Työterveydessä olin asiakas ja terveyskeskuksessa olen alamainen

Perjantai 22.4.2022 klo 15:19 - Kauko Niemi

 Vastaanotto.jpg
Minä olen nyt sitä ikäluokkaa, jolla on kokemusta kahdenlaisesta sairaudenhoidosta sekä terveydenhoidosta. Lapsena koin jopa senkin, että koko perhe tunsi ja kävi samalla lääkärillä. Lääkäri tunsi ja tiesi tausta ja kokonaisuuden oikein hyvin. Ja nyt puhun omista tuntemuksistani ja siitä mitä olen kokenut, enkä rahasta enkä politiikasta, joilla näitä asioita tänä päivänä pyöritetään luukulta toiselle. Hoitohenkilökunnan asenteella on myös ratkaiseva merkitys paranemisen lopputulokseen.

Onneksi nämä asiat ryöpsähtivät nyt julkiseen keskusteluun, kun Mika Salminen avasi suunsa ja lyttäsi työterveyshuollon. Samaan aikaan sairaanhoitajien edunvalvonta ja työolosuhteet ovat olleet pinnalla joka päivä jopa pakkolakia myöten. Nyt olisi painavan keskustelun aika - eikä vain kinaamista siitä, onko Salminen oikeassa vai väärässä.

Sote-toiminnassa on oikeaa ja hyväksyttävää vain tervehtyvä ihminen. Enemmän tai vähemmän sairas ihminen ei ole noussut juurikaan keskusteluun tässä mylläkässä. Eikä se ole noussut pramille vuosia kestäneessä sote-politikoinnissakaan.

Eiköhän olisi parasta rakentaa soteuudistus, missä monimutkaiset rakenteet ja byrokratia jätetään kakkoseksi. Kaiken lähtökohta on ihminen, jonka terveyttä ensisijaisesti edistetään ja jos sattuu sairastumaan, niin hoidetaan mahdollisimman hyvin terveeksi. Toki kaikki maksaa ja sekin on sitten jossakin vaiheessa huomioitava mausteena tässä sopassa, kun tiedetään todelliset tavoitteet ja rehdit toimintatavat.

Työterveydenhoidossa tunsin vuosia itseni asiakkaaksi. Minua kuunneltiin ja toimittiin asiallisen nopeasti. Kerrottiin mitä asiakkaan pitääkin tietää. Vuosien varrelta en muista yhtään vitutus-käyntiä. Sen sijaan terveyskeskuskäynnit ovat liki poikkeuksetta olleet alistavaa alamaisen viranomaistoimintaa.

Itse harrastan laajasti terveydenhoitoa ja käytän liki päivittäin terveyttä tukevia tuotteita ja hoitoja. Siis yritän ottaa vastuun terveydestäni. Seuraan ja mittaan sekä opin sitä kautta. Elän toistaiseksi tavoitteeni mukaista lääkkeetöntä elämää ja välillä lunttaan Antti Heikkilän kirjasta tai muualta mitä se Lääkkeetön elämä milloinkin tarkoittaa.

Nykyisin olen käyttänyt myös yksityisiä lääkäripalveluja ikään kuin perssonal traineria terveeseen elämään. Viimeinen lääkärikäynti kesti keskusteluineen kaksi tuntia. Yhtään lääkärin määräystä en ole sokkona hyväksynyt, ennen kuin se on minulle ymmärrettävästi avattu.

Mittauksista ollaan montaa mieltä. Laboratoriotestit näyttävät minulle yhtä luotettavasti kuin lääkärillekin mikä on D-vitamiini- tai varastorautatasoni ja monet muutkin. Erilaisten häppäsvärkkien absoluuttiseen totuuteen en minäkään luota eikä tarvitsekkaan. Seuraan muutosta, kun muutan elämääni, niin kuinka se näkyy mittauksissa. Palauttavan unen haku on kestänyt nyt parisen vuotta ja tuloksia alkaa näkymään.

Viimeinen käyntini terveyskeskuksessa osoitti selkeästi sen mentaliteetin mikä siellä vallitsee. Sisäänmennessä vastaanottovirkailija selaa paperinippua ja löytää, että tämän kertainen lääkäri ottaa vastaan huoneessa 59. Menen hyvissä ajoin istumaan ovensuussa olevaan tuoliin.

Huoneeseen tulee nuorehko valkotakkinen nainen, poistuu, tulee hetken kuluttua uudelleen, poistuu ja vielä kolmannenkin kerran ja poistuu. Ilme ei värähdä, olen ainoa odottava henkilö koko käytävällä. Muutaman minuutin jälkeen tulee vastaanottohenkilö ja huhuilee käytävän päästä – onko täällä lääkäri X:lle odottavaa henkilöä. Vastaanotto tapahtuukin huoneessa 37.

Olin siis ainoa henkilö käytävällä ja eikö virkailija todellakaan muistanut kenet ohjasi väärään paikkaan 10 minuuttia aikaisemmin. Entä tuo lääkäri, joka kävi kolmasti huoneessaanja ohitti minut 10 cm päästä. Eikö hän olisi voinut moikata ja sanoa, että katsotaan se sun näppysi tuossa kulman takana – ei – arvovaltahan siinä olisi kärsinyt, jos alamaista olisi puhutellut ohi virkabyrokratian. Ihan varmasti kaikki osapuolet tiesivät kuka odottaa ketäkin.

Entäs sitten se melko tuore kerta, kun lääkäri lukee sanaakaan sanomatta päätteeltään ensimmäiset 10 minuuttia todennäköisesti minun tietojani. Tai mistäs minä tiesin, vaikka olisi pelannut tetristä. Nuosee äkkiä topakkana ylös ja alkaa kertomaan, kuin raision markkinointijohtaja millaista levitettä minun pitää käyttää. Muttei kysynyt eikä tarkistanut käytänkö leipää lainkaan, saati levitettä. No onneksi jäi vielä 5 minuuttia aikaa tarkistaa se asia, minkä takia olin varannut tämän ajan 7 viikkoa aikaisemmin.

Olen miettinyt sellaista testiä, että varaan ajan terveyskeskukseen ja vastaanotolla alan tingata kuinka voin nykyiseen kuntooni verrattuna vielä parantaa omaa vastustuskykyäni. Entä jos kootaan 100 hengen ryhmä ja varataan tiettynä päivänä kaikki Helsingin terveyskeskukset ja esitetään tuo oleellinen terveyskysymys. Silloinhan noita paikkoja voisi nimittää terveyskeskuksiksi.

Näiden kokemusten jälkeen taidan kannattaa Aki Lindenin omalääkäri-järjestelmää, jos ei parempaa saada aikaan. Hänen mukaansa Suomessa on kolme terveydenhuoltojärjestelmää: maksuton ja jonoton työterveyshuolto, maksullinen ja jonoton yksityissektori – sekä maksullinen ja ruuhkautunut terveyskeskus.

Mika Salmiselle annan tällä kertaa pisteet, että asioita nousee keskusteluun. Tosin pelkkä kinaaminen yksityinen sairaudenhoito bisneksenä, vastaan verorahoilla ylläpidettävän turbo-byrokratia välillä, ei tuota parempaa lopputulosta.

Teknisestihän sairaudenhoidon osaaminen on Suomessa hyvää, kunhan se tehtäisiin joustavaksi ja mahdolliseksi, eikä jokaisella toimijalla olisi useita yksittäisiä päällepäsmäreitä. Lisäksi liki jokaiseen tulokselliseenkin hoitoon löytyy virallinen valittaja oppiriitoineen. Veikkaan, että käynnissä oleva sote-uudistus vain monimutkaistaa asioita entisestään.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 25.4.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 Lisää aiheesta:

Itsemittausten uusimpaan trendiin kuuluu laitteet eteisvärinän mittaukseen

Muotoseikat ratkaisevat

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, työterveyshuolto, terveyskeskus, sote, Antti Heikkilä, Mika Salminen, sairaanhoitaja,

Enhän minä tarvitsisi terveyskeskuslääkäriä

Sunnuntai 17.3.2019 klo 14:52 - Kauko Niemi

Kävelen reilu puolituntia terveyskeskukseen. Odotan päivystyksessä vähintään puolitoistatuntia tai jopa kolme tuntia omaa vuoroani. Samalla saatan vaihtaa mielipiteitä muiden odottajien kanssa röhimisen keskellä, kuinka kamalaa on kipeänä täällä odotella. Ja jos ei vielä ollut tätä virusta, niin nyt se ainakin on.

Tai vähemmän kiireellisissä tapauksissa saat varattua ajan muutaman viikon päähän, Sekin on parempi kuin odottaa vuoroa epätietoisena. Jos odotusaika on kynnyskysymys, niin sitten tuohta pöytään ja nettivaraus yksityiselle. Muuta eroahan palveluissa ei sitten olekaan. Ei ainakaan minun kokemuksella.

Lääkärille on varattu maksimissaan 10 minuuttia kohdata sairas. Lääkärillä, joka ei minua tunne, eikä tiedä mitään menneisyydetäni, menee ainakin 3-5 minuuttia ajasta, kun hän kaivelee koneeltaan minun tietojani. Tosin tietoni ovat aiemman työterveyshuollon takia toisessa tietojärjestelmässä, mihin terveyskeskuslääkärillä ei ole pääsyä.

Kerron lääkärille mikä minua vaivaa. Tosin siinä tilanteessa en osaa kertoa kuin sen mihin koskee. Siis oikeasti kerron oireita enkä itse tautia.  Lääkäri tekee muutaman rutiinimittauksen kuten verenpaineen. Tosin kännykkä sovelluksestani olisi löytynyt yli 300 mittauksen tilastollinen keskiarvo ja yksittäiset mittaukset. Arvovaltahan siinä olisi tietenkin kärsinyt, jos potilaan keräämiä tietoja olisi pitänyt luotettavina. Yksi mittaus 300 mittausta vastaan.

Lääkäri muistaa tai kaivaa koneeltaan käypähoitosuosituksen ja sanoo, että kokeillaan tällaista lääkettä ja jos ei auta, niin sitten tulet ensi viikolla uudestaan ja kokeillaan sitten jotain muuta lääkettä ja mahdollisesti tehdään tarkempia mittauksia ja kokeita. Näin on kartutettu maailman tuhannen miljardin lääkebisnestä mennen tullen.

Lähden vastaanottohuoneesta ja lääkärille jää vielä viisi minuuttia kirjoittaa raportti minun käynnistäni. Uusi potilas kun tulee aina 15 minuutin välein. Siinä ajassa siis kerkeää heittää kehiin jonkun olettamuksen.

Olen kuluttanut minimissäni kolmisen tuntia aikaa tähän arvausreissuun - matkoihin, odotteluun, apteekkiin ja pienen hetken itse vastaanottoon. Eikä kukaan vielä tiedä mitään muuta kuin oireita jostakin pimennossa olevasta taudista, oireita, joita yritetään tukahduttaa kemialla.

Minun soteajattelussani tämän kaiken voi tehdä toisinkin ja aivan samalla, jopa paremmalla lopputulemalla.

Avaan tietokoneeni, täytän kyselylomakkeen, johon menee noin kolme minuuttia. Lataan oman koneen tai kännykän terveyssovelluksistani viimeisimmät mittaukset ja tulokset.

Robotin mietintä vie kymmenisen sekuntia ja saan välittömästi palautteen ja ilmoituksen mahdollisesta lääkereseptistä ja muista terveyttä edistävistä toimenpiteistä. Tämä kaikki tapahtui alle viidessä minuutissa ovea avaamatta vähintäänkin samalla osumatarkkuudella.

Tekoäly oli tunnistanut minut. Analysoinut kyselyn pohjalta taudinkuvan. Analysoinut keräämäni ja mittaamani terveystiedot. Analysoinut millaisia viruksia on liikkeellä. Robotilla on tuhatkertainen tietoisuus lääkäriin verrattuna tämän hetken taudinkuvista.

Itse en jäisi kaipaamaan viiden minuutin henkilökohtaista lääkärin tapaamista. Itse asiassa minulla ei ole vuosikymmenten varrelta kuin muutama wow-muistikuva sellaisista lääkereistä, joiden taitoa ja ihmiskeskeisyyttä kunnioitan vilpittömästi.

Ja niitä lääkäreitä riittää, jotka päivää sanomisen jälkeen pystyy ensimmäisenä asiana toteamaan, että sinulla on huonot ruokailutottumukset. Se näkyi kuuleman labrakokeista, eikä tarvinnut kysäistä syömisestäni yhtään mitään. Näin oli viime kerralla, kun lääkäritädin kohtasin henkilökohtaisesti.

Vikahan ei tietenkään ole lääkärissä vaan systeemissä. Ne mitkä mahdollisuudet sallitaan lääkäreille tällä hetkellä, niin robotti hoitaisi saman asian monin verroin tehokkaammin ja nopeammin.

Aika määräytyy organisaation tehokkuusajattelun pohjalta ei taudin selvittämisen pohjalta. Byrokratia kaikessa viisaudessaan määrittää mitä lääkäri saa määrätä hoidoksi, eikä lääkärin vuosien varrella kehittynyt ammattitaito. Ja jokainen parantuminen tarvitsee lisäksi uskoa ja potilaan motivoitumista auttaa luontoäitiä korjaamaan tapahtuneet häiriöt. Ja tämä usko on uskomushoitoa parhaimmillaan.

Mitäs tehdään vapautuville lääkäreille. He hoitavat tutkimus-, osaamis- ja kokemusperäisesti ja yksilöllisesti potilaita, jotka eivät selvinneet robotin ohjeilla ja niitä, joita he ovat omalääkärinä hoitaneet ja seuranneet jo vuosia. Tapauksia, jotka eivät ole byrokratian palasia eli käypähoitosuositusten keskiarvo-ihmisiä.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 18.3.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, Finnradio, terveyskeskus, robotti, lääkäri, byrokratia

Käytännön kokemukseni eivät kääntäneet sairaudenhoitoa terveydenhoidoksi

Sunnuntai 18.2.2018 klo 13:21 - Kauko Niemi

Elämäni ensimmäinen kokemus sairaalahoidosta ei tuonut tullessaan juurikaan mitään uutta kokemusperäistä, joka olisi kääntänyt sitkeät ajatukseni siihen suuntaan, että Suomessa olisi jotenkin erinomaisen hyvä terveydenhoito.

Sen sijaan meillä on varmasti erittäin hyvä sairaudenhoito, joskin täynnä kummallista byrokratiaa. Olen valmis vaihtamaan terveyskeskuksen nimen sairauskeskuksesti, mutta sairaala on jo sinänsä hyvä nimi laitokselle, missä hoidetaan sairaita.

Ihmisen pitää ottaa vastuu omasta terveydestään omin avuin. Tosin sekin on vaikeaa, kun viranomaiset luokittelevat sinut tasan tarkkaan sen mukaan, kuinka hyvin noudatat yleisiä viranomaissuosituksia elämässäsi, vaikka oletkin ainutkertainen yksilö.

Viime perjantaisessa Helsingin Sanomien kolumnissa Jaana Savolainen on asian ytimessä – Oi jospa saisin valita oman lääkärin. 

Tuohon tekee mieli jatkaa, että aika monihan valitsee hyväksi kokemansa, luotettavan parturin tai autokauppiaan niin miksei lääkäriä. Soten valinnanvapaus ei tätä ongelmaa poista, voit vain valita se oven, josta menet sisään aina vain uuden ja taas uuden ja vieraan lääkärin pakeille.

Lääkärillä on toki käytössään labratuloksia sinun sairauksista, muttei paljoakaan tietoa sinun terveydestä, jota pitäisi hoitaa.

Savolainen kirjoittaa osuvasti, että yleislääkärin työn idea on Suomessa kadonnut. Terveyskeskuksissa hoidetaan yksittäisiä vaivoja kuin sairaaloissa, sen sijaan, että potilaan oma lääkäri hoitaisi ihmisen hyvinvointia kokonaisuutena. Lääkäri saa saman palkan riippumatta siitä hoitaako hän 10:tä vai 30:tä potilasta päivässä.

Savolainen paljastaa parikymmentä vuotta sitten tehdyn ja hyväksi havaitun kokeilun, jossa 40 000 suomalaista listautui seitsemän vuoden ajan ammatinharjoittajalääkäreille. Kokeilun jälkeen todettiin, että homma toimii ja on lisäksi taloudellista. Lääkärit ja potilaat olivat tyytyväisiä. Loppu­raportti suositteli mallin käyttöönottoa koko maassa. Raportti haudattiin kaikessa hiljaisuudessa.

Mutta takaisin tuohon viikon sisäpiirikokemukseeni sairaalassa, joka paljasti monia kummallisuuksia ja patabyrokraattisuutta.

Homma tietty eteni niin että heti kättelyssä Sairaalassa otettiin kärrillinen verinäytteitä, kolme erilaista kuvausta, jotta löydetään sairaus, johon lääkäri määrää kemialliset lääkkeet, joita lääketehtaat lääkärille suosittelevat. Muu ei sitten tunnu kiinnostavan.

Yhtenä aamuna taas otettiin verinäytteitä ja kysäisin veriarvojani. Vastaus kuului, ettei hän saa niitä sanoa. Tosin hän vinkkasi silmää ja sanoi, että kun lääkäri tulee kertomaan, että kaikki tulokset ovat hyviä, niin muista tingata, että mitkä kaikki tulokset ja täsmällisesti kuinka hyviä. Erinomainen neuvo.

Tosin muistutukseksi haluan mainita, että koetulokseni voin katsoa netistä. Omakannasta pääsen niitä katsomaan. Näin tietosuoja kääntyy vain sairaalan byrokratiaksi. Juurihan näytteenottaja tarkisti henkilötunnukseni ja varmisti, että olen oikea henkilö.

Samaan hengenvetoon muistan, kun piipahdin muutama vuosi sitten Mehiläisessä ja vanhempi herrasmieslääkäri kysyi tulenko hakemaan tuloksia vai lähetetäänkö ne postitse? Kerroin etten tarvitse kumpaakaan, sillä näen ne netistä, Omamehiläisestä. Silmänräpäyksessä lääkäri lehahti täysin punaiseksi ja kysyi mitä kaikkea te sieltä netistä näette?

Sairaalakeikalla päätin hieman keskustella lääkärin kanssa terveydestä. Keskustelu loppui ensimmäiseen lääkärin vastaukseen. Teillä on huonot ruokatottumukset, jotka näkyvät kolestroliarvoissa. Päässäni pyörähti ajatus, jonka pystyi onneksi pitämään sisälläni – kiitti vaan vitusti.

Teenhän kaiken suuhunpanemani ruuan itse ja senkin vain ja ainoastaan terveyskriteerein.

Sairaalan käytävällä vilisee ihmisiä menen tullen ja minulle ei avaudu mistä pienestä osa-alueesta kukin vastaa. Kertaakaan en viikon aikana onnistu kysymään mitään oikealta henkilöltä. Tosin saan vastauksen keneltä pitää kysyä, mutta kun kaikilla on valkoiset takit.

Joka päivä yksi henkilö käy tarkistamassa huoneen tarvikelaatikot, vaikkei niitä kukaan ole avannut. Joka päivä joku vaihtaa mustat jätepussukat uusiin mustiin pusukoihin vaikkei niissä ole yhtään roskaa. Näin se sote pyörii päivästä toiseen.

Kotiin lähtiessäni saan vihreäkantisen painotuotteen, jossa muutamalta sivulta voi lukea virallisen suosituksen mukaisesta terveydestä.

 – Positiivista, että olen kuitenkin hengissä.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion nettilähetyksessä maanantaina 19.2.2018 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveyskeskus, sairaala, terveydenhoito, Sote,

Puhutko sinä sujuvasti sotea

Perjantai 6.10.2017 klo 12:53

Minun sote-kuullun ja -näkemisen ymmärtäminen onnistuu vain aika ajoin. Ihan kuin olisin muuttanut Espanjaan ja ymmärtäisin sanan sieltä toisen täältä. Aivan varmaa on, että juuri nyt reputtaisin sote-kielikokeessa.

Sotea rakennetaan kuin iisakin kirkkoa. Suunnitellaan kolmas hallintohimmeli, mikäli Helsingin kaupungin pormestari Jan Vapaavuori ei onnistu sitä torpedoimaan. Nimitettiin viikko sitten digipalvelujen päällikkö, mietitään kuinka sadat tietojärjestelmä saataisiin ymmärtämään toisiaan.

Missä viipyy se tärkein henkilö tai instanssi, joka opettaa puhumaan sotea. Kenen vastuulla on kehittää ymmärrettävää viestintää ja minkä toiminnallisen laatikon vastuulla on saada ”asiakas” ymmärtämään missä ollaan, mitä on saatu selville ja mihin mennään.

Hallinnollisilla päätöksillä, toimintamalleilla ja vastuilla kukin hoitaa vain oman hiekkalaatikkonsa, mutta koko hoitoketjun ymmärtäminen vaatii sujuvaa soteviestintää.

Olin pari kuukautta sitten sähköisesti yhteydessä Terveyskeskukseen. Siis tämä ei ollut se kuuluisa Kanta, missä terveystietoni, reseptit, hoitotahto  jne näkyvät, vaan erillinen sähköinen asiointipalvelu. Miksiköhän ei voisi hoitaa asiaa yhdellä kirjautumisella yhteen järjestelmään.

No lääkäriaika löytyy kun löytyykin parin viikon kuluttua.

Valituslistallani oli kolme asiaa. Lääkäri tarttui kahteen niistä. Molempiin suunnitellaan tehtävän testi. Tosin se toinen paljastui minulle testiksi, kun terveydenhoitaja kahden viikon kuluttua lähestyi tapaamisehdotuksella, jossa antaisi neuvoja, kuinka testi hoidetaan.

Kahden viikon testissä kirjasin 12 tulosta jokaiselta päivältä. Paperille tai vaihtoehtoisesti nettiin. Tosin terveyskeskus ei päässyt nettikirjauksia katsomaan. Siis niinkö, että kirjaan nettiin, kopioin ne sieltä paperille ja vien paperin terveyskeskukseen.

Olin soteviestintää näppärämpi. Selaimeni muodosti linkin tallentamiini kirjauksiin. Nettipalvelu teki valmiit analyysit ja selaimeni muodosti linkin myös analyysiin. Lähetin linkit sähköisesti terveyskeskukseen ja sain pyytämäni kuittauksen, että hommat hoidossa, ja muutaman päivän päästä Kannasta sain lukea, ettei mitään epäiltävää poikkeamaa.

Jos olisi vienyt tulokset paperilla, niin olisiko joku sitten näpytellyt 168 numeroa toistamiseen johonkin järjestelmään analysoitavaksi?

No toisesta testistä tuli heti kolmen viikon kuluttua paperikirje kotiin ja sen verran tietoa, että sinulle varataan aika jatkotutkimuksiin kolmen kuukauden sisällä ja siitä ilmoitetaan erikseen. Mitä missä milloin. No odotellaan, ehkä se paperikirje on jossain postin kätköissä.

Tai käyköhän tässäkin niin kuin jokin aika sitten, kun lääkäri oli laittanut tutkimusmääräyksen Kantaan, muttei kukaan ilmoittanut siitä minulle vasta kuin 8 kuukauden kuluttua.

Tutkimusmääräyksessä oli myös lääkärin antama puhelinnumero mistä varataan tutkimusaika. Paitsi, että kyseisestä numerosta ilmoitettiin, ettei tällaisiin tutkimuksiin voi varata aikaa. Pitää tulla vain sen hetkiseen jonoon.

Laatikkoleikin toinen laatikko ei tiennyt kuinka toinen laatikko toimii.

Sote tullee varmasti olemaan hallinnollisesti ja teknisesti hieno, muttei toimiva, ennen kuin viestintä on ristiin rastiin saumatonta koneiden ja ihmisten välillä. Niin saumatonta ja ymmärrettävää, ettei niin sanotun asiakkaan tarvitse etsiä ja tulkita netistä saamaansa tietoa.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sote, terveyskeskus,

Terveyskeskus - missä se on?

Tiistai 15.9.2009 - Kauko Niemi

Kävin tänään ensimmäisen kerran terveyskeskuksessa.


Kun sain ohjeet mennä jälkikontrollointiin omaan terveyskeskukseeni, niin kysyin heti, missä minun oma terveyskeskus on. Oikeasti en sitä tiennyt.

Helppo vastaus hoitohenkilöstöltä oli, että siellä missä sinä olet aiemmin käynyt. En ole koskaan käynyt terveyskeskuksessa, oli vastaukseni.

Terveysorganisaatio ryhtyi etsimään organisaatiostan minun omaa terveyskeskusta. Heiltä meni salapoliisityöhön 20 minuuttia. Itse en varmaan olisi löytänyt koskaan.

Siellä oltiin oikein ystävällisiä. Huomasivat tiliä avatessaan, että uusasiakashankinta on purrut.

Nyt tiedän, että minulla on henkilökohtainen suhde terveydenhoitajatätiin. Onkohan kaikilla muillakin? Mulla on nyt tädin numerokin, jos tulee hätä. Huomenna saan soittaa hänelle. Tietenkin olisin toivonut, että se olisi ollut setä eikä täti. Varahenkilökin on täti eikä setä.

Nyt on minullakin ensimmäiset merkinnät Helsingin kaupungin laajassa terveysjärjestelmässä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveyskeskus