Kansa äänestää sekavia tunnepäätöksiä

Sunnuntai 18.11.2018 klo 11:26 - Kauko Niemi

Kun Britanniassa kansa äänesti EU-erosta oli saarivaltakunnan kaikkein googlatuin asia – mikä on EU.

Kansanäänestykset olisivat saattaneet onnistua 50 vuotta sitten, mutta ei enää someaikana. Oikean ja vääräntiedon levittämistä ei kukaan pysty hallitsemaan. Ei etenkään, kun tiedon manipulointiin osallistuvat poikkeuksetta jopa naapurivaltioiden trollit omien etujensa ajamiseksi.

Mitä enemmän mennään tunteiden tasolla, sitä helpompaa on ulkopuolinen vaikuttaminen ja sitähän riittää jokaisella tasolla. Suorien kansanäänestysten aika on ohitse. Ainakin jos halutaan välttää jälkisotkut ja mitä erilaisemmat tulkinnan äänestettävästä asiasta. Jopa silloinkin on kyseenalaista, kun äänestettävänä on vain kaksi yksinkertaista vaihtoehtoa.

Brexit-kansanäänestys on aivan erinomainen esimerkki, ettei monikymmen miljoonainen kansa ole tiennyt mistä he äänestivät. Neuvottelujen käännyttyä nyt loppusuoralle asiantuntijatkaan eivät pysty tällä hetkellä sanomaa vastaako sopimusluonnos kansan tahtoa vai ei. Jopa ministerit nostaa kytkintä toinen toisensa perään.

Jos kaikki sujuu pääministeri Theresa Mayn kaavailujen mukaan, parlamentti äänestää sopimuksen hyväksymisestä joulukuussa. Ensi vuoden alussa parlamentti hyväksyy eroa säätelevän lain.

Seuraavaksi sopimusta käsittelee EU-parlamentti, jossa vaaditaan sen tueksi yksinkertainen enemmistö.

Jäsenmaiden johtajien on hyväksyttävä sopimus vielä Eurooppaneuvostossa, tueksi vaaditaan vähintään 20 maata, jotka edustavat 65 prosenttia unioniin brexitin jälkeen jäävien jäsenmaiden väestöstä. Britannian EU-ero astuu voimaan 29. maaliskuuta, siirtymäkausi jatkuu vähintään joulukuuhun 2020. Kaikkia muitakin vaihtoehtojakin on roppakaupalla.

Veikkaan, että ani harva kansanäänestyksessä äänensä eron puolesta antanut Britti kadunmies pystyi edes aavistamaan mitä hänen äänestään seuraa. Ja jos ero toteutuu, niin vielä harvemmalla on aavistustakaan mitä siitä seuraa.

Romaniassa järjestettiin kansanäänestys perustuslain muutoksesta, joka olisi määritellyt avioliiton vain miehen ja naisen väliseksi. Sen tulos kuitenkin mitätöitiin, koska äänestysaktiivisuus jäi alle vaaditun 30 prosentin.

Tässä yksittäisessä ja selkeässä tapauksessa äänestämättä jättäminen oli romanialaiselle varmin ja turvallisin tapa välittää oma mielipide.

Makedoniassa kansanäänestys maan nimestä johti melkoiseen selkkaukseen. Äänestyksessä yli 90 prosenttia tuki maan nimen vaihtamista Pohjois-Makedonian tasavallaksi. Äänestykseen osallistui kuitenkin vain vajaat 37 prosenttia äänioikeutetuista. Tässäkin tapauksessa kuitenkin äänestettiin vain yhdestä selkeästä asiasta. Nimiasia sisälsi 30 vuotta kestäneen ja kiehuneen tunnelatauksen.

Kotoisessa Suomessa on järjestetty yksi iso kansanäänestys ja sekin oli neuvoa antava äänestys. Vuonna 1994 Suomessa järjestetty neuvoa-antava kansanäänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin. Enemmistö (56,9 %) äänestykseen osallistuneista kannatti liittymistä ja eduskunta noudatti äänestyksen tulosta. Toki kaikki oli pedattu liittymisen puolesta.

Suomessa käytössä oleva kansalaisaloite on lievempi versio kansanäänestyksestä mutta kuitenkin kansan vaikuttamiskanava. Varmaan pian tulee pohdittavaksi, onko 50 000 allekirjoittajan raja liian alhainen ja liian helposti mobilisoitavissa

Tuorein esimerkki viime maanantain julkaistu dieselveron poistaminen, joka on nyt viikossa saanut 120 000 allekirjoitusta. Tässäkin tapauksessa on nähtävissä, että mennään enemmän tunteella kuin tiedolla. Koko auto- ja polttoaineverotus on sellainen hallintohimmeli, että yhden dieselveron poistaminen vaikuttaisi ainakin seitsemään eri asiaan. Tuskin kovin moni allekirjoittaja tätä tiedosti.

Hyväähän tässä dieselveroaloitteessa on tietenkin se, että kun se aikoinaan tulee eduskunnan käsittelyyn, syntynee keskustelua laajemmin koko auto- ja polttoaineverohimmelistä.

Toivottavasti tulevaisuudessa pysytään järjissään, eikä järjestetä sitovia kansanäänestyksiä. Kansan mielipiteitä pitää toki kartoittaa ja kunnioittaa, mutta siihen löytyy muitakin tapoja kuin suora sitova äänestys. Ja kyllähän ensi kevään eduskuntavaalit on selkeä kansanäänestys. Kunhan kansa vain tutustuisi tilanteeseen ja äänestäisi.

 

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 19.11.2018 klo 06:15 ja 20:15 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

 

 

 

 

 

Kansanäänestyksiä on turha järjestää

Maanantai 12.2.2018 klo 17:54 - Kauko Niemi

Tai heti tämän otsikon jälkeen olisi parempi sanoa, ettei kansanäänestyksiä pidä enaa järjestää. 

Hieno demokraattinen ele, kuten kansanäänestys tai neuvoantava kansanäänestys ovat suuri riski eivätkä vastaa alkuperäistä ajatusta kansan mielipiteestä. Ei ainakaan niin paljon, että tällaisen äänestyksen pohjalta voitaisiin tehdä oikeita demokraattisia päätöksiä.

Britannian Brexit on erinomainen esimerkki, ettei voi tietää ei ennen äänestystä eikä äänestyksen jälkeenkään mitä on todella tapahtunut.

Yhdysvaltain presidentinvaalit, niin paljon kuin asioita on paljastunut, niihin on sotkeutunut Venäjä sekä hakkeroimalla että probakandalla. Tekniikka mahdollisti myös sen, että Trump pystyi tavoittamaan todella pieniä ryhmiä ja olemaan heidän paras kaverinsa. On tullut ilmi, että koneisto otti haltuunsa jopa 30 henkilön moottoripyöräjengiä, joihin Trump upotti kampanjaviestinsä.

Venäjällä toimii noin tuhannen henkilön trollitehdas, joka tuottaa tarpeen ja tilanteen mukaan valeuutisia. Näillä vaikutetaan vaikkapa suomalaisiin ja Suomessa toimiviin ryhmiin, jotka puolestaan levittävät luotettavan tuntuisesti pohjimmiltaan valhetta.

Tekoäly pystyy nyt asioihin, jotka olisivat viisi vuotta sitten olleet tieteisfiktiota. Vauhti kiihtyy, uskoo Amazon-evankelista Suomen vierailullaan.

Tekoälyn mahdollisuuksista on puhuttu 1950-luvulta asti, mutta nyt mahdollisuudet alkavat realisoitua käytännön sovelluksissa, kertoo muun muassa pilvipalveluita ja tekoälytyökaluja tarjoavan Amazon Web Servicesin Euroopan pääevankelista Julien Simon.

Taustalla ovat saatavilla olevat suuret datat, joita me jokainen kasvatamme halusimmepa tai sitten ei,  sekä tietokoneiden kasvanut laskentateho.

Millä tahansa teknologialla voi tehdä hyvää tai pahaa. Valitettavasti pahantekijöitä löytyy, tosin on niitä löytynyt kautta aikojen, mutta välistävetäjät eivät ole saaneet niin paljon ja niin nopeasti pahaa aikaiseksi kuin nykyisellä tekniikalla.

Niinkin keskeisessä asiassa kuin demokratiassa, ei pidä heittäytyä epäluotettavan tiedon varaan, jota syötetään myllyihin aivan muilla tarkoitusperillä, kuin kansakunnan parhaaksi.

Ihmiset ilmaisevat itseään toisin kuin ajattelevat

Maanantai 27.6.2016 klo 18:37 - Kauko Niemi

Kaksi suurta, yleisen käsityksen vastaista tapahtumaa viikon sisällä. Iso-Britanian EU-äänestyksen tulos oli ennakko-odotusten vastainen. Espanjan vaalitulos niin ikään iso yllätys.

Rumasti ilmaistuna ihmiset valehtelevat gallupeissa sen kun ehtivät.

Perussuomalaiset antoivat jytkyllään aikoinaan viitteitä, etteivät suomalaisetkaan kerro samaa mitä ajattelevat. Miten ihmeessä Yhdysvaltain mittauskoneisto pystyy arvioimaan tulevaa presidenttikilvan asetelmia.

Trumpin kannattajat kertovat iloisesti, että tällaista showta on kiva seurata tai mieshän on niin hullu ja puheet ovat niin hulluja, että sehän vain piristää elämää ja kannattavat shown jatkumista. Mitä he sitten tekevät todellisessa tilanteessa vaalikopissa, onkin nykyisten galluppien tavoittamattomissa.

Nämä kertovat aika selvästi, että mielipidetutkimukset eivät enää toimi tai tutkimuslaitosten menetelmät eivät enää toimi niin kuin ne ovat toimineet aiemmin.

Taustalla on tietysti, että nykyihminen ei ota juurikaan vastuuta sanomisistaan. Eletään erilaisia rooleja aina tilanteen mukaan. Sosiaalinen media opettaa tehokkaasti tätä peliä ja kuinka sitä pelataan.

Mitä siitä seuraakaan, kun ihmisen mielipiteen ilmaisu ja hänen todellinen päätös kulkevat eri latuja.  Elämme yhä selkeämmin omissa, arvaamattomissa kuplissamme. Tulevaisuuden kuva on arvaamattomuus.

Todellinen haaste kaatuu per heti eri tutkimuslaitosten ennusteisiin ja niiden uskottavuuteen. Nykyiset, vuosikymmeniä käytetyt gallup-menetelmät eivät enää toimi juurikaan luotettavalla tasolla.

Veikkaan, että Cameronillakin oli melkoinen määrä selvityksiä ja galluppeja ”tukenaan”, kun hän tätä peliä pelasi ja hävisi.