Työterveydessä olin asiakas ja terveyskeskuksessa olen alamainen

Perjantai 22.4.2022 klo 15.19 - Kauko Niemi

 

Onneksi nämä asiat ryöpsähtivät nyt julkiseen keskusteluun, kun Mika Salminen avasi suunsa ja lyttäsi työterveyshuollon. Samaan aikaan sairaanhoitajien edunvalvonta ja työolosuhteet ovat olleet pinnalla joka päivä jopa pakkolakia myöten. Nyt olisi painavan keskustelun aika - eikä vain kinaamista siitä, onko Salminen oikeassa vai väärässä.

Sote-toiminnassa on oikeaa ja hyväksyttävää vain tervehtyvä ihminen. Enemmän tai vähemmän sairas ihminen ei ole noussut juurikaan keskusteluun tässä mylläkässä. Eikä se ole noussut pramille vuosia kestäneessä sote-politikoinnissakaan.

Eiköhän olisi parasta rakentaa soteuudistus, missä monimutkaiset rakenteet ja byrokratia jätetään kakkoseksi. Kaiken lähtökohta on ihminen, jonka terveyttä ensisijaisesti edistetään ja jos sattuu sairastumaan, niin hoidetaan mahdollisimman hyvin terveeksi. Toki kaikki maksaa ja sekin on sitten jossakin vaiheessa huomioitava mausteena tässä sopassa, kun tiedetään todelliset tavoitteet ja rehdit toimintatavat.

Työterveydenhoidossa tunsin vuosia itseni asiakkaaksi. Minua kuunneltiin ja toimittiin asiallisen nopeasti. Kerrottiin mitä asiakkaan pitääkin tietää. Vuosien varrelta en muista yhtään vitutus-käyntiä. Sen sijaan terveyskeskuskäynnit ovat liki poikkeuksetta olleet alistavaa alamaisen viranomaistoimintaa.

Itse harrastan laajasti terveydenhoitoa ja käytän liki päivittäin terveyttä tukevia tuotteita ja hoitoja. Siis yritän ottaa vastuun terveydestäni. Seuraan ja mittaan sekä opin sitä kautta. Elän toistaiseksi tavoitteeni mukaista lääkkeetöntä elämää ja välillä lunttaan Antti Heikkilän kirjasta tai muualta mitä se Lääkkeetön elämä milloinkin tarkoittaa.

Nykyisin olen käyttänyt myös yksityisiä lääkäripalveluja ikään kuin perssonal traineria terveeseen elämään. Viimeinen lääkärikäynti kesti keskusteluineen kaksi tuntia. Yhtään lääkärin määräystä en ole sokkona hyväksynyt, ennen kuin se on minulle ymmärrettävästi avattu.

Mittauksista ollaan montaa mieltä. Laboratoriotestit näyttävät minulle yhtä luotettavasti kuin lääkärillekin mikä on D-vitamiini- tai varastorautatasoni ja monet muutkin. Erilaisten häppäsvärkkien absoluuttiseen totuuteen en minäkään luota eikä tarvitsekkaan. Seuraan muutosta, kun muutan elämääni, niin kuinka se näkyy mittauksissa. Palauttavan unen haku on kestänyt nyt parisen vuotta ja tuloksia alkaa näkymään.

Viimeinen käyntini terveyskeskuksessa osoitti selkeästi sen mentaliteetin mikä siellä vallitsee. Sisäänmennessä vastaanottovirkailija selaa paperinippua ja löytää, että tämän kertainen lääkäri ottaa vastaan huoneessa 59. Menen hyvissä ajoin istumaan ovensuussa olevaan tuoliin.

Huoneeseen tulee nuorehko valkotakkinen nainen, poistuu, tulee hetken kuluttua uudelleen, poistuu ja vielä kolmannenkin kerran ja poistuu. Ilme ei värähdä, olen ainoa odottava henkilö koko käytävällä. Muutaman minuutin jälkeen tulee vastaanottohenkilö ja huhuilee käytävän päästä – onko täällä lääkäri X:lle odottavaa henkilöä. Vastaanotto tapahtuukin huoneessa 37.

Olin siis ainoa henkilö käytävällä ja eikö virkailija todellakaan muistanut kenet ohjasi väärään paikkaan 10 minuuttia aikaisemmin. Entä tuo lääkäri, joka kävi kolmasti huoneessaanja ohitti minut 10 cm päästä. Eikö hän olisi voinut moikata ja sanoa, että katsotaan se sun näppysi tuossa kulman takana – ei – arvovaltahan siinä olisi kärsinyt, jos alamaista olisi puhutellut ohi virkabyrokratian. Ihan varmasti kaikki osapuolet tiesivät kuka odottaa ketäkin.

Entäs sitten se melko tuore kerta, kun lääkäri lukee sanaakaan sanomatta päätteeltään ensimmäiset 10 minuuttia todennäköisesti minun tietojani. Tai mistäs minä tiesin, vaikka olisi pelannut tetristä. Nuosee äkkiä topakkana ylös ja alkaa kertomaan, kuin raision markkinointijohtaja millaista levitettä minun pitää käyttää. Muttei kysynyt eikä tarkistanut käytänkö leipää lainkaan, saati levitettä. No onneksi jäi vielä 5 minuuttia aikaa tarkistaa se asia, minkä takia olin varannut tämän ajan 7 viikkoa aikaisemmin.

Olen miettinyt sellaista testiä, että varaan ajan terveyskeskukseen ja vastaanotolla alan tingata kuinka voin nykyiseen kuntooni verrattuna vielä parantaa omaa vastustuskykyäni. Entä jos kootaan 100 hengen ryhmä ja varataan tiettynä päivänä kaikki Helsingin terveyskeskukset ja esitetään tuo oleellinen terveyskysymys. Silloinhan noita paikkoja voisi nimittää terveyskeskuksiksi.

Näiden kokemusten jälkeen taidan kannattaa Aki Lindenin omalääkäri-järjestelmää, jos ei parempaa saada aikaan. Hänen mukaansa Suomessa on kolme terveydenhuoltojärjestelmää: maksuton ja jonoton työterveyshuolto, maksullinen ja jonoton yksityissektori – sekä maksullinen ja ruuhkautunut terveyskeskus.

Mika Salmiselle annan tällä kertaa pisteet, että asioita nousee keskusteluun. Tosin pelkkä kinaaminen yksityinen sairaudenhoito bisneksenä, vastaan verorahoilla ylläpidettävän turbo-byrokratia välillä, ei tuota parempaa lopputulosta.

Teknisestihän sairaudenhoidon osaaminen on Suomessa hyvää, kunhan se tehtäisiin joustavaksi ja mahdolliseksi, eikä jokaisella toimijalla olisi useita yksittäisiä päällepäsmäreitä. Lisäksi liki jokaiseen tulokselliseenkin hoitoon löytyy virallinen valittaja oppiriitoineen. Veikkaan, että käynnissä oleva sote-uudistus vain monimutkaistaa asioita entisestään.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 25.4.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 Lisää aiheesta:

Itsemittausten uusimpaan trendiin kuuluu laitteet eteisvärinän mittaukseen

Muotoseikat ratkaisevat