Olen tietomontun pohjalla

Tiistai 24.9.2024 - Kauko Niemi

Nyt kun olen muutaman vuoden tietoisesti rajoittanut netin riemua ja markkinointia, on aika yrittää järkevästi miettiä mistä ja miten tulisi löysätä rajoituksiani.

Mittani täyttyi aikoinaan, kun postiini tuli noin 700 roskapostia viikossa, puhelin soitoista 99 prosenttia oli pelkkää huuhaata ja menin mihin tahansa, niin pian alkoi tulla tyrkkyjä ravintoloista ja muista palveluista. Ja enhän minä niitä koskaan yks kaks yllättäen tarvinnut.

Vaihdoin reilut parikymmentä vuotta käytössäni olleen sähköpostiosoitteeni. Se ei ollutkaan mikään yhdenyön helpponakki. Se kun oli joka paikassa kertomassa minusta, myös virallisissa palveluissa ja piti käydä muuttamassa.

Samalla piti tarkistaa puhelinnumeroni ja kieltää lupa jakaa numeroani. Onekkaimmissa tapauksissa sain puhelinnumeron poistettua kokonaan. Ja nykyään jätän aina asiat hoitamatta, jos puhelinnumero on pakollinen.

Suosittelen isoa muutosta Traficomille. Iso askel tietoturvan saralla olisi uusi sääntely, missä puhelinnumero olisi saman arvoinen tieto kuin sosialiturvatunnus ja pankkitunnus. Puhelinumeroa ei käytettäisi minkään asioinnin pakollisena tietona.

Käytän useita selaimia, jotta selainten muistissa olevia tietoja ei voida vaihdella ja kaupitella keskenään. Ja pääsääntöisesti kaikki Googlen palvelut ja haut ovat mustalla listalla.

Sovelluksilta on kielletty minun paikantaminen. Joissakin tapauksissa sallittu vain käytettäessä, jotten eksyisi metsään tai tietäisin millaisen lenkin olen tepastellut.

Kaikilla laitteillani on käytössä Adblocker-ohjelmat, jotka estävät maksetut mainokset sekä vpn-ohjelmat. Ne taas estävät julistamasta missä oikeasti olen.

Osa Ylen ohjelmista jää netin kautta näkemättä, kun he eivät pysty paikantamaan minun olinpaikkaani. Mainoksia pyörittävät kaupalliset kanavat valittavat mustalla pohjalla, että jotain meni pieleen. Toki ymmärrän oikein hyvin, ettei minulle näytetä ohjelmia, kun ei voi näyttää mainoksiakaan.

Nyt kun seurailen statistiikkoja, niin reilusti yli satatuhatta mainosta on minulta estetty ja seurantayrityksiä estetty samaa luokkaa , jopa enemmän näiden vuosien aikana.

Nyt on tunnustettava, että aika usein tulee vastaan uutisia tai kavereiden julkaisuja, kuinka hieno konsertti oli eilen illalla. Konsertti, josta minulla ei ollut aavistustakaan tai miten vaikuttava tapahtuma ja harvinaisia esiintyjiä oli lavalla. Juuri sellaisia, jota olisin halunnut nähdä. En ole esimerkiksi löytänyt sopivaa konserttia kuullakseni vaikkapa Musiikkitalon uusia urkuja, vaikka halu on suuri.

Olen siis syvällä tietomontun pohjalla ja nyt vaatisi varovaista harkintaa, kuinka ovea voisi hieman raottaa sopivia tietovuotoja varten. Toistaiseksi ratkaisua en ole keksinyt.

Ruokamainoksia en tarvitse enkä missään tapauksessa halua. Vaate- ja muotimainoksia en halua, enkä ole pätkääkään kiinnostunut. Tiedän tasan tarkkaan, milloin tarvitsen uudet kumisaappaat. Tiedän, milloin tarvitsen uuden kahvikoneen tai uuden auton ja nettihauilla löydän tarjonnan ja käypähinnan ympärimaailman.

Lisää aiheesta – puhelin on ylivoimaisesti heikoin lenkki tämän hetkisessä tietoturvassa

Ulkomailta tulee entistä enemmän huijaussoittoja

Pohjois­savolaisen paris­kunnan saamalle puhelin­soitolle tuli hintaa 40 000 euroa

Nyt huijaussoitot tulevat täältä

Pankit voimattomia ”muuli­tilien” kanssa

Nyt huijarit tyhjentävät pankki­tilisi tällä tavalla

Näetkö ohjelmia televisiostasi ensi vuonnakin

Sunnuntai 15.9.2024 klo 13.23 - Kauko Niemi

Suomesta löytyy noin 200 000 televisiota, joiden toiminta päättyy viimeistään ensi kesäkuun lopussa, Silloin viimeisetkin tv-lähetykset siirtyvät teräväpiirtoaikaan. Siis koteihin tulee vain niin sanottuja HD-lähetyksiä sekä kaapeli- että antenniverkoissa.

Muutokset alkavat jo pian, tämän vuoden marraskuussa. Ensimmäisenä työ tehdään antenni-tv-verkossa tiistaina 19.11.2024. Muutostyön päätyttyä kotitalouksien on tehtävä tv-vastaanottimiin uusi kanavahaku. Silloin löytyvät ohjelmat eri paikasta tai ei löydy lainkaan.

Yle:n lähetykset siirtyvät lopullisesti uuteen aikaan ensi vuoden maaliskuun lopussa. Muut tv-verkot seuraavat ja kaikki lähetykset Suomessa ovat teräväpiirtoajassa kesäkuun lopussa.

Nythän Ylen lähetyksiä voi seurata sekä teräväpiirtona että vanhemmalla SD-tekniikalla lähetettyinä. Teräväpiirrossa sekä kuvan että äänen laatu on selkeästi parempi.

Ja kun se HD ensi vuonna on ainoa vaihtoehto, ei kannata kuvan laatua pähkäillä, vaan varmistaa, että kotona oleva telkkari kykenee sitä näyttämään. Valitettavasti kaikki ei pysty.

Omalla kohdallani nykyinen 32 tuumainen taulu näköjään siihen pystyy. Aikoinaan aprillipäivästä huolimatta 1.4.2011 klo 15:11 ostin ja maksoin maltaita koneesta, jolla pystyn 13,5 vuoden päästä katsomaan ohjelmatarjontaa, jos nyt kiinnostavaa ohjelmaa sattuisi tulemaan. Kannatti siis aikoinaan investoida moderniin tekniikkaan.

Hieman olen nyt kyllä yllättynyt, että telkkarini onkin teknisesti näin ajantasalla.

Vaikka minulla tekniikka onkin nyt kunnossa, niin suhteeni televisioon on hyvin kaksijakoinen. Viimeisen 4,5 vuoden aikana se on ollut auki vain yhden kerran. Tuttavani ollessa kyläilemässä hän halusi katsoa jotakin jalkapallo-ottelua.

Minulta ei siis kannata udella yhdenkään tv-sarjan viimeisiä tapahtumia. Ettei vaan olisi Kauniit ja Rohkeat viimeinen näkemäni tv-sarja omasta televisiosta.

Onhan minulla siis saman kokoinen tietokoneen näyttöpääte kuin tuo televisioni. Joskus sitten eksyn kanaville. Tietokoneeni vpn-asetukset kuitenkin blokkaa Yle:n ohjelmista valtaosan pois, kun se ei tiedä olenko Suomessa vai ihan jossain muualla. Tietokoneeni adblocker-ohjelma varmistaa, ettei minulle näytetä mitään maksettuja mainoksia. Minulla ole mitään asiaa tietokoneellani kaupallisille kanaville.

Kaksijakoisuutta ja tekniikkapainotteisuutta korostanee sekin, että olen kouluaikanani koonnut yhden toimivan television komponentti komponentilta. Sain säkillisen komponentteja Helkamalta ja niistä syntyi ihan toimiva vastaanotin. Veljeni perhe eli vuosia sen armoilla.

Kun nyt noin 170 000-230 000 televisiota menee vaihtoon, onhan siinä kodinkonekauppiailla hyvä sauma kampanjoida ja kasvattaa bisnestään. Ja jokainen tietää, että korkealaatuisempi HD-ääni ”vaatii” hyvät akustiset lisävarusteet, jotka maksavat saman verran kuin itse televisio.

Trendikästä - kiitos ei

Perjantai 30.8.2024 klo 14.14 - Kauko Niemi

Tavattoman kiinnostava näkökulma, mistä julkaistiin kymmenes ja viimeinen jakso Yle Areenassa viime maanantaina. Olisin kuvitellut, että aihe olisi kantanut vaikka kuinka pitkälle. Mutta kun pitää olla trendikäs.

Kuka ihmeessä jaksaa lukea jatkuvasti mikä on muotia, mikä trendikästä. Kuinka tyrkkyjulkkis pukeutui eilisellä kauppareissulla ja kuinka Sanna näyttäytyi tietyn laukkunsa kanssa jossakin, mihin hänellä ei ollut oikeasti mitään muuta asiaa.

Tuo otsikko on voimistunut minun elämässäni viimeiset 25 vuotta kiihtyvällä vauhdilla ja viime vuosina jopa selkeästi ohjannut toimintaani ja etenkin ostoksiani.

Jo 17 vuotta sitten, kun tein autokaupat, ilmoitin autokauppiaalle, ettei sitten takaikkunassa eikä rekisterikilvessä ole mitään autokaupan mainosta. Ja jos on, niin minun mainospaikka maksaa 0,41 euroa kilometriltä. Ei ollut kylttejä eikä tarroja. Ja itse nypläsin irti kaikki ylimääräiset muut merkit, jotka kertoivat auton ominaisuuksista. Niin kuin muistakin autoistani.

Kameran hihnasta, kun en raaskinut vaihtaa uutta hihnaa, olen maalannut pimentoon kameran tyypin. Sehän kertoisi liikaa minusta kuvaharrastajana ja käyttämästäni rahasta.

Vaatehankinnoissani aivan keskeinen valintakriteeri on nykyisin tekstitön, trenditön, muoditon, mutta hyvä ja käytännöllinen vaate. Siksi aloitan vaateostokseni netin jälkeen Mujissa. Sen kamppeet ovat käytännöllisiä ilman mitään leimaamista.

Siis välttelen viimeiseen asti tilannetta, että joku tekisi muka päteviä johtopäätöksiä elämästäni ulkoisin leimojen mukaan ja tavastani toimia tai pyrkiä julkisuuteen kepulikonsteilla ja rahan voimalla.

Trendikästä – ei kiehdo – kiitos ei!

Toki on tilanteita, joissa toisten kunnioittaminen vaatii harkintaa ja tilannetajua. Ja sitten on niitä pinttyneitä ajatuksia, joita ei esimerkiksi uskonnollista syitä pystytä välttämään.

Ruotsissa esimerkiksi esitetään lakia, ettei isän tarvitse saattaa tytärtään kirkon alttarille ja luovuttaa jo vuosia yhdessä eläneelle sulhaselle. Täyttä teatteria.

Yle ulkokuorrutti lähetyksiään ja poisti puvut urheiluruudusta. Mitä vaikutusta sillä on urheilutuloksiin ja niistä uutisointiin. Tämä on varmasti keskeisin syy, että kuuntelen uutiset mieluummin radiosta. Siis asiat asioina, eikä kuorrutettuna joillakin trendeillä.

Huomaan myös, että netissä, youtubessa jne nautin musiikista, joissa se itse musiikki ja sen tulkinta on pääasia ja esittäminen stagella sivuseikka.

No älkää pelästykö – tuskin vielä tulen kenenkään hautajaisiin pyjamahousuissa. Ovathan ne tällä hetkellä niin tavattoman trendikkäät.

Lisää aiheesta:

Pihalla somesta, vanhoissa vaatteissa, heviä korvissa

Tuotteen käyttö on lopetettava välittömästi

Puvut katosivat Ylen Urheiluruudusta – tästä on kyse

Ikoninen hääperinne halutaan kieltää Ruotsissa

Eetu innostui omavaraisuudesta

Mikä ihmeen Podcast

Perjantai 15.12.2023 klo 9.57 - Kauko Niemi

Ajan autolla ja kuuntelen autoradiosta jotakin mielenkiintoista ohjelmaa. En nyt ole ihan varma miltä kanavalta ohjelma tulee, kun ohjauspyörässä olevalla nappulalla tulee hypittyä jatkuvasti kanavalta toiselle. Vai tuleekohan se jostain kännykän syövereistä.

Matka loppuu ja ohjelman sisältö sen kun muuttuu yhä kiinnostavammaksi. Kotikoneen ääreen päästyäni alan etsiä jatkoja autossa kuulemalleni. Kyllä se varmaan oli YLE:n ykkönen. Sehän mulla eniten on kuitenkin auki ja sieltähän tulee eniten puhdasta asiaa ilman small talk höpinää.

Areenaan etsimään noin kello 14.00 tullutta YLE:n ykkösen ohjelmaa. Mutta eihän siellä mitään ohjelmia ole. Siellä on podcasteja, joille on annettu joku markkinanimi, eikä edes suurennuslasillinen haku helpota tilannetta pätkääkään. Kukahan se mahtoi olla se autossa kuultu toimittaja? Ei jäänyt mieleeni, koska kuuntelin asiaa, enkä toimittajaa.

Haku meni harakoille radion ohjelma ei muokkautunut minunlaiseni boomerin käsittelyssäni podcastiksi. Mutta miksi ihmeessä pitäisikään joksikin markkinointi mössöksi. Suomessa on lukuisia, jopa kymmeniä alustoja, jotka julkaisevat erilaisia podcasteja ja niillä ei ole mitään tekoa journalismin kanssa. Tähän joukkoonko YLE haluaa samaistua kadunmiehen korvissa?

Wikipedian mukaan Podcast on tilauksesta verkkosyötteenä tietokoneeseen tai vastaavaan vastaanottimeen jaettava ääni- tai videotallenne. Podcast on puheohjelma, joka perinteisten radioaaltojen sijaan julkaistaan internetissä. Podcastien tuotannon etu on edullisuus ja marginaaliryhmienkin tavoittaminen; kustannus ohjelman lähettämisestä radioaalloille jää pois ja podcast on tyypillisesti saatavilla netissä pitkään vielä julkaisunsa jälkeen.

Podcasting tulee sanoista iPod ja broadcasting, jotka viittavat audiotiedostojen julkaisemiseen Applen iPod -MP3-soittimelle. Koska iPod ei kuitenkaan ole välttämätön podcastin kuunteluväline, termi on myöhemmin määritelty myös lyhenteeksi sanoista ”portable on demand”. Termi ”podcasting” tuli tunnetuksi vuonna 2004 ja Suomessa ensimmäiset podcastit julkaistiin jo vuonna 2005.

YLE on parhaillaan edellyttämässä puhelinkäyttäjien pakollista tunnistautumista kuullakseen jälkikäteen journalistisia radio-ohjelmia podcasteina. Muutos astui voimaan viime tiistaina.

YLE perustelee pakollista tunnistautumista halulla oppia tuntemaan käyttäjänsä paremmin keräämällä heistä tietoa, yhtiö kuitenkin sanoutuu irti kyseenalaisesta tietojenkeruusta. Yle vannoo, ettei se jaa käyttäjiensä tietoja ulkopuolisille ilman lupaa.

Tuo lupaus on toistaiseksi näköjään toteutunut oikein hyvin, vaikka käytänkin palveluja YLE-tunnuksella kirjautuneena, niin Areenan suositukset – kuten suosittelemme tai sinulle, eivät anna mitään viitteitä aiemmin kuuntelemistani radio-ohjelmista tai siis podcasteista. Tv:n osuus minulta jääkin sitten kokonaan väliin sekä suorana että areenasta, vaikka olen kirjautuneena YLE-tunnuksin. Syynä se, että käytän tietotekniikassani vpn-tietoturvaohjelmaa, enkä paljasta tarkkaa sijaintiani. Onneksi suoria radio-ohjelmia, YLE:kin, pystyn vielä kuuntelemaan netin kautta.

Kautta aikain journalistisin periaattein toimineet mediat ovat julkaisseet myös mielipiteellisiä kirjoituksia, jotka ovat olleet selkeästi osoitettuna erilisiksi toimituksen julkaisuista, mutta toimituksen valvonnassa – mielipide, kolumni, blogi tms. Tosin niidenkään roolia lukijat eivät läheskään aina ole ymmärtäneet. Voisiko tuo Ylen radio-ohjelma olla nimeltään joku muu kuin podcast.

Podcastista tulee suuri haaste Ylelle, kun ruudulle ilmestyy vaikkapa minun mielipiteellinen tai jonkun kaupallisen yrityksen podcastit tai puhettakaan vaikkapa Johan Bäckmanin bodcasteista Venäjän hyväksi tai mikä tahansa muu höpö höpö podcast. Kuulija tuskin tietää tai malttaa ensin miettiä taustoja, johon kuunneltava podcast ja sen sisältö pitää suhteuttaa ja mitähän tällä informaatiolla ajetaan takaa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona - vai olisikohan se jopa podcast - Finradio.fm kanavalla maanantaina 18.12.2023 klo 08.00 ja 16.00

Demareiden uutta elämää ilman Sannaa

Perjantai 10.11.2023 klo 20.55 - Kauko Niemi

 Kohta tas pystytetään tietoa kansalle

Kahden median, Ylen ja Hesarin teettämissä kannatuskyselyissä Sosiaalidemokraattinen Puolue on ottanut uuden suunnan ja noussut Suomen ykköspuolueeksi. Hallituspuolue Kokoomus on hiipunut kakkoseksi.

Hesarin mittauksessa Demareiden kannatus oli 21,5 ja Ylen mittauksessa 23,5 prosenttia. Kokoomuksen kannatus Hesarin mittauksessa 20,6 ja Ylen mittauksessa 20,2 prosenttia. Suunta on kärkipuolueiden kohdalla selvä ja selvä se on myös molemmissa mittauksissa hiipuvan Perussuomalaisten.

Itse en ole suurikaan politiikan seuraaja, saati tietäjä. Vuosikymmenten aikana olen äänestänyt melkoisella varmuudella kaikkia valtapuolueita Perussuomalaisia lukuun ottamatta. Heidän raakkumisensa ei ole tavoittanut minun arvomaailmaani.

Liikkumisen suunnat eivät sinänsä ole yllättäviä. Ainahan hallitusvastuu nakertaa kannatusta ja oppositio voi jonkin verran vapaammin laukoa ajatuksiaan. Nyt poikkeavaa on se, että muutos on tapahtunut näin nopeasti heti kättelyssä. Mitä se sitten onkaan neljän vuoden kuluttua. Tosin Kokoomuksen alkumetrit hallitusvastuullisena eivät ole olleet kovinkaan sujuvia. Vai pitäisikö sanoa Petteri Orpon eikä Kokoomuksen.

Kokoomuksella on käynnissä jonkin asteinen sisäinen hajaannus, joka välittää ulospäin sekavaa kuvaa. Vanha polvi antaa hienosti palautetta Orpon suunnalle. Uusi polvi ja erityisesti kokoomusnuoret ovat kaukana vanhasta sivistyksestä. Laukovat mitä sattuu ja ovat ehkä enemmän Perussuomalaisia kuin perinteistä Kokoomusta.

Demarit saavat kiittää Sanna Marinia siirtymisestä taka-vasemmalle tai ehkä taka-oikealle. Vihdoinkin puolueen asialliset viestit saavat tilaa kansan keskuudessa ja niitä on myös tutkimusten mukaan otettu vastaan.

Minulla ei oikein syntynyt mitään käsitystä Demareiden puuhastelusta viimeisten neljän vuoden aikana. Tiesin kyllä, kuinka Sanna Marin oli missäkin tilaisuudessa pukeutunut. Tiesin kenen seurassa ja missä hän oli bilettänyt. En vain hahmottanut miten puolue aikoo hoitaa isänmaan asioita. Paitsi, että hommat vaativat taas muutaman miljardin lisää velkaa. Nythän sitä sitten on melko riittävästi.

Nyt on oltava jopa tyytyväinen kehitykseen, että suomalaisten mielipiteitä ohjaavat ihan oikeat asiat. En ole lainkaan tietoinen, missä Antti Lindtman on bilettänyt. En ole nähnyt yhtään kehonkielen arviota Lindthmanin kravaatin sopivuudesta tai sen merkityksestä johonkin tiettyyn tilanteeseen. Silti kannatusluvut nousevat.

Tilanne vaikuttaa myös ihan varmasti tuleviin presidentin vaaleihin. Jokaisessa puolueessa on suuri joukko peruskannattajia asiassa kuin asiassa. Demareilla nyt eniten. Toistaiseksi, Jutta Urpilaista odotellessa Demarit eivät ole paljastaneet jo hyvinkin lähellä olevien vaalien asetelmiaan.

Vai onko se turvallisinta, ettei presidenttiehdokas ole sähläämässä ja mokaamassa elämäni humpassa tai jossain muussa, äänestäjien mielestä väärässä paikassa. Sitten vaan juuri ennen vaaleja ilmestyy stagelle. Ota tai jätä!

Politiikka on kannatettavaa niin kauan kun asiat esitetään selkeästi, kuinka maan asioita on tarkoitus hoitaa, eikä asioita sotketa kaiken maailman klikkiotsikoihin tai muuten mediassa helposti läpi meneviin juttuihin, vaikkapa koiran tekemiin kepposiin.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 13.11.2023 klo 08.00 ja 16.00

Erakoitumiseni edistyy hyvin

Perjantai 13.10.2023 klo 11.16 - Kauko Niemi

Olen selvinnyt harvinaisen vähillä huijausviesteillä. Viime maanantaina kuitenkin sellainen tekstiviesti ilmestyi, missä Oikeus.fi osoitelinkin kautta pitäisi allekirjoittaa jotakin. Monille muille on luvattu veronpalautuksia. Erilaiset huijausviestit ovatkin onneksi kohdallani käyneet viime aikoina vähiin.

Kaikkein eniten tuossa harmittaa, että aito puhelinnumeroni oli tällaisen tekstiviestin käytössä. Olenhan jo viitisen vuotta tehnyt ”täysipäiväisesti” työtä piilottaakseni puhelinnumeroni. Eli poistanut sen kaikista mahdollisista paikoista. Suhtautunut numerooni samalla tavalla kuin sosiaaliturvatunnukseeni tai pankkitilitietoihini. En ole vuosiin vastannut numeroihin, jotka eivät ole osoitekirjassani.

Ja kun puhun aidosta numerosta se tarkoittaa, että minulla on toinenkin numero, jota käytän pakottavissa tilanteissa. On näet edelleen ymmärtämättömiä yrityksiä ja palveluita, jotka vaativat pakollisena tietona puhelinnumeroa. Tämän toisen numeroni sim-kortille ei tällä hetkellä tosin ole edes toista fyysistä puhelinta.

Toinen pyhä tieto, jonka paljastamista varon viimeiseen asti on paikkatieto. Sitä lupaa ei hevin heltiä. Käytän häppäsvärkeissäni vpn-ohjelmaa. Se hävittää sijaintini ja se, että jos eksyn metsään, niin viranomaiset eivät ole tämän varassa olenko sallinut kännykkäni ja sen sovellusten käyttävän paikkatietoa.

Facebook tarkistaa minulta jokaisen istunnon alussa olenko se tosiaan minä. Yli kymmenellä klikkauksella tarkistetaan mitä viimeiski kommentoin ja paikassa Helsinki, aika usein Pori tai joku muu paikka – joo joo se olin minä jossakin päin Suomea.

Erakoitumistani edistää voimallisesti Yle. Vaikka kiltisti maksan yle-veron ja olen virallisesti kirjautuneena Ylen palveluun, ei minulle näytetä netissä suoria uutislähetyksiä, eikä vaalikeskusteluja sen takia, ettei sijaintini ole tarkasti tiedossa.

Suomen kansalainen ja hyvä tuttavani asuu Suomen rajojen ulkopuolella ja maksaa veroja Suomeen ja myös Yle-veroa, muttei pääse katsomaan suoria tv-uutisia.

Yleisradio muhittaa parhaillaan jotakin muutosta ainakin Yle Areena -sovellukseen. Palveluun on jatkossa kirjauduttava, mutta verkkoversiota muutos ei tiettävästi koske. Yle hyödyntää erinomaista vpn-tekniikkaa aivan väärällä tavalla.

Erakoitumisprosessissani on vahva asema myös Add-blogger ohjelmilla. Niiden käyttö estää ymmärrettävistä syistä vaikkapa MTV3:n ohjelmien seuraamisen. Enkä juurikaan tiedä mistään muistakaan tapahtumista tai kampanjoista. Hullut päivät ja vastaavat eivät ole näyttäytyneet missään muodossa. Sitten kun jotakin satun tosissani tarvitsemaan, niin pianhan ne löytyvät netistä.

Kuinka tietoja vaihdetaan tai myydään eri palveluiden välillä, vaikkapa eri selainten välillä. Siinä onkin suuri kysymysmerkki, josta sain vain pientä osviittaa tyhjentäessäni selainten välimuisteja. Roskikseeni kertyi hetkessä 1968 tiedostoa poistettavaksi.

Minä käytän viittä eri selainta ja esimerkiksi pankkiasioita käyttävällä selaimella en tee mitään muuta. Facebookia käytän samalla selaimella kaikissa laitteissa, enkä tee sillä mitään muuta.

Microsoft on ilmoittanut, että sen ilmainen sähköposti uusiutuu ensi vuoden aikana. Testasin uutta versiota ja kuinka ollakaan postiohjelman avatessa heti kärkeen ilmestyy mainos. Sen saa kyllä asetuksista poistettua, mutta silloin posti muuttuukin maksulliseksi. Ja taas miettimisen paikka.

Tämän kuun alussa vihdoin ja viimein astui voimaan kauan odotettu määräys, joka velvoittaa suomalaiset teleoperaattorit puuttumaan vuosikausia vaivanneeseen ongelmaan. Siinä ulkomailla toimivat rikolliset ovat pystyneet soittamaan huijauspuheluita väärentämällä numerokseen suomalaisen matkapuhelinnumeron. Huijausyritysten lisäksi väärennetyillä numeroilla on tehty häirintää. Iso askel parempaan suuntaan.

Erakoitumisprosessini on nyt kestänyt useamman vuoden. Tietojani on ajan mittaan levinnyt niin moneen paikkaan ja moneen eri tarkoitukseen. Niiden hallitseminen ei hoidu sormia napsauttamalla. Nyt tulee roskapostia enää noin 2-3 kappaletta kuukaudessa.

Tähän kun lisätään vielä, etteivät mainostenjakajat pääse porraskäytävään ja Posti tottelee kylttiä – ei ilmaisjakelua. Fyysisestä luukusta tulee kaksi painettua lehteä, eikä kummassakaan ole mainoksia.

No niin pitäisiköhän katsoa jostain tapahtumakalenterista olisiko tänään mitään kivaa konserttia missään.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 16.10.2023 klo 08:00 ja 16:00

Lisää aiheesta:

Salakavala hyökkäys yleistyy Suomessa

Suomalaisia yrityksiä pommitetaan verkossa

Google ottamassa pääsyavainta käyttöön

Kohta voi Facebookin maksaa

Kaikkien pitäisi muistaa, että yhdenkään pankin, valtion, poliisin, verottajan tai muun virallisen tahon lähettämässä sähköpostissa ei ole linkkejä. Niissä posteissa on vain ilmoitus, että pitää kirjautua palveluun ja käydä tarkistamassa viestit. Ei ole linkkiä edes siihen kirjautumiseen.

Tämä blogini kertoo tavallisen tallaajan arkisesta suojauksesta, mutta jos halut tietää mitä tuleman pitää, niin suosittelen Petteri Järvisen kirjaa Tekoäly ja minä.

Jokos pelkkien klikkien sijaan ryhdytään ajattelemaan lukijoita

Torstai 15.12.2022 klo 19.23 - Kauko Niemi

Pieniä viitteitä on ilmassa, että media olisi taas kiinnostunut lukijoistaan, eikä vain markkinointiosastoille tuotetusta statistiikasta, joka saattaa näyttää hyvältä muttei kerro totuutta lukijoista.

Itse törmäsin päivittäiseen verkkostatistiikkaan jo vuonna 1998. Sitkeästi tehtiin journalistisin periaattein juttuja WOW:n sivuille, mutta tuolloin statistiikalla tutkittiin lähinnä verkkopalvelun toimivia rakenteita. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä WOW oli 10 vuotta aikaansa edellä, eikä saavuttanut nettikansaa.

Tuohon aikaan ihminen sieti kaksi klikkausta, mutta kolmas oli jo liikaa ja juttu jäi lukematta. Kieltämättä statistiikka kyllä houkuttelee tekemään melkein mitä vaan, kun palaute on välitöntä ja vähintäänkin mainostilakauppiaat ovat erittäin innostuneita klikeistä. Paperilehden aikaan tehtiin harvakseltaan lukijatutkimuksia, joiden tarkkuus oli suuntaa antava.

Tosin vielä tänäkin vuonna minua on lähestytty lehden mediatutkimuksilla. Mutta enhän minä mitään mediaa käytä vakituisesti päivästä toiseen. Minähän etsin uutisaiheita, eikä sillä ole väliä mikä media sen on julkaissut, kunhan on tehnyt asiallisen jutun ilman turhia liioitteluja.

Viime viikon lumisadejutut olivat taas sellaista kuraa, että mitähän sanoja ja adjektiivejä käytettäisiin sitten ihan oikean myrskyn tullessa. Monesti olenkin miettinyt, että tekisin olemassa olevista mediajutuista sellaisia versiota, joissa adjektiivien käyttö olisi kielletty. Uutisoitaisiin vain itse asia – onko tuulen nopeus 15 m/s vai 29 m/s. Nyt ei muodostunut suurtakaan eroa Helsingin lumisateelle ja Ukrainan sodalle.

Qatarin jalkapallon MM kisoissa oli sensaatio, kun Marokko lähetti Portugalin maitojunalla kotiin. Onkos se nyt muka sensaatio, jos parempi voittaa. Näinhän kaikissa kilpailuissa tuppaa käymään, että paras voittaa. Sensaatio tulee pramille, jos voitto on ostettu tai muuten järjestetty. Toki sekin olisi ollut mahdollista qatarilaisissa kisoissa.

Media on ajautunut maalailuillaan niin päin seinää, että ilmaisut ja adjektiivit loppuvat kesken. Kohta nähdään super-hyper moukarointia, kun sataa lunta ihan normaalisti enemmän kuin kaksi senttiä.

Helsingin Sanomat aloitti kesällä 2022 hankkeen, jossa se kehitti verkon uutisotsikoitaan. Taustalla oli niin lukijoilta kuin toimituksen sisältä tullut palaute, jossa paheksuttiin “pitkiä klikkiotsikoita”. Näin asian ilmaiseen Helsingin Sanomien päätoimittaja Laura Saarikoski Suomen lehdistössä.

Ajatus on erinomainen, että klikkiotsikoita ryhdytään karsimaa. Valitettavasti minä en kuitenkaan ole tuota muutosta Hesarin kohdalla vielä toistaiseksi huomannut.

Sen sijaan olen huomannut ja kiitollisuudella vastaanottanut Ylen ison muutoksen uutistarjonnassa. Uutiset lyhyesti ja selkeä luokittelu antaa nopeasti lukijalle kuvan kuinka maapallo makaa. Parina päivänä olen tietoisesti kahlannut läpi koko Ylen uutisvirran, enkä löytänyt otsikoista yhtään liioittelevaa adjektiivia, enkä yhtään tyhjääkin tyhjempää tyrkkyjulkkista.

Hesarin lukemisen olen jättänyt myöhään iltapäivään, kun en halua pilata päivääni heti aamusta. Hesarin uutisten pääsisältö rakentuu negaation kautta pettureista, murhaajista ja muista pahantekijöistä. Veikkaan että maailmassa tapahtuu myös merkityksellisiä hyviä asioita.

Joka tapauksessa kummankin siirto on varsin oikeaan suuntaan – kiitos heräämisestä. Kilpaillaan lukijoista oikeilla uutisilla ja tarkistetuilla tiedoilla, eikä keksimällä ja somesta noukituilla kaiken maailman tarinoita ja värittämällä niitä. Toimittajan kaikkein tärkein tiedostamisentaso on, että sanat saavat merkityksen vastaanottajan eli lukijoiden päässä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavilla 19.12.2022 alkaen

Lisää aiheesta:

Toimituksellinen sisältö ja markkinointi sekaisin

Mediapolitiikkaa tarvitaan demokratian suojaamiseen

Puhelimesta on hyvää vauhtia tulossa ihmisen kaukosäädin

Perjantai 9.12.2022 klo 17.49 - Kauko Niemi

 Tältä näyttivät minun itsenäysyypäivän vastaanotto Ylen kanavalla, kun olin tietoturvallinen

Ihmisen kaukosäätimellä ohjataan ihmisen mielihaluja, tunteita, egoa ja syötetään kokonaisuus, missä sinusta on lypsetty kaikki mahdollinen tieto. Pian ollaan siinä tilanteessa, ettei mitään asiaa pysty hoitamaan, ennen kuin olet luovuttanut kaukosäätimessäsi olevat tiedot ulkopuolisille tahoille.

Pysähdy miettimään hetkeksi, kuinka asiat hoituvat, jos olet vaikkapa muutaman viikon ilman puhelinta. Kannattaa vaikka testata. Tai pahimmassa tapauksessa puhelimesi varastetaan. No niitä kuoria saa toki muutamilla satasilla minkä värisenä tahansa. Mutta ne tiedot, joita kuljetat mukanasi ja joiden varassa olet asioitasi hoitanut tai kaikkein pahimmassa tapauksessa, joku ryhtyy käyttämään tietojasi omiin tarkoituksiinsa.

Hyytävä varoitus annettiin jalkapallon MM-kisavieraille, sillä Qatarissa vaani vakava turvallisuusuhka. Saman tyyppisiä varoitusviestejä liikkuu myös Kiinassa, missä kansalaisia pidetään kurissa ja komennossa.

Eurooppalaiset tietosuojaviranomaiset varoittavat Qatarin jalkapallon MM-kisoihin matkustavia qatarilaisista Hayya- ja Ehteraz -sovelluksista. Viisumin korvaava Hayya ja koronasovelluksena toimiva Ehteraz aiheuttavat viranomaisten mukaan vakavia tietosuoja- ja turvallisuusriskejä.

Välttämättömät viranomaisten vaatimat tiedot eivät asiantuntijoiden mukaan  jääneet puhelimeesi, vaan ne kopioituivat Qatarin viranomaisten käytettäväksi.

Kiinassa Uigureiden elämästä kertova kirja paljastaa melkoisia koukeroita ja vastakoukeroita, joilla ihmiset voivat ylipäätään soittaa turvallisesti vaikkapa perheenjäsenilleen paljastamatta omaa sijaintiaan ja muuta statustaan.

Oman sijainnin paljastaminen on varmaan yksi ensimmäisiä asioita, jota kannattaa harkita hyvinkin tarkkaan. Yleensä sovelluskohtaisesti pystyt määrittämään mikä sovellus saa käyttää paikannusta mikä ei. Tai mikä sovellus saa käyttää paikannusta vain silloin, kun ko sovellusta käytetään.

Huomioitakoon, että viranomainen saa hätätapauksessa ihan toista kautta sijaintisi selville, jos puhelin on ylipäätään päällä.

Omalla kohdallani törmäsin perin kummalliseen tilanteeseen, kun tietoturvan takia käytän vpn- ohjelmaa, joka ei paljasta sisaintiani. Tästä seuraa, etten tietokoneella voi katsoa Ylen suoria ohjelmia. Maksan kuitenkin Yle-veron. Yle perusteli minulle käytäntöään tekijänoikeuksilla. Näinhän se ei voi olla, sillä voin katsoa ohjelmia jälkikäteen Areenasta. Millaiset tekijänoikeuden rajoittivat, etten voinut koneeni ruudulta seurata esimerkiksi Itsenäisyyspäivän vastaanottoa.

Suomessa ollaan innolla valmistelemassa sähköistä tunnistautumista puhelimella, jonka jälkeen pankki ja muut tunnistautumistavat jäänevät historiaan. Tuon jälkeen puhelimesi on todellinen kaukosäädin, joka tietää kaiken sinusta. Sinulla saattaa olla jopa asunnon säädöt ja lukitukset puhelimessa, joten pidähän kaukosäätimestäsi jatkuvasti erittäin tarkkaa huolta.

Itse olen lopettanut vastaamisen sellaisiin numeroihin, jotka eivät ole puhelimeni osoitekirjassa. Ja vielä hieman pidemmälle vietynä puhelimeni ei edes hälytä ”vieraista” puhelimista tuleviasoittoja ja sitten osoitekirjassani on muutamia kymmeniä numeroa nimellä -Älä vastaa.

Vastaajani kertoo selvästi, etten vastaa tuntemattomiin numeroihin ja jätä vastaajaan tieto. Yksikään puhelinmyyjä tai huijari ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana pyytänyt soittamaan. Eikä vastaamattomuus ole muutenkaan aiheuttanut minulle ainuttakaan ongelmaa.

Viime viikolla Kuluttajaliiton pääsihteeri Juha Beurling-Pomoell oli näyttävästi esillä viestillä, että vastaamattomuudesta on tullut ongelma. Ongelmaa, jos sellaista syntyy, rakentavat viranomaiset ja yritysten markkinointimiehet. Viime vuonna suomalaiset menettivät virallisten tilastojen mukaan verkkorikollisille 47 miljoonaa euroa ja tänä vuonna ylitetään tuo summa reilusti.

Seuraava askeleeni onkin siirtyä kahden puhelimen käyttöön. Puhelin omalla numerollaan, jolla hoidan kaikki viralliset kirjautumiset ja pakolliset puhelinnumerot nettikaupoissa ja muissa asioinnissa. Tässä puhelimessa ei sitten ole mitään henkilökohtaisia tietoja eikä muitakaan käyttäytymiseeni liittyviä tietoja.

Molempien puhelinten eri numerot ovat salaisia ja paikannus- ja muut tiedot tarkasti säänneltyjä. Aika näyttää meneekö elämä tällä mallilla liian hankalaksi ja monimutkaiseksi. Ajatusmallina ei pitäisi olla suuria vaikeuksia, jos viralliset asiat hoidetaan porstuassa ja henkilökohtaiset asiat olohuoneen sohvalla. Lupaan kertoa kokemuksistani.

 Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavalla 12.12.2022 alkaen

 Lisää aiheesta:

Vastaamattomuudesta muodostuu ongelma

Toimi näin kun puhelin katoaa

4 000 suomalaisen tietoja myydään netissä

Tyrkyttäminen yleistyy holtittomasti

Perjantai 7.10.2022 klo 11.13 - Kauko Niemi

Olen hyvin herkkä ja allerginen tyrkyttämiselle. Joku on allerginen pajulle tai lepälle, minä en, joten olemme hyvin erilaisia näissä asioissa. Jopa niin erilaisia, että joku ostaa puhelinmyyjältä melkein mitä vaan. Minun puhelin ei tällä hetkellä edes hälytä soittajaa, jonka numeroa ei ole osoitekirjassani. Tyrkky-puheluista saisin todella äärimmäisen vakavan allergiakohtauksen.

Tyrkyttää haulle google antaa sekunnissa 152.000 tulosta, joten paljon on asiaa suomen kielelläkin pohdittu ja puitu. Juttuja löytyy puolesta ja vastaan. Suomalaiset ovat vaan niin huonoja tyrkyttämään itseään – näyttäisi olevan yksi menestyksen kulmakiviä.

Sivityssanakirja valaisee asiaa näin - tarjota itsepäisesti, innokkaasti, tuputtaa.

Esimerkiksi: Otin ryypyn, kun tyrkyttämällä tyrkyttivät. Henkivakuutusta tyrkyttävä asiamies. Hän on aina tyrkyttämässä mielipiteitään.

Mikä nyt laukaisi tällaisen monille niin itsestään selvän asian pohdinnan? No Siemensin vaatteiden kuivausrummun nikottelu. Rumpu ei saanutkaan kosteutta tiivistettyä ja poistettua vetenä. Se kun oli saanut tarpeekseen minun muodista niin kaukana olevista nukkavierukuteistani. Tosin tämä tapahtui jo toisen kerran parin vuoden sisällä lauhduttimen nukkaantuminen, jota ei käyttäjä itse pääse avaamaan.

Ilmoitin sähköpostitse ongelmasta BSH Kodinkoneet Oy:lle. Pian tuli selvitys eli vataus sähköpostiini. Oli kyllä yritetty soittaakin, mutta puhelimeni ei siis hälyttänyt. Sitten kilahti tekstiviesti ja sähköpostiini viesti, että tekisin huoltovarauksen. Ja ei aikaakaan, kun en reakoinut, tuli viesti, että minun koneelleni on varattu huoltoaika.

En pistänyt rikkaakaan ristiin, kunnes ehdotetun päivän edellisenä iltana tuli viesti, että Aku tulee hoitamaan homman ja linkki mistä voin seurata Akun liikkeitä. Tosin illalla en testannut linkkiä, olisinko nähnyt josko Aku olisi ollut jossakin kaljalla.

No miksi en tulkinnut tätä aktiivisuutta tyrkyttämiseksi? Siksi että jokaisen viestin heti alussa minulle tarjottiin päätösvalta selkeästi ja näkyvästi, eikä missään muutaman klikkauksen jälkeen pienellä jossakin alakulmassa – peru – muuta vaihtoehdot olivat kaikkien viestien ensimmäiset rivit ja linkit ennen kuin mitään muuta asiaa alettiin selvittää. Tyylilaji ratkaisi palveluksi eikä tyrkyttämiseksi.

Minun tyrkkylistalle nousevat myös sellaiset tuotteet, joiden nimi on läpeensä tyrkytetty adjektiiveillä. Vaikka vitamiini, josta normaali saimaan sällikään pysty tietämään onko tuotteessa todella jotakin erikoista muihin tuotteisiin verrattuna. Nimi väännetään tupla-, super- , tripla-, vaikka vaikuttavan aineen määrä olisi ihan sama kuin muidenkin tuotteissa.

Tyrkkyjulkkikset ovatkin sitten jo kokonaan oma heimonsa. Tuossa alussa mainitsin, etteivät suomalaiset osaa tuoda itseään esiin. Mikä ero on sitten itsensä markkinoinnilla ja tyrkyttämisellä. Jos tuo esiin omaa osaamistaan ja taitoja, niin ollaan ihan reilulla tiellä. Sitten kun ollaan esillä keinolla millä hyvänsä, ollaankin jo tyrkyn puolella.

Minulla on tuolla facessa hauva-ryhmä, missä on noin 10 000 asiallista koiraihmistä. Kolmesta viiteen päivitystä päivässä vaatii melkoisen paljon uutisten, tiedotteiden ja tapahtumien selaamista. Muutaman vuoden takaiseen verrattuna uutisvirta valitettavasti painottuu tyrkkyjulkkiksiin. Kun eivät olilla ominaisuuksillaan pääse julkisuuteen, niin otetaan koira avuksi – kuinka hänen koiransa pissasi ties mihin. Näitä riittää, vaikka ihan tavallistenkin ihmisten koirat tekevät ihan samoja hauskoja ja arkisia temppuja.

Facebook onkin ihan niitä pahimpia tyrkyttäjiä. Sinulle tyrkytetään niitä päivityksiä, joista on eniten tykätty. Facen perussäädöillä näet aina vain niitä samoja kerta toisensa jälkeen. Sinulla on mahdollisuus ottaa käyttöön kaksi täysin erilaista facea. Itselläni, selaimella käytettäessä on kirjamerkkinä aina viimeisimmät. Silloin näytetään todella aikajärjestyksessä viimeisimmät päivitykset, eikä tyrkytetä niitä mistä muut tykkäävät.

Valitettavasti muutamat yrittävät muka matkia facea – vaikkapa Yle. Yle ottaa ja suosittelee, eli tyrkyttää minulle Areenasta jotakin. Yksikään suositus ei ole vielä onnistunut ja tuskin Ylellä on mitään algoritmia, millä se voisi tietää minun milloisenkin kiinnostuksen.

Tyylilaji ratkaisee, jokaisen markkinamiehen ja -naisen pitää ymmärtää, ettei ole hyväksyttävää ottaa kohteelta päätösvaltaa pois tai jopa tunkeutua toisen kotiin – ei edes pitäisi yrittää.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 10.10.2022 alkaen

Kuuntelen, kirjoitan ja luen

Sunnuntai 31.7.2022 klo 16.06 - Kauko Niemi

Uutiset - Juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021

Lauantai 23.7.2022 klo 21.41 - Kauko Niemi

Kaikki oli arvattavissa helpommin - ainakin netissä

Perjantai 6.5.2022 klo 20.28 - Kauko Niemi

 

Edellä mainitut tapaukset ovat sikäli helppoja, että tiedät tasan tarkkaan mitä on tapahtunut ja huijaus on jäänyt kertaluoteiseksi. Entäs kun erikoisoperaatio alkaa jo vuosia ennen kuin se näkyy millään tavoin käytännön aktiviteettina. Siis markkinoidaan ja manipuloidaan ihmismieliä haluttuun suuntaan. Sitä tapahtuu nyt harvinaisen voimakkaasti kaikenlaisilla valheellisilla tiedoilla ja tahallisen tietoisilla painotuksilla.

Venäjä on ollut mestari tässä lajissa jo vuosia erikoisoperaatioineen. Se on pysynyt luomaan haluttuja ristiriitatilanteita ja saanut jopa länsimaita kiistelemään keskenään halutulla tavalla. Venäjän kansa on valtaosin tehokkaasti aivopesty. Todistetusti suuri määrä olemattomien ihmisten kaveripyyntöjä suomalaisillekin on kotoisin jostakin rajan takaa.

Korona sai liikkeelle mitä kummallisempia salaliittoteorioita. Saimaan sällikään ei enää ottanut selvää mihin ne kaikki hölmöydet perustuivat ja saivat voimaa taakseen ihan järkevienkin ihmisten kannanotoissa.

Niin sanottujen somevaikuttajien rooli on kasvanut huolestuttavasti. Toki siellä on mukana ihan asiallisten asioidenkin edistäjiä. Harva ihminen vain oikeesti arvioi viestien sisältöä, kunhan vaan seuraa ja pikku hiljaa alkaa salakavalasti ollakin samaa mieltä ja levittää sanomia.

Viimeaikaiset uutiset alkavat vilkuttamaan varoitusvaloja näistä iholle hiljaa asettuvista vaaroista. Mitä tapahtuukaan Twitterissä jos Elon Musk saa vallan ohjata maailman sananvapautta ja rakentaa vaikuttamiselle uudet normit.

Yle nosti ansiokkaasti esiin kuinka asiat saavat aivan käsittämättömiä mittasuhteita kuten huhtikuussa 2019 Länsi-Tampereella missä levisi pelkoa herättävä huhu. Kaksi alakouluikäistä lasta oli raiskattu – ja tekijä oli vapaana.

Rikosta seuraavana päivänä poliisi kertoi tutkivansa Tampereen tapauksia. Tiedossa ei ollut mitään sellaista, minkä perusteella olisi aihetta yleisempään pelkoon, poliisi tiedotti. Kyse oli ihonvärin mustamaalaamisesta

Ylen jutussa "Marko" on yksi suomenkielisen Twitterin aktiivisista maahanmuuttajien rikollisuutta jakavista keskustelijoista. Marko kieltäytyi esiintymästä "Ylen vedätyksenä" pitämässään jutussa, eikä Yle tiedä varmasti hänen oikeaa nimeään.

Marko käy tilillään yhteiskunnallista keskustelua rikoksista, mutta valikoiden – kiinnostus rajautuu lähes täysin tekijän ihonvärin mukaan. Se johtuu hänen mukaansa siitä, että "valtamediat" tarkoituksellisesti peittelevät maahanmuuttajataustaista rikollisuutta.

Median on todella katsottava myös peiliin. Suomi putosi maailman lehdistönvapausindeksin kakkossijalta viidenneksi. Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuosittain laatima indeksi julkaistiin viime viikolla.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan median polarisaatio uhkasi merkittävästi lehdistönvapautta viime vuonna. Järjestön pääsihteeri Christophe Deloire varoittaa etenkin niin sanotusta "Fox News -mallista", jossa media houkuttelee yleisöä jyrkillä mielipiteillä. Mallin lisääntyminen mediassa on kuolemanvaara demokratioille, koska malli horjuttaa yhteiskuntien sisäisen harmonian ja suvaitsevan julkisen keskustelun perustaa.

Järjestön mukaan sosiaalisessa mediassa leviävä disinformaatio kiihdyttää myös sitä, että ihmiset jakautuvat mielipiteiltään ääripäihin.

Aktiivisen toimittajaurani aikana jäi myös liian usein mielikuva siitä – kuka meistä toimittajista uskaltaa sen pahimmin ilmaista.

Katri Saarikiven mielestä nykyhetki vaatiikin meiltä aivan uudenlaisia resilienssin taitoja, koska uhat ovat osin uusia. Hän kirjoittaa tuoreessa kolumnissaan kuinka luottamus on meihin sisäänrakennettu. Kyberresilienssin kannalta tärkeää on oppia tarkemmin havaitsemaan, milloin luottamusta manipuloidaan.

Tieteelliseen menetelmään tutustunut osaa puolestaan paremmin arvioida, onko vaikkapa netissä esitetyille väitteille oikeaa perustaa, tai kuinka luotettava muiden levittämä tutkimus on.

Nyt on siis oikea hetki paitsi olla varovainen tiedon suhteen mitä meille tyrkytetään, niin myös oppia jokapäiväistämään, ettei kaikki erikoisasiantuntijan sanomiset ole totta. Taustalla voi olla jonkun tahon erikoisoperaatio. Vähän niin kuin ostaisit joka viikko uuden television, kun hintahuijaus kertoo, että viikon erikoiskampanja tarjoaa juuri nyt 70 prosentin alennuksen. Ja mikä onkaan se oikea hinta.

Ja muista myös jokainen kuva ja video on äärettömän helposti manipuloitavissa, muokattavissa, yhdistettävissä pois alkuperäisestä yhteydestä. Yhtä helppoa nykyisin kuin paskan puhuminen kautta aikojen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 9.5.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lisää aiheesta:

”Kaikki sotilaamme eivät ymmärrä kuolemansa tarpeellisuutta”

Johanna Vehkoon esille tuomat valeuutiset, vihapuheet ja vaientamiset toivat sananvapauspalkinnon

Venäjä mustamaalaa nyt Suomea

Venäjä maalittaa suomalaista mediaa

Ano Turtiainen kertoi Venäjän tv:ssä "globalistien" vallankaappauksesta Suomessa

Ontuvat selitykset Ylellä

Perjantai 11.2.2022 klo 14.48 - Kauko Niemi

Kas kun en huomannut viime viikolla samaa kuin mitä Yle huomasi. Tekijänoikeuksissa ilmeisesti tapahtui todella suuria muutoksia, kun Yle päätti sulkea Areenan kautta välitettävät suorat uutislähetykset vedoten tekijänoikeuksiin.

Tätä ongelmaa ei ole ollut ainakaan viimeiseen kymmeneen vuoteen, kun olen Ylen ajankohtaislähetyksiä katsellut tai pääsääntöisesti kuunnellut tietokoneen tai tabletin kautta. Nyt minulla on ollut korona-aikana tasan yhden kerran auki se ”tavallinen televisio.”

Yle otti selvästi toimintamallia Meta-konsernista. Ei turhia selittelyjä käyttäjille – ota tai jätä – ihan miten haluut, me tehdään niin kuin meille parhaiten/helpoimmin sopii.

Ruudulle ilmestyi musta kieltomerkki ja teksti – Jotain meni pieleen, yritä hetken kuluttua uudestaan. Viesti ei kerro käyttäjälle muuta kuin Ylellä ehkä on jotakin teknistä häikkää, kokeillaan kohta. Selvittelyjen jälkeen minusta siinä pitäisi olla teksti – valitettavasti emme pysty paikantamaan sinua.

MTV3:n, Maikkarin viesti on selkeä. Virhe ladattaessa mainoksia. Kytkethän mainonnanesto-ohjelman (adblockerin) pois päältä, jotta voit katsella videoita. Sisältömme ovat maksuttomia mainonnan ansiosta. 

Ensimmäinen vastaus Yleltä oli - Hei, kiitos yhteydenotosta. Jos teillä on käytössä VPN palvelu, esim. F-securen Freedome, ottakaa se pois päältä.

Omalla kohdallani vpn on estänyt 113000 seurantayritystä ja estänyt 2265 epäluotettavaa sivustoa. Vaihtaisinko nämä tietoturvaluvut Ylen uutisiin - no en! Oman tietoturvan on syytä olla sata kertaa tärkeämpi kuin yhdenkään uutisen.

Paikannus on minulle aivan keskeinen tietoturva-asia, kuten nuo luvutkin jo osoittavat. Olen todella huolellisesti käynyt kaikki sovellukseni läpi mikä sovellus voi käyttää ja mikä sovellus saa käyttää paikannustietojani ja missä tilanteessa. Joskus voi sitten jälkikäteen julkisesti kertoa käyneensä Kälviän kirkolla.

Lisäkyselyihin Yle vastaa. Sisältöjen jakelua rajoittavat tekijänoikeussopimukset, jotka sitovat Yleä. Maarajattujen sisältöjen tekijänoikeuksien haltijat edellyttävät, että Yle valvoo tehtyjen jakelusopimusten toteutumista.

Areena pyrkii estämään VPN käyttöä koska sen avulla voidaan kiertää Areenan  tekijänoikeuksia ulkomailla.

Teknisesti ei ole mahdollista erottaa välityspalvelimien käyttäjiä toisistaan eikä tunnistaa, mistä maasta VPN-palvelun käyttäjä Areenaan saapuu. Siksi Areenan käyttö VPN-palvelun kautta ei lähtökohtaisesti ole mahdollista.

Se miksi suorat eivät nyt näy mutta tallenteet näkyvät johtuu Ylen mukaan siitä, että vpn esto ei pysty kaikkea käyttöä tunnistamaan. Suorat ja tallenteet ovat Yle:llä omissa järjestelmissään ja nyt tuo suorien lähetysten tekniikka päivitettiin ja VPN esto parani.

Miten tämä oikotie nyt palvelee lainpykäliä. Väärät temput oikeaan asiaan.

* * * *

Voi te rakkaat ulkosuomalaiset ja maailmalla matkustavat suomalaiset Espanjassa, Italiassa, Briteissä, jenkkilässä ja ties missä. Oletteko todella kiertänyt lakia haitaksi asti.

Tottakai Ylen pitää noudattaa lakia ja valoa tekijänoikeuksia. Siitä ei ole epäillystäkään. Nyt jää miettimään millaista tekijänoikeutta rikon, jos loman loppuessa katsoisin millaista säätä Anniina Valtonen lupaa minun paluupäiväksi.

Tämä tulkintani tarkoittaa, että onko vpn-blokkaus lähelläkään oikea tapa toteuttaa tekijänoikeussäännöksiä vai onko se teknisesti yksinkertaisin ja halvin pistää toimeksi tuosta vain, yhtenä perjantaina. Entäs sitten, kun Anniinan ennusteet voi kuitenkin katsoa myöhemmin. Kuinka ja missä menevät tekijänoikeuksien tulkinnat.

Nyt eivät Ylen keinovalikoima ja lain noudattaminen tainneet ihan kohdata.

Ja kuten tuossa aiemmin mainitsin, niin Ylen tyylilajin valinta muistuttaa uhkaavasti Metan viestinnällistä tyylilajia ainakin tässä tapauksessa. Ota tai jätä. Meta Facebookeineen nousi huimaan menestykseen, kun ei asettunut minkäänlaiseen ruotuun asiakkaiden huomioimisessa. Nyt on Metan kohdalla kuitenkin ilmassa sietorajan uudelleen asetuksia.

Meta uhoaa nyt, ettei se rupea muokkaamaan palvelujaan Euroopan unionin esittämällä tavalla, vaan lopettaa ainakin Facebookin ja Instagramin palvelut Euroopassa. Eli jos se ei saa täysin vapaasti touhuta omien ehtojensa mukaan.

Tiukka uho tuskin toteutuu, sillä Eurooppa toi Metalle viime vuonna neljäsosan koko yhtiön liikevaihdosta, yli 29 miljardia dollaria. Palvelut Facebook ja Instagram kyllä jatkavat toimintaansa Euroopassa – tavalla tai toisella.

Viime tiistaina allekirjoitettiin viiden miljoonan sopimus, jolla Suomessa kehitetään verkkoturvallisuuden kansalaistaitojen koulutuspaketti kaikkiin EU jäsenmaihin. Medialukutaito on tärkeä, ettet ole kenenkään vietävissä. Tehtiin sitten niin tai näin verkkoturvallisuudesta ja luottamuksesta ei pidä antaa periksi missään tilanteessa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 14.2.2022 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 Lisää aiheesta:

Otteluraportti matsista Yle vs. poistetut videot – mitä kriisiviestinnän opit sanovat?

Media matkii somea ja esittää muuta

Perjantai 3.12.2021 klo 16.13 - Kauko Niemi

Kenellekään ei varmasti ole epäselvää, että some on täynnä mitä erilaisimpia mielipiteitä ja muunneltua totuutta. Joissakin tapauksissa toki yhden ihmisen kohdalla saattaa olla ihan todellistakin, muttei se kuitenkaan juurikaan muuta maailman menoa.

Voit esimerkiksi seurata kahta täysin erilaista Facebookia – suosituimmat ja viimeiset. Viimeisimmät eli tuoreimmat-otsikko on yleensä jossakin sivummalla. Suosituimmat on tavallaan se originaali face, jolla koukutetaan käyttäjät algoritmin tuottaman mielenkiinnon mukaan. Ihminenhän tykkää, jos hänestä tykätään. Itse arvostan kyllä enemmän niitä päivityksiä, jotka saavat peukkujen sijaan paljon asiallisia kommentteja. Jokaisesta kommentista oppii, yhtä arvokasta kuin keskusteluissa kuunteleminen.

Miksi ihmeessä media haluaa matkia somea, jolla rakennetaan epämääräistä tiedonkulkua ilman oikeaa ja luotettavaa tietoa. Jahdataan vain tykkäämisiä. Oikeesti median pitäisi jahdata selkeää somesta erottautumista kaikin keinoin ja ennen kaikkea informatiivisuutta ja luotettavuutta.

”Kuinka monta ihmistä tarvitaan yhden laatujutun tekemiseen? Tämä kiinnosti mediakeisari Rupert Murdochia vuonna 2007 kun hän oli ostamassa perinteistä The Wall Street Journal -lehteä.” Näin aloittaa Kauppalehdessä julkaistun kolumninsa Eero Vassinen. Sehän on selvää, ettei yhden toimittajan näkemys voi olla vedenpitävästi puolueeton.

Suomalaisessa uutismediassa on kaksi huolestuttavaa trendiä | Kauppalehti

Vassinen jatkaa, että henkilövetoisuus on uutisjuttujen viihteellistymisen näkyvimpiä oireita. Laiskuudessaan toimituksissa naamioidaan kevyt henkilöhaastattelu uutiseksi. Taustatyötä ei jakseta tehdä kunnolla, koska se todennäköisesti vain pilaisi klikkejä ja tilauksia ajamaan haettavaa raflaavaa kommenttia.

Vassinen esittää asian kiltisti. Kevyet henkilöhaastattelut ovat tyrkkyjulkkisten tuputtamaa postia.

Tuosta intoutuneena laskin tämän blogin kirjoituspäivän Ilta-Sanomien ja Iltalehden turhien julkkisten tyrkkyjutut: Ilta-Sanomat 17 ja Iltalehti 15. Sehän on nopeaa ja helppoa toimittamista, kun ei tarvitse kuin ottaa vastaan materiaalia ja syöttää pienillä viilauksilla järjestelmään arkistokuvien kera. Tai useimmissa tapauksissa uusi kuvakin tulee mukana.

Toinen helppo ja nopea tapa on julkaista suureellisesti uudelleen joku rikosjuttu ja kertoa viimeisessä kappaleessa, että poliisi on saanut tapauksen esitutkinnan valmiiksi.

Jos minä innokkaana luontokuvaajana seuraisin vaikka Facebookin suosituimmat luontokuvat, minulle näytettäisiin 90 prosenttisesti auringonlaskukuvia. Ihmiset peukuttavat värejä, vaikka kuvan viesti ja informaatioarvo, jopa tekninen toteutus olisivat tasan nolla.

Kun seuraan Facbookin viimeisimpiä, kohtaan todella hienoja oivalluksia ja tapahtumia, joita luonnossa kohdataan aniharvoin. Niistä oppii aina uutta, vaikkei kuva olisi saanut kuin pari peukkua, eikä koskaan päässyt koneen rakentamalle suosituimmuuslistalle.

Olen oppinut myös tuntemaan paremmin monia ystäviäni, kun näen heidän suhtautumisensa asioihin – niitähän ei minulle näytettäisi, jos seuraisin vain suositumpia.

Näin se rakentuisi mielenkiintoinen mediakin aikaan ja paikkaan sidottua sekä ennen julkaisematonta tarkistettua tietoa. Media, joka tarjoaisi selkeää lisäaroa. Siitä olisin valmis maksamaan jonkinmoisen tilaushinnankin. 50 vuoden Hesarin tilausputki katkesi tänä syksynä.

Tuossa aiemmin referoin iltapäivälehtiä, joissa viihteellisyys ja klikkijouralismi rehottaa somen jatkeena. Mutta kun menen Yle Arenaan, olen täysin hukassa. Sekin matkii someilmiötä.  Arena suosittelee tai tarjoaa eniten katsottuja. On todella vaikea löytää jotain ohjelmaa, josta kuulin pätkän vaikkapa autossa.

Arena ei ole vielä koskaan onnistunut suosittelemaan minulle sellaista ohjelmaa, johon olisin tarttunut. Ison pajan algoritmit eivät löydä minua - pitäisikö sanoa onneksi. Mutta jos en yläkulman suurennuslasilla löydä jotakin niin sitten menee hankalaksi.

Jos media haluaa erottautua somesta, mikä olisi tärkeää, niin aikaan ja paikkaan sidotut uutiset oikeilla faktoilla ilman ylenpalttista viihteellisyyttä on ainoa tie erottautua.

Lopuksi lainaan vielä Vanniset asiallisen hyvää kolumnia – ”loppujen lopuksi laadukkaassa uutismediassa ei ole kyse mistään muusta kuin sen tekijöiden määrästä ja laadusta. Media jaksaa juhlapuheissa korostaa omaa yhteiskunnallista tehtäväänsä. Sitä ei voi lunastaa ilman sisällöntuotannon laatua.”

Nyt ollaan jo valitettavan myöhässä. Nykyisen tilanteen korjaaminen vie aikaa ja vaatisi varmaan ison rahatukon lisäksi myös somen vastakohtaista media algoritmia, joka ohjaisi toimintaa muilla kriteereillä kuin klikkien määrällä ja artikkelin lukuajalla.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa 06.12.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Hikeennyin suosituksiin

Perjantai 16.7.2021 klo 21.42 - Kauko Niemi

 Voi toki olla osa syy hikeentymiseen on näillä helteilläkin, mutta ei ollut ensimmäinen kerta, kun menen Yle-Areenaan etsimään kuulemaani ohjelmaa ensimmäisenä pökätään – suosittelemme. No palaan tähän vielä uudestaan.

Jokainenhan tietää kuinka suuret nettitoimijat rakentavat sinulle algoritmejä ja tarjoavat sisältöjä sen mukaan. Vanhalle uutisihmiselle ja uutisnargomaanille se on vastenmielistä. Olenhan kiinnostunut uusista asioista enkä pätkääkään siitä mistä toiset tykkäävät.

Toki tähänkin voi jonkin verran vaikuttaa omalla käyttäytymisellään. Itse en tietoisesti ikinä tykkää päivityksistä, joissa on jotakin ravintola toimintaa, ryyppäämistä tai ylipäätään alkoholia. En edes onnittelumaljoista. Olen aika hyvin päässyt eroon niistä.

Minulla on myös FB:ssä tehtynä kirjamerkki – viimeiset julkaisut. En siis koskaan lähde selaamaan suosituimpia, mitä ensimmäisenä ja aina tarjotaan. Löydän siis jopa facesta paljon kiinnostavaa yleisen mölinän ulkopuolelta. Miksi ihmeessä minun pitäisi kiinnostua siitä mistä ihmiset ovat yleensä kiinnostuneita, juosta samassa laumassa. Huom käytän facea aina selaimella, en koskaan heidän omalla sovelluksellaan.

Sitten jos ei edes rakenneta algoritmejä, mutta kuitenkin suositellaan ilman minkäänlaista taustatietoa, niin onhan se ihan ufoa.

Tuossa Ylen tapauksessa tosiaan kuulin pätkän radiosta mielenkiintoista pohdintaa. Ajattelin kuunnella sen kokonaan Areenasta. Mutta olen niin yhteensopimaton Areenan kanssa. En tiennyt miltä kanavalta se tuli, mikä oli ohjelman muoto saati nimi. Toki audiotahan se oli, kun autossa sitä kuulin. En vaan seuraa mitään kanavaa vakituisesti ja tietoisesti. Autossa ja jopa TV:ssä napsuttelen kanavia, kunnes tulee jotain kuunneltavaa tai katsottavaa.

Ylen suurennuslasi-haku ei antanut mitään vinkkiä asiasta. Sen sijaan googlettamalla asia selvisi alle puolessa minuutissa ja ohjasi Ylen oikealle sivulle oikean pätkän pariin. Näin on tapahtunut aiemminkin.

Ryhmittely kuten Suosittelemme, Saatat olla kiinnostunut myös näistä, Rikossarjat, Suosikit, eivät todella auta. Yhteensopimattomuuteni taustalla on myös se, ettei tarkalleen ymmärrä taustalla olevaa luokitusta missä menee ajankohtaisohjelman ja uutisten raja, mikä on Parhaassa seurassa tai mikä Ymmärrä enemmän.

Tässä vaiheessa painotan, ettei Ylen tarjonta suinkaan ole sisällöllisesti huonoa, minulle vain suositellaan täysin vääriä asioita.

Olen elämäni aikana vastannut ehkä pari kertaa tutkimukseen tai kyselyyn – suosittelisitko tätä ystävillesi. Enhän minä voi suositella mitään, kun en tarkkaan tiedä ystävieni todellisia tarpeitaja jokaisella ystävälläni on erilaiset tarpeet. En todellakaan rakenna jokaisesta ystävästäni algoritmia.

Toki aloitan mielelläni syvällisen keskustelun, kun joku kaverini kysyy vaikkapa valokuvauksesta. Satunhan vuosien kokemuksesta tietämään aika paljon valokuvauksesta. Tällainen tarvekartoitus ohjaa sitten jonkinlaiseen suositukseen, joka olkoon mahdollisimman rehellinen ja realistinen ja samalla painottaen, että kyseessä on vain minun mielipiteeni näillä toiminnallisilla ja taloudellisilla reunaehdoilla.

Ja sitten kun menet nettikauppaan ja ryhdyt katselamaan annettuja tähtiä ja jätettyjä kommentteja, niin kannattaa tiedostaa, että kaupat latovat täysin itse näitä tähtiä ja positiivisia kommentteja. Olen pariin kertaa antanut sellaisen negatiivisen palautteen herätykseksi muille, jota ei sitten koskaan ole päästetty julkisuuteen.

Ole todella hereillä kun katselet suositus-tähtiä ja kommentteja, jos listalla ei ole yhtään negatiivista kommenttia, niin nettikaupan lista tuskin on rehellinen.

Sinähän voit suositella yleisen keskivertotiedon perusteella maistamaan jotakin, mutta et voi suositella keliaatikolle ruisleipää, vaikka ruisleipä olisi minkälaisissa terveysympyröissä parasta mahdollista.

Ehkä suositus on oikea sana, kun lain mukaan lääkäri voi suositella sinulle jotakin pilleriä, muttei voi koskaan määrätä sinua syömään niitä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 19.7.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Korona on toiminut muutosvoimana

Lauantai 19.12.2020 klo 19.49 - Kauko Niemi

Nyt on pakko jatkaa tämän kuun alussa kirjoittamaani blogia muutoksesta. Ilman koronaa ei valitettavasti olisi tapahtunut mitään merkittävää. Siis vain pientä hivuttautumista suuntaan tai toiseen.

Useampikin viime päivinä julkaistu tutkimus näyttäisi viittaavan siihen suuntaan, että koronasta on ollut paljon hyötyä. Ihmiset ovat joutuneet, onnistuneet, saaneet pysähtyä miettimään asioita, eikä paahtaa rutiinilla ja ympäristöpaineilla entiseen tahtiin.

Yritysasiantuntijat ovat aina sanoneet, että yrityksen suurimmat virheet tapahtuvat silloin, kun ollaan tyytyväisiä toimintaan. Tyytyväisyys hidastaa ja tappaa uuden kehitysksen ja tarpeelliset muutokset.

Muistan kun oli 1990-luvun lopulla haastattelemassa erästä Nokian johtajaa. Tuolloin alkoi olla selkeitä viitteitä Applen tulosta matkapuhelinmarkkinoille. Keskustelun viesti oli selvä. Nokialla oltiin varmoja, että he ovat noin 5 vuotta edellä tekniikassa, eikä Apple voi koskaan saada sitä etumatkaa kiinni. Tyytyväisyys ja varmuus paistoi, eikä ollut epäilystäkään muusta vaihtoehdosta. Todellisuus oli toinen, eikä 5 vuoden etumatka suojannut lainkaan.

Muutos on välttämätöntä, mutta miksi se on niin vaikeaa tehdä vapaaehtoisesti, kuten tuossa joulukuun alun blogissani mietiskelin. Muutoksen nopeus ja suuruus vaikuttavat merkittävästi kuinka sen koemme.

Vuosi koronan kanssa on osoittanut, että nopeus on ollut tässä tapauksessa monelle sietämätöntä. Monelle elämän tilanteen mukaan myös suuruus on koetellut pinnaa. Ja sekin kannattaa istuttaa tulevaisuuden realiteetteihin, että kun kaikki eivät ole pystyneet mukautumaan tilanteeseen, niin ensi joulunakin pähkimme samojen asioiden kanssa – ovatko etäisyydet kunnossa.

Pikkuhiljaa alkavat kuitenkin paljastua, että vuosi on tuonut paljon hyvää, nöyryyttä ja yhteisöllisyyttä, kun on ollut aikaa pysähtyä ja miettiä ihan perusasioita.

Ylen tuoreen selvityksen mukaan Suomalaisista 86 prosenttia on tyytyväisiä elämäänsä. Luku on suurempi kuin vuosi sitten. Lisäksi samaisen tutkimuksen mukaan yli kolmannes suomalaisista uskoo, että vuoden päästä onnellisuus omassa elämässä on lisääntynyt.

Yle on myös uutisoinut aiemmin, että myös huolestuneisuus on vähentynyt tänä vuonna: omasta terveydestä, läheisistä, toimeentulosta ja työssäjaksamisesta erittäin huolestuneiden osuus on pudonnut merkittävästi, alle kymmeneen prosenttiin, edellisiin vuosiin verrattuna.

Kriisit ja onnettomuudet saavat kansalaiset puhaltamaan yhteen hiileen. Sosiaalipsykologian tohtorikoulutettava Jennifer de Paola Helsingin yliopistosta uskoo, että yhteistyötä tehdään kansainvälisen kriisin aikana enemmän, ja se vaikuttaa myös ihmisten onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen. Kiitollisuus ja auttamishalu ovat osa onnellisuuden kokemusta.

Jyväskylän yliopiston selvityksessä 72 prosenttia kokee, että koronalla on ollut positiivisia vaikutuksia perheen lasten ja vanhempien välisiin suhteisiin. Toki uusi nopeasti muuttunut tilanne on aiheuttanut lyhytaikaisia ongelmia päivittäisissä järjestelyissä.

Viime viikolla julkaistu Sitran selvitys osoittaa myös, että koronaviruspandemia rajoituksineen on saanut suomalaiset tekemään terveellisempiä ja kestävää kehitystä tukevia valintoja arjessaan.

Sitran kyselyyn vastanneista 32 prosenttia kertoi muun muassa raivanneensa kotejaan ja ostaneensa enemmän kotimaista ruokaa. Sen sijaan kotimaanmatkailu ja maallemuutto eivät osoittautuneet kyselyn valossa niin suosituiksi ilmiöiksi, kuin olisi voinut kuvitella, kertoo Kestävä arki -projektin johtaja Markus Terho Sitrasta.

Sitra tulkitsee myös vahvasti, että osa muutoksista tulee jäämään myös käytäntöön, vaikka pandemia saataisiin nujerrettua.

Suurin kysymys onkin nyt, että kannattaako panna jatkuvasti hanttiin. Vuosikin näyttää olevan ihmiselle todella lyhyt aika tehdä pysyviä muutoksia. Aina kannattaa muistaa, etteivät muutoksien tarvitse olla pysyviä ja iankaikkisia. Aina voi palata takaisin vanhaan tai sitten tehdä vieläkin suuremman ja paremman muutoksen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 21.12.2020 ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa

Lauantai 21.11.2020 klo 16.21 - Kauko Niemi

Kuvankäsittelyohjelmat ovat pitkään olleet taitavissa käsissä varsin monipuolisia, joilla kuvia on tehostettu, kun ei ole pätkääkään välitetty totuuden mukaisesta dokumentaarisuudesta.

Vanha perinteinen PhotoFinlandia sai melkoisen arvostelyryöpyn tulosten julkistusten jälkeen. Kommenttien perussävy oli, ettei kuvilla ole juurikaan yhteyttä valokuvaustaitojen kanssa. Pitäisikö koko kilpailun nimi muuttaa KuvaFinlandiaksi? Kameran osuus jää kovin vähäiseksi tämän vuoden kilpailukuvissa.

Mainoskuvien manipuloinnit ovat niin itsestään selviä, ettei niiden tulkinnoissa välttämättä ole ollut vääriä ongelmia. Paitsi silloin kun kuvien luomat mielikuvat tuotteista ovat todellisuuden kanssa kokonaan eri planeetoilta.

Kuvien käsittely on nyt hiljaa hiipimässä ihan tavallisen kännykän käyttäjän arsenaaliin. Kun ennen kuvaa pidettiin dokumentaarisena elementtinä totuudesta ja sanottiin, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tänään on todettava, että yksi kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

Mietipä vaikka auringonlaskun kuvaa sosiaalisessa mediassa. Kun postaat mahdollisimman luonnonmukaisen kuvan, saa kuva kymmen tykkäystä. Jos taas säädät oranssien ja punaisten värien nupit kaakkoon, niin johan satelee tykkäyksiä.

Sehän on jokaisen ihmisen sisäänrakennettu halu tulla huomioiduksi ja siihenhän koko sosiaalisen median imuteho perustuu. Miksi et siis käyttäisi ylivärjättyjä kuvia. Etenkin kun kuvien muokkaus voi tapahtua helposti suoraan kännykässä. Ja jättää tulkinta katsojan silmiin.

Entäs kun siirrytään askelta kehittyneimpiin suorituksiin tai annetaan kuvien tulkinta koneen tehtäväksi. Ja sehän on varmaa, että huijarit markkinoinnissa kuin tavallisessa elämässä varmasti käyttävät kuvamanipulaatioita taitavasti hyväkseen. En luottaisi enää kuvat todistavaan voimaan.

Surkuhupaisa esimerkki koneen tulkinnasta tuli viime viikolla, kun viestintäasiantuntija Katleena Kortesuo päivitti kuinka kiva saada pyytämättä ventovierailta ihopainotteisia kuvia.

Hän oli vetämässä pariakin webinaaria, niin eikös joku laittoi Instagramissa kiitoksensa. Onneksi Instagram osasi varoittaa: tuhma kuva oli sumennettu, ja tekoäly varoitti, että kuvaa ei kannata klikata auki.

Kyseisessä tapauksessa kiittäjä oli ottanut kuvakaappauksen Kortesuon webinaarista, ja tekoäly tulkitsi hänen naamansa dick piciksi. Vastaavia konetulkintoja tulee melko usein. kun kone laskee vain paljaan ihon prosentuaalisen osuuden kokko kuvasta. Muista siis kuvasuhteet, kun seuraavan kerran lähettelet tissi- ja pippelikuvia.

Kuvan käsittelyssä siirrytään parhaillaan kokonaan uudelle tasolle, kun vaikkapa Adoben Photoshopin uusimman version ominaisuuksissa ei enää parannella värejä, terävyyksiä, lisäillä elementtejä toisista kuvista tai vaihdella taustoja jne.

Nyt ohjelma muuttaa hyvin yksinkertaisilla toimenpiteillä ulkonäkösi nuoremmaksi tai vanhemmaksi. Muuttaa lantiosi kapeammaksi, lantion sopivan pyöreäksi ja tissit suuremmiksi. Ja kaikki tämä ilman botoksia parilla napin painalluksella.
(oma kuvani tuossa blogin alussa on muokattu vain yhtä säätöä käyttäen)

Kokonaan eri asia on sitten se tilaisuus, kun joudut kuvia nähneiden kanssa kasvotusten, jolloin silmä ei ole saanut käskyjä muutoksista. Onpa noloa, kun henkilö ei tunnista sinua.

Ylen kolumnissa jyväskyläläinen toimittaja, kuvaaja Johanna Malinen ottaa osuvasti kantaa.

Malinen tuo esiin, kuinka yleensä kuvia pyritään manipuloimaan mahdollisimman huomaamattomasti, koska räikeää kuvanmuokkausta pidetään nolona. Tämä käy ilmi esimerkiksi siitä, kuinka julkkisten kuvanmuokkauksista uutisoidaan. Valoja, varjoja ja kontrasteja muuttavat filtterit ovat sosiaalisesti hyväksyttyjä tapoja muokata kuvista esteettisiä, mutta kehon ja kasvojen muotoihin kajoamista pidetään seuraajien huijaamisena.

Siitä, millaisia tunteita omien kuvien muokkaaminen aiheuttaa, ei juuri puhuta, koska kuvia muokataan salaa. Miltä sitten tuntuu nähdä älypuhelimen ruudulla itsestään paranneltu versio?

Kun Malinen vertaa muokkaamaansa kuvaa alkuperäiseen, hänelle tulee yhtäkkiä vähän paha mieli. On yllättävää huomata, kuinka omalle keholle sokeutuu parissa minuutissa. Ennen kuvanmuokkaussessiota olin alkuperäiseen kuvaan tyytyväinen, mutta äkkiä löydän itsestäni monta “epäkohtaa”, joista en ollut aiemmin tietoinen.

Helsingin Sanomat testasi kolmea kuvanmuokkausohjelmaa. Kolmea sovellusta vertaillessa huomaa nopeasti, miten niiden ominaisuudet keskittyvät pitkälti samoihin elementteihin.

Vaikka kuvamuokkausohjelmat mahdollistavat ulkonäöllä leikittelyn ja radikaalienkin muutosten tekemisen, ne ohjaavat käyttäjiään samaan suuntaan. Hyvältä näyttäminen vaikuttaa tarkoittavan hoikkaa vartaloa, tasaista ihoa ja symmetrisiä kasvoja.

Sovelluksiin jää äkkiä koukkuun ja kuvien käsittelystä on vaikeaa päästää irti. Miltä näyttäisin, jos kaventaisin kasvojani hieman lisää? Mitä jos huuleni olisivat vielä vähän paksummat?

Nyt ollaan siinä pisteessä, että herää kysymys, onko kaunistellun kuvavirran keskellä edes mahdollista tunnistaa, mikä on aitoa. Erilaiset ulkomuotoa silottelevat filtterit ja kaunistellut kuvat kiihdyttävät ulkonäköstressiä.

Kuvan kaikinpuolinen rooli on nyt muuttumassa vauhdilla ja se kannattaa jokaisen tiedostaa kaikissa eri kuvatilanteissa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa ma 23.11.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Keskustelua kehityksestä ja osaamisesta ja nyt etänä

Lauantai 9.5.2020 klo 21.07 - Kauko Niemi

Jos kehitys- ja arviointikeskustelut mielletään viestinnäksi ollaan terveellä polulla. Jos ne mielletään byrokratiaksi kannattaa sellaiset lopettaa.

Nykyiset toiminta- ja organisaatiomallit muuttaa toimintaa monen muotoiseksi.  Varsinkin nyt kun etätyö tulee varmasti jäämään osittain myös vallitsevaksi toimintamalliksi hyvine ja huonoine puolineen, kunnes se hioutuu ja asettuu osaksi jotakin.

Jonkin aikaa jo ennen koronaa on ollut erilaiset hajautetut toimintamallit, joko kustannus tai muista tuotannollisista syistä. Esimerkiksi monen yrityksen puhelinpalvelu saattaa olla vaikkapa Espanjassa. Tekninen tuki Intiassa.

Hajautuksesta muutama askel eteenpäin ovat tiimi-organisaatiot ilman esimiestä tai muuta johtajamallia tai johtamisbyrokratiaa. Silloin pelataan viestinnällä ja luottamuksella.

Itse olen kokenut kolmenlaisia kehitys- ja arviointikeskusteluja, joista yhdet olivat viestinnällisiä ja kahdet muut olivat luokassa hyödytöntä byrokratiaa.

Siinä hyödyllisessä paitsi oltiin konkreettisia, niin myös vuorovaikutteisia ja ennen- kaikkea jos joku oli hyvää tai huonoa niin selvitettiin miksi. Samalla rakentui yhteisymmärrys kummankin roolista asioista. Yritys enkä minä olleet järjestäytyneitä, joten näihin neuvotteluihin oli kytketty suoraan myös palkkakehitys.

Siis palaute ja kehitys- ja arviointikeskustelu ovat täysin kaksi eri asiaa kuten yksisuuntaisuus ja vuorovaikutteisuus tuppaavat olemaan.

Montakin astetta haastavammassa tilanteessa ollaan nyt kun sosiaalinen etäisyys tulee väkisinkin kasvamaan eikä vain koronan aikana vaan tulevassa uudessa normaalissa. Tilanne syntyi vaan niin äkisti, ettei tilanteen hallinta ja toimintamuodot vaan ole hetimiten hallussa.

Kuinka olla läsnä etänä – siinä onkin monella opettelemista. Pikavauhtia on syntymässä asiasta myös kirja.

Kolmen viestintä- ja toimittajataustaisen naisen HNY Groupin voimin syntyy kolmessa viikossa etätyökirjan, joka tulee painosta ja saapuu kauppoihin touko-kesäkuun vaihteen tuntumassa. Vetojuhtana asiassa on toiminut Elina Yrjölä.

Kirja käsittelee etätyökonkarifirmojen ja -ihmisten vinkkejä, on itseohjautuvuutta etätyön ja kriisin aikaan, on etäkoulun johtamista, on tulevaisuudentutkijan näkemystä, on asiaa luottamuksesta ja tunteista etäyhteisössä – ja mikä parasta, myös nuorison ohjeita eli e-sporttihäiskän "born virtual" -yhteisökokemuksia. Hän esimerkiksi suosittaa punaisen luurin käyttöä – eli kun otetaan vaikea asia puheeksi etänä, sovitaan, että jos tilanne alkaa tuntua pahalta, voi vain painaa punaista luuria.

Punainen luurihan sotii kaikkia keski-ikäisten käsityksiä vastaan – mutta on itse asiassa nerokasta, koska se purkaa valtasymmetriaa ja lisää turvallisuudentunnetta. Punaista luuria ei tietenkään voi painaa ikuisesti, eli asiat kyllä käsitellään ennemmin tai myöhemmin.

Ylen laajassa artikkelissa – kehityskeskustelu tuo järjestelmällisyyttä ja johdonmukaisuutta johtamistyöhön. Se on tapa pitää esimies-alais -suhteet kunnossa, sanoo johtamisen professori Janne Tienari Svenska Handelshögskolanista.

Yleisesti kehityskeskusteluissa asetetaan yhdessä tavoitteita työuralle ja seurataan niiden saavuttamista. Tarkoitus on pysähtyä yhdessä katsomaan, missä mennään.

Tienarin mukaan työntekijä määrittää, kuinka paljon aikaa keskusteluun tarvitaan, ei kiireinen pomo.

Molemmilla pitää olla tunne, että kuunnellaan puolin ja toisin - vuorovaikutetaan. Kyse ei siis ole yksittäisten projektien arvostelusta tai palautteen antamisesta.

Itse olen useasti verrannut palautteen antamista koiran kouluttamiseen. Koiran motivaatio loppuu välittömästi, jos hän ei heti saa palkkioksi herkkupalaansa. Kun koira suoriutuu hienosti tänään ja sinä kehut sitä huomenna, niin koira ei ymmärrä lainkaan mistä ja miksi häntä kehutaan, kun on laiskana lötkötellyt koko päivän.

Näin se menee ihmistenkin suhteen. Viivästetty palaute ei tunnu missään, etenkin kun välissä palautteen saaja on ehtinyt miettiä, eikös se nyt kelvannutkaan.

Sama kuin palaute annetaan yrityksen vuosijuhlassa kerran vuodessa. Kehutaan vähän sieltä sun täältä, joka ei kohdistu mihinkään konkreettiseen. Eli ei kehitä toimintaa oikein mihinkään suuntaan. Ja onhan se vain jokavuotinen rutiini.

Omalta kohdaltani huippupalaute oli kun sain julkista tunnustusta yrityksen vuosijuhlassa elokuussa ja sitten joulukuun alussa potkut. Muutaman kerran tietysti piti miettiä mikä oli syy ja mikä seuraus.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 11.5.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Miksi me tyydymme keskiarvoiseen

Sunnuntai 3.5.2020 klo 9.11 - Kauko Niemi

Yleinen käsitys on, että erinomaisuudella, luovuudella, parhaalla toteutuksella pärjää muita paremmin. Hyvää tavoiteltiin, mutta priimaa pukkaa.

Meitä jopa neuvotaan, ettei kannata tuhlata aikaa eikä rahaa, jos ei lopputulos ole parasta. Kaiken hyvän mittaaminen alkaa jo koulusta ja kasvatus kohti parasta.

Nyt ollaan hyvää vauhtia lipsumassa priimatavoitteita ja yksilöllisyydestä ja hyväksytään keskiarvoistuminen ja suurin syyllinen on niin sanottu tekoäly. Laiskuuttamme ja asioiden nopeuttamiseksi annamme liikaa päätösvaltaa tekniikalle, joka ei lainkaan ole kypsä läheskään kaikkeen minkä jo tänään hyväksymme tapahtuvaksi.

Yle:n ulkolinja-dokumentissa osoitettiin kuinka miljoonien ihmisten pimeätyöntekijäporukka eri puolilla maailmaa opettaa tekoälyjärjestelmiä ja saavat työstään keskimäärin 3,31 euroa tunnissa.

Some-jätit ovat joutuneet palkkaamaan runsaasti väkeä sensuroimaan julmaakin sisältöä. Tekoälyllä on vielä paljon opittavaa, eikä sen päätettäväksi pitäisi antaa kovinkaan suuria päätöksiä. Tuskin istuisin turvallisin mielin esimerkiksi  itseohjautuvaan autoon.

Omakohtaisesti sain parisen viikkoa sitten viesti Facabookilta, jossa he luokittelivat minut epäluotettavaksi ja lupasivat rajoittaa päivityksieni jakeluita osittain epäluotettavina.

Kyse oli yhdestä linkistä, missä kerrottiin sairaaloissa annettavista C- ja D-vitamiineista ja niistä saaduista tuloksista. Vastaavaa tietoa ovat kertoneet lähes kaikki maailman suurimmat mediat. Tietenkin, jos olisin kertonut asian vain kirjoittaen ilman linkkiä, niin olisiko Facebookilta syntynyt sama ratkaisu pelkän Suomenkielen perusteella.

Siis kuka on onnistunut syöttämään Facebookille tiedon, etteivät nämä useissa sairaaloissa eri puolilla maailmaa tehtävät selvitykset olisikaan luotettavia.

Mitä tapahtuisikaan, jos vaikkapa surullisen kuuluisa Ruokavirastomme saisi ujutettua somejäteille, ettei virallista, hyväksyttyä tutkimustietoa saisikaan jakaa julkisesti.

Ja onhan niitä tapauksia, joissa some-jättien tekoäly tutkii välitettäviä kuvia kuinka suuri osuus kuvasta on paljasta ihoa. Tällä perusteella järjestelmä sensuroi kuvan ja viestin pornokuvana, vaikka kyse olisi ollut ihotautilääkärin selvitys allergiaihottumasta.

Tietokirjailija Petteri Järvinen esitteli Facebook-tilillään kuinka tekoäly väittää tunnistavansa kuvia, mutta sellaisesta olemme vielä kaukana. Neuroverkot ovat pelkkää matematiikkaa, eivätkä ymmärrä kuvan sisällöstä mitään. Vertaavat sitä vain aiempaan opetusaineistoon.

Petteri Järvinen teki juuri muutamia kokeita Microsoft Officen kuvantunnistuksella. Lähtökohtana oli hänen lähiseudun koirasta ottama kuva. Aika kiinnostavia tuloksia, jotka valottavat nykyisen "tekoälyn" toimintaperiaatetta. Kokeilussa kuvasta tai sen osista tunnistettiin koira, eläin, kissa jopa lehmä.

Yksittäinen kuvat tai tekstit irrotettuna kokonaisuudesta ei voi tuottaa priimaa ja kuitenkin annamme tällaiselle toiminnalle yhä enemmän valtaa käytännön elämässä ja liiketoiminnassa.

Pari viikkoa sitten Yle.fi-sovelluksen kehittäjät saivat Googlen sovelluskaupasta automaattiviestin. Yle.fi-sovellus oli poistettu kaupasta koska se ”rikkoi yhtä tai useampaa Googlen sääntöä”.

Google-kaupassa oleva Yle.fi-sovellus toimi aivan kuten pitikin. Mutta keskellä koronaa Googlen robotit kuitenkin epähuomiossa tulkitsivat julkisen palvelun uutistoiminnan vahingolliseksi.

Yle News Labin päällikkö Jukka Niva sanoo omassa blogissaan; Elämme nyt maailmassa, jossa globaalit internetyhtiöt säätelevät sitä mitä kuluttajat sovelluskaupoissa, somessa ja Googlen hakutuloksissa näkevät. Jos Googlen arviointiautomatiikka niin päättää, sovelluskaupasta uutissovelluksia etsivä ihminen ei näe kuin ne uutispalvelut, jotka Googlen automatiikka katsoo kansalaisille sopiviksi.

Maailmaa vuonna 2016 ravistellut Cambridge Analytica -skandaali Yhdysvaltojen presidentinvaalien yhteydessä muutti tilannetta merkittävästi. Silloin vasta havahduttiin läpinäkymättömän some-personoinnin vaaroihin.

Tiedonmäärä on niin valtava ja sen nopeus arvaamaton, että tietenkin tarvitsemme tekniikkaa hyödyntämään sitä. Nyt vain pitää harkita ja tiedostaa millaisen vallan annamme viimekädessä koneelle, joka osaa käsitellä matemaattisesti yhden asian kerrallaan eikä hahmoja inhimillistä kokonaisuutta.

Pelkällä tekniikalla ei ainakaan tällä hetkellä synny priimaa vaan saamme keskiarvoisuutta. Joskus onnistutaan paremmin ja toisinaan taas ei.

Keskiarvoisuus korostuu erityisesti koululääketieteessä. Ristiriita tulee jo siinä, että tutkimukset tehdään suurilla otoksilla keskiarvoisesti, mutta ihminen on aina yksilö. Matemaattisesti keskiverto ihminen tarvitsee matemaattisesti synnytetyn keskivertopillerin, joka ei suinkaan takaa yksilöllisen ihmisen terveyttä.

Tämä kannattaa katsoa ja oppia ymmärtämään kuinka älykäs on tekoäly.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 4.5.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Vastuullisuudella vatulointia

Sunnuntai 15.9.2019 klo 11.43 - Kauko Niemi

Tunsin itseni vastuulliseksi viime viikolla. Käytin heinä-elokuun vaihteessa majoitusta Ähtärissä. Poikkeuksellisesti lasku luvattiin lähettää jälkikäteen sähköpostilla. Majoituksessa kun ei ollut vastaanottoa. Avain oli koodin takana.

Laskua ei kuitenkaan kuulunut, niin soitin nyt puolentoista kuukauden kuluttua ja kyselin laskua. Majoittaja oli kirjoittanut sähköpostiosoitteeni väärin. Asia selvisi, lasku on maksettu ja lisäbonuksena vastaanotin kiitokset rehellisyydestä, siis vastuullisuudestani. Ainakin omasta mielestäni.

Vastuullisuus tulee vastaan joka käänteessä. Mitä se sitten oikein tarkoittaakaan, kun yritys tai ihminen viestii vastuullisuudesta. Yritys on vastuullinen jossakin asiassa ja sama yritys on toisessa asiassa vastuuton. Tai sitten kuten Jokipiin Pellava, joka ei ole koskaan käyttänyt tuotannossaan kemikaaleja, vaan ollut vesihöyryn varassa vuodesta 1920 lähtien. Juuri pyörineen Habitare-messujen teemana oli vastuullisuus. Vaikkapa huonekaluja, joissa ei käytetä liimaa.

Ylen kolumnissa Pekka Seppänen ihmettelee osuvasti samaa asiaa. Jos vastuullisuus on yhteiskunnassa tärkeää, yhteiskunnan pitäisi määritellä mitä vastuullisuus on. Yhteiskunnan tulisi siinä tapauksessa myös laatia pelisäännöt ja valvoa niiden noudattamista. Itsesääntely on kaunis ajatus, mutta ehkä silti on parempi, että kukaan ei ole tuomari omassa asiassaan.

Keskustelin viime viikolla sijoitustustoiminnan vastuullisuudesta Elite Alfred Bergin toimitusjohtaja Daniel Pasternackin kanssa. Sijoittamisen näkökulmasta tuntuu tuon keskustelun jälkeen huomattavasti järkevämmältä ohjata rahoja yritykseen, joka kehittää vaikkapa aurinkoenergiaa, kuin ostaa puhdasta omaatuntoa jollain lentopäästöjen korvauksilla tai vastaavilla.

Pasternackin arvion mukaan tällä hetkellä vielä vähemmistönä oleva vastuullisuus sijoittamisessa nousee merkittävään rooliin nopeammin kuin osaamme arvioidakaan. Eli rahoja kanavoidaan ainakin sijoittajan omasta mielestä hyvän edistämiseen mieluummin kuin maksellaan oman tunnon tuskissa jotain tilapäisiä kertamaksuja.

Vastuullisuuden määrittäminen sijoittamisessa on tietysti jokaisen sijoittajan arvopohjaan sidottu. Omakohtainen tilanne olkoon tässäkin esimerkkinä, koska haluan päästä eroon Kemiran muutamista osakkeista. Luonnon ja luomun ystävänä en todellakaan halua olla mukana lannoiteteollisuudessa, enkä muutenkaan edistää kemianteollisuutta.

Meistä jokainen on sijoittaja.  Halusimme tai emme, olemme kaikki sijoittajia. Oma asunto on sijoitus. Eläkkeemme maksetaan sijoitustuotoilla. Pankki sijoittaa tilillä olevat varamme uudelleen. Töiden vähentäminen on sijoittamista vapaa-aikaan. Huoli omasta tulevaisuudesta, mutta myös maapallosta voi olla motiivi aloittaa vastuullinen osakesijoittaminen. Näin lohdullisesti todetaan sijoittaja.fi sivulla.

Kuinka moni asunnonostaja miettii elämänsä suurinta sijoitusta, rakennusyhtiön vastuullisuuden näkökulmasta. Rakentamisen laatuongelmat ovat jokapäiväisiä. Onneksi ei vielä kovin usein asunnon rakentaminen jää kokonaan kesken ja ostaja menettäisi rahojaan.

Itselläni on tällä hetkellä kaksi rakennusyhtiötä sulkulistalla, joiden asuntojen ostoja pidän liian suurena riskinä. Yritysten toiminta ja kytkökset eivät ole minun kriteereiden mukaan vastuullisia.

Otetaanpa tähän ajatusleikki vastuullisuudesta, siitä kuinka suomalaiset ihmiset lihovat ja sairastuvat enemmän ja enemmän. Toimivatko silloin elintarviketeollisuus ja kauppa tässä asiassa vastuullisesti, kun yrittävät myydä vain mahdollisimman paljon epäterveellistä ja lihottavaa ruokaa?

Jos yksittäisen ihmisen pitäisi valita sijoituskohteeksi tässä tilanteessa vastuullisesti toimiva kauppaketju, niin sen kassoilla ei olisi makeisia. Sen päivittäisissä tarjouksissa ei olisi huikeita houkutuksia sokeroiduilla virvoitusjuomilla. Vaan parhaille myyntipaikoille olisi sijoitettu tutkitusti terveellisiä tuotteita. Se olisi kaupan vastuullisuuden suunta.

Toki lihavuusongelman poistamista ei tulisi sälyttää kokonaan ruokateollisuuden ja kaupan vastuulle. Yhteiskunnan lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin voisi kuulua vaikkapa huomattavan reilu, koukuttavan lisätyn sokerin verotus.

Seurauksena suomalaisissa kodeissa heitetään sekä vastuullista että vastuutonta ruokaa roskiin 120–160 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä selvisi viime viikon hävikkiviikon raporteissa.

Se tarkoittaa jokaista suomalaista kohti 20–25 kiloa vuodessa. Roskiin päätyvän ruuan päästöt vastaavat noin 100 000 keskivertohenkilöauton vuosittaisia hiilidioksidipäästöjä.

Vastuullisuus ei ole koskaan yksittäinen teko silloin tällöin, vaan sen pitää olla luotettavasti läsnä kaikessa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 16.9.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)