppasi koko idean ja lopetti ravintotiedon jakelun. Sen jälkeen minä taas palasin tuoteselosteiden lukemiseen ja saman tien minulla ei ollut mitään eritystä syytä käyttää K-kauppoja.

Ajatelkaa jokaisen tuotteen sisältämät ravintoaineet ovat prosentin tarkasti lain mukaan valmistajan tiedossa ja julkisesti nähtävissä paketin kyljessä. Suomessa on huikea Finel tietokanta, joka kertoo eri ruoka-aineiden kaiken olennaisen ravintosisällön. Valmiista, olemassa olevasta tiedosta ei todellakaan ole puutetta. Puute on sen hyödyntämisestä.

Tiedonkeruussa ei tietenkään tarvitse selvittää kuinka monta lenkkimakkaraa tai maksalaatikkoa kukin on ostanut, vaan ja ainoastaan paljonko tuli ostettua rasvaa, hiilihydraattia ja kaikkea muuta ravintosisältöä.

Miksi asiaa ei tehdä helpoksi terveydestään välittäville ihmisille ja muillekin. Jokainen tietää, että yhden kauppareissun ravintosisältö ei muuta ihmisen terveyttä suuntaan eikä toiseen. Mutta jos perhekohtainen tilasto osoittaa kuukaudesta toiseen outoja ravintosuhteita ja vaaka osoittaa ylipainoa sekä lääkärissä käynti osoittaa lääkkeitä vaativia diagnooseja. Niin jotain tarttis ja kannattais tehdä.

Valmiin ja olemassa olevan, jopa julkisen tiedon hyödyntämiseen pitäisi saada kaikki kaupparyhmät tasapuolisesti mukaan. Asiakkaan ei tarvitsisi valita kauppaa sen mukaan ostaako terveellisiä porkkanoita vai tuhoisia shipsejä. Olisin jopa valmis maksamaan muutaman euron enemmän veroja, jos valtiovalta lähtisi terveystalkoisiin. Ja valtiollehan tämä olisi pelkästään hyvä investointi sairaanhoitokulujen pienentämiseksi.

* * * * *

Mutta arvatkaapas mitä – Englantilaistutkijat vasta nyt keksivät tämän.

MIT Technology Review -lehti kertoi tutkimuksesta, jossa selvitettiin ravinnon vaikutusta korkeaan verenpaineeseen, verensokeriin ja kolesteroliin.

Tutkijat saivat käyttöönsä kaikki Lontoon suurimman elintarvikeketjun Tescon kuitit vuodelta 2015. He vertailivat kuittien dataa asuinalueittain samojen alueiden yleislääkäreiden seuraavana vuonna kirjoittamiin resepteihin, jotka paljastivat, millaisia tauteja kullakin asuinalueella sairastettiin.

Data oli valtava. Tescolla on Lontoossa 411 myymälää ja 1,6 miljoonaa asiakasta. Nämä ostivat 1,6 miljardia tuotetta vuonna 2015.

Tutkimusryhmä arvioi jokaisesta tuotteesta muun muassa energiamäärän, rasvojen laadun ja hiilihydraatit. Näin he pystyivät analysoimaan kunkin asuinalueen keskimääräisen ravinnon laadun. Asuinalueita on 937.

Odotetusti suuri määrä hiilihydraatteja, rasvaa ja sokeria näytti liittyvän metabolisen oireyhtymän lisääntymiseen, kuten myös suuret kalorimäärät. Kuitupainotteinen ja hyvin vaihteleva ravinto puolestaan näytti torjuvan metabolista oireyhtymää.

Varakkaiden ja korkeasti koulutettujen asuinalueina tunnetut City of London ja Chelsea kuluttivat keskivertoa enemmän kuituja ja niiden asukkaiden ravintoaineiden saannissa oli positiivista vaihtelua.

Vastakohtana oli kaupungin köyhiin asuinalueisiin kuuluva Newham, jonka asukkaat saivat ravinnossaan keskimääräistä enemmän kaloreita ja vähemmän vaihtelevia ravintoaineita. Alueella sairastettiin paljon diabetesta.

Kiinnostavaa tutkimuksessa oli, että tulotaso ei ennustanut sairastumista suoraviivaisesti, toisin kuin ravintotottumukset, joissa terveempinä pysyivät ne, jotka söivät järjestelmällisesti vähemmän hiilihydraatteja, sokeria ja kaloreita ja nauttivat ravintoaineita vaihtelevasti.

Jatkossa tutkijat aikovat ennustaa alueiden verenpaineen, kolesterolitason ja verensokerin kehitystä asukkaiden ostosten perusteella.

* * * * *

Voihan tällaisen tiedon keruussa jarruna olla teollisuuden ja kaupan oma lehmä. Ihmisiä kannustetaan ostamaan kulloinkin muodissa olevaa höttöruokaa. Seuraavalla viikolla taas uusi muotiruoka ja kauppa käy ihmisten terveyden kustannuksella.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 3.6.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveys, ravintotieto, Finel,

Paljon vaihtoehtomelua tyhjästä

Sunnuntai 19.5.2019 klo 12:24 - Kauko Niemi

Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistojen yhteisessä hankkeessa tutkitaan vaihtoehtohoitoihin ja rokotekriittisyyteen liittyvää lääketiedekriittisyyttä Suomessa 1900-luvun alusta tähän päivään.

Alustavien tutkimustulosten perusteella vaihtoehtohoitojen käyttö ei ole viimeisen kymmenen vuoden aikana lisääntynyt, vaan päinvastoin vähentynyt. Tosin meteli vaihtoehtojen kohdalla on kasvanut.

Vuonna 2018 vastaajista noin 20 prosenttia oli käyttänyt jotakin vaihtoehtohoitoa. Vaihtoehtohoitojen käyttö on vähentynyt 10 vuoden aikana, mutta melko laajasti niitä edelleen käytetään ja niille koetaan olevan tarvetta.

Minusta tätä asiaa hämmentää suunnattomasti kielellinen epätarkkuus ja ymmärtämättömyys. Jos joku tekee omia valintoja ja löytää itselleen ratkaisuja vaikkapa lihomisen kurissapitämiseksi ja sitä kautta välttää todennäköisesti monia eri sairauksia, niin mielestäni ei ole kyse vaihtoehtohoidosta.

Sairauden hoidossa vain todella pieni marginaali toteuttaa pelkkiä  vaihtoehtohoitoja. Eikä lääkärin ja vaihtoehtohoitojen vastakkainasettelu ja kärjistys ole millään tavalla relevanttia. Hyvällä yhteisymmärryksellä ne täydentävät toisiaan. Oma-aloitteisella toiminnalla pystytään lykkäämään sairauksia.

Ja nyt en puhu mistään mustasalvoista tai hopeavesistä. Mielenkiinnolla odotan mihin niin sanotun puoskarilain rajat tullaan vetämään. Jos lakia ovat muokkaamassa Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Valvira, niin heillähän ei ole valitettavasti kuin yksi vaihtoehdoton näkemys.

Olen melko varma, etteikö esimerkiksi minun käyttämät ”vaihtoehtohoidot” eli elämän tyylini olisi syynä siihen, että elän edelleen lääkkeetöntä elämää ja viimeisestä flunssasta/influenssasta on kulunut kymmenen vuotta. Enkä tälläkään halua väittää, ennenkö vaikka huomenna sairastuisi niin, että joudun käyttämään kemiallisia, lääkärin määräämiä pillereitä.

Olen myös lukenut selvityksen, jonka mukaan hyväksytyistä lääkkeistä vain 18 prosenttia olisivat sellaisia, jotka eivät aiheuta sivuoireita. Kuitenkin näyttää olevan hyväksyttävää, että sivuoireisiin voidaan määrätä uutta lääkettä. Näin löytyy niitäkin ihmisiä ja eritoten vanhuksia, joilla päivittäinen lääkitys yltää yli 10 eri pilleriin. Tämä jos mikä on mielestäni puoskarointia.

Viimeaikaiset vaihtoehtokohut eivät ole missään suhteessa tuon selvityksen kanssa. Kohujen syynä väärin ja tahallaan väärinymmärretty sana vaihtoehtohoito. Se, että Heikkilä julkaisee kirjan Lääkkeetön elämä tarkoittanee sellaisen terveen elämän kehittämistä yksilötasolla, ettei tarvitsisi turvautua lääkkeisiin. Mutta tietenkin haluttaessa pystytään tulkitsemaan riveiltä ja rivien välistä, että vitamiineilla ja muilla luontaistuotteilla pystytään korvaamaan melkein mitkä lääkkeet tahansa. Näinhän se ei ole.

Terve elämäntapa on täynnä elimistömme hitaita ja luonnollisia muutoksia. Muutosten havainnointiin tarvitaan 4-8 viikkoa, kun taas lääkkeiden kemia tyrmää elimistöämme hyvässä ja myös pahassa per heti. Tästäkään näkökulmasta nämä kaksi asiaa eivät ole vaihtoehtoja toisilleen.

Lääketiedekriittisyys kumpuaa tutkijoiden ihan ikiomasta toiminnasta. Joka viikko ilmestyy uusia tutkimuksia, jotka kumoavat aiemmat tutkimukset. Vaikkapa viime viikolla ilmestynyt WHO:n ulostulo, ettei vitamiinivalmisteista ole mitään hyötyä muistisairauksiin ja vitamiinivalmisteiden käyttö pitäisi lopettaa heti.

Muutama päivä  sitten julkaistu ravintoympyrä, jossa huomioitaisiin terveys ja ympäristö, heittäisi suomalaiset nykysuositukset romukoppaan. Epäterveellinen syöminen puolestaan lisää kuoleman ja sairastuvuuden riskiä enemmän kuin suojaton seksi, alkoholi, huumeet ja tupakointi yhteensä.

Terveystutkimuksia tehdään niin kapeilla yksityiskohdilla ja sitten tutkijat rientävät julkaisemaan niitä oman uransa pönkittämiseksi. Tällaisessa toiminnassa kokonaisuus katoaa ja tutkimusten sekavuus kasvattaa epäluottamusta kansan keskuudessa tiedettä kohtaan.

Toisaalta yksikään instanssi ei voi yleisellä tasolla naulita yksittäisen ihmisten henkilökohtaisia terveysreaktioita jonkun lisäravinteen käytöstä.

Turkuun on perustettu jopa Vastalääke-yhdistys. Yhdistyksen tarkoituksena on kumota perättömiä terveysväittämiä ja etsiä niihin tieteelliseen tutkimukseen perustuvat vastaukset. Suosittelen, että yhdistys kumoaisi myös perättömiä, jopa suurella rahalla sponsoroituja terveystutkimuksia.

- Ihmiset haluavat hoitaa itseään kaikin mahdollisin tavoin, eikä pelkkä lääkärissä käynti enää riitä. Halutaan ottaa itse asioista selvää ja päätöksenteko omiin käsiin. Se on sinänsä hienoa, mutta on ikävää, jos sen seurauksena usko tieteeseen heikkenee, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Tatu Han Ylen haastattelussa.

Usko tieteeseen heikkenee takuu varmasti nykyisellä menolla. Jokaiseen tapaukseen näet löytyy useita ristiriitaisia ”tieteellisiä” tutkimuksia.

Odotan seuraavaa tieteellistä tutkimusta kuinka ruskeahiuksisten vasenkätisten vaste e-vitamiiniin on verrattuna oikeakätisiin. Saattaa vaikuttaa.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 20.5.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

Lue lisää:

Tappavatko vaihtoehtohoidot

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveys, tutkimus, tiede, yliopisto, WHO, lääketiede,

Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä

Sunnuntai 28.4.2019 klo 9:47 - Kauko Niemi

Suomalaista ruokaympyrää on tyrkytetty ja pakotettu 70 vuotta ainoana oikeana ravintokokonaisuutena. Ylen viime viikkoinen otsikointi osuu naulan kantaan - Ravintotieteilijät raapivat päätään, kun kansa syö mitä haluaa.

Jos 70 vuotta raavitaan päätä, luulisi Valtion ravistemusneuvottelukunnan ymmärtävän, että tarjotut viestit ja houkutukset ovat vääriä, eivätkä toimi käytännössä.

Kun ylhäältä annetut suositukset ovat muuttuneet ikään kuin määräyksiksi ja ainoiksi oikeiksi totuuksiksi, niin ollaan todella hakoteillä. Tilannetta kärjistää lisäksi se, että määräyksiä kanavoidaan lääkärien auktoriteettien välityksellä kansalaisten jatkuvaan torumiseen ja mollaamiseen.

Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä ei ole oikein koskaan tuottanut hyvää lopputulosta missään muussakaan asiassa, saati syömisessä. Syömisen seuraukset kun kaiken lisäksi ovat kovasti erilaisia eri ihmisillä, eikä yhtä ainoata oikeata ruokakomboa ole olemassa, joka toimisi tasan samalla tavalla kaikille.

Vähän sama kuin suomalaisen kirkon tilanne tällä hetkellä. Lukkiintuneita ajatuksia ei ole pätkääkään auttanut vaikka papit ovat symbolisesti astuneet alas saarnastuoleistaan ja pitävät saarnansa samalta tasolta kirkkokansan kanssa. Mentaalisesti kirkko kun luulee ainoana tietävänsä mikä on hyväksi ihmisen sielulle ja mielelle ja sitä on parasta kuunnella ja uskoa. Näin on kirkkokin vaikeuksissa oppeineen ja kansa kaikkoaa.

Toisin päin ajateltuna vaikkapa museot ja kirjastot ovat voimakkaasti muuttaneet suhtautumistaan asiakkaisiinsa, siis tavallisen normaaliin ihmiseen. Tulokset ovat vaikuttavia, kun tunkkaiseen ja pölyttyneeseen museoiden taltioimaan historiaan on otettu ihminen mukaan. 

Ei varmasti mitään ole tutkittu niin paljoa kuin ravintoa ja terveyttä. Joka päivä tulee uutta tutkimustietoa, joka sekä vahvistaa entisiä käsityksiä ja toisaalta tutkimuksia jotka kumoaa vallitsevia, jopa virallisesti hyväksyttyjä tietoja.

Yhtä totuutta ei ole olemassa. Ravintosuositusten tieteellinen painoarvo on kiinni siitä mitä tutkimuksia suositusten perustaksi valitaan ja kuka kulloinkin istuu omine käsityksineen ravitsemuksen pyhässä temppelissä eli Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa.

Muiden muassa laaja vuonna 2012 julkaistu norjalainen tutkimus on painettu villaisella. Tutkimus, jossa osoitetaan kolesterolin hyödyllisyys. Se nyt vain ei istunut vallitsevaan piirtaan.

Lopputulos voi vaihdella äärilaidasta toiseen. Ja onkohan neuvottelukunnassa kertaakaan 70 vuoden aikana mietitty kuinka kansalaiset saataisiin innostumaan heidän valinnoistaan ja parhaassa tapauksessa luoda hallintoalamaisille osallistumisen elementtejä.

Neuvottelukunta näyttää pahoittaneen mielensä heidän ajatustensa vastaisista nettikirjoitteluista.  Nettikirjoittelun ja median käyttövoimana ovat yksinkertaisesti eri ihmisten käytännön kokemukset.

Aktiiviset ja kokeilunhaluiset ihmiset ovat biohakkeroineet omalle elimistölleen hyvin toimivan ratkaisun, joka ei ole linjassa virallisten, yleisten suositusten kanssa. Siinähän ei pitäisi olla mitään ristiriitaa, koska olemme kaikki erilaisia. Nettikirjoittelun ongelma vaan on, että näistä sadoista ja tuhansista tapauksista tehdään yleispäteviä muutaman tapauksen perusteella. Sekään ei tietenkään toimi.

Ravintosuosituksia syytetään myös korruptiosta. Todellista vedenpitävää näyttöä ei ole löytynyt lahjonnasta. Ainoa dokumentoitu yhteys on vuosikymmenten takaa yhdysvaltalainen sokeriteollisuus. Sen rooli ja vaikutus tuolloin julkistetuista ravintosuosituksista on kristallin kirkas.

Kanada lähti jokin aika omille poluilleen ravintosuosituksissaan. Suomessa aloitettiin tämän vuoden alussa valmistella uusia 2020-luvun ravitsemussuosituksia. Valmista pitäisi olla vuosina 2022–2023. Kaikki merkit viittaavat vanhaan vallitsevaan käytäntöön ilman radikaaleja muutoksia.

Viime viikkoinen kansainvälisen tautitaakkaa selvittävän (Global Burden of Disease) tutkimuksen mukaan Suomessa yli 12-vuotiaista pojista joka neljäs on ylipainoinen ja tytöistä joka viides. Lihavista nuorista yhdeksän kymmenestä on lihavia myös aikuisena.

Tähänkin ongelmaan löytyi ravitsemusneuvottelukunnalta ratkaisu. Viime viikon lopulla julkaiseman tiedotteen mukaan heidän pitää saada rahaa nuorten ravitsemuksen selvittämiseen. Aikuisväestön ravitsemuksesta kerätään Suomessa tietoa säännöllisesti FinRavinto-tutkimuksilla, mutta lasten ja nuorten osalta valtakunnallinen seurantatieto puuttuu täysin. Tuskin asia tällä ratkeaa.

Toisaalta täytyyhän neuvottelukunnan pystyä osoittamaan, että se on oikeassa ja muut ovat väärässä.



Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 29.4.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, ruokaympyrä, terveys, ruoka, viestintä,

Enhän minä tarvitsisi terveyskeskuslääkäriä

Sunnuntai 17.3.2019 klo 14:52 - Kauko Niemi

Kävelen reilu puolituntia terveyskeskukseen. Odotan päivystyksessä vähintään puolitoistatuntia tai jopa kolme tuntia omaa vuoroani. Samalla saatan vaihtaa mielipiteitä muiden odottajien kanssa röhimisen keskellä, kuinka kamalaa on kipeänä täällä odotella. Ja jos ei vielä ollut tätä virusta, niin nyt se ainakin on.

Tai vähemmän kiireellisissä tapauksissa saat varattua ajan muutaman viikon päähän, Sekin on parempi kuin odottaa vuoroa epätietoisena. Jos odotusaika on kynnyskysymys, niin sitten tuohta pöytään ja nettivaraus yksityiselle. Muuta eroahan palveluissa ei sitten olekaan. Ei ainakaan minun kokemuksella.

Lääkärille on varattu maksimissaan 10 minuuttia kohdata sairas. Lääkärillä, joka ei minua tunne, eikä tiedä mitään menneisyydetäni, menee ainakin 3-5 minuuttia ajasta, kun hän kaivelee koneeltaan minun tietojani. Tosin tietoni ovat aiemman työterveyshuollon takia toisessa tietojärjestelmässä, mihin terveyskeskuslääkärillä ei ole pääsyä.

Kerron lääkärille mikä minua vaivaa. Tosin siinä tilanteessa en osaa kertoa kuin sen mihin koskee. Siis oikeasti kerron oireita enkä itse tautia.  Lääkäri tekee muutaman rutiinimittauksen kuten verenpaineen. Tosin kännykkä sovelluksestani olisi löytynyt yli 300 mittauksen tilastollinen keskiarvo ja yksittäiset mittaukset. Arvovaltahan siinä olisi tietenkin kärsinyt, jos potilaan keräämiä tietoja olisi pitänyt luotettavina. Yksi mittaus 300 mittausta vastaan.

Lääkäri muistaa tai kaivaa koneeltaan käypähoitosuosituksen ja sanoo, että kokeillaan tällaista lääkettä ja jos ei auta, niin sitten tulet ensi viikolla uudestaan ja kokeillaan sitten jotain muuta lääkettä ja mahdollisesti tehdään tarkempia mittauksia ja kokeita. Näin on kartutettu maailman tuhannen miljardin lääkebisnestä mennen tullen.

Lähden vastaanottohuoneesta ja lääkärille jää vielä viisi minuuttia kirjoittaa raportti minun käynnistäni. Uusi potilas kun tulee aina 15 minuutin välein. Siinä ajassa siis kerkeää heittää kehiin jonkun olettamuksen.

Olen kuluttanut minimissäni kolmisen tuntia aikaa tähän arvausreissuun - matkoihin, odotteluun, apteekkiin ja pienen hetken itse vastaanottoon. Eikä kukaan vielä tiedä mitään muuta kuin oireita jostakin pimennossa olevasta taudista, oireita, joita yritetään tukahduttaa kemialla.

Minun soteajattelussani tämän kaiken voi tehdä toisinkin ja aivan samalla, jopa paremmalla lopputulemalla.

Avaan tietokoneeni, täytän kyselylomakkeen, johon menee noin kolme minuuttia. Lataan oman koneen tai kännykän terveyssovelluksistani viimeisimmät mittaukset ja tulokset.

Robotin mietintä vie kymmenisen sekuntia ja saan välittömästi palautteen ja ilmoituksen mahdollisesta lääkereseptistä ja muista terveyttä edistävistä toimenpiteistä. Tämä kaikki tapahtui alle viidessä minuutissa ovea avaamatta vähintäänkin samalla osumatarkkuudella.

Tekoäly oli tunnistanut minut. Analysoinut kyselyn pohjalta taudinkuvan. Analysoinut keräämäni ja mittaamani terveystiedot. Analysoinut millaisia viruksia on liikkeellä. Robotilla on tuhatkertainen tietoisuus lääkäriin verrattuna tämän hetken taudinkuvista.

Itse en jäisi kaipaamaan viiden minuutin henkilökohtaista lääkärin tapaamista. Itse asiassa minulla ei ole vuosikymmenten varrelta kuin muutama wow-muistikuva sellaisista lääkereistä, joiden taitoa ja ihmiskeskeisyyttä kunnioitan vilpittömästi.

Ja niitä lääkäreitä riittää, jotka päivää sanomisen jälkeen pystyy ensimmäisenä asiana toteamaan, että sinulla on huonot ruokailutottumukset. Se näkyi kuuleman labrakokeista, eikä tarvinnut kysäistä syömisestäni yhtään mitään. Näin oli viime kerralla, kun lääkäritädin kohtasin henkilökohtaisesti.

Vikahan ei tietenkään ole lääkärissä vaan systeemissä. Ne mitkä mahdollisuudet sallitaan lääkäreille tällä hetkellä, niin robotti hoitaisi saman asian monin verroin tehokkaammin ja nopeammin.

Aika määräytyy organisaation tehokkuusajattelun pohjalta ei taudin selvittämisen pohjalta. Byrokratia kaikessa viisaudessaan määrittää mitä lääkäri saa määrätä hoidoksi, eikä lääkärin vuosien varrella kehittynyt ammattitaito. Ja jokainen parantuminen tarvitsee lisäksi uskoa ja potilaan motivoitumista auttaa luontoäitiä korjaamaan tapahtuneet häiriöt. Ja tämä usko on uskomushoitoa parhaimmillaan.

Mitäs tehdään vapautuville lääkäreille. He hoitavat tutkimus-, osaamis- ja kokemusperäisesti ja yksilöllisesti potilaita, jotka eivät selvinneet robotin ohjeilla ja niitä, joita he ovat omalääkärinä hoitaneet ja seuranneet jo vuosia. Tapauksia, jotka eivät ole byrokratian palasia eli käypähoitosuositusten keskiarvo-ihmisiä.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 18.3.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Finnradio, terveyskeskus, robotti, lääkäri, byrokratia

Ristiriitaista ravintoa

Lauantai 22.9.2018 klo 12:05 - Kauko Niemi

Onkohan maailmassa mitään niin ristiriitaista, virallista tietoa kuin ruoka- ja terveystieto. Asiaa mutkistaa vielä se, että kumpikin liittyy erottomasti yhteen. Terveyttä on ensisijaisesti syytä hoitaa luonnollisella ravinnolla. Tosin aina viranomaisia myöten nämä kaksi asiaa pidetään erillään ja käsitellään yksi pieni yksityiskohta kerrallaan ilman kokonaisuutta.

Sama linja on ravinnon ja terveyden tutkimuksissa ja yhteen asiaan keskittyviä tutkimuksia rahoittaa useimmiten taho, jolla tuppaa olemaan liiketaloudellinen kiinnostus lopputulokseen. Viikon sisällä on ilmestynyt kaksi varsin mielenkiintoista tutkimusta. Molemmissa on enemmän mukana kokonaisuus.

Onkohan mitään tutkittu niin paljon kuin alkoholia ja sen vaikutusta. Lääketieteellisen Lancet-julkaisun uusimmassa tutkimuksessa selvitettiin alkoholinkäyttöä yhteensä 195 maassa ja tarkasteltiin aikaisempi tutkimuksia, joita on tarjolla arvatenkin tuhansia.

Tällä kerralla tultiin tulokseen, että yksikin annos alkoholia lisää terveysriskejä. Mistään alkoholimäärästä ei tutkimuksen mukaan ole hyötyä terveydelle.

Huomattavaa tässä tutkimuksessa on se, että siinä tarkasteltiin kokonaistaakkaa. Vaikka maltillisesta alkoholinkäytöstä olisi esimerkiksi jonkun tietyn sairauden kohdalla joku pieni hyöty, muiden sairauksien riski kasvaa alkoholia käytettäessä. Esimerkiksi rintasyöpäriski kasvaa suorassa suhteessa annosmääriin.

Aiemmissa tutkimuksissa on päädytty muun muassa siihen, että kohtuukäytöstä – eli yhdestä kahdesta annoksesta päivässä – voi olla esimerkiksi sydänsairauksien ehkäisyssä hyötyä.

Alkoholista löytyy todellakin lukuisia ”virallisia” tutkimuksia, joilla kuka tahansa saa koska tahansa erinomaisen tekosyyn naukkailuun.

Toinen viikon sisällä julkistettu tutkimus tuo vahvistusta kolesterolin vastarintakiikkeelle ja huolestuttaa aivan varmasti lääketehtaita yli kaiken.

Iso-Britannian ja Irlannin media on viime päivinä laajasti kertonut uudesta tutkimuksesta, joka toteaa, ettei kolesteroli aiheuta sydäntautia ja ettei LDL ole lainkaan haitallinen. Johtopäätelmä on syntynyt 1,3 miljoonan henkilön potilastietojen pohjalta.

Asian ongelmaa lisää se, että pelkkien mittausnumeroiden perusteella ihmisille syötetään haittavaikutuksiltaan hankalia statiineja selvittämättä mistä kolesteroliarvot johtuvat. Tuossa tutkimuksessa todettiin, että korkea "huono" kolesteroli on hyödyllinen koko eliniän kannalta.

Ihmisen kokonaisuus unohtuu kolesterolikeskusteluissakin. Kuten yksi lääkäri on verrannut, että ajat autolla ja moottori kuumenee, niin riittääkö sinulle, että väännät vaan lämpömittaria alaspäin välittämättä mitä moottorissa todella tapahtuu. Itse kohtasin yhden lääkärin, joka asiallisesti selvitti kolesterolien merkityksen ja todisteli, että itse luvuilla ei ole suurtakaan merkitystä, kunhan niiden suhde on oikea. Ja kuinka usein sinua on valistettu, että ilman kolesterolia elimistösi ei esimerkiksi pysty hyödyntämään kovin tärkeää D-vitamiinia.

Ravintopuolella saat lukea joka päivä uusia tutkimuksia ja selvityksiä, joka lupaavat yhden yön tempulla terveyttä loppuelämäksi. Paitsi että seuraava päivänä ilmestyy uusi tutkimus, joka kumoaa edellisen ja kaikki viralliset ja epäviralliset ravintosuositukset, siihen asti, kunnes seuraava ”tutkimus” taas ilmestyy.

Kaiken ongelmahan on se, että selvityksiä ja tutkimuksia tehdään yksi asia kerrallaan. Jo senkin takia, ettei kellään olisi varaa tutkia itse asiaa ja sen sivuvaikutuksia eli kokonaisuutta. Eikä kenelläkään ole riittävästi aikaa kokonaisuuden selvittämiseksi. Tähän kun lisätään vielä sekin tosiasia, ettei ole kahta tasan samalla tavalla toimivaa ihmiskoneistoa, niin selvitykset ovat keskivertoarvauksia.

Keneen voit uskoa? Oikeastaan vain itseesi. Opi kuuntelemaan itseäsi ja tee itsesi kanssa ihmiskokeita. Kokeilu ei sitten ole sellainen, että illalla syöt avocadon ja aamulla tiedät sen vaikutuksen. Ensimmäiseksi kannattaakin aloittaa ja oppia ymmärtämään kuinka kauan elimistösi panee muutoksille hanttiin ennen kuin mitään tapahtuu. Se on joka tapauksessa viikkoja.

Äläkä silmät sinisenä usko, mitä tutkijat ovat löytäneet ja ryntää rohdoskauppaan tai apteekkiin ostamaan lisää elinaikaa.

Ja niin kuin olen monesti aiemminkin sanonut, kun jalkasi katkeaa, niin sen kanssa ei kannata aikailla eikä ihmetellä jos kukkaterapia ei auta, vaan anna koululääketieteen pistää palaset paikalleen.

 

https://www.irishtimes.com/news/health/no-evidence-high-cholesterol-causes-heart-disease-say-doctors-1.3627093

 https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)31310-2/fulltext

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 24.9.2018 klo 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: ravinto, tutkimus, terveys, viestintä, Finradio

Joka ikinen hoito tarvitsee uskomusta

Sunnuntai 24.6.2018 klo 15:08 - Kauko Niemi

Sellaista sairautta ei olemassakaan, etteikö potilas tarvitsisi uskoa sen paranemiseen. Toinen lääkäri saa potilaan paranemaan nopeammin kuin toinen. Hän pystyy luomaan voimakkaamman uskomuksen potilaaseen. Joku paranee jo lumelääkkeellä.

Ja sitten on niitä lääkäreitä, jotka vähät välittävät potilaan kokonaisuudesta tai saati kiinnostuu mistään muusta kuin tehdyn kokeen perusteella määrätystä käypähoitosuosituksen mukaisesta lääkkeestä. Hän tekee työtään 100 prosenttisella virkavarmuudella. Toki vastakkainasetteluun tarvitaan sitten niitäkin, jotka uskovat liikaa luontaisiin hoitoihin.

Ilmeisesti virallinen terveydenhoitotaho on luonut ainakin kaksi harhaanjohtavaa termiä uskomushoito ja vaihtoehtohoito. Jokainen tarvitsee uskomusta paranemiseen ja valitettavasti luontaishoidot, joihin kuuluu ”yrttien” lisäksi kaikenlainen liikkuminen, elämäntapa, eivät ole vaihtoehtoja. Vaan ne pyrkivät vahvistamaan ihmisen elimistön luontaista toimintaa, mikä on ehdottomasti pitkällä aikajänteellä parempi vaihtoehto kuin mikään pillereiden jatkuva popsiminen.

Sekin kannattaa muistaa, että monien lääkkeiden lähtökohtana on erilaiset luontaistuotteet.

Käsitteet menevät kovasti helposti sekaisin ja etenkin kun suomalaisille lääkäreille ei edes opeteta muuta kuin oireiden hoitoa. Toki jokainen ymmärtää, että jos jalka katkeaa, niin sitä ei sidota heinällä, eikä sille ole muita vaihtoehtoja kuin pistää palaset kasaan ja uskoa vahvasti, että muutaman viikon kuluttua jalka on taas käytettävissä.

Lääkkeetön elämä pitäisi olla jokaisen ensisijainen tavoite. Aina se ei ole mahdollista. Valitettavasti se ei ole kaikille sopiva käypähoito. Ihmisen uskomus ei ole riittävän vahva ja ainainen halu päästä keinolla millä hyvänsä nopeaan ja ennen kaikkea helppoon ratkaisuun, ajaa pillerilinjalle. Helpoin esimerkki on vaikkapa viikonlopun jälkiriemuun otettu särkylääke. Vaikka ihan varmasti pääsisi tästä tilapäisestä häiriöstä yli ilman pilleriäkin. Jokainen särkylääke tuhoaa myös hyvää bakteerikantaa ja heikentää aina elimistön normaalia toimintaa.

Pahintahan on se, että lääkkeiden epämääräisiä haittavaikutuksia hoidetaan toisella lääkkeellä ja haittavaikutuksia voi tulla vain lisää. Esimerkiksi simvastatiinin aiheuttamia lihaskipuja lähdetään hoitamaan kipulääkkeellä tai beta-salpaajan aiheuttamaa huimausta huimauslääkkeellä. Ja näin turhien lääkkeiden kierre on valmis.

Olen lukenut sellaisenkin selvityksen, jossa arvioitiin, että vain vajaat 20 prosenttia lääkkeistä toimii niin kuin niiden on ajateltu toimivan. Parantaa ilman haittavaikutuksia. Tämä selvitys tietysti voi olla samanlainen kuin niin monet muutkin selvitykset, joiden päätelmät myötäilevät selvityksen maksajan tarkoitusperiä.

Nyt olisi korkea aika lopettaa vastakkainasettelu – joko tai -kinaaminen ihmisen kokonaisvaltaisessa hyvinvoinnissa. Keski-Euroopassa ei ole lainkaan harvinaista, että lääkäri antaa lääkettä ja sitä boostaamaan jotakin luontaistuotetta tai lääkekuurin jälkeen luontaistuotteita nopeuttamaan palautumista.

Saksassa lääkäreiksi opiskelevien opintoihin kuuluu luontaishoito-oppia, johon voi myös erikoistua. Luontaishoito-opin viisi klassista menetelmää ovat fytoterapia eli kasvilääkintä, vesi- ja lämpöhoidot, terveellinen ruokavalio (myös paastot), liikunta- ja hierontahoidot sekä terveet elämäntavat. Luontaishoito-opissa pyritään käynnistämään ja tukemaan elimistön itseparantamista.

Lääkkeiden haittavaikutukset ovat sikäli hankalia, että haitat ovat kovasti erilaisia eri ihmisille ja samoin ovat vaikutukseltaan luontaistuotteet sekä näiden ja lääkkeiden yhteisvaikutukset.

Tieto haittavaikutusten taustoista ovat viime vuosina onneksi lisääntynyt. On opittu tuntemaan yksilöllisiä perimään liittyviä ominaisuuksia, jotka vaikuttavat sivuvaikutusten riskiin. Käyttöön on esimerkiksi vakiintunut ns. farmakogeneettinen testi, johon on kerätty n. 20 lääkevasteeseen vaikuttavaa geeniä.

Määrittämällä nämä potilaasta voidaan lääkkeiden haittavaikutuksia merkittävästi vähentää, kun lääkkeet ja lääkeannokset voidaan valita yksilöllisesti potilaalle sopivaksi.

Aina kannattaa pitkällä tähtäimellä vaalia lääkkeetöntä elämäntapaa.


Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 25.6.2018 klo 13:00 (Esapanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uskomushoito, vaihtoehtohoito, terveys, lääkkeetön elämä, lääkäri, hoitosuositus

Mittaaminen kertoo suunnan

Sunnuntai 6.5.2018 klo 9:28 - Kauko Niemi

Yhtään grammaa painostani ei ole koskaan kadonnut peiliin katsomalla. Mielikuvitukseni on niin vilkas ja kekseliäs, että aina peiliin katsoessani löytyy joku mieluinen selitys ja tulkinta sille mitä on tapahtunut. Toisaalta minua ei ole koskaan liiemmin ulkonäköni haitannut suuntaan eikä toiseen.

Ainoa tapa saada jotain aikaiseksi on mitata asioita ja seurata mittaustulosten muutosta. Mittaamalla en tietenkään pyri mihinkään absoluuttiseen totuuteen, vaan seuraamaan todellakin muutoksia suuntaan tai toiseen.

Opin ymmärtämään miten verenpaineeni käyttäytyy. Tiedän syömiseni ja liikunnan vaikutukset painooni. Tiedän, että kuuden vuoden liikunta-aktiivisuuskirjanpito osoitti kohtuullisen hyvään terveyteen riittävän 58 minuuttia päivässä plus hyötyliikunta ja sitten kun lopetin mittaamisen niin kaikki romahti.

Kyllä minä liikun, on turha väittää, jos ei ole lyödä minuutteja tai muitakaan faktoja pöytään.

Itsensä mittaamiseen löytyy teknisiä välineitä vaikka kuinka. Sillä tasolla en kuitenkaan ole kuin Biohakkereiden Teemu Arina, joka mittaa lähes kaiken. Nyt olen jo törmännyt muutaman kerran siihen, että hyvät mittaustulosten taltioinnit ovatkin joutuneet kaatopaikalle. Palvelu on lopetettu tai muutettu niin, etteivät vanhat tiedot olekaan siirtyneet uuteen alustaan.

Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Taltioni. Takana oli useita terveysalan toimijoita ja sitten vuosien käytön jälkeen vaan ilmoitetaan palvelun loppuvan. Toisikohan sote tullessaan tällaisen kokonaisvaltaisen Kannan, jossa olisi terveyteen vaikuttavia tekijoitä muutakin kuin labratulokset ja lääkkeet.

Digitaaliset mittarit tuovat helpotusta esimerkiksi monille diabetespotilaille. Mittareilla verensokerin tasoa on helppo seurata ja hypoglykemioita voi ennakoida. Unen ja palautumisen seuranta on myös trendikästä ja niiden mittaamista tarjoaa yhä useampi työterveyspalveluiden tuottaja. Unen ja levon seuranta onkin yksi tärkeimpiä asioita ihmisen hyvinvoinnissa. Unen laatuun saan itsekin uutta tekniikkaa kuukauden sisällä.

Mittaaminen ei kuitenkaan ole kaikille taikakeino motivointiin ja parempaan terveyteen sekä hyvinvointiin. Joidenkin mukaan on oltava tarkkana, ettei mittaaminen motivoimisen sijaan laske motivaatiota. Ei nimittäin ole itsestään selvää, että ihminen innostuu huolehtimaan itsestään paremmin, kun huomaa painonsa nousseen tai sokeriarvojen heikentyneen.

Eräänkin tutkimuksen mukaan tiivis seuranta ja palaute verensokerimittausten tuloksista voi jopa heikentää potilaan hoidon tuloksia. 12 kuukauden tutkimuksessa eniten palautetta saaneilla potilailla oli suurin todennäköisyys jättää seuranta kesken.

Syyt tähän ovat inhimillisiä. Ihminen haluaa välttää häpeää ja epäonnistumista. Jos mittarit näyttävät huonoja tuloksia, on miellyttävämpää jättää seuranta kesken kuin kohdata ikävä totuus.

Osa ihmisistä reagoi pettymyksiin tunteella, osa järjellä. Järjellä reagoivien on  helpompi etsiä hyviä ratkaisuja tilanteen parantamiseen, tunteella reagoivan voi olla vaikea löytää ulospääsyä tilanteeseen.

Asiantuntijat ehdottavatkin, että olisi tärkeää tukea potilaiden omia selviytymiskeinoja. Kun ohjataan potilaita näkemään tilanteen ratkaisujen olevan heidän omissa käsissään, eikä ulkoisten olosuhteiden aiheuttamia, ovat tulokset parempia.

Lähtökohtaisesti mittaamisessa on paljon hyvää, mutta sen käyttöä on tärkeä kohdistaa oikein. On tärkeää ensin rakentaa motivaatio ja ymmärrys, kuinka voi itse auttaa itseään. Eikä kyse ole hyvyyden tai huonouden osoittamisesta ja haukkuma-aseista, joilla terveydenhuollon ammattilaiset voivat sinut lannistaa.

Itse uskon, että tulevaisuudessa omilla yksilöllisillä mittaustuloksilla on suurempi merkitys esimerkiksi terveydenhoidossa kuin keskimääräisillä käypähoitosuosituksilla. Tällä hetkellä minun keräämä data minusta ei kelpaa, eikä kiinnosta lääkäreitä, joiden ainoa terveydenhoidollinen lähtökohta on tehdä vain labrakokeita ja määrätä niiden pohjalta lääkkeitä. Silloin ollaan jo sairaita.

Pari kuukautta sitten lääkäri totesi minulle suoraan labrakokeen pohjalta, että sinulla on huonot ruokailutottumukset, kun kolesteroliarvosi on koholla. Tätä lausuntoa hän ei koskaan saa anteeksi, sillä 99 prosenttia syömisestäni teen alusta alkaen itse puhtaista raaka-aineista ja aina terveysnäkökulma mielessä.

 

Tämä on kuultavissa podcastina maanantaina 7.5.2018 klo 20:30 Finnradion taajuudella 104,8 Costa del Solilla tai nettikanavalla Finnradio.fm (21:30 Suomen aikaa)

 

 

Lue myös tämä

http://www.iltalehti.fi/digi/201707122200260191_du.shtml

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: terveys, biohakkerointi, terveysmittaukset

Käytännön kokemukseni eivät kääntäneet sairaudenhoitoa terveydenhoidoksi

Sunnuntai 18.2.2018 klo 13:21 - Kauko Niemi

Elämäni ensimmäinen kokemus sairaalahoidosta ei tuonut tullessaan juurikaan mitään uutta kokemusperäistä, joka olisi kääntänyt sitkeät ajatukseni siihen suuntaan, että Suomessa olisi jotenkin erinomaisen hyvä terveydenhoito.

Sen sijaan meillä on varmasti erittäin hyvä sairaudenhoito, joskin täynnä kummallista byrokratiaa. Olen valmis vaihtamaan terveyskeskuksen nimen sairauskeskuksesti, mutta sairaala on jo sinänsä hyvä nimi laitokselle, missä hoidetaan sairaita.

Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta terveydestään omin avuin. Tosin sekin on vaikeaa, kun viranomaiset luokittelevat sinut tasan tarkkaan sen mukaan, kuinka hyvin noudatat yleisiä viranomaissuosituksia elämässäsi, vaikka oletkin ainutkertainen yksilö.

Viime perjantaisessa Helsingin Sanomien kolumnissa Jaana Savolainen on asian ytimessä – Oi jospa saisin valita oman lääkärin. 

Tuohon tekee mieli jatkaa, että aika monihan valitsee hyväksi kokemansa, luotettavan parturin tai autokauppiaan niin miksei lääkäriä. Soten valinnanvapaus ei tätä ongelmaa poista, voit vain valita se oven, josta menet sisään aina vain uuden ja taas uuden ja vieraan lääkärin pakeille.

Lääkärillä on toki käytössään labratuloksia sinun sairauksista, muttei paljoakaan tietoa sinun terveydestä, jota pitäisi hoitaa.

Savolainen kirjoittaa osuvasti, että yleislääkärin työn idea on Suomessa kadonnut. Terveyskeskuksissa hoidetaan yksittäisiä vaivoja kuin sairaaloissa, sen sijaan, että potilaan oma lääkäri hoitaisi ihmisen hyvinvointia kokonaisuutena. Lääkäri saa saman palkan riippumatta siitä hoitaako hän 10:tä vai 30:tä potilasta päivässä.

Savolainen paljastaa parikymmentä vuotta sitten tehdyn ja hyväksi havaitun kokeilun, jossa 40 000 suomalaista listautui seitsemän vuoden ajan ammatinharjoittajalääkäreille. Kokeilun jälkeen todettiin, että homma toimii ja on lisäksi taloudellista. Lääkärit ja potilaat olivat tyytyväisiä. Loppu­raportti suositteli mallin käyttöönottoa koko maassa. Raportti haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.

Mutta takaisin tuohon viikon sisäpiirikokemukseeni sairaalassa, joka paljasti monia kummallisuuksia ja patabyrokraattisuutta.

Homma tietty eteni niin että heti kättelyssä Sairaalassa otettiin kärrillinen verinäytteitä, kolme erilaista kuvausta, jotta löydetään sairaus, johon lääkäri määrää kemialliset lääkkeet, joita lääketehtaat lääkärille suosittelevat. Muu ei sitten tunnu kiinnostavan.

Yhtenä aamuna taas otettiin verinäytteitä ja kysäisin veriarvojani. Vastaus kuului, ettei hän saa niitä sanoa. Tosin hän vinkkasi silmää ja sanoi, että kun lääkäri tulee kertomaan, että kaikki tulokset ovat hyviä, niin muista tingata, että mitkä kaikki tulokset ja täsmällisesti kuinka hyviä. Erinomainen neuvo.

Tosin muistutukseksi haluan mainita, että koetulokseni voin katsoa netistä. Omakannasta pääsen niitä katsomaan. Näin tietosuoja kääntyy vain sairaalan byrokratiaksi. Juurihan näytteenottaja tarkisti henkilötunnukseni ja varmisti, että olen oikea henkilö.

Samaan hengenvetoon muistan, kun piipahdin muutama vuosi sitten Mehiläisessä ja vanhempi herrasmieslääkäri kysyi tulenko hakemaan tuloksia vai lähetetäänkö ne postitse? Kerroin etten tarvitse kumpaakaan, sillä näen ne netistä, Omamehiläisestä. Silmänräpäyksessä lääkäri lehahti täysin punaiseksi ja kysyi mitä kaikkea te sieltä netistä näette?

Sairaalakeikalla päätin hieman keskustella lääkärin kanssa terveydestä. Keskustelu loppui ensimmäiseen lääkärin vastaukseen. Teillä on huonot ruokatottumukset, jotka näkyvät kolestroliarvoissa. Päässäni pyörähti ajatus, jonka pystyi onneksi pitämään sisälläni – kiitti vaan vitusti.

Teenhän kaiken suuhunpanemani ruuan itse ja senkin vain ja ainoastaan terveyskriteerein.

Sairaalan käytävällä vilisee ihmisiä menen tullen ja minulle ei avaudu mistä pienestä osa-alueesta kukin vastaa. Kertaakaan en viikon aikana onnistu kysymään mitään oikealta henkilöltä. Tosin saan vastauksen keneltä pitää kysyä, mutta kun kaikilla on valkoiset takit.

Joka päivä yksi henkilö käy tarkistamassa huoneen tarvikelaatikot, vaikkei niitä kukaan ole avannut. Joka päivä joku vaihtaa mustat jätepussukat uusiin mustiin pusukoihin vaikkei niissä ole yhtään roskaa. Näin se sote pyörii päivästä toiseen.

Kotiin lähtiessäni saan vihreäkantisen painotuotteen, jossa muutamalta sivulta voi lukea virallisen suosituksen mukaisesta terveydestä.

 – Positiivista, että olen kuitenkin hengissä.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion nettilähetyksessä maanantaina 19.2.2018 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveyskeskus, sairaala, terveydenhoito, Sote,

Puhutko sinä sujuvasti sotea

Perjantai 6.10.2017 klo 12:53

Minun sote-kuullun ja -näkemisen ymmärtäminen onnistuu vain aika ajoin. Ihan kuin olisin muuttanut Espanjaan ja ymmärtäisin sanan sieltä toisen täältä. Aivan varmaa on, että juuri nyt reputtaisin sote-kielikokeessa.

Sotea rakennetaan kuin iisakin kirkkoa. Suunnitellaan kolmas hallintohimmeli, mikäli Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori ei onnistu sitä torpedoimaan. Nimitettiin viikko sitten digipalvelujen päällikkö, mietitään kuinka sadat tietojärjestelmä saataisiin ymmärtämään toisiaan.

Missä viipyy se tärkein henkilö tai instanssi, joka opettaa puhumaan sotea. Kenen vastuulla on kehittää ymmärrettävää viestintää ja minkä toiminnallisen laatikon vastuulla on saada ”asiakas” ymmärtämään missä ollaan, mitä on saatu selville ja mihin mennään.

Hallinnollisilla päätöksillä, toimintamalleilla ja vastuilla kukin hoitaa vain oman hiekkalaatikkonsa, mutta koko hoitoketjun ymmärtäminen vaatii sujuvaa soteviestintää.

Olin pari kuukautta sitten sähköisesti yhteydessä Terveyskeskukseen. Siis tämä ei ollut se kuuluisa Kanta, missä terveystietoni, reseptit, hoitotahto  jne näkyvät, vaan erillinen sähköinen asiointipalvelu. Miksiköhän ei voisi hoitaa asiaa yhdellä kirjautumisella yhteen järjestelmään.

No lääkäriaika löytyy kun löytyykin parin viikon kuluttua.

Valituslistallani oli kolme asiaa. Lääkäri tarttui kahteen niistä. Molempiin suunnitellaan tehtävän testi. Tosin se toinen paljastui minulle testiksi, kun terveydenhoitaja kahden viikon kuluttua lähestyi tapaamisehdotuksella, jossa antaisi neuvoja, kuinka testi hoidetaan.

Kahden viikon testissä kirjasin 12 tulosta jokaiselta päivältä. Paperille tai vaihtoehtoisesti nettiin. Tosin terveyskeskus ei päässyt nettikirjauksia katsomaan. Siis niinkö, että kirjaan nettiin, kopioin ne sieltä paperille ja vien paperin terveyskeskukseen.

Olin soteviestintää näppärämpi. Selaimeni muodosti linkin tallentamiini kirjauksiin. Nettipalvelu teki valmiit analyysit ja selaimeni muodosti linkin myös analyysiin. Lähetin linkit sähköisesti terveyskeskukseen ja sain pyytämäni kuittauksen, että hommat hoidossa, ja muutaman päivän päästä Kannasta sain lukea, ettei mitään epäiltävää poikkeamaa.

Jos olisi vienyt tulokset paperilla, niin olisiko joku sitten näpytellyt 168 numeroa toistamiseen johonkin järjestelmään analysoitavaksi?

No toisesta testistä tuli heti kolmen viikon kuluttua paperikirje kotiin ja sen verran tietoa, että sinulle varataan aika jatkotutkimuksiin kolmen kuukauden sisällä ja siitä ilmoitetaan erikseen. Mitä missä milloin. No odotellaan, ehkä se paperikirje on jossain postin kätköissä.

Tai käyköhän tässäkin niin kuin jokin aika sitten, kun lääkäri oli laittanut tutkimusmääräyksen Kantaan, muttei kukaan ilmoittanut siitä minulle vasta kuin 8 kuukauden kuluttua.

Tutkimusmääräyksessä oli myös lääkärin antama puhelinnumero mistä varataan tutkimusaika. Paitsi, että kyseisestä numerosta ilmoitettiin, ettei tällaisiin tutkimuksiin voi varata aikaa. Pitää tulla vain sen hetkiseen jonoon.

Laatikkoleikin toinen laatikko ei tiennyt kuinka toinen laatikko toimii.

Sote tullee varmasti olemaan hallinnollisesti ja teknisesti hieno, muttei toimiva, ennen kuin viestintä on ristiin rastiin saumatonta koneiden ja ihmisten välillä. Niin saumatonta ja ymmärrettävää, ettei niin sanotun asiakkaan tarvitse etsiä ja tulkita netistä saamaansa tietoa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, terveyskeskus,

Kun saat tylyn ilmoituksen, että tietotekniikkapalvelu loppuu

Sunnuntai 16.7.2017 klo 12:09 - Kauko Niemi

Terveystietojen tallennuspaikka Taltioni suljetaan tämän kuun lopussa. Näin ilmoitti Medi-IT pari päivää sitten. Itselläni on tallennettu tapahtuneita ja mitattuja terveystietoja vuoden 2012 syyskuusta asti. Eräänlainen terveyshistoriani, joita olen myös silloin tällöin joutunut näyttämään lääkereille selittelyitteni tueksi.

Palvelu vaikutti kaikin puolin luotettavalta ja monin verroin monipuolisemmalta kuin mitä itse sitä käytin. Tosin eihän minulla ole tarvetta seuratakkaan kaikkia mahdollisia terveyteen liittyviä asioita.

Medi-IT Oy on yksi Suomen suurimmista julkisomisteisista sote-ict:n ratkaisutoimittajista. Yhtiön omistaja-asiakkaina on kahdeksan sairaanhoitopiiriä ja Espoon kaupunki (in-house). Omistajapiirien yhteenlaskettu väestöpohja on noin 1,3 miljoonaa suomalaista, ja Medi-IT:n palveluntuotannon piiriin kuuluu noin 50 000 loppukäyttäjää eri asiakasorganisaatioissa.

Taustalla siis kaikkea muuta kuin pieni startup, joka kokeilee hetken jotakin. Tosin tässäkin tapauksessa taustalla Sote-uudistus ja sen taustalla kehittyvä Omakanta-palvelu. Tosin Omakanta ei ole kovinkaan vuorovaikutteinen – ainakaan vielä.

Omakannan ajatusmaailma on vuodelta kivi ja kirves keskiössä 15 minuutin perusteella syntynyt lääkärin kaikkitietävä näkemys taudinkuvasta. Laboratoriotulokset ilman viitearvoja, siis vain asiantuntijoille.  

Edellisen kerran olin todella pettynyt yllättävään lopettamispäätökseen, kun K-ryhmä lopetti palvelunsa, missä pystyit näkemään kuukausi tasolla kaikkien ruokaostostesi ravintoainesisällön. Tiesit oliko kauppakassisi sisällöstä hiilareita enemmän kuin tavoiteltu 20 prosentin taso.

Todella hyvä palvelu, kun joku lukee automaattisesti tuoteselosteet puolestasi ja tekee niistä yhteenvedon. Tällainen palvelu pitäisi olla kansanterveyden kannalta lakisääteinen kaikilla elintarvikkeita myyvillä kaupoilla.

Tietotekniikkapalvelujen yksipuolinen lopettaminen askarruttaa harvase päivä. Tällä viikolla ostin 10 T ulkoista levytilaa ihan fyysisesti tuohon koneeni viereen.

Miten uskaltaisin ostaa pilvipalveluja, tai ryhtyä käyttämään erilaisia sovelluksia, kun en tiedä milloin ne loppuvat ja mikä on yksipuolisesti päätetty hinnoittelu kymmenen vuoden kuluttua. Nyt siis puhun yksityisen ihmisen suulla, jolla on muun muassa valokuvakansiossa noin 150000 filettä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: pilvipalvelut, Taltioni, terveystieto, Medi-IT, terveystieto

Liike on lääke II - neljä tervettä vuotta

Tiistai 15.9.2015 klo 19:51 - Kauko Niemi

Nyt on kulunut neljä vuotta, kun aloitin kirjanpidon liikuntasuoritteistani ja kirjanpito on jatkunut katkeamattomana.

Kolmen vuoden jälkeen tein liikuntasuoritteita keskimäärin 58 min jokaisena päivänä ja nyt neljän vuoden saldo on 55 minuuttia eli kolme minuuttia vähemmän.

Neljän vuoden aikana olen tehnyt 1310 liikuntasuoritetta. Siis 37,5 päivää vuodessa laiskottelua. Liikuntasuoritteella tarkoitan tässä tapauksessa ihan oikeita lenkkejä fillarilla, potkulaudalla, kävellen. Uintia, kuntosalia jne. Ei siis kävellen kauppaan tms.

Vajaa kuukausi sitten tekniikka teki tepposet. Vaihdoin sykemittaria ja omaa tyhmyyttäni jouduin palauttamaan vanhan mittarini synkronoinnin poistaakseni sieltä omat tietoni. Tässä sähläyksessä katosi ainakin noin 20 uintikilometriä. Nuo edellä mainitut luvut eivät siis ole ainakaan kaunisteltuja.

Tähän neljän vuoden jaksoon kuuluu myös ajatus terveydestä muutoinkin. Lopetin kaikenlaisten buranoiden syönnin uskoen että suoliston bakteerikanta vaikuttaa voimakkaasti terveyteemme, eikä sitä pidä häiritä kemialla.

Aloitin reilun yliannostuksen D-vitamiinia ja purkin kyljessä suositellun sinkkiannostuksen ja satunnaisesti muita C-ja B-vitamineja, omega kolmosta. Mitään vakituista lääkitystä minulla ei ”vielä” ole.

Tämän muutoksen jälkeen neljän vuoden aikana minulla on ollut kaksi flunssaa toinen kesti yhden yön ja toinen erittäin lievänä kaksi päivää – siis kurkun kutinaa ei muuta.

100 mikro grammaa D-vitamiinia edustaa siis virallisten suositusten kymmenkertaista määrää. Verestä mitattu D-vitamiinipitoisuuteni oli kahden vuoden jälkeen 107 nmol/l ja neljän vuoden käytön jälkeen eilen mitattuna 143.

Luuston hyvinvoinnin kannalta suosituspitoisuus on yli 80 nmol/l. Ylärajaa ei kukaan suostu asettamaan. Arviot ovat kuitenkin, ettei olisi syytä päätyä yli 250 nmol/l. D-vitamiinin merkitystä vastustuskyvyn vahvistajana en enää epäile.

Liikkumisen tärkein motiivini on terveys ja konkreettisin verenpaine, joka pysyy tällä liikunnan määrällä hallinnassa. En tavoittele 250 kiloa penkiltä tai uutta ennätystä maratonilla. Mitä vanhemmaksi tässä kehittyy, sitä tärkeämmäksi tietysti tulee lihaskunto ja sitä kautta kehon hallinta ja tasapaino. Monipuolinen liikunta ei lihaskuntoa ainakaan haittaa.

Olen luontaisesti lahjakas lihomaan ja valitettavasti on todettava, ettei tällä liikunnan määrällä ole juurikaan mitään painopudotusmerkitystä. Voisin kokemuksesta sanoa, että painonhallinnassa 10 prosenttia on kiinni liikunnasta ja loput mitä suuhusi pistät ja ennen kaikkea kuinka paljon.

Liikuntani on siis pysynyt samana, melko matalasykkeisenä neljä vuotta, mutta painoni oli kolme vuotta lievässä nousussa. Juu - ei ole lihasmassan kasvua. Tämän vuoden alusta kiristin jälleen kerran hiilihydraattiruuvia ja nyt olen noin kuusi kiloa kevyempi.

Siis vielä kerran – mitä järkeä on pitää liikuntapäiväkirjaa? Vain sitä kautta tiedän ja ymmärrän oikeasti mitä tapahtuu. Se on minulle voimakas motivaattori, kun pystyn vertaamaan aikaisempiin vuosiin. Liikkumisen ja ulkoilman merkitys mielialaan ja terveyteen on kiistämätön. Kun lääkärit eivät kirjoita liikuntareseptiä niin täytyy se tehdä itse.

 

Lue myös ykkösosa:
http://kauko.niemi.palvelee.fi/blogi/2014/9/16/336

2 kommenttia . Avainsanat: liikunta, ulkoilu, D-vitamiini, terveys

Saunalla vai ilman

Perjantai 10.7.2015 klo 20:39 - Kauko Niemi

YLE kysyi Suomen suurilta asuntorakennuttajilta kuinka suureen osaan kerrostaloasunnosta rakennetaan sauna tänä päivänä. Vastauksen voisi karkeasti tiivistää - joka toiseen.

Sehän voi olla joillekin jopa niin, että sauna koetaan turhaksi elementiksi ja sitten sitä ruvetaan muuttamaan esimerkiksi vaatehuoneeksi tai muuksi säilytystilaksi, sanoo SRV:n myyntijohtaja Marja Kuosma YLE:n artikkelissa.

Rakennusyhtiöistä todetaan myös, ettei sauna ole kynnyskysymys asunnon ostossa. Neliöt ovat niin kalliita, ettei tilan jaon kannalta saunaan haluta investoida.

Saunaton suunta on toki mahdollinen, mutta veikkaan, että rakennusyhtiöt eivät pane hanttiin, jos saunaa ei rakenneta. Onhan se varmaan rakennuskustannuksiltaan kallis yksikkö kiukaineen, eristeineen ja erikoispuisine lauteineen. Ja kun säästöt sitten näkyvät rakennusyhtiön tulosviivan alapuolella.

Tilankäytöllisesti moninkertainen ongelma on huoneistojen suunnittelu. Todella harvoin tulee vastaan pohjaratkaisuja, missä tilaa ei olisi tuhlattu pitkiin käytäviin. Käytäviin joihin mahtuisi usein neljäkin saunaa.

www.ncc.fi.gif

Tässä tapauksessa, joka on varsin yleinen,
käytävään mahtuisi neljä saunaa.
Todellisia hukkaneliöitä

Käytäväkulttuuri näyttää olevan de facto ja yleisesti hyväksytty. Vanhoja pohjia kopioidaan vuodesta toiseen. Eiväthän ainakaan arkkitehtipalkkiot kuormita asuntojen hintaa.

Ylen artikkelissa saunabisnestä pyörittävä Kimmo Helistö hehkuttaa viran puolesta parhaillaan nousevaa saunarenesanssia. Yleiset saunat ovat tulevaisuuden juttu.

Itse käyn yleisissä saunoissa uimahalleissa ja kuntosaleilla keskimäärin kuusi kertaa viikossa. Se on sauna, missä voi puhdistautua syvällisemmin kuin suihkussa, mutta tällä saunomisella ei ole mitään tekemistä saunan parhaan ominaisuuden – rentoutumisen kanssa tai perheen yhteisen ja läheisen sekä alastoman aidon hetken kanssa.

Saunan terveysvaikutukset ovat kiistattomat. Yleisessä saunassa et voi olla omine ajatuksineen, loikoilla lauteilla ja nostaa jalat kohti kattoa, rentoutua täydellisesti, mihin monet terveysvaikutuksetkin perustuvat.

Olisin melko varuillani siinä hetkessä, kun pitäisi päättää asunto saunalla vai ilman. Saunattomalla päätöksellä rajaa tämän hetken näkemysten mukaan puolet potentiaalisesta ostajakunnasta, kun asunto menee seuraavan kerran vaihtoon.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sauna, terveys, yleinen sauna,

Vanhemmat kirjoitukset »