Näyttävällä julkisuudella voi olla varjopuolensaKeskiviikko 24.7.2024 klo 17.40 - Kauko Niemi Reilu vuosikymmen sitten suurella julkisuudella ja poikkeavan erikoisilla tuotteilla järkytettiin linja-autobisnestä. Nyt vuosien viestintäkaari on johtanut suoriin otsikointiin. Aikoinaan uhottiin koko alan suuria muutoksia. Syntyi raikuvan punaisten, kaksikerroksisten linja-autojen Onnibus-maailma. Tuskin monikaan suomalainen välttyi tästä rummutuksesta ja tuskin monikaan suomainen jäi ihmettelemään, kun maantiellä tuli vastaan tai ohitti julmettu punainen kulkuneuvo. Viesti uudesta bussista, joka muuttaa kaiken, meni perille. Ehkä liiankin hyvin. Ja olihan onnibussi nimi suomalaisen vanhankansan suosima nimitys linja-autosta. Kolmen suomalaismiehen vuonna 2012 perustama suomalainen uber riitautui, kun yksi perustajista alkoi veljeillä skottimiljonääri Sir Brian Souterin kanssa. Pian Skotlantilaisella sijoitusyhtiöllä oli enemmistö Onnibusista. Vuonna 2018 omistus siirtyi lahtelaiselle Koiviston autolle. Ostokset jatkuivat ja nyt Koiviston autolla on noin 70 prosentin markkinaosuus linja-autojen kaukoliikenteessä. Onnibus-yhtiön omaperäisyys syntyi siitä, kun se panosti tietojärjestelmiin ja liiketoiminnan analytiikkaan – ja hinnoitteli lippunsa toisin kuin muut. Kilpailijoiden matkalippujen hinnat perustuivat lähinnä matkan pituuteen, Onnibusin hinnoittelu pohjasi kysyntään. Lipunmyyntiohjelmisto huomioi ajoneuvon täyttöasteen, ajankohdan ja monia muita muuttujia. Niiden perusteella ohjelmisto päätteli, mikä olisi kullakin hetkellä oikea hinta, jotta linja-auto täyttyisi mahdollisimman kannattavasti. Mikään ei kuulemma ollut niin kallista kuin ajaa tyhjällä autolla. Reilun 10 vuoden omaperäinen ja jatkuvasti julkisuudessa ollut tarina on tehnyt tehtävänsä. Median otsikoissa komeilee nyt suoraan kuinka Onnibus on tyrinyt, kolaroinut, aiheuttanut kriittisiä tilanteita liikenteessä. Aikaisemmin olisi otsikoitu kuinka linja-auton rengas savusi ja sitten jossakin sivulauseessa ehkä mainittu, että kyseessä oli lahtelaisen Koiviston Auton bussi. Julkisuus toimii sekä hyvässä, että pahassa. Viimeaikaiset Onnibusin törttöilyotsikot pistää jo heikkohermoisimmat miettimään uskaltaako kiivetä noin korkealle heittoistuimelle.
Lisää aiheesta: Onnibus oli aiheuttaa suuren onnettomuuden Nelostiellä – Järjetön teko tallentui videolle Onnibus - Lippuhinnat hämmästyttävät: samalla bussilla lyhyt matka on kalliimpi kuin pitkä
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viestintä, Onnibus, median otsikointi, Koiviston auto, |
Some tuli ja voittiPerjantai 16.2.2024 klo 14.21 - Kauko Niemi
Tuolla tammikuun alkupäivinä blogissani totesin, että nyt on edessä historialliset presidentinvaalit. Ensi kertaa valtakunnallisten vaalien historiassa somen rooli nousee niin sanotusti stagelle ja alkaa vaikuttamaan sekä hyvässä että pahassa. Ja näinhän siinä selkeästi sitten kävikin. Toiset ehdokkaat osasivat sen paremmin ja toiset huonommin. Tämän kertainen voittaja osasi paremmin. Matkassa on kovasti paljon asenteellista painolastia. 19 vuotiaan TikTok elämää viettävän ihmisen ääni vain on ihan yhtä merkittävä kuin sen mummon, joka kauppareissulla näkee tien poskessa vaalitelineessä ehdokkaan kuvan ja numeron. Omalla kohdallani somekanavissa näkyi vain Alexander Stubb siitäkin huolimatta, että koneillani on ohjelmat, jotka estävät mainonnan näkymisen. Minun ei olisi pitänyt nähdä yhtään maksettua ehdokasmainosta. Ehkä Stubbin porukka osasi hyödyntää somea ilman euroja. Kuinka onnistumme sitten kiertämään ”kaupallisuuden?” Esimerkiksi tiedän tilanteita Facebookissa, joissa on ostettu mainostilaa jollekin tuotteelle ja kun on tehty henkilökohtaisia siviilipäivityksiä ja kerrottu samasta tuotteesta, niin alusta on poistanut näitä päivityksiä. Somekanavien vähättely tiedotus- ja vaikutuskanavina on syytä lopettaa viimeistään nyt, kun arvioimme presidenttivaalien kampanjointia ja yritämme vaikuttaa nuoriin. Tosin juuri viime viikolla Eduskunnan henkilöstölle on kerrottu, että sosiaalisen median sovellusten riskit on arvioitu uudelleen. Tämän perusteella eduskunta pyytää poistamaan talon laitteilta Tiktok-sovellukset helmikuun loppuun mennessä. Tiktokin asentaminen on vastedes teknisesti estetty maaliskuusta alkaen. Ohje koskee myös kansanedustajia. Eduskunnan ohjeistus koskee vain eduskunnan antamia laitteita. Esimerkiksi kansanedustajilla on yhä mahdollisuus käyttää Tiktokia omilla laitteillaan. Ohjeistus ei siis tarkoita Tiktokin käytön kieltämistä. Kansanedusta Aura Salla on esittänyt Tiktokin kieltämistä kokonaan, mutta piiri pieni pyörii. Salla toimi ennen kansanedustajan uraa yhdysvaltalaisen Metan [Facebookin] EU-asioista vastaavana johtajana. Tiktok on kiistanalainen palvelu. Sitkeät tarinat antavat ymmärtää, että Kiina kerää Tiktokin kautta tietoja maailmalta. Kukaan ei ole sitä pystynyt todistamaan. Presidentin vaalien aikana Suomessa ei tullut esiin vieraan vallan tai ihan vaan vastustajien verkkovaikuttamisia, joten siinä mielessä some selvisi melko puhtain paperein. Nämä viikot ovat myös osoittaneet rahavirtojen uusjaon ja esimerkiksi suomalaisen median voimakkaasti muuttuneen tilanteen, joka ei lupaa helppoa tulevaisuutta journalistiselle tiedonkululle. Journalistiliiton mukaan vuodesta 2017 ulkomaiset toimijat ovat kasvattaneet osuuksiaan suomalaisesta mediarahasta peräti 152 prosenttia. Kotimaisten toimijoiden kasvu on ollut 28 prosenttia. Vuonna 2022 Suomessa yritykset panostivat sosiaalisen median mainontaan ja hakukonemainontaan jopa 2,5-kertaisen määrän verrattuna vuoteen 2017. Sosiaalisen median vähättely mainos-, vaikuttamis- ja informaatiokanavana on syytä lopettaa heti ja oppia käyttämään kanavia hyödyllisesti. Yhdyvaltalaisista aikuisista käyttää Tiktokia keskimäärin 54 minuuttia päivässä. Facebookia 31 minuuttia päivässä, X:ää (twitteriä) 34 minuuttia päivässä. Suomessa suosituin kanava viime vuonna oli YouTube, sillä on 4,62 miljoonaa käyttäjää. Toiseksi suosituin on Facebook, 2,4 miljoonaa käyttäjää (laskua -100 000 käyttäjää vuodesta 2022) ja kolmatta sijaa pitää Instagram, 2,3 miljoonaa käyttäjää (laskua -100 000 käyttäjää vuodesta 2022) Nyt en odotan uudelta presidentiltä viestejä sannamarin tyylisesti, kuinka hyvä minä olen, vaan niinistömäisesti kuinka hyvin asiat ovat. Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 19.2.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00
Lisää aiheesta: Eu sai Instagramin kertomaan, miksi sinulle näytetään tietty mainos Google aloittaa probagandan vastaisen kamppanjan EU-vaalia ennen Näin Taylor Swiftistä tuli supertähti, jonka valta näkyy politiikassakin Yhdysvalloissa kolmannes republikaaneista uskoo Taylor Swift -salaliittoteoriaan, kertoo kysely Stubb joutui huijausten kasvoiksi Ylen päätoimittaja yllättyi Haaviston vihjattua vaaleihin vaikuttamisesta . . .
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, some, someviestintä, Alexander Stubb, presidentti, Tiktok, |
Kovin on erilaista menoa hallituksissaPerjantai 22.9.2023 klo 11.10 - Kauko Niemi Eduskuntapuisto, Helsingin paraatipaikalla ilmentää tällä hetkellä hyvinkin suomalaisen politiikan tilaa Politiikka on vaikea laji. Sen olemme saaneet viime aikoina huomata ja kokea. Erityisen vaikeaksi sen tekee uskottavuuden rakentaminen ja kun pääasiallisena rakennusaineena on kommunikaatio. Jos politiikka olisikin seurattavissa raksi ruutuun menetelmällä silloin kun konkreettinen lupaus tai tavoite on toteutunut, olisi se kadunihmisellekin helppoa. Tietäisi ketä seuraavissa vaaleissa kannattaisi äänestää. Nyt tämän onnistumisen sisältö on täydellistä mutua, jota jokainen tulkitsee omista lähtökohdistaan. Oletan, että olen melko keskiverto suomalainen suhteessa politiikkaan. En ole koskaan ollut yhdenkään poliittisen puolueen jäsenkirjaa kantava yksilö. En ole äänestyskopissa sitoutunut mihinkään poliittiseen suuntaan, vaan minulle tärkeät asiat ratkaisevat sen numeron minkä raapustan äänestyslippuun. Toki tällainen asia-arvio saattaa pettää pahastikin, jos uskoo ja luottaa yksinomaan ehdokkaan vaaliviestintään ja kampanjointiin. Tuolloinhan on ilmassa paljon heittoja, jopa hyviäkin, joilla ei ole mitään edellytyksiä toteutua. Hyvän kokonaiskuvan muodostaminen vaatii paljon erilaisia näkökantoja ja paljon taustatietoa, jopa poliittista propagandaa. Mutta kukas sitä jaksaa jatkuvasti seurata tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Voinko luottaa median uutisointiin, edes riippumattoman median. Itselläni on edelleen journalistiliiton jäsenyys ja saan sähköpostiini esimerkiksi kaikki valtioneuvoston tiedotteet. Nykyisen hallituksen alkutaival on ollut melko hankalan sekavaa. Toisaalta tiedot tapahtumista ovat virranneet melko vuolaasti, eikä vaan juorut hallituksen sisäisistä nahisteluista, vaan myös hallituksen toiminnallisista tavoitteista. Sanna Marinin neljä vuotta ei rakentanut minulle kertaakaan konkreettista kuvaa, mitä hallitus oikeasti tekee tai mitkä olivat Sanna Marinin keskeiset poliittiset tavoitteet Suomen hyväksi. Marinin henkilökohtaiset tavoitteet tukiryhmineen olivat kyllä pinnalla. Konkreettista oli vain valtion lainan huima kasvattaminen, ikään kuin korot olisivat naulittu maailman tappiin nollaksi. Kaikki muu käytännön tekeminen hautautui ja peittyi Marinin bilemekon helmoihin. Pian tietysti alkaa purkautumaan Petteri Orpon hyvinkin pikkutarkka hallitusohjelma ja toteutumismahdollisuudet. Pikkutarkkuus ja siitä viestiminen tarkoittaa, että yksityiskohtiin on helppo ja nopea tarttua ja se näkyy nyt mitä erilaisimpina mielenosoituksina ja kannanottoina harvase päivä. Pikkutarkasta hallitusohjelmasta kun on helppo poimia pieni yksityiskohta ja unohtaa kokonaisuus. Sanna Marinin johtamasta kokonaisuudesta oli vaikea eristää mitään konkreettista. Tosin koronapomoksi itsensä nostanut Krista Kiuru sai aikaiseksi lieviä välikohtauksia, joihin maailman koronatietämättömyys aukaisi mahdollisuudet ilman faktoja. Nykyinen hallitus ja edellinen hallitus ovat kommunikoinniltaan vastakohtia, enkä nyt tarkoita poliittista höpinää vaan kuinka hoidetaan suomalaisen yhdyskunnan toimivuutta ja hyvinvointia. Seuraavat pari vuotta osoittaa muuttuvatko lupaukset käytännön teoiksi. Nyt meillä on joka tapauksessa läpinäkyvämpää toimintaa seurattavaksi.
Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 25.9.2023 alkaen
Lisää aiheesta: Marinin uudessa kuviossa suuri riski
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, hallitus, Petteri Orpo, Sanna Marin, kommunikaatio, viestintä, politiikka, |
Mielen mylläkät jatkuvat, sisältö vaihtuiPerjantai 25.2.2022 klo 10.46 - Kauko Niemi Ulkoministeriö valaistuna Ukrainan väreihin 24.2.2022 Ihmismieli on nyt kovilla etenkin nyt kun yhden ihmisen mieli prakasi pahemman kerran. Ihmisen mieltä on koeteltu koronan voimin jo kaksi vuotta. Aivan liian epämääräistä tietoa tulvii tuutin täydeltä asioista, joista ei ole olemassa todellista faktaa. Nyt kun koronaintohimot ja niiden myötä syntyneet sepitykset ovat selvinneiden totuuksien myötä alkaneet hiipua, niin uusi viestinnällinen tsunami ilmestyi areenalle. Emme saaneet edes lyhyttä luovaa taukoa. Vain muutamaa tuntia ennen Venäjän torstaiaamuna aloittamia sotatoimia arvostamani kollega Terho Puustinen kirjoitti ylipitkän tilannepäivityksensä Facebookiin. Ylipitkän facebook-mittarilla mitattuna, mutta sisällöllisesti asialliset perustelut kasvattivat tekstimäärää. Pelkät heitot sieltä sun täältä on nyt pitkälti kynnyskysymys meidän henkiseen kehittymiseemme. Terho Puustinen kirjoittaa: Jokaisen vastuullisena itseään pitävän suomalaisen on hyvä miettiä, millaisia tietoja ja ajatuksia levittää toisille ihmisille. Edistääkö se juttu, mikä mieleeni juuri juolahti, rauhallisuutta ja luottamusta vai toivottomuutta ja levottomuutta? Antaudunko tiedostamattani huonoja tarkoituksia edistävän tahon viestinviejäksi? Toiminko Kremlin propagandan välittämien kuvien ja tunnelmien kaikukammiona? Levitänkö hätääntyneiden suomalaisten viestejä kavereilleni ja toistanko synkkiä uutisia lapsilleni? Tuossa kohtaa jokaisen kannattaisi pysähtyä miettimään omaa osuuttaan vastuullisuudesta ja oman henkisen tasapainon kehittämistä. Koronan kohdalla viestintä horjui ja sekoili monin tavoin ja toivottavasti lähivuosina syntyvät arviot opettavat meitä millä perusteilla suuriin ihmisjoukkoihin voidaan vaikuttaa silloin kun totuudesta ei ole vielä mitään varmaa tietoa. Pakottamalla oletettujen ja keksittyjen tarinoiden kautta ei synnytä luottamusta ja kasvata vastuullisuutta yksilötasolla. Koronan kohdalla STM:n käytös oli keksittyä ja alle kaiken arvostelun. Kun unohdetaan nämä kaksi tiedon hullunmyllyä, jotka tuottavat mielin määrin ja tuutin täydeltä faktatonta tietoa. On se somehömppä ja huono medialukutaito ajan mittaan vaarallista ihmisen mielelle. Omakohtainen ihmiskokeeni oli varsin antoisa. Koe, jossa sataprosenttisesti uutisnargomaani lähtee aamulla liikkeelle ilman ensimmäistäkään uutissivuston avaamista – siis täysin tyhjällä päällä, avoimena. Kutsuin sitä voittajatunniksi. Kuulin ja näin sekä koin asiat avoimesti. Voittajatuntihan tosin toteutetaan yleensä kellon herätyksellä ennen muiden ”laiskojen” heräämistä. minun tuntini alkoi silloin kun heräsin. Hieno puolivuotinen kokeiluni päättyi koronaan. Aamulla piti tarkistaa, onko ulkona liikkuminen sallittua. Jatkossa pitää tarkistaa onko Putinin pommiuhka akuutti Helsingissä. Totta kai nämä ovat omassa päässäni muodostuneita, median ja somen kasvattamia harhakuviani, joista oman hyvinvoinnin ehdoilla pitäisi päästä eroon. Varsin mielenkiintoisen ihmiskokeen toteutti toimittaja Julia Thurén. Hän tilasi mittalaitteen, teippasi elektrodit rintaan ja alkoi somettaa. Hän oli juuri lukenut eräältä keskustelupalstalta monta sivullista vitsailua naisten hakkaamisesta. Sitä ennen hän oli viettänyt Twitterissä pitkän tovin selaillen saivartelua siitä, että jos fossiilimainonta kiellettäisiin, somen käyttökin pitäisi kieltää, sillä some kuluttaa sähköä. Toki hän scrollaili myös koronadenialistien pitkiä selostuksia siitä, miten Suomi yritetään luovuttaa lääkeyhtiöiden hallintaan. Myöhemmin kävi ilmi, että hänen sydän todella hakkasi tavallista kovempaan tahtiin tuona maanantai-iltana. Elimistön stressitasot olivat koko illan punaisella. Itsekin huomaan aamuisessa verenpaineen mittauksessani, kuinka paineet nouset sillä kolmannella mittauksella, jolloin olen ehtinyt avata keittiön pöydällä olevan tablettini. Samoja oireita kuin Julia Thurén ovat monet kokeneet vielä senkin jälkeen, kun ovat viettäneet viikkotolkulla somepaastoa. Korona huutelut nyt hieman helpottavat, mutta rakas naapurimme huutelee ja toivottavasti vain ja ainoastaan huutelee. Nyt kannattaa todella tiedostaa kuinka stressitasoihin kannattaa ja voi suhtautua, jotta henkilökohtainen palautuminen ehtisi tapahtua yön aikana. Ja kuinka pitää kurissa niiden nousun heti heräämisen jälkeen. En missään tapauksessa halua luokitella tietomylläköitä pahaksi. Ilman somea en tietäisi sukulaisistani ja kavereistani yhtään mitään. Eristäytyminenkin tuottaa stressiä. Jossakin kulkee hyvinvoinnin kultainen keskitie. Sitä kannattaa nyt etsiä ihan henkilökohtaisesti, eikä luottaa viiteen väärään temppuun.
Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 28.2.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan
Lisää aiheesta:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, Venäjä, korona, Ukraina, Putin, Terho Puustinen, Julia Thurén, somepaasto, stressi, viestintä, mielenhallinta, |
Pakon edessä on huono vaihtoehtoLauantai 5.2.2022 klo 11.52 - Kauko Niemi Työsuhteissa ei enää tavoitella "kultakelloa" Tosi harva työntekijä enää tavoittelee työuraltaan kultakelloa, sitä vuosikymmenten palvelun symbolia. Pakon edessä syntyy harvoin todellisia tuloksia. Työurat eivät paljoa paina ja ylenpalttinen kunnioitus ja nöyristely eivät kuulu nykymenoon. Toki hyvääkin voi tapahtua, mutta miksi vasta pakon edessä. Osuuspankkiin tehtiin tämän vuoden toisella viikolla kyberhyökkäys. Eli kuormitettiin pankin verkkopankkitoimintaa niin paljon, että palvelu tukkeutui ja jouduttiin sulkemaan useiksi tunneiksi. Asiakkaiden tiedoilla tai rahoilla ei onneksi ollut vaaraa. Tuon operaation jälkeen pankin verkkopankki toiminta nopeutui ainakin minun kaistallani useita kymmeniä prosentteja. Ennen hyökkäystä kirjautuessa joutui odottelemaan tuskastuttavan pitkiä aikoja ja sietämään epävarmuutta – teinköhän jotain väärin, meniköhän koodit varmasti oikein. Tämä oli myönteinen kehitys pikku pakon edessä. Miten meni Hesburgerilla, Espresso Housella sekä Mustilla ja Mirrillä? Luvattoman huonosti. Luvattoman huonosti, jos tilanteet tulivat yrityksille sisäisinä yllätyksinä. Jos sen vertaa ei osata haistella, kysellä tai tulkita sisäistä ilmapiiriä, että lasketaan tilanne laukeamaan julkiseksi. Tänä päivänä ei ole juurikaan mitään rajaa haukkua työnantajaa julkisesti ja erityisesti sen jälkeen, kun lyhyt tai pitkä työsuhde on päättynyt. Tätä sitten boostaavat vielä työsuhteessakin olevat. Tiedot vuotavat jokaisesta raosta ja se pitää huomioida ja varautua julkiseen ryöpytykseen, joka saattaa olla kohtuutontakin nykyisessä somemaailmassa. Hesburger pahoitteli julkisesti johtamisessa tapahtuneita virheitä. Onneksi ei jäänyt julkiseksi anteeksipyynnöksi. Yritys avasi henkilöstölle anonyymin palautekanavan ja perusti palvelupuhelimen, josta henkilöstö saa tukea työsuhdeasioissa. Hesburgerin mukaan tänä keväänä henkilöstölle tehdään ulkopuolisen toimijan toteuttama kyselytutkimus, jolla selvitetään syksyn ja talven aikana tehtyjen toimenpiteiden vaikutusta henkilöstön jaksamiseen ja hyvinvointiin. Monissa organisaatioissa kyllä tehdään sisäisiä selvityksiä, jotka ei kuitenkaan aina johda mihinkään. Itsekin olen vastannut moniin sisäisiin kyselyihin, mutten huomannut mitään vaikutusta. Kahvilaketju Espresso House sulkee kohun keskelle joutuneen keskuskeittiönsä. Yhtiön tiedotteen mukaan keittiö suljetaan välittömästi ja sen tilalle ollaan avaamassa uutta keittiötä kevään aikana. Yhtiö sanoo yrittäneensä parantaa keittiön työoloja ja ruoan käsittelyn laatua viime kesästä lähtien, mutta sulkee keskuskeittiön välittömästi sen jälkeen, kun Yle kertoi muun muassa keittiön ja sen työntekijöiden huonoista työoloista. Yötöitä 190 tuntia kuussa, ruskeaa vettä hanasta, kuskaamista kesärenkailla pakkasilla – Espresso Housen keskuskeittiön työntekijät kertovat kokemuksistaan. Melkoisen tuore pörssiyhtiö Musti ja Mirri löysi itsensä myös julkisista kanavista. Maajohtaja Timo Tervo on Iltalehden mukaan yllättynyt viime päivinä tulleen kritiikin laajuudesta. Hänen mukaansa henkilöstön kiire on noussut esille aiemminkin, muttei tällaisessa mittakaavassa. Nykyisen viestintäkentän mittakaava saattaa tai useimmiten todella yllättää. Mustissa ja Mirrissä on tehty säännöllisesti työtyytyväisyyskyselyjä, joita ei siis ole osattu tai haluttu tulkita asiallisesti siinä tilanteessa, kun kannattavuus ja pörssikurssi on ykkösseurannassa. Nyt ketjun johdolle virtaa vihaviestejä. Suomen parhaita työpaikkoja selvittävän ja listaavan Great Place to Workin (GPTW) ja työnhakupalvelu Duunitorin marraskuussa 2021 toteuttama tutkimus selvittää suomalaisten kokemuksia työpaikoilla. Suomalaisen työelämän tila -tutkimuksen perusteella vain 39 prosenttia suomalaisista kokee työpaikkansa hyväksi ja asioiden, kuten hyvän viestinnän, osallistumisen ja kehittymismahdollisuuksien toteutuvan omalla työpaikallaan. Tulos on linjassa konsulttiyhtiö McKinseyn tuoreen tutkimuksen kanssa, jonka mukaan 40 prosenttia työntekijöistä suunnittelee vaihtavansa työtä seuraavien 3–6 kuukauden aikana ja 75 prosenttia henkilöstöstä on ”avoin uudelle”. Eiköhän ne julkiset kaunopuheet yrityksen arvoista toteudu vasta sen jälkeen, kun toteuttajat tekevät töitään innolla ja antaumuksella. Jos ajatellaan työelämän jatkuvuutta ja kaarta, niin nämä ilmiöt tulevat varmasti kasvamaan yhä lyhenevien työrupeamien seurauksena. Kenenkään ei kannata olla rahan takia toisten kiusattavana. Eikä se liki pakko ole toiminut koronatoimissakaan. Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 7.2.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, pakko, pakon edessä, Hesburger, Musti ja Mirri, Espresso House, työelämä, työilmapiiri, sisäinen viestintä |
Määräyksillä voimistetaan vastakkainasetteluaPerjantai 3.9.2021 klo 20.26 - Kauko Niemi Koronasta on vain yksi asia varmaa. Kukaan ei tällä hetkellä tiedä viruksen tarkkaa olemusta ja sen aiheuttamia seurauksia. Kukaan tässä maailmassa ei tiedä sataprosenttisesti rokotusten vaikutuksia ei ainakaan pitkällä tähtäimellä. Olemme viiden vuoden kuluttua ehkä viisaampia ja monia asioita on pystytty todentamaan, muttei silloinkaan kaikkia. Aidsin suhteellisen asialliseen hallintaan tarvittiin 15 vuotta. Tästä tietämättömyydestä huolimatta viranomaiset aina lakia myöten topakkana määräävät mikä on oikein ja mikä on väärin. Jopa lakiin keksitään istuttaa metrimäärä etäisyydestä. Eihän kukaan kävele mitta taskussa, ettei rikkoisi lakia. En ole lakiasiantuntija, mutta vastuullisella maalaisjärjellä ajatellen se turvallinen etäisyys todettaisiin tilanteen mukaan. Konserttisalissa missä istutaan hiiren hiljaa ja vastaavasti kevyenmusiikin konsertissa missä huudetaan ja riehutaan pärjättäisiin erilaisilla etäisyyksillä. Jatkuva määrääminen tuosta poikki ja pinoon hävittää yksilön oman vastuullisen ajattelun, kun pitää keskittyä itse asian sijaan vain lain noudattamiseen. Määrääminen luo ensisijaisesti vastahankaisen käytösmallin ilman vuoropuhelua ja ilman todellisuuspohjaa. Voisiko tällaisessakin, nopeasti etenevässä tilanteessa kuitenkin käyttää toisenlaista viestintätyyliä. Onko pakko esittää sataprosenttisella varmuudella asioita, joista ei todellakaan tiedetä kuin alkutahdit. Saada ihmiset ajattelemaan vastuullisesti itse asiaa, eikä pelkkien määräysten noudattamista. Siinä on julmetun iso ero. Ajatellaanpa vaikka lasten kasvatusta. Mitä siitä syntyy, jos vanhemmat vain määräävät kaiken aikaa mikä on oikein ja mikä väärin. Eletään kahden vaihtoehdon välillä. Eihän se ole koskaan todellista. Se on ajattelemattomien, itsekeskeisten vanhempien mielivaltaa. Entä jos lapselle kerrotaan erilaisia vaihtoehtoa ja niiden mahdolliset seuraukset ja lapsi tai nuori itse joutuu miettimään ja päättämään valitsemansa vaihtoehdon ja tulkitsemaan sen seuraukset. Entä jos viranomainen puhuisi totta, ettei mitään tieteellisesti varmaa tietoa ole olemassa tai saatavissa. Tämän hetken suositukset ja rajoitukset perustuvat näihin ja näihin tietoihin, jotka ajan mittaan kyllä muuttuvat. STM on ylimielisyydessään ohjaamiensa yksiköiden kanssa Suomen mestari murentamaan viranomaisten uskottavuuden. Esimerkkinä vaikkapa maskijupakka. Teetettiin jopa oman tutkimus – anteeksi yhden ihmisen selvityskyhäelmä. Ja maskijupakka ei ole ainoa. Julkisuudessa esiinnytään satavarmoina ja annetaan kuva, että me tiedämme tämän, vaikkei kukaan maailmassa tiedä. EK:n Häkämies moukaroi kirjassaan STM:n strategiajohtajaa: ”Voipio-Pulkin pöyhkeyden ja ylimielisyyden tasoon en ole missään törmännyt” Satavarmoina mediassakin. Osittain syyllinen on myös media. Jos media välittää Krista Kiurun sanomisen niin mediahan on rehellinen, kun se kertoo mitä Krista Kiuru on sanonut. Median rooli nousee sen jälkeen, että onko Kiurun sanominen faktaa, arvio, mielipide, lobbareiden välittämää hyvä veli -tietoa ja mihin kaikki tiedot perustuvat. Helsingin Sanomissa Saska Saarikoski arvioi ansiokkaasti korona-ajan tiedettä ja tiedettä ylipäätään. Tutkimus nilkuttaa eteenpäin yrityksen ja erehdyksen kautta. Se, että erehdykset tunnustetaan ja niistä otetaan oppia, on tutkimuksen ydintä. Erehtymätön tiede ei ole tiedettä vaan jotain muuta, uskoa tai ideologiaa. Oikea tutkimus korjaa jatkuvasti itse itseään. Koronan tutkimukset ei siis millään pysty täyttämään tieteen kriteereitä. Käytäntö osoittaa myös kaikkea muuta mitä selvityksillä on haluttu luoda. *) Israelissa on rokotettu lähes kaikki aikuiset, mutta koronatilanne oli reilu viikko sitten yksi maailman pahimmista. Elokuun lopulla Suomessa oli havaittu kahden viikon aikana 1 688 tartuntaa miljoonaa ihmistä kohden ja Israelissa luku oli 11 505. Mikä on totta rokotusten tehokkuudessa. *) korjaus - Israelin rokotustilannette pidetäänkin liioiteltuna. Siellä yhden annoksen on saanut 66,4 % väestöstä (Suomi 73,3) Kahdesti rokotettuja Israelissa 60,8 % (Suomi 53,1) Mainittakoon nyt vielä, että itse olen ottanut molemmat koronapiikit, vaikka viimeiseen 11 vuoteen en ole ottanut ainuttakaan syksyistä flunssapiikkiä ja oma luontainen immuniteettini on pitänyt kaikki räkätaudit loitolla. Tämä kirjoitus on siis syytä lukea viestinnän uskottavuuden ja vastuun rakentamisen näkökulmasta eikä missään tapauksessa jonain huuhaa haihatteluna puolesta tai vastaan. Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 6.9.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan
Lisää aiheesta Tutkimuksen hyötyä ei voida mitata Twitterin huutoäänestyksessä Maapallo on litteä, joka muuta väittää, on pedofiili Helsingissä toimii lääkäriryhmä joka toivoo lasten rokotuksiin aikalisää
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, korona, koronamääräykset, koronaviestintä, tiede, |
Korona opettaa, muuttaa ja paljastaa viestintää paljon - kiitos siitäLauantai 27.3.2021 klo 13.39 - Kauko Niemi Julkishallinnon viestinnässä alkavat erottautua jyvät akanoista. Viikon sisällä on tullut esiin kaksi erilaista tapausta, voisi jopa luonnehtia vastakkaisuuksiksi.
THL ilmoitti kertovansa asioita omassa tahdissaan, johon STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila suhtautui patavanhoillisesti 50 – 60-luvun mentaalilla, ettei sellainen sopisi STM:n piirtaan. Toisaalta Supo julkaisi vuosikatsauksensa. Tällä kertaa se oli varsin avoin ja informatiivinen maailmassa, missä kyber-vakoilu on kasvanut voimakkaasti. Vuodessa on arvion mukaan tehty 3-5 vuoden digiloikka ja noin 50.000 suomalainen on vuoden aikana joutunut identiteettivarkauden kohteeksi. Elämme ja tulemme kiihtyvällä vauhdilla elämään sellaisessa maailmassa, missä väärinkäytökset lisääntyvät ja ennen kaikkea nopeutuvat. Jos näitä tietoja pimitetään ja pikkuhiljaa muokkaillaan omiin tarpeisiin sopivaksi aika ajaa ohi ja yhä suuremmat vahingot pääsevät tapahtumaan. Ajatellaanpa vaikka Varhilan putiikin maskishowta vuosi sitten. Mitä olisikaan taphtunut, jos nyt voimaan tuleva maskipakko olisi otettu käyttöön vuosi sitten. Sen sijaan STM teetätti muka-tutkimuksen, ettei maskista olisi mitään hyötyä. Viestintälinjaus hallintoalamaisille annettavista määräyksistä ei ole koskaan seurannut suuria voittoja. Valtaosa ihmisistä ymmärtää asioiden vakavuuden, jos heille kerrotaan mitä pitää tehdä mutta ennen kaikkea miksi. THL:n pitää tiedottaa toimialaansa liittyvistä asioista ja mahdollisimman nopeasti. Avoimuus vakavassa tilanteessa & poikkeusoloissa on kaiken A&O. Demokratian peruskivi on, ettei hallitus tai muu taho sanele, mitä vastuuviranomaiset sanovat. Riikka Kuuskosken kommentti Iltasanomissa on asiallinen - Saako asiantuntija olla asiantuntija vai pitääkö sanoa, mitä poliitikot haluavat kansalle viestiä? Tällainen linja johtaa totalitaarisen valtion linjoille. Varhila elää siis jossakin menneisyydessä, eikä tajua kuinka jokainen asia tulee jossakin vaiheessa julkiseksi, kun verkot ja verkostot vuotavat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin – nykyisin pääsääntöisesti enemmin. Media voisi nyt viimeistään lopettaa Supon kuvituskuvana vuosikymmeniä käytetyn kuvan käytön, missä Supon pääovi on tiukasti säpissä. Mitään ei tihku ulkopuolelle. Nyt Supo kertoo avoimesti millaisia uhkia ja minkä asteisia uhat ovat tällä hetkellä. Supo avaa myös Eduskunnan kyberhyökkäyksen yksityiskohtia ja tekijöitä. Supo on nyt ajantasalla ja ymmärtää, että etätyö ja muu hajautus lisää riskejä. Kun ihmiset tietävät, niin pienetkin poikkeamat tulevat helpommin julki ja auttavat tutkijoita oikeaan suuntaan. Supo avaa, että kymmenien suomalaisten yksityishenkilöiden ja yritysten verkkolaitteita sekä palvelimia on käytetty kansainvälisissä kybervakoiluoperaatioissa. Supon mukaan vakoilun takana ovat autoritääristen valtioiden tiedustelupalvelut. Ja nykyisin kun vakoilijoiden läsnäolo on hankaloitunut, niin toiminta on siirtynyt verkkoihin. Supon tuoreimpien havaintojen mukaan murretuksi joutuvat tyypillisimmin kotireitittimet ja verkkotallennusjärjestelmät. Murrot mahdollistavia tekijöitä ovat oletussalasanojen käyttö ja turvattomat asetukset. Supo eikä kukaan muukaan viranomainen ei pysty valjastamaan sellaisia voimia, että pystyisi kaikessa hiljaisuudessa, omissa kammioissaan pysymään tilanteen tasalla. Siksi oikealla, ymmärrettävällä avoimuudella saa apuja laajalta rintamalta, kun nykyisenä nettiaikana kaikki tapahtuu maailman laajuisesti sekunneissa. Kaiken pitää tapahtua ennakoivasti ja jokaista tiedonmurua hyödyntäen. Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 28.3.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, viestintää, korona, Supo, STM, Kirsi Varhila. THL |
Tieteen itsensä korjaaminen kesti 60 vuottaPerjantai 3.7.2020 klo 12.09 - Kauko Niemi Mielikuvat kananmunasta kolesterolin kohottajana ovat kaukana todellisuudesta. Tästä saamme pitkälti syyttää tutkimustuloksista tehtyjä hätäisiä päätelmiä. Kohtalokkaimmat virheet tehtiin jo varhain. Erittäin hyvä ruoka-aine on ollut syrjittynä vuosikymmeniä ja on edelleen monien mielessä. Miten näin on voinut tapahtua, vaikka kaiken virallisen ja oikean sanotaan perustuvat tutkittuun tietoon. Ja sitten veikkaamaan mikä on seuraava virallinen kupla, joka puhkeaa. Minun veikkaukseni on, että se on kolesteroli. Niin tieteessä kaiken ydin on, että se korjaa itse itseään. Kananmunan kohdalla tämä korjaus vain kesti vain reilut 60 vuotta. Minusta se tuntuu nykyisessä tiedemaailmassa kohtuuttoman pitkältä ajalta. Tuossa ajassa viestit kerkeävät itää sukupolvelta toiselle jos ja kun virheellisiä viestejä ei jämäkästi korjata, avata ja selitetä. Ja kun viestien levittäjinä ovat kaikkitietävät lääkärit viran puolesta sekä viralliset järjestöt. En ota tässä kantaa kuinka moni lääkäri on puhunut laiskuuttaan viranpuolesta tai määräysten mukaan, vaikka olisivat muutakin tienneet. Karu totuus on nyt kuitenkin se, että tutkimusten tahalliset tai tahattomat tulkinnat ovat eläneet vuosikymmeniä ja levittäneet kananmunasta väärää tietoa. Vähän niin kuin suomalainen Pohjois-Karjala-projekti on murennut pala palalta sieltä sun täältä, mutta kukaan ei uskalla lyödä uusia faktoja pöytään ja puhkaista tätäkin kuplaa. Tieteelle, jota toki arvostan, tällainen on kova uskottavuus ongelma. Ja nimenomaan sille, että tiede olisi itseään korjaava. Tämähän korostuu erityisen voimakkaana terveystieteissä. Ihmisen normaaleja toimintoja tunnetaan edelleenkin melko heikosti. Sen olemme saaneet tänäkin vuonna kokea, kun koronan hallinta ei ole ollut kenenkään hallinnassa. Terveystieteiden ongelman muodostaa keskiarvoistuminen. Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan yksilö. Se mikä on keskiarvoista Amerikassa saattaa olla kaukana suomalaisesta keskiarvosta. Tuore terveystieteen ongelmallisuutta käsittee brittiläinen journalisti Caroline Criado Perez ärhäkässä uutuuskirjassaan Näkymättömät naiset. Hän on aiemmin työskennellyt lääketeollisuuden viestintätehtävissä. Kirja todistelee kuinka tieteellisiä tutkimuksia vääristää se, että taloudellisista syistä tutkimuksia tehdään enemmän miehillä kuin naisilla. Ja tämä sen takia, että naisten hormonaaliset vaihtelut vaatisivat huomattavan paljon enemmän tutkittavia kuin tasaisemmin käyttäytyvillä miehillä. Lääketieteen sukupuolisyrjintään perehtynyt Criado Perez ottaa tiukemman kannan. Koiraiden ja miesten tutkimisessa on ensinnäkin se vakava ongelma, että ihmiskunnalle on kertynyt dataa pääasiassa miehistä. Jos naisen kehoilla tehdäänkin uutta tutkimusta, sitä ei voida luotettavasti verrata aiempaan tietoon. Criado Perezin mielestä lääketutkimuksiin pitäisi ottaa tasaisesti miehiä ja naisia yksinkertaisesti siksi, että miesten ja naisten kehot – jopa solut – eroavat toisistaan. Sukupuolieroja on havaittu esimerkiksi kipusignaaleja välittävissä immuunisoluissa, verisuonten vanhenemisessa ja kehon reaktioissa stressiin. Eroja on löydetty ihmisruumiin kaikista kudoksista ja elinryhmistä, samoin kuin useimpien yleisten sairauksien esiintyvyydestä, taudinkulusta ja vakavuusasteesta, Criado Perez kirjoittaa. Miten siis voidaan olettaa, että miehillä saadut tulokset pätisivät naisiin? Lääketieteessä keskiarvoistaminen on hankala lähtökohta. Se on tavattoman hankala etenkin kun lääkäreiltä on kielletty kokemukseen perustuva tietämys ja kaiken pitää taphtua tutkimustietoon perustuvien keskiarvoisten käypähoitosuositusten mukaan, vaikka jokainen ihminen on oma yksilönsä. Niin tuossa alussa veikkaukseni oli että seuraava kupla olisi kolesterolin asema. Tällä hetkellä ajetaan tiukasti, että kokonaiskolesterolin rajaa pitäisi pudottaa. Jos tämä toteutuisi se merkitsisi lääketehtaille 1,3 miljardin dollarin lisätienestiä statiinien myyntiin. Toisaalta on paljon tutkimuksia, jotka eivät tue yhtä ja tiettyä arvoa. On jopa tutkimuksia, jotka on tulkittavissa, ettei edes huonon kolesterolin merkitys ole järin suuri verisuonten tukkeutumisessa. Ja vuosia on jo tiedetty, ettei kokonaiskolesterolin arvo tarkoita juuri mitään, vaan hyvän ja huonon suhteella on todellista merkitystä. Itse olen kohdannut vain yhden kerran lääkärin, joka katsoi tuloksiani ja sanoi että sinun hyvän ja huonon kolesterolin suhde on oikein hyvä. Kaikki muut lääkärit ovat tuputtaneet statiineja.
Kannatta lukea: https://yle.fi/uutiset/3-11417825 Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 6.7.2020 alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, tiede, tieteen itsekorjaavuus, kananmuna, käypähoitosuositus, keskiarvoisuus, miestutkimus, kolesteroli, viestintä, |
Posti on syvällä suossaSunnuntai 8.9.2019 klo 10.34 - Kauko Niemi Kun yrityksestä ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen nähnyt yhtään wow-positiivista kannanottoa juuri missään. Eikä itsellänikään omassa kuplassani ole kuin pari positiivista tai lähellä odotusarvoa olevaa kokemusta yrityksen toiminnasta, niin tällaiseen höttöiseen suohon kun pamahtaa pari pommia on leikki kaukana maineenhallinnasta. Jos posti olisi aloittanut selkein askelin siirtymisen digitaaliseen maailmaan ja viestinyt muutoksista rehellisen ymmärrettävästi. Vuosien varrella olisi ollut ymmärrettävää, että tekevälle sattuu. Ja viestitty mitä opittiin ja kuinka parannetaan. Sen sijaan olemassa olevaa vanhan kaavan toimintaa on yritetty digitalisoida. Siis ei luoda uusia tehokkaita vaihtoehtoja, vaan ainoa tavoite on ollut pienentää kustannuksia väkeä vähentämällä. Pienentää kustannuksia ulkoistamalla satavuotta vanhoja toimintoja. Kaikkien esteeksi ei voi asettaa yhteiskunnallista velvoitetta. Mielenkiintoisena esimerkkinä vaikkapa Netposti. Kun laskuja ei enää tulostettu ja annettu postin kannettavaksi luukkuihin, niin kehitettiin sähköinen siirtopalvelu. Kuka hullu tällaista tarvitsee, kun voi omasta pankista suoraan tilata e-laskun. Hyväksyä ja maksaa laskun omassa pankissa pistämällä ruksin ruutuun ja antamalla tunnusluvun. Ei siihen postin satavuotiasta toimintamallia tarvita Vuonna 2007 meinattiin kerta heitolla, yhdessä yössä siirtyä huippu moderniksi yhtiöksi vaihtamalla nimi Itellaksi. Ei vaan temppu toiminut, kun asiakaskokemuksissa ei tapahtunut ainuttakaan muutoksia. Paluu vanhaan Postiin tapahtui 2014 ja taas maalattiin kärryt sadalla miljoonalla postin keltaisiksi. Kerran tilasin Briteistä tuotteen keskiviikkona iltapäivällä. Sain tarkat tiedot tuotteen kulusta. Perjantaina aamupäivällä soi ovikello klo 10:00 ja tuote annettiin käteen. Kerran taas valitsin Postin kuljettajaksi ja toimituspäivänä sain tekstiviestin, ettei voitu toimittaa mahdollisen ovi-koodin puuttumisen takia ja paketti on noudettavissa postista seuraavana päivänä. Kyseessä oli siis osoitteessa olevan huoneiston numeron ihan sama summerinappula. Ihan sama nappula kuin edellisessäkin esimerkissäni. Palvelu on pienestä kiinni. Ja onkos se nykyaikaa, kun kustannussyistä tiistaisin ei ole jakelua ainakaan Töölössä. Postilta on tainnut unohtua se tärkein nimittäin asiakaskokemus, kun on pyöritelty exeleitä kulujen pienentämiseksi ja kerätty bonuksia johdolle. Selityksenä annetaan, kun kenttä on kaikille toimijoille avoin ja kilpailu on kovaa. Tällaisen hapuilun päälle on mahdotonta viestiä mitään hyväksyttävää ja anteeksi annettavaa. Postilla ei tällä hetkellä ole oikein mitään mahdollisuutta nyt onnistua viime aikojen tapahtumien viestinnässään. Postin viime aikaiset tekemiset ja niistä viestimiset ovat samasta muotista kuin palvelutkin. Hoidetaan yksi asia kerrallaan miettimättä mihin se johtaa nyt ja tulevaisuudessa. Millaista kuvaa Postista viestitään. Ylen haastattelussa kriisiviestinnän asiantuntija Anna Sorainen sanoo, että jokaisen organisaation pitäisi pystyä tänä päivänä ennakoimaan omaa toimintaa. Puhun raivorehellisyydestä. Pitäisi pystyä analysoimaan tulevia päätöksiä ja arkea hyvin rehellisesti, niin että näkee kaikki mahdolliset kuprut, haasteet ja ongelmat. Nyt näyttää siltä, ettei näitä ole analysoitu etukäteen, vaan ikään kuin reagoidaan sitä mukaa, kun asioita tulee eteen. Postin tai tarkemmin toimitusjohtaja Heikki Malisen seuraava siirto oli luopua kahden kuukauden palkasta. Siitäkin voi oikeesti miettiä oliko tästä viestinnällisesti enemmän hyötyä vai haittaa tässä tilanteessa. Oma veikkaukseni on, että enemmän haittaa. Siis painotan, että ettei mitään lakia ole rikottu, mutta toiminta ei mahdu ihmisten oikeudentuntoihin. Postilla on nyt allaan niin höttöinen suo ettei minkäänlainen viestintä tule palauttamaan asiakastyytyväisyyttä lähivuosien aikana ennen kuin sisäiset rakenteet ja toimintamallit ovat uskottavassa suunnassa kohti modernia digitaalisuutta.
Tämä on kuultavissa podcastina www.finnradio.fm nettiradiossa ma 2.9.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Posti, viestintä, Netposti, digitalisointi |
Valehtele reilustiSunnuntai 4.8.2019 klo 10.06 - Kauko Niemi Maailman viestintäkenttä muokkautuu takuuvarmasti. Murros syntyy sosiaalisessa mediassa, missä todistetusti ei synny aitoa vuorovaikutusta. Toisaalta pinnalla olevat maailman johtajat ylläpitävät uutta informaatiovaikuttamisen tyyliä. Kerroin juuri Facebookissa, kuinka pysäytin auton tyhjällä kadulla ja ajoin kadulla sitkeästi olleen pulun pois. Lintu oli löytänyt asfaltilta jotain todellista herkkua. Sen jälkeen paikoitin auton ja palasin paikalle ihmettelemään tilannetta, mutta seuraava auto olikin jo ehtinyt ajaa pulun kuoliaaksi. Päivitykseni oli kahdella kuvalla elävä ja kuollut pulu. No mitäs tästä seurasi. Facebook päivitykseen on reagoitu toista sataa kertaa ja kommentoitu useita kymmeniä kertoja. Itse olen tietenkin yllättynyt siitä kuinka ihmiset haukkuvat minut liikenteen vaarantamisesta ja kuinka tieliikennelaissa sanotaan, ettei jänistä pienempää pidä väistää. Pian kinataan, onko tieliikennelaki hyvä vai huono. Milloin saa jarrutella ja millaista turvaväliä milläkin nopeudella tulee käyttää. Eikä tuosta turvavälistäkään päästy suunsoittoa pidemmälle. Toiset kommentoivat aidasta toiset aidan seipäästä. Alun perin suurena luonnonystävänä tarkoitukseni oli liikennettä vaarantamatta pelastaa vain tuo pulu, missä hankkeessa siis epäonnistuin. Pulu-casella ei nyt ole suurtakaan merkitystä maailman rauhalle tai ilmaston muutokselle, mutta kuvaa erinomaisesti, kuinka asiat, teot ja sanomiset eivät somessa millään lailla kohtaa toisiaan. Kokonaan uudella tasolla, vaikkakin samoilla perusasetelmilla ollaan. kun vaikkapa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Britannian tuore pääministeri Boris Johnson päivittävät suoranaisia valheita monta kertaa päivässä. Trumpin on laskettu valehdelleen kautensa aikana jo yli 100.000 kertaa ja tässä informaatiovaikuttamisessa kannatus sen kun kasvaa. Olen valmis uskomaan, että rehellisyys ja reiluus toimii asiasisällöstä riippumatta - kun valehtelet reilusti, sinut hyväksytään. Ihmiset ovat kyllästyneet hitaaseen eipäs juupas politikointiin, josta ei ota saimaan sällikään selvää, mitä kukakin tarkoittaa. Se että onko Trumpmainen käytös hallittavissa tai kuinka käy lokakuun loppuun mennessä briteille, on kokonaan toinen asia. Perusvire viestinnässä muuttaa joka tapauksessa informaatiovaikuttamista tulevaisuudessa paljon. Voit valehdella vaikka kuinka, kun vaan teet sen avoimen rehellisesti. Tai termi rehellinen ei tietenkään ole tässä tapauksessa merkitykseltään sama kuin mihin olemme vuosikymmenten saatossa tottuneet. Uskon, että myös yritykset joutuvat tarkistamaan kantojaan viestinnän suhteen varsin pian. Se että haudotaan ja haudotaan ja pyöritetään sanamuotoja mennen tullen, muuttaa viestit niin epämääräiseksi, ettei niihin tartu kukaan tai ainakin ani harva. Tuoreen uutisen mukaan julkkissuunnittelija Jessica Walsh perusti luovan toimiston. Hänellähän on meriittejä luovasta suunnittelusta vaikka kuinka. Ja onhan hän ehtinyt kieltäytyä Applen tarjoamasta huippupestistäkin. Hänen mukaansa loistava brändi on kuin loistava persoona: todenmukainen ja rehellinen itselleen sekä peloton paljastamaan todelliset karvansa. Liian usein brändejä kehotetaan tukahduttamaan ominaispiirteensä ja mielipiteensä kuluttajien mahdollisia reaktioita peläten. "Ongelmana on, että kun yrittää miellyttää kaikkia ja vältellä kaikkea, mistä joku voisi loukkaantua, syntyy mitään sanomattomia brändejä. Kukaan ei vihaa niitä, mutta ei myöskään rakasta", Walsh toteaa tuoreessa adWeekin haastattelussa. Siis informaatiovaikuttamisen heikkoja signaaleja ja jopa vahvojakin on ilmassa harvase päivä, joihin Trump meitä taviksia opettaa monta kertaa vuorokaudessa, kuinka valehdellaan reilun avoimesti. Kaikki mittarit kertovat kuinka vanhat poliittiset puolueet ovat valumassa suohon omalla jargoiallansa ja kulissien hyväveli sekoiluillaan. Trumpin luoma epävarmuus tuskin sellaisenaan kotiutuu maailman johtamiseen ja Sipiläkin osoitti, ettei bisnesjohtaminen toimi demokratiassa. Kuitenkin totuttuihin viestintätyyleihin uskon kotiutuvan muutoksia somen ja Trumpin tyylilajien seurauksena. Tämä on kuultavissa podcastina www.finnradio.fm nettiradiossa ma 5.8.2019 klo 08:00 (Espanjan aikaa) sekä uusintoina ke 08:00 ja to, pe klo 14:00.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, viestintä, informaatiovaikuttaminen, Trump, valhe, |
Pystytkö erottamaan someviestit ja median viestitSunnuntai 14.7.2019 klo 8.18 - Kauko Niemi Minulla on suurenmoinen idea jollekin väitöskirjan aiheeksi. Voisi nimittäin tutkia kuinka suuri osa kansasta erottaa sometekstin aidon median tekstistä. Ja millä perusteella joku osaa erottaa nämä toisistaan. Itselläni alkaa tehdä tiukkaa erotella näitä kahta kanavaa, vaikka journalisti ohjasikin viestittämistäni reilut 20 vuotta. Onneksi selaimen osoiteriviltä pystyy asian tarkistamaan, mutta vaikeata olisi, jos eteen lyötäisiin pelkkä teksti ilman mitään viitekehystä. Median menestys, uskottavuus ja kunnia riippuu siitä kuinka hyvää ja uskottavaa jälkeä se tuottaa journalistisin perustein. Kuinka juttu perustuu oikeisiin, tarkistettuihin faktoihin. Kuinka juttu tarjoaa mahdollisimman objektiivisen tilannekuvat asiasta, tuottaa lukijoille palkitsevaa lisäarvoa. Siis kaiken kaikkiaan ei huutele turuilla ja toreilla mitä sattuu osumaan yksittäisen toimittajan silmiin ja korviin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että media on ottanut pääkilpailijakseen sosiaalisen median. Kuka kertoo eniten liioiteltuja ja hurjimpia huhuja ja kuka kovimmin pystyy herjaamaan milloin mitäkin ja ketäkin. Kilpailuasetelma tuntuu väärältä ja median pitäisi mieluummin pyrkiä todella selkeästi erottautumaan sosiaalisesta mediasta. Irtisanoutua kaikesta trollaamisesta ja perättömistä spekulaatioista. Siksi olisikin mielenkiintoista ihan tieteellisin perustein tietää millainen tuo kuilu näiden kahden leirin välillä todellisuudessa on. Pystyykö tavallinen ihminen erottamaan oikean media, sosiaalisen median ja valemedian. Se on todella medialle kova haaste, etenkin jos toimintaa ohjaa vain sivulatausten määrät. Se tuottaa ensisijaisesti niin sanottuja klikkiotsokoita, mitkä tuskin kasvattavat pitkällä aikajänteellä median uskottavuutta. Totta kait suuret jutun sivulatausmäärät tuovat hetken tyydytystä, mutta on kuin kusisi pakkasella housuihin ja lämmittää hetken. Entäs viiden vuoden päästä? Mielenkiintoista olisi saada arvioita kuinka on onnistuttu viihteen ja tiedonvälityksen välillä. Pystytäänkö tiedonvälitystä viihteellistämään ja kuinka paljon. Näiden kahden välisen kamppailun taitaa voittaa viihde. Miksi ihmeessä minun pitäisi viihtyä aamiaispöydässä, kun kaiken kiireen keskellä yritän luoda faktoihin perustuvan käsityksen maailman menosta. Lainaan tähän pitkän toimittajauran tehnyttä Lauri Kotilaista. Kotilainen kirjoitti FaceBook-sivullaan. Laurilla on tavanomainen pilke silmäkulmassaan, mutta pohjavire on vain niin jokapäiväistä totuutta;
Löperyyttä luo vain ylimielisyys. Ollaan kertovinaan jotain, mutta ei. Esimerkki Helsingin Sanomista 8.7.2019, sivu A10. Sadat Saimaalla kalastavat haluaisivat tietää, miten he voisivat välttää hirveyden: norpan poikasen tukehduttamisen pyydykseen. Sitä ei lehdissä kerrota. Ei kerrota Saimaan mökkiläiselle, mistä saa ”norppaturvallisia katiskoita”. Kuka valmistaa? Mistä voi ostaa? Mitä maksaa? Millainen se on? Voiko kätevä ihminen tehdä pyydyksen itse? Arvokas vinkki on uutisen 1. palstan alarivillä: ”tiukkanieluinen katiska…” Hyvä! Mutta mikä on katiskan ”tiukka nielu”? Miltä se näyttää? Miten se tehdään? Lukija – (minä myös, ammattilukija) – janoaa tietoa, antakaa sitä! Anteeksi kollegani Henna Kauppinen, STT:ltä, en syytä tekstistä Sinua. Syytän lehdistömme vuosikymmenien trendiä ja vakiintunutta käytäntöä. Vanhana lehtimiehenä on minusta suru katsoa, kun löperyys vie lehdet yksitellen tuhoon. Kotilaisen mainitsemaa löperyyttäkin olisi hyvä tutkia samalla. Somen suunsoittohan on puolestaan pelkkää löperyyttä, joka aniharvoin perustuu muuhun, kuin kirjoittajan mielipiteeseen omassa kuplassaan. Löperyyden piikkiin pistäisin myös muoti-ilmiön, niin sanotun tarinallisuuden. Itse asia hukutetaan johonkin höpötysten väliin. Tähän tarjoaa mahdollisuuden verkkojulkaiseminen, missä ei enää tarvitse laskea merkkimääriä, kuten paperiversioissa, joissa tila on aina rajallinen ja pakottaa kiteyttämään sen sijaan että löpertelisi. Odotan mielenkiinnolla, että joku reipas, ennakkoluuloton tuleva viestinnän ammattilainen paljastaa kuinka kansa erottaa huuhaan ja oikeellisuuden. Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 15.7.2019 kello 15.30 ja 20.30 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, media, viestintä, Lauri Kotilainen, some, sosiaalinen media |
Nokkimisjärjestystä korostetaan istumajärjestykselläSunnuntai 5.5.2019 klo 8.30 - Kauko Niemi Uusi eduskunta aloitti kansansa edustamisen riitelemällä kenen vieressä ja missäpäin salia kukakin istuu. Ei näytä olevan kovinkaan selvää huikeista vaalikampanjoista huolimatta, kuka on oikeistolainen ja kuka vasemmistolainen. Toisaalta istua oikealla tai istua vasemmalla ei kielellisesti ole yhteydessä poliittiseen oikeistoon tai vasemmistoon. Onhan se melkoinen farssi, jos riita paisuu ja joudutaan äänestyksiin. Entäs sitten kun eduskunnan pitää päättää ihan oikeista asioista? Asioita, jotka saattavat vaikuttaa himoittuun istumapaikkaan on vaikkapa se, että lehdistön lehteri on puhemiehestä oikealla. Kun lehdistö kuvaa, niin kuviin pääsevät vasemmalla ja keskellä istuvat edustajat. Harvemmin lehterin alla, oikealla istuvat edustajat. Tai jokin muu yhtä vähäpätöinen asia. Etenkin kun sali on pääsääntöisesti tyhjä sen jälkeen kun istunnon alussa on käyty painamassa paikallaolonappia. Minullakin oli aikoinaan sovittu pääministeri Esko Ahon haastatteluajaksi kolme minuuttia yli 13:00, siis heti napinpainalluksen jälkeen. Tuttavani Jukka Aalto kirjoittaa Facebookissa ihan asiaa riidasta kellä on parempi paikka parlamentissa. Jospa rikotaankin jo ranskan vallankumouksen ajoilta oleva perinne ja aletaan täyttämään parlamenttia, niin miten sitä siis oikeasti pitäisi täyttää. Puhemiehestä katsottuna eturivistä vasemmalta eniten pelimerkkejä saanut istuu paalupaikalle ja siitä sen mukaan mikä on sijoitus eduskuntaan pääsyssä. Tällä myös hajotettaisiin sellainen perinteinen blokki-ajattelu. Mistä ihmeestä kaikki tällaiset istumajärjestykset oikein kumpuavat. Taivas varjele minua joutumasta tilaisuuteen, missä noudatetaan jotakin plaseerausta. Viestitään julkisesti kunkin ihmisen arvostusta. Kotiliesi-lehti muistuttaa, että virallisissa tilaisuuksissa istumajärjestyksen määrää arvojärjestys. Aviopuolisoita tai pariskuntia ei yleensä sijoiteta vierekkäin. Jos juhlissa on yhtä paljon naisia ja miehiä, sijoita naiset miesten viereen ja toisin päin. Ja sitten paikat osoitetaan nimilapuilla. Siinähän se juhlahetki sitten meneekin, kun miettii omaa arvostusta muihin verrattuna tilaisuuden järjestävien arvomaailmassa. Selkeämpää osoitusta nokkimisjärjestyksestä tuskin pystyy rakentamaan. Ehkä nykyaikaisempi plaseeraus olisi sittenkin, että jokainen kutsuttu ilmoittaa pankkitilinsä saldon loppusumman ja istumapaikat tai pöytäjärjestys määritellään eurojen mukaan. Perussuomalaisten eduskuntaryhmän tuore puheenjohtaja Ville Tavio vertasi eduskunnan hässäkkää siihen, että epäsuosittu oppilas siirretään koulussa istumaan luokan nurkkaan. Kouluissa opettajan määräämän istumajärjestyksen ymmärtää suvaitsevuuden kasvatuksellisena elementtinä. Itse en oikeastaan muista koulun istumajärjestyksistä juurikaan mitään muuta kuin taisin istua tytön vieressä, koska Marja-Leenaa pidettiin minun morsiamena. Ja taisi olla myöhemmin yksinistuttavat pulpetit, jolloin sekin ongelma oli poistunut. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, protokolla, plaseeraus, viestintä, eduskunta, oikeisto, vasemmisto |
Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässäSunnuntai 28.4.2019 klo 9.47 - Kauko Niemi Suomalaista ruokaympyrää on tyrkytetty ja pakotettu 70 vuotta ainoana oikeana ravintokokonaisuutena. Ylen viime viikkoinen otsikointi osuu naulan kantaan - Ravintotieteilijät raapivat päätään, kun kansa syö mitä haluaa. Jos 70 vuotta raavitaan päätä, luulisi Valtion ravistemusneuvottelukunnan ymmärtävän, että tarjotut viestit ja houkutukset ovat vääriä, eivätkä toimi käytännössä. Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä ei ole oikein koskaan tuottanut hyvää lopputulosta missään muussakaan asiassa, saati syömisessä. Syömisen seuraukset kun kaiken lisäksi ovat kovasti erilaisia eri ihmisillä, eikä yhtä ainoata oikeata ruokakomboa ole olemassa, joka toimisi tasan samalla tavalla kaikille. Vähän sama kuin suomalaisen kirkon tilanne tällä hetkellä. Lukkiintuneita ajatuksia ei ole pätkääkään auttanut vaikka papit ovat symbolisesti astuneet alas saarnastuoleistaan ja pitävät saarnansa samalta tasolta kirkkokansan kanssa. Mentaalisesti kirkko kun luulee ainoana tietävänsä mikä on hyväksi ihmisen sielulle ja mielelle ja sitä on parasta kuunnella ja uskoa. Näin on kirkkokin vaikeuksissa oppeineen ja kansa kaikkoaa. Ei varmasti mitään ole tutkittu niin paljoa kuin ravintoa ja terveyttä. Joka päivä tulee uutta tutkimustietoa, joka sekä vahvistaa entisiä käsityksiä ja toisaalta tutkimuksia jotka kumoaa vallitsevia, jopa virallisesti hyväksyttyjä tietoja. Neuvottelukunta näyttää pahoittaneen mielensä heidän ajatustensa vastaisista nettikirjoitteluista. Nettikirjoittelun ja median käyttövoimana ovat yksinkertaisesti eri ihmisten käytännön kokemukset. Aktiiviset ja kokeilunhaluiset ihmiset ovat biohakkeroineet omalle elimistölleen hyvin toimivan ratkaisun, joka ei ole linjassa virallisten, yleisten suositusten kanssa. Siinähän ei pitäisi olla mitään ristiriitaa, koska olemme kaikki erilaisia. Nettikirjoittelun ongelma vaan on, että näistä sadoista ja tuhansista tapauksista tehdään yleispäteviä muutaman tapauksen perusteella. Sekään ei tietenkään toimi. Ravintosuosituksia syytetään myös korruptiosta. Todellista vedenpitävää näyttöä ei ole löytynyt lahjonnasta. Ainoa dokumentoitu yhteys on vuosikymmenten takaa yhdysvaltalainen sokeriteollisuus. Sen rooli ja vaikutus tuolloin julkistetuista ravintosuosituksista on kristallin kirkas. Kanada lähti jokin aika omille poluilleen ravintosuosituksissaan. Suomessa aloitettiin tämän vuoden alussa valmistella uusia 2020-luvun ravitsemussuosituksia. Valmista pitäisi olla vuosina 2022–2023. Kaikki merkit viittaavat vanhaan vallitsevaan käytäntöön ilman radikaaleja muutoksia. Viime viikkoinen kansainvälisen tautitaakkaa selvittävän (Global Burden of Disease) tutkimuksen mukaan Suomessa yli 12-vuotiaista pojista joka neljäs on ylipainoinen ja tytöistä joka viides. Lihavista nuorista yhdeksän kymmenestä on lihavia myös aikuisena. Tähänkin ongelmaan löytyi ravitsemusneuvottelukunnalta ratkaisu. Viime viikon lopulla julkaiseman tiedotteen mukaan heidän pitää saada rahaa nuorten ravitsemuksen selvittämiseen. Aikuisväestön ravitsemuksesta kerätään Suomessa tietoa säännöllisesti FinRavinto-tutkimuksilla, mutta lasten ja nuorten osalta valtakunnallinen seurantatieto puuttuu täysin. Tuskin asia tällä ratkeaa. Toisaalta täytyyhän neuvottelukunnan pystyä osoittamaan, että se on oikeassa ja muut ovat väärässä.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, ruokaympyrä, terveys, ruoka, viestintä, |
Mitä tarina kertoo?Lauantai 23.3.2019 klo 14.24 - Kauko Niemi Tarina on minulle sana, joka jostain kumman syystä tulee nykyisin vastaan harvase päivä. Eilen muun muassa pysähdyin, kun SKV kiinteistövälitystoimiston oven edessä oli ”esittelyteline” jossa ohjattiin toimistoon tekstillä - Kodin tarina. Mutta siihenhän se sopii oikein hyvin, kun välittäjät puhuvat ympäripyöreitä, stailaavat asuntoja myyntiä varten, ilmoituksessa kerrotaan, että ikkunat ovat merelle päin, muttei kerrota, että se meri on kilometrien päässä. Sitten vielä muistuttaisin, että asunto ja koti ovat kaksi eri asiaa. Asunnosta tulee koti niille henkilöille, jotka sinne muuttavat ja alkavat elämään omaa elämäänsä ilman stailaajan sisustustyynyjä ja hajukynttilöitä ihan ikiomilla tavaroilla ja tyylillä. Kodin tarina on siis sepitetty juttu, joka ei ole totta kuin joiltakin osin. Tarina sanana on minulle, kaakkois-suomalaisia sukujuuria kantavalle ihmiselle puhtaasti negatiivisia viestejä herättävä sana. Aloitan tarkistukseni wikipediasta. Yllätys yllätys wikipedia ei tunne koko sanaa tarina tai saati määrittelisi sille merkitystä.
Suomisanakirja on jo määritellyt tarina-sanalle merkityksiä kuten; * Kertomus, kuvaus, juttu, taru * kansan keskuudessa totena pidetty uskomuksellinen kertomus. Esimerkiksi: Surullinen tarina. Kansantarina. Tositarina. Tarina jättiläisistä, jotka rakensivat kirkon. Isoisän kertoma tarina. * jonkin vaiheet, historia, taru Esimerkiksi: Vanhan linnan tarina. Rakkaus-, suku-, elämäntarina. Liikeyrityksen tarina loppui lyhyeen. * mielikuvituksellinen, perätön juttu * valhe. Esimerkiksi: Mikä asiassa on totta, mikä tarinaa? * valehdella.
Tämä lista on aika lähellä niitä mielikuvia, mitä minulla on sanasta tarina. Nuoruudessani kylällä oli Tauno, jolla riitti tarinaa. Häntä kyllä kuunneltiin, mutta juuri kukaan ei ottanut todesta Taunon kertomia tarinoita, eikä kukaan oikeasti tiennyt hänen puheittensa todenperäisyyttä. Yksi jos toinenkin markkinamies esittelee nykyisin yrityksen tarinan. Siis onko silloin kyse sepitetystä jutusta, jonka yritys haluaisi keinolla millä tahansa toteuttaa vai onko kyse mielikuvituksellisesta, perättömästä jutusta, johon nykymuodin mukaisesti on upotettu lisättyä todellisuutta. Eniten minua harmittaa median suosimat tarinalliset uutiset, joiden tulkinta on aivan tavattoman vaivalloista. Silmäilen kappaleita sieltä sun täältä ja yrität löytää sen varsinaisen uuden asian. Klikkiotsikolla tehty tarinallinen uutinen saa puhisemaan hukatusta ajasta. Tietenkin statistiikka osoittaa, että jutun parissa on viivytty pitkään, ikään kuin juttu olisi hyvä. Herää kysymys tehdäänkö juttuja palvelemaan lukijaa vai statistiikkaa. Hyvät tarinat ovat ihan hyviä elokuvissa ja kirjoissa, joita osaa lukea oikealla asenteella, eikä sillä ole väliä onko tarina totta vai sepittelyä. Seuraavan kerran kun minulle tyrkytetään sanaa tarina, voin pysyä entisissä kannoissani ja tulkita viestiä mielikuvituksen tuottamana perättömänä viestinä. Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 25.3.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisneeframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, tarina, SKV, kiinteistönvälitys, markkinointi, viestintä |
Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässäLauantai 2.2.2019 klo 11.08 - Kauko Niemi Lempikommenttini on saanut havainnollisia esimerkkejä, kuinka yhtä ja samaa sanaa tulkitaan eri tavoin ja annetaan erilaisia merkityksiä. Kuinka jokaisella sanalla on oma tunnelatauksensa kunkin ajattelusta ja taustasta riippuen. Meillä on ollut nyt kaksi tavallista suurempaa kuohuntaa – seksuaaliset rikokset ja vanhusten hoivapalvelut. Siis vauvasta vaariin, vaikka kumpikaan asia ei ole mitenkään äkillisiä suuria yllätyksiä. Molemmat ovat uinuneet pinnan alla ja mitä todennäköisemmin ponnahtavat nyt pintaan vaalien lähestyessä. Läpikuultaa politiikkojen tekopyhyys ja irtopisteiden keruu aina Sipilää myöten. Olipa syy kuohuntoihin mikä tahansa, niin on erinomainen asia, että ongelmat avautuvat. Kun molemmissa tapauksissa liikutaan erittäin syvällä tunnetasolla, niin ilmaisujen muoto ja yksittäiset sanat saavat hyvinkin erilaisia merkityksiä. "Olen tuntenut äärimmäistä surua, katkeruutta ja vihaa" – Isän 13-vuotias lapsi jäi kiinni huumeista Oulussa, ja samaa tapahtuu myös muualla. Näin otsikoi Yle juttuaan huumeista, jossa isä haluaa tuoda esille ongelman, joka saattaa kohdata kenet tahansa. Syytteen nostaminen seitsemänvuotiaan pojan murhasta siirtyy – epäilty mielentilatutkimuksessa. Ja seuraava esimerkkiotsikko - Lapsiporno leviää sipoolaiskoululaisten keskuudessa – Videoita välitetty somessa - näin asian ilmaisee Uusimaa-lehti. Seksisuhde lapseen vei oululaismiehen vuosiksi vankilaan. 13-vuotias lapsi, 7-vuotias poika, koululainen, alaikäinen, seksisuhde lapseen (tässä tapauksessa lapsi oli 14 vuotias) Käytetyt sanat antavat tahallaan tai tarkoituksellisesti monenlaisia merkityksiä. Etenkin kun niitä ei yhdistetä mihinkään todellisuuskuvaan. 13-vuotias lapsi käyttää huumeita, voi olla aika yleistäkin. 13-16 vuotiaat teinit, nuoret, koululaiset ovat todennäköisesti kokeilleet seksiä tavalla tai toisella, eikä se ole arkielämässä mitenkään kummallista. Sitten kun noihin edellä mainittuihin sanoihin yhdistetään tavalla tai toisella sana ulkomaalaistaustainen, kaikki sulakkeet paukkuvat välittömästi. Kaikki eduskuntaryhmät kokoontuvat välittömästi yhteiseen neuvonpitoon ja aktivoitumaan ja torumaan asiassa. Asiassa, joka on jo pidemmän aikaa ollut työn alla ja kokoontumisella ei ollut kuin symbolinen merkitys. Tilaisuus vaalitaistoon on hyödynnetty. Sama sana ulkomaalaistaustainen ei kuulosta yhtään niin pahalta merkitykseltään, kun ulkomaalaistaustainen sijoitusyhtiö lypsää suomalaisen vanhusten hoivapalvelun rahat ulkomaalaistaustaiseen rahanpesuyritykseen. Itse tuotteet eli voimattomat vanhukset jäävät hunningolle ja kakkosiksi koko bisneksessä. Vanhusten heitteillejättö kuulostaa pääministerin suulla lausuttuna vaan valvontaongelmalta. Oletetuille seksuaalirikollisille, eli ulkomaalistaustaisille ollaan pääministerin suulla valmiit toteuttamaan testi. Nyt vaalikamppailu on jo siinä pisteessä, että eduskuntaryhmistä hoivaskandaalin kohdalla kokoontuu vain oppositiopuolueet muotoilemaan välikysymystä hallituksen toiminnasta. Tuntuuhan se joskus turhauttavalta, kun käyttämilläsi sanoilla on niin monta merkitystä ja jokaiselle sanalle lisäksi oma vivahteensa tarkoitusperistä riippuen. Ei ihme että sanomisesti tulkitaan jopa päinvastoin kun itse olet asiasta ajatellut ja tarkoittanut.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, viestintä, Juha Sipilä, pääministeri, ulkomaalaistaustainen, seksi |
Helsingin Sanomat jumittui Antti HeikkiläänSunnuntai 20.1.2019 klo 8.24 - Kauko Niemi Helsingin Sanomat julkaisi jo kuudennen Antti Heikkilä -jutun. Hesari on pitänyt asiaa jatkuvasti esillä viisi viikkoa. Tuorein Antti Majanderin kolumni oli täysin vailla todellista sisältöä ja mitään lisäarvoa. Siinä ei ollut ainuttakaan uutta näkökulmaa. Näin vanhan toimittajan ajattelussa se oli mitään sanomaton palstantäyte. Olipahan saatu linkitettyä kaikki aiemmat viisi samasta aiheesta julkaistut jutut ja pidettyä Heikkilän upottamista pinnalla. Nyt voisi ennustaa, että ensi tiistaina tai keskiviikkona Helsingin Sanomat julkaisee seitsemännen Heikkilä-jutun. Samaan aikaan kun kirjasta on painos loppu ja jo neljäs painos tulee kauppoihin heti ensikuun alussa. Nyt jää ihmettelemään, että ottaako Hesarissa näin lujille tämä eräänlainen arvovaltatappio. Olen lukenut monta Heikkilän kirjaa ja monta muutakin kirjaa. Jokaisesta kirjasta löytää, kun oikein kaivaa, virheitä tai mieleisiään tulkintoja puoleen ja vastaan. Tässä tapauksessa tautalla täytyy olla muutakin kuin kirjan virheet mihin laatumediaksi itseään kutsuva Hesari on nyt jumittunut. Olen seurannut Heikkilää jo yli 30 vuotta. Saanut hyviä ajatuksia ja ollut myös eri mieltä tai sanotaanko, että jotakin asioita en vaan kohdallani ole saanut toimimaan. Heikkilän sanoma on ihan selkeä, kun ei sorruta lillukanvarsiin. Suomessa on erittäin tasokas akuuttien tapausten hoito, mutta sairauksien hoito perustuu vain lääkitykseen. Siinä Heikkilä on enemmän kuin oikeassa. Siis Heikkilän perusasetelma on hyvinkin kannatettava. Eiköhän jokaisen ihmisen perustavoite pidä olla lääkkeetön elämä ja omien toimien ja tapojen muuttaminen niin, että aiheuttaa mahdollisemman vähän tietämättään tai tietoisesti itselle terveydellisiä ongelmia. Se tulee jopa yhteiskunnalle edulliseksi. Tosin lääke- ja ruokateollisuudelle kalliiksi. Mihin tämä sota olisi johtanutkaan, jos näkökulmaksi olisi otettu lääkkeetön elämä ja kannustettu ihmisiä elämään terveellisesti joko Heikkilän tai muiden terveyttä edustavien näkemysten mukaan. Ihmisen toiminnallinen muutos vaatii motivaatiota ja monta pientä askelta ja se tapahtuu käytännössä toisia tukien eikä riidellen. Viestinnän kannalta asiaa pohdittuani epäilen, että Heikkilä on itse pitkälti syyllinen tähän purkaukseen. Hän on myös niitä tyyppejä, jotka eivät ymmärrä, eikä ole oppinut ymmärtämään median riippumattomia toimintatapoja. Aivan kuin aikoinaan minun yksi esimieheni. Häntä jatkuvasti valistettiin, kuinka media toimii ja hän oli aina ymmärtävinään asian. Kuitenkin taas eräänä päivänä, kun hänen tehtävät muuttuivat hän marssi luokseni ja ilmoitti, että hänen nimityksensä pitää saada ensi torstain Helsingin Sanomiin. Ilmoitin, että kyllä se saadaan, mutta silloin se on maksettu mainos. Kerrotko kustannuspaikan, mistä mainosrahat otetaan. Vuosia jatkunut median ja eri asiantuntijatahojen kärjekäs arvostelu on erinomainen sytytyslanka tällaiselle räjähdykselle. Palataanpa vielä tuohon perusajatukseen lääkkeettömästä elämästä. Sanalla elämä on suuri paino. Elämä ei ole koskaan yhden yön mittainen, johon medikalisaation on ihmisiä opettanut. Aika ajoin kohollaan olevat verenpainearvot ovat huolestuttaneet vuosien varrella. Vaan en ole saanut itseäni niskasta kiinni. Nyt vuoden rupeaman jälkeen olen saanut faktista ja moneen kertaa toistettua tietoa, että paineeni on kiinni unesta ja nimenomaan syvästä unesta. Nyt kun aamulla katson Oura-sormuksen rekisteröimän uneni laatua, niin pystyn melkein 10 prosentin tarkkuudella sanomaan ennen paineen mittausta mikä on tulos. Olen kohta vuoden päivittäin mitannut ja rekisteröinyt tekemiseni, kuunnellut kroppaani ja asian toistuvuus on selvä - siis tämä on minulle lääkkeetöntä elämää, kun etsin unen laatua parantavia toimia. Vuosien varrella useat eri lääkärit ovat viiden minuutin käynnin ja yhden mittauksen tuloksena kirjoittaneet suoraan vain loppuelämäksi verenpainelääkkeitä (huonolla menestyksellä). Ja ketään ei ole kiinnostanut etsiä todellista syytä. Yksikään lääkäri ei ole ikinä kysynyt kuinka sinä nukut, vaikka yleisellä tasolla tiedetään syvän unen vaikutus verenpaineeseen. Lääkkeetöntä elämää on myös se, kun 11 vuotta sitten kyllästyin jatkuviin flunssiin. Lopetin flunssarokotukset ja kaikkien buranien käytön, sillä uskomuksella, että kemia tappaa sisälläni vastustuskykykyyni vaikuttavat sekä huonot että hyvät bakteerit. Aloin käyttämään D-vitamiinia satasen päivässä, sekä lisäsin sinkin käyttöä. Tietenkin olen kahden vuoden välein käynyt omalla kustannuksellani verikokeissa, ettei D-vitaminin kymmenkertainen yliannostus kansalliseen suositukseen verrattuna aiheuta liian suuria pitoisuuksia. Näinä vuosina on ollut yksi kahden päivän kurkkukutina ja parina vuonna yhden päivän niiskutus. Tämäkin on mielestäni järkevää lääkkeetöntä elämää. Kenenkään ei pidä luulla, ettenkö ota lääkettä sinä päivänä, kun sitä oikeasti tarvitsen ja minulle selvitetään perusteellisesti lääkkeen vaikutusmekanismi, enkä vaan siksi että lääkäri määrää ja lääkkeellä voin laiskuuttani vain lievittää oireita enkä parantaa todellista tautia.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Antti Heikkilä, Antti Majander, Helsingin Sanomat, lääkkeetön elämä, Finnradio, viestintä, lääketeollisuus, ruokateollisiis |
Numerot kertovat totuuden uuden vuoden lupauksistasiSunnuntai 6.1.2019 klo 8.56 - Kauko Niemi Uusi vuosi oli jälleen se ajankohta, jolloin tehtiin lupauksia. Osalle se on mukavaa viihdettä, joita ei ole tarkoituskaan lunastaa. Toisten lupauksissa mukana halu – josko sittenkin. Ja sitten on niitä, jolle uuden vuoden lupaus on tavoite, eikä mikään mielikuvituksen tulkitsema tina ruiskaus. Totta kai viihteelliset lupauksetkin ovat hauskoja ja sopivat suureen muutokseen kuten vuodenvaihteeseen. Tällä kerralla keskityn vain liki ryppyotsaisesti oikeisiin lupauksiin eli tavoitteisiin. Joidenkin asioiden kohdalla vain pitää ottaa itseään niskasta kiinni ennen kuin mitään oikeasti tapahtuu. Joskus se on pakko, joskus se on jopa kivaa, etenkin kun muutos ei tapahdu pakon edessä, vaan halusta ja loputtomasta uteliaisuudesta uutta kohti ja kehittyä. Hoppu on Hanurista kirjan kirjoittajat Kissconsulting Oy:m Maarika Maury ja Jaana Tuomila ottavat hyvin kantaa siihen, kannattaako uuden vuoden päätöksiä tehdä ja miten lupaukset saadaan muutettua oikeaksi toiminnaksi. Ilman päätöksiä harvoin saadaan sitä vähääkään aikaan. Päätös on aina lähtökohta muutokselle. Oleellista on se, miten päätöksen jälkeen saadaan muutos juurrutettua käytännöksi ja rutiiniksi. Päätöksien toteutumista estää usein se, että ei ole mietitty konkreettista tapaa, miten sen päätöksen voisi toteuttaa. Muutosta pitää myös seurata ja puuttua poikkeamiin. Pulmallista on myös se, että uudenvuoden innostamana päätetään korjata koko elämä kertaheitolla ja tavoitteiksi kirjataan kaikki maan ja taivaan väliltä. Seuraavalla viikolla ei enää edes muisteta, mikä tuo tavoite olikaan. Joskus myös tavoite on niin iso, ettei sitä vaan saa tehdyksi. Esimerkiksi täysin liikkumaton kaveri sanoo, että nyt alkoi jokapäiväinen puolentoista tunnin jumppa. Kun se sitten kerran jäi välistä, jäi seuraavakin. Parempaan tulokseen päästiin, kun hän otti alkuun vain viidentoista minuutin päivittäisen jumpan, josta oli helpompi sitten laajentaa. Vähemmän ja kunnolla on parempi oikeissa teoissa, kuin paljon asiaa paperilla ja vielä suuremmat puheet.
Itse haluan nostaa esiin numerot, joilla voit mitata ja seurata tavoitteesi toteutumista. Numeroiden faktinen merkitys on erittäin suuri tavoitteeseen pääsemiseksi, oli se sitten paino, terveys yleensä, henkilökohtainen talous tai melkein mikä vaan. Minusta tuntuu -mentaali ei oikein johda kuin itsensä pettämiseen. Tunne on tänään tällainen ja huomenna tuollainen. Numerot kertovat selkeää totuutta. Yksittäisten numeroiden oikeellisuus ei ole niin tärkeä kuin numeroiden osoittama muutos. Mistä niitä numeroita sitten oikein saa. Tänä päivänä tekniikkaa ja erilaisia testejä saa niin edullisesti, ettei se ainakaan ole mikään este. Jokainen sovelluskauppa on niitä pullollaan. Ilman lääkärin määräystä pystyt ostamaan kohtuuhinnalla mitä erilaisempia terveyteen liittyviä kokeita. Muutoksen seuraaminen ei ole enää työlästä exel-hallinnointia. Päätin selvittää viime vuonna talousmenoni ja sepäs oli avartavaa ja helppoa. Voin todeta, että perusraaka-aineista itse terveellisen ruokansa tekevä pääsee verrattain edullisin kustannuksin. Eivätkä kustannukset nousseet, vaikka vuoden aikana siirryin pitkälti luomuraaka-aineiden käyttöön. Näidenkään numeroiden saanti ei aiheuttanut minkään näköistä päänvaivaa. Ryhdyin käyttämään S-pankin korttia vain ja ainoastaan talousmenoihin. Netistä voin seurata kulutustani jopa kaupan tarkkuudella, jos sellaisille numeroille olisi käyttöä. Joka tapauksessa vuoden jälkeen numerot paljastavat, että luuloni olivat eri hehtaarilla kuin tiedot. Tietenkin kuukausittaiset tai jopa viikoittaiset numerot ohjaavat myös toimintaa kauppareissuilla. Ja sekin on vain positiivinen asia. Otan pari esimerkkiä omalta kohdaltani, joita ei toteutettu yhdessä yössä. 11 vuotta sitten podin kolme tosi pitkää flunssa. Tuolloin tunsin, ettei huonompaan suuntaan ei voi enää mennä. Tein kolme muutosta. Lopetin vuosittaiset flunssarokotukset, aloin syömään reilun ”yliannoksen” D-vitamiinia – 100ug/päivä ja säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisia sinkkivalmisteita. Olen käynyt kahden vuoden välein omakustanteisissa verikokeissa ja huomannut ettei d-vitamiininumeroni ole noussut kovinkaan korkealle. Lopputulos on kuitenkin se että 10 vuodessa on ollut yksi kahden päivän kurkkukutina. Toinen esimerkki tunteesta ja numeroista. Olen aina tiennyt, ettei nukkumiseni ole oikein mistään kotoisin, vaan en ole riittävän topakasti asiaan paneutunut, vaikka varsin hyvin tiedän yleisellä tasolla levon merkityksen kaikkeen. Ensimmäinen mittaus osoitti vaikeahkon uniapnean. Numerot kertovat, että öinä, kun on enemmän syvää unta, niin aamulla verenpaineet ovat alhaalla. Jos vielä muutaman kuukauden numeroilla on sama korrelaatio, niin sitten menen kouluttamaan lääkäreitä. Vuosien varrella lääkärit ovat tyrkyttäneen useaan otteeseen verenpainelääkitystä huonolla menestyksellä, mutta yksikään lääkäri ei ole koskaan kysynyt kuinka nukut. Yksikään laihduttaja ei onnistu peiliin katsomalla ja arvioimalla painonsa kehitystä. Siihen tarvitaan hyvä, mieluusti analysoiva vaaka, joka kertoo kuinka oikeaa painonlähtö on - lähteekö läskiä vai lihasta. Ja painonseuranta mieluusti päivittäiseen käyttöön. Silloin numerot kertovat todellisen muutoksen. Samalla opit ymmärtämään mikä painoosi vaikuttaa. Aina kun olet vaalla tai mittaat mitä tahansa, niin samalla muistutat itseäsi omasta tavoitteestasi ja jokainen numeroiden osoittama oikean suuntainen muutos motivoi sinua jatkamaan kohti päämäärää. Oli se sitten mikä tahansa.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Oura, viestintä, s-pankki, tavoitteet, Kiiconsulting, Maarika Mayry, Jaana Tuomila, |
Ristiriitaista ravintoaLauantai 22.9.2018 klo 12.05 - Kauko Niemi Onkohan maailmassa mitään niin ristiriitaista, virallista tietoa kuin ruoka- ja terveystieto. Asiaa mutkistaa vielä se, että kumpikin liittyy erottomasti yhteen. Terveyttä on ensisijaisesti syytä hoitaa luonnollisella ravinnolla. Tosin aina viranomaisia myöten nämä kaksi asiaa pidetään erillään ja käsitellään yksi pieni yksityiskohta kerrallaan ilman kokonaisuutta. Sama linja on ravinnon ja terveyden tutkimuksissa ja yhteen asiaan keskittyviä tutkimuksia rahoittaa useimmiten taho, jolla tuppaa olemaan liiketaloudellinen kiinnostus lopputulokseen. Viikon sisällä on ilmestynyt kaksi varsin mielenkiintoista tutkimusta. Molemmissa on enemmän mukana kokonaisuus. Onkohan mitään tutkittu niin paljon kuin alkoholia ja sen vaikutusta. Lääketieteellisen Lancet-julkaisun uusimmassa tutkimuksessa selvitettiin alkoholinkäyttöä yhteensä 195 maassa ja tarkasteltiin aikaisempi tutkimuksia, joita on tarjolla arvatenkin tuhansia. Tällä kerralla tultiin tulokseen, että yksikin annos alkoholia lisää terveysriskejä. Mistään alkoholimäärästä ei tutkimuksen mukaan ole hyötyä terveydelle. Huomattavaa tässä tutkimuksessa on se, että siinä tarkasteltiin kokonaistaakkaa. Vaikka maltillisesta alkoholinkäytöstä olisi esimerkiksi jonkun tietyn sairauden kohdalla joku pieni hyöty, muiden sairauksien riski kasvaa alkoholia käytettäessä. Esimerkiksi rintasyöpäriski kasvaa suorassa suhteessa annosmääriin. Aiemmissa tutkimuksissa on päädytty muun muassa siihen, että kohtuukäytöstä – eli yhdestä kahdesta annoksesta päivässä – voi olla esimerkiksi sydänsairauksien ehkäisyssä hyötyä. Alkoholista löytyy todellakin lukuisia ”virallisia” tutkimuksia, joilla kuka tahansa saa koska tahansa erinomaisen tekosyyn naukkailuun. Toinen viikon sisällä julkistettu tutkimus tuo vahvistusta kolesterolin vastarintakiikkeelle ja huolestuttaa aivan varmasti lääketehtaita yli kaiken. Iso-Britannian ja Irlannin media on viime päivinä laajasti kertonut uudesta tutkimuksesta, joka toteaa, ettei kolesteroli aiheuta sydäntautia ja ettei LDL ole lainkaan haitallinen. Johtopäätelmä on syntynyt 1,3 miljoonan henkilön potilastietojen pohjalta. Asian ongelmaa lisää se, että pelkkien mittausnumeroiden perusteella ihmisille syötetään haittavaikutuksiltaan hankalia statiineja selvittämättä mistä kolesteroliarvot johtuvat. Tuossa tutkimuksessa todettiin, että korkea "huono" kolesteroli on hyödyllinen koko eliniän kannalta. Ihmisen kokonaisuus unohtuu kolesterolikeskusteluissakin. Kuten yksi lääkäri on verrannut, että ajat autolla ja moottori kuumenee, niin riittääkö sinulle, että väännät vaan lämpömittaria alaspäin välittämättä mitä moottorissa todella tapahtuu. Itse kohtasin yhden lääkärin, joka asiallisesti selvitti kolesterolien merkityksen ja todisteli, että itse luvuilla ei ole suurtakaan merkitystä, kunhan niiden suhde on oikea. Ja kuinka usein sinua on valistettu, että ilman kolesterolia elimistösi ei esimerkiksi pysty hyödyntämään kovin tärkeää D-vitamiinia. Ravintopuolella saat lukea joka päivä uusia tutkimuksia ja selvityksiä, joka lupaavat yhden yön tempulla terveyttä loppuelämäksi. Paitsi että seuraava päivänä ilmestyy uusi tutkimus, joka kumoaa edellisen ja kaikki viralliset ja epäviralliset ravintosuositukset, siihen asti, kunnes seuraava ”tutkimus” taas ilmestyy. Kaiken ongelmahan on se, että selvityksiä ja tutkimuksia tehdään yksi asia kerrallaan. Jo senkin takia, ettei kellään olisi varaa tutkia itse asiaa ja sen sivuvaikutuksia eli kokonaisuutta. Eikä kenelläkään ole riittävästi aikaa kokonaisuuden selvittämiseksi. Tähän kun lisätään vielä sekin tosiasia, ettei ole kahta tasan samalla tavalla toimivaa ihmiskoneistoa, niin selvitykset ovat keskivertoarvauksia. Keneen voit uskoa? Oikeastaan vain itseesi. Opi kuuntelemaan itseäsi ja tee itsesi kanssa ihmiskokeita. Kokeilu ei sitten ole sellainen, että illalla syöt avocadon ja aamulla tiedät sen vaikutuksen. Ensimmäiseksi kannattaakin aloittaa ja oppia ymmärtämään kuinka kauan elimistösi panee muutoksille hanttiin ennen kuin mitään tapahtuu. Se on joka tapauksessa viikkoja. Äläkä silmät sinisenä usko, mitä tutkijat ovat löytäneet ja ryntää rohdoskauppaan tai apteekkiin ostamaan lisää elinaikaa. Ja niin kuin olen monesti aiemminkin sanonut, kun jalkasi katkeaa, niin sen kanssa ei kannata aikailla eikä ihmetellä jos kukkaterapia ei auta, vaan anna koululääketieteen pistää palaset paikalleen.
https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)31310-2/fulltext Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 24.9.2018 klo 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.
|
2 kommenttia . Avainsanat: ravinto, tutkimus, terveys, viestintä, Finradio |
Sylki ei tuo suuhun vahingossa sanaa ihmisroskaPerjantai 14.9.2018 klo 16.22 - Kauko Niemi Tällä viikolla siirryttiin sanan varsinaisessa merkityksessä sanoista tekoihin, niin kuin pitääkin. Riikka Moilanen sai potkut Pihlajalinnasta ja Kärsämäen rehtori Tuomo Pesonen pidätettiin heti tehtävistään alatyylisen puheensa jälkeen. Aiemmin kesällä Porin Jazzin vastanimitetty toimitusjohtaja teki nopean U-käännöksen hänelle henkilökohtaisesti tärkeiden sanojensa seurauksena. Sanojen jotka merkitsivät muille jotain muuta. Sellainen sana kuin ihmisroska ei tule ulos suusta vahingossa kuten ei, on, juu, eikun, tai, jne jne. Sana on aivan varmasti pyörinyt ihmisen päässä ja aatoksissa ja Riikka Moilanen on antanut sille oman merkityksensä oululaisessa katukuvassa. Sanan käyttäminen julkisesti paljastaa millaisia ajatuksia hänen päässään liikkuu. Huonosti muotoilussa anteeksipyynnössä oli myös väärä ilmaisu. Ei tapahtunut virhettä. Jos Moilanen olisi sanonut, että Suomessa on 53 miljoonaa asukasta, niin siinä olisi ollut pilkkuvirhe ja sitä voitaisiin nimittää virheeksi. Mutta kun sanalla on tavoiteltu voimakasta tunnelatausta, sitä ei voi kutsua virheeksi edes anteeksipyynnössä. Tai sitten anteeksipyyntö on vain muodollinen hyvitys kuten tässä tapauksessa. Yli kymmenen vuotta nuorten kasvatustehtävissä Kärsämäellä toiminut rehtori Tuomo Pesonen kommentoi vähättelevästi Ylen MOT:lle koulun suuria seksuaalisen häirinnän lukuja. Tässä tapauksessa nyt käytetyt sanat ja esitystyyli synkkaavat oikein hyvin vuosien varrella syntynyttä käytännön tulosta. Koulu komeilee Suomen koulujen kärkisijoilla seksuaalisen häirinnän tutkimuslistoilla. Jokainen sana saa merkityksen vasta vastaanottajan päässä hänen tietämyksestään ja taustastaan riippuen. Yksinkertaistaen voitaisiin sanoa - kun sanot sanan ihminen papille, niin hän miettii, että onko ihminen uskovainen vai ateisti, kun sanot sanan ihminen lääkärille, niin hän helposti miettii, onko hän terve vai sairas. Poliitikko miettii onko hän oikeistolainen vai vasemmistolainen. Ja sitten sosiaalisessa mediassa tuhannet eri ihmiset antavat samalle sanalle ihminen tuhansia eri merkityksiä ja nopeassa viestintäverkossa soppa kiehuu hetkessä yli äyräitten. Ilman että kukaan oikeastaan tarkkaan tietää mitä on tarkoitettu. Somessa niin sanotun viestinnällisen kohderyhmäajattelun hallinta on liki mahdotonta. Sylki ei tuo edes Moilaselle hallitsemattomasti tuollaista ihmisroska-sanaa, vaan se oli typerää ja tavoitteellista sanankäyttöä sellaiselta ihmiseltä, joka on vastuussa sekä Pihlajalinnan johtajana että kaupunginvaltuutettuna ihmisten hyvinvoinnista. Pihlajalinna teki nopeasti ryhdikkään päätöksen. Yrityksen arvoilla ei ole mitään virkaa, jos ne eivät näy jokapäiväisessä käytännössä. Arvojen ja toiminnan välinen ristiriita ei selittelyillä ja muodollisilla anteeksipyynnöillä parane, vaan kertautuu ja vaikuttaa pian kaikkeen. Miettikääpä seuraavalla kerralla omaan somepäivitykseenne tulleita kommentteja ja arvioikaa millaisen merkityksen vastaanottaja on antanut käyttämillenne sanoille ja kuville. Mitä paremmin tunnet vastaanottajan (kohderyhmän) sitä paremmin pystyt arvioimaan hänen kommenttiaan. Äläkä koskaan tyydy väärään ratkaisuun, että hänhän on tyhmä. Vaan sinun käyttämäsi sanat ovat olleet hänelle vääriä ja tyhmiä tai yleensä niitä on riittämättömästi oikean ja tavoittelemasi viestin luomiseksi. Valitettavan usein somessa heitetään muutaman sanan vihjailuja, jotka ovat niitä kaikkein vaarallisimpia päivityksiä, aivan kuin heittäisi bensaa liekkeihin. Joku päivittää kukan kuvan ja tekstinä on sana kukka. Mitä se tarkoittaa. Minusta kukka on ruma, Tiinasta kukka on kaunis, Kallesta kukka muistuttaa naapurin huonosti hoidettu/rääkättyä kasvia. Muistattehan sen leikin, jossa jokin asia kuiskattiin kiertämään korvasta korvaan ja 20 kuiskauksen jälkeen se oli muuttunut sisällöltään täysin toiseksi. Itselläni on ikuinen muisto, kun aloittelevana ”viestintäguruna” tein luovan jouluntoivotuksen henkilökunnan sisäiseen lehteen ja sitten jouluaaton iltapäivällä soi puhelin ja yrityksen johtoryhmään kuuluva henkilö soittaa ja kysyy, tarkoititko minua siinä viestissäsi. Minulla ei kertaakaan ollut kyseinen ihminen mielessä viestiä kirjoittaessani. Mutta vuosikymmenten mietintäprosessi siitä onneksi käynnistyi. Miten vaikeaa on saada lähettämilleni sanoille ja niiden yhdistelmille oikea ja luotettava merkitys vastaanottajan päässä.
Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 17.9.2018 klo 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihmisroska, Riikka Moilanen, Tuomo Pesonen, Kärsämäki, Pihlajalinna, some, viestintä, |
Miten ihmeessä tieto voi kadota mustaan aukkoonSunnuntai 2.9.2018 klo 9.50 - Kauko Niemi Normaalissa elämässä törmää varsin usein tilanteeseen missä en ole kuullutkaan jostain varsin laajasti ja monipuolisesti levitettystä tiedosta. Aivan kuin minulla olisi silikonikorvat ja tieto olisi kadonnut mustaan aukkoon. Esimerkiksi viime viikolla poliisi laputti 5500 kuskia ylinopeudesta. Vaikea usko, että joku maksaisi ilomielin kohtuullisen summan ihan vapaaehtoisesti. Poliisi tiedotti asiasta varsin selkeästi, että jokaisessa peltipoliisissa on kamera käytössä. Tämän lisäksi kaikki liikkuvat yksiköt olivat käytössä. Uutisnarkomaanina en pysty juurikaan mainitsemaan mediaa, missä asiasta ei olisi ainakin kertaalleen uutisoitu. Ja siis kaiken tämän jälkeen 5500 kuskia kiitää ylinopeutta rysään, eikä malta yhtä vuorokautta noudattaa tieliikennesääntöjä. Viikko sitten viikonloppuna 60.000 ihmistä oli haltioissaan ja jopa itki Lahden mäkimontussa Cheakin valot sammuu jäähyväiskonsertissa. Minä ei siellä ollut. Jos minulle soitettaisiin sekalaista musiikkia ja joukossa olisi Suomen menestyvimmän artistin biisejä mukana, niin en pystyisi tunnistamaan ainuttakaan. Olen ihan varmasti kuullut Cheekin musiikkia, mutta se on mennyt suoraan mustaan aukkoon. Se tieto mikä Cheekistä on tarttunut minun kovalevylle, on herran ylivoimainen tapa hallita julkisuutta ja yksityisyyttä. Lehdistä ei voi lukea kohujuttuja Cheekistä eikä myöskään some-kohuja ole juurikaan noussut pintaan. Todellinen markkinointiguru. Kaikki on suunniteltu millin ja sanatarkasti. Ilmeisesti hänen musiikkinsa kiinnostaa laajasti, jos 60.000 ihmistä ostaa kalliin lipun ja matkustaa satoja kilometrejä. Törmäsin tilanteeseen, missä erään yrityksen työntekijä ihmetteli mitkä juhlat nyt on – koko yrityksen henkilökunta koolla ja kahvia ja kakkua pöydässä. Yritys juhlisti päivää, jolloin uudet nettisivut otettiin tuotantokäyttöön ja tämä oli ainakin yhdelle henkilölle täysi yllätys. Tai ainakin yhdelle, joka tunnusti asian ääneen. Kuitenkin projekti oli ollut yrityksen sisällä julkinen jo kahdeksan kuukautta. Siitä oli kerrottu useaan kertaan yrityksen sisäisissä tiedotteissa. Kerrottu projektin etenemisestä. Kertaakaan tuollainen tieto ei osunut menemään perille. Tällaisten esimerkkien jälkeen tietenkin voi kuvitella markkinamiesten ja tiedottajien tuskan, kun viestit eivät tavoita edes kohderyhmää, uusista potentiaalisista asiakkaista puhumattakaan. Ei edes silloin kun kaiken maailman tietotekniset ratkaisut luovat mitä ihmeellisimpiä algoritmejä. Ja niitä edeltää vaikka millaisia houkutuksia, jotta antaisit tietoja tekemisistäsi ja ajattelustasi. Muotitermi kupla kyllä kuvaa tilannetta harvinaisen hyvin. Tuossa omassa esimerkissäni olen todella kuplautunut ja kaikki merkit viittaavat siihen, että jo oman pääni moniajojärjestelmä on kehittynyt varsin pitkälle. Teen päivän hommia melkein poikkeuksetta niin että radiokanavat soivat taustalla. Täydellisenä uutisnarkomaanina kuulet uudet uutiset hälyn joukosta, mutta musiikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos jättämättä mitään merkintää kovalevylleni. Paitsi jos se on melodista ja kaunista. ”Oikeaa musiikkia” kuuntelen sitten muilta kuin uutis- tai hömppäkanavilta. Siksi en tunnista sen enempää Cheekin kuin kenenkään muunkaan räppärin musiikkia enkä mitään mikä alkaa jumputuksella. Kerran yhdelle tuttavaurkurille sanoinkin, että nyt tiedän, miksi tykkään urkumusiikista. Siinä kun ei ole mukana teknokomppia. Tuota ylinopeusrysää on jo kovin vaikea selittää. Ehkä siinä on merkittävänä tekijänä jonkin moinen välinpitämättömyys. Muutama satanen sinne sun tänne, jos alla on yli 50.000 euron auto. Asenteesta kertoo jotakin sekin, kun kiekkoveteraani Juhani Tammiselle kahden kuukauden aikana välähti kolmesti, ja välähdykset toivat kuuden viikon ajokiellon. - En voi kerta kaikkiaan kuin nauraa. Uskallan väittää, että tämä on maailman mittakaavassa aivan poikkeuksellista, toteaa Tamminen Iltalehdessä. Ps
Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 3.9.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.
|
1 kommentti . Avainsanat: tieonkulku, viestintä, Cheek, poliisi, ylinopeus |