aloituskuva_tekstilla_650_DSC_1086.jpg

(kuva toimii linkkinä sisältöön)




En usko sepityksiin

Sunnuntai 16.6.2024 klo 17.57 - Kauko Niemi

Aava_KN235063.jpg

Vuoden aikana olen surrut ja tunnelmoinut neljä kertaa hautajaisissa. Viikonloppuna olin taas kirkkosalissa tosin keskellä iloisten nuorten konfirmaatiotilaisuutta. Yhtään vihkitilaisuutta eikä muutakaan uskonnollista tilaisuutta ole vuoden aikana osunut kohdalle. Kirkoissa olen toki käynyt kuuntelemassa hienoa musiikkia.

Olen kuuliainen kirkollisveronmaksaja, mutten niin sanottu uskovainen, joka eläisi sepitettyjen kirjatarinoiden tiukoissa kahleissa, saati uskoisi niihin ja tarinoiden todellisuuteen ja käyttäytyisi niiden mukaan huomioimatta muiden ihmisten tuntoja ja tarpeita.

Kuinkahan monta kevättä on riidelty siitä, voidaanko tai pitääkö laulaa – jo joutui armas aika. Jos tuon laulun nimi olisi joku muu kuin Suvivirsi, niin se melko varmasti kelpaisi siihen hetkeen, kun koulu loppuu ja alkaa armas loma-aika. Uskonto on pilannut hyvän laulun.

Meistä moni on osallistunut kirkossa hautajaisiin ja vihkitilaisuuksiin. Harva kuitenkaan tietää sitä tiukkaa kaavaa, jonka mukaan tilaisuudet toteutetaan. Tilaisuuden puheet sävyineen ja valittu musiikki viestivät ja luovat tunnelmaa.

Itse olen ollut laulamalla ollut melkoisen monta kertaa luomassa tuota tunnelmaa. Omalla kohdallani on ollut vain yksi kerta, kun kanttori ennakkoharjoituksissa ilmoitti, ettei tätä laulua voida esittää vihkitilaisuudessa, koska se on elokuvamusiikkia.

Kaunis, rauhallinen sävelmä ei siis muka olisi sopinut uskonnollisten sääntöjen mukaan kyseiseen tilaisuuteen. Ilmoitin kanttorille, että tämä on nuorenparin toive ja te voitte keskustella heidän kanssaan valinnasta – minä en ota kantaa asiaan. Tämän jälkeen en kuullut asiasta mitään ja lauloin elokuvamusiikkia vihkitilaisuudessa. Enkä kuullut jälkeenpäin yhtään moitetta lauluvalinnasta.

Viikonlopun konfirmaatiotilaisuuden naispappi johti lämminhenkisesti tilaisuutta ja avasi mitä kaikkea saaristossa pidetyllä rippileirillä tapahtuikaan. Siis muistattehan vuosia sitten käydyn uskonsodan, ettei nainen voi olla pappi. Mielestäni usein miten sympaattisemmin kuin mies.

Tällä hetkellä kirkko tappelee ketkä saavat mennä naimisiin. Sepitetyssä kirjassa on kuulemma kaksi pientä mainintaa asiasta. Jos kaksi ihmistä tykkää toisistaan, jopa rakastavat toisiaan, niin mitä väliä sillä on miltä heidän haarojen välinsä näyttää? Jokin aika sitten kirkkomme kirkolliskokous ei päässyt kovinkaan rakentavaan lopputulokseen. Herätysliikkeet käyttävät kokoaan suurempaa valtaa kirkolliskokouksessa, joka päättää muun muassa kirkon avioliittokäsityksestä. Samat ihmiset olleet päättämässä jo kymmeniä vuosia.

Olen ollut aika monta kertaa budhalaisessa temppelissä seuraamassa heidän virallista seremoniaa. Olen ollut ortodoksisen kirkon palveluksessa sekä ortodoksisessa kastetilaisuudessa.

Koulujen uskonnonopetus pitää muuttaa. Kenellekään ei ole mitään hyötyä kertoa tulkintoja sepitetyn raamatun sisällöstä. Uskonnonopetuksessa hyötyä olisi siitä tiedosta ja tavoista, mitä eri uskontokunnat toteuttavat. Jo yksinkertaisesti kansainvälisissä tehtävissä toimivat henkilöt pystyisivät huomioimaan mitä yhteistyökumppanin uskonnolliset rituaalit vaativat ja sallivat.

Tai kuten nyt viikonlopun konfirmaatiotilaisuuden jälkeen päivänsankarin konfirmaatiokahvit, johon läheisimmät ja parhaat arkiystävät eivät saaneet lupaa tulla yksityiseen kotiin. Heidän vanhemmillaan ei varmastikaan ollut käsitystä, ettei kotona kahvi- ja ystävien tapaamisessa millään muodoin käsitellä enää uskon asioita. Ei rukoilla, eikä veisata virsiä.

Toukokuun lopulla Ylen ykköskolumnissa Amani Al-mehsen valistaa kuinka Suomessa on hiljaista ja näkymätöntä väkivaltaa, jota ei tunnisteta. Kohtaamasi kohteliaan tytön käytöksen takana voikin olla painostava ja vahingoittava ympäristö, jonka ongelmiin valtaväestön feminismi ei uskalla tarttua. Suomessa asuvan henkilön olemista ja tekemistä vahditaan ja ohjataan tuolta jostain jopa tuhannen kilometrin päästä.

Uskonnonvapaus on oikeus tunnustaa ja harjoittaa haluamaansa uskontoa tai olla tunnustamatta mitään uskontoa. Ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden ilmaisevat kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten Yhdistyneitten kansakuntien Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus ja Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus. Ajatuksen, uskonnon ja elämänkatsomuksen vapaus koskee sekä uskonnollisia että ateistisia käsityksiä.

Lisää aiheesta:

Huoltaja vaatii Suvivirren veisaamisesta hyvitystä

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Usko, uskovainen, kirkko, uskonvapaus, uskonnon opetus, jo joutui armas aika, Amani Al-mehsen

Helsingin hiipuminen ei ole yllätys

Maanantai 10.6.2024 klo 19.12 - Kauko Niemi

kauppatori_pieni.jpg

 Helsingin kauppatori keskiviikkona 17.4.2024

Minulle ei tullut kovinkaan suurena yllätyksenä, että Helsingin ydinkeskustan kävijämäärät ovat laskeneet miljoonilla.

Ydinkeskustakäyntien määrä Helsingissä on laskenut vuodesta 2019 vuoteen 2023 yli 31 miljoonalla, selviää Helsingin kaupungin teettämästä tarkastelusta.

Päivätasolla Helsingin ydinkeskustan kävijämäärä on neljän vuoden tarkastelujakson aikana laskenut lähes 86 000:lla.

Vuosina 2019–2023 Helsinki on menettänyt huomattavan paljon alle neljä tuntia kestäneitä asiointikäyntejä, vuositasolla yli 19 miljoonaa asiointia.

Näin kokemusasiantuntijan silmin, kun tarkastelen omaa valokuvausarkistoani, niin olen perustanut jo vuonna 2006 kansion nimeltään – Tyhjä Helsinki. Kansiossani on nyt 291 kuvafilettä Helsingistä missä ei ole autoja eikä kävelijöitä.

Siis minulla soivat hälytyskellot jo 18 vuotta sitten. Etenkin kun minulla on kuvia vaikkapa Madridista, missä ei ole havaittavissa mitään eroa liikenteessä iltapäivällä 16.00 tai aamulla 04.00 välillä.

Tietenkin yö- ja nukkumarauhan suhteen asia on ihan ok, kun ei ole väliä nukkuuko Töölössä vai Teuvalla.

Vuonna 2017 marraskuun alussa toteutin face-kavereiden innoittamana kuva-projektin – Dansing on the street. Tarvitsin tyhjää katua kulisseiksi. Tietenkin sen piti olla Helsingin paraatipaikka, Eduskuntatalon edusta.

Suunnittelin lähteväni kuvauspaikalle aamulla neljän kieppeillä. Aikatauluni hieman kippasi ja ensimmäisen kuvan otin 5.51 ja viimeisen 6.28. Kaikessa rauhassa sain touhuta keskellä Manskua. Vain muutamaa kulkuneuvoa piti väistää. Reilussa puolessa tunnissa siunaantui 257 kuvafilettä. Onneksi en ollut Madridissa, ei mitään mahiksia.

Vuonna 2020 toukokuussa olin keskustassa aamukävelyllä kamerani kanssa. Otin lukuisia kuvia teemalla – vain yksi. Jokainen kuva Helsingin keskustan julkisista ja tunnetuista paikoista niin että kuvassa oli vain yksi ihminen. Mahiksia riitti mennen tullen. Tämä kierros tapahtui kello 7.30 – 09.00 välillä Helsingin ytimessä.

Minun sisälläni on sykkinyt selkeä näkemys Helsingin hiipuvasta keskustasta ilman tutkittua faktatietoakin. Siksi on ollut vaikea ymmärtää niitä suunnitelmia ja puheita tietulleista ja pääväylät bulevardeiksi, ettei kukaan enää vahingossa eksy omalla kulkuneuvolla ytimeen. Helsinki on päättänyt häätää huoltoasemat pois kaupungin keskustasta. Jos nyt eksytte tänne niin muistakaa tankata Espoossa tai Vantaalla.

Omalla kohdallani kotikaupunkini Helsinki nosti minun asukaspysäköintimaksua vuoden sisällä 445 prosenttia. Hybridiautosta ei saa enää helpotusta ja muutenkin hinnat nousivat. Ja kotikadulla kuukausi sitten olin pysäköinyt puolimetriä liian lähelle suojatietä, joten tämän vuoden autoni säilytyssaldoni kadulla on nyt 780 euroa.

 

PS. kovin hiljaa on ollut media näinkin suuresta muutoksesta, josta toipuminen vie vuosikymmeniä. Muutos ei tapahdu palmuja istuttamalla kesäterasseille.

 

 Lisää aiheesta:

Minun asukaspysäköintini kallistuu vuoden sisällä 445 prosenttia

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsinki, keskusta hiipuu, Helsingillä väärä suunta,

Oikein hyvä puhelintietojen inventaario ja opettavainen treeni

Keskiviikko 5.6.2024 klo 15.12 - Kauko Niemi

Omput_KN234766.jpg

 

Sunnuntaina iltapäivällä päädyinkin ostamaan uuden puhelimen. Se ei suinkaan ollut heräteostos, vaan olin hankkinut toisen sim-kortin jo reilu puoli vuotta sitten ja sen jälkeen seurannut kohtuullisen aktiivisesti puhelinmarkkinoita. Paljon harkintaa mukana ilman kiirettä.

Tiesin että odotettavissa saattaisi olla melkoinen jumppa. Saman merkkiset puhelimet käskettiin kuitenkin sijoittaa vierekkäin ja sitten vaan siirretään tiedot uuteen luuriin.

Olin tottelevainen ja kun ilmoitettiin, että siirto kestää 18 minuuttia, niin voin tehdä sen ihan tässä saman tien. Tosin uuteen luuriin olikin saatavissa käyttispäivitys – siis toiset 18 minuuttia. Itse tietojen siirto kesti sitten reilut 10 minuuttia.

Oliko tämän jälkeen kaikki valmista ja uuden puhelimen käyttö jatkuisi muitta mutkitta. No onneksi ei ollut jo tietoturvan takia.

Minulla on kännykässäni 66 sovellusta, joista kaksi putosi pois tarpeettomina. Kaikki muut piti avata yksitellen ja päivittää ja aika monessa piti virkistää ja tehdä myös muita säätöjä.

Se oli oikein opettavainen prosessi ja hyvä tarkistuskierros. Muutenhan sitä kännykän elämää ei tulisi kovankaan helposti tarkistettua näin kokonaisvaltaisesti.

Tietoturvan kannalta kaikissa rahansiirtoa ja maksuja hoitavissa sovelluksissa olikin oikein perusteelliset koukerot ja varmennukset. Tosin kolmen tunnin kuluttua ostoksesta maksoin jo sujuvasti Helsinki-Vantaan lentoaseman paikoituksen kännykällä nettipalvelun kautta ja pääsin ulos.

Kaikki pankkipalvelut ja Mobilepay vaativat useamman varmistuskierroksen sekä korttitietojen uudelleen syöttämiset. Sitten muistin, että minulla on puhelimessa OP:n kortin luotto-ominaisuudet ja nyt olisi hyvä lisätä pankkikorttiominaisuudet. Mitäs järkeä on ostaa pullaa luotolla ja maksaa siitä pankille korkoa – credit.

OP ei pankkikorttia juurikaan suosittele. Selkeää vastausta en pankilta saanut mikä asiassa mätti. Vasta neljännen yrittämän jälkeen haluni toteutuivat ja tunti sen jälkeen pankilta tuli viesti, että pankkikorttiominaisuus on nyt toteutunut. Tai fiinimmin kuten pankki sen sanoo – debit.

Sovellusten päivityksiä, tutkimista ja hiomista kesti 2,5 päivää muiden hommien ja lyhyehkön maakuntamatkan ohessa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tällainen huoltopäivitys kannatti tehdä. Nyt kaikki on ajantasalla ja puhelimen käyttö yhtä tuttua kuin ennen vaihtoa.

Tämä on varmistanut myös sen tärkeän seikan, ettei vieressä seisova huijari voi kopioida taskussasi olevan puhelimen tietoja. Kokonaiskuva puhelimesta ja sen käytöstä kasvoi merkittävästi.

Mitä sitten tapahtuu vanhalle puhelimelleni? Siinä on virallinen numero, jota käytän niissä tilanteissa, missä puhelinnumero on pakollinen kenttä, jotta voi hoitaa asioita. Tätä puhelinta en muuhun käytä. Saatan toki silloin tällöin tarkistaa onko muisti täyttynyt mainoksista ja muista höpö höpö viesteistä.

Sitten kun organisaatiot ja yritykset lopettavat kaikilla mahdollisilla keinoilla puhelinnumeroiden keräämisen ja voin hoitaa asiani ilman numerojakoa, niin voin myydä sen pois. Tosin en tälläkään hetkellä vastaa numeroihin, jotka eivät ole minun osoitekirjassa ja sen kerron ihan selkeästi vastaajaviestissäni. Yksikään myyntimies ei ole jättänyt soittopyyntöä - onneksi.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Puhelimen vaihto, tietoturva, puhelimen inventaario, puhelintietojen kopiointi

Lisää kirjoituksia