Siirryn seuraamaan tekoja en puheita

 
Päivänpolitiikka on nykyisin muutaman vuoden jakso, jossa näyttää olevan ainoaa tavoitteena on hinnalla millä tahansa oman puolueen ja itsensä pärjääminen seuraavissa valinnoissa. Eikä tällaisella teatterilla olen juurikaan mitään tekoa tavallisen ihmisen elämän ja hyvinvoinnin kanssa.

Hyvä ja luotettava elämä rakentuu kymmenien vuosien jaksoissa, eikä kuukauden kinaamisella ja räksyttämisellä. Parhaillaan kinataan jopa hallituksen sisällä mitä saa sanoa ja mitä ei. Puhuminen ja tekeminen ovat todellakin kaksi eri asiaa.

Enkä usko siihenkään, että nykyisellä hallituksella olisi yhteisymmärrys edustajien kielenkäytöstä. Siis sellainen ymmärrys mitä presidentti Stubb peräänkuuluttaa tänään.

Itse olen vuosikymmeniä äänestänyt kaikissa mahdollisissa vaaleissa, mutten koskaan puoluetta tai jotain suunsoittajaa, vaan valinnalla, että joku tärkeä asia etenisi ja toteutuisi. Neljä vuotta on lyhyt aika yhteiskunnan kehityksessä. Neljä vuotta on pitkä aika etenkin rääväsuisille, omaa etuaan ajaville kokemattomille nykypolitiikoille ja demokratian vastustajille.

Entinen työkaverini Terho Puustinen päivitti Facebook-syötteessään osuvasti ennen tätä sakeaa soppaa, että meiltä puuttuu valtioviisautta. Hallitukset eivät ole toimineet strategisesti 20 vuoteen, eivätkä pääministerit ole kyenneet luomaan innostavia visioita, jotka vahvistaisivat kansalaisten, yritysten ja omistajien luottamusta Suomen tulevaisuuteen.

Parhaillaan käytävä poliittinen näytelmä Orpon johdolla ei varmastikaan ole päättynyt. Kokoomuksen ja perussuomalaisten alamäki vain todistaa tämän blogini keskeistä viestiä – nyt ei ole varaa ryhtyä rehellisiin ja kauaskantoisiin tekoihin. Höpötetään ja näytellään vain politiikkaa.

Pahaa pelkään, että jos nyt olisi vaalit, niin jättäisin äänestämättä, vaikka tiedänkin tasan tarkkaan, että se on oikein huono ja toimimaton vaihtoehto.

ps - tämä taitaa olla eläni ensimmäinen jyrkkä poliittinen kannanotto - nyt ei pystynyt pidättelemään