Ettei vaan tulisi takatalveaPerjantai 1.3.2024 klo 17.36 - Kauko Niemi
Herääkö maailma talviuniltaan. Tämän talven lämpötila oli yleisesti 1‒3 astetta pitkän ajan keskiarvoa alempi. Näin tekivät myös Ähtärin eläintarhan karhut viime viikon puolivälissä. Heräämisaika vaihtelee hieman vuosittain, mutta nyt ollaan melko normaalissa syklissä. Maaliskuun ensimmäisenä Suomi sai virallisesti uuden presidentin. Onnea uuteen pestiin presidentti Stubb. Mediakin on jo ehtinyt avata salaisen arkkunsa, kuinka Sauli huutaa puhelimeen ja ärtsisti komenteli ties ketä. Siis se vakaa ja uskottava tasavallan presidenttikö. Kyllä Niinistö saa joka tapauksessa täydet peukutukset. Onhan hän kyselyn mukaan Suomen kaikkien aikojen paras presidentti. Samana päivänä monista uhitteluista huolimatta Aleksei Navalnyin muistotilaisuus pidettiin Moskovassa sijaitsevalla Marinon esikaupunkialueella sijaitsevassa kirkossa. Yllätys, yllätys tilaisuus oli avoin. Mitä se avoimuus sitten tarkoittaakaan, kun naapurin hallintoon on iskenyt synkkä takatalvi ja se kontrolloi nyt suruakin. Yksikään ruumisauto ei ole suostunut/uskaltanut kuljettamaan ruumista siunaustilaisuuteen. Ruumis saatiin kuin saatiinkin kirkolle. Paperisesta talviunestaan yrittää herätä myös itsetietoisena ja itsevarmana esiintynyt Helsingin Sanomat. Syventävien sisältöjen päätoimittaja Laura Saarikoski on irtisanoutunut HS:n palveluksesta. Parisen kymmentä muuta seuraa Saarikoskea. Päätoimittaja Erja Yläjärven ja Laura Saarikosken tiedotteet olivat melkoista puppusanageneraattorin tuotosta. Sata kertaa enemmän markkinointia kuin journalismia. Itse olin 46 vuotta putkeen paperisen Hesarin tilaajana. Sen jälkeen hetken sähköinen asiakas. Yhdessä vaiheessa ”myötähäpeäni” oli niin voimakasta, että silmäilin Hesarin vasta iltapäivällä. Unkari ei meinaa herätä talviunestaan millään. Miten ihmeessä yksi mies voi vitkutella tuolla tavoin. Mielenkiintoista nähdä millaisilla peukutuksilla Orban jatkaa menestystään. Itselläni ei ole muuta kuin turistikokemusta unkarilaisuudesta. Suomessa asuva tuttavani kommentoi tilannetta sanomalla, että häntä hävettää julkisesti tunnustaa itsensä unkarilaiseksi. Toivottavasti Suomen toiseksi arvostetuin uutisankkuri Matti Rönkä ei vaivu talviunille. Matti Röngän viimeinen uutislähetys viime keskiviikkona kello 20.30 tavoitti 1,3 miljoonaa katsojaa. Röngän viimeinen uutislähetys oli tämän vuoden katsotuin tavallinen uutislähetys. Röngän ansiot perustuvat työn laatuun, eikä somekeikistelyyn. Siinä on iso ero, niin kuin oli suosituimman uutisankkurin Arvi Lindinkin kohdallakin. Talviunilta on herätelty reserviläisetkin. Puolustusministeri Antti Häkkäsen yksi lausunto, herätteli laajoja joukkoja. Valtaosa aktivoituneista halusi erota reservistä ja tänä vuonna reservistä onkin eronnut yhteensä 1 435 reserviläistä, joista 1 200 helmikuun aikana. Viime vuonna reservistä eronneita oli koko vuonna 1 650. Toki on sitten sellaisia, jota haluavat takaisin reserviin. Helsingin Sanomien yleisönosastolla 62 vuotias haluaisi palata takaisin reserviin, sillä hän uskoo, että tarpeen niin vaatiessa olisi minulla vielä jotain annettavaa Suomen Puolustusvoimille. Niinistön viimeiseksi jäänyt armahdus viime viikolla koski sotilasarvon palauttamista. Presidentin esittelyn päätöksestä selviää, että Vantaalta oleva mies oli pyytänyt, että hänen menettämänsä sotilasarvo, tykkimies, palautettaisiin. Toive toteutui. Minäkin heräsin miettimään, että mikähän mahtaa olla minun sotilasarvoni varusmiespalvelun ja sen jälkeen neljästi kertaamassa olleella? Tätä tietoa ei löytynyt Santahaminan portilta, Uudenmaan aluetoimistosta. Neuvottiin tiedustelemaan Sotilaslääketieteenarkistosta Viitasaarelta. Vastaus oli, että on kansallisarkiston kamaa. Tunnustan – tuplasti arkistokamaa siis. Mutta eniten tässä menneen talven lumia miettiessä juuri nyt ihmetyttää tuon herra Putinin terveydentila. Millä keinoin tuollaisissa paineissa voi olla sairastumatta. Ei ainakaan niin sanottu normaali ihminen pysyisi terveenä. Olisi varsin mielenkiintoista nähdä herran veriarvot ja muut hyvinvointia mittaavat arvot. Toisaalta emmehän me tietenkään tiedä mitä tai millaisia sairauksia herra on läpikäynyt. Siinäpä moni hyvinvointiguru, jopa lääketieteen tutkijat voisivat olla huulipyöreänä ja miettiä hyvinvointisuositusten todellista merkitystä. Sinä päivänä, kun tämän herran terveys pettää, soisi maailmalle mahdollisuuden saada tutkimusnäytteitä mitä biologisesti oikeasti on tapahtunut. Nyt alkavat aamut valoistua, mutta takatalvi iskee liian monella taholla päivittäin, mutta uskotaan Stubbin virkaanastujaispuheen viestiin, ettei kannata kaikkia pelätä.
Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 4.3.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00 Lisää aiheesta:
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Navalnyi, Sali Niinistö, Alexander Stubb, Helsingin Sanomat, reselvi, Putin, Ähtärin karhut, Unkari, Orban, talviuni, |
Some tuli ja voittiPerjantai 16.2.2024 klo 14.21 - Kauko Niemi
Tuolla tammikuun alkupäivinä blogissani totesin, että nyt on edessä historialliset presidentinvaalit. Ensi kertaa valtakunnallisten vaalien historiassa somen rooli nousee niin sanotusti stagelle ja alkaa vaikuttamaan sekä hyvässä että pahassa. Ja näinhän siinä selkeästi sitten kävikin. Toiset ehdokkaat osasivat sen paremmin ja toiset huonommin. Tämän kertainen voittaja osasi paremmin. Matkassa on kovasti paljon asenteellista painolastia. 19 vuotiaan TikTok elämää viettävän ihmisen ääni vain on ihan yhtä merkittävä kuin sen mummon, joka kauppareissulla näkee tien poskessa vaalitelineessä ehdokkaan kuvan ja numeron. Omalla kohdallani somekanavissa näkyi vain Alexander Stubb siitäkin huolimatta, että koneillani on ohjelmat, jotka estävät mainonnan näkymisen. Minun ei olisi pitänyt nähdä yhtään maksettua ehdokasmainosta. Ehkä Stubbin porukka osasi hyödyntää somea ilman euroja. Kuinka onnistumme sitten kiertämään ”kaupallisuuden?” Esimerkiksi tiedän tilanteita Facebookissa, joissa on ostettu mainostilaa jollekin tuotteelle ja kun on tehty henkilökohtaisia siviilipäivityksiä ja kerrottu samasta tuotteesta, niin alusta on poistanut näitä päivityksiä. Somekanavien vähättely tiedotus- ja vaikutuskanavina on syytä lopettaa viimeistään nyt, kun arvioimme presidenttivaalien kampanjointia ja yritämme vaikuttaa nuoriin. Tosin juuri viime viikolla Eduskunnan henkilöstölle on kerrottu, että sosiaalisen median sovellusten riskit on arvioitu uudelleen. Tämän perusteella eduskunta pyytää poistamaan talon laitteilta Tiktok-sovellukset helmikuun loppuun mennessä. Tiktokin asentaminen on vastedes teknisesti estetty maaliskuusta alkaen. Ohje koskee myös kansanedustajia. Eduskunnan ohjeistus koskee vain eduskunnan antamia laitteita. Esimerkiksi kansanedustajilla on yhä mahdollisuus käyttää Tiktokia omilla laitteillaan. Ohjeistus ei siis tarkoita Tiktokin käytön kieltämistä. Kansanedusta Aura Salla on esittänyt Tiktokin kieltämistä kokonaan, mutta piiri pieni pyörii. Salla toimi ennen kansanedustajan uraa yhdysvaltalaisen Metan [Facebookin] EU-asioista vastaavana johtajana. Tiktok on kiistanalainen palvelu. Sitkeät tarinat antavat ymmärtää, että Kiina kerää Tiktokin kautta tietoja maailmalta. Kukaan ei ole sitä pystynyt todistamaan. Presidentin vaalien aikana Suomessa ei tullut esiin vieraan vallan tai ihan vaan vastustajien verkkovaikuttamisia, joten siinä mielessä some selvisi melko puhtain paperein. Nämä viikot ovat myös osoittaneet rahavirtojen uusjaon ja esimerkiksi suomalaisen median voimakkaasti muuttuneen tilanteen, joka ei lupaa helppoa tulevaisuutta journalistiselle tiedonkululle. Journalistiliiton mukaan vuodesta 2017 ulkomaiset toimijat ovat kasvattaneet osuuksiaan suomalaisesta mediarahasta peräti 152 prosenttia. Kotimaisten toimijoiden kasvu on ollut 28 prosenttia. Vuonna 2022 Suomessa yritykset panostivat sosiaalisen median mainontaan ja hakukonemainontaan jopa 2,5-kertaisen määrän verrattuna vuoteen 2017. Sosiaalisen median vähättely mainos-, vaikuttamis- ja informaatiokanavana on syytä lopettaa heti ja oppia käyttämään kanavia hyödyllisesti. Yhdyvaltalaisista aikuisista käyttää Tiktokia keskimäärin 54 minuuttia päivässä. Facebookia 31 minuuttia päivässä, X:ää (twitteriä) 34 minuuttia päivässä. Suomessa suosituin kanava viime vuonna oli YouTube, sillä on 4,62 miljoonaa käyttäjää. Toiseksi suosituin on Facebook, 2,4 miljoonaa käyttäjää (laskua -100 000 käyttäjää vuodesta 2022) ja kolmatta sijaa pitää Instagram, 2,3 miljoonaa käyttäjää (laskua -100 000 käyttäjää vuodesta 2022) Nyt en odotan uudelta presidentiltä viestejä sannamarin tyylisesti, kuinka hyvä minä olen, vaan niinistömäisesti kuinka hyvin asiat ovat. Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 19.2.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00
Lisää aiheesta: Eu sai Instagramin kertomaan, miksi sinulle näytetään tietty mainos Google aloittaa probagandan vastaisen kamppanjan EU-vaalia ennen Näin Taylor Swiftistä tuli supertähti, jonka valta näkyy politiikassakin Yhdysvalloissa kolmannes republikaaneista uskoo Taylor Swift -salaliittoteoriaan, kertoo kysely Stubb joutui huijausten kasvoiksi Ylen päätoimittaja yllättyi Haaviston vihjattua vaaleihin vaikuttamisesta . . .
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, some, someviestintä, Alexander Stubb, presidentti, Tiktok, |
Kansa on puhunut - pulinat poisSunnuntai 11.2.2024 klo 21.02 - Kauko Niemi Seuraavat kuusi vuotta mennään kahdeksikkoa ja hymykuopat sen kun syvenevät.
Jokohan sadan vuoden kuluttua oltaisiin niin tasa-arvoisia, ettei ihmisen koolla, ulkonäöllä, sukupuolella tai millään muullakaan olisi mitään kytköksiä ja ennakkoluuloja ihmisen niin sanottuun osaamiseen ja sisäiseen laatuun. Kun faktat muuttuvat tarinoiksi ja keksittyjä tarinoita ryhdytään levittämään faktoina, niin näin ei synny parasta mahdollista lopputulosta. Kun vaaleissa kisa tiukkenee, huomio kiinnittyy sivuasioihin, kirjoittaa Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan. Juuri näinhän kävi viimeisten päivien aikana. Muut kuin poliittiset seikat saavat ison roolin, ainakin kun ehdokkaat olivat monilta perusnäkemyksiltään kovin lähellä toisiaan. Alexander Stubbin äänestäjistä 40 prosenttia on sitä mieltä, että vastaehdokkaan seksuaalinen suuntautuminen ei ole presidentille sopiva. Jonkin tasoista kampanjointia, eikä suinkaan luotettavaa tutkimusta oli asiasta tehty ”tutkimus.” Sen mukaan kolmannes äänestäjistä on Haaviston seksuaalista suuntautumista vastaan. Tosin ”tutkimuksen” tulos perustuu vain vajaat 400 henkilön mielipiteeseen. Ja kuinka nämä henkilöt ovat todellisuudessa vastaajiksi valikoituneet? Herää siitäkin ihmettelyä. Toki me kaikki muodostamme mielikuvia ihmisen ulkoisen olemuksen perusteella, tietämättä tai tuntematta ainuttakaan asiaa ihmisen sisäisestä elämästä. Niinkin yksinkertainen fakta-asia kuin sukupuoli on hiertänyt vuosisatoja ihmisten elämää. Nainen ei voi olla monessakaan asiassa yhtä hyvä kuin mies. Metoo nosti asiaa pinnalle, mutta asia ei järin voimakkaasti edennyt. Taustallahan ovat eri kulttuurit ja ennen kaikkea uskonnot, jotka eivät perustu minkäänlaiseen naisen todellisuuteen ihmisenä ja osaajana. Ylen tuoreessa jutussa nuori tamperelainen nainen Eerika Komi, 22, pääsi ison urheiluliikkeen suksiosaston myyjäksi ensimmäisenä nuorena naisena. Työkavereiden kanssa hommat sujuivat, mutta asiakkaat kyseenalaistivat Komin ammattitaidon toistuvasti. Asiakkaat kommentoivat, että osaatko ja ymmärrätkö suksista yhtään mitään. Nuori nainen sai toistuvasti kertoa, että hiihtää tuhansia kilometrejä talvessa, ja jotain suksista oppinut tietämäänkin. Sen kuultuaan asiakkaat yleensä rentoutuivat. Viime viikolla on laaja artikkeli Helsingin Sanomissa henkilöstä, jolle oli kertynyt pituutta reippaan puoleisesti. Hän joutuu lähes päivittäin ottamaan kantaa täysin vieraiden ihmisten kannanottoihin. Onko ihmisen pituus sitten hänen itsensä hallittavissa? Ei ihmisessä välttämättä ole mitään vikaa, vaikka olisi muita pidempi tai lyhyempi. Pitääkö johtajan olla iso ja jämäkkä, ollakseen vaikutusvaltainen ja uskottava. No ei. Tuttavapiiriini kuuluu Suomeen jo vuosikymmeniä sitten muuttanut ja monissa suomalaisissa vaaleissa äänestänyt henkilö. Hän arvioi oman kokemuksensa pohjalta, että suomalaiset varmasti vierastavat Antonio Floresin tummempaa ihonväriä. Jos Haaviston kumppanina olisi vaalea suomalainen mies, olisi tuttavani kokemuksella vieroksunta ollut vaaleissa vähäisempää. Seksuaalisuudesta voisi myös kysyä – jos kaksi ihmistä tykkää toisistaan ja jopa rakastavat toisiaan, niin mitä väliä sillä on mitä on jalkojen välissä. Mittava somekohu leimahti myös, kun Ylen uutistenlukija Matti Rönkä kysyi: ”Ihan suomeksi sanottuna, tässähän voi tulla eteen esimerkiksi toisen ehdokkaan Pekka Haaviston sukupuolinen suuntautuminen. Miten sen kanssa voi kampanjoida? Jos voi arvailla, että on ihmisiä, joille se on punainen vaate, tai vaikeasti hyväksyttävä asia?” Pitää myös muistaa, että Haavisto oli jo kolmatta kertaa presidentin vaaleissa ehdokkaana, eikä hänen sukupuolista suuntautuneisuutta aiemmilla kerroilla vatvottu tähän malliin. Maailmalla seksuaalinen suuntautuminen ei välttämättä herätä enää niin suuria kysymyksiä. Latvian presidentti sekä Ranskan että Luxemburgin pääministerit kuuluvat seksuaaliseen vähemmistöön. Presidenttikisassa Aleksander Stubb malttoi itse pitää suunsa supussa sukupuoliroolituksesta, mutta hänen kannattajansa joko organisoidusti tai oma-aloitteisesti heittivät bensaa liekkeihin. En olisi ikinä uskonut, että reilun ja rehdin ihmisen maineessa oleva Teemu Selänne lähti näin epäonnistuneeseen Haaviston julkiseen mustamaalaamiseen. Ja selitykset sen kun pahensivat tilannetta ja sai Niinistön ja Haukion suuren ikäeronkin epäilyttävään päivänvaloon. No tämä miljoonia maksanut kampanjointi on joka tapauksessa eilen tuottanut meille Aleksander Stubbista uuden presidentin kuudeksi vuodeksi. Jos olemme tämän siistin ja reilun kampanjoinnin jälkeen siirtyneet edes pari milliä suvaitsevampaan suuntaan, niin kaikki on paremmin kuin kuukausi sitten.
Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaina 5.2.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00 Lisää aiheesta Saako media käsitellä ehdokkaan homoutta?
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, presidentti, Pekkka Haavisto, Alexander Stubb, homo, Teemu Selänne, seksuaalisuus, Matti Rönkä, Eerika Komi, |
Hömppä julkisuusko valitsee presidentinPerjantai 12.1.2024 - Kauko Niemi
Olemme ensi kertaa historiassa siinä tilanteessa, että algoritmit ovat mukana tavalla tai toisella tasavallan presidentin valinnassa. Kukaan ei toistaiseksi vielä tiedä vaikutuksen voimakkuutta, mutta valinnan jälkeen alkaa sitten arviot tilanteesta. Somen vaikutuksesta hyvänä esimerkkinä voisi pitää vaikka somejulkkiksia, siis niitä jotka koukuttavat meitä alustaa ja algoritmejä hyödyntäen. Miksi tehdä työtä, kun somettamalla tienaa 200.000 euroa vuodessa ja verotkin voi optimoida. Huomion laadulla ei sinänsä ole väliä. Kohauttaminen, kärjistäminen ja vastakkainasettelu ovat nousseet algoritmien ansiosta erittäin toimiviksi näkyvyyden keinoiksi. Höpinää ja pöhinää riittää netin täydeltä. Olen yli 10 vuotta seurannut päivittäin koira- ja lemmikkiuutisointia. Se on muuttunut radikaalisti. Koirilla haetaan huomiota muuallakin kuin Maikkarin sääuutissa. Alan jo tietämään milloin eri julkkisten ja politiikkojen koirat käyvät pissalenkeillä ja mitä rutiineista poikkeavaa ne ovat tänään tehneet. Tämä meille niin olennainen tieto, julkkiksen tai politiikon koiran päivittäinen temppuilu, on tullut koirauutisointiin viimeisten 3-5 vuoden aikana. Tällä hetkellä presidenttiehdokkaat eivät toistaiseksi ole käyttäneet somen mahdollisuuksia läheskään täysimääräisesti. Selkeää leimautumisen varovaisuutta on ilmassa. Kuitenkin vanhanaikaiset vaalimainokset kaduilla eivät silmää häiritse. Tosin Olli Rehn on vuokrannut vaalitilan Helsingin keskustan City-käytävässä. Kuinkahan moni poikkeaa? Kanditaattien kampanjoinnissa on toistaiseksi vältytty loanheitolta, joka olisi todellista somen käyttövoimaa. Tosin vielähän ehtii. Some rakastaa loppukirejä. Tai sitten ainakin Europarlamenttivaaleissa ensi kesäkuussa. Yhtään päivää ei omalla kohdallani ole tullut, etteikö Stubb olisi jollakin uudella julkaisulla tullut vastaan netissä. Siis samassa tahdissa, kun kannatus on kasvanut. Toki allekirjoittaneen algoritmit vaikuttavat kohtaamisiin, vaikken kertaakaan ole klikannut mitään julkaisua, enkä ole mikään Stubbin innokas kannattaja. On melko varmaa, että sosiaalisen median kautta on jo maailmalla toteutettu vaalimanipulaatiota muun muassa USA:n presidentinvaaleissa ja Britannian Brexit-kansanäänestyksessä. Kiinalainen videosovellusta Tiktokia syytetään jopa Kiinan aivosodaksi. Sen käyttö kasvaa kohisten ja siksi presidenttiehdokkaat ja monet mediat ovat ryhtyneet panostamaan nuorempien kohderyhmien tavoittamiseen sovellusta käyttämällä. Jussi Halla-aho on jo oikeusjutuillaan ottanut oppia Trumpista. Jokainen Trumpin oikeuskäsittely nostaa hänen kannatustaan. Tuollaiset tempaukset saavat satavarmasti tilaa mediassa ja kohinaa somessa. Mielenkiintoista seurata Halla-Ahon kannatuksen kehitystä. Mika Aaltola kertoo, että hänen Instagram-tiliinsä kohdistui niin sanottu bottihyökkäys. Aaltolan seuraajamäärä kasvoi hetkellisesti jopa 40 000:lla. Suuri osa uusista seuraajista oli niin sanottuja bottitilejä eli keinotekoisesti tehtyjä tilejä. Aaltola kertoo poistaneensa yhteensä noin 20 000 seuraajaa käsin yhden yön aikana. Perttu Pölönen kuvaa uusimmassa Saisinko huomiosi? -kirjassaan, miten algoritmi taluttaa somen käyttäjää kuin koiraa. Vaikka ajatuksesi olisi, että katsot vain yhden videon, somealusta tuntee sinut niin hyvin, että se saa sinut katsomaan seuraavankin. Kuvittelemme, että me teemme itse päätökset, mutta oliko se kuitenkin sovelluksen ilmoituskuvake tai merkkiääni, joka ylipäätään sai meidät avaamaan somen. Suomen presidentinvaalit ovat olleet maaliskuusta 2012 alkaen enempi läpihuutojuttuja. Sen verran hyvin ja luotettavasti Sauli Niinistö on pestinsä hoitanut ja ennen Saulin valintaa somen vaikutuksella, saati vaikuttavilla algoritmeillä ei ollut merkittävää roolia presidentinvaaleissa ennen Niinistöä. Kuuden vuoden kuluttua ollaankin jo täysin eri tilanteessa, kun tekoäly jalostaa kampanjat uuteen uskoon. Nyt olisikin oikea hetki demokratian kannalta miettiä tekoälyn roolia seuraavissa presidentin vaaleissa. Kuinka voimme varmistaa aidot mielipiteet äänestyskoppiin asti. Ennakkoäänestys 17- 23.1.2024 Äänestyspäivä 28.1.2024 Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 15.1.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00
Lisää aiheesta: Mielipide ei ratkaise vaan persoonallisuus
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, presidentinvaalit, Olli Rehn, Aleksander Stubb, Jussi Halla-aho, Sauli Niinistö, algoritmit, koira, hauva, Mika Aaltola, Brexit, Trump, |
Nyt se alkaa - ketkä eivät kuulu joukkoonPerjantai 18.8.2023 klo 11.05 - Kauko Niemi Kuka astuu sisään näistä porteista?
Pikku hiljaa alkavat presidenttiehdokkaat kuoriutua. Nyt sitten saamme kuulla päivittäin kuinka isänmaatamme pitää johtaa ja millä keinoin kaikki saadaan rakastamaan toinen toisiamme. Kampanja-aika jää melko lyhyeksi, mikä tarkoittanee pitkälle, että ulkoiset temput tulevat korostumaan ja todellinen osaamisen merkitys jää enempi taka-alalle. Muutaman kerran olenkin jo kysynyt itseltäni alanko seuraamaan Tanssii tähtien kanssa vai presidentin vaaleja. Kummastakaan en juuri tällä hetkellä tiedä mitään. Tulevat vaalit paljastavat kuinka politisoitunut prosessi oikeasti on. Mielipidetiedustelut viittaavat selkeästi, etteivät suomalaiset ole presidentinvaaleissa kovinkaan sitoutuneita poliittiseen kantaansa, vaan äänestävät enemmänkin mieluistaan henkilöä. Entäs jos tehtäisiin Kekkoset ja erityistoimenpiteillä hoidettaisiin Sauli Niinistö ylimääräiseen jatkoon. Saihan Niinistö median kyselyssä varsin hyvän palautteen. Puolet suomalaisista on tyytyväisiä Niinistön toimintaan ja puolet suomalaisista ei missään nimessä ole kokoomuslaisia. Tammikuun presidentinvaaleissa taitaa olla enemmän kuin koskaan kannatusyhdistysten organisoimia ehdokkaita. Itse olen äänestänyt noin 14 presidentinvaaleissa, mutta en muista, että poliittisella asemalla olisi ollut mitään merkitystä. Paavo Väyrynen tietenkin ja Olli Rehn ovat molemmat ilmoittaneet pyrkivänsä presidentiksi valitsijayhdistyksen kautta. Keskustan puoluehallitus päätti asettua tukemaan Olli Rehnin ehdokkuutta kokouksessaan elokuun 2023 alussa. Paavo puolestaan haikailee entisaikojen keskusteluyhteyttä Venäjän kanssa. Liike Nyt valitsi puoluekokouksessaan jo 18. kesäkuuta 2022 puheenjohtajansa, kansanedustaja Hjallis Harkimon presidenttiehdokkaakseen. Jussi Halla-aho ilmoitti 7. heinäkuuta 2023 olevansa käytettävissä perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi ja puoluekokous siunasi ehdokkuuden viikko sitten. Halla-ahosta tulisi hyvin Kiinalaistyyppinen presidentti. Ilman puheita tai julkisia keskusteluja kulisseissa tehtäisiin kaikessa hiljaisuudessa päätöksiä. Sitten vain odottelemaan milloin ero EU:sta toteutuisi. Sehän on Halla-ahon suuri tavoite. Sosialidemokraatit on tuonut julki ehdokkaansa Jutta Urpilaisen, siis miesten kanssa samalle viivalle. Urpilaisen vahvuuksia olisi toki politiikka niin kotimaassa kuin maailmalla ja sukupuoli on varmasti plussaa. Urpilaisen virallinen vastaus siirtyy jopa marraskuulle, jotta EU-komissaarin pesti pelataan kunnialla päätökseen. Sanna Marin kieltäytyi kunniasta, vaikka saikin kohtuullisen suurta kannatusta eri kyselyissä. Kokoomuksen pakka sekoili aika pahasti. Antti Häkkänen on kertonut presidenttiehdokkuudestaan. Häkkäsellä oli jo melko vahva tuki puolueen sisällä ja Orpo joutui pahaan valintatilanteeseen, mutta puolue päätti kuitenkin pyytää viralliseksi ehdokkaaksi Alexander Stubbin. Kokoomuksen hallitussekoilusta aiheutuneesta viipeestä syntyi ainakin Häkkäselle hyvä sauma rakentaa poliittista uraansa ja nyt hän kääntyi Stubbin kannalle. Stubb on puolestaan aikoinaan ilmoittanut harkitsevansa presidenttiyttä, mutten ole juurikaan kiinnostunut kotimaisesta päivänpolitiikasta. Ilman virallisia valintojaan ovat vielä Kristilliset, Vasemmistoliitto, Vihreät päätti puoluekokouksessaan 10. kesäkuuta 2023 tukea vaaleissa Pekka Haavistoa, joka pyrkii presidenttiehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta. Haavisto on jo pitkään johtanut kannatuskyselyitä eri medioissa. Vasemmistoliiton Li Andersson taitaa olla vailla siunausta puolueensa ehdokkaaksi. Vahvaa kannatusta kyselyissä on saanut Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Hän ilmoitti 3. elokuuta 2023 tavoittelevansa ehdokkuutta valitsijayhdistyksen avulla. Eduskunnan ulkopuolella oleva Valta kuuluu kansalle -puolueen puoluekokouksessa päätettiin puolueen osallistumisesta vuoden 2024 presidentinvaaleihin. Puolueen puheenjohtaja Ano Turtiainen ei pidä vaaleihin osallistumista täysin varmana, koska Turtiainen uskoo Venäjän miehittävän Suomen ennen vaaleja. Sitten pyörii liuta nimiä, joiden uskotaan tavalla tai toisella liittyvän tuleviin vaaleihin. Mikko Hautala, Juhani Kaskeala, Sixten Korkman, Risto E. J. Penttilä, Timo Soini. Saara Huhtasaari on avannut jo kampanjansa ja tavoittelee ehdokkuutta valitsijayhdistys Vapaa Suomi ry:n kautta. Meillähän kuitenkin melko rauhallista, jos verrataan vaikka Yhdysvaltoihin, missä mielikuvia rakennetaan oikeussaleissa. Tai maissa missä presidentinvaalit ovat vain muodollisuus, eivätkä juurikaan vaikuta vaalien lopputulokseen. Nyt päästään oikeasti kampanjoimaankin aikaahan ei ole enää kuin lyhyen loppukirin verran. Viime keskiviikkona oli neljä ehdokasta Talk Helsinki -tentissä Pekka Haavisto, Olli Rehn, Jussi Halla-aho ja Mika Aaltola. Keskiviikkona myös Aleksander Stubb vahvisti oman ehdokkuutensa. Tästähän se sitten käynnistyy ja kiihtyy. Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm -kanavalla 21.8.2023 alkaen
Lisää aiheesta: Pyrkyri on Suomessa pahimman luokan rikollinen Menikö siinä Kokoomuksen pressapaikka Trumpin ihailija voitti Argentiinassa, maa kaaoksessa
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, presidentinvaalit24, Pekka Haavisto, Olli Rehn, Jussi Halla-aho, Mika Aaltola, Alexander Stubb, Li Andersson, Petteri Orpo, Jutta Urpilainen, Hjallis Harkimo, Paavo Väyrynen, Sauli Niinistö, Urho Kekkonen, |
Hetken hurmuritPerjantai 6.5.2016 klo 12.09 - Kauko Niemi Se vaan on niin, että uskottavuus syntyy puheiden muuttuessa tekemisen kautta todeksi. Puheiden ja tekemisen välinen ero ei voi olla suhteeton. Hetken hurmureita löytyy joka ikisestä kuppikunnasta, organisaatiosta, ja etenkin politiikasta. Hetken hurmuri valloittaa nopeasti, kunnes alkaa valjeta, että puheet eivät muutukaan teoiksi. Yleensä näin tapahtuu 2-3 vuodessa. Hurmuri valitsee sen jälkeen toisen kohderyhmän tai alkaa ajaa täysin toista agendaa pysyäkseen keskipisteessä. Hurmurin retoriikka toistaa itseään. Erinomainen esimerkki on Vihreän langan Ploginaattori missä aiheeseen kuin aiheeseen syntyy ihan uskottavan tuntuinen blogi pelkillä Timo Soinin soinismeilla. Päivänpolttavia hetken hurmureita politiikassa ovat Alexsander Stubb ja Donald Trump. Timo Soinikin ylettyy hyvin listan kärkipaikoille. Kumpi on uskottavanpaa, kun Petteri Orpo sanoo, että Kokoomuksen sisällä on ristiin vetoa ja Stubb sanoo, että olen nimittänyt Orpon kahdesti (minä olen häntä avittanut) ja puheenjohtajakisa on hyväksi puolueelle ja kaikki muuttuu puoluekokouksen jälkeen entistä vahvemmaksi. Kaikkihan sen tietävät, että Orpo on oikeassa ja sitä kautta uskottava. Kaikkihan senkin tietävät, että jokaisella ihmisellä, jokaisella puolueella, jokaisella organisaatiolla on ongelmia – siis ihan joka ikisellä paitsi Aleksander Stubbilla. Taaskaan toleranssit eivät ole asetettu oikein, uskottavuuden kannalta. Stubb kehui, että nyt tehdään kaikkien aikojen kokoomuslaisinta politiikkaa. Kuitenkin tuolla Paasikiven patsaan jalustassa lukee – kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Sitä en missään nimessä tarkoita, että murheissa pitäisi rypeä ja etteikö tsempata pitäisi. Se vaan pitää perustua todellisiin realiteetteihin, eikä tyhjän hokemiseen, tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei kuulosta uskottavalta, eikä sillä kerätä luottamuspisteitä. Jokaisessa organisaatiossa hetken hurmurit pääsevät pinnalle niin pitkäksi aikaa, kun numerot ja faktat osoittavat todellisuuden muuksi. Yleensä noin kolmeksi vuodeksi. Sen jälkeen hurmuri katoaa vähin äänin. Itse olin aikoinaan organisaatiossa, missä toisen maan kollegani käytti sisäisten palaverien presentaatioihinsa yhtä paljon rahaa kuin minulla oli vuoden mainos- ja tiedotusbudjetit yhteensä. Hänen maineensa kiiri pääkonttoria myöten kunnes . . . . Edellisestä esimerkistä huolimatta olen sitä mieltä, että aina pitää hoitaa sisäinen markkinointi ensi kuntoon suhteessa kokonaisuuteen ja sen jälkeen voi aloittaa ulkoiset toimet. Se on taitolaji olla kannustava, innostava ja ennen kaikkea uskottava yli kolme vuotta ja saada aikaan puheensa mukaisia tuloksia ja saavutuksia. PS. itsekin hurmaannuin, että vihdoinkin politiikkaan uusia tuulia, uutta viestintätekniikkaa ja tapaa käyttää sitä. Mutta en ollut aiemmin tajunnut millaista puppusanageneraattoria Stubb pyörittääkään. Tuona hetkenä se olisi varmasti riittänyt äänestyspäätökseen. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hurmuri, Alexsader Stubb, Donald Trump, Timo Soini |
Onko valehtelulla pitkät jäljet, elämmekö maailman parhaassa maassaSunnuntai 6.12.2015 klo 11.04 - Kauko Niemi Vanhakansa sanoo, että valehtelulla on pitkät jäljet. Onko tosiaan niin? Hieman kait riippuu tilanteesta ja asiasta. Politiikassa ja markkinoinnissa valehdellaan jatkuvasti. Silti vuodesta toiseen samat valehtelijat nousevat vaalien jälkeen pramille. Poliittinen muisti on lyhyt. Se on lyhyt jo senkin takia, että politiikkojen puheita ei kuunnella niin kovin vakavasti, että ne jäisivät lähtemättömästi mieleen. Paitsi silloin kun raja jollakin tavalla ylittyy ja siitä jää verekseltään kiinni. Anneli Jäätteenmäen tekemisistä minulla ei ole oikein selkeää kuvaa kuin yhdestä. Ilkka Kanervan muista lähinnä naisseikkailuista ja veron kierrosta muistan Heidi Hautalan. Soinismi oli jollakin tavalla kielellisesti hauskaa aikansa, mutta ei enää aikoihin ole herättänyt minkään tason luottamusta toistettaessa samoja asioita innottomasta ja väsähtäneestä suusta. Aleksander Stubbin tämän päiväinen viesti Facebookissa olisi mennyt ohi ihan sukkana vielä kuukausi sitten, mutta tänään kun hän viestittää, että elämme maailman parhaassa maassa, se ei ole enää uskottavaa. Nyt viimeaikaiset tapahtumat pysäyttävät miettimään oikeasti faktoja - millä mittarilla Stubb tämän parhauden mittaa ja todistaa oikeaksi. Onko se 90 prosenttisesti totta vai ei lainkaan. Volkswagen konserni jäi kiinni todella laajasta ja tarkoituksellisesta huijauksesta. En usko, että kukaan jättää volkkaria ostamatta sen takia, että se ihan oikeasti saastuttaa aavistuksen verran enemmän ilmaa kuin papereissa luvataan. Se joka on huolestunut autojen ilmansaastuttamisesta, eivät hanki autoa lainkaan. Toki leimattujen autojen omistajat, siis uskolliset omistajat ja asiakkaat ovat harmistuneita autonsa jälleenmyyntiarvon roimasta pudotuksesta, jos ylipäätään saa autoaan kaupaksi. Valehtelu on vaikuttanut eniten VW-konsernin pörssiarvoon. Volkkareiden maailmanlaajuinen myynti on toki pudonnut ja jatkaa laskuaan jo toista kuukautta peräkkäin. Ensimmäisen täyden kuukauden myynti huijausten paljastuttua, laski lokakuussa vain 3,5 prosenttia. Marraskuussa luvut olivat jo toisenlaiset. Volkswagenin myynti laski Yhdysvalloissa 25 prosenttia ja Englannissa 20 prosenttia. Tosin koko konsernin lukuja tasoittaa jonkin verran se, että esimerkiksi Audin myynti kasvoi marraskuussa noin prosentin verran. Vanha sananlasku valheen pitkistä jäljistä pitänee paikkansa. Silloin kun ihminen ei luota ja vaikkei hän tietoisesti tekisikään päätöksiä sen pohjalta keneen luottaa ja keneen ei, niin alitajuisesti näin tapahtuu. Omalta kohdaltani voisin nostaa esimerkiksi kuinka toimittajana valitsin haastateltavia. Ajan myötä syntyi selkeät ryhmät ihmisiä, joiden puheisiin pystyi luottamaan, ihmisiä, joiden puhumiset oli aina tarkistettava tavalla tai toisella, ihmisiä joiden puppupuheista piti työläästi etsimällä etsiä faktat ja totuudet. Kiireinen työrytmi ohjasi toimintaa selkeästi syvällisemmin miettimättä. Ei voinut haastatella henkilöä, jonka puheisiin ei pystynyt luottamaan, etenkään silloin kun ei juurikaan ollut aikaa moniin tarkistuksiin. Näin joskus aikoinaan muunneltua totuutta välittänyt henkilö oli pitkään tarkistettavien tapausten luokassa, eikä ollut ensimmäisten joukossa, jota halusi haastatella juttua varten. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aleksander Stubb, totuus, viestintä, Timo Soini, Anneli Jäätteenmäki |
Kuka tässä sote-näytelmässä oli uskottavaLauantai 7.11.2015 klo 10.45 - Kauko Niemi Tällaisten poliittisten sote-kiemuroiden jälkeen jää miettimään kuka puhui totta ja kuka ei. Ja nyt en ota kantaa mitä agendaa kukakin ajoi tässä teatterissa. Sisällöllisesti tässä näytelmässä taitaa potilas kuolla ennen kuin lääkärit pääsevät sitä hoitamaan. Aleksander Stubbin tyylilaji on menettänyt uskottavuutensa jo jonkin aikaa sitten. Puheautomaatti, puppusanageneraattori tuottaa jokaiseen tilanteeseen saman sisältöisen viestin. Meillä on monta hyvää vaihtoehtoa valittavana. Kaikki on hyvin ja mikään ei tee kipeää. Todellisuushan ei näin mene. Pääministeri Juha Sipilä meni taas toiseen laitaan. Hänen uhkaileva tyylilajinsa ei myöskään ollut oikeassa suhteessa sisältöön. Mutta se ei vesittänyt niin paljon uskottavuutta kuin Stubbin tyhjä höttö, jossa oli selvästi vääristelyä mukana. Kokoomuksen twiittailua en pidä pahana, paitsi kun sitä vakavassa asiassa käytetään propaganda-aseena. Kyllä neuvottelujen kulusta pitää kertoa – asiallisesti. Tämän näytelmän jälkeen arvioni on, että keskustan kannatus ei juurikaan muutu, kokoomus menettää kannatustaan ja Soinin täysin väsähtänyt viestintä ei pysäytä Perussuomalaisten alamäkeä. Veikkaukseni on myös, että Aleksander Stubb saa seuraavassa puheenjohtajavaalissa hyviä kilpailevia vaihtoehtoja. Miehen sanat ja aikaansaannokset eivät ole oikeassa suhteessa. Stubb on kohdannut hyvän puhujan dilemman. Ensin innostutaan suunnattomasti ja kun puhe jatkuu vaikka ajatus katkeaa, niin silloin alkaa uskottavuus karista. Kadonneita, hyviä esiintyjiä olen kohdannut paljon monikansallisissa organisaatioissa. Lavalle tulla tupsahtaa tähtiesiintyjä ja saa kuulijat ekstaasiin sanomatta mitään todellista. Jonkin ajan kuluttua miehestä tai naisesta ei kuulu mitään. Hän on tehtävänsä suorittanut. Organisaation näkökulmasta tehtävä oli vain herättää ja innostaa porukka ruusujen unesta. Kun seuraavan kerran kuuntelet vaikkapa jonkun henkilön lausumia kiitoksia. Kysy itseltäsi ketä hän oikeasti kiittää ja mistä konkreettisesta asiasta. Jos ei saa vastausta, niin kiitoksilla ei ole sisältöä eikä tarkoitusta. Kyllä me olemme hyviä! |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aleksander Stubb, Juha Sipilä, Timo Soini, sote, viestintä, uskottavuus |
Yltiöpositiivisuus kalahtaa omaan nilkkaanSunnuntai 1.3.2015 klo 12.52 - Kauko Niemi Teitkö stubbit – hymyillä pitää, olla positiivinen vaikka paskat olisi housuissa. Lopputulos on katastrofaalinen. Kyllä normaali ihminen vaistoaa milloin ollaan aidosti positiivinen ja milloin se on yltiöpositiivista, opeteltua, päälle liimattua teatteria. Tuotetaan puppusanageneraattorilla hienoja, ennalta sovittuja tai opeteltuja sanoja peräkkäin. Tätähän Antti Rinnekin toteuttaa tosi kömpelösti ja epäuskottavasti. |
1 kommentti . Avainsanat: Viestintä, Positiivisuus, yltiöpositiivisuus, Stubb, Antti Rinne, polotiikka, Jutta Urpilainen, Jyrki Katainen, kommunikaatio |
Viestinnällisesti Soini on ylittänyt rajanLauantai 20.9.2014 klo 16.46 - Kauko Niemi Perussuomalaisten perikuva Timo Soini tuskin saa enää montaakaan kannattajaa letkautuksillaan. Tai ainakaan sellaisia kannattajia, joita hän sisimmissään haluaisi. Hakkaraisia on puolueessa jo ihan riittämiin. |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Timo Soini, perussuomalaiset, Aleksander Stubb, Antti Rinne |
Politiikka kipuileeTiistai 29.7.2014 klo 14.25 - Kauko Niemi Politiikan kulissit murtuvat ja se näyttää ottavan koville Sirkka-Liisa Anttilalle, siinä sivussa Jukka Tarkalle ja monelle muulle. |
2 kommenttia . Avainsanat: politiikka, Stubb, Anttila, Junger, Sipilä, Haglund |