Oikein hyvä puhelintietojen inventaario ja opettavainen treeni

Sunnuntaina iltapäivällä päädyinkin ostamaan uuden puhelimen. Se ei suinkaan ollut heräteostos, vaan olin hankkinut toisen sim-kortin jo reilu puoli vuotta sitten ja sen jälkeen seurannut kohtuullisen aktiivisesti puhelinmarkkinoita. Paljon harkintaa mukana ilman kiirettä.

Tiesin että odotettavissa saattaisi olla melkoinen jumppa. Saman merkkiset puhelimet käskettiin kuitenkin sijoittaa vierekkäin ja sitten vaan siirretään tiedot uuteen luuriin.

Olin tottelevainen ja kun ilmoitettiin, että siirto kestää 18 minuuttia, niin voin tehdä sen ihan tässä saman tien. Tosin uuteen luuriin olikin saatavissa käyttispäivitys – siis toiset 18 minuuttia. Itse tietojen siirto kesti sitten reilut 10 minuuttia.

Oliko tämän jälkeen kaikki valmista ja uuden puhelimen käyttö jatkuisi muitta mutkitta. No onneksi ei ollut jo tietoturvan takia.

Minulla on kännykässäni 66 sovellusta, joista kaksi putosi pois tarpeettomina. Kaikki muut piti avata yksitellen ja päivittää ja aika monessa piti virkistää ja tehdä myös muita säätöjä.

Se oli oikein opettavainen prosessi ja hyvä tarkistuskierros. Muutenhan sitä kännykän elämää ei tulisi kovankaan helposti tarkistettua näin kokonaisvaltaisesti.

Tietoturvan kannalta kaikissa rahansiirtoa ja maksuja hoitavissa sovelluksissa olikin oikein perusteelliset koukerot ja varmennukset. Tosin kolmen tunnin kuluttua ostoksesta maksoin jo sujuvasti Helsinki-Vantaan lentoaseman paikoituksen kännykällä nettipalvelun kautta ja pääsin ulos.

Kaikki pankkipalvelut ja Mobilepay vaativat useamman varmistuskierroksen sekä korttitietojen uudelleen syöttämiset. Sitten muistin, että minulla on puhelimessa OP:n kortin luotto-ominaisuudet ja nyt olisi hyvä lisätä pankkikorttiominaisuudet. Mitäs järkeä on ostaa pullaa luotolla ja maksaa siitä pankille korkoa – credit.

OP ei pankkikorttia juurikaan suosittele. Selkeää vastausta en pankilta saanut mikä asiassa mätti. Vasta neljännen yrittämän jälkeen haluni toteutuivat ja tunti sen jälkeen pankilta tuli viesti, että pankkikorttiominaisuus on nyt toteutunut. Tai fiinimmin kuten pankki sen sanoo – debit.

Sovellusten päivityksiä, tutkimista ja hiomista kesti 2,5 päivää muiden hommien ja lyhyehkön maakuntamatkan ohessa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällainen huoltopäivitys kannatti tehdä. Nyt kaikki on ajantasalla ja puhelimen käyttö yhtä tuttua kuin ennen vaihtoa.

Tämä on varmistanut myös sen tärkeän seikan, ettei vieressä seisova huijari voi kopioida taskussasi olevan puhelimen tietoja. Kokonaiskuva puhelimesta ja sen käytöstä kasvoi merkittävästi.

Mitä sitten tapahtuu vanhalle puhelimelleni? Siinä on virallinen numero, jota käytän niissä tilanteissa, missä puhelinnumero on pakollinen kenttä, jotta voi hoitaa asioita. Tätä puhelinta en muuhun käytä. Saatan toki silloin tällöin tarkistaa onko muisti täyttynyt mainoksista ja muista höpö höpö viesteistä.

Sitten kun organisaatiot ja yritykset lopettavat kaikilla mahdollisilla keinoilla puhelinnumeroiden keräämisen ja voin hoitaa asiani ilman numerojakoa, niin voin myydä sen pois. Tosin en tälläkään hetkellä vastaa numeroihin, jotka eivät ole minun osoitekirjassa ja sen kerron ihan selkeästi vastaajaviestissäni. Yksikään myyntimies ei ole jättänyt soittopyyntöä - onneksi.