Hömppä julkisuusko valitsee presidentin

Perjantai 12.1.2024 - Kauko Niemi

Rehn_IMG_74731.jpg

 

Olemme ensi kertaa historiassa siinä tilanteessa, että algoritmit ovat mukana tavalla tai toisella tasavallan presidentin valinnassa. Kukaan ei toistaiseksi vielä tiedä vaikutuksen voimakkuutta, mutta valinnan jälkeen alkaa sitten arviot tilanteesta.

Somen vaikutuksesta hyvänä esimerkkinä voisi pitää vaikka somejulkkiksia, siis niitä jotka koukuttavat meitä alustaa ja algoritmejä hyödyntäen. Miksi tehdä työtä, kun somettamalla tienaa 200.000 euroa vuodessa ja verotkin voi optimoida.

Huomion laadulla ei sinänsä ole väliä. Kohauttaminen, kärjistäminen ja vastakkainasettelu ovat nousseet algoritmien ansiosta erittäin toimiviksi näkyvyyden keinoiksi. Höpinää ja pöhinää riittää netin täydeltä.

Olen yli 10 vuotta seurannut päivittäin koira- ja lemmikkiuutisointia. Se on muuttunut radikaalisti. Koirilla haetaan huomiota muuallakin kuin Maikkarin sääuutissa. Alan jo tietämään milloin eri julkkisten ja politiikkojen koirat käyvät pissalenkeillä ja mitä rutiineista poikkeavaa ne ovat tänään tehneet. Tämä meille niin olennainen tieto, julkkiksen tai politiikon koiran päivittäinen temppuilu, on tullut koirauutisointiin viimeisten 3-5 vuoden aikana.

Tällä hetkellä presidenttiehdokkaat eivät toistaiseksi ole käyttäneet somen mahdollisuuksia läheskään täysimääräisesti. Selkeää leimautumisen varovaisuutta on ilmassa. Kuitenkin vanhanaikaiset vaalimainokset kaduilla eivät silmää häiritse. Tosin Olli Rehn on vuokrannut vaalitilan Helsingin keskustan City-käytävässä. Kuinkahan moni poikkeaa?

Kanditaattien kampanjoinnissa on toistaiseksi vältytty loanheitolta, joka olisi todellista somen käyttövoimaa. Tosin vielähän ehtii. Some rakastaa loppukirejä. Tai sitten ainakin Europarlamenttivaaleissa ensi kesäkuussa.

Yhtään päivää ei omalla kohdallani ole tullut, etteikö Stubb olisi jollakin uudella julkaisulla tullut vastaan netissä. Siis samassa tahdissa, kun kannatus on kasvanut. Toki allekirjoittaneen algoritmit vaikuttavat kohtaamisiin, vaikken kertaakaan ole klikannut mitään julkaisua, enkä ole mikään Stubbin innokas kannattaja.

On melko varmaa, että sosiaalisen median kautta on jo maailmalla toteutettu vaalimanipulaatiota muun muassa USA:n presidentinvaaleissa ja Britannian Brexit-kansanäänestyksessä. Kiinalainen videosovellusta Tiktokia syytetään jopa Kiinan aivosodaksi. Sen käyttö kasvaa kohisten ja siksi presidenttiehdokkaat ja monet mediat ovat ryhtyneet panostamaan nuorempien kohderyhmien tavoittamiseen sovellusta käyttämällä.

Jussi Halla-aho on jo oikeusjutuillaan ottanut oppia Trumpista. Jokainen Trumpin oikeuskäsittely nostaa hänen kannatustaan. Tuollaiset tempaukset saavat satavarmasti tilaa mediassa ja kohinaa somessa. Mielenkiintoista seurata Halla-Ahon kannatuksen kehitystä.

Mika Aaltola kertoo, että hänen Instagram-tiliinsä kohdistui niin sanottu  bottihyökkäys. Aaltolan seuraajamäärä kasvoi hetkellisesti jopa 40 000:lla. Suuri osa uusista seuraajista oli niin sanottuja bottitilejä eli keinotekoisesti tehtyjä tilejä.

Aaltola kertoo poistaneensa yhteensä noin 20 000 seuraajaa käsin yhden yön aikana.

Perttu Pölönen kuvaa uusimmassa Saisinko huomiosi? -kirjassaan, miten algoritmi taluttaa somen käyttäjää kuin koiraa. Vaikka ajatuksesi olisi, että katsot vain yhden videon, somealusta tuntee sinut niin hyvin, että se saa sinut katsomaan seuraavankin. Kuvittelemme, että me teemme itse päätökset, mutta oliko se kuitenkin sovelluksen ilmoituskuvake tai merkkiääni, joka ylipäätään sai meidät avaamaan somen.

Suomen presidentinvaalit ovat olleet maaliskuusta 2012 alkaen enempi läpihuutojuttuja. Sen verran hyvin ja luotettavasti Sauli Niinistö on pestinsä hoitanut ja ennen Saulin valintaa somen vaikutuksella, saati vaikuttavilla algoritmeillä ei ollut merkittävää roolia presidentinvaaleissa ennen Niinistöä.

Kuuden vuoden kuluttua ollaankin jo täysin eri tilanteessa, kun tekoäly jalostaa kampanjat uuteen uskoon. Nyt olisikin oikea hetki demokratian kannalta miettiä tekoälyn roolia seuraavissa presidentin vaaleissa. Kuinka voimme varmistaa aidot mielipiteet äänestyskoppiin asti.

Ennakkoäänestys 17- 23.1.2024

Äänestyspäivä 28.1.2024

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 15.1.2024 klo 08.00 ja 16.00 sekä 21.00

 

Lisää aiheesta:

TikTok vie ja media vikisee

Mielipide ei ratkaise vaan persoonallisuus

Niinistön varjo

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, presidentinvaalit, Olli Rehn, Aleksander Stubb, Jussi Halla-aho, Sauli Niinistö, algoritmit, koira, hauva, Mika Aaltola, Brexit, Trump,

Onko valehtelulla pitkät jäljet, elämmekö maailman parhaassa maassa

Sunnuntai 6.12.2015 klo 11.04 - Kauko Niemi

Vanhakansa sanoo, että valehtelulla on pitkät jäljet. Onko tosiaan niin? Hieman kait riippuu tilanteesta ja asiasta.

Politiikassa ja markkinoinnissa valehdellaan jatkuvasti. Silti vuodesta toiseen samat valehtelijat nousevat vaalien jälkeen pramille. Poliittinen muisti on lyhyt. Se on lyhyt jo senkin takia, että politiikkojen puheita ei kuunnella niin kovin vakavasti, että ne jäisivät lähtemättömästi mieleen.

Paitsi silloin kun raja jollakin tavalla ylittyy ja siitä jää verekseltään kiinni. Anneli Jäätteenmäen tekemisistä minulla ei ole oikein selkeää kuvaa kuin yhdestä. Ilkka Kanervan muista lähinnä naisseikkailuista ja veron kierrosta muistan Heidi Hautalan. Soinismi oli jollakin tavalla kielellisesti hauskaa aikansa, mutta ei enää aikoihin ole herättänyt minkään tason luottamusta toistettaessa samoja asioita innottomasta ja väsähtäneestä suusta.

Aleksander Stubbin tämän päiväinen viesti Facebookissa olisi mennyt ohi ihan sukkana vielä kuukausi sitten, mutta tänään kun hän viestittää, että elämme maailman parhaassa maassa, se ei ole enää uskottavaa. Nyt viimeaikaiset tapahtumat pysäyttävät miettimään oikeasti faktoja - millä mittarilla Stubb tämän parhauden mittaa ja todistaa oikeaksi. Onko se 90 prosenttisesti totta vai ei lainkaan.

Volkswagen konserni jäi kiinni todella laajasta ja tarkoituksellisesta huijauksesta. En usko, että kukaan jättää volkkaria ostamatta sen takia, että se ihan oikeasti saastuttaa aavistuksen verran enemmän ilmaa kuin papereissa luvataan. Se joka on huolestunut autojen ilmansaastuttamisesta, eivät hanki autoa lainkaan.

Toki leimattujen autojen omistajat, siis uskolliset omistajat ja asiakkaat ovat harmistuneita autonsa jälleenmyyntiarvon roimasta pudotuksesta, jos ylipäätään saa autoaan kaupaksi.

Valehtelu on vaikuttanut eniten VW-konsernin pörssiarvoon. Volkkareiden maailmanlaajuinen myynti on toki pudonnut ja jatkaa laskuaan jo toista kuukautta peräkkäin. Ensimmäisen täyden kuukauden myynti huijausten paljastuttua, laski lokakuussa vain 3,5 prosenttia. Marraskuussa luvut olivat jo toisenlaiset. Volkswagenin myynti laski Yhdysvalloissa 25 prosenttia ja Englannissa 20 prosenttia. Tosin koko konsernin lukuja tasoittaa jonkin verran se, että esimerkiksi Audin myynti kasvoi marraskuussa noin prosentin verran.

Vanha sananlasku valheen pitkistä jäljistä pitänee paikkansa. Silloin kun ihminen ei luota ja vaikkei hän tietoisesti tekisikään päätöksiä sen pohjalta keneen luottaa ja keneen ei, niin alitajuisesti näin tapahtuu.

Omalta kohdaltani voisin nostaa esimerkiksi kuinka toimittajana valitsin haastateltavia. Ajan myötä syntyi selkeät ryhmät ihmisiä, joiden puheisiin pystyi luottamaan, ihmisiä, joiden puhumiset oli aina tarkistettava tavalla tai toisella, ihmisiä joiden puppupuheista piti työläästi etsimällä etsiä faktat ja totuudet.

Kiireinen työrytmi ohjasi toimintaa selkeästi syvällisemmin miettimättä. Ei voinut haastatella henkilöä, jonka puheisiin ei pystynyt luottamaan, etenkään silloin kun ei juurikaan ollut aikaa moniin tarkistuksiin.

Näin joskus aikoinaan muunneltua totuutta välittänyt henkilö oli pitkään tarkistettavien tapausten luokassa, eikä ollut ensimmäisten joukossa, jota halusi haastatella juttua varten.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aleksander Stubb, totuus, viestintä, Timo Soini, Anneli Jäätteenmäki

Kuka tässä sote-näytelmässä oli uskottava

Lauantai 7.11.2015 klo 10.45 - Kauko Niemi

Tällaisten poliittisten sote-kiemuroiden jälkeen jää miettimään kuka puhui totta ja kuka ei. Ja nyt en ota kantaa mitä agendaa kukakin ajoi tässä teatterissa. Sisällöllisesti tässä näytelmässä taitaa potilas kuolla ennen kuin lääkärit pääsevät sitä hoitamaan.

Aleksander Stubbin tyylilaji on menettänyt uskottavuutensa jo jonkin aikaa sitten. Puheautomaatti, puppusanageneraattori tuottaa jokaiseen tilanteeseen saman sisältöisen viestin. Meillä on monta hyvää vaihtoehtoa valittavana. Kaikki on hyvin ja mikään ei tee kipeää. Todellisuushan ei näin mene.

Pääministeri Juha Sipilä meni taas toiseen laitaan. Hänen uhkaileva tyylilajinsa ei myöskään ollut oikeassa suhteessa sisältöön. Mutta se ei vesittänyt niin paljon uskottavuutta kuin Stubbin tyhjä höttö, jossa oli selvästi vääristelyä mukana.

Kokoomuksen twiittailua en pidä pahana, paitsi kun sitä vakavassa asiassa käytetään propaganda-aseena. Kyllä neuvottelujen kulusta pitää kertoa – asiallisesti.

Tämän näytelmän jälkeen arvioni on, että keskustan kannatus ei juurikaan muutu, kokoomus menettää kannatustaan ja Soinin täysin väsähtänyt viestintä ei pysäytä Perussuomalaisten alamäkeä.

Veikkaukseni on myös, että Aleksander Stubb saa seuraavassa puheenjohtajavaalissa hyviä kilpailevia vaihtoehtoja. Miehen sanat ja aikaansaannokset eivät ole oikeassa suhteessa.

Stubb on kohdannut hyvän puhujan dilemman. Ensin innostutaan suunnattomasti ja kun puhe jatkuu vaikka ajatus katkeaa, niin silloin alkaa uskottavuus karista.

Kadonneita, hyviä esiintyjiä olen kohdannut paljon monikansallisissa organisaatioissa. Lavalle tulla tupsahtaa tähtiesiintyjä ja saa kuulijat ekstaasiin sanomatta mitään todellista. Jonkin ajan kuluttua miehestä tai naisesta ei kuulu mitään. Hän on tehtävänsä suorittanut.

Organisaation näkökulmasta tehtävä oli vain herättää ja innostaa porukka ruusujen unesta.

Kun seuraavan kerran kuuntelet vaikkapa jonkun henkilön lausumia kiitoksia. Kysy itseltäsi ketä hän oikeasti kiittää ja mistä konkreettisesta asiasta. Jos ei saa vastausta, niin kiitoksilla ei ole sisältöä eikä tarkoitusta. Kyllä me olemme hyviä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aleksander Stubb, Juha Sipilä, Timo Soini, sote, viestintä, uskottavuus

Viestinnällisesti Soini on ylittänyt rajan

Lauantai 20.9.2014 klo 16.46 - Kauko Niemi

Perussuomalaisten perikuva Timo Soini tuskin saa enää montaakaan kannattajaa letkautuksillaan. Tai ainakaan sellaisia kannattajia, joita hän sisimmissään haluaisi. Hakkaraisia on puolueessa jo ihan riittämiin.

Viestinnällisesti Soini on jo ylittänyt sen rajan missä soinismilla saavutettaisiin uusi jytky.  Tällaisten tehokeinojen käyttö on taiteen laji ja se toimii mainiosti silloin kun se yllättää ja sopii tyylillisesti ja ajallisesti oikeaan hetkeen. Nyt ei enää näin käy.

Soinismi toistaa itseään, kyllästyttää joka ikisessä suunavauksessa. Lisäksi se on muuttunut mauttomaksi ja ilmaisuihin on tullut mukaan lopen väsyneen miehen katkeruutta. Nämä kaikki yhdessä ovat omiaan kääntämään voimakkaan ihailun sääliksi. Kannatuksen tyhjän jauhamisen takia hylkäämiseksi.

Kaikkein pahinta tämän tyylilajin viestinnässä on se, että asiakysymykset, joita Soinilla toki on ollut, hukkuvat nyt jatkuvaan soinismiin. Ajatukset harhautuvat pois asiakysymyksistä.

Tilanne on vähän kuin kaveriporukan ikuinen vitsiniekka, jonka vitsit eivät enää naurata kerrottaessa viidettä kertaa samaa vitsiä tilanteessa, jossa vitsillä ei ole mitään yhtymäkohtaa tilanteeseen.

Huumori on tavattoman tehokas viestinnän tehokeino oikein käytettynä ja hallittuna, muttei itsetarkoituksena.

// Persut eivät myy persettään
// Jos Antti Rinteelle saa vinkin antaa, älä jauha siitä äijäfeminismistä.
// Ei siinä twiittuilu riitä


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Timo Soini, perussuomalaiset, Aleksander Stubb, Antti Rinne