Ihminen häviää aina luonnolle

Keskiviikko 23.11.2022 klo 18:59 - Kauko Niemi

Luonto_KN220224.jpg

 

Kukapa meistä ei olisi omissa pikku päissäimme miettinyt ilmastoasioita. Minäkin mietin harva päivä, mutta en lopeta miettimistäni syvään masennukseen. Enhän minä tiedä eikä kovin moni muukaan tiedä totuutta 1,5 asteesta ja kuinka tuo lämpötilan muutos pidetään aisoissa. Vai tarvitseeko?

Päivittäin törmää myös politikointiin. Ne uutiset eivät sytytä, jos joku ryhmä valjastaa näin vakavan asian omien etujen ajamiseen olipa nyt sitten joku vihreä tai elokapinointi tai joku muu.

Vaikutusvaltaisimmatkaan ihmiset eivät kykene ohittamaan omia etujaan yhteisen hyväksi. Tämä tuli varsin selvästi esille viime viikolla, kun Egyptissä päättyneen YK:n ilmastokokouksen tulokset olivat kaikkien asiantuntijoidenkin mielestä selvä pettymys.

Suomen ilmastopaneelin puheenjohtaja, emeritusprofessori Markku Ollikainen luonnehti kokouksen tuloskokonaisuutta huonoksi kompromissiksi.

Ilman hyvinvoipaa luontoa olisimme nykyistäkin huonommassa tilanteessa. Egyptin ilmastokokouksen epäonnistuminen ei saisi toistua YK:n luontokokouksessa joulukuussa.

Minun ajatteluni perustuu siihen, että ihminen häviää aina satavarmasti luonnolle. Tähän perustuu myös minun ajatuksenjuoksu ilmasto-ongelmista. Luonnon ei tarvitse kinata kenenkään kanssa ja hakea teennäisiä kompromisseja tuottavuuden takaamiseksi seuraavilla kvartaaleilla.

Luonto elää tai kuolee ja mukautuu niihin tilanteisiin mitä on tarjolla. Luonto vain muuttaa toimintaansa sen mukaan mitkä ovat kasvun edellytykset eikä juurikaan anele apua tai jatkoaikaa muka viisaalta ihmiseltä. Etenkään välistävetäjiltä.

Viime viikolla maapallon väkiluku ylitti kahdeksan miljardin ihmisen rajan. Kaikkien näiden ihmisten pitäisi saada päivittäisen ravintonsa. Ja mistäs muualta se saadaan kuin luonnosta.

Tiedämme hyvin, että joka vuotista ylikulutuspäivää vietetään maailman laajuisesti nykyisin jo elokuussa. Tuolloin maapallon uusiutuvat luonnonvarat ovat vuositasolla käytetty. Meillä Suomessahan ylikulutuspäivä on jo keväällä. Pörräävät lentsikat kuljettaa meille kuitenkin herkkuja ympäri maailman ja nautiskellen pysymme hengissä. Samalla nuo lentsikat saastuttavat ilmaa ja ilmaston lämpenevä kierre sen kun kasvaa.

Kun ajattelemme maapallomme kehitystä, niin erilaiset ihmisten keksimät fyysiset rajat eivät ole niin kamalan vanha keksintö. Ihmiset vaeltelivat ja asettuivat sinne missä luonto tarjosi ruokaa ja toimeentuloa.

Olen tavattoman kiitollinen siitä perinnöstä tuolta ajalta eli Suomen jokamiehen oikeuksille liikkua luonnossa. Monessa maassa luonnossa liikkuminen ei olekaan itsestään selvyys vaan vaatii maanomistajan luvan. Rajoja pitää noudattaa ja kunnioittaa.

Sitten kun haen Amppareista uutista maamme itärajan aidasta, niin saan vastaukseksi liki 150 median julkaisemaa artikkelia/uutista uuden raja-aidan rakentamisesta. Eikä yhtään vähemmälle huomiolle jäänyt Trumpin muuri Mexicon rajalla.

Vuosisatojen saatossa rajojen vakiinnuttaminen synnytti myös sodat. Parhaillaan Venäjä ja Ukraina ovat erimielisiä rajoista. Jokainen vahtii omaa reviiriään ja jopa rauhanomainen rajan ylitys vaatii monimutkaisia toimenpiteitä.

No mitä merkitystä tällä kaikella on ilmastokysymyksiin. Vanhat kaavat tuppaavat vain toistumaan enemmän tai vähemmän voimakkaina. Jonakin päivänä, kun luonto on pilattu niin pahasti, ettei se pysty ruokkimaan meitä kaikkia kahdeksaa miljardia ihmistä, niin silloin alkavat erilaiset vaellukset, joita ei pitele aidat eikä muurit.

Yksikään ihminen ei kykene elämään aavikolla eikä vedenpeittämällä maa-alueella. vaan ihmisen on lähdettävä etsimään itselleen paikkaa, missä luonto tarjoaa tavalla tai toisella ravintoa elämiseen ja turvaa olemiseen.

87 prosenttia suomalaisista kokee luonnon erittäin tai melko tärkeäksi elämässään. (Sitran kysely 11.2021) Siis ei mikään marginaaliryhmä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavilla 28.11.2022 alkaen



Lisää aiheesta

Ilmasto unohtui ilmastohallitukselta

Taas hallitus kinaa luonnonsuojelusta

Suomen ensimmäinen ilmasto-oikedenkäynti

Taas pelkkää politikointia

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, ilmastomuutos, luonto, rajat, ilmastokokous, ylikulutus,

Livekeikkojen sietämätön epävarmuus

Perjantai 18.11.2022 klo 18:57 - Kauko Niemi

Tulishow_kin.jpg

 

Tänä vuonna ja nyt loppuvuonna etenkin on uutisoitu runsaasti peruuntuneista keikoista tai kokonaisista kiertueista. Esimerkiksi monet amerikkalaisyhtyeen ovat joko lykänneet kauan sitten julkistettuja Euroopan-kiertueitaan vuodella tai parilla tai sitten peruneet ne kokonaan.

Perumisille on toki monia syitä. Alalla on pula työntekijöistä ja kustannukset ovat kohonneet, mutta tulot eivät. Ala elää koronan jälkeisessä epävarmuuden kierteessä. Epävarmuudessa oleva yleisö osta lippunsa viimetingassa ja korona kummittelee edelleen, joten moni vakituinenkin konsertissa kävijä jättää edelleen liput kokonaan ostamatta.

Amerikkalainen Behemothin Nergal totesi taannoin Forbesille antamassaan haastattelussa, että vaikka yhtye teki juuri suurimman kiertueensa Amerikassa yhdessä Arch Enemyn kanssa, se ei ollut taloudellisesti kovin kannattavaa. Joidenkin mielestä kuulostaa oudolta, kun Anthrax perui Euroopan-kiertueensa logististen ja taloudellisten haasteiden vuoksi. Yli 20 vuoden uran tehnyt yhdysvaltalaisyhtye Animal Collective ilmoitti lokakuun alussa peruuttavansa Euroopan-kiertueensa kohtuuttomiksi nousseiden kulujen takia.

Ruotsalainen Deathstars on ilmoittanut peruvansa tammi-maaliskuuksi suunnittelemansa Euroopan-kiertueen. Bändi on jo aiemmin siirtänyt kiertueen ajankohtaa, mutta nyt bändi tiedottaa peruvansa kiertueen kokonaan.

Lamb of God ja Kreator -metalliyhtyeiden keikat myös siirtyvät. Bändien oli määrä esiintyä Helsingissä Jäähallissa ja Oulussa 21. ja 22. päivä marraskuuta. Nyt Helsingin esiintyminen on siirretty ensi vuoteen päivämäärälle 18. helmikuuta 2023. Oulun-keikka on peruttu kokonaan.

 

Seuraavaksi olisi syytä miettiä, olisiko paikallaan peruuttaa enempi musiikilliseen suuntaan. Muistan eräänkin Helsingin Stadionkeikan, jota etukäteen hehkutettiin, että konserttiin tuodaan rekvisiittaa 56 rekka-autollista. Jokainen tietää, ettei sellainen tule kovinkaan halvaksi.

Toinen ääripää on tietysti vaikkapa klassisen musiikin konsertti Helsingin Musiikkitalossa tai missä tahansa musiikkitalossa. Tapahtuma keskittyy mahdollisimman hyvään ja korkeatasoiseen musiikkinautintoon ilman ainuttakaan värivaloa.

Jostain siltä väliltä on vaikkapa Savonlinnan oopperajuhlat, missä näyttämön koko ja rakenne eivät kestä suuria ja monimutkaisia rakenteita ja aitoutta lisää ulkopuolelta kuuluva lokkien kirkuna. Olavinlinna on kuitenkin jatkuvasti loppuunmyyty.

Niinhän sitä sanotaankin, että ennen artisti lauloi laulun nyt hän esittää biisin. Mitäs jos kevyellä puolellakin keskityttäisiin enemmän musiikin laatuun kuin musiikin hämäämiseen kalliilla ulkokuorikikkailulla. Voihan se toki olla että fanit on jo opetettu tavoille, mistä pakittaminen on vaikeaa. Mutta jos pikkuhiljaa kuitenkin.

 

Tämän syksyn suomalainen pakansekoittaja on ollut tapahtumajärjestäjän RH Entertainmentin konkurssi. Esimerkiksi The Manhattan Transfer -yhtyeen 50-vuotisjuhlakiertueen konsertit Tampereella, Oulussa ja Kuopiossa jouduttiin perumaan. Tosin Tampere-talon nopeus ja nokkeluus onnistui peruuttamaan peruutuksen.

Epäonni jatkui kuitenkin ja The Manhattan Transfer ilmoitti muutamaa tuntia ennen konserttia, että sen maanantai-illaksi kaavailtu Tampere-talon konsertti peruuntuu sairastapausten vuoksi.

Konkurssin takia laulaja Katri Helenan joulukonserttikiertue muuttuu. Koko kiertue ei ole vaarassa. Kiertueen seitsemän viimeistä konserttia on RH Entertainmentin järjestämiä. Neljä ensimmäistä, niillä ei ole mitään tekemistä Rh Entertainmentin kanssa.

Ilkka ”Danny” Lipsasen 80-vuotiskiertue on meneillään parhaillaan ympäri Suomen. Ylivieskasta 14. lokakuuta alkanut kiertue huipentuu joulukuun alussa Helsingin Kulttuuritalolle. Alunperin Helsingin jäähalliin suunniteltu päätöskonsertti siirtyi pienempiin tiloihin hitaasti sujuneen lipunmyynnin vuoksi. Ja Pieksämäen ja Kokkolan konsertit on jouduttu perumaan kokonaan.

Tällainen epävarmuuden oravanpyörä ei voi tietenkään pyöriä loputtomiin. Kulukuri ja lippujen käypähinnoittelu löytänee tasapainon nautinnon suhteen jollakin aikavälillä. Ilman muutoksia menneeseen verrattuna se tuskin onnistuu.

Tämä on kuultavissa ääniversiota Finnradio.fm kanavalla 21.11.2022 alkaen

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, live-konsertit, RH Entertainment,

Palvelua hyvässä ja pahassa

Perjantai 11.11.2022 klo 13:11 - Kauko Niemi

Palvelu_KN220049.jpg

Tuntuuko sinusta hyvältä, kun joku passaa sinua? Minulle se on tavattoman vastenmielistä asettua jonkun yläpuolelle ja odotta häneltä toimenpiteitä minun hyväksi. Itse voin kyllä passata jotakin, jos hän on oikeasti ja rehellisesti palvelun tai auttamisen tarpeessa, mutten rahasta.

Aiemmin kirjoitin elämäni toistaiseksi epämiellyttävimmästä hotellivisiitistä Madridin Ritzissä. Se on varmasti ihan kannattava, toimiva, ja monen toiveet täyttävä paikka. Minä vaan olin ihan väärää kohderyhmää ja sain kokea sen luissa ja ytimissäni.

Mitä se palvelu sitten ihan oikeasti on muuta kuin yritysten hokemaa niin sanottua lisäarvoa. No tietysti se on jokaiselle ihmiselle erilainen kokemuspohjainen tilanne. Wikipedia kertoo, palvelun tarkoittavan taloustieteessä aineettoman hyödykkeen tuotantoa asiakkaalle. Hmm mutta jos ei tarvitse tällaista aineetonta hyödykettä.

Palvelut määritellään yleensä suhteessa konkreettisiin hyödykkeisiin, jolloin niillä voidaan nähdä olevan seuraavat neljä erityispiirrettä:

    Palvelut ovat ainakin osaksi aineettomia.

    Palvelut ovat prosesseja tai toimintasarjoja.

    Palvelut kulutetaan (tai koetaan) samanaikaisesti kun niitä tuotetaan.

    Käyttäessään palveluja asiakas itse osallistuu palvelutapahtuman tuottamiseen.

No miksi nyt ryhdyin pohtimaan palvelua ja sen merkitystä keskellä pimeyttä ja lunta odotellessa. Lähinnä varmaan, että kohtasin hyvää palvelua DNA:n Kampin myymälässä ja toisaalta olen pitkään pohtinut syitä, miksi minun on niin tavattoman vastenmielistä olla ravintolassa passattavana.

Joskus olen kohdannut loistavaa palvelua, kun myyjä on todennut, ettei tämä etsimäsi tuote sovellu sinun tarpeisiisi - ei kannata ostaa. Mikseivät kaikki myyjät tarkista, että ostettava tuote varmasti ratkaisee ostajan tarpeet. Ei muuta kuin viivakoodia kassakoneeseen ja kortti vinkumaan.

Tuon DNA:n kohdalla minulla tuli taloyhtiön päätöksen kautta ainutlaatuinen tilaisuus parantaa nettiyhteyttäni ja nostaa sen nopeutta. Virallisesti tilanne päivittyy tulevan joulukuun alussa, mutta hiljaisten signaalien tulkinnoilla arvelin, että se olisi jo teknisesti valmis. DNA:n nuorimies tarkisti henkilöllisyyteni ja osoitteeni ja kertoi tavattoman selkeästi mitä minulla on nyt tarjolla ja miksi en voi sitä hoitaa itse netissä. Sopimushan siitä syntyi ja kaikki pelasi niin täsmällisesti kuin tämä myyntimies kertoi. Ja lisäpisteet tulivat siitä, ettei hän tyrkyttänyt yhtään mitään muuta. Palvelutapahtuman tuottaminen molemmin puolin oli just eikä melkein. Käväsin seuraavana päivänä kauppareissulla kiittämässä häntä.

Niin monesti olen miettinyt, paitsi tuolla Ritzissä, miksi menen ABC:n seisovaan pöytään mieluummin kuin valkoisella liinalla peitetyn pöydän ääreen. En vaan tunne mitään tarvetta, kaipuuta tai mielihyvää olla muodollisesti passattavana. Passausta, joka näkyy laskun loppusummassa rahana toteutuksesta riippumatta.

Minähän voisin ihan hyvin mennä vaikka keittiöön auttamaan ja samalla toteamaan, että annoksen raaka-aineet ovat luvatun laatuisia. Yhteistyö kokin kanssa tuottaisi paljon mielihyvää toisen auttamisesta, eikä laskun loppusumman tarvitsisi olla yhtään pienempi. Siis tehtävänkuvien mukaiset muodollisuudet ei ole minulle palvelua.

Tällä hetkellä on kaksi toimialaa, joilla palvelu on erittäin pahasti hakusessa ja tulevaisuudessa tapahtuu paljon. Media ja verkkokauppa. Tai jos median tavoitteena on palvella lukijoita, jotka ovat kiinnostuneita vain viihteellisestä lifestyle-elämästä tyrkkyjulkkiksia markkinoimalla, niin sittenhän palvelu pelaa. Sehän näkyi selvääkin selvemmin viime viikon verokoneissa.

Mutta jos median lähtökohtana olisi välittää journalistisen periaatteen mukaista puolueetonta ja luotettavaa tietoa, niin sitten ei juurikaan niitä lukijoita palvella.

Nettikaupat ovat toistaiseksi todellisessa pulassa. Kokonaisuudesta on vaikea erottaa sitä osuutta, kun ei oikein tiedä tuleeko se vaiko ei se tule ja milloin se tulee. Logistiikka näyttää olevan tavattoman vaikeasti hallittava ja yhteensovitettava asia, ainakin sillä tasolla, että voisi asiakkaana mitenkään olla mukana palvelun tuottamisessa.

Nettikaupan kokonaispaketti on eittämättä se tulevaisuuden suurin haaste. Niin että se tuntuu oikeasti hyvältä ja luotettavalta alusta loppuun.

Tämä on kuultavissa ääniversiona 14.11.2022 alkaen www.finnradio.fm kanavalla

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, palvelu, DNA, ravintola, passaus, Ritz,

Minun asukaspysäköintini kallistuu vuoden sisällä 445 prosenttia

Perjantai 4.11.2022 klo 10:49 - Kauko Niemi

Tyhja_helsinki.jpg

 Tällaisten kuvien kuvaaminen Helsingissä ei ole työlästä eikä sattumanvaraista

Helsinki, missä asun, on kovaa vauhtia ajamassa asukkaitaan patikoimaan. Toki päämäärätön kuljeskelu kävelyalueilla on ihan mukavaa, jos ei tarvitse hoitaa mitään asioita, eikä kanniskella painavia tavaroita kaukana paikoitettuihin autoihin. Se vaan ei ole realistista ja parhaimmillaankin nautittavaa vain kesäaikana.

Onko Keskuskadusta tai Iso-Roobertinkadusta muodostunut jotakin ylitse muiden – no ei ole. Onko autoton Aleksi noussut arvoon arvaamattomaan – no ei ole – pikemminkin päinvastoin.

Positiivisin muutos lienee Baana Kansalaistorilta Ruoholahteen. Ennen etätöiden alkamista sitä käytti miljoona fillaristia vuodessa. Ja nyt suunnitellaan Baanan päälle asuinkerrostaloja. Kuka haluaa sen jälkeen liikkua kenenkään kellarissa.

Viime tiistaisessa kaupunkiympäristölautakunnan kokouksen esityslistalla oli kohta, jonka mukaan Pohjois- ja Eteläesplanadille lisättäisiin kävelyalueita. Alustavien suunnitelmien mukaan tämä tapahtuisi siten, että kummankin kadun ajoradalta otettaisiin toinen kaista kevyen liikenteen käyttöön. Ei ihan vielä päätetty.

Korona toi etätyöt enemmän ja vähemmän pysyviksi. Se muutti lopullisesti asenteita, ettei tarvitse asua mahdollisimman sujuvalla etäisyydellä työpaikasta. Asunnon valinnassa on paljon enemmän vapauksia ja ennen kaikkea säästömahdollisuuksia, kun toteuttaa vaikkapa nurmijärvi-ilmiötä.

Omalla kohdallani kotikaupunkini Helsinki nostaa asukaspysäköintimaksua vuoden sisällä 445 prosenttia. Luovunko autosta vai muutanko pois? Jos näistä pitäisi valita jompi kumpi, niin muutan pois. Helsingin keskustan kuihtuminen on niin konkreettista, etten tunne menettäväni yhtään mitään. Ehkä kuitenkin pitää olla hätiköimättä ja katsoa onko koronan jälkeistä paluuta tapahtumassa.

Toisaalta asukaspysäköintiin on tulevina vuosina luvassa lisää reiluja korotuksia. Että mistäkö minun huimat prosentit tulevat? Tämän vuoden alussa kaupunki keksi poistaa 50 prosentin alennuksen bensa/hybridiautoilta ja sitten tulevassa vuodenvaihteessa päästäänkin jo 720 euron vuositasolle.

Hulppeita korotuksia lätkäistiin myös Helsingin julkiseen liikenteeseen. Bussit, junat, ratikat ja metrot kallistuvat kaksinumeroisilla prosenttiluvuilla. Ei siis paljoa lohduta luopua autosta ja siirtyä julkisten käyttöön.

Erittäin postitiivistä toki on se, jos ihmiset siirtyvät kävelemään ja säästämään energiaa ja samalla kohottamaan terveyttään. Siihen en kuitenkaan usko, että Helsingin kaupunki olisi suuressa viisaudessaan ryhtynyt tätä kautta pienentämään sairaanhoitokulujaan.

Helsingin keskusta kuihtuu ja hiipuu. Metrolla pääsee viiden minuutin välein aina uuteen ostoskeskukseen, missä samat liikkeet samassa järjestyksessä samoilla alennuskampanjoillaan siis samaan aikaan kun Aleksanterinkadulla ei juurikaan ostoskasseja näy.

Mikä on syy ja mikä seuraus? Se selviää vasta muutaman vuoden kuluttua, mutta pahaa pelkään, että kuihtuminen jatkuu. Helsingin ongelman ovat myös niin sanotut ooppera-asunnot. Keskustan asunnot, joissa ei asuta vakituisesti lainkaan. Niitä käytetään vain hotellien korvikkeena Helsingin reissuilla.

Muutaman vuoden sisällä selviää myös Helsingin vetovoima suhteessa Turkuun ja Tampereeseen. Tässä kolmikosta Tampere näyttäisi olevan hyvinkin vetovoimainen ja se on jo mallikkaasti muutaman kerran kampittanut Helsingin. Tampere on myös sijainniltaan keskeinen.

Eikä ole mikään harvinaisuus sekään, että asutaan ja tehdään etätöitä Tampereella ja piipahdetaan kerran tai kahdesti viikossa työpaikan toimistossa Helsingissä. Asuminen Tampereella on niin paljon edullisempaa, että budjetti sietää tarvittavat matkat Helsingin toimistoon.

Koronavuodet ovat tutustuttaneet suomalaiset myös moniin kotimaisiin paikkakuntiin ja keskuksiin sekä avanneet niitä pinttyneitä mielikuvia, jotta Suomessa olisi vain yksi asumiskelpoinen paikka – Helsinki. Tilastokeskuksen mukaan tämän vuoden tammi-helmikuun aikana kuntien välisiä muuttoja tehtiin 39 956. Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2020 Kuntien välisessä muuttoliikkeessä Helsingin (1 044 henkilöä) ja Espoon (602 henkilöä) muuttotappiot olivat määrällisesti Suomen suurimmat.

Tämä on kuultavissa ääniversion Finnradion kanavalla 7.11.2022 alkaen

https://www.finnradio.fm/podcast.html

https://www.finnradio.fm/

 

Lisää aiheesta

Helsinki ei pääse 10 vetovoimaisemman kunnan joukkoon

Turku on niin hidas

Maailman paras bines-malli

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Helsinki, Turku, Tampere, vetovoima, asukaspysäköinti, autoton keskusta, etätyö, nurmijärvi-ilmiö,

Rakastatko vahtia ihmisiä, että he varmasti noudattavat byrokratian luomia sääntöjä

Perjantai 28.10.2022 klo 13:03 - Kauko Niemi

Oma_terassi_laki_IMG_40181.jpg

Sääntösuomessa näyttää olevan lukuisia haluttuja ammatteja, missä intohimon kohteena näyttäisi olevan toisten ihmisen vahtiminen ja olla päällepäsmärinä. Oman työelämä aikana suurimman nautinnon toivat hommat, missä sai luoda ja keksiä jotain uutta, jopa löytää uutisia. Edelleenkin nautintoa tuottaa löytäessäni uusia ja yllättäviä näkö- ja kuvakulmia valokuvausharrastuksessani.

Julkisessa hallinnossa ja politiikassa näyttäisi nykyään olevan varsin sekavaa kuka vahtii ja ketä ja kuinka kauan. Ehkä siinä päällepäsmäämisessä tuntee olevansa selkeästi toisten yläpuolella, vaikka asioita pitäisi hoitaa mieluummin yhdessä ja yhteisymmärryksessä hyvään lopputulemaan.

Korona kiehautti valtavan sääntö tsunamin, josta ei oikein kukaan ottanut tolkkua. Jotkut oikein miettivät omaa vastuutaan taudin levittämisessä.

Oulussa pelataan omituista peliä, kun nykyinen kaupunginjohtaja Päivi Laajala ei hakenut jatkoa nykyiselle pestilleen. Hakuajan päätyttyä hän julisti suostuvansa, jos häntä pyydettäisiin virkaan ja kun toinen hakukierros alkoi Laajala ilmoitti virallisesti hakevansa virkaa.

Oulusta ei ole pitkääkään matkaa Kittilään, missä vuosia taisteltiin kuka saa päättää ja mistä. Kisaa käytiin myös oikeussalissa.

Rautalammin kunnanjohtaja valittiin Ruokolahden kunnanjohtajaksi. Anu Sepponen sai loppulliset potkut tehtävästä reilun kahden vuoden jälkeen olematta päivääkään uudessa tehtävässään Ruokolahdella.

Mitenkäs se menikään Lohjalla. Lohjan kaupunginjohtajan valinta sai uuden käänteen sen jälkeen, kun keväällä kaupunginjohtajaksi valittu, S-ryhmän hotelliketju Sokotelia aiemmin johtanut Jarkko Härmälä ilmoitti yllättäen erostaan neljän kuukauden jälkeen. Härmälän lisäksi Lohjan kaupunginjohtajan virkaa oli hakenut keväällä muun muassa entinen pääministeri Antti Rinne.

Rakentavan yhteistyön voimaan ei päästy Helsingissäkään Jan Vapaavuoren aikana, eikä näytetä pääsevän nykyisin Olympiakomiteassakaan.

Byrokratian voittokulkua ei ole ainoastaan kunta ja kaupunkisektoreilla. Tulemme näkemään aivan varmasti melkoista vahtimista uusilla aloittavilla hyvinvointialueilla. Koko terveydenhoitoala on tarkkaakin tarkempaa vahtimista, kuka saa tehdä ja mitä.

Uudet sote-alueet ovat tulossa voimaan muutaman kuukauden päästä. Tuoreessa Mediuutisissa Tapani Kyrki epäilee toteutuviksi parin viime vuoden aikana sotesta kuuluneet useat varoitukset: vastuut ovat epäselviä ja ohjeistukset ovat levällään. Lisämausteen soppaan heittää alan tulehtuneet työmarkkinat.

Olen itse juuri lukenut kaksi hyvinvointiartikkelia, joissa kummassakin oli onnellinen loppu ja terveys palannut arkeen. Kummassakin artikkelissa mainittiin kuinka lääkäri vihjaisi kokeilemaan tiettyjä muutoksia.

Lääkäri voi siis vain vihjata sellaisistakin hoidoista, jolla ei ole lääketieteellistä näyttöä, mutta hänellä itsellään on kokemusperäistä näyttöä jopa tuhansista potilaista. Jos lääkäri olisi virallisesti lääkärin oikeuksilla ”määrännyt”, niin ei aikaakaan, kun vahtimestarit THL:stä ja Valvirasta olisivat puuttuneet asiaan byrokratian vallalla täysin piittaamatta onnistuneesta lopputulemasta.

Politiikan kentällä saamme ensi kevääseen mennessä nähdä mitä kummallisempia välistävetoja ja toisten sanomisien ja tekemisten vahtaamista, kun omien tekemisten voima ei muuten riitä seuraavissa vaaleissa.

Ylen kolumnissa Raisa Omaheimon ihmettelee osuvasti: Miksi kansanedustajat vastustavat argumentteja, joita kukaan ei ole edes esittänyt? Mediassa ja eduskunnan lehterillä keskustelua translaista on leimanneet vääristely, väärinymmärrykset ja tutkitun tiedon paikkansapitävyyden kieltäminen. 

Vastuu ja vapaus taistelussa pahasti häviölle on jäämässä vastuu. Vastuu sanomisista ja tekemisistä. Kaikilla pitää olla vapaus sanoa ja tehdä mitä tahna ilman että ottaisi vastuuta omasta käytöksestään.

Mitä enemmän rakennamme byrokratiaa ja sääntöjä kuinka saa puhua ja kuinka saa kohdata asioita ja kanssaihmisiä sitä vähemmän tarvitsee miettiä inhimillistä vastuuta tekemisistään. Saati että tehtäisiin asioita yhdessä, rakentavassa ja positiivisessa hengessä yhteiseksi hyväksi.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavall 31.10.2021 alkaen

Lisää aiheesta

Näin woke-hulluus levisi yliopistoihin

Kansanedustaja Mikko Kärnä sai tuomion kunnianloukkauksesta

Kunnianloukkausten poliisitutkinta on epäjohdonmukaista, kertoo tutkimus

Maalittaminen halutaan rikoslakiin - karu totuus on, ettei vastaavia rikoksia tutkita nytkään

Olli Soraista epällään lahjuksen vastaanottamisesta ja esitetään vangittavaksi.

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta.

Olen biohakkeri

Perjantai 21.10.2022 klo 11:22 - Kauko Niemi

IMG_E41041.JPG

 

Kyllä ihan varmasti olen biohakkeri. Muutamat ovat kysyneet suoraan miksi sinun pitää mitata kaikkea ja toiset vihjailevat kysymyksillään mitä järkeä noissa mittaamisissa on, vaikka hyvin tietävät minun olevan vekotinhullu ja mututiedon vihaajana.

Usein mietin ihmisten elämää millaista se olisi esimerkiksi liikenteessä, missä ei mitattaisi jatkuvasti esimerkiksi nopeutta. Kuinka moni luulisi ajavansa nopeusrajoitusten mukaan. Kuinka moni luulee elävänsä terveellisesti mittaamatta terveyttään. Sillä on valtava ero, jos lääkäri etsii mittaamalla sairautta, jotta voisi sitä varten määrätä pillereitä tai sinä mittaat terveyttä ja seuraamalla teet elämäsi valintoja elääksesi lääkkeetöntä elämää.

Jokainen voi toteuttaa biohakkerointia terveyden ja suorituskyvyn edistämiseksi ja sairauksien ennaltaehkäisemiseksi tavalla, jossa käytetään itsensä mittaamista ja erilaisia teknologisia välineitä. Ajattelun täydellistä vääristymää on se, että muutamat tahot nimittelevät tällaista jopa puoskaroinniksi.

Eiköhän meistä lähes jokainen ole biohakkeroinut joskus, kun on mitannut kuumetta työntämällä mittarin kainaloonsa, tehnyt koronatestejä, käyttänyt vaakaa ja jopa 30 prosenttia suomalaisista kärsii korkeasta verenpaineesta ja olisi syytä seurata jatkuvasti painettaan mittaamalla ja tehdä jotakin muuta kuin popsia pillereitä tietämättä missä mennään.

Meidän julkinen terveydenhoitokin tekee biohakkerointia valtavan hyvällä menestyksellä organisoidessaan rintasyöpäseulontoja, suolistosyövän seulontoja, kohdun kaulaosan syövän seulontoja. Ei voi olla mitään pahaa, jos ihminen omalla kustannuksellaan seuraa terveyttään ja oppii muuttamaan terveyttään parempaan suuntaan.  Jos terveydenhoitobyrokratia olisi säästäväinen se lyöttäytyisi biohakkereiden kaveriksi jopa rahoittaen ihmisten terveyden mittaamista.

Biohakkerointiin kuuluu ruokavalion optimointia, lisäravinteiden käyttöä ja joskus esimerkiksi pätkäpaastoa. Stressiä biohakkeroinnissa pyritään tietoisesti vähentämään esimerkiksi meditoimalla ja liikkumalla luonnossa. Biohakkeroinnissa voidaan kiinnittää huomiota myös työpaikan ilmanlaatuun, valaistukseen ja ergonomiaan.

Biohakkeri kerää ruokailustaan, unestaan ja liikkumisestaan dataa ja toistaa mittauksia saadakseen tietoa toimenpiteidensä ja niiden hienosäädön vaikutuksia.

Kaikkein tärkeintä on nimenomaan seurata muutosta, eikä kytätä yhden suorituksen tai yön yksittäisiä lukuja. Esimerkiksi käyttämäni laitevalmistajat Oura ja Withtings tuottaa hyviä pitkän välin trenditietoja. Oura-sovelluksen aloituksessa ovat kolmen tärkeimmän asian 8 viikon trendit heti näkyvissä (aloituskuva). Yleensä voit myös tehdä muistiinpanoja ohjelmaan – mikä meni pieleen suurien heittojen kohdalla. Trendit ovat kuitenkin tärkeämpiä, kuin yksittäiset poikkeamat. Oura tekee myös yhteenvedon kolmen kuukauden välein.

Biohakkerit myös tutkituttavat esimerkiksi D-vitamiinitasoaan, B12-vitamiinitasoaan, matala-asteisen tulehduksen tasojaan ja geeniperimäänsä. Laboratoriotestejä biohakkerit teettävät usein yksityisesti ilman lääkärin lähetettä. Esimerkiksi Puhti tarjoaa sopuhintaan 30 erilaista markkeria. Hieman kalliimmalla löydät vaikkapa Biohakkerit.fi sivuilta kattavan paketin ja nettikurssin tulosten tulkintaan.

Itse olen nyt vasta vuosikymmeniä pahasti myöhässä herännyt, kuinka tärkeää on sellainen yö, jolloin palaudun. Omalla kohdallani nukkumista ohjasi enempi ajatus, että vain laiskat nukkuvat 8 tuntisia öitä. Ouran sormus vasta paljasti, ettei minulla ole koskaan palautumisen kannalta tärkeää syvää unta klo 02:00 jälkeen, ei sitten koskaan. Siis ainoa vaihtoehto saada riittävästi palauttavaa syvää unta, on mennä aikaisemmin nukkumaan. Ouran suositus kahden vuoden kokemuksella on nukkumaanmenoaikani tällä hetkellä 21:15 – 22:15 ja tämä hakkerointitieto toimii ja on käytössä.

Suurin osa meistä on jonkinlaisella dietillä elämänsä aikana. Pahin virhe painonpudotuksessa on, että panoa putoaa lihaksista. Ja ihanne se, että dietin aikana paino ei putoaisi lainkaan. Rasva lähtisi ja painavaa, terveellistä lihasta tulisi tilalle. Ja pelkällä mittanauhalla et myöskään saa hakkeroitua nestetasapainoasi. Näitäkin voit hakkeroida jo koti mittauksilla tai sitten vaikkapa Bodymajan tarkalla kehon koostumusanalyysillä ilman ajanvarauksi tai jonotuksia ihan kohtuuhinnalla.

Biohakkerointiin käytettävät laitteet kannattaa myös miettiä kohtuu huolellisesti. kilpaurheilijoille suunnitellut kellot eivät välttämättä ole parhaita tavalliselle tallaajalle. Ennen kaikkea tutki sovellusta, kuinka se kerää ja mitä tietoa ja kuinka se esittää trendit ja muutokset.

Biohakkereiden ja viranomaisten yhteistyöllä saataisiin paljon hyvää aikaan keräämällä tarkkoja trenditietoja, joita ei ikinä saada millään kyselytutkimuksilla.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantaista 24-10.2022 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Mittaaminen on ainut tapa verenpaineen selvittämiseen, sillä paineen kohoaminen ei yleensä tunnu voinnissa miltään

Julkisin varoin tehtävää biohakkerointia

Näin tapahtuu kun hakkeroit itsellesi enemmän unta

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, biohakkeri, Oura, Withings, Bodymaja, puoskari,

Nettiturvallisuuteen ei tarvita insinööritutkintoa

Lauantai 15.10.2022 klo 13:59 - Kauko Niemi

leka.jpg

Jos sinua lyödään lekalla päähän, huomaat se melko nopeasti. Tietoverkoissa olet seurannassa ja vaikuttaminen ja hyökkääminen tapahtuu huomaamattasi vakavin seurauksen.

Suomessa tuskin on montaakaan netinkäyttäjää, joka ei olisi joutunut jonkinlaisen häiriköinnin kohteeksi. Tässäkin pätee vanha totuus – kaiken mitä ihminen rakentaa sen pystyy särkemään. Siis yhtään täysin luotettavaa tietotekniikkajärjestelmää ei maailmassa ole, eikä tule olemaan.

Kenenkään ei pidä hävetä tätä normaalia tilannetta ja vaieta asiasta - No kun minä olen niin avuton ja huono näissä nettihommissa. Näin kasvatat kaiken maailman hakkereille aina vaan lisää mahdollisuuksia ja annat heille lisää aikaa inhottavaan ja rikolliseen puuhasteluun. Tai rehellisyyden nimissä saattaa olla näitä nettirakkaushuijauksia, joista tapauskohtaisesti voi olla parempi rajoittaa tiedon jakelua.

Heitä heti häpeä nurkkaan ja kerro ja varoita heti ystäviäsi ja tuttujasi, millaista soopaa on liikkeellä ja tee huijareiden tie hankalammaksi. Tälläkin hetkellä on melko paljon erilaisia huonolla Suomen kielellä liikkuvia viestejä, joiden linkkien avaaminen johtaa nopeasti ties mihin. Pahimmassa tauksessa jopa raha liikahtaa paikasta toiseen. Suomalaiset ovat menettäneet virallisten arvioiden mukaan ainakin 13 miljoonaa euroa vääriin käsiin todellisuudessa paljon enemmän. Tuore uutinen kertoo pariskunnasta, joka menetti 45.000 euroa. Ja toinen uutinen viikolta, missä 83 vuotias meni pankin nimissä tehtyyn huijaukseen ja menetti 64.000 euroa.

Niin kuin jo mainitsin kaikissa ohjelmissa ja systeemeissä on vikoja ja hakkerin mentäviä reikiä. Sinun ei tarvitse olla it-ammattilainen, kun saat tosi paljon aikaiseksi ihan vaan päivittämällä käyttämäsi koneet ja sovellukset. Itse olen päivittänyt tällä viikolla 32 sovellusta ja kolme konetta. Vähintäänkin yhtä monta tirtoturvareikää olen siis tukkinut.

Jos haluat edes pikkuisen lisää turvaa, niin sitäkin voi hankkia ilman it-tutkintoa. Tietoturvaohjelmat koneellasi kuntoon ja ajan tasalle. Minulle Adblocker ilmoitti tällä viikolla, että ohjelma on estänyt 10.000 mainoksen näyttämisen minulle. Vaikkeivat mainokset nyt suoranaisesti olekaan vahingollisia paitsi lompakollesi. Ne palvelevat tietojen kalastajia ymmärtämään kuinka sinua voi helpoiten vedättää.

Tietoturvaohjelmistoni (F-secure) statistiikka näyttää, että se on estänyt koneideni pääsyn 2377 haitalliselle sivustolle ja estänyt noin 120.000 seurantayritystä. Isoja lukuja muutaman vuoden ajalta yhdeltä ihmiseltä.

Sinuahan siis seurataan ja paikannetaan jatkuvasti missä menet ja keitä tapaat ja sitten tekoäly muodostaa sen niin sanotun algoritmin ja tietojenkalastajatkin tietävät mitkä asiat sinuun vetoavat ja syöttävät sellaisia ansoja. Ei suinkaan ole pakko antaa ohjelmien paikantaa sijaitiasi. Asetuksista vaan paikannukset pois ja sitten niille lupa vain käytettäessä, joita todella tarvitset, vaikkapa löytääksesi Pihtiputaalle.

Selaimilla on taipumus tallentaa muistiinsa mitä olet selaillut – muka helpottaakseen seuraavia hakuja. Itse olen tehnyt sellaisen ratkaisun, että Facebookia käytän vain yhdellä selaimella, enkä samalla selaimella tee mitään muuta. Googlen Chrome selainta en käytä lainkaan, koska en luota Googleen sen enempää kuin Metaverseenkään  ja pankkiinkin menen selaimella, jolla ei sitten tehdä yhtään mitään muuta.

Kaiken tämän jälkeen en missään tapauksessa vannota, ettenkö voisi mennä halpaan ja joutua hakkereiden uhriksi. Se on ihan yhtä todennäköistä kuin korona-tartunta. Tälläkin viikolla olen saanut ainakin kolme viestiä, joiden taustalla ei ollut puhtaita jauhoja.

Suuret kiitokset tuttavalleni, joka avoimesti kertoi menneensä halpaan. Tämä Facebook-päivitys keräsi lukuisia kommentteja erilaisista muiden kokemista tapauksista. Todella hyvää valistusta ja häpeän heittämistä nurkkaan.

Tuttavani sai kaveripyynnön ihailemaltaan taiteilijalta. Hyväksynnän jälkeen taiteilijalta alkoikin tulla ystävällisiä viestejä, joihin tuttavani vastaili. Viestien sävy alkoi kuitenkin vähitellen muuttua asiallisesta kovin tuttavalliseksi, suorastaan äiteläksi. Seuraavaksi tuli videopuhelu, jossa hän näki taiteilijan kasvot, mutta puhelu katkesi nopeasti. Tämä toistui muutaman kerran. Viestit näyttivätkin tulleen Puolasta.

Seuraavaan Puolan-viestiin tuttavani vastasi vain, että olen nyt keskustellut oikean taiteilijan kanssa ja tämä hulluus loppuu nyt tähän.

Potkin (kuvaannollisesti) itseäni takamukseen, miksen reagoinut varoituskellojen kilinään nopeammin ja katkaisssut viestittelyä alkuunsa. Kuulunko aikuisena naisena huijareiden lempikohderyhmään?

Jälkiviisauden kajossa tuttavani teki itselleen ja meille kaikille ohjeet vastaisen varalle. Nämä esimerkiksi ovat varoitussignaaleja:

1. Lähestyminen tuntuu epätodennäköiseltä.

2. Et ole kuullut ihmisestä vuosiin tai olette lähinnä hyvänpäivän tuttuja ja yhtäkkiä tulee ylen tuttavallinen viesti.

3. Tuntemasi ihmisen kirjoitus/puhe/tyyli vaikuttaa oudolta.

4. Sinulta pyydetään puhelinnumeroa tai osallistumaan joihinkin ihmearpajaisiin.

5. Jos et ole varma, onko viestittelijä oikea henkilö, soita tai ota muuten selvää. Lopeta viestittely.

Tähän hyvään listaan lisäisin vielä sen, että ”tarjous” on ainutkertainen, jos tekee päätöksen per heti.

 

Viime torstaina Traficomin Cyperturvallisuuskeskus järjesti tunnin keskustelutilaisuuden, missä pohdittiin monestakin näkökulmasta näitä tietoturva-asioita ja jopa melko kansantajuisesti. Tuo tunti kannatta uhrata ja katsoa opiksi ja ojennukseksi. Jätä vaikka seuraavat sohvaperunat katsomatta.

Tuossa bodcastissa todettiin todella myönteisenä kehityksenä, että asioista on ryhdytty keskustelemaan ja varoittelemaan. Se vie asioita eteenpäin ja vaikka kaikkien ohjeiden mukaan teet heti ilmoituksen omalle pankillesi tai rikosilmoituksen poliisille, niin kannatta ilmoittaa myös Traficomin Cyberturvallisuuskeskukselle ja tuttaville sekä ystäville. Muiden varoittaminen on joukkovoimaa, jolla pidetään nettiturvallisuutta paremmin aisoissa.

Yksityiset henkilöt, yritykset ja organisaatiot voivat ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin Kyberturvallisuuskeskukselle niihin kohdistuneista tietoturvaloukkauksista, kuten tietojen kalastelusta tai palvelunestohyökkäyksistä, sekä näiden loukkausten yrityksistä.

Tämä blogi on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 17.10.2022 alkaen

Traficomin  Ilmoituslomake häiriöiden ilmoittamiseen

Traficomin Cyberturvallisuuskeskuksen tunnin kestävä tietoturvapaketti 

( nähtävissä myös Youtube-kanavalla)

 

Lisää aiheesta;

Neuvoja salasanan hallintasovelluksen käyttöönottoon | Kyberturvallisuuskeskus

Rikollisten salainen ase

Tunnista digihuijaus

Neuvoja salasanan hallintasovelluksen käyttöönottoon

Tarkkana +44- ja +49-numeroiden kanssa – näin suomalaisia huijataan nyt

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, tietoturva, nettiseuranta, Traficom, Cyberturvallisuuskeskus, selain,

Tyrkyttäminen yleistyy holtittomasti

Perjantai 7.10.2022 klo 11:13 - Kauko Niemi

Tyrkky.jpg

Olen hyvin herkkä ja allerginen tyrkyttämiselle. Joku on allerginen pajulle tai lepälle, minä en, joten olemme hyvin erilaisia näissä asioissa. Jopa niin erilaisia, että joku ostaa puhelinmyyjältä melkein mitä vaan. Minun puhelin ei tällä hetkellä edes hälytä soittajaa, jonka numeroa ei ole osoitekirjassani. Tyrkky-puheluista saisin todella äärimmäisen vakavan allergiakohtauksen.

Tyrkyttää haulle google antaa sekunnissa 152.000 tulosta, joten paljon on asiaa suomen kielelläkin pohdittu ja puitu. Juttuja löytyy puolesta ja vastaan. Suomalaiset ovat vaan niin huonoja tyrkyttämään itseään – näyttäisi olevan yksi menestyksen kulmakiviä.

Sivityssanakirja valaisee asiaa näin - tarjota itsepäisesti, innokkaasti, tuputtaa.

Esimerkiksi: Otin ryypyn, kun tyrkyttämällä tyrkyttivät. Henkivakuutusta tyrkyttävä asiamies. Hän on aina tyrkyttämässä mielipiteitään.

Mikä nyt laukaisi tällaisen monille niin itsestään selvän asian pohdinnan? No Siemensin vaatteiden kuivausrummun nikottelu. Rumpu ei saanutkaan kosteutta tiivistettyä ja poistettua vetenä. Se kun oli saanut tarpeekseen minun muodista niin kaukana olevista nukkavierukuteistani. Tosin tämä tapahtui jo toisen kerran parin vuoden sisällä lauhduttimen nukkaantuminen, jota ei käyttäjä itse pääse avaamaan.

Ilmoitin sähköpostitse ongelmasta BSH Kodinkoneet Oy:lle. Pian tuli selvitys eli vataus sähköpostiini. Oli kyllä yritetty soittaakin, mutta puhelimeni ei siis hälyttänyt. Sitten kilahti tekstiviesti ja sähköpostiini viesti, että tekisin huoltovarauksen. Ja ei aikaakaan, kun en reakoinut, tuli viesti, että minun koneelleni on varattu huoltoaika.

En pistänyt rikkaakaan ristiin, kunnes ehdotetun päivän edellisenä iltana tuli viesti, että Aku tulee hoitamaan homman ja linkki mistä voin seurata Akun liikkeitä. Tosin illalla en testannut linkkiä, olisinko nähnyt josko Aku olisi ollut jossakin kaljalla.

No miksi en tulkinnut tätä aktiivisuutta tyrkyttämiseksi? Siksi että jokaisen viestin heti alussa minulle tarjottiin päätösvalta selkeästi ja näkyvästi, eikä missään muutaman klikkauksen jälkeen pienellä jossakin alakulmassa – perumuuta vaihtoehdot olivat kaikkien viestien ensimmäiset rivit ja linkit ennen kuin mitään muuta asiaa alettiin selvittää. Tyylilaji ratkaisi palveluksi eikä tyrkyttämiseksi.

Minun tyrkkylistalle nousevat myös sellaiset tuotteet, joiden nimi on läpeensä tyrkytetty adjektiiveillä. Vaikka vitamiini, josta normaali saimaan sällikään pysty tietämään onko tuotteessa todella jotakin erikoista muihin tuotteisiin verrattuna. Nimi väännetään tupla-, super- , tripla-, vaikka vaikuttavan aineen määrä olisi ihan sama kuin muidenkin tuotteissa.

Tyrkkyjulkkikset ovatkin sitten jo kokonaan oma heimonsa. Tuossa alussa mainitsin, etteivät suomalaiset osaa tuoda itseään esiin. Mikä ero on sitten itsensä markkinoinnilla ja tyrkyttämisellä. Jos tuo esiin omaa osaamistaan ja taitoja, niin ollaan ihan reilulla tiellä. Sitten kun ollaan esillä keinolla millä hyvänsä, ollaankin jo tyrkyn puolella.

Minulla on tuolla facessa hauva-ryhmä, missä on noin 10 000 asiallista koiraihmistä. Kolmesta viiteen päivitystä päivässä vaatii melkoisen paljon uutisten, tiedotteiden ja tapahtumien selaamista. Muutaman vuoden takaiseen verrattuna uutisvirta valitettavasti painottuu tyrkkyjulkkiksiin. Kun eivät olilla ominaisuuksillaan pääse julkisuuteen, niin otetaan koira avuksi – kuinka hänen koiransa pissasi ties mihin. Näitä riittää, vaikka ihan tavallistenkin ihmisten koirat tekevät ihan samoja hauskoja ja arkisia temppuja.

Facebook onkin ihan niitä pahimpia tyrkyttäjiä. Sinulle tyrkytetään niitä päivityksiä, joista on eniten tykätty. Facen perussäädöillä näet aina vain niitä samoja kerta toisensa jälkeen. Sinulla on mahdollisuus ottaa käyttöön kaksi täysin erilaista facea. Itselläni, selaimella käytettäessä on kirjamerkkinä aina viimeisimmät. Silloin näytetään todella aikajärjestyksessä viimeisimmät päivitykset, eikä tyrkytetä niitä mistä muut tykkäävät.

Valitettavasti muutamat yrittävät muka matkia facea – vaikkapa Yle. Yle ottaa ja suosittelee, eli tyrkyttää minulle Areenasta jotakin. Yksikään suositus ei ole vielä onnistunut ja tuskin Ylellä on mitään algoritmia, millä se voisi tietää minun milloisenkin kiinnostuksen.

Tyylilaji ratkaisee, jokaisen markkinamiehen ja -naisen pitää ymmärtää, ettei ole hyväksyttävää ottaa kohteelta päätösvaltaa pois tai jopa tunkeutua toisen kotiin – ei edes pitäisi yrittää.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 10.10.2022 alkaen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, tyrkyttäminen, Yle, BSH Kodinkoneet,

Olen kateellinen virolaisten digielämän tunnistautumiselle

Lauantai 1.10.2022 klo 17:04 - Kauko Niemi

Passi.jpg

 

Suomen viranomaiset kertoi pari viikkoa sitten luovansa pohjan uudelle digitaaliselle henkilöllisyystodistukselle. Digitaalinen henkilöllisyystodistus tulee passin ja henkilökortin rinnalle ja sen uskotan parantavan kansalaisen omien tietojen hallintaa.

Henkilöllisyystodistus vaatii uutta lainsäädäntöä, jotka koskevat uusia viranomaisen tuottamia digitaalisen asioinnin palveluita ja näiden tuottamiseen sekä käyttöön liittyviä muutoksia. Nämä olisivat uusia henkilöllisyyden ja henkilötietojen osoittamiseen sekä sähköiseen tunnistamiseen tarkoitettuja ratkaisuja.

Käytännössä kyse on älypuhelimeen ladattavasta sovelluksesta, jolla henkilö voi todistaa ikänsä kaupan kassalla tai bubin ovella, henkilöllisyytensä postin pakettipisteellä tai tunnistautua sähköisesti kirjautuessaan verkkopalveluihin. Sovellus on määrä ottaa käyttöön vuoden kuluttua, syyskuussa 2023.

Käytännössä digitaalisen henkilöllisyystodistuksen voi ottaa käyttöön henkilö, jolla on poliisin myöntämä passi tai henkilökortti. Digitaalinen henkilöllisyystodistus ei kuitenkaan korvaa edellä mainittuja analogisia henkilöllisyystodistuksia eikä digitaalista henkilöllisyystodistusta ole kenenkään pakko ottaa käyttöön.

Lainsäädäntö lähtee siitä, että digitaalinen henkilöllisyystodistus on vapaaehtoinen eikä ketään velvoiteta sen käyttöön – ei yksilöitä eikä palveluntarjoajia.

Mutta miksi ihmeessä sitä nyt tarvitaan kaikkien muiden lisäksi. Minulla on nyt ajokortti, jolla aikoinaan selvisi kokolailla pitkälle, mutta nykyisin se käytännössä kelpaa vain poliisille, joka tarkistaa minun ajokelpoisuuden. Minulla on poliisin myöntämä virallinen henkilökortti, jolla selviää aika pitkälle. Tosin jokin aika sitten siitäkin otettiin pois Kelaominaisuus, joten tarvitset nykyisin fyysisesti erillisen kelakortin.

Minulla on myös passi, tosin juuri vanhentunut ja en ole jaksanut jonottaa uusimista useita kuukausia, eikä ole suunnitelmia matkustaa henkilökortin kelpaavuusalueen ulkopuolelle. Vai olisikohan todellinen syy yksinkertaisesti haluttomuus lähteä etsimään koronaa Suomen rajojen ulkopuolelta ja saastuttamaan maapalloamme. Ja olenhan sittenkin tyypillinen, keskiverto suomalainen, jolle ihanne lämpötila on + 14 astetta.

Digitaalinen henkilöllisyystodistus ja ulkomaalaisen digitaalinen asiointiväline eivät korvaa passia tai henkilökorttia vaan tulevat asioinnissa niiden rinnalle. Ulkomaalaisen asiointiväline on käytettävissä vain sähköisissä asioinnissa. Luonnollisen henkilön tunnistusvälineellä puolestaan tarkoitetaan laitetta, jonka avulla mahdollistetaan digitaalinen tunnistautuminen niille, jotka eivät halua tai joilla ei syystä tai toisesta ole mahdollisuutta käyttää digitaalista henkilöllisyystodistusta. Ota tästä nyt selvää.

Olen kahden pankin asiakas ja voinen käyttää pankkivarmennusta sähköisen asioinnin yhteydessä. Tosin pankkien varmennusta en ole juurikaan käyttänyt, vaikka niitä on ollut reilu 20 vuotta käytössä. Paitsi tietysti silloin kun asioin omassa pankissani. Pääsääntöisesti käytän mobiilivarmennetta.

Uudessa systeemissä puhelinsovelluksen lisäksi mahdollistettaisiin vaihtoehtoinen tunnistusväline sellaisille henkilöille, jotka eivät voi tai halua käyttää mobiilisovellusta.

Uuden henkilöllisyystodistus-sovelluksen taustajärjestelmä on integroitu väestötietojärjestelmään sekä poliisin henkilökortti- ja passirekisteriin ja se käyttää Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluita.

Pientä odotuksen toivoa on ilmassa, josko kyseinen menetelmä otettaisiin käyttöön EU alueella, niin silloin asioinnit vaikkapa Italiassa, Espanjassa ja muissa EU-maissa helpottuisivat. Ilmeisesti edelleenkään en pysty sähköisiin allekirjoituksiin muuten kuin erillisen palvelun kautta. Näinhän joudun tekemään vaikkapa taloyhtiön hallituksen kokousten pöytäkirjojen kanssa.

Päämääränä on siis tilanne, jossa palveluissa asioivilla henkilöillä olisi mahdollisuus esittää viranomaisen vahvistama henkilöllisyys sekä henkilöllisyyteen liittyviä vahvistettuja tietoja erilaisissa asiointitilanteissa ja hallita itse omia tietojaan myös digitaalisessa ympäristössä.

 

Mutta palaanpa tuohon otsikkoon. Suomessa sähköisen henkilökortin käyttö on jäänyt lapsipuolen asemaan. Lähes puolella miljoonalla suomalaisella ei ole myöskään verkkopankkitunnuksia tai mobiilivarmennetta, joiden avulla vahva tunnistautuminen ylipäätään onnistuisi.

Suomessa kehitetystä sähköisestä henkilökortista luotiin Virossa arkea helpottava menestystarina. Virossa pärjää ilman pankkitunnuksia, koska siellä sähköinen henkilökortti toimii varmennekorttina ja porttina digitaalisiin palveluihin. Sikäläisellä id-kortilla ja sen mobiiliversioilla voi sekä tunnistautua että tehdä digitaalisen allekirjoituksen. Korttia käyttää 99 prosenttia täysi-ikäisistä virolaisista.

Suomessa syntynyt sähköinen henkilökortti kopioitiin Virossa id-kortiksi ja siitä tehtiin heti pakollinen. Virossa kortittomat eivät joudu maksamaan sakkoja, mutta he ovat käytännössä kädettömiä. 1,3 miljoonan asukkaan Virossa id-kortilla hoidetaan lähes kaikki, myös äänestäminen. Lähinnä häät ja avioero vaativat käynnin virastossa. Korttiin voi liittää myös monia kaupallisia palveluja ja se on voimassa kerrallaan viisi vuotta. Uusiminen maksaa 25 euroa.

Vuoden kuluttua Suomeen tuleva henkilöllisyystodistus on yksi lisä monien joukossa. Vaikka ihmiset sitä lataisivatkin, niin mikään ei pakota palveluntarjoajia ottamaan sitä käyttöön. Veikkaan ettei digitaalinen asiointi mullistu vuoden kuluttua.

Hyvältä kuitenkin vaikuttaa, että asiointitilanteessa henkilö voi entistä paremmin itse päättää, mitä tietoja jakaa. Esimerkiksi kaupassa ikää tarkistettaessa olisi mahdollista näyttää vain ikä koko henkilötunnuksen sijaan. Digitaalisen henkilöllisyystodistuksen myöntäjän ei olisi mahdollista seurata, miten sitä käytetään.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla maanantainaista 3.10.2022 alkaen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, passi, digitaalinen henkilöllisyystodistus, henkilökortti. ,

Pelolla johtaminen tuottaa aniharvoin tulosta

Perjantai 23.9.2022 klo 8:54 - Kauko Niemi

Meikku_valot_IMG_1174.jpg

 Meilahdessa heiluu

Onkohan mikään toimiala niin sekaisin kuin terveydenhoito? Sairaanhoitajat ovat taistelleet asemastaan jo reilu puoli vuotta ilman minkäänlaista yhteisymmärrystä palkasta saati työoloista. Asiaa hoidetaan kaikkein byrokraatisemmalla tavalla, lakimuutoksella, eikä minkään näköistä yhteisymmärrystä ole näköpiirissä. Tähän kun on vielä sekoittunut kohtuumäärä puoluepolitiikkaa niin sekoilut sen kun lisääntyvät.

Vaikutus kokonaisuudessaan on alan imagolle merkittävä. Iso määrä sairaanhoitajia vaihtaa alaa jopa niin, että hakevat omien virallisten oikeuksiensa perumista. Hoitajapula pahenee pahenemistaan ja vetovoimaa ei tässä tapauksessa kasvateta euroja laskemalla.

Ammattikorkeakouluja odotti syksyn yhteishaussa ikävä yllätys. Sairaanhoitajaksi haluavien hakijoiden määrä romahti suomenkielisissä opinnoissa toissa vuodesta 1 239:llä ja viime vuodesta 369:llä. Yhteensä sairaanhoitajakoulutukseen haki 2 511 ihmistä.

Hakijoiden määrä on vähentynyt suomenkielisiin hoitajien koulutusohjelmiin aina vuodesta 2016 lähtien. Pudotus hakijamäärissä on ollut yli 40 prosenttia.

Sitten sairaudenhoidon toimialla rajoitetaan lääkärien toimivaltuuksia ilman ensimmäistäkään potilasvahinkoilmoitusta tai valitusta. Tapausten taustalla on usein oppikiistoja ja valituksen tekijät eivät suinkaan ole potilaita vaan kollega-lääkäreitä. Ja niitäkin tapauksia, joissa asiankäsittelyssä asiantutijana käytetään valituksen tehnyttä lääkäriä. Piiri pieni pyörii.

Kaikki tällaiset myrkyttävät ilmapiiriä ja ruokkivat alalla vallitsevaa byrokraattista nokkimisjärjestystä. Viimeisin terveyskeskuskäyntini oli puistattava kokemus, joka maalaa hyvin kuvaa millaisessa ilmapiirissä alalla töitä tehdään.

Absoluuttisen tunteetonta terveyskeskuksen toimintaa. Jos lääkäri olisi huoneensa 54 edessä mihin minut ohjattiin, sanonut minulle inhimillisesti huomenta / moi ja kertonut, että toimenpide tapahtuukin tuossa kulman takana voisitko siirtyä sinne vielä hetkeksi odottamaan.

Vai olisiko lääkäriä voitu syyttä tällaisesta tunteellisesta käyttäytymisestä lumehoitamisesta ja puoskaroinnista. Vai olisiko lääkärin arvovalta ja asiakassuhde kärsinyt arvovaltakolauksen. No ei ainakaan minun silmissäni. Nyt olin siis joku työ numero XX - vartalon ihopaise, äkämä tai ajos.

Vuosia on kiistelty terveydenhoitojärjestelmä Apotista. Apotin peruslähtökohta on mielestäni varsin hankala, josta on tavattoman vaikea löytää todellista vastuunkantajaa. Oy Apotti Ab:n näet omistavat HUS Helsingin yliopistollinen sairaala, Helsinki, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymä, Inkoo, Siuntio ja Loviisa (sekä Lapinjärvi osana Loviisaa).

Oma sisäpiiri syö omasta kuormasta ja kukapa uskaltaa kaveria arvostella, saati vaatia muutoksia ja parempaa toimintaa. Vihdoin ja viimein 619 lääkäri ryhdistäytyi ja tekivät yhteisen valituksen Apotista. Ylen mukaan on useita lääkäreitä, jotka eivät uskaltaneet allekirjoittaa yhteistä valitusta. Sen verran tiukassa painostuksessa lääkäreitä pidetään.

Helsingin Sanomat sai puolestaan kyselyynsä lääkäreiltä 240 vastausta, joista käy selville, että Husissa on useita Apotin takia lopettaneita lääkäreitä. Niitäkin lääkäreitä on jo useita, jotka ovat irtisanoutuneet ja ottaneet uuden viran alueelta missä ei käytetä Apottia.

Ylen juttu on suorastaan karmeaa luettavaa. Useat sosiaali- ja terveysalan ammattilaiset kertovat Ylelle, kuinka Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (HUS) sekä Apotti-yhtiö pyrkivät rajoittamaan asiakas- ja potilastietojärjestelmä Apottiin liittyvää kriittistä keskustelua.

Pääosin lääkäreiltä kerätyt kertomukset ja kommentit liittyvät puhutteluihin, tiukkoihin ohjeisiin, joiden mukaan Apottia ei saa kritisoida, sekä pelon ilmapiiriin, jonka vuoksi monet ovat pysyneet hiljaa.

 

Apotti kertoo sivuillaan, kuinka potilaiden elämää on helpotettu Apotin myötä syntyneellä viestintäkanava Maisalla. Minulla ei tietenkään ole kokemusta Apotista, mutta kokemusta Maisasta on. Sen peruslogiikkaa en ole sisäistänyt ja siksi käyttö on kokeilua ja arvausta. Vaikka olenkin buumeri, on minulla tietoa ja kokemusta sadoista erilaisista järjestelmistä, mutta Maisa ei ole se, joka ihastuttaisi ja loisi sujuvan suhteen terveydenhoitoon. Valitettavasti vähemmän kokeneet tietotekniikan käyttäjät ja samalla enemmän terveyspalveluja tarvitsevat tuskin ilosta hurraavat. Maisa on kuin Minun autoni, Mytoyota-palvelu. Palvelun pääviesti kertoo missä minun autoni on. Enkö muka tiedä.

Mitään hyvää ei rakenneta tiukalla byrokratialla ja pelon ilmapiirillä. Tuskin on toista toimialaa, joka on läpeensä hierarkkinen alkaen jo siitä, että kuinka moni potilas uskaltaa kertoa lääkärille todellisen tilanteensa, vaikka ravintolisien käytöstä. En minä ainakaan uskaltaisi sanoa, että syön 100 ug D-vitamiinia joka päivä, kymmenkertaisen määrän suositukseen verrattuna. Pian saisin lukea Oma-Kannasta yksittäisen lääkärin näkemyksen puoskaroinnista ilman minun omaa kokemuspohjaa.

Nyt kun tämän pelottelun ja sekamelskan päälle rakennetaan vielä yksi byrokratiakerros ei toimivaa ratkaisua ole tiedossa. Kaiken siivouksen voisi aloittaa Valviran ja THL:n siivouksella. Etenkin jos perustavoitteena olisi lääkärien tietotaidon ja kokemuksen ohjaaminen yksilöllisen potilaan parhaaksi. Putinismi ei kuulu nykypäivän terveydenhoitoon. Tiedossa on terveyssota vai ”operaatio.”

Tämä on kuultavissa ääniversiona finnRadio.fm sivuilla 26.9.2022 alkaen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: finnradio.fm, HUS, Apoti, sairaanhoitaja, terveyskeskus, Valvira, THL,

Mitä hautajaisilla halutaan viestiä

Perjantai 16.9.2022 klo 13:00 - Kauko Niemi

Risti_KN213276.jpg

Lähipäivinä taitaa loppua musta painoväri, kun media revittelee hautajaisilla. Maanantaina kuningatar Elisabethin ja tiistaina Vesa-Matti Loirin viralliset hautaan siunaustapahtumat.

Onko kyse muistamisesta, kunnioittamisesta, vainajan toiveista, näyttäytymisestä, kuulumisesta joukkoon, näyttelemisestä, pelkästä rituaalista vai mitä hautajaisilla viestitään tai halutaan viestiä?

Sittenhän pyörii myös pilakuva, missä suntio ja pappi ihmettelevät kun ei ole ensimmäistäkään saattajaa, vaikka vainajalla on yli 2000 kaveria facebookissa.

Koskettavin toteamus kohdallani olivat papin sanat, kun hyvin läheisen ystäväni uurna laskettiin hautaan – kuolemaa sietää niin kauan, kun se ei tule omasta ovesta sisään. Fyysisesti läheisin kuoleman kokemukseni on ollut puolimetriä viimeisestä henkäyksestä.

Viime viikkoisessa blogissani ihmettelin elinaikaodotteen lyhenemisestä ja nyt sitten päästiinkin yllättäen itse asiaan.

Maanantaiset ja tiistaiset tilaisuudet ovat varmasti ainutlaatuiset. Britanniassa kaikkien arvostama henkilö tuskin saa maanantaina mitään inspiroivia hetkiä, sillä protokollat määrittävät millin tarkasti, kuinka edetään ja aivan varmasti jokainen asia oli myös etukäteen suunniteltu ja päätetty.

Nyt jo tiedämme, kuinka Britanniassa lähipiiri pukeutuu, kuka saa käyttää minkäkinlaista asua, eikä niillä määrittelyillä ole paljoakaan tekoa itse vainajan yksityisen ajattelun kanssa. Eikä liion samisykköjen kannata tehdä mediassa omia tulkintojaan kenenkäkin nappirivistön salaisista viesteistä. Kaiken tämän seremonian säestämänä toki voi ja kannattaakin muistella huikean pitkää kuningattaren tasapainoista uraa.

Ainakin kaksi on pidätetty Britanniassa, jotka ovat huudelleet muuta kuin mitä yleinen mielipide ja brotokolla sallii.

Johanneksen kirkossa, Helsingissä tiistaina onkin jo sitten kovasti paljon eri tunnelma, kun Vesa-Matti Loiri saa viimeisen siunauksen. Tilaisuus ehdittiin jo lanseerata poikkeuksellisena, kaikille avoimena. Kirkkoon olisi mahtunut reilut 2000 ihmistä seuraamaan tilaisuutta.

Nyt kuitenkin omaiset toivovat, että siunaustilaisuus vietetään vain läheisten ja tilaisuuteen kutsuttujen kesken. Omaiset toivovat, että myös tiedotusvälineet kunnioittaisivat tilaisuuden yksityistä luonnetta, eikä kirkkotilassa sisällä kuvattaisi.

Varmaa olisi ollut, että jos kirkko olisi ollut täpötäyttä, olisi myös some ollut pullollaan kuvia tilaisuudesta – olinhan siellä minäkin. Vaikka olisi kerran elämässään nähnyt Loirin vilaukselta livenä.

Loirin kuolemalla ehdittiin jo keräämään poliittisia irtopisteitäkin ehdottamalla valtiollisia hautajaisia. Valtiovalta on nyt edustettuna kutsuttujen joukossa niin kuin presidentin puoliso Jenni Haukiokin. Loiria on muisteltu sivutolkulla. Kuinka moni oikeasti tunsi ja tiesi muuta kuin ulkokuoren ja sen monet eri ilmentymät. Ne vaan eivät ole hautajaisten keskeisintä sanomaa.

Hautajaisia toki ylipäätään leimaa merkittävästi millaiseen uskonnolliseen yhteisöön vainaja on kuulunut. Kirkkojen säännöt ja kaavat ovat melko tarkkoja ja jokaisella omansa. Suomalaisen Evlut kirkon kaavassa on jonkin verran joustoa. Ainakin jos haluaa täyttää kaikki mahdolliset musiikkipaikat ja itse musiikin sisältökin kannattaa aina tarkistaa ja hakea hyväksyntä seurakunnalta.

Muutama vuosi sitten olin siunaustilaisuudessa, missä soi harmonikka. Ei kovin yleinen, mutta vainajan koko elämässä ei ollut kovinkaan montaa päivää ilman haitaria.

Mieleeni on jäänyt myös työ- ja harrastuskaverini viimeinen matka ilman kirkollisia seremonioita, missä tuhka ripoteltiin mereen. Minne käy tuulen ilmassa tie – oli minun lauluosuuteni veneessä.

Evlut kirkko on monitulkintaisuudellaan saattaa tuottaa seurakuntakohtaisesti tai jopa pappi-kohtaisesti vääntöä viimeiselle matkalle. Valitettava tilanne tapahtui pari kuukautta sitten kun siunausta toimittava pappi oli niin juovuksissa, että siunaustilaisuus piti keskeyttää.

Itse olin viime viikolla ystävän äidin uurnanlaskutilaisuudessa. Vainaja oli ollut kaikki 89 vuotta kirkon jäsen, mutta eläessään vakaasti sitä mieltä, ettei halua kirkollista seremoniaa. Niinpä seurakunnalta saatiin lupa vain laskea tuhkauurna maanlepoon.

Tilaisuus oli pieni ja kaukana perinteisistä hautajaisista. Luettiin muutama vainajan kirjoittama runo ja yksi laulu. Tunnelma oli kertakaikkisen aito ja erilaisen teeskentelemätön. Ulkopuolisenakin pystyin aistimaan ne keskustelut, joita kuolemaa odotellessa oli käyty.

Sittenhän on niitäkin, joka eivät kuulu kirkkoon, mutta viime hetkellä haluavatkin kirkollisen seremonian. Järjestelyt vaativat joustavuutta seurakunnalta ja papilta.

Toisen elämää arvostaen ja kunnioittaen voidaan tehdä paljon muutakin kuin käydä ostamassa pieneksi hetkeksi kallis kukkalaite. Viime perjantaina klo 12:00 Suomen taksiautoilijat pysähtyivät minuutiksi ja nousivat autoistaan minuutiksi kunnioittamaan Asikkalan taksimurhan uhria. Vaikuttava, vilpitön ja laaja operaatio.

Helmikuussa 2020 Jörn Donnerin siunaustilaisuudessa kappelissa arkkuun sai kiinnittää post it -lappuja. Donner käytti aina paljon post it -lappuja, kun hänellä oli paljon muistettavaa. Kaikki saivat laittaa kappelissa arkkuun lapun ja kirjoittaa terveisensä Jörnille. Tässäkin toteutettiin vainajan tahtoa, joka oli kieltänyt kukat.

Valitettavan harvat keskustelevat aidon rehellisesti viimeisistä toiveista silloin kun ajatus vielä kulkee. Tai sitten lähtö tulee niin pikavauhdilla, ettei ole ollut mahdollisuuksia keskustella. Huonoin vaihtoehto on siinä vaiheessa ryhtyä googlaamaan, kuinkas nyt edetään tai toteuttaa tiukasti uskonnollista kaavaa. Lopputulemana on tilaisuus muiden joukossa, missä aitous ja läsnäolo ovat poissa.

Toki hautajaiset ovat usein niitä tilaisuuksia, missä tavataan harvemmin nähtyjä sukulaisia.  Donnerin kaikki lapset olivat ensi kertaa fyysisesti koolla isänsä hautajaisissa. Mutta kaikkein nolointa on vetää tällaiset juhlat näyttävästi överiksi, vaikka olisi millainen sankari arkussa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona maanantai 19.9.2022 alkaen FinnRadio.fm -kanavalla

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kuningatar Elisabeth II, Vesa-Matti Loiri, hautajaiset,

Mikäs menee pieleen - kuolemme nuorempana kuin aiemmin

Lauantai 10.9.2022 klo 8:18 - Kauko Niemi

hietaniemi.jpg

 

Elinajanodote on Yhdysvalloissa yksi teollisuusmaiden alhaisimpia. Maailmanpankin tilastojen mukaan korkeimmat lukemat ovat Hongkongissa ja Japanissa, 85 vuotta, ja Singaporessa 84. Suomessa elinajanodote oli vuonna 2020 Duodecimin mukaan 82 vuotta.

Kun vuonna 2019 syntyneen yhdysvaltalaisen eliniäksi arvioitiin keskimäärin 79 vuotta, oli luku viime vuonna enää 76,1 vuotta.

Nyt väännetään kättä eri tahojen välillä syistä, mitkä vaikuttavat näinkin suureen muutokseen ja näin lyhyellä ajalla. Helpoin syyllinen on tietysti korona ja joidenkin mukaan korona-rokotukset.

Entäs sitten muut elämäntavat, jotka näyttävät väistämättä johtavan lihavuuteen. Mikä ei Yhdysvalloissa ole harvinaisuus. Toki lihavuuden olemuksia nimenomaan terveyden kannalta on monia. Tilastoissa onkin usein eritelty ylipainoisuus ja lihavuus.

Suomessakin ylipainoisten osuus väestöstä on 62 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Nuorisolääkäri, dosentti Silja Kosola, on huolestunut nuorisostamme. koululaisten keskuudessa meillä on parhaillaan kaksi pandemiaa yli muiden: lihominen ja mielenterveysongelmat. Näin siis Kosola Kimppakyyti-ohjelmassa.

Näin puolestaan THL raportoi suomen tilannetta. Suomalaisista 2–16-vuotiaista tytöistä 18 prosenttia ja pojista 29 prosenttia on ylipainoisia (ml. lihavuus). Lihavia on samanikäisistä tytöistä 4 ja pojista 9 prosenttia.

Nuorista eli 18–29-vuotiaista aikuisista ylipainoisia (ml. lihavuus) on naisista 35 ja miehistä lähes puolet, eli 47 prosenttia. Samanikäisistä naisista lihavia on 19 ja miehistä 17 prosenttia.

Yli 30-vuotiaista suomalaisista aikuisista ylipainoisia (ml. lihavuus) on 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Lihavia on naisista 28 ja miehistä 26 prosenttia. Lähes joka toinen (46 %) mies ja nainen on vyötärölihava, mikä enteilee sisäelinten rasvoittumista.

Vuodesta 1999–2000 vuoteen 2017–maaliskuuhun 2020 liikalihavuuden esiintyvyys Yhdysvalloissa kasvoi 30,5 prosentista 41,9 prosenttiin. Samaan aikaan vakavan liikalihavuuden esiintyvyys nousi 4,7 prosentista 9,2 prosenttiin. (NHANES, 2021)

Liikalihavuuteen liittyviä sairauksia on paljon riippuen tietysti lihavuuden luonteesta. Merkittävä ero onko rasva kertynyt jalkoihin vai sisäelinten ympärille.

Lihavuuden arvioidut lääketieteelliset kustannukset Yhdysvalloissa olivat lähes 173 miljardia dollaria vuonna 2019. Lihavia aikuisia sairastavien sairaanhoitokustannukset olivat 1 861 dollaria korkeammat kuin terveen painoisten ihmisten vuosittaiset hoitokulut.

Kysäisin mielipidettä Antti Heikkilältä, jonka mielipiteet ovat ennustaneet tämän kehityksen jo vuosia, mutta hänet on teilattu moneen kertaan. Vastaus oli lyhyt - tuo on johdonmukainen seuraus vallitsevien suositusten takia.

Heikkilä on aiemmin julkaissut muun mussa - tilastojen mukaan Yhdysvalloissa 2016 mennessä yhtään ihmistä ei ole kuollut vitamiineihin eikä lisäravinteisiin. Kukaan ei ole kuollut myöskään 32 vuotena ennen tuota aikaa, jolloin tätäkin asiaa on alettu rekisteröidä. Vuositasolla USA:ssa kuolee lääkkeiden sivuvaikutuksiin arvioiden noin 150 000 ihmistä.

Kaksi suurinta huoltahan tässä menossa on, että ratkaisuksi tarjotaan piikkiä ja pilleriä. Ja toisaalta kuinka tarkkaan seurataan erilaisia suosituksia ja ohjeistuksia suhteessa tapahtuviin pitkäaikaisiin muutoksiin. Jos ne ovat kaksi eri maailmaa, joita rahoittaa elintarvike- ja lääketeollisuus, ollaan varsin heikolla pohjalla.

Ehkä vielä jonakin päivänä kuulemme tuon Yhdysvaltain jyrkän kehityksen todelliset syyt. Ainakin jos elinajanodotukset laskevat vielä koronan helpottaessakin.

 

Tämä blogi on kuultavissä ääniversiona www.finnradio.fm kanavalla 12.9.2022 alkaen

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, elinaikaodote, Antti Heikkilä, Silja Kosola, korona, ylipaino, lihavuus

Kilpailuviettini on pettynyt urheiluun

Perjantai 2.9.2022 klo 11:59 - Kauko Niemi

2400kake.jpg

 Olenhan minäkin toki ajanut fillarilla Helsingistä Venetsiaan ja juossut ensimmäisen maratonini kolmen päivän varoitusajalla ilman kilpailua

Onkohan sellaista päivää, ettei uutisissa olisi jotakin urheilullista katastrofia. Viime aikoina ryöpytyksessä ovat olleet naisleijonat.

Eikä se suinkaan ole pelkästään joku kilpaileva joukkue. Suomen Olympiakomitean sekoilut olivat ja lienee ovat edelleen selvittämistä vailla ja jääkiekkojoukkue Jokereiden peliä pelataan enemmän kulissien takana kuin jäällä.

Moni muistaa Lahden doping-käryt ja sadat yksittäiset doping-käryt sen jälkeenkin. Kilpailukuntoa pitää virittää keinolla millä hyvänsä, vaikka tuottaisi pidemmällä aikajaksolla elimistölle mitä tahansa ongelmia.

Norjassa on parhaillaan suuria ongelmia, koska Norjan laki estää 15–18-vuotiaiden urheilijoiden dopingtestaamisen ilman heidän vanhempiensa lupaa.  Norja ei tämän myötä täytä kansainvälisen antidopingkoodiston vaatimuksia ja doping-kierteet alkavat jo varhaisteini-iässä.

Urheilu ja lajit, jossa raha liikkuu enemmän ovat myös alttiita selvemmin dopingille ja muille välistävedoille. Eri maissa kulttuuri taustasta johtuen lajit vaihtelevat. Myös vedonlyönnin vilpit ja järjestetyt ottelut ja rahastaminen ei ole vierasta sekään.

No viimeaikaisista urheilu-uutisista löytyy toki positiivisiakin asioita. Wilma Murto olisi voinut tyytyä tuulettamaan varmaa kultamitaliaan jo silloin, kun rima keikkui mitoissa 480. Huippu-urheilijan kilpailuvietti hannasi kuitenkin vastaan: miksei kokeilla vielä 485:ttä, kun kerran kulki? Ja yli meni, niin että heilahti!

Itse en ole koskaan ollut urheilun sisäpiirissä ja siksi tämäkin blogi on pelkkää ulkopuolista ihmettelyä. Minä olin koulussakin se, joka viimeksi valittiin joukkueeseen, kun kaikkien piti olla urheilutunnilla kuitenkin joukkueessa. Siis minun kilpailuviettini ei herätä ketään eikä mitään. Paljon mukavampaa on olla tasavertoinen muiden kanssa. Ja joukkuelajeista ainoa, missä olen ollut pitkään aktiivinen, on kuorolaulu. Siellä kun ei kilpailtu yksilöllisesti kuka vetää korkeimmalta ja kuka kovimmalla volyymilla.

Erittäin ristiriitaisia ajatuksia herättää omassa ajattelussa se, että olen aina pitänyt ja arvostanut urheilua kategoriassa – reipas, reilu, terveellinen ja yhteiskykyä kasvattava.

Näin ei sittenkään taida olla. Doping-käry Suomessa haulla Google antaa liki 16000 vastausta. Kun haet urheilun riita, niin saat luettavaksesi 1,8 miljoonaa Suomenkielistä juttua.

Silloin kun kilpailuvietti ei ole hallinnassa, tapahtuu pahoja. Tämä koskee sekä kilpailijoita, vanhempia, valmentajia että joukkuejohtajia ja urheilun hallinnointia ja rahoitusta. Kilpailuvietin raja on hiuksen hieno, missä se alkaa kääntyä tekijöitään vastaan.

Mielikuvani urheilusta on ollut siis täysin vinksallaan. Sitä huolestuttavampi tilanne on mitä nuoremmissa porukoissa ylitetään kilpailuvietin terve haamuraja. Rajan pitäisi tulla vastaan silloin, kun häviäminen jossakin jättää pahan mielen pitkäksi aikaa.

Urheilu ja etenkin kilpaurheilu herättää suuria tunteita. Urheilu ja seuratoiminta ovatkin otollisia paikkoja riitojen syntymiselle. Ristiriitatilanteita aiheuttavat esimerkiksi erilaiset näkemykset arvokilpailuihin pääsystä tai jäsenyyteen liittyvissä asioissa sekä sopimusrikkomukset. Tällaisia tapauksia varten on oikein jouduttu perustamaan oma oikeusturvalautakunta.

Kilpaileminen on persoona- ja temperamenttikohtainen kysymys, sanoo Kilpailu- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen, KIHU:n urheilupsykologi Niilo Konttinen Ylen haastattelussa.

Hänen mukaan jo lapsista huomaa, että toiset lapset ovat jopa pieninä hyvin kilpailuhenkisiä ja kilpailevat lähes kaikesta mahdollisesta. Toiset sen sijaan suhtautuvat huomattavasti rauhallisemmin tämmöisiin tilanteisiin. Kilpailuhalun takana voi olla myös persoonallisuuden piirre, elämyshakuisuus. Kilpailemisen kautta me saamme erilaisia elämyksiä. Toisille se on tärkeämpää kuin toisille.

Vanhempien vastuu korostuu tässäkin tapauksessa. Lasten vanhemmat saattavat olla kilpailuhenkisempiä kuin lapsi itse ja silloin lasta viedään. Vippaskeinot nuorilla saattavat syntyä ei pelkästään valmentajien johdatuksella vaan todellakin vanhempien halusta "tukea" lapsen menestystä rikkauksiin ja vaurastumista ja kunniaa perheelle.

Ehkä minun arvostusasteikko urheilua kohtaan laskee muutaman pykälän. Keskityn enemmänkin kilpailemaan itseni kanssa omilla tavoitteillani. Tässäkin toki voi mennä täysin harhaan, jos omien tavoitteiden lähtökohtana on hakea muiden kunnioitusta ja arvostusta. Oma ja terve kilpailuvietti tuottaa vain sisäistä tyytyväisyyttä ja tasapainoa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavilla 5.9.2022 alkaen

 

Lisää aiheesta:

 

En pelkää, että urheilu loppuu

Jokerit ei pääse SM-liigaan

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kilpailuvietti, urheilu, doping,

Some on osoittanut konkreettisesti vaarallisen kehityksensä

Lauantai 27.8.2022 klo 11:29 - Kauko Niemi

kannykielto.jpgHeti kättelyyn painotan, että olen kyllä muodostanut itselleni selkeän kannan Sanna Marinista ihmisenä, Sanna Marinista pääministerinä, pääministeri-instituutiosta ja niihin en nyt ota kantaa tässä blogissani. Eikä sinun kannata yrittää tulkita minun kantoja, mutta tapaukset ja niiden ympärillä jatkuva kuohunta on syytä ottaa opiksi. Tosin menemällä faceeni ja katsomalla päivityksiäni, niin asiasta ei ole tulkinnanvaraa.

Se, mitä voimme muuttaa on oma asenteemme. Elämässä 10 prosenttia on sitä mikä tapahtuu meille. 90 prosenttia on sitä, miten me reagoimme siihen.

En yhtään ihmettele, että on yhä enemmän tilaisuuksia, joiden kutsuissa ilmoitetaan, ettei tilaisuudesta saa somettaa. Enkä yhtään ihmettele, vaikka jonkun ajan kuluttua tilaisuuksiin ilmestyisi kännykkänarikka. Ihmisiin kun ei valitettavasti voi täysillä luottaa.

Itsekin opettelen joka päivä kuvankäsittelyä ja nyt minulla on jo käsitys siitä, kuinka tavattoman helppoa kuvien manipulointi on ihan tavalliselle tallaajallekin. Itse olen pyrkinyt pitäytymään kuitenkin melkolailla totuudessa.

Koskaan ei voi arvata mitä kuville tapahtuu. Kuinka ne irrotetaan alkuperäisestä kontekstista ja mikä onkaan sitten lopulta täysin vinksallaan oleva visuaalinen kerronta yhtä kuvaa väärin käytettynä. Yksi kuva valehtelee tässä tapauksessa enemmän kuin tuhat sanaa.

Maailma on pullollaan julkkistyrkkyjä ja muitakin tyrkkyjä, jotka hinnalla millä hyvänsä haluaa olla esillä keinoja kaihtamatta. Kaikkein ikävintähän tässä on huomata, että media lähtee täysillä tällaiseen mukaan. Some ja media sekoittuvat keskivertoihmisen silmissä ja ajtuksissa. Katleena Kortesuon tuore kirja juuri ennen Marin-kohuja – Median kuolema – on täynnä vakavasti otettavaa pohdintaa. Medialukutaitoa on peräänkuulutettu jo vuosia, mutta nyt se vasta tosi tärkeää onkin.

Oma periaatteeni on ollut, etten julkaise somessa kuvia muista ihmisistä. Minulla on facessa noin 5000 kuvaa ja montaakaan kuvaa siellä ei ole bileistä, tuttavista tai kavereista. Kaikki kuvat enemmän ja vähemmän tietoisesti harkittuja. Minulle ei ole lainkaan tärkeää kenen seurassa olen milloinkin ollut. Enkä halua itse tulla tyrkylle kenenkään sivuille – en edes pääministerin.

Mitäs kun lapsesi tai lapsenlapsesi on vuosien päästä jossakin merkittävässä asemassa ja media kaivaa kuinka hänellä oli jo lapsena omituinen tapa olla potalla. Entä kun kaverisi lähipiirille paljastuu asioita, joista et itse mitenkään ole tietoinen tai ymmärtänyt. Olen julkaissut toki muutaman vaikkapa kuorokuvan konserttipaikalta ja olettanut, että kuorolaisen lähipiiri on tietoinen kyseisestä konsertista ja tietää että Ville laulaa basso-rivissä. Siis julkaissut selvittämättä jokaiselta kuorolaiselta erikseen kuvan mahdollisesti aiheuttamaa reaktiota.

Herkkä asia on myös paikantaminen kaikissa eri muodoissaan. Sinuahan ja tekemisiäsi seurataan, jos sen sallit, metrin tarkkuudella kaiken aikaa ja paikkakin vaikuttaa algoritmiisi. Itse käytän tietyssä määrin tekniikkaa, joka on estänyt reilusti yli 100 000 seurantayritystä. Osin myös hankaloittanut elämää, vaikkapa niin, etten näe Ylen suoria uutislähetyksiä tietokoneen ruudulta. Mutta eihän se hirveästi haittaa, kun muutaman minuutin kuluttua näen ne Areenasta, jos enää kiinnostaa.

Bilekuvat tai jopa synttärikuvat voivat paljastaa aivan vääriä asioita. Kaverisi lähipiiri voi hyvin ryhtyä ihmettelemään miten sinä olet kuvassa Klippanilla vaikka sanoit olevasi Talissa keilaamassa. Siis älä koskaan julkaise kaveristasi kuvia, joista selviää kuvauspaikka. Tai olet päämisterin vessassa Kesärannassa vaikka piti olla luontoa kuvaamassa Kirkkonummella.

Kuvista pitää miettiä muutakin, kuin onko huulet hyvin ja näytänkö nuorelta vai vanhalta. Kokonaan oma tarinansa on sitten ne tyrkyt, jotka tietoisesti käyttävät jokaisen tilanteen hyväkseen toisten kustannuksella keinoja kaihtamatta. Aina kun sellaisen mahdollisuuden tarjoat kaikista tekijänoikeuksista huolimatta.

Näitähän nyt tulevaisuudessa vaanii jokaisella nurkalla. Lyöttäydytkö porukkaan, vaikka olisi pääministeri vai ei, on harkinnan arvoinen asia. Jo tapahtuneen painoarvo muuttuu ajan myötä ja sitä et hevin pysty muuttamaan, oikomaan tai saamaan anteeksi.

Kaiken kaikkiaan viimeaikaisista tapahtumista kannattaa ottaa opiksi. Sabina Särkän tissit eivät ihan heti maailmaa mullista. Ympärillämme satavarmasti pyörii jatkuvasti viestejä, joita on muokattu ja mukaeltu Putinin pajassa. Niihin höyrähtäminen on jo kokonaan toista luokkaa. Niin sanottu vaikuttajamarkkinointi on kova sana tuotteissa, politiikassa ja eiköhän sitä ole jo aikoja testattu erilaisissa uskonnollisissa ryhmissä ja somekuplissa.

Tervettä epäilyä nyt peliin ja laajempaa näkemystä ja ymmärrystä kuin - onks mun huulet hyvin - omiin tekemisiin. Äläkä pakahduta toisia omilla luuloillasi.

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm kanavalla  29.8.2022 klo 10:00 ja 19:00 alkaen

Kännykällä otetusta kuvasta voi jäljentää kotiavaimesi

Pääministeri Marin ja Sabina Särkän rinnat – tätä on uuden ajan politiikka

LASITALOSSA EI OLE MITÄÄN VIKAA (polemis.fi)

Mediatutkija pääministeri Marinista

Anni Vuohijoki pitää Sanna Marinin bileporukkaa huolestuttavana

Kännykkäkielto ravintoloihin

Vallan vahtikoira ei ole erehtymätön

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Sanna Marin, pääministeri, kännykkäkielto, tyrkkyjulkkis, mitä tietoja jaat, some-vastuu

Kun ihminen potilaana on unohtunut

Perjantai 19.8.2022 klo 14:45 - Kauko Niemi

Terveyshyrra.jpg

 

Terveyden onnenpyärää pyöräyttämällä monen kierroksen jälkeen olet aina voittanut saman palkinnon

Sosiaali- ja terveysministeriön tilaama selvitys uudenlaisen omalääkärimallin toteuttamisesta valmistui. Tavoitteena oli arvioida ja kuvata, miten omalääkärimallia voisi toteuttaa yhdessä hoitotakuun kanssa sekä edistää näin hoidon saatavuutta ja jatkuvuutta.

Onkohan mikään muu toimiala kuin terveydenhuolto niin monimutkainen, päällekkäinen, byrokraattinen ja niin täynnä erilaisia intressejä ja oppikiistoja, toimimattomia tietojärjestelmiä, joita vahditaan pilkuntarkasti ota tai jätä mentaalilla.

Olen jo pidempään ollut sitä mieltä, että terveydenhoito sanaa ei saisi tässä yhteydessä käyttää lainkaan, vaan sairaudenhoito olisi oikeampi sana. Toki molemmat ovat tuikitarpeellisia. Terveydenhoidossa tavoitteen pitäisi olla lääkkeetön, terve elämä. Sairaudenhoidossa turvaudutaan operaatioihin ja pillereihin. Kumpikaan ei ole prioriteetiltään toista edellä.

Jos hoidettaisiin terveyttä, niin sairaudenhoidon kustannukset olisivat huomattavasti pienemmät. Tai kuten viimeaikaiset arviot kertovat, että vanhustenhoidon heikko taso kuormittaa sairaaloita. Vanhukset menevät päivystykseen, kun eivät pärjää yksin kotona. Kokonaisuus ei ole hallinnassa.

Juuri julkistetun selvityksen mukaan vahva tieteellinen näyttö osoittaa, että saman yleislääkärin hoitaessa potilasta hoidon laatu paranee ja sairastuvuus sekä kuolleisuus vähenevät merkittävästi. Samalla terveydenhuollon palveluiden kokonaistarve ja -kustannukset pienenevät ja potilastyytyväisyys paranee.

Suomessa on kokeiltu erilaisia omalääkärimalleja vuosien aikana. Ne ovat kuitenkin kariutuneet työn hallitsemattomuuteen, mikä on aiheutunut rakenteellisesta perusterveydenhuollon heikosta resursoinnista, liian suurista vastuuväestöistä ja työsopimusten työajattomuudesta.

Nyt omalääkäri terminä vaihtuisi hoidon jatkuvuusmalliksi ja siinä vahvistettaisiin potilaan oikeutta omaan lääkäriin ja hoitajaan. Ajatus on kaunis, mutta se vaatii todella vahvaa luonnollista ”puoskarointiakin” ja ymmärtämistä, että sairas ihminen on se, jonka hyväksi kaikki toimivat, ei niin kuin byrokratia vaatii. Lumevaikutus on erittäin suuri, kuinka lääkäri ja potilas tulevat toimeen ja ennen kaikkea luottavat toisiinsa.

Itselläni viimeisin terveyskeskuskäynti oli niin surkuhupaisa, että jos kyseinen lääkäri nimettäisiin minun omalääkäriksi niin ei olisi mitään yhteistä tulevaisuutta. Toisaalta lääkärit ovat niin tiiviissä puristuksessa, että heidän osaamistaan rajoitetaan byrokratian keinoin. He voivat hoitaa vain ”laillistettuja” sairauksia ja poikkeuksia vahtii Valvira aina jopa lääkärin oikeuksia rajoittamalla. Malli istuu huonosti tiiviiseen potilas/lääkärisuhteeseen, jossa potilaan kokemuspohjalla pitää olla painava merkitys ja arvo.

Tuoreessa selvityksessä ryhmä ehdottaa ratkaisuksi hoidon jatkuvuusmallia. Potilaan oikeutta henkilökohtaiseen hoidon jatkuvuuteen vahvistettaisiin muuttamalla lainsäädäntöä. Keskeisenä elementtinä on potilaan ja lääkärin välisen hoitosuhteen jatkuvuus, jossa potilaan hoidon tukena on omahoitaja ja tarvittaessa moniammatillisen tiimin muita jäseniä.

Hoidon jatkuvuusmalli on aiemmin kokeilluista malleista lähimpänä sellaista sovellettua listautumismallia, jossa listautuminen tapahtuu tietylle lääkärille tai lääkäri-hoitaja-työparille. Selvityksen tekijöiden mukaan sote-järjestelmästä tulee myös kokonaistaloudellisesti edullisempi tämän alkuinvestointeja vaativan strategisen muutoksen myötä.

Selvityksen tekijät korostavat, että Suomen nykyisen perusterveydenhuollon vahvuus on moniammatillisuus ja terveyskeskusten laaja-alaisuus. Sen sijaan potilas-lääkärisuhteen jatkumattomuus on selvä heikkous.

Nyt esitetty ajatus ei sinänsä ole uutta. Sitähän rakenneltiin kymmenisen vuotta sitten ja toteutus hiipui omaan mahdottomuuteensa. Suositukset eivät enää riitä, ne eivät ole 20 vuoteen johtaneet mihinkään. Terveyskeskusten toiminta on pitkäaikaisessa häiriötilassa. Terveydenhuollon kokonaiskustannukset karkaavat käsistä, hoito on epäyhdenvertaista ja vastoin vahvaa tieteellistä näyttöä. Ja tämän kaiken päälle käynnistyvät nyt sote-alueiden hallintohimmelit.

Kuvio ei tule olemaan helppo eikä tapahdu sormia napsauttamalla. Vinoutuneet asenteet muuttuvat hitaasti, jopa monia oppikiistojakin on muutoksen jarruina.

Selvitysryhmä korostaa, että Suomeen tarvitaan selvästi lisää sekä lääkäri- että hoitajavakansseja. Kyse ei ole suurista investoinneista suhteessa terveydenhuollon menoihin, ja investointi tuottaa tieteellisen näytön mukaan moninkertaiset säästöt.

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 22.8.2022 alkaen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveys, omalääkäri, hoidon jatkuvuus, terveyskeskus, lääkäri,

Sähkönkulutukseni on laskenut 60 prosenttia

Perjantai 12.8.2022 klo 20:38 - Kauko Niemi

IMG_E35981.JPG

 

Minun henkilökohtainen energiakriisini alkoi vuonna 2014. Tuolloin meni vaihtoon viimeiset vuonna 2001 hankitut kodinkoneet. Tuolloin alkoi myös voimakkaampi siirtymä järkevään sähkönkäyttöön. Siis jo 8 vuotta ennen tämän hetken kriisiytymistä.

Nyt kun vertaan vuoden 2014 ja vuoden 2021 kulutustani niin pudotusta on tasan 60 prosenttia.

Tietenkään minun yhden ihmisen talouteni ei maailmaa pelasta, mutta osoitus, että lyhyelläkin aikajaksolla voi saada paljon aikaan. Jos kaikki Suomen kotitaloudet puolittaisivat sähkönkulutuksensa, olisi talkoilla jo suuri merkitys.

Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä, että sähköä olisi yllin kyllin tarjolla huolettomaan pilkkahintaan. Maamme sähkönkulutuksesta noin 40 prosenttia kuitenkin kuluu tavalla tai toisella asumisessa. Siis pieninä puroina tuulisina, aurinkoisina, sateisina ja pilvisinä päivinä.

Pieniä puroja on helpompi ruopata parempaan kuntoon kuin suuria valtameriä tai odottaa Putinin ja muiden kahjojen leppymistä. Vakaan sähkönhinnan ajat ovat nyt historiaa.

Viime päivinä on uutisoitu tapauksista, joissa on tehty omatoimisia energiaratkaisuja. Yle uutisoi Mika Kurun vesivoimalasta. Hänen maillaan sattuu olemaan noin 70–80 vuotta sähköä tuottanut vesivoimala. Sen voimin on pyöritetty aikoinaan niin myllyä kuin sahaa. Nykyään vesivoimalasta tulee sähköä ympäri vuoden Kurun perheen sekä hänen äitinsä koteihin ja puusepänverstaaseen. Ylijäämä menee Parikkalan Valolle.

Kaskilan maitotilalla Punkaharjulla on tämän kesän aurinkoiset päivät otettu erityisellä ilolla vastaan. Valoisat pitkät päivät nimittäin tietävät ilmaista sähköä tilalle, jossa sitä kuluu noin 160 000 kilowattituntia vuodessa.

Varastohallin katolle kesän alussa asennetut 260 aurinkosähköpaneelia ovat tuottaneet muutamassa kuukaudessa jo yli 20 000 kilowattituntia sähköä.

Monet aurinkopaneelien omistajat ovat alkaneet myydä sähköä. Ilmiö on uusi, sillä tätä ennen aurinkopaneelit on sähköyhtiöiden mukaan hankittu lähinnä oman kodin tarpeisiin. Tämän vuoden aikana yksityisten sähköntuottajien sopimusmäärät ovat moninkertaistunet.

Tätä blogiani varten tiedustelin Museoviraston halukkuutta lähteä mukaan energiatalokoisiin ja löysätä lupakäytäntöjään. Ulla Salmelan vastaus Museovirastosta on ympäripyöreä puppusanageneraattorilla tuotettua teksti ilman mitään konkretiaa. Museovirastolta ja muilta paikallisilta viranomaisilta ei ole luvassa lähiaikoina mitään merkittäviä helpotuksia.

EU on voimakkaasti ajamassa rakennusteollisuuden huomiota rakennuskohtaiseen energiantuotantoon.

Tekniikka on kysynnän takia kehittynyt varsin verkkaisesti. Nyt on odotettavissa markkinoiden selvää kasvua ja sitä kautta tekniikan kiihtyvää kehitystä. Lupaavia näyttöjä on jo siitäkin, että ikkunat toimisivat aurinkokennoina. Aurinkokennojen ominaisuudet sekä ulkonäkö kehittyvät voimakkaasti. Ehkä niinkin hyvin, että Museovirastokin pystyisi kurkottamaan poterostaan.

Tuleva talvi kääntää mielipiteitämme viimeistään silloin kun sähkölasku ilmestyy ruudulle hyväksyttäväksi tai pahimpien skenaarioiden toteutuessa sähkökatkojen muodossa. Tai kun asunnon lämpötila alkaa laskea sietorajan alle.

Siirtymä uuteen aikaan on kuitenkin hallittavissa ja sitä auttanee osaltaan ilmaston lämpeneminen, mikä puolestaan onkin jo paljon suurempi ongelma.

Palaan vielä tähän omakohtaiseen ja vapaaehtoiseen sähkönkulutuksen laskuun. Eittämättä suurin tekijä on kodinkoneiden vaihto uusiin, kun olivat 14 vuoden elinkaarensa päässä. En ostanut alennusprosentteja, vaan parasta mahdollista energialuokkaa ja käytettävyyttä. Veikkaan, että korkeampihinta on nyt jo maksettu takaisin.

Jonkinmoinen merkitys on myös joka päivä käytössä olevalla induktioliedellä. Kaiken suuhunpantavan teen omassa keittiössäni ja siksi se on käytössä päivittäin. Käsin en tiskaa mitään, eikä minulla ole edes kuivauskaappia.

Pikkuhiljaa valaistus on siirtynyt ledi-kantaan ja se ohjaus osin automatisoitunut. Syttyy kun olen hollilla ja sammuu poistuessani. ”Viihdekaappini” sähkösyöttö on aina poissa kun ei ole käyttöä. Samoin muutama muukin sähkönsyöttö tai latauspiste käynnistyvät älyrasian ja kännykän avulla.

Sähköyhtiö Helen tarjoaa innostavan seurantamahdollisuuden. Pakkop tunnustaa, että sen verran koukuttavan informatiivinen tuo Helenin appi on, että vähintään kuukausittain tulee tarkkailtua, että kuinkas meni.

Säästö prosenteissa on siis hurja, mutta yhden ihmisen taloudessa rahassa mitattuna se ei tee minua miljonääriksi, mutta suosittelen jokaista miettimään omia prosenttejaan ja ratkaisujaan.

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 15.8.2022

Lisää aiheesta:

Myös Suomi hyötyy aurinkopaneeleista, vaikka aurinko ei paista Espanjan malliin

Aurinkopaneelien tuottamasta sähköstä saa nyt moninkertaisen hinnan aiempaan verrattuna

Tiilikaton korvaaja

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, sähkönkulutus, Helen, Museovirasto,

Asiallinen ja orietti

Perjantai 5.8.2022 klo 16:33 - Kauko Niemi

IMG_E3550.JPG

 

Tiesitkö, että olen asiallinen ja orientti? Olen kyllä muutakin kuten vaikkapa - vastaanotolla melko virkeän oloisena.

Tämän virallisempia kuvauksia minusta ei voi lausua, ovathan nämä  Kanta-palvelussa olevia lääkärin lausuntoja minusta. Siis aivan yhtä virallisia kuin se että keuhkoputkissa ei ole havaittavia ongelmia. Nyt kun selailin omia tietojani vuosien varrelta, niin suurta ihmetystä herättää, että sinne on kirjattu myös sellaisia asioita, joista lääkäri ei ole sanonut halaistua sanaa, silloin kun olemme olleet livenä naamat vastakkain.

Herää myös epäillys millaista tietoa on kirjattu Kantaan, joita ei näytetä minulle Omakannassa.

Kanta ja Omakanta ovat se paikka missä on syvintä sisäistä tietoa meistä jokaisesta. Muutaman kerran kannattaa tutkia mitä siellä todella on ja millaisia lupia tiedon jakeluun kannattaa antaa.

Kanta on noussut taas esiin kahdestakin syystä. Siellähän on meidän koronarokotusdokumentti, jos sellaisen olet rokotuttamalla hankkinut. Mutta vieläkin keskeisempi asia ovat ne muutokset, joita Kantaan on suunnitteilla.

Tarkoitus olisi avata Kantaa myös omille mittauksille. Siis rannekkeistasi ja älykelloista, vaaoista ja kaiken maailman muistakin mittareista syntyvä tieto ohjautuisi Kantaan tai vastaavaan tietopankkiin. Toki joissakin tapauksissa siitä saattaisi olla hyötyä hoitohenkilökunnalla. Riski on vain aivan valtava, että tiedot valuisivat vääriin paikkoihin ja pian olisit menettänyt yksityisyytesi ja kaiken maailman lääketehtaat, elintarviketeollisuus ja muut konsultit kertoisivat kuinka sinut pitää elää.

Nyt tähän suunnitelmaan ovat tuoneet näkemyksensä Euroopan tietosuojaneuvosto ja Euroopan tietosuojavaltuutettu.

Nämä kaksi tahoa antoivat heinäkuun puolivälissä yhteisen lausuntonsa Euroopan komission eurooppalaista terveysdata-avaruutta koskevasta ehdotuksesta nimeltä EHDS (European Health Data Space). Sillähän pyritään mahdollistamaan terveystietojen turvallinen vaihto, käyttö ja uudelleenkäyttö sekä edistämään Euroopan terveysunionin luomista.

Neuvoston ja valtuutetun mukaan tällainen tietojen toissijainen käyttö on määritelty ehdotuksessa liian laveasti, minkä vuoksi on olemassa riski ymmärtää väärin tietosuojaan liittyvät avainsäännökset. Lopputuloksena kansalaisen nykyisin nauttimien suojausten pelätään heikentyvän. Erityisesti varoitetaan älylaitteiden myötä lisääntyvän ei-lääketieteellisen terveystiedon käytöstä.

Kukahan tätäkin asiaa lobbaa ja kenenkähän etua siinäkin ajetaan?

Varoittava esimerkkihän tulee vaikkapa Yhdysvalloista. Facebookin emoyhtiö Meta Platforms sekä Yhdysvaltain suuret sairaalat loukkasivat yksityisyydensuojaa käyttämällä seurantatyökalua, joka lähettää terveystietoja Facebookille.

Jokaisen suomalaisen kannattaisi tutkia Omakantaa ja siellä olevia tietoja. Koronan saattelemana viime vuonna Omakantaa käytti 3,8 miljoonaa suomalaista. Sieltä saattaa löytyä yllättäviäkin merkintöjä, jotka ovat aika usein inhimillisiä virheitä.

Kelan ylläpitämässä valtakunnallisessa tietokannassa on noin 2,7 miljardia asiakirjaa. Ne eivät synny sinne millään automaattisella generaattorilla tai algoritmilla, vaan terveydenhoidon ammattilaisten näpyttelemänä. Taitaa sittenkin olla joitakin Apotin suosituksia, joita lääkäreiden tulisi ymmärtää.

Sinä et voi estää tietojen kirjaamista, mutta voit hakea muutosta tietoon tai ilmaisuun. Sellainenkin tapaus on tullut esiin, että henkilön tietoihin oli kirjattu – potilaalla on alkoholistin habitus – kyseinen potilas on absolutisti. Inhimillistä myös se, että kirjaukset menevät vahingossa väärän henkilön kantaan - eräässä tapauksessa henkilö löysi tiedoistaan diabeteksen, vaikkei koskaan ole diabetestä sairastanut.

Suomessa Kantaan kirjataan kaikki terveydenhoitotiedot riippumatta käytkö kunnallisessa vai yksityisessä hoidossa terveyskeskuksessa tai työterveyslääkärillä.

Sinä voi määrittää kuinka tietojasi jaetaan ja voit myös nähdä kenelle on jaettu. Siinäkin etunsa ja haittansa näkeekö toinen yksikkö mitä toinen on tehnyt ja mihin tulokseen tullut. Tiedothan ovat ensisijaisesti tietoa lääkäriltä lääkärille ikään kuin omalääkäri-järjestelmä, paitsi tulkinnat saattavat vaihdella, joskus jopa pettää.

Sinä voit myös kirjata oman hoitotahtosi. Sitä eivät näköjään lääkärit omassa suuressa viisaudessaan lue. Siitäkin on minulla kokemuksia, kun epäilyn pohjalta, tarkemmin tutkimatta kirjoitetaan lääkeresepti.

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 8.8.2022

Lisää aiheesta:


Potilas joutui hengenvaaraan väärän lääkkeen takia

Omakantaan kirjataan joskus hämmentäviä asioita

Varattu aika 08:30

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kanta, Omakanta, European Health Data Space, Finnradio.fm,

Kuuntelen, kirjoitan ja luen

Sunnuntai 31.7.2022 klo 16:06 - Kauko Niemi

Luuri.jpg 

Jotenkin sitä ihminen ajautuu tiedostamatta omaan moodinsa, kunnes pysähtyy ja ryhtyy arvioimaan omaa tilaansa. Olen todennäköisesti koko lailla sivuraiteella valtavirrasta.

Minulle kirjoittaminen on paljon, paljon helpompaa kuin puhuminen. Siksi varmaan olen ajautunut kirjoitushommiin. Minusta ei koskaan tullut myyntitykkiä tai muutakaan sanataiteilijaa. Minusta tuli hiljainen tekijä, kirjoittaja eli toimittaja. 

Toimittajantyössä tykkäsin myös siitä, että se oli niin asiakeskeistä. Olin todella surkea klikkiotsikoiden vääntämisessä, vaikka aloitin sähköisten uutisten tuotannon ehkä ensimmäisenä Suomessa jo 1991 ja täysipäiväisesti 1998. Siitä varmaan johtuu, että lähinnä kuuntelen esimerkiksi tv-ohjelmia.

Ylen Aamu-tv saattaa olla auki jossakin taustaikkunassa joko tietokoneella tai puhelimessa. Minulle ei synny mitään lisäarvoa nähdä samoja ihmisiä samassa studiossa aamusta toiseen. Eikä oikeastaan kiinnosta sekään minkä näköinen on joku asiantuntija. Riittää kun kuulen heidän viestinsä ja näkemyksensä johonkin ajankohtaiseen asiaan. 

Tiedän ja olen jopa kerran tunnistanut livenä, minkä näköinen on Sanna Marin. Se riittää. Katsomalla uutisia lisäarvo olisi ainoastaan millaiset vaatteet Sannalla on päällään.

Tässä vaiheessa voin tunnustaa, että minulla on kotona ollut televisio auki yhden kerran viimeisen 2,5 vuoden aikana. Mielestäni tiedän kuitenkin melko hyvin mitä sota- tai koronarintamilla ja yleensäkin tapahtuu. Eikä tarvitse istua sohvalla sohvaperunana.

Kun televisio on pysynyt kiinni, eikä se ole tuottanut suurtakaan tuskaa, niin tietokoneen ruudun kautta katsomuuteeni kasvattaa oikein tehokkaasti adblogger apuohjelma. Sen käyttö varmistaa ettei esimerkiksi Maikkarin suoria ohjelmia näytetä minulle lainkaan. 

Yle puolestaan estää suorien ohjelmien näyttämisen, koska käytän vpn-tietoturvaohjelmaa. Yle perustelee ratkaisuaan täysin perusteettomasti tekijänoikeuksilla. Kuitenkin samoja ohjelmia voi sitten katsoa Areenasta hetken kuluttua. 

Katselun riemua rajoittaa myös jatkuva videoiden tyrkyttäminen. Minua ärsyttää jo sekin, että videoiden äänet ovat täysillä, kun niitä käynnistää. Ja enhän minä muista millä volyymissa laitteeni sitten ovatkaan. Voisiko video kuitenkin alkaa jotenkin hiljaa ja sievästi.

Tunnustan, että videomaailmassa olen täydellinen boomeri. Videoiden informaatioarvo on aniharvoin hyvä, kun sillä pyritään vain ensisijaisesti saamaan huomiota laadusta puhettakaan. Lyhyitä pätkiä, jotka eivät kerro mitään asiaa tai ylipitkiä jaaritteluja. Jonkun kuvaajan naurunräkätys pärähtää ensimmäisenä, kuva heiluu ja tärisee ikään kuin ei koskaan olisi kuultukaan jostain vakaamista. Ja videossakin ääni on yhtä tärkeä kuin liikkuva kuva.

Pahaa pelkään, että lukeminenkin pikkuhiljaa rapistuu, siis kirjojen lukeminen. Tai ehkä on jo kovassa rapistumisvaiheessa. Kirjat vahvistavat asemiaan kuuntelulla. Äänikirjat ovat kehittyneet huimasti ja erityisesti lukijat pystyvät jo luomaan hyvän kuuntelutunnelman. Äänikirjojen liikkeellelähtö on vain ollut jotenkin hidasta.

Kirjojen kuuntelu on oivaa, koska sitä pystyy luureilla tai napeilla toteuttamaan melkein missä vain. Ainoa paikka missä itse en siihen pysty on luonto kaikkine herkkine äänineen. Mutta muuten lenkkeillessä, siivotessa, kauppareissuilla jne. 

Kuuntelu on siis kovasana – kuunnella televisiota ja kuunnella kirjoja. Kuunteluhan on kaiken hedelmällisen kanssakäymisen peruslähtökohta. Kuuntelemalla opit uutta ja puhumalla toistat vain asioita, joita jo tiedät.

Katsominen kasvattaa vain typerään epäolennaiseen, ulkonäkökeskeisyyteen. Miltä mikäkin näyttää, eikä mikä on todellisuus.

Kirjoittamistakin kannattaisi harjoittaa viestinnässä - enemmän kuin pelkkiä hymiöitä. Kirjoittaessa on aina hiukan enemmän aikaa miettiä mitä onkaan sanomassa ja kenelle ja kuinka, kuin pelkkää höpöttämistä päästäkseen porukan keskipisteeksi. 

Ja tietenkin tämänkin voit kuunnella Finnradio.fm 3.8.2022 alkaen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kuuntele, kirjoita, lue, hiljaisuus, toimittaja, video, MTV#, Yle, vpn, adblogger,

Uutiset - Juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021

Lauantai 23.7.2022 klo 21:41 - Kauko Niemi

Kierrätys on kestävän kehityksen kannalta olennaista toimintaa, joka kuuluu meidän jokaisen velvollisuuksiin. 

Nyt olen löytänyt toimialan, missä kierrätys on viety huippuunsa. Se on media, missä uutisena julkaistaan parinvuoden takaisia juttuja. Toki sitten loppuun on vaivihkaa lisätty, että juttu on julkaistu ensi kerran 31.8.2021. Juttu on  muutamalla adjektiivilla maustettu ja liioiteltu ikään kuin tähän päivään.

Niin ja aidossa journalismissa adjektiivin saa lisätä juttuun vain päätoimittajan suostumuksella.

Nyt olen jo aika usein tottunut siihen, että ensimmäiseksi kurkkaan jutun loppuun ja varmistan kuinka vanhaa kamaa tämä oikein onkaan. Miksei ensijulkaisupäivää näytetä heti alkuun, silloin voisi päätellä, että tämän julkaisun jälkeen on tehty ainakin kaksi tutkimusta, joista on myös uutisoitu. Näin voisi ymmärtää kokonaisuuden, kuinka asiassa on edetty.

Yle Areena täytti juuri 15 vuotta. Onneksi olkoon! Areenan kohdalla asia on harvinaisen selvä kaikki sisältö, myös aamun uutiset ovat arkistokamaa. Jos joku asia vielä kiinnostaa jälkikäteen, niin se löytyy Areenasta. Reilua peliä jopa helppoa, jos sattuu ymmärtämään Ylen ohjelmien luokituksen ja hakukriteerit. Suosituimmat, Tämäkin saattaa kiinnosta sinua – ei juurikaan auta.

Aika monta kertaa minulle on käynyt niin, että kuuntelen autoradiosta jotakin mielenkiintoista asiaa alusta, lopusta tai keskeltä ja sitten yritän löytää ohjelman Areenasta, jotta voisin kuunnella kokonaan. Aika monta kertaa en Areenan haulla sitä valitettavasti löydä mutta googlettamalla kyllä.

Mutta takaisin tuohon kierrätykseen. Ymmärrän oikein hyvin, ettei millään medialla ole niin paljon hyviä toimittajia, että pystyisi tuottamaan nettisivuilleen jatkuvaa juttuvirtaa uusista ennen julkaisemattomista asioista ja hyvä niin. Tällöinhän juttuvirtaan olisi pakko tuottaa täysin mitättömiä ilmiötä - kuinka joku tyrkkyjulkkis oli tänään pukeutunut kauppareissullaan. 

Kierrätyksen huipentumia ovat sitten nekin jutut, jotka mediatalo julkaisee kymmenessä aluelehdessään ja niiden nettisivuilla. Osalla paikallisjulkaisuista ne ovat netissä vapaasti luettavissa ja osa tunnusten takana, ainakin silloin kun alueellinen aviisi on maksullinen.

Paperisen median siirtyminen sähköiseksi on ollut jo 20 vuoden taistelu ja organosointi, jossa kokeillaan ja testataan mitä kummallisempia toimintatapoja ja rakennetaan mitä kummallisempia mielikuvia. Kuitenkin taustalla pitäisi olla journalistiset periaatteet ja palvella lukijoita. Palvella niin hyvin, että lukija olisi valmis niistä maksamaan

Sähköiset julkaisut ovat kuitenkin ajanut arvostettujakin medioita ärsyttävään nettijournalismiin. Malliesimerkkinä Helsingin Sanomat. Vaikea on enää erottaa pyöriikö ruudulla Iltis vai Hesari vai Seiska. Siksi itse esimerkiksi lopetin Hesarin 45 vuotta putkeen kestäneen maksullisen tilauksen. Ensin paperisen sitten sähköisen.

Kierrätyksessä ei sinänsä ole mitään pahaa ja kasvava osa ihmisistä katsoo ja lukee uutisia ja ohjelmia silloin heille parhaiten sopii ja eniten kiinnostaa. Tämä on joka tapauksessa tulevaisuus. Kierrätetyt jutut vaan pitää reilusti osoittaa, ettei kyseessä ole Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vaan Yhdysvaltain entinen presidentti Donald Trump. Mitä tapahtuu nyt ja mitä tapahtui eilen.

Yle on ollut Areenallaan oikeilla jäljillä jo pitkään ja samaa selkeää jakoa toivoisi muidenkin toteuttavan – olkoonkin avatun juttuvaraston muoto tai nimi mikä tahansa. Pääasia ettei kierrätyksellä huijata lukijoita muka suurella uutisellisuudella, aktiivisuudella ja aina paikalla -mentaalilla. 

 

PS. 

Kierrätyksen tärkeys - Minulla on henkilökohtaisesti kahdeksan kierrätysastiaa. Yhdeksäs on tietokoneiden roskakori, joka on ehdottomasti eniten käytössä oleva kierrätysastia. Paperikeräyspussukka pitää tyhjentää nykyään ehkä kahdesti vuodessa, kun paperilehtiä tulee vain silloin tällöin, yksi tilattuna ja kaksi jäsenyyden perusteella.

Yhden ihmisen taloudessa kierrätys on muutoin helpohkoa mutta aikaa vievää. Ennen tämän blogin kirjoitusta piti huuhdella tölkkejä puhtaaksi, jotka näillä keleillä rupeaisivat helposti haisemaan. Se verran harvakseltaan jäteastiat täyttyvät minun taloudessani. 

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 25.7.2022 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, media, uutinen, kierrätys, uutisten toisto, Yle, Yle Areena, Helsingin Sanomat,

Historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta

Sunnuntai 17.7.2022 klo 19:20 - Kauko Niemi

Tallottukirkko_KN225354.jpg

Näkemyksistämme riippuen voimme tulkita
naapurimme yhteiseloa rauhana tai potkuna
maamme keskeisintä rakennusta kohtaan

Maailman rauha -patsas joudutaan pian siirtämään pois Hakaniemenrannasta Kruunusillat-pikaraitiotien rakentamisen tieltä. Patsas varastoidaan ja sen paikalle rakennetaan jalkakäytävä. Rakennus­töiden päättyessä patsas on Helsingin Taidemuseon mukaan tarkoitus palauttaa lähelle nykyistä paikkaa.

Nyt aika ei ollut kovinkaan otollinen nostaa Moskovan kaupungin Helsingin kaupungille lahjoittama pronssiveistosta tikunnokkaan. Patsas joka paljastettiin 14. tammikuuta 1990, kaksi kuukautta Berliinin muurin murtumisen jälkeen ja etenkin nyt Venäjän hyökättyä Ukrainaan.

Tällä välinkin patsas on herättänyt mielipiteitä. Vuonna 2008 se valittiin sekä kolmanneksi rumimmaksi että kolmanneksi rakastetuimmaksi helsinkiläiseksi patsaaksi sanomalehtien lukijaäänestyksissä. Yritettiinhän patsas myös räjäyttää vuonna 2010, mutta yritys epäonnistui

Tällä kertaa some ja yleisönosastot ovat olleet pullollaan lähinnä negatiivisia mielipiteitä varustettuna suosituksilla, ettei sitä enää koskaan tuotaisi näkyviin varastostaan.

Meillä on toinenkin naapurimaan yhteiseloa muistuttava patsas Etelä-Satamassa.  Tämä Rauhanpatsas on Helsingin Kaivopuistossa sijaitseva kuvanveistäjä Essi Renvallin veistos. Se pystytettiin YYA-sopimuksen 20-vuotismuistomerkiksi vuonna 1968.

Pronssinen veistos esittää naishahmoa, joka katselee pohjoiseen Eteläsataman suuntaan ja on hieman jalustasta irrallaan pienen terästuen varassa. Kuvanveistäjä Renvallin mukaan hahmo on rauhan hengetär, joka ”sodan jälkeen palaa uuden rauhanomaisen sydämen saatuaan uudistuneena maan päälle”.

Tämän rauhanpatsaan pystytettiin Suomen kansa rauhanomaisen rinnakkaiselon ja Suomen ja Neuvostoliiton ystävyyden vertauskuvaksi 6.4.1968. Hahmon ulkonäössä on vaikutteita muinaisen Egyptin taiteesta ja roomalaista voitonjumalatar Victoriaa esittävistä veistoksista. Lisäksi Renvall käytti mallina omia kasvojaan.

Kyselin somessa ihmisiltä pitäisikö tämäkin patsas räjäyttää tai vähintään siirtää pois näkyviltä. Vastaanotto oli minun ystäväpiirissä tavattoman vaisu, vaikka hävitysvaateita onkin yleisesti ollut ilmassa.

Entä kaikki Venäjästä kertovat muistot? Asioiden näkemykset ja tulkinnat muuttuvat tahallisesti tai tahattomasti ajan myötä niin kuin näissäkin patsasesimerkeissä. Historiaa emme voi muuttaa, mutta historian tulkinta vaihtelee kulloisenkin ajan mukaan. Arvostettu suomalainen historioitsija Juha Sihvola on maininnut kolme syytä perehtyä historiaan.

Historiassa on ajateltu toisin kuin nykyisin, joten menneisyyden tutkiminen opettaa arvioimaan ajatteluamme kriittisesti. Lisäksi historiasta voi oppia erilaisuuden suvaitsemista ja kunnioitusta. Kolmanneksi se voi opettaa myötätuntoa inhimillistä haavoittuvuutta kohtaan, se kun on johtanut vahvojakin ihmisiä sattuman armoille.

Historiaa on siis turhaa yrittää muuttaa saati rakentaa uusiksi nykyajattelun mukaista historiaa. Se ei ole totta, eikä edusta muutaman vuoden kuluttua enää yhtään mitään.

Akateemiselle tieteelle tyypillisesti historiantutkimuksessa ovat eri aikoina vallinneet ja tutkimusta ohjanneet erilaiset suuntaukset, koulukunnat, akateemisen kirjoittamisen käytännöt, kiinnostuksen kohteet sekä yhteiskuntaa koskevat käsitykset. Siten aikasidonnaisuus on tyypillistä historiantutkimukselle (ja -kirjoitukselle); jokaisen sukupolven sanotaankin kirjoittavan historian uudelleen. Historiantutkimuksen aikasidonnaisuus johtuu osaksi myös siitä, että jälkikäteen tiedämme mitä tuli tapahtumaan.

Eiköhän se vain ole reilua, että patsaat ovat paikallaan, vaikka joku tekee sotarikollisena tavattoman rumaa epäinhimillistä jälkeä, toivottavasti vain tällä hetkellä. Tuhoa sitten tutkitaan ja tulkitaan aikanaan omalla tavallaan. Toki voimme olla juhlimatta soittokuntineen vuosittain patsaiden juurella ja olla kukittamatta historiallisia sankareita. Historia on osa meitä.

 

Tämän blogin ääniversio on kuultavissa Finnradio.fm sivulla 18.7.2022 klo 15:00 alkaen

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, rauha, muistomerkit, historia, historian tulkinta, Essi Renwall, aikasidonnaisuus,

Vanhemmat kirjoitukset »