Ettei vaan tulisi takatalveaPerjantai 1.3.2024 klo 17.36 - Kauko Niemi
Herääkö maailma talviuniltaan. Tämän talven lämpötila oli yleisesti 1‒3 astetta pitkän ajan keskiarvoa alempi. Näin tekivät myös Ähtärin eläintarhan karhut viime viikon puolivälissä. Heräämisaika vaihtelee hieman vuosittain, mutta nyt ollaan melko normaalissa syklissä. Maaliskuun ensimmäisenä Suomi sai virallisesti uuden presidentin. Onnea uuteen pestiin presidentti Stubb. Mediakin on jo ehtinyt avata salaisen arkkunsa, kuinka Sauli huutaa puhelimeen ja ärtsisti komenteli ties ketä. Siis se vakaa ja uskottava tasavallan presidenttikö. Kyllä Niinistö saa joka tapauksessa täydet peukutukset. Onhan hän kyselyn mukaan Suomen kaikkien aikojen paras presidentti. Samana päivänä monista uhitteluista huolimatta Aleksei Navalnyin muistotilaisuus pidettiin Moskovassa sijaitsevalla Marinon esikaupunkialueella sijaitsevassa kirkossa. Yllätys, yllätys tilaisuus oli avoin. Mitä se avoimuus sitten tarkoittaakaan, kun naapurin hallintoon on iskenyt synkkä takatalvi ja se kontrolloi nyt suruakin. Yksikään ruumisauto ei ole suostunut/uskaltanut kuljettamaan ruumista siunaustilaisuuteen. Ruumis saatiin kuin saatiinkin kirkolle. Paperisesta talviunestaan yrittää herätä myös itsetietoisena ja itsevarmana esiintynyt Helsingin Sanomat. Syventävien sisältöjen päätoimittaja Laura Saarikoski on irtisanoutunut HS:n palveluksesta. Parisen kymmentä muuta seuraa Saarikoskea. Päätoimittaja Erja Yläjärven ja Laura Saarikosken tiedotteet olivat melkoista puppusanageneraattorin tuotosta. Sata kertaa enemmän markkinointia kuin journalismia. Itse olin 46 vuotta putkeen paperisen Hesarin tilaajana. Sen jälkeen hetken sähköinen asiakas. Yhdessä vaiheessa ”myötähäpeäni” oli niin voimakasta, että silmäilin Hesarin vasta iltapäivällä. Unkari ei meinaa herätä talviunestaan millään. Miten ihmeessä yksi mies voi vitkutella tuolla tavoin. Mielenkiintoista nähdä millaisilla peukutuksilla Orban jatkaa menestystään. Itselläni ei ole muuta kuin turistikokemusta unkarilaisuudesta. Suomessa asuva tuttavani kommentoi tilannetta sanomalla, että häntä hävettää julkisesti tunnustaa itsensä unkarilaiseksi. Toivottavasti Suomen toiseksi arvostetuin uutisankkuri Matti Rönkä ei vaivu talviunille. Matti Röngän viimeinen uutislähetys viime keskiviikkona kello 20.30 tavoitti 1,3 miljoonaa katsojaa. Röngän viimeinen uutislähetys oli tämän vuoden katsotuin tavallinen uutislähetys. Röngän ansiot perustuvat työn laatuun, eikä somekeikistelyyn. Siinä on iso ero, niin kuin oli suosituimman uutisankkurin Arvi Lindinkin kohdallakin. Talviunilta on herätelty reserviläisetkin. Puolustusministeri Antti Häkkäsen yksi lausunto, herätteli laajoja joukkoja. Valtaosa aktivoituneista halusi erota reservistä ja tänä vuonna reservistä onkin eronnut yhteensä 1 435 reserviläistä, joista 1 200 helmikuun aikana. Viime vuonna reservistä eronneita oli koko vuonna 1 650. Toki on sitten sellaisia, jota haluavat takaisin reserviin. Helsingin Sanomien yleisönosastolla 62 vuotias haluaisi palata takaisin reserviin, sillä hän uskoo, että tarpeen niin vaatiessa olisi minulla vielä jotain annettavaa Suomen Puolustusvoimille. Niinistön viimeiseksi jäänyt armahdus viime viikolla koski sotilasarvon palauttamista. Presidentin esittelyn päätöksestä selviää, että Vantaalta oleva mies oli pyytänyt, että hänen menettämänsä sotilasarvo, tykkimies, palautettaisiin. Toive toteutui. Minäkin heräsin miettimään, että mikähän mahtaa olla minun sotilasarvoni varusmiespalvelun ja sen jälkeen neljästi kertaamassa olleella? Tätä tietoa ei löytynyt Santahaminan portilta, Uudenmaan aluetoimistosta. Neuvottiin tiedustelemaan Sotilaslääketieteenarkistosta Viitasaarelta. Vastaus oli, että on kansallisarkiston kamaa. Tunnustan – tuplasti arkistokamaa siis. Mutta eniten tässä menneen talven lumia miettiessä juuri nyt ihmetyttää tuon herra Putinin terveydentila. Millä keinoin tuollaisissa paineissa voi olla sairastumatta. Ei ainakaan niin sanottu normaali ihminen pysyisi terveenä. Olisi varsin mielenkiintoista nähdä herran veriarvot ja muut hyvinvointia mittaavat arvot. Toisaalta emmehän me tietenkään tiedä mitä tai millaisia sairauksia herra on läpikäynyt. Siinäpä moni hyvinvointiguru, jopa lääketieteen tutkijat voisivat olla huulipyöreänä ja miettiä hyvinvointisuositusten todellista merkitystä. Sinä päivänä, kun tämän herran terveys pettää, soisi maailmalle mahdollisuuden saada tutkimusnäytteitä mitä biologisesti oikeasti on tapahtunut. Nyt alkavat aamut valoistua, mutta takatalvi iskee liian monella taholla päivittäin, mutta uskotaan Stubbin virkaanastujaispuheen viestiin, ettei kannata kaikkia pelätä.
Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 4.3.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00 Lisää aiheesta:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Navalnyi, Sali Niinistö, Alexander Stubb, Helsingin Sanomat, reselvi, Putin, Ähtärin karhut, Unkari, Orban, talviuni, |
Demareiden uutta elämää ilman SannaaPerjantai 10.11.2023 klo 20.55 - Kauko Niemi Kohta tas pystytetään tietoa kansalle Kahden median, Ylen ja Hesarin teettämissä kannatuskyselyissä Sosiaalidemokraattinen Puolue on ottanut uuden suunnan ja noussut Suomen ykköspuolueeksi. Hallituspuolue Kokoomus on hiipunut kakkoseksi. Itse en ole suurikaan politiikan seuraaja, saati tietäjä. Vuosikymmenten aikana olen äänestänyt melkoisella varmuudella kaikkia valtapuolueita Perussuomalaisia lukuun ottamatta. Heidän raakkumisensa ei ole tavoittanut minun arvomaailmaani. Liikkumisen suunnat eivät sinänsä ole yllättäviä. Ainahan hallitusvastuu nakertaa kannatusta ja oppositio voi jonkin verran vapaammin laukoa ajatuksiaan. Nyt poikkeavaa on se, että muutos on tapahtunut näin nopeasti heti kättelyssä. Mitä se sitten onkaan neljän vuoden kuluttua. Tosin Kokoomuksen alkumetrit hallitusvastuullisena eivät ole olleet kovinkaan sujuvia. Vai pitäisikö sanoa Petteri Orpon eikä Kokoomuksen. Kokoomuksella on käynnissä jonkin asteinen sisäinen hajaannus, joka välittää ulospäin sekavaa kuvaa. Vanha polvi antaa hienosti palautetta Orpon suunnalle. Uusi polvi ja erityisesti kokoomusnuoret ovat kaukana vanhasta sivistyksestä. Laukovat mitä sattuu ja ovat ehkä enemmän Perussuomalaisia kuin perinteistä Kokoomusta. Demarit saavat kiittää Sanna Marinia siirtymisestä taka-vasemmalle tai ehkä taka-oikealle. Vihdoinkin puolueen asialliset viestit saavat tilaa kansan keskuudessa ja niitä on myös tutkimusten mukaan otettu vastaan. Minulla ei oikein syntynyt mitään käsitystä Demareiden puuhastelusta viimeisten neljän vuoden aikana. Tiesin kyllä, kuinka Sanna Marin oli missäkin tilaisuudessa pukeutunut. Tiesin kenen seurassa ja missä hän oli bilettänyt. En vain hahmottanut miten puolue aikoo hoitaa isänmaan asioita. Paitsi, että hommat vaativat taas muutaman miljardin lisää velkaa. Nythän sitä sitten on melko riittävästi. Nyt on oltava jopa tyytyväinen kehitykseen, että suomalaisten mielipiteitä ohjaavat ihan oikeat asiat. En ole lainkaan tietoinen, missä Antti Lindtman on bilettänyt. En ole nähnyt yhtään kehonkielen arviota Lindthmanin kravaatin sopivuudesta tai sen merkityksestä johonkin tiettyyn tilanteeseen. Silti kannatusluvut nousevat. Tilanne vaikuttaa myös ihan varmasti tuleviin presidentin vaaleihin. Jokaisessa puolueessa on suuri joukko peruskannattajia asiassa kuin asiassa. Demareilla nyt eniten. Toistaiseksi, Jutta Urpilaista odotellessa Demarit eivät ole paljastaneet jo hyvinkin lähellä olevien vaalien asetelmiaan. Vai onko se turvallisinta, ettei presidenttiehdokas ole sähläämässä ja mokaamassa elämäni humpassa tai jossain muussa, äänestäjien mielestä väärässä paikassa. Sitten vaan juuri ennen vaaleja ilmestyy stagelle. Ota tai jätä! Politiikka on kannatettavaa niin kauan kun asiat esitetään selkeästi, kuinka maan asioita on tarkoitus hoitaa, eikä asioita sotketa kaiken maailman klikkiotsikoihin tai muuten mediassa helposti läpi meneviin juttuihin, vaikkapa koiran tekemiin kepposiin.
Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 13.11.2023 klo 08.00 ja 16.00
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, Sanna Marin, demari, kannatusmittaus, Petteri Orpo, kokoomus, Perussuomalaiset, Antti Lindthman, Yle, Helsingin Sanomat, presidentin vaalit, Jutta Urpilainen, |
Jokos pelkkien klikkien sijaan ryhdytään ajattelemaan lukijoitaTorstai 15.12.2022 klo 19.23 - Kauko Niemi
Pieniä viitteitä on ilmassa, että media olisi taas kiinnostunut lukijoistaan, eikä vain markkinointiosastoille tuotetusta statistiikasta, joka saattaa näyttää hyvältä muttei kerro totuutta lukijoista. Itse törmäsin päivittäiseen verkkostatistiikkaan jo vuonna 1998. Sitkeästi tehtiin journalistisin periaattein juttuja WOW:n sivuille, mutta tuolloin statistiikalla tutkittiin lähinnä verkkopalvelun toimivia rakenteita. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä WOW oli 10 vuotta aikaansa edellä, eikä saavuttanut nettikansaa. Tuohon aikaan ihminen sieti kaksi klikkausta, mutta kolmas oli jo liikaa ja juttu jäi lukematta. Kieltämättä statistiikka kyllä houkuttelee tekemään melkein mitä vaan, kun palaute on välitöntä ja vähintäänkin mainostilakauppiaat ovat erittäin innostuneita klikeistä. Paperilehden aikaan tehtiin harvakseltaan lukijatutkimuksia, joiden tarkkuus oli suuntaa antava. Tosin vielä tänäkin vuonna minua on lähestytty lehden mediatutkimuksilla. Mutta enhän minä mitään mediaa käytä vakituisesti päivästä toiseen. Minähän etsin uutisaiheita, eikä sillä ole väliä mikä media sen on julkaissut, kunhan on tehnyt asiallisen jutun ilman turhia liioitteluja. Viime viikon lumisadejutut olivat taas sellaista kuraa, että mitähän sanoja ja adjektiivejä käytettäisiin sitten ihan oikean myrskyn tullessa. Monesti olenkin miettinyt, että tekisin olemassa olevista mediajutuista sellaisia versiota, joissa adjektiivien käyttö olisi kielletty. Uutisoitaisiin vain itse asia – onko tuulen nopeus 15 m/s vai 29 m/s. Nyt ei muodostunut suurtakaan eroa Helsingin lumisateelle ja Ukrainan sodalle. Qatarin jalkapallon MM kisoissa oli sensaatio, kun Marokko lähetti Portugalin maitojunalla kotiin. Onkos se nyt muka sensaatio, jos parempi voittaa. Näinhän kaikissa kilpailuissa tuppaa käymään, että paras voittaa. Sensaatio tulee pramille, jos voitto on ostettu tai muuten järjestetty. Toki sekin olisi ollut mahdollista qatarilaisissa kisoissa. Media on ajautunut maalailuillaan niin päin seinää, että ilmaisut ja adjektiivit loppuvat kesken. Kohta nähdään super-hyper moukarointia, kun sataa lunta ihan normaalisti enemmän kuin kaksi senttiä. Helsingin Sanomat aloitti kesällä 2022 hankkeen, jossa se kehitti verkon uutisotsikoitaan. Taustalla oli niin lukijoilta kuin toimituksen sisältä tullut palaute, jossa paheksuttiin “pitkiä klikkiotsikoita”. Näin asian ilmaiseen Helsingin Sanomien päätoimittaja Laura Saarikoski Suomen lehdistössä. Ajatus on erinomainen, että klikkiotsikoita ryhdytään karsimaa. Valitettavasti minä en kuitenkaan ole tuota muutosta Hesarin kohdalla vielä toistaiseksi huomannut. Sen sijaan olen huomannut ja kiitollisuudella vastaanottanut Ylen ison muutoksen uutistarjonnassa. Uutiset lyhyesti ja selkeä luokittelu antaa nopeasti lukijalle kuvan kuinka maapallo makaa. Parina päivänä olen tietoisesti kahlannut läpi koko Ylen uutisvirran, enkä löytänyt otsikoista yhtään liioittelevaa adjektiivia, enkä yhtään tyhjääkin tyhjempää tyrkkyjulkkista. Hesarin lukemisen olen jättänyt myöhään iltapäivään, kun en halua pilata päivääni heti aamusta. Hesarin uutisten pääsisältö rakentuu negaation kautta pettureista, murhaajista ja muista pahantekijöistä. Veikkaan että maailmassa tapahtuu myös merkityksellisiä hyviä asioita. Joka tapauksessa kummankin siirto on varsin oikeaan suuntaan – kiitos heräämisestä. Kilpaillaan lukijoista oikeilla uutisilla ja tarkistetuilla tiedoilla, eikä keksimällä ja somesta noukituilla kaiken maailman tarinoita ja värittämällä niitä. Toimittajan kaikkein tärkein tiedostamisentaso on, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan eli lukijoiden päässä. Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavilla 19.12.2022 alkaen Lisää aiheesta: Toimituksellinen sisältö ja markkinointi sekaisin Mediapolitiikkaa tarvitaan demokratian suojaamiseen
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, klikkiotsikot, Laura Huhtasaari, Helsingin Sanomat, Yle, |
Uutiset - Juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021Lauantai 23.7.2022 klo 21.41 - Kauko Niemi Kierrätys on kestävän kehityksen kannalta olennaista toimintaa, joka kuuluu meidän jokaisen velvollisuuksiin. Nyt olen löytänyt toimialan, missä kierrätys on viety huippuunsa. Se on media, missä uutisena julkaistaan parinvuoden takaisia juttuja. Toki sitten loppuun on vaivihkaa lisätty, että juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021. Juttu on muutamalla adjektiivilla maustettu ja liioiteltu ikään kuin tähän päivään. Niin ja aidossa journalismissa adjektiivin saa lisätä juttuun vain päätoimittajan suostumuksella. Nyt olen jo aika usein tottunut siihen, että ensimmäiseksi kurkkaan jutun loppuun ja varmistan kuinka vanhaa kamaa tämä oikein onkaan. Miksei ensijulkaisupäivää näytetä heti alkuun, silloin voisi päätellä, että tämän julkaisun jälkeen on tehty ainakin kaksi tutkimusta, joista on myös uutisoitu. Näin voisi ymmärtää kokonaisuuden, kuinka asiassa on edetty. Yle Areena täytti juuri 15 vuotta. Onneksi olkoon! Areenan kohdalla asia on harvinaisen selvä kaikki sisältö, myös aamun uutiset ovat arkistokamaa. Jos joku asia vielä kiinnostaa jälkikäteen, niin se löytyy Areenasta. Reilua peliä jopa helppoa, jos sattuu ymmärtämään Ylen ohjelmien luokituksen ja hakukriteerit. Suosituimmat, Tämäkin saattaa kiinnosta sinua – ei juurikaan auta. Aika monta kertaa minulle on käynyt niin, että kuuntelen autoradiosta jotakin mielenkiintoista asiaa alusta, lopusta tai keskeltä ja sitten yritän löytää ohjelman Areenasta, jotta voisin kuunnella kokonaan. Aika monta kertaa en Areenan haulla sitä valitettavasti löydä mutta googlettamalla kyllä. Mutta takaisin tuohon kierrätykseen. Ymmärrän oikein hyvin, ettei millään medialla ole niin paljon hyviä toimittajia, että pystyisi tuottamaan nettisivuilleen jatkuvaa juttuvirtaa uusista ennen julkaisemattomista asioista ja hyvä niin. Tällöinhän juttuvirtaan olisi pakko tuottaa täysin mitättömiä ilmiötä - kuinka joku tyrkkyjulkkis oli tänään pukeutunut kauppareissullaan. Kierrätyksen huipentumia ovat sitten nekin jutut, jotka mediatalo julkaisee kymmenessä aluelehdessään ja niiden nettisivuilla. Osalla paikallisjulkaisuista ne ovat netissä vapaasti luettavissa ja osa tunnusten takana, ainakin silloin kun alueellinen aviisi on maksullinen. Paperisen median siirtyminen sähköiseksi on ollut jo 20 vuoden taistelu ja organosointi, jossa kokeillaan ja testataan mitä kummallisempia toimintatapoja ja rakennetaan mitä kummallisempia mielikuvia. Kuitenkin taustalla pitäisi olla journalistiset periaatteet ja palvella lukijoita. Palvella niin hyvin, että lukija olisi valmis niistä maksamaan Sähköiset julkaisut ovat kuitenkin ajanut arvostettujakin medioita ärsyttävään nettijournalismiin. Malliesimerkkinä Helsingin Sanomat. Vaikea on enää erottaa pyöriikö ruudulla Iltis vai Hesari vai Seiska. Siksi itse esimerkiksi lopetin Hesarin 45 vuotta putkeen kestäneen maksullisen tilauksen. Ensin paperisen sitten sähköisen. Kierrätyksessä ei sinänsä ole mitään pahaa ja kasvava osa ihmisistä katsoo ja lukee uutisia ja ohjelmia silloin heille parhaiten sopii ja eniten kiinnostaa. Tämä on joka tapauksessa tulevaisuus. Kierrätetyt jutut vaan pitää reilusti osoittaa, ettei kyseessä ole Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vaan Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump. Mitä tapahtuu nyt ja mitä tapahtui eilen. Yle on ollut Areenallaan oikeilla jäljillä jo pitkään ja samaa selkeää jakoa toivoisi muidenkin toteuttavan – olkoonkin avatun juttuvaraston muoto tai nimi mikä tahansa. Pääasia ettei kierrätyksellä huijata lukijoita muka suurella uutisellisuudella, aktiivisuudella ja aina paikalla -mentaalilla.
PS. Kierrätyksen tärkeys - Minulla on henkilökohtaisesti kahdeksan kierrätysastiaa. Yhdeksäs on tietokoneiden roskakori, joka on ehdottomasti eniten käytössä oleva kierrätysastia. Paperikeräyspussukka pitää tyhjentää nykyään ehkä kahdesti vuodessa, kun paperilehtiä tulee vain silloin tällöin, yksi tilattuna ja kaksi jäsenyyden perusteella. Yhden ihmisen taloudessa kierrätys on muutoin helpohkoa mutta aikaa vievää. Ennen tämän blogin kirjoitusta piti huuhdella tölkkejä puhtaaksi, jotka näillä keleillä rupeaisivat helposti haisemaan. Se verran harvakseltaan jäteastiat täyttyvät minun taloudessani.
Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 25.7.2022
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, media, uutinen, kierrätys, uutisten toisto, Yle, Yle Areena, Helsingin Sanomat, |
Olen vihdoin valinnut poliittisen linjaniLauantai 30.4.2022 klo 15.05 - Kauko Niemi
Olen valinnut loppuelämäni poliittisen linjani ja muunkin kanssakäymisen linjani. Ne jotka eivät osaa kuunnella eivätkä osaa tai halua keskustella, ovat kovin heikoilla minun valinnoissani. Tähän mennessä olen esimerkiksi äänestyksissä valintani tehnyt asioiden pohjalta puolueista välittämättä ja lopuksi arponut asiaa kannattavien keskuudesta sen äänestysnumeron, jonka olen äänestyslippuun piirtänyt. Nyt siis arpajaisetkin jäävät pois, kun ehdokaskarsintaa teen kaiken aikaa. Räksyttäjät, oman ainoan hyväksyttävän asian ajaminen kapeasta näkökulmasta ei enää minulle riitä. Eikä sekään, että onks mun tukka hyvin. Viime viikolla ryhdistäydyin myös somessa ja poistin yhden keskusteluketjun, joka alkoi sauhuta ilman että sillä olisi ollut mitään yhteyttä alkuperäiseen kuvaan ja tekstiin. Miten se onkaan mahdollista, että huutamalla ja räyhäämällä pärjää ainakin tarkasti ajoitetun hetken. Toisista piittaamatta saa tehdä ja räksyttää utopistisia asioita ja jopa päästä vielä hetkelliseen suosioon. Putin tosin ei räksytä kuten Trump ja tekee asioita hiljaa hiuttamalla ja huomaamatta. Sekin on yksi tie tyranniaan. Parhaillaan Turussa ihmetellään kuuinka Turun kaupunki on antanut Venäjän diplomaateille käyttöön kesä¬mökin ja kirkon kaupungin parhailta paikoilta. Kukaan ei tunnu tietävän miten asia on hoitunut, mutta Turun kaupunki on maksanut venäläisten puolesta vuokraa alueen omistajille. Myös Turun keskustassa Venäjän pääkonsulaatin vieressä sijaitseva talo on ollut konsulaatin käytössä jo 1980-luvun lopulta tai 1990-luvun alusta lähtien. Talo on osa Luostarinmäen suojeltua museoaluetta. Se on toiminut vuodesta 2002 lähtien Moskovan patriarkaatin alaisena ortodoksisena kirkkona. Tästäkään rakennuksesta venäläiset eivät ole maksaneet vuokraa museo¬alueen omistajalle eli Turun kaupungille. HS:n mukaan ei ole olemassa tarkkaa tietoa siitä, miten rakennus päätyi venäläisille. Ranskan presidentin viikon takaiset vaalit ja vaalihistoria valotti melko hyvin räksytyskulttuuria. Marin Le Pen yritti kolmannella kierroksellaan siivota sanojaan sekä itseään. Sehän toikin selvää saalista, mutta suurella osaa ranskalaisista on kuitenkin sen verran poliittista muistia, ettei auttanut voittoon. Le Penin räksytys yltää vuosikymmenten taakse isän perintönä. Tällä kertaa kampanjoinnissa jätettiin tuo historiallinen sukunimi kokonaan syrjään kampanjoinnissa. Vain ”ihmisläheinen” Marin oli ehdokkaana, joka pukeutui hempeisiin väreihin ja siivosi suunsa. Auttoi vain hiukan. Le Penin yrityksestä on monia arvioita. Yksi parhaimmista Helsingin Sanomien Heikki Aittokosken katsaus tilenteeseen, joka päättyy havainnollisesti Jean-Jacques Rousseaun ajatukseen. Hän oli 1700-luvun radikaali valistusfilosofi, joka tosin pilkkasi valistusta. Hän oli pienen ihmisen asialla ja hallitsi kaunan kielen: ”Kaikki ylevät puheet yhteiskunnasta, oikeudenmukaisuudesta, laista, toisten puolustamisesta, heikkojen auttamisesta, filosofiasta ja järjen edistysaskelista ovat vain ovelien poliitikkojen tai alhaisten imartelijoiden keksimiä houkuttimia, joiden avulla alistetaan yksinkertaisia.” Kotomaassa en uskalla ennustaa kovinkaan pitää ja arvostettua taivalta Ano Turtiaiselle. Hänen kielenkäyttönsä on suomalaisessa politiikassa vertaansa vaille. Siistimmällä suulla hän olisi ehkä voinut jatkaa puolustusvaliokunnassa. Turtiaista ei haluttu salaisen turvallisuustiedon äärelle.Tapaus Tuomioja on myös herättänyt monenkinlaisia arvioita. Oman tiensä kulkijoita on aina arvostettu, mutta jos oma tie ei risteydykkään julkisen tien kanssa sopivassa kohtaa, niin sanomistahan siitä tulee. Pitäisikö Tuomiojan kulkea uskollisesti vain omaa tietä omissa oloissaan? Tuomioja on joka tapauksessa julkisesti törmännyt etuajo-oikeutetulle tielle ja ansainnut ainakin rikesakot. Onkohan maailmassa montaakaan tapausta, joissa mikään ääriryhmä olisi saanut ansaitun, historiaa pysyvästi muuttaneen voiton rehellisellä ja avoimella yhteistyöllä. Parempi olla hiljaa ja antaa ihmisten luulla että on tyhmä kuin avata suunsa ja poistaa kaikki epäilykset. Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 2.5.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan Lisää aiheesta: Nyt jos koskaan olisi syytä pysyä sovussa
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, politiikka, poliittinen puolue, Heikki Aittokoski, Helsingin Sanomat, Marin Le Pen, vaaalit |
Sote-valmisteluryhmään nopeasti liuta insinöörejä ohjaamaan lääkäreitäLauantai 10.4.2021 klo 12.39 - Kauko Niemi
Hiilihydraattia ja sokeria tunkee jokaisesta raosta.
”Diabeetikot nielevät noin neljänneksen maan sairaanhoidon dollareista. Suoriin diabeteksen hoitokustannuksiin kuluu Yhdysvaltojen diabetesliiton mukaan yli 230 miljardia dollaria (193 miljardia euroa) vuosittain.” ”Diabetekseen tai siihen liittyvään sairauteen kuolee vuosittain noin 270 000 amerikkalaista. Yli 90 prosenttia heistä sairastaa diabeteksen kakkostyyppiä, joka on seurausta geenien, ympäristötekijöiden ja elintapojen monimutkaisesta vuorovaikutuksesta.” Näillä ”faktoilla” aloittaa Helsingin Sanomat aukeaman laajuisen toivoa täynnä olevan juttunsa kuinka Sami Inkisen bisness Virta Healthin ravitsemuksellinen lähestyminen perustuu ketogeeniseen ruokavalioon. Se sisältää niukasti hiilihydraatteja mutta runsaasti rasvaa. Noin 20 000 ihmistä Suomessa sairastuu vuosittain sokeritautiin ja joka viidennellä suomalaisella on esidiabetes, eli sokeritaudin esiaste. Se on sairaus, jossa verensokeri on jatkuvasti koholla. Sairaus kulkee kahdessa luokassa joko synnynnäisesti tai sitten elämäntapatautina. Samainen Helsingin Sanomat järjesti historian suurimman yksittäisen ajojahdin, kun Antti Heikkilä perusteli kirjassaan miksi ja miten ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa insuliiniresistenssiin eli sokeritautiin ja sen syntyyn. Heikkilällä on tästä asiasta myös yli 20 vuoden käytännön kokemus. Hesarin jututhan ovat lähtökohdiltaan tietenkin erilaiset, vaikka puhuvatkin täsmälleen samasta asiasta. Asiasta, joka taitaa olla jopa vakavampi ongelma länsimaissa kuin korona konsanaan. Helsingin Sanomien tulee kantaa myös vastuu asioiden sekoittamisessa ja sekavan kuvan luomisessa näin keskeisessä asiassa. Heikkilän lynttääminen oli pitkälti kateellisen ja oman egonsa kanssa kipuilevan Juhani Knuutin mobilisoima ajojahti. Inkisen juttu puolestaan taloustoimituksen tekemä huikea amerikkalainen miljoonaunelma. Sami Inkinen on ollut aina mestari lehdistösuhteissaan ja saanut myönteistä näkyvyyttä bisneksilleen. Heikkilän akilleen kantapää on puolestaan täysi ymmärtämättömyys median toimintatavoista. Siis saman ongelman kimpussa sekä Heikkilä että Inkinen ja vieläpä täysin samoilla metodeilla. Ja perässä hiihtäjiähän on myös riittävästi. Ketogeenistä ruokavaliota tuputetaan joka ikinen päivä monella foorumilla. Ja jos ketogeeninen ruokavalio ei kelpaa viranomaisille, niin heiltä on lupa odottaa parempia tutkimuksia ja ohjeita, kuinka insuliiniresistenssi pidetään hallinnassa. Käytäntöhän on jo osoittanut, etteivät viralliset ruokasuositukset siihen pysty syystä tai toisesta. Keinoja pitäisi etsiä sokeri/hiilihydraattiverolla, ruokateollisuuden sääntelyllä ja ties millä. Syytä olisi myös tuoda avoimesti julki kaikki ne tutkimukset, joihin nykyiset suositukset pohjaavat. Kuka on tutkimusten taustalla ja ennen kaikkea kuka on rahoittaja. Ei riitä enää pelkkä yliopiston tai tutkimuslaitoksen nimi. Jos Sami Inkinen onnistuu omassa perusajatuksessaan, että kaikki mitä pystytään mittaamaan, pystytään myös muuttamaan. Tämähän tarkoittaa, että suomalaisen Sote-työryhmään pitää kiireesti palkata liuta hyviä insinöörejä, joiden johdolla toimintaan saadaan riittävästi faktaa ja ennen kaikkea yksilöllisiä mittauksia, joiden mukaan lähdetään toteuttamaan muutoksia terveelliseen suuntaan. Tällä hetkellä kaikki viralliset hoitopäätökset tehdään keskiarvosuositusten perusteella, vaikka samassa perheessä samalla ravinnolla toinen saa diabeteksen ja toinen pysyy hoikkana ja terveenä. Ja byrokratiamme varmistaa, ettei lääkäri eikä muukaan hoitohenkilökunta saa puhua eikä hoitaa muuten kuin näiden keskiarvoisten käypähoitosuositusten tai paremminkin määräysten mukaan. Sen jälkeen kaikki muu onkin sitten luokiteltu puoskaroinniksi. Inkinen taitaa jälleen istua tukevan rahakirstun päällä. Onhan se sääli, että hiilihydraattien laskemiseen perustuva ruokavalio oli käytössä sokeritaudin hoidossa 1700 luvun puolesta välistä asti aina 1980 luvulle. Tuolloin kemiallisesti valmistettu insuliini syrjäytti sen. Luulisi, että liki 300 sadassa vuodessa on joku tutkimuskin tehty ja jonkin verran kokemustakin karttunut. Joka tapauksessa sokeritauti fiinimmin ilmaistuna diabetes on jo räjähtänyt käsiin. Muistetaanhan tästä lähtien aina puhua sokeritaudista, niin kaikki ymmärtävät taudin ja sen aiheuttajan. Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 11.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, diabetes, sokeritauti, Helsingin Sanomat, Sami Inkinen, Antti Heikkilä, Juhani Knuuti, Sote, insuliini, käypähoitosuositus, ketogeeninen ruokavalio, |
Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaaLauantai 21.11.2020 klo 16.21 - Kauko Niemi
Kuvankäsittelyohjelmat ovat pitkään olleet taitavissa käsissä varsin monipuolisia, joilla kuvia on tehostettu, kun ei ole pätkääkään välitetty totuuden mukaisesta dokumentaarisuudesta. Vanha perinteinen PhotoFinlandia sai melkoisen arvostelyryöpyn tulosten julkistusten jälkeen. Kommenttien perussävy oli, ettei kuvilla ole juurikaan yhteyttä valokuvaustaitojen kanssa. Pitäisikö koko kilpailun nimi muuttaa KuvaFinlandiaksi? Kameran osuus jää kovin vähäiseksi tämän vuoden kilpailukuvissa. Mainoskuvien manipuloinnit ovat niin itsestään selviä, ettei niiden tulkinnoissa välttämättä ole ollut vääriä ongelmia. Paitsi silloin kun kuvien luomat mielikuvat tuotteista ovat todellisuuden kanssa kokonaan eri planeetoilta. Kuvien käsittely on nyt hiljaa hiipimässä ihan tavallisen kännykän käyttäjän arsenaaliin. Kun ennen kuvaa pidettiin dokumentaarisena elementtinä totuudesta ja sanottiin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tänään on todettava, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa. Mietipä vaikka auringonlaskun kuvaa sosiaalisessa mediassa. Kun postaat mahdollisimman luonnonmukaisen kuvan, saa kuva kymmen tykkäystä. Jos taas säädät oranssien ja punaisten värien nupit kaakkoon, niin johan satelee tykkäyksiä. Sehän on jokaisen ihmisen sisäänrakennettu halu tulla huomioiduksi ja siihenhän koko sosiaalisen median imuteho perustuu. Miksi et siis käyttäisi ylivärjättyjä kuvia. Etenkin kun kuvien muokkaus voi tapahtua helposti suoraan kännykässä. Ja jättää tulkinta katsojan silmiin. Entäs kun siirrytään askelta kehittyneimpiin suorituksiin tai annetaan kuvien tulkinta koneen tehtäväksi. Ja sehän on varmaa, että huijarit markkinoinnissa kuin tavallisessa elämässä varmasti käyttävät kuvamanipulaatioita taitavasti hyväkseen. En luottaisi enää kuvat todistavaan voimaan. Surkuhupaisa esimerkki koneen tulkinnasta tuli viime viikolla, kun viestintäasiantuntija Katleena Kortesuo päivitti kuinka kiva saada pyytämättä ventovierailta ihopainotteisia kuvia. Hän oli vetämässä pariakin webinaaria, niin eikös joku laittoi Instagramissa kiitoksensa. Onneksi Instagram osasi varoittaa: tuhma kuva oli sumennettu, ja tekoäly varoitti, että kuvaa ei kannata klikata auki. Kyseisessä tapauksessa kiittäjä oli ottanut kuvakaappauksen Kortesuon webinaarista, ja tekoäly tulkitsi hänen naamansa dick piciksi. Vastaavia konetulkintoja tulee melko usein. kun kone laskee vain paljaan ihon prosentuaalisen osuuden kokko kuvasta. Muista siis kuvasuhteet, kun seuraavan kerran lähettelet tissi- ja pippelikuvia. Kuvan käsittelyssä siirrytään parhaillaan kokonaan uudelle tasolle, kun vaikkapa Adoben Photoshopin uusimman version ominaisuuksissa ei enää parannella värejä, terävyyksiä, lisäillä elementtejä toisista kuvista tai vaihdella taustoja jne. Nyt ohjelma muuttaa hyvin yksinkertaisilla toimenpiteillä ulkonäkösi nuoremmaksi tai vanhemmaksi. Muuttaa lantiosi kapeammaksi, lantion sopivan pyöreäksi ja tissit suuremmiksi. Ja kaikki tämä ilman botoksia parilla napin painalluksella. Kokonaan eri asia on sitten se tilaisuus, kun joudut kuvia nähneiden kanssa kasvotusten, jolloin silmä ei ole saanut käskyjä muutoksista. Onpa noloa, kun henkilö ei tunnista sinua. Ylen kolumnissa jyväskyläläinen toimittaja, kuvaaja Johanna Malinen ottaa osuvasti kantaa. Malinen tuo esiin, kuinka yleensä kuvia pyritään manipuloimaan mahdollisimman huomaamattomasti, koska räikeää kuvanmuokkausta pidetään nolona. Tämä käy ilmi esimerkiksi siitä, kuinka julkkisten kuvanmuokkauksista uutisoidaan. Valoja, varjoja ja kontrasteja muuttavat filtterit ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä tapoja muokata kuvista esteettisiä, mutta kehon ja kasvojen muotoihin kajoamista pidetään seuraajien huijaamisena. Siitä, millaisia tunteita omien kuvien muokkaaminen aiheuttaa, ei juuri puhuta, koska kuvia muokataan salaa. Miltä sitten tuntuu nähdä älypuhelimen ruudulla itsestään paranneltu versio? Kun Malinen vertaa muokkaamaansa kuvaa alkuperäiseen, hänelle tulee yhtäkkiä vähän paha mieli. On yllättävää huomata, kuinka omalle keholle sokeutuu parissa minuutissa. Ennen kuvanmuokkaussessiota olin alkuperäiseen kuvaan tyytyväinen, mutta äkkiä löydän itsestäni monta “epäkohtaa”, joista en ollut aiemmin tietoinen. Helsingin Sanomat testasi kolmea kuvanmuokkausohjelmaa. Kolmea sovellusta vertaillessa huomaa nopeasti, miten niiden ominaisuudet keskittyvät pitkälti samoihin elementteihin. Vaikka kuvamuokkausohjelmat mahdollistavat ulkonäöllä leikittelyn ja radikaalienkin muutosten tekemisen, ne ohjaavat käyttäjiään samaan suuntaan. Hyvältä näyttäminen vaikuttaa tarkoittavan hoikkaa vartaloa, tasaista ihoa ja symmetrisiä kasvoja. Sovelluksiin jää äkkiä koukkuun ja kuvien käsittelystä on vaikeaa päästää irti. Miltä näyttäisin, jos kaventaisin kasvojani hieman lisää? Mitä jos huuleni olisivat vielä vähän paksummat? Nyt ollaan siinä pisteessä, että herää kysymys, onko kaunistellun kuvavirran keskellä edes mahdollista tunnistaa, mikä on aitoa. Erilaiset ulkomuotoa silottelevat filtterit ja kaunistellut kuvat kiihdyttävät ulkonäköstressiä. Kuvan kaikinpuolinen rooli on nyt muuttumassa vauhdilla ja se kannattaa jokaisen tiedostaa kaikissa eri kuvatilanteissa. Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma 23.11.2020 alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Katleena Kortesuo, Johanna Malinen, Yle, Helsingin Sanomat, Kuvamuokkaus, PhotoFinlandia, Dick pick, tissikuva, pippelikuva, |
Ostaisinko talon väkisin vai valtaisinkoLauantai 26.9.2020 klo 10.29 - Kauko Niemi
Ajelin pitkin ja poikin ja etenkin pitkin Suomenniemeä. Katselin suomalaista arkkitehtuuria. Siis ei mitään maailmankuulua super-aaltoilua, vaikka Lakeudenristinkin ohitin näköetäisyydeltä. Siis katselin niitä jokaisen arkisia ja stailaamattomia asumuksia, joissa joku on varmaan viettänyt suurimman osan elämästään. Mene ja tiedä. Toisten talojen pihat olivat rämettyneitä ja toisten nurmikot parturoitu millin tarkasti. Osa hyvässä maalissa ja toiset pahassa hilseessä. Joissakin pihassa seisoi punainen auto ja joissakin kaksi eri väristä autoa heti traktosin vieressä. Mitään yhtenäistä suomalaista, saati maakunnallista linjaa en pystynyt mielessäni muodostamaan. Olisiko pitänyt - ehdottomasti ei. Siis ei mitään asumiseen erikoistuneiden lehtien tuottamia muoti-ilmiöitä, vaan vahvaa oman elämän makuista asumista. Mielikuvitukseni oli laukalla ja minun teki mieli tuon 2631 kilometrin matkalla moneen kertaan pysähtyä, mennä ovelle koputtamaan ja kertomaan, että tämä on juuri sellainen talo, jossa haluaisin asua. Voisiko pikaisesti vilkaista kuinka voisin asettua tänne asumaan. Paljonko tästä pitää teille maksaa ja mikä olisi sopiva muuttopäivä? Yllätys voisi olla melkoinen. Reaktiot saattaisivat olla huikeita. Mietin myös, että missä viipyy se vetovoimainen tv-formaatti, missä yllättäen yritetään ostaa asuntoja, taloja, navettoja, vajoja ympäri Suomea. Testata missä se haamuraja menee, kun ihminen päättää lopulta toteuttaa nurmijärvi-ilmiötä. Onhan niitä kaikenlaisia tv-sarjoja muutoinkin – tanssii alttarilla, abc-taloja ja kuka on kenenkin tykönä yötä. Itse en vaan ole vuosiin katsonut yhtään tv-formaattia, enkä osaa arvioida tällaisen menestystä. Tämän idean myynnistä olen toki valmis neuvottelemaan. Voisihan se nurmijärvi-ilmiö todellakin yltää muuallekin kuin vain pääkaupunkiseudulle. Tarkemmin ajateltuna esimerkiksi minullahan ei ole mitään erityistä syytä asua kalliisti Helsingin keskustassa ja ajaa autolla ihailemaan luontoa kymmenien kilometrien päähän. Oikeastaan muuta vaateita ole kuin, ettei lämpötiloissa mentäisi kovinkaan paljon yli 20 asteen. Välivaihe tietysti voisi olla kesämökki, jollaista en koskaan ole omistanut. Pari vuosikymmentä sitten kun etsin asuntoa keskustasta, niin vitsailin kiinteistövälittäjille, että ainoa kriteerini on 20 minuutin kävelymatka Stockmannille. No nyt ei tuokaan #meidänstokka-kriteeri enää pidättelisi pätkääkään pysyä Helsingin keskustassa. Entäs sitten, jos menisi ja valtaisi mukavan talon jostain päin Suomea. Taitaisi olla aika utopistinen tyylilaji muuttaa lähelle luontoa. Vaan eipäs ole Espanjassa. Siellä asuntojen valtaus olisi lähinnä tv-formaattia – tuttu juttu. Espanjassa on näet melko yleistä, että asuntoja vallataan ja valtaajista eroon pääsy on tuskainen tie. Espanjassa lasketaan olevan nyt jopa 100 000 asuntoa, joissa asutaan ilman omistajan lupaa. Valtaosa vallatuista huoneistoista on vapaa-ajan asuntoja tai tyhjiä asuntoja pankkien omistuksessa. Valtaajasta eroon pääsy voi vaatia kuukausien oikeusprosessin. Vuonna 2018 maassa tuli voimaan niin sanotut pikahäädöt mahdollistava uusi laki. Käytännössä uuden lain toteutumisen esteenä ovat olleet ylityöllistetyt oikeusistuimet, joten laki toimii huonosti tässä pitkät perinteet omaavassa kummallisuudessa. No toivottavasti tällainen ilmiö ei koskaan rantaudu kotoiseen Suomeemme. Koronakesä on ilmeisesti tervehdyttänyt suomalaista asuntokauppaa, joka on käynyt kesän aikana vilkkaampaa kuin vuosi sitten kesällä. Nurmijärvi-ilmiö leimaa tilannetta ja omakotitalot ja rivitalot ovat olleet haluttuja. Korona on ilmeisesti tervehdyttänyt myös kauppatapoja. Esittelyt ovat yksityisiä tapahtumia ja uteliaat portinpieleen potkijat ovat sivussa. Helsingin Sanomien jutussa vuosikymmenet asuntokauppiaana toimineen Markku Rautasen tavoin useampi välittäjä kertoo, että suurin osa esittelyissä käyvistä ei kaipaa erillistä stailaamista. Pullan tuoksun levittämisestä puhettakaan. Taisin olla aikaani edellä, kun tuttavani kautta sain reilu vuosi sitten kuvauskeikan tyhjään, siistiin ja kauniilla maisemilla olevaan myyntikohteeseen. Tein mielestäni hienoja kuvia, joissa tuunauksen jälkeen ikkunoistakin näkyi todellinen kaunis luonto. Taloa ulkoa päin hän katsellaan vain muutama minuutti kotiin tullessa. Kotona ollessa mielihyvän tuottaa ne maisemat, jotka näkyvät ikkunoista. Luxory-välittäjäksi itsenä leimannut yritys ei kelpuuttanut kuviani, eikä maksanut laskuani, kun en ollut stailannut asuntoa. Lähiön kaksion keittiön työpöydällä olisi pitänyt ainakin olla samppanja-pullo laseineen ja muuta vastaavaa höpöä tyhjään asuntoon. Markku Rautanen muistuttaa, että esittelykuvien on tärkeää olla mahdollisimman todenmukaisia, etteivät asiakkaat pety paikalle tullessaan. Petetyksi tulemisen tunne on merkittävä este asunnon hankinnassa. Olkaamme realistisia! Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 28.9.2020 alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, nurmijärvi-ilmiö, maalle asumaan, asuntovälittäjä, staylaus, Markku Rautanen, Helsingin Sanomat, asunnon valtaus, |
Terhi Pirilä-Porvali teki "miehen työn"Lauantai 27.6.2020 klo 18.48 - Kauko Niemi Ilmajoki-lehden päätoimittaja Terhi Pirilä-Porvali osoitti selvääkin selvemmin, missä menee hallinnon ja journalismin raja. Hänen johtamassaan toimituksessa julkaistiin tärkeä ja merkityksellinen paikallisuutinen ulkopuolisesta painostuksesta huolimatta. Tämän jälkeen härskisti tekaistulla korona-syyllä päätoimittaja lomautettiiin. Jokainen ymmärtää, ettei koronamenetysten eikä mikään muunkaan taloudellisen syyn takia minkään lehden toimituksellisesta linjasta vastaavaa henkilöä lomauteta ensimmäisenä. Päätoimittaja erotetaan, jos homma ei suju sovitulla journalistisella linjalla. Siis ei koskaan yksittäisen uutisen epämiellyttävyyden takia. Pirilä-Porvalin päätös irtisanoutua on periaatteellisen rohkea siirto. Se on ehdottomasti perustuvaa laatua oleva pysähdys koko Suomen mediakentälle. Rajat ovat olemassa. Kukaanhan ei todellisuudessa tiedä kuinka paljon tällaisia tapauksia on todella olemassa, jotka nakertavat median uskottavuutta ja luotettavuutta. Tapauksia, joita hierotaan, suhmuillaan julkisuudelta piilossa. Tällaisia todellisia ja uskottavia tapauksia todella tarvitaan, jotta ilma pysyy asiallisena. Journalistin ohjeiden noudattaminen ei anna päätoimittajille valinnanvaraa riippumattomuuden osalta. Kyse ei siis ole makuasioista tai tulkinnoista vaan selkeästä rajanvedosta, johon liittyy myös juridinen vastuu. Se pysähtyy vastaavaan päätoimittajaan. On välttämätöntä, että sisällöllinen valta ja juridinen vastuu ovat samassa paikassa, kuten Kaius Niemi, Helsingin Sanomien päätoimittaja, kirjoitti omassa kolumnissaan. Julkisen sanan neuvosto korosti, että kaikki sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, eikä tätä päätösvaltaa saa missään oloissa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. JSN tarkensi, että toimituksen ulkopuolisilla tarkoitetaan myös mediayhtiön hallitusta ja toimivaa johtoa. Ilmajoki-lehden hallitus ja jopa kunnanjohtajakin luulivat päässeensä kuin koira veräjästä lomautuksella. Eikä aluksi löytynyt suurtakaan halua tunnustaa painostusta, jolla perusmurennetaan demokratiaa vääristelemällä totuutta ja faktoja. Yleistä keskustelusta kumpuaa jatkuvasti viitteitä siitä, ettei suuri yleisö läheskään aina ymmärrä journalistisia periaatetta. Ja vieläkin enemmän kumpuaa, ettei suuri yleisö ymmärrä kuinka toimituksissa toimitaan ja kuinka toimitusten laadunvalvontan on organisoitu. Ihmisillä on liian yleinen käsitys, että yksittäinen toimittaja voi tehdä lähes mitä haluaa omien intressiensä ja mielihalujensa pohjalta. Usein kuulee kommentteja kuin vasemmistolainen tai äärioikeistolainen toimittaja kirjoittaa jotakin aivan paskaa. Näinhän asia ei suinkaan ole. Aivan sama kuin levittäisin juttua, että mersun tehtaalla vasemmistolainen autonasentaja laittaa kokoamiinsa mersuihin ladan osia. Aivan kuin mersun tehtaalla ei olisi mitään työprosessia ja laadunvalvontaa ja jokainen työntekijä voisi omien päähänpistojensa mukaan tehdä minkälaisia mersuja haluaa. Yksittäisen toimittajan työn lopputulokseen toki vaikuttaa hänen tietämyksensä ja näkemyksensä hänen mediansa seuraamista asioista. Kokemus nostaa työn laatua tässäkin asiassa. Aivan varmasti toimittajan luontainen kiinnostus ohjaa löytämään itselleen oikean median. Itse en voisi kuvitella työskenteleväni päivääkään, en siis minkäänlaisella palkalla juorulehdessä. Kirjoittaa juttua millaisista bikineistä joku tissi-julkkis tykkää tänä kesänä. Ei istu mitenkään minun henkilökohtaiseen arvomaailmaani. Tuskin perus-persu-näkemyksillä varustettu toimittaja haluaisi joka päivä kirjoittaa uutisia ja juttuja lähimmäisenrakkaudesta johonkin kristillissävytteiseen mediaan. Siis aivan samoin kuin missä tahansa muussakin työssä, tuskin kukaan haluaa tehdä päivästä toiseen itselleen vastenmielistä työtä. Jokaisen arvostelijan kannattaa perehtyä ennen haukkumisiaan kunkin median journalistiseen linjaan. Useimmissa tapauksissa ne ovat hyvinkin perinpohjaisesti laadittuja ja tarkasti ohjaten toteutettu. Jokaisen arvostelija kannattaa ottaa selvään kunkin median työprosesseista ja laadunvalvonnasta. Yksittäisen toimittajan mahdollisuudet ovat todella pienet saada tietoisesti vääristelevää juttuaan julki sellaisenaan. Prosessissa on monta vaihetta, joissa totuus paljastuu. Toki virheitä tapahtuu, mutta ne pyritään myös oikaisemaan. Ja tässä pitäisi olla se periaatteelinen ero median ja somen välillä. Somessa kuka tahansa voi julkaista lähes mitä tahansa ilman mitään ennakkoarviota. Itse totuin 20-vuotisen toimittajaurani aikana, että jokaisen tuotoksen jälkeen yhdessä istuimme ja pohdimme juttukohtaisesti mikä sisällössä oli hyvää ja mikä huonoa suhteessa lehden linjaan. Siinä jokainen tekijä kasvoi yhteisten tavoitteiden suuntaan toiset hitaammin toiset nopeammin. Ilmajoella ja joka ikisessä paikassa on syytä pysähtyä miettimään, onko oikein lähestyä lehteä ja uhkailla mainoskampanjoiden peruuttamisilla. Sellaisella vaihtokaupalla on lyhyt tulevaisuus. Toki ilmoittajalla on täysi vapaus valita missä kulloinkin mainostaa. Asioilla ei vain voi olla kytköstä keskenään. Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 29.6.2020 alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, media, journalisml, Terhi Pirilä-Porvali, Ilmajoki-lehti, Kius Niemi, Helsingin Sanomat, |
Sääntely kasvattaa meidät vastuuttomiksiSunnuntai 12.5.2019 klo 8.32 - Kauko Niemi Edellinen hallitus lupasi poistaa turhaa sääntelyä. Toivottavasti tuleva hallitus tekee sitä samaa mutta kasvatuksellisella ajatuksella. Saatettiinhan sieltä viime hallituksen aikana jotain poistaakin. Tosin osin väärästä päästä kuten taksit. Taksit pääsivät villiintymään mitä mielikuvituksellisemmilla tavoilla. Taksinkuljettajat tappelevat keskenään Turussa ja Helsingissä epäillään niin sanotun kiinteän hinnan väärinkäyttöä. Nuo sopivat erinomaisiksi esimerkeiksi, etteivät ongelmat ole itse normeissa vaan vuosien mittaan normien opettamilla käytöstavoilla, jotka suomalaiset ovat oppineet oikein hyvin laajalla rintamalla. Omaa harkintaa ja ajattelukykyä ei oikeastaan tarvita lainkaan sääntelyn keskellä. Olen aiemminkin kirjoittanut jopa useaan otteeseen välistävedoista, joista on kasvanut tiukan säätelyn seurauksena uusi normaali. Normit ja säännöt ovat erittäin tehokas kasvatusmetodi kitkeä pois oma ajattelu ja henkilökohtainen vastuunotto. Jokainen lapsen kasvattaja tietää lopputuloksen, jos lapsen ei tarvitse koskaan sisällään miettiä ja arvottaa voinko tehdä näin ja pitääkö kantaa vastuuta omista päätöksistään ja tekemisistään. ”Suomi säilytti selvällä erolla EU:n johtavan holhousvaltion kyseenalaisen kunnian”, holhousvaltioindeksistä vastaava brittiläinen ajatuspaja IEA julisti. Raportin mukaan alkoholinkäyttöä ja tupakointia rajoitetaan Suomessa enemmän kuin missään muussa EU-maassa. Suomi oli 28 vertailumaan joukossa ihan omaa luokkaansa selvällä erolla Liettuaan ja Viroon, jotka olivat vertailussa toisena ja kolmantena. Euroopan vapaimmaksi maaksi vertailu nosti Saksan, minkä jokainen Berliinissä käynyt voi vahvistaa. Tässäkin tapauksessa tietysti pitää olla lähdekriittinen. Ja tässä tapauksessa IEA:n epäillään myös saaneen rahoitusta tupakkayhtiöiltä. Tupakkafirmojen juonikkuuden tietäen se ei olisi suuri yllätys. Joka tapauksessa tiukkapipoinen normitus on tehtävänsä tehnyt ja kasvattanut meidät helppoihin tulkintoihin – jos ei ole kielletty niin on sallittu - ja vastuu siirtyy muille. Jos Antti Rinne pystyy hallituksen kokoamaan tai kuka muu tahansa, niin toivoa sopii, että norminpurkutalkoon jatkuisivat. Kuitenkin niin, ettei se ole yhden lakipykälän tekninen peukalointi ja äänestys kuten berneröinnin tuloksena vapautunut taksilaki. Purkuun on otettava aina mukaan seuraamusarvioinnit sen mukaan millaiseksi maantapa on jo ehtinyt kasvaa ja muokkaantua. Varmasti on niitä normia, jotka olisi helppo poistaa, mutta käytännön seuraamukset olisivat huonot, koska uuteen tilanteeseen ei olla totuttu eikä kasvettu. Ehkä silloin pitäisi purkua tehdä aste asteelta. Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantaina 13.5.2019 klo 08:00 ja uusintoina ma osana bisnesframea 19:45, ti 13.00 ja ke 09.00 (Espanjan aikaa).
Lue myös:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, sääntely, norminpurkutalkoot, hallitus, Saska Saarikoski, Helsingin Sanomat, Antti Rinne |
Helsingin Sanomat jumittui Antti HeikkiläänSunnuntai 20.1.2019 klo 8.24 - Kauko Niemi Helsingin Sanomat julkaisi jo kuudennen Antti Heikkilä -jutun. Hesari on pitänyt asiaa jatkuvasti esillä viisi viikkoa. Tuorein Antti Majanderin kolumni oli täysin vailla todellista sisältöä ja mitään lisäarvoa. Siinä ei ollut ainuttakaan uutta näkökulmaa. Näin vanhan toimittajan ajattelussa se oli mitään sanomaton palstantäyte. Olipahan saatu linkitettyä kaikki aiemmat viisi samasta aiheesta julkaistut jutut ja pidettyä Heikkilän upottamista pinnalla. Nyt voisi ennustaa, että ensi tiistaina tai keskiviikkona Helsingin Sanomat julkaisee seitsemännen Heikkilä-jutun. Samaan aikaan kun kirjasta on painos loppu ja jo neljäs painos tulee kauppoihin heti ensikuun alussa. Nyt jää ihmettelemään, että ottaako Hesarissa näin lujille tämä eräänlainen arvovaltatappio. Olen lukenut monta Heikkilän kirjaa ja monta muutakin kirjaa. Jokaisesta kirjasta löytää, kun oikein kaivaa, virheitä tai mieleisiään tulkintoja puoleen ja vastaan. Tässä tapauksessa tautalla täytyy olla muutakin kuin kirjan virheet mihin laatumediaksi itseään kutsuva Hesari on nyt jumittunut. Olen seurannut Heikkilää jo yli 30 vuotta. Saanut hyviä ajatuksia ja ollut myös eri mieltä tai sanotaanko, että jotakin asioita en vaan kohdallani ole saanut toimimaan. Heikkilän sanoma on ihan selkeä, kun ei sorruta lillukanvarsiin. Suomessa on erittäin tasokas akuuttien tapausten hoito, mutta sairauksien hoito perustuu vain lääkitykseen. Siinä Heikkilä on enemmän kuin oikeassa. Siis Heikkilän perusasetelma on hyvinkin kannatettava. Eiköhän jokaisen ihmisen perustavoite pidä olla lääkkeetön elämä ja omien toimien ja tapojen muuttaminen niin, että aiheuttaa mahdollisemman vähän tietämättään tai tietoisesti itselle terveydellisiä ongelmia. Se tulee jopa yhteiskunnalle edulliseksi. Tosin lääke- ja ruokateollisuudelle kalliiksi. Mihin tämä sota olisi johtanutkaan, jos näkökulmaksi olisi otettu lääkkeetön elämä ja kannustettu ihmisiä elämään terveellisesti joko Heikkilän tai muiden terveyttä edustavien näkemysten mukaan. Ihmisen toiminnallinen muutos vaatii motivaatiota ja monta pientä askelta ja se tapahtuu käytännössä toisia tukien eikä riidellen. Viestinnän kannalta asiaa pohdittuani epäilen, että Heikkilä on itse pitkälti syyllinen tähän purkaukseen. Hän on myös niitä tyyppejä, jotka eivät ymmärrä, eikä ole oppinut ymmärtämään median riippumattomia toimintatapoja. Aivan kuin aikoinaan minun yksi esimieheni. Häntä jatkuvasti valistettiin, kuinka media toimii ja hän oli aina ymmärtävinään asian. Kuitenkin taas eräänä päivänä, kun hänen tehtävät muuttuivat hän marssi luokseni ja ilmoitti, että hänen nimityksensä pitää saada ensi torstain Helsingin Sanomiin. Ilmoitin, että kyllä se saadaan, mutta silloin se on maksettu mainos. Kerrotko kustannuspaikan, mistä mainosrahat otetaan. Vuosia jatkunut median ja eri asiantuntijatahojen kärjekäs arvostelu on erinomainen sytytyslanka tällaiselle räjähdykselle. Palataanpa vielä tuohon perusajatukseen lääkkeettömästä elämästä. Sanalla elämä on suuri paino. Elämä ei ole koskaan yhden yön mittainen, johon medikalisaation on ihmisiä opettanut. Aika ajoin kohollaan olevat verenpainearvot ovat huolestuttaneet vuosien varrella. Vaan en ole saanut itseäni niskasta kiinni. Nyt vuoden rupeaman jälkeen olen saanut faktista ja moneen kertaa toistettua tietoa, että paineeni on kiinni unesta ja nimenomaan syvästä unesta. Nyt kun aamulla katson Oura-sormuksen rekisteröimän uneni laatua, niin pystyn melkein 10 prosentin tarkkuudella sanomaan ennen paineen mittausta mikä on tulos. Olen kohta vuoden päivittäin mitannut ja rekisteröinyt tekemiseni, kuunnellut kroppaani ja asian toistuvuus on selvä - siis tämä on minulle lääkkeetöntä elämää, kun etsin unen laatua parantavia toimia. Vuosien varrella useat eri lääkärit ovat viiden minuutin käynnin ja yhden mittauksen tuloksena kirjoittaneet suoraan vain loppuelämäksi verenpainelääkkeitä (huonolla menestyksellä). Ja ketään ei ole kiinnostanut etsiä todellista syytä. Yksikään lääkäri ei ole ikinä kysynyt kuinka sinä nukut, vaikka yleisellä tasolla tiedetään syvän unen vaikutus verenpaineeseen. Lääkkeetöntä elämää on myös se, kun 11 vuotta sitten kyllästyin jatkuviin flunssiin. Lopetin flunssarokotukset ja kaikkien buranien käytön, sillä uskomuksella, että kemia tappaa sisälläni vastustuskykykyyni vaikuttavat sekä huonot että hyvät bakteerit. Aloin käyttämään D-vitamiinia satasen päivässä, sekä lisäsin sinkin käyttöä. Tietenkin olen kahden vuoden välein käynyt omalla kustannuksellani verikokeissa, ettei D-vitaminin kymmenkertainen yliannostus kansalliseen suositukseen verrattuna aiheuta liian suuria pitoisuuksia. Näinä vuosina on ollut yksi kahden päivän kurkkukutina ja parina vuonna yhden päivän niiskutus. Tämäkin on mielestäni järkevää lääkkeetöntä elämää. Kenenkään ei pidä luulla, ettenkö ota lääkettä sinä päivänä, kun sitä oikeasti tarvitsen ja minulle selvitetään perusteellisesti lääkkeen vaikutusmekanismi, enkä vaan siksi että lääkäri määrää ja lääkkeellä voin laiskuuttani vain lievittää oireita enkä parantaa todellista tautia.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Antti Heikkilä, Antti Majander, Helsingin Sanomat, lääkkeetön elämä, Finnradio, viestintä, lääketeollisuus, ruokateollisiis |
Pitääkö lääkärin välttämättä näytellä lääkäriäSunnuntai 9.9.2018 klo 11.08 - Kauko Niemi Lääkäriin rooliin kohdistuu paljon odotuksia. Lääkärin tulee olla vahva, rauhallinen ja itsevarma – ja jos siltä ei tunnu, pitää esittää. Näin sanoo Reetta Huttunen, itsekin lääkäri, Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa, missä hän kuvailee inhimillistä ihmistä valkoisen lääkäritakin takaa haastattelussa ja runoissaan. Artikkeli on arvokas, poikkeuksen avoin, mutta jäin miettimään lääkäreiden viestintätaitoja ja pitääkö todella olla epäaito ja esittää lääkäriä? Lääkärin työ on paljon muutakin kuin lääketiedettä. Lääketiede on vain pohja työlle, joka kehittyy ja paranee kokemuksen ja käytäntöjen myötä ja erityisen paljon kuuntelemalla potilasta. Lääkärihän ei koskaan ole elänyt ainuttakaan potilaan arkipäivää. Finnradion haastattelussa Erkki Antila, joka edustaa potilaan kokonaisvaltaista kohtaamista, sanoi osuvasti rakentavansa kumppanuutta potilaan kanssa. Jos lääkärin pitää esittää auktoriteettia eli mentaalilla ”lääkäri määrää”, on aika ajanut hänen ohitseen. Auktoriteetti ei kuulu enää tähän päivään lääkärin hommissa, eikä se sovellu oikein mihinkään muuhunkaan työhön. Ei etenkään asiakaspalveluun, jota lääkärintyö pohjimmiltaan on. Minulle lääkärin neuvot ja lääkereseptit ovat suosituksia, jos vain satun ymmärtämään miksi tällaiset neuvot ja tuollaiset pillerit. Istun vanhemman mieslääkärin vastaanotolla jokunen aika sitten. Kuitenkin reilusti minua nuoremman. Edessä pari labrakoetta ja lääkäri kysyy, haluanko tulla hakemaan tulokset täältä vai lähetetäänkö postitse. Vastaan, että ei kumpaakaan, näen ne netistä. Lääkäri valahtaa punaiseksi ja hätääntyneen tuntuisena kysyy – mitä sinä oikein näet sieltä netistä? Jokainen potilas tarvitsee uskoa parantumiseen. Enkä nyt puhu henkiparantajista, vaan tavallisen lääkärin viestintäkäyttäytymisestä. Uskoa ei lisää, että lääkäri sanoo kirjoittavansa reseptin ja lääke pitää ottaa ruokailun yhteydessä iltaisin. Lääkäriltä jää usein valistamatta miksi ja miten lääke vaikuttaa. Yksikään lääkäri ei ole minulle kertonut välttämätöntä tietoa siitä, kuinka elimistölle elintärkeät kolesterolit toimivat oikeassa suhteessa. Pelkkä mitattu numero ei kerro totuutta kokonaisuudesta. Siis terveyskeskuslääkäri on miettinyt minua senkin jälkeen, kun poistuin vastaanotolta. Hän tunnusti rehellisesti, ettei hän kaikkea hoksannut. Arvostan suuresti hänen rehellisyyttään, eikä hänen tarvinnut esittää Jumalasta seuraavaa. Päinvastainen esimerkki tämän vuoden helmikuulta. Olin niin kiihdyksissä ja verenpaineet varmasti katossa, vaikka niitä paineita olinkin juuri hoidattamassa, etten muista edes tervehtikö lääkäri lainkaan. Hänen ensimmäiset sanansa olivat, että sinulla on huonot ruokailutottumukset, koska mittaukset näyttävät niin. Hän ei siis tiennyt eikä halunnutkaan tietää, että teen itse kaiken suuhunpantavan 99 prosenttisesti hyvistä perusraaka-aineista vain ja ainoastaan terveyden ehdoilla. Ihmisen parantuminen on pitkälti kiinni lääkärin vuorovaikutuksesta. Sehän on myös tieteellisesti osoitettu monissa lumelääketesteissä, joissa pelkkä sokeripilleri tekee ihmeitä. Finnradio / Erkki Antila - https://www.facebook.com/finnradio/videos/444087172780331/ Helsingin Sanomat / Reetta Huttunen - https://www.hs.fi/elama/art-2000005808021.html
Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 10.9.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lääkäri, Reetta Huttunen, Finnradio, Erkki Antila, Helsingin Sanomat, |
Toimittajiako saa tappaa, jos eivät tee haluamaasi tuotettaPerjantai 27.2.2015 klo 13.30 - Kauko Niemi Small talkia parhaimmillaan vai pahimmillaan – tapan sinut. Näyttää ja tuntuu siltä kuin kuka tahansa saa tappaa kenet tahansa ja ihan mistä syystä tahansa. Suomalaista tyhjänpuhumista. Tulilinjalla ovat ainakin toimittajat. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimittaja, media, journalismi, Helsingin Sanomat, Kuluttaja |
Suomen fiksuimman ihmisen valinta on helppoLauantai 15.3.2014 - Kauko Niemi
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viestintä, Irja Askola, Helsingin Sanomat, Strada, |
Ensimmäinen aamu ilman painettua lehteäMaanantai 14.1.2013 klo 8.26 - Kauko Niemi Ensimmäinen aamu ilman suurta tai typistettyä Hesaria 40-vuoteen. Tämähän on vähän sama kuin 90-luvun alkupuolella, kun puhelimeen ei tarvinnutkaan vastata eteisessä, missä oli se asunnon ainoa puhelinpistoke. Minulle on merkittävää myös paperin ja luonnonvarojen ekologinen säästö. Selkä väärällään kun kantaa puoliksi lukematonta paperimassaa keräyspaperiin, niin ei siinä ainakaan hyvä omatunto kasva. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: media, Helsingin Sanomat, markkinointi, Hesari |
Tänäänkin aamiaiseksi viagraa, lehtiä ja pikavippejäSunnuntai 30.12.2012 klo 8.20 - Kauko Niemi Vielä muutama päivä ja sitten tapahtuu ”suuria” suomalaisessa mediakentässä. Tai toisaalta läheskään kaikki eivät edes huomaa mitään, vaikka Hesarin lasikuutiossa niin luullaankin. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: media, Helsingin Sanomat, markkinointi, Hesari |
Vuosisadan lehtiuudistus ala HSKeskiviikko 21.11.2012 klo 20.15 - Kauko Niemi Otsikko on journalistien sisäistä slangia, joka sopii nyt tähän Helsingin Sanomien hetkeen. Paljon ideoita, pitkää suunnittelua, paljon puhetta ja uhoa, kokeilemista ja uuden tekemistä sekä jännitystä loppumetreille asti. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: HS, Helsingin Sanomat, journalismi, sisällön tuotanto |
Millaisen YLE:n minä haluaisinTiistai 8.5.2012 - Kauko Niemi Kävin muutama päivä sitten netissä kertomassa millaisen YLE:n haluaisin. Seuraavaksi pitäisi neuvoa millaisen Hesarin haluaisin ja samalla keikalla voin neuvoa millaiseksi Sanomatalo pitää muuttaa.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: YLE, Helsingin Sanomat, media, lehti |