Korona opettaa, muuttaa ja paljastaa viestintää paljon - kiitos siitä

Lauantai 27.3.2021 klo 13:39 - Kauko Niemi

supo.jpg
 
Julkishallinnon viestinnässä alkavat erottautua jyvät akanoista. Viikon sisällä on tullut esiin kaksi erilaista tapausta, voisi jopa luonnehtia vastakkaisuuksiksi.

THL ilmoitti kertovansa asioita omassa tahdissaan, johon STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila suhtautui patavanhoillisesti 50 – 60-luvun mentaalilla, ettei sellainen sopisi STM:n piirtaan.

Toisaalta Supo julkaisi vuosikatsauksensa. Tällä kertaa se oli varsin avoin ja informatiivinen maailmassa, missä kyber-vakoilu on kasvanut voimakkaasti. Vuodessa on arvion mukaan tehty 3-5 vuoden digiloikka ja noin 50.000 suomalainen on vuoden aikana joutunut identiteettivarkauden kohteeksi.

Elämme ja tulemme kiihtyvällä vauhdilla elämään sellaisessa maailmassa, missä väärinkäytökset lisääntyvät ja ennen kaikkea nopeutuvat. Jos näitä tietoja pimitetään ja pikkuhiljaa muokkaillaan omiin tarpeisiin sopivaksi aika ajaa ohi ja yhä suuremmat vahingot pääsevät tapahtumaan.

Ajatellaanpa vaikka Varhilan putiikin maskishowta vuosi sitten. Mitä olisikaan taphtunut, jos nyt voimaan tuleva maskipakko olisi otettu käyttöön vuosi sitten. Sen sijaan STM teetätti muka-tutkimuksen, ettei maskista olisi mitään hyötyä.

Viestintälinjaus hallintoalamaisille annettavista määräyksistä ei ole koskaan seurannut suuria voittoja. Valtaosa ihmisistä ymmärtää asioiden vakavuuden, jos heille kerrotaan mitä pitää tehdä mutta ennen kaikkea miksi.

THL:n pitää tiedottaa toimialaansa liittyvistä asioista ja mahdollisimman nopeasti. Avoimuus vakavassa tilanteessa & poikkeusoloissa on kaiken A&O. Demokratian peruskivi on, ettei hallitus tai muu taho sanele, mitä vastuuviranomaiset sanovat.

Riikka Kuuskosken kommentti Iltasanomissa on asiallinen - Saako asiantuntija olla asiantuntija vai pitääkö sanoa, mitä poliitikot haluavat kansalle viestiä? Tällainen linja johtaa totalitaarisen valtion linjoille.

Varhila elää siis jossakin menneisyydessä, eikä tajua kuinka jokainen asia tulee jossakin vaiheessa julkiseksi, kun verkot ja verkostot vuotavat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin – nykyisin pääsääntöisesti enemmin.

Media voisi nyt viimeistään lopettaa Supon kuvituskuvana vuosikymmeniä käytetyn kuvan käytön, missä Supon pääovi on tiukasti säpissä. Mitään ei tihku ulkopuolelle.

Nyt Supo kertoo avoimesti millaisia uhkia ja minkä asteisia uhat ovat tällä hetkellä. Supo avaa myös Eduskunnan kyberhyökkäyksen yksityiskohtia ja tekijöitä. Supo on nyt ajantasalla ja ymmärtää, että etätyö ja muu hajautus lisää riskejä. Kun ihmiset tietävät, niin pienetkin poikkeamat tulevat helpommin julki ja auttavat tutkijoita oikeaan suuntaan.

Supo avaa, että kymmenien suomalaisten yksityishenkilöiden ja yritysten verkkolaitteita sekä palvelimia on käytetty kansainvälisissä kybervakoiluoperaatioissa.

Supon mukaan vakoilun takana ovat autoritääristen valtioiden tiedustelupalvelut. Ja nykyisin kun vakoilijoiden läsnäolo on hankaloitunut, niin toiminta on siirtynyt verkkoihin.

Supon tuoreimpien havaintojen mukaan murretuksi joutuvat tyypillisimmin kotireitittimet ja verkkotallennusjärjestelmät. Murrot mahdollistavia tekijöitä ovat oletussalasanojen käyttö ja turvattomat asetukset.

Supo eikä kukaan muukaan viranomainen ei pysty valjastamaan sellaisia voimia, että pystyisi kaikessa hiljaisuudessa, omissa kammioissaan pysymään tilanteen tasalla. Siksi oikealla, ymmärrettävällä avoimuudella saa apuja laajalta rintamalta, kun nykyisenä nettiaikana kaikki tapahtuu maailman laajuisesti sekunneissa.

Kaiken pitää tapahtua ennakoivasti ja jokaista tiedonmurua hyödyntäen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 28.3.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, viestintää, korona, Supo, STM, Kirsi Varhila. THL

Tieteen itsensä korjaaminen kesti 60 vuotta

Perjantai 3.7.2020 klo 12:09 - Kauko Niemi

Mielikuvat kananmunasta kolesterolin kohottajana ovat kaukana todellisuudesta. Tästä saamme pitkälti syyttää tutkimustuloksista tehtyjä hätäisiä päätelmiä. Kohtalokkaimmat virheet tehtiin jo varhain.

Erittäin hyvä ruoka-aine on ollut syrjittynä vuosikymmeniä ja on edelleen monien mielessä. Miten näin on voinut tapahtua, vaikka kaiken virallisen ja oikean sanotaan perustuvat tutkittuun tietoon.

Ja sitten veikkaamaan mikä on seuraava virallinen kupla, joka puhkeaa. Minun veikkaukseni on, että se on kolesteroli.

Niin tieteessä kaiken ydin on, että se korjaa itse itseään. Kananmunan kohdalla tämä korjaus vain kesti vain reilut 60 vuotta. Minusta se tuntuu nykyisessä tiedemaailmassa kohtuuttoman pitkältä ajalta.

Tuossa ajassa viestit kerkeävät itää sukupolvelta toiselle jos ja kun virheellisiä viestejä ei jämäkästi korjata, avata ja selitetä. Ja kun viestien levittäjinä ovat kaikkitietävät lääkärit viran puolesta sekä viralliset järjestöt. En ota tässä kantaa kuinka moni lääkäri on puhunut laiskuuttaan viranpuolesta tai määräysten mukaan, vaikka olisivat muutakin tienneet.

Karu totuus on nyt kuitenkin se, että tutkimusten tahalliset tai tahattomat tulkinnat ovat eläneet vuosikymmeniä ja levittäneet kananmunasta väärää tietoa. Vähän niin kuin suomalainen Pohjois-Karjala-projekti on murennut pala palalta sieltä sun täältä, mutta kukaan ei uskalla lyödä uusia faktoja pöytään ja puhkaista tätäkin kuplaa.

Tieteelle, jota toki arvostan, tällainen on kova uskottavuus ongelma. Ja nimenomaan sille, että tiede olisi itseään korjaava. Tämähän korostuu erityisen voimakkaana terveystieteissä. Ihmisen normaaleja toimintoja tunnetaan edelleenkin melko heikosti. Sen olemme saaneet tänäkin vuonna kokea, kun koronan hallinta ei ole ollut kenenkään hallinnassa.

Terveystieteiden ongelman muodostaa keskiarvoistuminen. Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan yksilö. Se mikä on keskiarvoista Amerikassa saattaa olla kaukana suomalaisesta keskiarvosta.

Tuore terveystieteen ongelmallisuutta käsittee brittiläinen journalisti Caroline Criado Perez ärhäkässä uutuuskirjassaan Näkymättömät naiset. Hän on aiemmin työskennellyt lääketeollisuuden viestintätehtävissä.

Kirja todistelee kuinka tieteellisiä tutkimuksia vääristää se, että taloudellisista syistä tutkimuksia tehdään enemmän miehillä kuin naisilla. Ja tämä sen takia, että naisten hormonaaliset vaihtelut vaatisivat huomattavan paljon enemmän tutkittavia kuin tasaisemmin käyttäytyvillä miehillä.

Lääketieteen sukupuolisyrjintään perehtynyt Criado Perez ottaa tiukemman kannan. Koiraiden ja miesten tutkimisessa on ensinnäkin se vakava ongelma, että ihmiskunnalle on kertynyt dataa pääasiassa miehistä. Jos naisen kehoilla tehdäänkin uutta tutkimusta, sitä ei voida luotettavasti verrata aiempaan tietoon.

Criado Perezin mielestä lääketutkimuksiin pitäisi ottaa tasaisesti miehiä ja naisia yksinkertaisesti siksi, että miesten ja naisten kehot – jopa solut – eroavat toisistaan. Sukupuolieroja on havaittu esimerkiksi kipusignaaleja välittävissä immuunisoluissa, verisuonten vanhenemisessa ja kehon reaktioissa stressiin. Eroja on löydetty ihmisruumiin kaikista kudoksista ja elinryhmistä, samoin kuin useimpien yleisten sairauksien esiintyvyydestä, taudinkulusta ja vakavuusasteesta, Criado Perez kirjoittaa.

Miten siis voidaan olettaa, että miehillä saadut tulokset pätisivät naisiin?

Lääketieteessä keskiarvoistaminen on hankala lähtökohta. Se on tavattoman hankala etenkin kun lääkäreiltä on kielletty kokemukseen perustuva tietämys ja kaiken pitää taphtua tutkimustietoon perustuvien keskiarvoisten käypähoitosuositusten mukaan, vaikka jokainen ihminen on oma yksilönsä.

Niin tuossa alussa veikkaukseni oli että seuraava kupla olisi kolesterolin asema. Tällä hetkellä ajetaan tiukasti, että kokonaiskolesterolin rajaa pitäisi pudottaa. Jos tämä toteutuisi se merkitsisi lääketehtaille 1,3 miljardin dollarin lisätienestiä statiinien myyntiin.

Toisaalta on paljon tutkimuksia, jotka eivät tue yhtä ja tiettyä arvoa. On jopa tutkimuksia, jotka on tulkittavissa, ettei edes huonon kolesterolin merkitys ole järin suuri verisuonten tukkeutumisessa.

Ja vuosia on jo tiedetty, ettei kokonaiskolesterolin arvo tarkoita juuri mitään, vaan hyvän ja huonon suhteella on todellista merkitystä. Itse olen kohdannut vain yhden kerran lääkärin, joka katsoi tuloksiani ja sanoi että sinun hyvän ja huonon kolesterolin suhde on oikein hyvä. Kaikki muut lääkärit ovat tuputtaneet statiineja.

 

Kannatta lukea:
https://www.hs.fi/tiede/art-2000006550986.html

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/ilmiot/menkkakipuihin-voisi-olla-laake-mutta-sita-testattu-vain-miesten?fbclid=IwAR1YgHNfdacMtmRdD5TPpPHOkmljbHhZbvLS-_bUjdBmkdo_wiBoPpgrg5I

https://yle.fi/uutiset/3-11417825

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 6.7.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, tiede, tieteen itsekorjaavuus, kananmuna, käypähoitosuositus, keskiarvoisuus, miestutkimus, kolesteroli, viestintä,

Posti on syvällä suossa

Sunnuntai 8.9.2019 klo 10:34 - Kauko Niemi

Kun yrityksestä ei ole ainakaan kymmeneen vuoteen nähnyt yhtään wow-positiivista kannanottoa juuri missään. Eikä itsellänikään omassa kuplassani ole kuin pari positiivista tai lähellä odotusarvoa olevaa kokemusta yrityksen toiminnasta, niin tällaiseen höttöiseen suohon kun pamahtaa pari pommia on leikki kaukana maineenhallinnasta.

Jos posti olisi aloittanut selkein askelin siirtymisen digitaaliseen maailmaan ja viestinyt muutoksista rehellisen ymmärrettävästi. Vuosien varrella olisi ollut ymmärrettävää, että tekevälle sattuu. Ja viestitty mitä opittiin ja kuinka parannetaan.

Sen sijaan olemassa olevaa vanhan kaavan toimintaa on yritetty digitalisoida. Siis ei luoda uusia tehokkaita vaihtoehtoja, vaan ainoa tavoite on ollut pienentää kustannuksia väkeä vähentämällä. Pienentää kustannuksia ulkoistamalla satavuotta vanhoja toimintoja. Kaikkien esteeksi ei voi asettaa yhteiskunnallista velvoitetta.

Mielenkiintoisena esimerkkinä vaikkapa Netposti. Kun laskuja ei enää tulostettu ja annettu postin kannettavaksi luukkuihin, niin kehitettiin sähköinen siirtopalvelu. Kuka hullu tällaista tarvitsee, kun voi omasta pankista suoraan tilata e-laskun. Hyväksyä ja maksaa laskun omassa pankissa pistämällä ruksin ruutuun ja antamalla tunnusluvun. Ei siihen postin satavuotiasta toimintamallia tarvita

Vuonna 2007 meinattiin kerta heitolla, yhdessä yössä siirtyä huippu moderniksi yhtiöksi vaihtamalla nimi Itellaksi. Ei vaan temppu toiminut, kun asiakaskokemuksissa ei tapahtunut ainuttakaan muutoksia. Paluu vanhaan Postiin tapahtui 2014 ja taas maalattiin kärryt sadalla miljoonalla postin keltaisiksi.

Kerran tilasin Briteistä tuotteen keskiviikkona iltapäivällä. Sain tarkat tiedot tuotteen kulusta. Perjantaina aamupäivällä soi ovikello klo 10:00 ja tuote annettiin käteen.

Kerran taas valitsin Postin kuljettajaksi ja toimituspäivänä sain tekstiviestin, ettei voitu toimittaa mahdollisen ovi-koodin puuttumisen takia ja paketti on noudettavissa postista seuraavana päivänä. Kyseessä oli siis osoitteessa olevan huoneiston numeron ihan sama summerinappula. Ihan sama nappula kuin edellisessäkin esimerkissäni. Palvelu on pienestä kiinni.

Ja onkos se nykyaikaa, kun kustannussyistä tiistaisin ei ole jakelua ainakaan Töölössä.

Postilta on tainnut unohtua se tärkein nimittäin asiakaskokemus, kun on pyöritelty exeleitä kulujen pienentämiseksi ja kerätty bonuksia johdolle.

Selityksenä annetaan, kun kenttä on kaikille toimijoille avoin ja kilpailu on kovaa.

Tällaisen hapuilun päälle on mahdotonta viestiä mitään hyväksyttävää ja anteeksi annettavaa. Postilla ei tällä hetkellä ole oikein mitään mahdollisuutta nyt onnistua viime aikojen tapahtumien viestinnässään.

Postin viime aikaiset tekemiset ja niistä viestimiset ovat samasta muotista kuin palvelutkin. Hoidetaan yksi asia kerrallaan miettimättä mihin se johtaa nyt ja tulevaisuudessa. Millaista kuvaa Postista viestitään.

Ylen haastattelussa kriisiviestinnän asiantuntija Anna Sorainen sanoo, että jokaisen organisaation pitäisi pystyä tänä päivänä ennakoimaan omaa toimintaa. Puhun raivorehellisyydestä. Pitäisi pystyä analysoimaan tulevia päätöksiä ja arkea hyvin rehellisesti, niin että näkee kaikki mahdolliset kuprut, haasteet ja ongelmat. Nyt näyttää siltä, ettei näitä ole analysoitu etukäteen, vaan ikään kuin reagoidaan sitä mukaa, kun asioita tulee eteen.

Postin tai tarkemmin toimitusjohtaja Heikki Malisen seuraava siirto oli luopua kahden kuukauden palkasta. Siitäkin voi oikeesti miettiä oliko tästä viestinnällisesti enemmän hyötyä vai haittaa tässä tilanteessa. Oma veikkaukseni on, että enemmän haittaa. Siis painotan, että ettei mitään lakia ole rikottu, mutta toiminta ei mahdu ihmisten oikeudentuntoihin.

Postilla on nyt allaan niin höttöinen suo ettei minkäänlainen viestintä tule palauttamaan asiakastyytyväisyyttä lähivuosien aikana ennen kuin sisäiset rakenteet ja toimintamallit ovat uskottavassa suunnassa kohti modernia digitaalisuutta.

 

Tämä on kuultavissa podcastina www.finnradio.fm nettiradiossa ma 2.9.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Posti, viestintä, Netposti, digitalisointi

Valehtele reilusti

Sunnuntai 4.8.2019 klo 10:06 - Kauko Niemi

Maailman viestintäkenttä muokkautuu takuuvarmasti. Murros syntyy sosiaalisessa mediassa, missä todistetusti ei synny aitoa vuorovaikutusta. Toisaalta pinnalla olevat maailman johtajat ylläpitävät uutta informaatiovaikuttamisen tyyliä.

Kerroin juuri Facebookissa, kuinka pysäytin auton tyhjällä kadulla ja ajoin kadulla sitkeästi olleen pulun pois. Lintu oli löytänyt asfaltilta jotain todellista herkkua. Sen jälkeen paikoitin auton ja palasin paikalle ihmettelemään tilannetta, mutta seuraava auto olikin jo ehtinyt ajaa pulun kuoliaaksi. Päivitykseni oli kahdella kuvalla elävä ja kuollut pulu.

No mitäs tästä seurasi. Facebook päivitykseen on reagoitu toista sataa kertaa ja kommentoitu useita kymmeniä kertoja. Itse olen tietenkin yllättynyt siitä kuinka ihmiset haukkuvat minut liikenteen vaarantamisesta ja kuinka tieliikennelaissa sanotaan, ettei jänistä pienempää pidä väistää.

Pian kinataan, onko tieliikennelaki hyvä vai huono. Milloin saa jarrutella ja millaista turvaväliä milläkin nopeudella tulee käyttää. Eikä tuosta turvavälistäkään päästy suunsoittoa pidemmälle. Toiset kommentoivat aidasta toiset aidan seipäästä.

Alun perin suurena luonnonystävänä tarkoitukseni oli liikennettä vaarantamatta pelastaa vain tuo pulu, missä hankkeessa siis epäonnistuin.

Pulu-casella ei nyt ole suurtakaan merkitystä maailman rauhalle tai ilmaston muutokselle, mutta kuvaa erinomaisesti, kuinka asiat, teot ja sanomiset eivät somessa millään lailla kohtaa toisiaan.

Kokonaan uudella tasolla, vaikkakin samoilla perusasetelmilla ollaan. kun vaikkapa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ja Britannian tuore pääministeri Boris Johnson päivittävät suoranaisia valheita monta kertaa päivässä. Trumpin on laskettu valehdelleen kautensa aikana jo yli 100.000 kertaa ja tässä informaatiovaikuttamisessa kannatus sen kun kasvaa.

Olen valmis uskomaan, että rehellisyys ja reiluus toimii asiasisällöstä riippumatta - kun valehtelet reilusti, sinut hyväksytään. Ihmiset ovat kyllästyneet hitaaseen eipäs juupas politikointiin, josta ei ota saimaan sällikään selvää, mitä kukakin tarkoittaa.

Se että onko Trumpmainen käytös hallittavissa tai kuinka käy lokakuun loppuun mennessä briteille, on kokonaan toinen asia. Perusvire viestinnässä muuttaa joka tapauksessa informaatiovaikuttamista tulevaisuudessa paljon. Voit valehdella vaikka kuinka, kun vaan teet sen avoimen rehellisesti. Tai termi rehellinen ei tietenkään ole tässä tapauksessa merkitykseltään sama kuin mihin olemme vuosikymmenten saatossa tottuneet.

Uskon, että myös yritykset joutuvat tarkistamaan kantojaan viestinnän suhteen varsin pian. Se että haudotaan ja haudotaan ja pyöritetään sanamuotoja mennen tullen, muuttaa viestit niin epämääräiseksi, ettei niihin tartu kukaan tai ainakin ani harva.

Tuoreen uutisen mukaan julkkissuunnittelija Jessica Walsh perusti luovan toimiston. Hänellähän on meriittejä luovasta suunnittelusta vaikka kuinka. Ja onhan hän ehtinyt kieltäytyä Applen tarjoamasta huippupestistäkin.

Hänen mukaansa loistava brändi on kuin loistava persoona: todenmukainen ja rehellinen itselleen sekä peloton paljastamaan todelliset karvansa. Liian usein brändejä kehotetaan tukahduttamaan ominaispiirteensä ja mielipiteensä kuluttajien mahdollisia reaktioita peläten.

"Ongelmana on, että kun yrittää miellyttää kaikkia ja vältellä kaikkea, mistä joku voisi loukkaantua, syntyy mitään sanomattomia brändejä. Kukaan ei vihaa niitä, mutta ei myöskään rakasta", Walsh toteaa tuoreessa adWeekin haastattelussa.

Siis informaatiovaikuttamisen heikkoja signaaleja ja jopa vahvojakin on ilmassa harvase päivä, joihin Trump meitä taviksia opettaa monta kertaa vuorokaudessa, kuinka valehdellaan reilun avoimesti.

Kaikki mittarit kertovat kuinka vanhat poliittiset puolueet ovat valumassa suohon omalla jargoiallansa ja kulissien hyväveli sekoiluillaan.

Trumpin luoma epävarmuus tuskin sellaisenaan kotiutuu maailman johtamiseen ja Sipiläkin osoitti, ettei bisnesjohtaminen toimi demokratiassa. Kuitenkin totuttuihin viestintätyyleihin uskon kotiutuvan muutoksia somen ja Trumpin tyylilajien seurauksena.

Tämä on kuultavissa podcastina www.finnradio.fm nettiradiossa ma 5.8.2019 klo 08:00 (Espanjan aikaa) sekä uusintoina ke 08:00 ja to, pe klo 14:00.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, viestintä, informaatiovaikuttaminen, Trump, valhe,

Pystytkö erottamaan someviestit ja median viestit

Sunnuntai 14.7.2019 klo 8:18 - Kauko Niemi

Minulla on suurenmoinen idea jollekin väitöskirjan aiheeksi. Voisi nimittäin tutkia kuinka suuri osa kansasta erottaa sometekstin aidon median tekstistä. Ja millä perusteella joku osaa erottaa nämä toisistaan.

Itselläni alkaa tehdä tiukkaa erotella näitä kahta kanavaa, vaikka journalisti ohjasikin viestittämistäni reilut 20 vuotta. Onneksi selaimen osoiteriviltä pystyy asian tarkistamaan, mutta vaikeata olisi, jos eteen lyötäisiin pelkkä teksti ilman mitään viitekehystä.

Median menestys, uskottavuus ja kunnia riippuu siitä kuinka hyvää ja uskottavaa jälkeä se tuottaa journalistisin perustein. Kuinka juttu perustuu oikeisiin, tarkistettuihin faktoihin. Kuinka juttu tarjoaa mahdollisimman objektiivisen tilannekuvat asiasta, tuottaa lukijoille palkitsevaa lisäarvoa. Siis kaiken kaikkiaan ei huutele turuilla ja toreilla mitä sattuu osumaan yksittäisen toimittajan silmiin ja korviin.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että media on ottanut pääkilpailijakseen sosiaalisen median. Kuka kertoo eniten liioiteltuja ja hurjimpia huhuja ja kuka kovimmin pystyy herjaamaan milloin mitäkin ja ketäkin.

Kilpailuasetelma tuntuu väärältä ja median pitäisi mieluummin pyrkiä todella selkeästi erottautumaan sosiaalisesta mediasta. Irtisanoutua kaikesta trollaamisesta ja perättömistä spekulaatioista. Siksi olisikin mielenkiintoista ihan tieteellisin perustein tietää millainen tuo kuilu näiden kahden leirin välillä todellisuudessa on. Pystyykö tavallinen ihminen erottamaan oikean media, sosiaalisen median ja valemedian.

Se on todella medialle kova haaste, etenkin jos toimintaa ohjaa vain sivulatausten määrät. Se tuottaa ensisijaisesti niin sanottuja klikkiotsokoita, mitkä tuskin kasvattavat pitkällä aikajänteellä median uskottavuutta. Totta kait suuret jutun sivulatausmäärät tuovat hetken tyydytystä, mutta on kuin kusisi pakkasella housuihin ja lämmittää hetken. Entäs viiden vuoden päästä?

Mielenkiintoista olisi saada arvioita kuinka on onnistuttu viihteen ja tiedonvälityksen välillä. Pystytäänkö tiedonvälitystä viihteellistämään ja kuinka paljon. Näiden kahden välisen kamppailun taitaa voittaa viihde. Miksi ihmeessä minun pitäisi viihtyä aamiaispöydässä, kun kaiken kiireen keskellä yritän luoda faktoihin perustuvan käsityksen maailman menosta.

Lainaan tähän pitkän toimittajauran tehnyttä Lauri Kotilaista. Kotilainen kirjoitti FaceBook-sivullaan. Laurilla on tavanomainen pilke silmäkulmassaan, mutta pohjavire on vain niin jokapäiväistä totuutta;


Löperyys journalismissa johtaa paperilehden tuhoon. Esimerkiksi Helsingin Sanomat on pahassa tuhon vaarassa – toistuvan löperyytensä takia.

Löperyyttä luo vain ylimielisyys. Ollaan kertovinaan jotain, mutta ei. Esimerkki Helsingin Sanomista 8.7.2019, sivu A10.

Sadat Saimaalla kalastavat haluaisivat tietää, miten he voisivat välttää hirveyden: norpan poikasen tukehduttamisen pyydykseen. Sitä ei lehdissä kerrota. Ei kerrota Saimaan mökkiläiselle, mistä saa ”norppaturvallisia katiskoita”. Kuka valmistaa? Mistä voi ostaa? Mitä maksaa? Millainen se on? Voiko kätevä ihminen tehdä pyydyksen itse?

Arvokas vinkki on uutisen 1. palstan alarivillä: ”tiukkanieluinen katiska…” Hyvä! Mutta mikä on katiskan ”tiukka nielu”? Miltä se näyttää? Miten se tehdään? Lukija – (minä myös, ammattilukija) – janoaa tietoa, antakaa sitä!

Anteeksi kollegani Henna Kauppinen, STT:ltä, en syytä tekstistä Sinua. Syytän lehdistömme vuosikymmenien trendiä ja vakiintunutta käytäntöä. Vanhana lehtimiehenä on minusta suru katsoa, kun löperyys vie lehdet yksitellen tuhoon.

Kotilaisen mainitsemaa löperyyttäkin olisi hyvä tutkia samalla. Somen suunsoittohan on puolestaan pelkkää löperyyttä, joka aniharvoin perustuu muuhun, kuin kirjoittajan mielipiteeseen omassa kuplassaan.

Löperyyden piikkiin pistäisin myös muoti-ilmiön, niin sanotun tarinallisuuden. Itse asia hukutetaan johonkin höpötysten väliin. Tähän tarjoaa mahdollisuuden verkkojulkaiseminen, missä ei enää tarvitse laskea merkkimääriä, kuten paperiversioissa, joissa tila on aina rajallinen ja pakottaa kiteyttämään sen sijaan että löpertelisi.

Odotan mielenkiinnolla, että joku reipas, ennakkoluuloton tuleva viestinnän ammattilainen paljastaa kuinka kansa erottaa huuhaan ja oikeellisuuden.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 15.7.2019  kello 15.30 ja 20.30 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, media, viestintä, Lauri Kotilainen, some, sosiaalinen media

Nokkimisjärjestystä korostetaan istumajärjestyksellä

Sunnuntai 5.5.2019 klo 8:30 - Kauko Niemi

Uusi eduskunta aloitti kansansa edustamisen riitelemällä kenen vieressä ja missäpäin salia kukakin istuu. Ei näytä olevan kovinkaan selvää huikeista vaalikampanjoista huolimatta, kuka on oikeistolainen ja kuka vasemmistolainen. Toisaalta istua oikealla tai istua vasemmalla ei kielellisesti ole yhteydessä poliittiseen oikeistoon tai vasemmistoon.

Onhan se melkoinen farssi, jos riita paisuu ja joudutaan äänestyksiin. Entäs sitten kun eduskunnan pitää päättää ihan oikeista asioista?

Asioita, jotka saattavat vaikuttaa himoittuun istumapaikkaan on vaikkapa se, että lehdistön lehteri on puhemiehestä oikealla. Kun lehdistö kuvaa, niin kuviin pääsevät vasemmalla ja keskellä istuvat edustajat. Harvemmin lehterin alla, oikealla istuvat edustajat. Tai jokin muu yhtä vähäpätöinen asia. Etenkin kun sali on pääsääntöisesti tyhjä sen jälkeen kun istunnon alussa on käyty painamassa paikallaolonappia.

Minullakin oli aikoinaan sovittu pääministeri Esko Ahon haastatteluajaksi kolme minuuttia yli 13:00, siis heti napinpainalluksen jälkeen.

Tuttavani Jukka Aalto kirjoittaa Facebookissa ihan asiaa riidasta kellä on parempi paikka parlamentissa. Jospa rikotaankin jo ranskan vallankumouksen ajoilta oleva perinne ja aletaan täyttämään parlamenttia, niin miten sitä siis oikeasti pitäisi täyttää. Puhemiehestä katsottuna eturivistä vasemmalta eniten pelimerkkejä saanut istuu paalupaikalle ja siitä sen mukaan mikä on sijoitus eduskuntaan pääsyssä. Tällä myös hajotettaisiin sellainen perinteinen blokki-ajattelu.

Ideahan on oikein hyvä ja kannatettava. Voisi myös miettiä sitä josko istuttaisiin etu- tai sukunimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä.

Mistä ihmeestä kaikki tällaiset istumajärjestykset oikein kumpuavat.  Taivas varjele minua joutumasta tilaisuuteen, missä noudatetaan jotakin plaseerausta. Viestitään julkisesti kunkin ihmisen arvostusta. Kotiliesi-lehti muistuttaa, että virallisissa tilaisuuksissa istumajärjestyksen määrää arvojärjestys.

Sukuaterioilla kunniapaikka kuuluu vanhimmille. Muutoin vieraat tulevat ennen sukulaisia. Jos mukana on ulkomaalaisia, heidät asetetaan omien maanmiesten edelle. Jos kaikki vieraat ovat samanarvoisia, on huomaavaista ajatella, kuka viihtyy kenenkin seurassa.

Aviopuolisoita tai pariskuntia ei yleensä sijoiteta vierekkäin. Jos juhlissa on yhtä paljon naisia ja miehiä, sijoita naiset miesten viereen ja toisin päin. Ja sitten paikat osoitetaan nimilapuilla.

Siinähän se juhlahetki sitten meneekin, kun miettii omaa arvostusta muihin verrattuna tilaisuuden järjestävien arvomaailmassa. Selkeämpää osoitusta nokkimisjärjestyksestä tuskin pystyy rakentamaan.

Ehkä nykyaikaisempi plaseeraus olisi sittenkin, että jokainen kutsuttu ilmoittaa pankkitilinsä saldon loppusumman ja istumapaikat tai pöytäjärjestys määritellään eurojen mukaan.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän tuore puheenjohtaja Ville Tavio vertasi eduskunnan hässäkkää siihen, että epäsuosittu oppilas siirretään koulussa istumaan luokan nurkkaan.

Kouluissa opettajan määräämän istumajärjestyksen ymmärtää suvaitsevuuden kasvatuksellisena elementtinä. Itse en oikeastaan muista koulun istumajärjestyksistä juurikaan mitään muuta kuin taisin istua tytön vieressä, koska Marja-Leenaa pidettiin minun morsiamena.

Ja taisi olla myöhemmin yksinistuttavat pulpetit, jolloin sekin ongelma oli poistunut.

Täyttäkää oikein on hyvä ja mieleenpainunut komento armeijan ajalta. Tuolloin paikat täytettiin saapumisjärjestyksessä. Se että joku olisi aina takapenkillä, ei ole järjestäjän luomasta arvotuksesta kiinni, vaan henkilön ihan ikiomasta ajanhallinnasta.

Toki ymmärrän, että morsiusparille on häissä varattu oma paikka tai muistotilaisuudessa leskellä tai lähiomaisella on niin ikään varattu oma paikka. Kaikki muut hakeutuvat sellaisiin asemiin, että tilaisuudesta syntyy tasa-arvoinen, kaikille miellyttävä ja ikimuistoinen tapahtuma. Ilman että joku arvottaa elämääsi ja osoittaa sen julkisesti tietyllä, protokollan mukaisella paikalla missä sinun tulee istua.



Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 6.5.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, protokolla, plaseeraus, viestintä, eduskunta, oikeisto, vasemmisto

Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä

Sunnuntai 28.4.2019 klo 9:47 - Kauko Niemi

Suomalaista ruokaympyrää on tyrkytetty ja pakotettu 70 vuotta ainoana oikeana ravintokokonaisuutena. Ylen viime viikkoinen otsikointi osuu naulan kantaan - Ravintotieteilijät raapivat päätään, kun kansa syö mitä haluaa.

Jos 70 vuotta raavitaan päätä, luulisi Valtion ravistemusneuvottelukunnan ymmärtävän, että tarjotut viestit ja houkutukset ovat vääriä, eivätkä toimi käytännössä.

Kun ylhäältä annetut suositukset ovat muuttuneet ikään kuin määräyksiksi ja ainoiksi oikeiksi totuuksiksi, niin ollaan todella hakoteillä. Tilannetta kärjistää lisäksi se, että määräyksiä kanavoidaan lääkärien auktoriteettien välityksellä kansalaisten jatkuvaan torumiseen ja mollaamiseen.

Minä olen oikeassa ja sinä olet väärässä ei ole oikein koskaan tuottanut hyvää lopputulosta missään muussakaan asiassa, saati syömisessä. Syömisen seuraukset kun kaiken lisäksi ovat kovasti erilaisia eri ihmisillä, eikä yhtä ainoata oikeata ruokakomboa ole olemassa, joka toimisi tasan samalla tavalla kaikille.

Vähän sama kuin suomalaisen kirkon tilanne tällä hetkellä. Lukkiintuneita ajatuksia ei ole pätkääkään auttanut vaikka papit ovat symbolisesti astuneet alas saarnastuoleistaan ja pitävät saarnansa samalta tasolta kirkkokansan kanssa. Mentaalisesti kirkko kun luulee ainoana tietävänsä mikä on hyväksi ihmisen sielulle ja mielelle ja sitä on parasta kuunnella ja uskoa. Näin on kirkkokin vaikeuksissa oppeineen ja kansa kaikkoaa.

Toisin päin ajateltuna vaikkapa museot ja kirjastot ovat voimakkaasti muuttaneet suhtautumistaan asiakkaisiinsa, siis tavallisen normaaliin ihmiseen. Tulokset ovat vaikuttavia, kun tunkkaiseen ja pölyttyneeseen museoiden taltioimaan historiaan on otettu ihminen mukaan. 

Ei varmasti mitään ole tutkittu niin paljoa kuin ravintoa ja terveyttä. Joka päivä tulee uutta tutkimustietoa, joka sekä vahvistaa entisiä käsityksiä ja toisaalta tutkimuksia jotka kumoaa vallitsevia, jopa virallisesti hyväksyttyjä tietoja.

Yhtä totuutta ei ole olemassa. Ravintosuositusten tieteellinen painoarvo on kiinni siitä mitä tutkimuksia suositusten perustaksi valitaan ja kuka kulloinkin istuu omine käsityksineen ravitsemuksen pyhässä temppelissä eli Valtion ravitsemusneuvottelukunnassa.

Muiden muassa laaja vuonna 2012 julkaistu norjalainen tutkimus on painettu villaisella. Tutkimus, jossa osoitetaan kolesterolin hyödyllisyys. Se nyt vain ei istunut vallitsevaan piirtaan.

Lopputulos voi vaihdella äärilaidasta toiseen. Ja onkohan neuvottelukunnassa kertaakaan 70 vuoden aikana mietitty kuinka kansalaiset saataisiin innostumaan heidän valinnoistaan ja parhaassa tapauksessa luoda hallintoalamaisille osallistumisen elementtejä.

Neuvottelukunta näyttää pahoittaneen mielensä heidän ajatustensa vastaisista nettikirjoitteluista.  Nettikirjoittelun ja median käyttövoimana ovat yksinkertaisesti eri ihmisten käytännön kokemukset.

Aktiiviset ja kokeilunhaluiset ihmiset ovat biohakkeroineet omalle elimistölleen hyvin toimivan ratkaisun, joka ei ole linjassa virallisten, yleisten suositusten kanssa. Siinähän ei pitäisi olla mitään ristiriitaa, koska olemme kaikki erilaisia. Nettikirjoittelun ongelma vaan on, että näistä sadoista ja tuhansista tapauksista tehdään yleispäteviä muutaman tapauksen perusteella. Sekään ei tietenkään toimi.

Ravintosuosituksia syytetään myös korruptiosta. Todellista vedenpitävää näyttöä ei ole löytynyt lahjonnasta. Ainoa dokumentoitu yhteys on vuosikymmenten takaa yhdysvaltalainen sokeriteollisuus. Sen rooli ja vaikutus tuolloin julkistetuista ravintosuosituksista on kristallin kirkas.

Kanada lähti jokin aika omille poluilleen ravintosuosituksissaan. Suomessa aloitettiin tämän vuoden alussa valmistella uusia 2020-luvun ravitsemussuosituksia. Valmista pitäisi olla vuosina 2022–2023. Kaikki merkit viittaavat vanhaan vallitsevaan käytäntöön ilman radikaaleja muutoksia.

Viime viikkoinen kansainvälisen tautitaakkaa selvittävän (Global Burden of Disease) tutkimuksen mukaan Suomessa yli 12-vuotiaista pojista joka neljäs on ylipainoinen ja tytöistä joka viides. Lihavista nuorista yhdeksän kymmenestä on lihavia myös aikuisena.

Tähänkin ongelmaan löytyi ravitsemusneuvottelukunnalta ratkaisu. Viime viikon lopulla julkaiseman tiedotteen mukaan heidän pitää saada rahaa nuorten ravitsemuksen selvittämiseen. Aikuisväestön ravitsemuksesta kerätään Suomessa tietoa säännöllisesti FinRavinto-tutkimuksilla, mutta lasten ja nuorten osalta valtakunnallinen seurantatieto puuttuu täysin. Tuskin asia tällä ratkeaa.

Toisaalta täytyyhän neuvottelukunnan pystyä osoittamaan, että se on oikeassa ja muut ovat väärässä.



Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 29.4.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, ruokaympyrä, terveys, ruoka, viestintä,

Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä

Lauantai 2.2.2019 klo 11:08 - Kauko Niemi

Lempikommenttini on saanut havainnollisia esimerkkejä, kuinka yhtä ja samaa sanaa tulkitaan eri tavoin ja annetaan erilaisia merkityksiä. Kuinka jokaisella sanalla on oma tunnelatauksensa kunkin ajattelusta ja taustasta riippuen.

Meillä on ollut nyt kaksi tavallista suurempaa kuohuntaa – seksuaaliset rikokset ja vanhusten hoivapalvelut. Siis vauvasta vaariin, vaikka kumpikaan asia ei ole mitenkään äkillisiä suuria yllätyksiä. Molemmat ovat uinuneet pinnan alla ja mitä todennäköisemmin ponnahtavat nyt pintaan vaalien lähestyessä. Läpikuultaa politiikkojen tekopyhyys ja irtopisteiden keruu aina Sipilää myöten.

Olipa syy kuohuntoihin mikä tahansa, niin on erinomainen asia, että ongelmat avautuvat. Kun molemmissa tapauksissa liikutaan erittäin syvällä tunnetasolla, niin ilmaisujen muoto ja yksittäiset sanat saavat hyvinkin erilaisia merkityksiä.

"Olen tuntenut äärimmäistä surua, katkeruutta ja vihaa" – Isän 13-vuotias lapsi jäi kiinni huumeista Oulussa, ja samaa tapahtuu myös muualla.

Näin otsikoi Yle juttuaan huumeista, jossa isä haluaa tuoda esille ongelman, joka saattaa kohdata kenet tahansa.

Syytteen nostaminen seitsemänvuotiaan pojan murhasta siirtyy – epäilty mielentilatutkimuksessa.
Näin puolestaan otsikoi Päivänlehti Arabianrannassa tapahtuneen murhan jatkoselvittelyä.

Ja seuraava esimerkkiotsikko - Lapsiporno leviää sipoolaiskoululaisten keskuudessa – Videoita välitetty somessa - näin asian ilmaisee Uusimaa-lehti.

Seksisuhde lapseen vei oululaismiehen vuosiksi vankilaan.

13-vuotias lapsi, 7-vuotias poika, koululainen, alaikäinen, seksisuhde lapseen (tässä tapauksessa lapsi oli 14 vuotias)

Käytetyt sanat antavat tahallaan tai tarkoituksellisesti monenlaisia merkityksiä. Etenkin kun niitä ei yhdistetä mihinkään todellisuuskuvaan. 13-vuotias lapsi käyttää huumeita, voi olla aika yleistäkin. 13-16 vuotiaat teinit, nuoret, koululaiset ovat todennäköisesti kokeilleet seksiä tavalla tai toisella, eikä se ole arkielämässä mitenkään kummallista.

Lain mukaan lapsen seksuaalinen suojaikäraja on 16 vuotta. Perhepiirissä tapahtuvassa lapsen seksuaalisessa hyväksikäytössä suojaikäraja on 18 vuotta. Mikäli seksuaalinen hyväksikäyttö kohdistuu alle 16-vuotiaaseen tai perheessä alle 18-vuotiaaseen lapseen, on kysymyksessä rikos. Aina vakava teko.

Sitten kun noihin edellä mainittuihin sanoihin yhdistetään tavalla tai toisella sana ulkomaalaistaustainen, kaikki sulakkeet paukkuvat välittömästi. Kaikki eduskuntaryhmät kokoontuvat välittömästi yhteiseen neuvonpitoon ja aktivoitumaan ja torumaan asiassa. Asiassa, joka on jo pidemmän aikaa ollut työn alla ja kokoontumisella ei ollut kuin symbolinen merkitys. Tilaisuus vaalitaistoon on hyödynnetty.

Sama sana ulkomaalaistaustainen ei kuulosta yhtään niin pahalta merkitykseltään, kun ulkomaalaistaustainen sijoitusyhtiö lypsää suomalaisen vanhusten hoivapalvelun rahat ulkomaalaistaustaiseen rahanpesuyritykseen. Itse tuotteet eli voimattomat vanhukset jäävät hunningolle ja kakkosiksi koko bisneksessä.

Vanhusten heitteillejättö kuulostaa pääministerin suulla lausuttuna vaan valvontaongelmalta. Oletetuille seksuaalirikollisille, eli ulkomaalistaustaisille ollaan pääministerin suulla valmiit toteuttamaan testi.

Nyt vaalikamppailu on jo siinä pisteessä, että eduskuntaryhmistä hoivaskandaalin kohdalla kokoontuu vain oppositiopuolueet muotoilemaan välikysymystä hallituksen toiminnasta.

Tuntuuhan se joskus turhauttavalta, kun käyttämilläsi sanoilla on niin monta merkitystä ja jokaiselle sanalle lisäksi oma vivahteensa tarkoitusperistä riippuen. Ei ihme että sanomisesti tulkitaan jopa päinvastoin kun itse olet asiasta ajatellut ja tarkoittanut.

 

 
 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 4.2.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, viestintä, Juha Sipilä, pääministeri, ulkomaalaistaustainen, seksi

Helsingin Sanomat jumittui Antti Heikkilään

Sunnuntai 20.1.2019 klo 8:24 - Kauko Niemi

Helsingin Sanomat julkaisi jo kuudennen Antti Heikkilä -jutun. Hesari on pitänyt asiaa jatkuvasti esillä viisi viikkoa. Tuorein Antti Majanderin kolumni oli täysin vailla todellista sisältöä ja mitään lisäarvoa. Siinä ei ollut ainuttakaan uutta näkökulmaa. Näin vanhan toimittajan ajattelussa se oli mitään sanomaton palstantäyte. Olipahan saatu linkitettyä kaikki aiemmat viisi samasta aiheesta julkaistut jutut ja pidettyä Heikkilän upottamista pinnalla.

Nyt voisi ennustaa, että ensi tiistaina tai keskiviikkona Helsingin Sanomat julkaisee seitsemännen Heikkilä-jutun. Samaan aikaan kun kirjasta on painos loppu ja jo neljäs painos tulee kauppoihin heti ensikuun alussa.

Nyt jää ihmettelemään, että ottaako Hesarissa näin lujille tämä eräänlainen arvovaltatappio. Olen lukenut monta Heikkilän kirjaa ja monta muutakin kirjaa. Jokaisesta kirjasta löytää, kun oikein kaivaa, virheitä tai mieleisiään tulkintoja puoleen ja vastaan. Tässä tapauksessa tautalla täytyy olla muutakin kuin kirjan virheet mihin laatumediaksi itseään kutsuva Hesari on nyt jumittunut.

Olen seurannut Heikkilää jo yli 30 vuotta. Saanut hyviä ajatuksia ja ollut myös eri mieltä tai sanotaanko, että jotakin asioita en vaan kohdallani ole saanut toimimaan. Heikkilän sanoma on ihan selkeä, kun ei sorruta lillukanvarsiin. Suomessa on erittäin tasokas akuuttien tapausten hoito, mutta sairauksien hoito perustuu vain lääkitykseen. Siinä Heikkilä on enemmän kuin oikeassa.

Siis Heikkilän perusasetelma on hyvinkin kannatettava. Eiköhän jokaisen ihmisen perustavoite pidä olla lääkkeetön elämä ja omien toimien ja tapojen muuttaminen niin, että aiheuttaa mahdollisemman vähän tietämättään tai tietoisesti itselle terveydellisiä ongelmia. Se tulee jopa yhteiskunnalle edulliseksi. Tosin lääke- ja ruokateollisuudelle kalliiksi.

Mihin tämä sota olisi johtanutkaan, jos näkökulmaksi olisi otettu lääkkeetön elämä ja kannustettu ihmisiä elämään terveellisesti joko Heikkilän tai muiden terveyttä edustavien näkemysten mukaan. Ihmisen toiminnallinen muutos vaatii motivaatiota ja monta pientä askelta ja se tapahtuu käytännössä toisia tukien eikä riidellen.

Viestinnän kannalta asiaa pohdittuani epäilen, että Heikkilä on itse pitkälti syyllinen tähän purkaukseen. Hän on myös niitä tyyppejä, jotka eivät ymmärrä, eikä ole oppinut ymmärtämään median riippumattomia toimintatapoja.

Aivan kuin aikoinaan minun yksi esimieheni. Häntä jatkuvasti valistettiin, kuinka media toimii ja hän oli aina ymmärtävinään asian. Kuitenkin taas eräänä päivänä, kun hänen tehtävät muuttuivat hän marssi luokseni ja ilmoitti, että hänen nimityksensä pitää saada ensi torstain Helsingin Sanomiin. Ilmoitin, että kyllä se saadaan, mutta silloin se on maksettu mainos. Kerrotko kustannuspaikan, mistä mainosrahat otetaan.

Heikkilän tyylilaji on ollut jo vuosia räksyttävä. Nimiin ja yksittäisiin henkilöihin kohdistuva kommentointi on ollut jopa osin loukkaavaa. Heikkilän tyylilajilla ei saavuteta välttämättä hyväksyntää hyvälle asialle. Siltoja palaa moneen suuntaan. Heikkilän kommentti, ettei Suomessa saa ajatella vaan pitää totella, pitää erityisen hyvin paikkansa terveydenhuollossa, mutta omat ajatuksensa pystyy myymään tehokkaammin ilman räksytystä.

Vuosia jatkunut median ja eri asiantuntijatahojen kärjekäs arvostelu on erinomainen sytytyslanka tällaiselle räjähdykselle.

Palataanpa vielä tuohon perusajatukseen lääkkeettömästä elämästä. Sanalla elämä on suuri paino. Elämä ei ole koskaan yhden yön mittainen, johon medikalisaation on ihmisiä opettanut.

Itse olen vielä toistaiseksi lääkkeetön, yli-ikäinen vanha mies, enkä suinkaan virheetön, enkä aina kivutonkaan.  Varmuuden vuoksi pari esimerkkiä mitä lääkkeettömällä elämällä tarkoitan ja ymmärrän. Ymmärtääkseni Heikkilänkin perusajatus myötäilee myös seuraavia ajatuksia.

Aika ajoin kohollaan olevat verenpainearvot ovat huolestuttaneet vuosien varrella. Vaan en ole saanut itseäni niskasta kiinni. Nyt vuoden rupeaman jälkeen olen saanut faktista ja moneen kertaa toistettua tietoa, että paineeni on kiinni unesta ja nimenomaan syvästä unesta. Nyt kun aamulla katson Oura-sormuksen rekisteröimän uneni laatua, niin pystyn melkein 10 prosentin tarkkuudella sanomaan ennen paineen mittausta mikä on tulos. Olen kohta vuoden päivittäin mitannut ja rekisteröinyt tekemiseni, kuunnellut kroppaani ja asian toistuvuus on selvä - siis tämä on minulle lääkkeetöntä elämää, kun etsin unen laatua parantavia toimia.

Vuosien varrella useat eri lääkärit ovat viiden minuutin käynnin ja yhden mittauksen tuloksena kirjoittaneet suoraan vain loppuelämäksi verenpainelääkkeitä (huonolla menestyksellä). Ja ketään ei ole kiinnostanut etsiä todellista syytä.  Yksikään lääkäri ei ole ikinä kysynyt kuinka sinä nukut, vaikka yleisellä tasolla tiedetään syvän unen vaikutus verenpaineeseen.

Lääkkeetöntä elämää on myös se, kun 11 vuotta sitten kyllästyin jatkuviin flunssiin. Lopetin flunssarokotukset ja kaikkien buranien käytön, sillä uskomuksella, että kemia tappaa sisälläni vastustuskykykyyni vaikuttavat sekä huonot että hyvät bakteerit.

Aloin käyttämään D-vitamiinia satasen päivässä, sekä lisäsin sinkin käyttöä. Tietenkin olen kahden vuoden välein käynyt omalla kustannuksellani verikokeissa, ettei D-vitaminin kymmenkertainen yliannostus kansalliseen suositukseen verrattuna aiheuta liian suuria pitoisuuksia. Näinä vuosina on ollut yksi kahden päivän kurkkukutina ja parina vuonna yhden päivän niiskutus. Tämäkin on mielestäni järkevää lääkkeetöntä elämää.

Kenenkään ei pidä luulla, ettenkö ota lääkettä sinä päivänä, kun sitä oikeasti tarvitsen ja minulle selvitetään perusteellisesti lääkkeen vaikutusmekanismi, enkä vaan siksi että lääkäri määrää ja lääkkeellä voin laiskuuttani vain lievittää oireita enkä parantaa todellista tautia.


 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 21.1.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Antti Heikkilä, Antti Majander, Helsingin Sanomat, lääkkeetön elämä, Finnradio, viestintä, lääketeollisuus, ruokateollisiis

Numerot kertovat totuuden uuden vuoden lupauksistasi

Sunnuntai 6.1.2019 klo 8:56 - Kauko Niemi

Uusi vuosi oli jälleen se ajankohta, jolloin tehtiin lupauksia. Osalle se on mukavaa viihdettä, joita ei ole tarkoituskaan lunastaa. Toisten lupauksissa mukana halu – josko sittenkin. Ja sitten on niitä, jolle uuden vuoden lupaus on tavoite, eikä mikään mielikuvituksen tulkitsema tina ruiskaus.

Totta kai viihteelliset lupauksetkin ovat hauskoja ja sopivat suureen muutokseen kuten vuodenvaihteeseen. Tällä kerralla keskityn vain liki ryppyotsaisesti oikeisiin lupauksiin eli tavoitteisiin. Joidenkin asioiden kohdalla vain pitää ottaa itseään niskasta kiinni ennen kuin mitään oikeasti tapahtuu. Joskus se on pakko, joskus se on jopa kivaa, etenkin kun muutos ei tapahdu pakon edessä, vaan halusta ja loputtomasta uteliaisuudesta uutta kohti ja kehittyä.

Hoppu on Hanurista kirjan kirjoittajat Kissconsulting Oy:m Maarika Maury ja Jaana Tuomila ottavat hyvin kantaa siihen, kannattaako uuden vuoden päätöksiä tehdä ja miten lupaukset saadaan muutettua oikeaksi toiminnaksi.

Ilman päätöksiä harvoin saadaan sitä vähääkään aikaan. Päätös on aina lähtökohta muutokselle. Oleellista on se, miten päätöksen jälkeen saadaan muutos juurrutettua käytännöksi ja rutiiniksi. 

Päätöksien toteutumista estää usein se, että ei ole mietitty konkreettista tapaa, miten sen päätöksen voisi toteuttaa. Muutosta pitää myös seurata ja puuttua poikkeamiin. 

Pulmallista on myös se, että uudenvuoden innostamana päätetään korjata koko elämä kertaheitolla ja tavoitteiksi kirjataan kaikki maan ja taivaan väliltä. Seuraavalla viikolla ei enää edes muisteta, mikä tuo tavoite olikaan.  

Joskus myös tavoite on niin iso, ettei sitä vaan saa tehdyksi. Esimerkiksi täysin liikkumaton kaveri sanoo, että nyt alkoi jokapäiväinen puolentoista tunnin jumppa. Kun se sitten kerran jäi välistä, jäi seuraavakin. Parempaan tulokseen päästiin, kun hän otti alkuun vain viidentoista minuutin päivittäisen jumpan, josta oli helpompi sitten laajentaa.  

Vähemmän ja kunnolla on parempi oikeissa teoissa, kuin paljon asiaa paperilla ja vielä suuremmat puheet. 

 

Itse haluan nostaa esiin numerot, joilla voit mitata ja seurata tavoitteesi toteutumista. Numeroiden faktinen merkitys on erittäin suuri tavoitteeseen pääsemiseksi, oli se sitten paino, terveys yleensä, henkilökohtainen talous tai melkein mikä vaan.

Minusta tuntuu -mentaali ei oikein johda kuin itsensä pettämiseen. Tunne on tänään tällainen ja huomenna tuollainen. Numerot kertovat selkeää totuutta. Yksittäisten numeroiden oikeellisuus ei ole niin tärkeä kuin numeroiden osoittama muutos.

Mistä niitä numeroita sitten oikein saa. Tänä päivänä tekniikkaa ja erilaisia testejä saa niin edullisesti, ettei se ainakaan ole mikään este. Jokainen sovelluskauppa on niitä pullollaan. Ilman lääkärin määräystä pystyt ostamaan kohtuuhinnalla mitä erilaisempia terveyteen liittyviä kokeita.

Muutoksen seuraaminen ei ole enää työlästä exel-hallinnointia.

Päätin selvittää viime vuonna talousmenoni ja sepäs oli avartavaa ja helppoa. Voin todeta, että perusraaka-aineista itse terveellisen ruokansa tekevä pääsee verrattain edullisin kustannuksin. Eivätkä kustannukset nousseet, vaikka vuoden aikana siirryin pitkälti luomuraaka-aineiden käyttöön.

Näidenkään numeroiden saanti ei aiheuttanut minkään näköistä päänvaivaa. Ryhdyin käyttämään S-pankin korttia vain ja ainoastaan talousmenoihin. Netistä voin seurata kulutustani jopa kaupan tarkkuudella, jos sellaisille numeroille olisi käyttöä. Joka tapauksessa vuoden jälkeen numerot paljastavat, että luuloni olivat eri hehtaarilla kuin tiedot. Tietenkin kuukausittaiset tai jopa viikoittaiset numerot ohjaavat myös toimintaa kauppareissuilla. Ja sekin on vain positiivinen asia.

Otan pari esimerkkiä omalta kohdaltani, joita ei toteutettu yhdessä yössä. 11 vuotta sitten podin kolme tosi pitkää flunssa. Tuolloin tunsin, ettei huonompaan suuntaan ei voi enää mennä. Tein kolme muutosta. Lopetin vuosittaiset flunssarokotukset, aloin syömään reilun ”yliannoksen” D-vitamiinia – 100ug/päivä ja säännöllisen epäsäännöllisesti erilaisia sinkkivalmisteita. Olen käynyt kahden vuoden välein omakustanteisissa verikokeissa ja huomannut ettei d-vitamiininumeroni ole noussut kovinkaan korkealle. Lopputulos on kuitenkin se että 10 vuodessa on ollut yksi kahden päivän kurkkukutina.

Toinen esimerkki tunteesta ja numeroista. Olen aina tiennyt, ettei nukkumiseni ole oikein mistään kotoisin, vaan en ole riittävän topakasti asiaan paneutunut, vaikka varsin hyvin tiedän yleisellä tasolla levon merkityksen kaikkeen. Ensimmäinen mittaus osoitti vaikeahkon uniapnean.

Syvemmälle unen syöverein pureutuessani itsellekin suuri yllätys on ollut reilun kuukauden unen laadun seuranta Ouran älysormuksella. Kaiken uni-informaation tulkinnassa olen toki vielä alkutaipaleella.

Numerot kertovat, että öinä, kun on enemmän syvää unta, niin aamulla verenpaineet ovat alhaalla. Jos vielä muutaman kuukauden numeroilla on sama korrelaatio, niin sitten menen kouluttamaan lääkäreitä. Vuosien varrella lääkärit ovat tyrkyttäneen useaan otteeseen verenpainelääkitystä huonolla menestyksellä, mutta yksikään lääkäri ei ole koskaan kysynyt kuinka nukut.

Yksikään laihduttaja ei onnistu peiliin katsomalla ja arvioimalla painonsa kehitystä. Siihen tarvitaan hyvä, mieluusti analysoiva vaaka, joka kertoo kuinka oikeaa painonlähtö on - lähteekö läskiä vai lihasta. Ja painonseuranta mieluusti päivittäiseen käyttöön. Silloin numerot kertovat todellisen muutoksen. Samalla opit ymmärtämään mikä painoosi vaikuttaa.

Aina kun olet vaalla tai mittaat mitä tahansa, niin samalla muistutat itseäsi omasta tavoitteestasi ja jokainen numeroiden osoittama oikean suuntainen muutos motivoi sinua jatkamaan kohti päämäärää. Oli se sitten mikä tahansa.



 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 7.1.2019 klo 08:00 ja 20:00 (Espanjan aikaa).

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Oura, viestintä, s-pankki, tavoitteet, Kiiconsulting, Maarika Mayry, Jaana Tuomila,

Ristiriitaista ravintoa

Lauantai 22.9.2018 klo 12:05 - Kauko Niemi

Onkohan maailmassa mitään niin ristiriitaista, virallista tietoa kuin ruoka- ja terveystieto. Asiaa mutkistaa vielä se, että kumpikin liittyy erottomasti yhteen. Terveyttä on ensisijaisesti syytä hoitaa luonnollisella ravinnolla. Tosin aina viranomaisia myöten nämä kaksi asiaa pidetään erillään ja käsitellään yksi pieni yksityiskohta kerrallaan ilman kokonaisuutta.

Sama linja on ravinnon ja terveyden tutkimuksissa ja yhteen asiaan keskittyviä tutkimuksia rahoittaa useimmiten taho, jolla tuppaa olemaan liiketaloudellinen kiinnostus lopputulokseen. Viikon sisällä on ilmestynyt kaksi varsin mielenkiintoista tutkimusta. Molemmissa on enemmän mukana kokonaisuus.

Onkohan mitään tutkittu niin paljon kuin alkoholia ja sen vaikutusta. Lääketieteellisen Lancet-julkaisun uusimmassa tutkimuksessa selvitettiin alkoholinkäyttöä yhteensä 195 maassa ja tarkasteltiin aikaisempi tutkimuksia, joita on tarjolla arvatenkin tuhansia.

Tällä kerralla tultiin tulokseen, että yksikin annos alkoholia lisää terveysriskejä. Mistään alkoholimäärästä ei tutkimuksen mukaan ole hyötyä terveydelle.

Huomattavaa tässä tutkimuksessa on se, että siinä tarkasteltiin kokonaistaakkaa. Vaikka maltillisesta alkoholinkäytöstä olisi esimerkiksi jonkun tietyn sairauden kohdalla joku pieni hyöty, muiden sairauksien riski kasvaa alkoholia käytettäessä. Esimerkiksi rintasyöpäriski kasvaa suorassa suhteessa annosmääriin.

Aiemmissa tutkimuksissa on päädytty muun muassa siihen, että kohtuukäytöstä – eli yhdestä kahdesta annoksesta päivässä – voi olla esimerkiksi sydänsairauksien ehkäisyssä hyötyä.

Alkoholista löytyy todellakin lukuisia ”virallisia” tutkimuksia, joilla kuka tahansa saa koska tahansa erinomaisen tekosyyn naukkailuun.

Toinen viikon sisällä julkistettu tutkimus tuo vahvistusta kolesterolin vastarintakiikkeelle ja huolestuttaa aivan varmasti lääketehtaita yli kaiken.

Iso-Britannian ja Irlannin media on viime päivinä laajasti kertonut uudesta tutkimuksesta, joka toteaa, ettei kolesteroli aiheuta sydäntautia ja ettei LDL ole lainkaan haitallinen. Johtopäätelmä on syntynyt 1,3 miljoonan henkilön potilastietojen pohjalta.

Asian ongelmaa lisää se, että pelkkien mittausnumeroiden perusteella ihmisille syötetään haittavaikutuksiltaan hankalia statiineja selvittämättä mistä kolesteroliarvot johtuvat. Tuossa tutkimuksessa todettiin, että korkea "huono" kolesteroli on hyödyllinen koko eliniän kannalta.

Ihmisen kokonaisuus unohtuu kolesterolikeskusteluissakin. Kuten yksi lääkäri on verrannut, että ajat autolla ja moottori kuumenee, niin riittääkö sinulle, että väännät vaan lämpömittaria alaspäin välittämättä mitä moottorissa todella tapahtuu. Itse kohtasin yhden lääkärin, joka asiallisesti selvitti kolesterolien merkityksen ja todisteli, että itse luvuilla ei ole suurtakaan merkitystä, kunhan niiden suhde on oikea. Ja kuinka usein sinua on valistettu, että ilman kolesterolia elimistösi ei esimerkiksi pysty hyödyntämään kovin tärkeää D-vitamiinia.

Ravintopuolella saat lukea joka päivä uusia tutkimuksia ja selvityksiä, joka lupaavat yhden yön tempulla terveyttä loppuelämäksi. Paitsi että seuraava päivänä ilmestyy uusi tutkimus, joka kumoaa edellisen ja kaikki viralliset ja epäviralliset ravintosuositukset, siihen asti, kunnes seuraava ”tutkimus” taas ilmestyy.

Kaiken ongelmahan on se, että selvityksiä ja tutkimuksia tehdään yksi asia kerrallaan. Jo senkin takia, ettei kellään olisi varaa tutkia itse asiaa ja sen sivuvaikutuksia eli kokonaisuutta. Eikä kenelläkään ole riittävästi aikaa kokonaisuuden selvittämiseksi. Tähän kun lisätään vielä sekin tosiasia, ettei ole kahta tasan samalla tavalla toimivaa ihmiskoneistoa, niin selvitykset ovat keskivertoarvauksia.

Keneen voit uskoa? Oikeastaan vain itseesi. Opi kuuntelemaan itseäsi ja tee itsesi kanssa ihmiskokeita. Kokeilu ei sitten ole sellainen, että illalla syöt avocadon ja aamulla tiedät sen vaikutuksen. Ensimmäiseksi kannattaakin aloittaa ja oppia ymmärtämään kuinka kauan elimistösi panee muutoksille hanttiin ennen kuin mitään tapahtuu. Se on joka tapauksessa viikkoja.

Äläkä silmät sinisenä usko, mitä tutkijat ovat löytäneet ja ryntää rohdoskauppaan tai apteekkiin ostamaan lisää elinaikaa.

Ja niin kuin olen monesti aiemminkin sanonut, kun jalkasi katkeaa, niin sen kanssa ei kannata aikailla eikä ihmetellä jos kukkaterapia ei auta, vaan anna koululääketieteen pistää palaset paikalleen.

 

https://www.irishtimes.com/news/health/no-evidence-high-cholesterol-causes-heart-disease-say-doctors-1.3627093

 https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)31310-2/fulltext

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 24.9.2018 klo 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: ravinto, tutkimus, terveys, viestintä, Finradio

Sylki ei tuo suuhun vahingossa sanaa ihmisroska

Perjantai 14.9.2018 klo 16:22 - Kauko Niemi

Tällä viikolla siirryttiin sanan varsinaisessa merkityksessä sanoista tekoihin, niin kuin pitääkin. Riikka Moilanen sai potkut Pihlajalinnasta ja Kärsämäen rehtori Tuomo Pesonen pidätettiin heti tehtävistään alatyylisen puheensa jälkeen.

Aiemmin kesällä Porin Jazzin vastanimitetty toimitusjohtaja teki nopean U-käännöksen hänelle henkilökohtaisesti tärkeiden sanojensa seurauksena. Sanojen jotka merkitsivät muille jotain muuta.

Sellainen sana kuin ihmisroska ei tule ulos suusta vahingossa kuten ei, on, juu, eikun, tai, jne jne. Sana on aivan varmasti pyörinyt ihmisen päässä ja aatoksissa ja Riikka Moilanen on antanut sille oman merkityksensä oululaisessa katukuvassa. Sanan käyttäminen julkisesti paljastaa millaisia ajatuksia hänen päässään liikkuu.

Huonosti muotoilussa anteeksipyynnössä oli myös väärä ilmaisu. Ei tapahtunut virhettä. Jos Moilanen olisi sanonut, että Suomessa on 53 miljoonaa asukasta, niin siinä olisi ollut pilkkuvirhe ja sitä voitaisiin nimittää virheeksi. Mutta kun sanalla on tavoiteltu voimakasta tunnelatausta, sitä ei voi kutsua virheeksi edes anteeksipyynnössä. Tai sitten anteeksipyyntö on vain muodollinen hyvitys kuten tässä tapauksessa.

Yli kymmenen vuotta nuorten kasvatustehtävissä Kärsämäellä toiminut rehtori Tuomo Pesonen kommentoi vähättelevästi Ylen MOT:lle koulun suuria seksuaalisen häirinnän lukuja. Tässä tapauksessa nyt käytetyt sanat ja esitystyyli synkkaavat oikein hyvin vuosien varrella syntynyttä käytännön tulosta. Koulu komeilee Suomen koulujen kärkisijoilla seksuaalisen häirinnän tutkimuslistoilla.

Jokainen sana saa merkityksen vasta vastaanottajan päässä hänen tietämyksestään ja taustastaan riippuen. Yksinkertaistaen voitaisiin sanoa - kun sanot sanan ihminen papille, niin hän miettii, että onko ihminen uskovainen vai ateisti, kun sanot sanan ihminen lääkärille, niin hän helposti miettii, onko hän terve vai sairas. Poliitikko miettii onko hän oikeistolainen vai vasemmistolainen. Ja sitten sosiaalisessa mediassa tuhannet eri ihmiset antavat samalle sanalle ihminen tuhansia eri merkityksiä ja nopeassa viestintäverkossa soppa kiehuu hetkessä yli äyräitten. Ilman että kukaan oikeastaan tarkkaan tietää mitä on tarkoitettu. Somessa niin sanotun viestinnällisen kohderyhmäajattelun hallinta on liki mahdotonta.

Sylki ei tuo edes Moilaselle hallitsemattomasti tuollaista ihmisroska-sanaa, vaan se oli typerää ja tavoitteellista sanankäyttöä sellaiselta ihmiseltä, joka on vastuussa sekä Pihlajalinnan johtajana että kaupunginvaltuutettuna ihmisten hyvinvoinnista.

Pihlajalinna teki nopeasti ryhdikkään päätöksen. Yrityksen arvoilla ei ole mitään virkaa, jos ne eivät näy jokapäiväisessä käytännössä. Arvojen ja toiminnan välinen ristiriita ei selittelyillä ja muodollisilla anteeksipyynnöillä parane, vaan kertautuu ja vaikuttaa pian kaikkeen.

Miettikääpä seuraavalla kerralla omaan somepäivitykseenne tulleita kommentteja ja arvioikaa millaisen merkityksen vastaanottaja on antanut käyttämillenne sanoille ja kuville. Mitä paremmin tunnet vastaanottajan (kohderyhmän) sitä paremmin pystyt arvioimaan hänen kommenttiaan. Äläkä koskaan tyydy väärään ratkaisuun, että hänhän on tyhmä. Vaan sinun käyttämäsi sanat ovat olleet hänelle vääriä ja tyhmiä tai yleensä niitä on riittämättömästi oikean ja tavoittelemasi viestin luomiseksi.  Valitettavan usein somessa heitetään muutaman sanan vihjailuja, jotka ovat niitä kaikkein vaarallisimpia päivityksiä, aivan kuin heittäisi bensaa liekkeihin.

Joku päivittää kukan kuvan ja tekstinä on sana kukka. Mitä se tarkoittaa. Minusta kukka on ruma, Tiinasta kukka on kaunis, Kallesta kukka muistuttaa naapurin huonosti hoidettu/rääkättyä kasvia. Muistattehan sen leikin, jossa jokin asia kuiskattiin kiertämään korvasta korvaan ja 20 kuiskauksen jälkeen se oli muuttunut sisällöltään täysin toiseksi.

Itselläni on ikuinen muisto, kun aloittelevana ”viestintäguruna” tein luovan jouluntoivotuksen henkilökunnan sisäiseen lehteen ja sitten jouluaaton iltapäivällä soi puhelin ja yrityksen johtoryhmään kuuluva henkilö soittaa ja kysyy, tarkoititko minua siinä viestissäsi. Minulla ei kertaakaan ollut kyseinen ihminen mielessä viestiä kirjoittaessani. Mutta vuosikymmenten mietintäprosessi siitä onneksi käynnistyi. Miten vaikeaa on saada lähettämilleni sanoille ja niiden yhdistelmille oikea ja luotettava merkitys vastaanottajan päässä.

 

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 17.9.2018 klo 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihmisroska, Riikka Moilanen, Tuomo Pesonen, Kärsämäki, Pihlajalinna, some, viestintä,

Miten ihmeessä tieto voi kadota mustaan aukkoon

Sunnuntai 2.9.2018 klo 9:50 - Kauko Niemi

Normaalissa elämässä törmää varsin usein tilanteeseen missä en ole kuullutkaan jostain varsin laajasti  ja monipuolisesti levitettystä tiedosta. Aivan kuin minulla olisi silikonikorvat ja tieto olisi kadonnut mustaan aukkoon.

Esimerkiksi viime viikolla poliisi laputti 5500 kuskia ylinopeudesta. Vaikea usko, että joku maksaisi ilomielin kohtuullisen summan ihan vapaaehtoisesti.

Poliisi tiedotti asiasta varsin selkeästi, että jokaisessa peltipoliisissa on kamera käytössä. Tämän lisäksi kaikki liikkuvat yksiköt olivat käytössä. Uutisnarkomaanina en pysty juurikaan mainitsemaan mediaa, missä asiasta ei olisi ainakin kertaalleen uutisoitu.

Ja siis kaiken tämän jälkeen 5500 kuskia kiitää ylinopeutta rysään, eikä malta yhtä vuorokautta noudattaa tieliikennesääntöjä.

Viikko sitten viikonloppuna 60.000 ihmistä oli haltioissaan ja jopa itki Lahden mäkimontussa Cheakin valot sammuu jäähyväiskonsertissa.

Minä ei siellä ollut. Jos minulle soitettaisiin sekalaista musiikkia ja joukossa olisi Suomen menestyvimmän artistin biisejä mukana, niin en pystyisi tunnistamaan ainuttakaan.

Olen ihan varmasti kuullut Cheekin musiikkia, mutta se on mennyt suoraan mustaan aukkoon. Se tieto mikä Cheekistä on tarttunut minun kovalevylle, on herran ylivoimainen tapa hallita julkisuutta ja yksityisyyttä. Lehdistä ei voi lukea kohujuttuja Cheekistä eikä myöskään some-kohuja ole juurikaan noussut pintaan. Todellinen markkinointiguru. Kaikki on suunniteltu millin ja sanatarkasti.

Ilmeisesti hänen musiikkinsa kiinnostaa laajasti, jos 60.000 ihmistä ostaa kalliin lipun ja matkustaa satoja kilometrejä.

Samaan sarjaan kuuluu maailman kuulu ruotsalainen 28 vuotias Avicii, oikealta nimeltään Tim Bergling.  ”kuulin” hänen nimensä ensimmäisen kerran vasta uutisessa hänen itsemurhastaan.

Törmäsin tilanteeseen, missä erään yrityksen työntekijä ihmetteli mitkä juhlat nyt on – koko yrityksen henkilökunta koolla ja kahvia ja kakkua pöydässä.

Yritys juhlisti päivää, jolloin uudet nettisivut otettiin tuotantokäyttöön ja tämä oli ainakin yhdelle henkilölle täysi yllätys. Tai ainakin yhdelle, joka tunnusti asian ääneen.

Kuitenkin projekti oli ollut yrityksen sisällä julkinen jo kahdeksan kuukautta. Siitä oli kerrottu useaan kertaan yrityksen sisäisissä tiedotteissa. Kerrottu projektin etenemisestä. Kertaakaan tuollainen tieto ei osunut menemään perille.

Tällaisten esimerkkien jälkeen tietenkin voi kuvitella markkinamiesten ja tiedottajien tuskan, kun viestit eivät tavoita edes kohderyhmää, uusista potentiaalisista asiakkaista puhumattakaan. Ei edes silloin kun kaiken maailman tietotekniset ratkaisut luovat mitä ihmeellisimpiä algoritmejä. Ja niitä edeltää vaikka millaisia houkutuksia, jotta antaisit tietoja tekemisistäsi ja ajattelustasi.

Muotitermi kupla kyllä kuvaa tilannetta harvinaisen hyvin. Tuossa omassa esimerkissäni olen todella kuplautunut ja kaikki merkit viittaavat siihen, että jo oman pääni moniajojärjestelmä on kehittynyt varsin pitkälle.

Teen päivän hommia melkein poikkeuksetta niin että radiokanavat soivat taustalla. Täydellisenä uutisnarkomaanina kuulet uudet uutiset hälyn joukosta, mutta musiikki menee toisesta korvasta sisään ja toisesta saman tien ulos jättämättä mitään merkintää kovalevylleni. Paitsi jos se on melodista ja kaunista. ”Oikeaa musiikkia” kuuntelen sitten muilta kuin uutis- tai hömppäkanavilta.

Siksi en tunnista sen enempää Cheekin kuin kenenkään muunkaan räppärin musiikkia enkä mitään mikä alkaa jumputuksella. Kerran yhdelle tuttavaurkurille sanoinkin, että nyt tiedän, miksi tykkään urkumusiikista. Siinä kun ei ole mukana teknokomppia.

Tuota ylinopeusrysää on jo kovin vaikea selittää. Ehkä siinä on merkittävänä tekijänä jonkin moinen välinpitämättömyys. Muutama satanen sinne sun tänne, jos alla on yli 50.000 euron auto. Asenteesta kertoo jotakin sekin, kun kiekkoveteraani Juhani Tammiselle kahden kuukauden aikana välähti kolmesti, ja välähdykset toivat kuuden viikon ajokiellon.

- En voi kerta kaikkiaan kuin nauraa. Uskallan väittää, että tämä on maailman mittakaavassa aivan poikkeuksellista, toteaa Tamminen Iltalehdessä.

Millainen kupla on sitten kyseessä, jos oman työpaikan asiat eivät kiinnosta vähääkään. Tai onko kupla sitten niin pieni, ettei sen sisään mahdu omien työtehtävien lisäksi mitään muuta. Voitaisko jollakin motivoinnin pallolaajennustekniikalla saada kuplaa suuremmaksi.

Ps
Roskauton kuljettajakaan tiedot eivät tainneet olla ihan ajantasasalla vaikka kaikki kanavat tuuttasivat Ranskan presidentin vierailusta satasella. Roska-auton kuljettaja kun säntäsi tyhjentämään roskiksia Kesärantaan samaan aikaan pääministeri Juha Sipilän ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kanssa.

 

 

 Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 3.9.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

1 kommentti . Avainsanat: tieonkulku, viestintä, Cheek, poliisi, ylinopeus

Aina ei katsoja voi tietää kuinka kuva on syntynyt

Sunnuntai 17.6.2018 klo 10:11 - Kauko Niemi

On perjantai aamu ja kokoan Finnradion/Radio Dei:n illan radiolähetykseen ajankohtaisia, uutisellisia puheenaiheita Iltaterassille. Huomaan, että lauantaina Helsingissä tuhannet jalat saavat todella kyytiä. Aamupäivällä puolimaraton ja iltapäivällä Sambakarnevaalit.

Samba-karnevaali on selvää pässinlihaa väreineen ja lainahöyhenineen. Alitajuntaani jää kuitenkin hautumaan jotenkin poikkeava juoksukuva. Ajatus kypsyy illan mittaan tavoitteeksi – kuvassa on pelkkiä vauhdikkaan näköisiä epätarkkoja jalkoja, siis liiketerävyydellä leikittelyä ja kuvassa pitäisi kuitenkin olla yksi terävä juoksukenkä.

Tutkin netistä reitin. Mietin missä kohtaa valaistus olisi lauantaiaamuna siedettävä. Sitten ajatus käy läpi kameran asetukset ja millä objektiivilla hommaa pitää yrittää. Siis kuvahan on jo liki valmis, vaikka olen vielä kotona.

Kärkipään kovempaa vauhtia on hankalampi hallita. Lasken että verkkaiset juoksijat ovat suunnittelemassani paikassa tiettyyn aikaan. Niin olin minäkin.

Kahdesti piti muuttaa ennalta suunnittelemiani kameran asetuksia. Paikka oli valon kannalta hyvä. Siinä sitten poltan menemään aivan kadun pinnasta noin 50 – 70 kuvaa sopivista ryhmistä ja sopivan värikkäistä juoksuasuista.

Kotona käyn kuvia läpi koneellani. Aika monta kivaa kuvaa, missä on yksi juoksutossu terävänä. Ja hupsista sitten löytyykin yksi otos, jossa on kaksi tossua terävänä. Tämä on todellinen ilobonus kuvaajalle.

Maraton_KN180031.jpg

Siis näin ne kuvat syntyvät yllättäen vuorokauden muhittelun tuloksena. Pisin harkinta aika minulle on ollut 2,5 vuotta. Kuvalle, jonka voi ottaa vain parina päivänä vuoden aikana ja siihen tarvitaan aurinkoa tuomaan varjot.


Toki olen joskus ottanut kuvia ihan lennosta, suunnittelematta ja nekin ovat saattaneet olla minulle ihan kelvollisia.

Valokuvien näpsiminen on varmaan maailman yleisin harrastus nykyisin. Tekniikka on kehittynyt niin hurjasti, että kovin helpolla ei enää pysty päättelemään, onko kuvauksessa käytetty kännykkää vai viiden tonnin järjestelmäkameraa.

Kokonaan toinen tilanne on silloin kun kuvia ja kuvaamista pohditaan viestinnän näkökulmasta. Avautuuko ja kantaako kuva jotakin haluttua sanomaa, viestiä? Tukeeko se mahdollisesti mukana kulkevaa tekstiä. Vai onko se selfie, joka pitää selittää tai muisto-näpsy sieltä sun täältä, joka avautuu vain kuvaajalle itselleen.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, lupaa vanha lausahdus. Kuvakerronta aidommillaan vaatii paisi tekniikan hallintaa jopa muutamissa sekunneissa. Se vaatii myös suunnittelua ja suunnittelu voi mieluusti olla ennakkoon varautumista sekä teknisesti että olosuhteellisesti.

Henkilökuvauksissa henkilön tilanne ja tarina syntyy aina kuvattavan henkilön kautta. Kannattaa aina tutustua kuvattavaan ja hänen sielunmaisemaansa.

Käytännön kiireessä liian helposti valitaan kuva kuin kuva vain omien mieltymysten, kauniiden värien perusteella tai hassujen ilmeiden perusteella miettimättä kuvan viestinnällistä kerrontaa ja suhdetta julkaisuhetkeen. Visuaalisessa maailmassa kuvan erottautuvuus ja viestinnällinen teho rakentaa yritykselle, kuvan käyttäjälle viestinnällistä pääomaa parhaimmillaan. Ja muistathan, että kuvakin ilmestyy nettihakuihin vuosienkin päästä.

 

ps. kuvaamisinnostus on reilun viikon sisällä kolmasti ylittänyt kaikki rajat. Kolme henkilöä on kuollut ottaessaan selfieitä jyrkänteen laidalla pudottuaan alas.

 

Tämä on kuultavissa podcastina finnradio.fm taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla maanantaina 18.6 klo 13:00 (Espanjan aika) alkavassa ohjelmassa tai nettiradiossa www.finnradio.fm

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuvaus, valokuvaus, suunnittelu, kuvaviestintä, viestinnällinen pääoma

Osataan tekniikkaa, muttei ymmärretä viestintää

Maanantai 15.1.2018 klo 20:49 - Kauko Niemi

Nokian kohtaloa on arvioitu mennen tullen viime vuosien aikana. Viimeisin Kauppalehden vieraskolumnissa Talent Vectianin Tero Vuorinen kirjoittaa, että Nokian missio oli Connecting People. Todisteet viittaavat vahvasti siihen, että todellisuudessa Nokian dna:han oli kirjoitettu Disconnecting People. Vuorinen pohjaa ajatuksiaan uuteen kirjaan Ringtone.


Niin Ringtone kuin monet aiemmatkin analyysit viittaavat siihen, että Nokia oikeastaan lopetti siihen mistä sen olisi pitänyt toden teolla aloittaa. Siis siitä mihin insinöörit saattelivat teknisesti moitteettomat kännykät. Toki tekniset patentit edelleenkin elättää nykyistä Nokiaa.

Nokia oli teknisesti itsevarma laiteiden tekemisistään. Itse keskustelin pitkään 90-loppupuolella erään Nokian johtajan kanssa heittäen ilmaan ajatuksen, mitä jos Apple tai joku muu tulee häiritsemään markkinoita. Matkapuhelimen käyttöjärjestelmä oli kuuleman niin haastava ja monimutkainen, ettei kukaan saa heitä kiinni kehityksessä. Näin kuitattiin epäilyni.

Vuorinen tulee kolumnissaan siihen tulokseen, että Nokian varsinainen ongelma oli todellisuudessa kyvyttömyys ymmärtää ihmisten välistä viestintää. Tai ylipäätään ihmistä. Kyvyttömyys tuottaa laitteita, joita kuluttajat oikeasti haluaisivat.  Tai oikeastaan kuluttajat eivät halua laitteita vaan haluavat tehdä laitteilla jotakin mielekästä, hyödyllistä tai viihdyttävää.

Tästä tuorein esimerkki varmaa muutama päivä sitten Applen julkaisemat tiedot heidän sovelluskaupastaan. Yhtiön mukaan yksin uudenvuodenpäivänä App Storessa käytiin kauppaa yli 300 miljoonalla dollarilla. Siis yhtenä ainoana päivänä myynti on saman suuruinen kuin suomalaisen keskisuuren yrityksen koko vuoden myynti. Tietysti joku voi vielä ihmetellä, että pyhäpäivänä. Juurikin pyhäpäivänä on nettikaupassa oltava kaikki huippuvireessä. Silloin kun ihmisillä on aikaa tutustua sovelluksiin ja hoitaa uusien sovellusten käyttöönottoa.

Jouluaatosta alkaneen seitsemän päivän ajanjakson aikana AppStoressa käytiin kauppaa puolestaan 890 miljoonalla dollarilla.

Tässä ei ole kyse siitä onko puhelimen painike pyöreä vai soikea, vaan ihmisten välisestä viestinnästä ja yritysten välisestä laajasta yhteistyöstä. Yksin ei pärjää kukaan.

Nokia ei suinkaan ollut ainoa yritys tai kuppikunta, jossa sorrutaan samaan ongelmaan. Luullaan hoidettavan viestintää, mutta vain tiedotetaan itseriittoisesti.

Valitettavasti edelleenkin törmää siihen, että mennään tekniikka, kanavat ja ennalta määritellyt muodollisuudet edellä. Viestinnässä rakennetaan valmiudet, jotta voidaan välittömästi reagoida ja hyödyntää tilanteet.

Pahimmissa tapauksissa tehtäviä hoitavat ihmiset, joilla on organisaation parhaat tai sopivat tietotekniikkataidot. Tällöin on jo naulittu käytännön toiminta täysin vääriin poteroihin.

Lopuksi voisin suositella, että käytät tietoa samalla tavalla kuin rahaa. Kuinka käytät rahaa tuottavimmin. Kun kuulet jonkun uuden asian. Muista aina ensimmäisenä miettiä kenelle tästä tiedosta on hyötyä. Kenen pitää meidän organisaatiossa tämä asia tietää.

Sen jälkeen mieti kuinka kiireesti asia on hoidettava ja vasta viimeiksi mitä kanavia käytät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, viestintä, Apple, Talent Vectian, Tero Vuorinen,

Hurme puhui aidasta ja Terho aidan seipäästä

Maanantai 4.12.2017 klo 19:57

Nyt toivon koko sydämestäni, että lähdettäessä seuraavalle satavuotiselle taipaleelle suurin muutos tapahtuisi keskustelukulttuurissa. Toivon koko sydämestäni sitä ymmärrystä ja tajuntaa, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Sillä mitä todella omasta mielestäsi sanot, on viestinnällistä sisältöä vain sinulle itsellesi.

Tuorein esimerkki on viime torstailta ja perjantailta. Juha Hurmeen Finlandia-palkinnon kiitospuheen nostattama kohun poikanen. Ministeri Sampo Terho tarttui vain yhteen sanaan, ei varsinaiseen asiaan ja hyödynsi vain omaa poliittista näkyvyyttä. Tämä ei kauheasti rakenna kulttuuriministerin arvostusta, mutta tuotti mediassa ja somessa hässäkän, joka ei synnytä rakentavaa keskustelukulttuuria.

Tästähän seurasi julkisen anteeksipyynnön vaade. Viime aikoina on muodollisia anteeksipyyntöjä heitelty sinne sun tänne. Juha Hurme ei sortunut merkityksettömään ja muodolliseen anteeksipyyntöön. Hän oli koko sielullaan sanomistensa takana. Anteeksipyyntö sai sen muodon minkä sai, sillä oikeastaan mitään anteeksipyydettävää ei ollut, kun toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.

Oikeusvaltiossa on oikeus ilmaista mielipiteensä, mutta meillä on myös vastuu sanomisista ja kuka on syyllinen ja kuka ei, sen päättää vain tuomioistuin , ei yksittäinen ihminen omassa kuplassaan.

Viime viikon toisen esimerkin viestinnän muodosta ja merkityksestä omalle kohdalleni muodostui viaton Facebook-päivitys.

Kuvatessani Temppeliaukion kirkon Slush-valaistusta, huomasin palavan muistokynttilän valuneen mielenkiintoisen kauniisti. Mielestäni kynttilä sopii tähän aikaan, tähän kiireeseen ja tähän pimeyteen saatesanoilla - Päivän rauhoittava tunnelma

Normaaliin tapaan kuvaa peukutettiin, liitettiin hymiöitä. Ihmiset ymmärsivät lähettämäni viestin kuta kuikin samoin kuin minäkin.

Sitten sain yhden sanallisen kommentin – Kiitos

Tässä vaiheessa minulle vierähti kyynet silmäkulmaan. Tiesin tämän kiitoksen takana olevan jännityksen ja jo jonkin aikaa jatkuneen pelon. Näin se viesti saa aina erilaiset merkitykset vastaanottajan päässä. Kenellekään muulle sana kiitos ei tässä tilanteessa merkitse mitään normaalista poikkeavaa.

Olen pysähtynyt pohtimaan parin viikon takaista artikkelia, missä ”tutkijat” olivat sitä mieltä, että somessa pidetään epäkohteliaisuuden merkkinä, jos ei käytä hymiöitä. Minun mielestä se on viestintätaitojen heikkoutta, jos pitää asioita ilmaista erilaisilla kuvioilla, joilla ei kuitenkaan ole yhteisesti ymmärrettyä merkitystä.

Jos tuttavani kertoo Facebookissa perheenjäsenen kuolemasta. Kirjoitan osanottoni ja perään lataan emojiksi punaisen sydämen – sydämestäni tulevasta myötätunnosta.

Kun vien hiiren sydän-emojin kohdalle, ilmestyy sana ”ihastu”. No en todellakaan ihastu, mutta silti jätän sydämen mieluummin kuin peukuttaisin. Emojeilta puuttuu yhteinen tulkinta ja kun useimmilla palveluilla ja eri laitteilla on omat merkkinsä, niin yhteinen tulkinta puuttuu. Siis käytä todella harkiten hymiöitä, jottet pilaa viestiäsi tai anna viestillesi jopa kokonaan väärää merkitystä.

Kun kuulet jotain uutta – mieti aina ensimmäiseksi kenelle tästä tiedosta olisi hyötyä, kenen elämää se helpottaisi sen sijaan että ryhdyt räksyttämään ja herjaamaan ja levittämään viestiä valheella kuorrutettuna.

Ja jos sitten joudut siihen tilanteeseen kuten Hurme, niin aito anteeksipyyntö voi tulla vain sydämestä, eikä muodollisten protokollien saattelemana.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: #viestintä, Sampo Terho, Juha Hueme, emoji,

Täysin uusi tuttavuus Lemmy

Perjantai 8.1.2016 klo 21:41 - Kauko Niemi

Viestinnän näkökulmasta tuntuu lähes utopistiselta, että kuulin tai tunnistin ensimmäisen kerran elämässäni sanan Lemmy, kun uutinen hän kuolemastaan levisi mediassa ja somessa.

Ihmiset muistelivat kuinka olivat hänet kohdanneet. Kuka konsertissa kuka hampurilaisbaarissa. Mitä hän oli tehnyt missäkin. Ja itselläni ei ainuttakaan mielikuvaa. Jos minulle olisi sanottu ennen kuolemaa sana Lemmy en olisi tiennyt oliko kyseessä ihminen vai ravihevonen.

Nyt mietin kuinka oikeesti voi tapahtua näin ja voiko minulla oikeesti olla niin valikoiva kuulo ja muisti. Näköjään voi. Lupaan että vielä kuuntelen yhden hänen biisinsä ja sivistän itseäni sen verran, että pääsen samalle aaltopituudelle maailman kanssa. Ehkä teen sen lauantai ja sunnuntain välisenä yönä, kun hänen hautajaisensa pidetään Hollywoodissa.

Voin sanoa, että olen kuunnellut radiota useita tuntia päivässä kymmeniä vuosia. Varmasti olen tämänkin herran musiikkia kuulut useampaan kertaan. Siis uutisnarkomaanina kuuntelen kanavia, joissa on uutisia ja ajankohtaisia päivän asioita.

Ihmisen valikoiva mekanismi on todella mielenkiintoinen. Kuinka olisi mahdollista saada viesti perille, joka ei pätkääkään kiinnosta vastaanottajaa? Varmaan tuttu tilanne ihan perhepiirissäkin. Silloin kun neuvot ja ohjeet menevät kuuroille korville tai ajatukset mielipiteet eivät saa mitään solua värähtämään. Organisaatioissakin löytyy aina joku, joka on täysin ulkona, vaikka asiasta on tiedotettu moneen kertaan.

Mielilauseeni onkin, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Siksi viestijän kannattaakin aina unohtaa sovinnolla omat kantansa asioihin ja pyrkiä luomaan viestille ja sisällölle vastaanottajaa houkutteleva sisältö sekä viitekehys.

Kun sanot sanan ihminen lääkärille, ryhtyy hän miettimään terve vai sairas. Pappi miettii uskovainen vai ateisti. Poliisi konna vai rehellinen.

Seuraavan kerran kun ihmettelet miten asiat saavat noin kummallisen merkityksen kuten vaikka Laura Huhtasaari. Älä etsi virheitä ihmisten tyhmyydestä tai tietämättömyydestä, vaan omasta viestistäsi. Mitkä asiat, esitystavat, puuttuva informaatio, väärä ajoitus aiheuttavat väärinymmärryksen tai miksi ei kiinnosta ja viesti menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos aiheuttamatta mitään reaktiota.

2 kommenttia . Avainsanat: Lemmy, viestintä, tiedotus

Miksi minulle tyrkytetään jatkuvasti tamponeja, vaikka olen mies

Maanantai 14.12.2015 klo 9:14 - Kauko Niemi

Internet on täynnä klikkien keräilyä ja roskapostia digitaalista ”suoramarkkinointia”, joka ei käytännössä toimi lainkaan. Ei ainakaan pitkällä aikavälillä yhdenkään mainostajan maine ei kasva väärien tuotteiden pakkotyrkytyksestä oikeille ihmisille.

Nyt näyttää siltä, että pian saavutetaan se hetki, kun vastaanottajat äänestävät näppäimistöllään. Tuore Tulos Helsingin tuore tutkimus kertoo, että eniten käyttäjien hermoille käy roskaposti: 66 prosenttia vastaajista ärsyyntyy mainoksista, joita he eivät ole tilanneet.

Toinen ihmisiä ärsyttävä ilmiö on klikkejä keräävät otsikot, joita kyselyn vastaajista 62 prosenttia piti ärsyttävinä. Facebookissa ryhmä Klikinsäästäjät on jo koonnut yli 85 000 ihmisen ryhmän vastustamaan tällaisia otsikoita.

Kuinka talous- ja toimintavaikeuksissa rypevät mediatalot eivät ymmärrä digitalisen maailman käyttäytymistä. Pakkosyötöllä saa vain vihaisia kontakteja. Vihat saa niskaansa sekä kanavana toimiva media, että mainostava yritys. Kuinka ihmeessä Ilta-Sanomat kuvittelee palvelevan pakkosyötetyllä videomainoksella tuottavan tyytyväisiä kontakteja.  Minulla on kovin harvoin tarvetta tamponeille tai kasvovoiteille ja silti on pakko katsoa alusta loppuun. On jopa sisältöjä, joita ei pääse katsomaan, ennen kuin katsoo täysin kiinnostamattoman mainoksen. Pistää kyllä vihaksi.

apu_www_wp_ss_20151213_00011.jpg

Se mitä suoramarkkinointiyritykset myivät aikoinaan vuosikymmeniä paperipostituksiin, osoitteita, tuottaa yritykselle tänään digimaailmassa vain imagotappioita.

Nyt on jo selkeitä merkkejä siitä, että mediatalojen näköalattomuus ja kyvyttömyys synnyttävät uusia yrityksiä Googlen ja Facebookin perässä, siis myös paikallisesti.

Tori.fi toimitusjohtaja Jussi Lystimäki saa vastata millainen on palvelun ansaintamalli, kun siellä ei näy mainoksia. Torin mainos myynti on kuitenkin kasvanut hieman yli 30 prosenttia vuodessa.

Lystinmäki valaisee tuoreessa Facebook-kommentissaan - ei se häiritsevä määrä, vaan kohdennettu ajoitus ja sisältö, joka rakentuu oikein niin mainostajan tuotteen, selattavan tuotekategorian kuin käyttäjän ostomoodin kannalta. Kyllä niitä mainosnäyttöjä tori.fi palvelussa muutama sata miljoonaan viikoittain vilahtaa silmien ohi.

Pitkän linjan digimarkkinointimies Jukka Leino, joka juuri on jättämässä Fonectan ja siirtymässä uuden ajan digiyrityksen Brave Digital Oy:n johtoon, surkuttelee mainonnan kohdentamisen heikkoutta. 65 prosenttia suomalaisista ei koe kohtaavansa kohdennettua mainontaa verkossa tai mobiilissa. Tämä tulos on kotoisin Fonectan ja IROResearchin maaliskuussa 2015 toteuttamasta tutkimuksesta.

Leinon mukaan suomalaiset yritykset eivät oikein tiedä millaisia heidän asiakkaansa ovat tai millaisia he haluaisivat lisää. Kuitenkin kohdistamiseen on olemassa valmiudet, kunhan vain osattaisiin hyödyntää.

Vihdoinkin olisi tiedostettava, että ihminen sietää melkoisen määrän kaupallisia viestejä, jos ne vain ovat omalla kiinnostusalueella oikeaan aikaan. Toki kiinnostusaluekin vaihtuu ja niin pitäisi vaihtua myös mainosten.

Painetun mainonnan metodit eivät toimi digitaalisessa maailmassa. Tätä mediatalot kuitenkin itsepintaisesti yrittävät toteuttaa. Printtilehdessä kun on helppo hypätä mainoksen yli, eikä se hypi silmille tai pölähdä täysillä kaiuttimista.

Ärsytysluvut ovat nyt joka tauksessa niin korkeat kaikissa mittauksissa, etteivät ne voi olla vaikuttamatta asiakassuhteen laatuun. Yhdenkään yrityksen ei kannattaisi enää pelata nykyistä kissa-hiiri-leikkiä käyttämällä ostopostilistoja ymmärtämättä niiden haitallisuutta yrityksen maineelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: roskaposti, mediatalo, levikki, viestintä, markkinointi

601 049 katselukertaa reilussa vuorokaudessa

Tiistai 8.12.2015 klo 14:39 - Kauko Niemi

Club for Five lauluyhtye nappasi jättipotin itsenäisyyspäivänä Finlandia-hymnillä. Reilussa vuorokaudessa esitystä katseltiin 601049 kertaa. Siitäkin huolimatta, että 2,65 miljoonaa ihmistä istui sohvillaan ja katseli tv:stä linnanjuhlia. Vai juuri sen takia.

Club for Five ei tehnyt asiaa sattumalta tai hetken mielijohteesta. Hyvissä ajoin taltioitu esitys ei vaatinut juurikaan ylimääräisiä järjestelyjä, sillä se tehtiin Oulun konsertin yhteydessä. Siitä ei valitettavasti ole faktatietoa kuinka kauan asia oli ollut suunnitelupöydällä.

Suunnitteluun ja toteutukseen pitää varata aikaa. Kenellekään ei tule yllätyksenä. että Suomen itsenäisyyspäivä on joulukuun 6. Eikä moni muukaan asia tule yllätyksenä, mutta tehtäiskös jotain poikkeavaa ja huomionarvoista tulee liian usein yllätyksenä. Työmäärällä ja idean kunnollisella toteutuksella on dekaadin eri jos päätös tehdään vuosi tai viikko ennakkoon. Samoin on kustannuksissa.

Ja kun jotain tehdään, niin aloitetaan aina minuutin tarkasta julkaisuajankohdasta, sillä se on vähintään yhtä tärkeä kun itse sisältö. Ja jos operoin median kanssa, niin se on kaikkein tärkein elementti.

Tässä Club for Fiven tapauksessa sisältökin oli kunnossa. Club for Five malttoi kunnioittaa itsenäisyyspäivää ja Finlandiaa hienolla sovituksella, johon ei ollut sisällytetty diipa daapa bum bum osiota. Enkä usko että sovitustaan syntyi viimeisenä yönä.

Facebookissa esitys julkaistiin itsenäisyyspäivänä 01:13. Tärkeää huomata, että se oli itsenäisyyspäivän aamuna levitettävissä ja näytti, ettei kovin moni ehtinyt jakaa Facebookissa Finlandiasta jotain muuta vanhaa versiota, kun tuore, ennen julkaisematon versio oli kerran tarjolla. Esimerkiksi myöhään aamupäivällä julkaistuna se ei olisi ehtinyt lainkaan muiden matkaan.

Julkaisuajankohta edellä elämä muuttuu paljon yksinkertaisemmaksi. Alitajunta tekee yllättäviä huomioita tiedonkeruussa ja kun päästään toteutusvaiheeseen pääset toteuttamaan 80/20 sääntöä. Jotta voisit julkaista 20 prosenttia relevanttia tietoa tarvitset 80 prosenttia hyvää taustatietoa. Jos taas toimit viikkojänteella ja julkaiset 20 prosenttia tietoa 5 prosentin taustatiedolla, on paketissasi valtaosa puppusanageneraattorilla tuotettua tietoa.

Tämän päivän FB kansikuvani on suunniteltu heinäkuussa ja kuvattu elokuussa, kun Ainolassa päin liikuin. Minulle ei tullut kiire ja ehdin jopa hioa ajatuksiani. Ja onhan minulla joulukorttiaihiot vuosille 2016 ja 2017 jo kuvattu. Tiedän muuten milloin joulu on noina vuosina.

ps. tänään jo yli 645 000 katselukertaa

https://www.facebook.com/ClubForFive/videos/10153499995947798/?pnref=story

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viestintä, ajoitus, Club for Five, Finlandia

Onko valehtelulla pitkät jäljet, elämmekö maailman parhaassa maassa

Sunnuntai 6.12.2015 klo 11:04 - Kauko Niemi

Vanhakansa sanoo, että valehtelulla on pitkät jäljet. Onko tosiaan niin? Hieman kait riippuu tilanteesta ja asiasta.

Politiikassa ja markkinoinnissa valehdellaan jatkuvasti. Silti vuodesta toiseen samat valehtelijat nousevat vaalien jälkeen pramille. Poliittinen muisti on lyhyt. Se on lyhyt jo senkin takia, että politiikkojen puheita ei kuunnella niin kovin vakavasti, että ne jäisivät lähtemättömästi mieleen.

Paitsi silloin kun raja jollakin tavalla ylittyy ja siitä jää verekseltään kiinni. Anneli Jäätteenmäen tekemisistä minulla ei ole oikein selkeää kuvaa kuin yhdestä. Ilkka Kanervan muista lähinnä naisseikkailuista ja veron kierrosta muistan Heidi Hautalan. Soinismi oli jollakin tavalla kielellisesti hauskaa aikansa, mutta ei enää aikoihin ole herättänyt minkään tason luottamusta toistettaessa samoja asioita innottomasta ja väsähtäneestä suusta.

Aleksander Stubbin tämän päiväinen viesti Facebookissa olisi mennyt ohi ihan sukkana vielä kuukausi sitten, mutta tänään kun hän viestittää, että elämme maailman parhaassa maassa, se ei ole enää uskottavaa. Nyt viimeaikaiset tapahtumat pysäyttävät miettimään oikeasti faktoja - millä mittarilla Stubb tämän parhauden mittaa ja todistaa oikeaksi. Onko se 90 prosenttisesti totta vai ei lainkaan.

Volkswagen konserni jäi kiinni todella laajasta ja tarkoituksellisesta huijauksesta. En usko, että kukaan jättää volkkaria ostamatta sen takia, että se ihan oikeasti saastuttaa aavistuksen verran enemmän ilmaa kuin papereissa luvataan. Se joka on huolestunut autojen ilmansaastuttamisesta, eivät hanki autoa lainkaan.

Toki leimattujen autojen omistajat, siis uskolliset omistajat ja asiakkaat ovat harmistuneita autonsa jälleenmyyntiarvon roimasta pudotuksesta, jos ylipäätään saa autoaan kaupaksi.

Valehtelu on vaikuttanut eniten VW-konsernin pörssiarvoon. Volkkareiden maailmanlaajuinen myynti on toki pudonnut ja jatkaa laskuaan jo toista kuukautta peräkkäin. Ensimmäisen täyden kuukauden myynti huijausten paljastuttua, laski lokakuussa vain 3,5 prosenttia. Marraskuussa luvut olivat jo toisenlaiset. Volkswagenin myynti laski Yhdysvalloissa 25 prosenttia ja Englannissa 20 prosenttia. Tosin koko konsernin lukuja tasoittaa jonkin verran se, että esimerkiksi Audin myynti kasvoi marraskuussa noin prosentin verran.

Vanha sananlasku valheen pitkistä jäljistä pitänee paikkansa. Silloin kun ihminen ei luota ja vaikkei hän tietoisesti tekisikään päätöksiä sen pohjalta keneen luottaa ja keneen ei, niin alitajuisesti näin tapahtuu.

Omalta kohdaltani voisin nostaa esimerkiksi kuinka toimittajana valitsin haastateltavia. Ajan myötä syntyi selkeät ryhmät ihmisiä, joiden puheisiin pystyi luottamaan, ihmisiä, joiden puhumiset oli aina tarkistettava tavalla tai toisella, ihmisiä joiden puppupuheista piti työläästi etsimällä etsiä faktat ja totuudet.

Kiireinen työrytmi ohjasi toimintaa selkeästi syvällisemmin miettimättä. Ei voinut haastatella henkilöä, jonka puheisiin ei pystynyt luottamaan, etenkään silloin kun ei juurikaan ollut aikaa moniin tarkistuksiin.

Näin joskus aikoinaan muunneltua totuutta välittänyt henkilö oli pitkään tarkistettavien tapausten luokassa, eikä ollut ensimmäisten joukossa, jota halusi haastatella juttua varten.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aleksander Stubb, totuus, viestintä, Timo Soini, Anneli Jäätteenmäki

Vanhemmat kirjoitukset »