Eksyksissä ihan siis fyysisesti

Lauantai 3.10.2020 klo 12.33 - Kauko Niemi

Viime kesänä eksyin kolmasti ja tänä kesänä olin viikon aikana eksyksissä lähes joka päivä ja pari kertaa aikaisemminkin. Siis fyysisesti en ollut siellä missä halusin olla.

Näille kaikille eksymisille on yhteistä, että yritin käyttää tietoteknistä paikanninta siis niin sanottua navigaattoria. Mistähän sitä saisi ostettua tuoreen maantiekartan, jotta voisi hahmottaa ja ymmärtää kokonaisuuksia. Taitaahan se olla myös niin, että on koronan takia eksyksissä myös henkisesti. Henkisessä eksymisessäkin samaa syy, kun riidellään pienistä palasista eikä tiedetä tai ymmärretä kokonaisuutta.

Karttakeskuksen nettikaupassa näyttäisi olevan kyllä ihan tuoreita ja ajankohtaisia GT-karttoja myös ihan maantiereissaajillekin.

Taitaa olla noin kymmenen vuotta siitä, kun käytin autossa kännykän navigaattoria. Ajelin Sveitsissä ja löysin oikein hyvin tien pienille putouksille ja takaisin Zurichiin. Se oli hyvä ja myönteinen kokemus.

Tuon jälkeen en ole navigaattoria juurikaan käyttänyt. Katson toki nettikartasta ennen matkaa mihin olen menossa, jos en suorilta käsin tiedä reittiä. Näin hahmotan kokonaisuuden ja painan mieleeni kartan tärkeimmät mutkat.

Kolme vuotta sitten autonvaihdon yhteydessä ”kaupanpäälle” tuli navigaattori ja sehän tuntui hienolta suoraa kojelaudassa. Nyt kolmen vuoden kokemuksen jälkeen olen melko varma, että navigaattoreiden kehitys on kulkenut yhtä kauemmas perinteisen kartan logiikasta ja minä en olekaan ajatuksiltani yhteensopiva navigaattoreiden kanssa. Vaatisi varmaan jonkinmoisen periaatekoulutuksen, kuinka navigaattoria käytetään. Paikannusta en salli noin yleisellä tasolla. Vain niissä tilanteissa joissa on ”pakko” vaikkapa pysäköintimaksun maksamisessa.

Toki autoni systeemi tekee varsin selväksi, että olipa näytöllä mitä tahansa, niin kuljettaja on vastuussa reittivalinnoista ja tämä alkuviesti pitää oikein vahvistaa nappia painamalla.

Kaikkia ongelmia en kuitenkaan ota kontolleni. Tänä kesänä eksyin silloinkin, kun minua paljon syvällisemmin it-asioita tunteva apukuski kytki kännykän auton järjestelmään ja käytti kahtakin erilaista sovellusta ja aina vain olimme paikassa, jota emme tienneet emmekä tunteneet, saati tavoitelleet.

Pahinta asiassa alkoi olla luottamuspula. En pystynyt livehavaintojeni ja karttasovelluksen yhteisseurannassa tulkitsemaan missä oikeasti olen. Toyotan sovellus pääsääntöisesti poistaa kaiken informaation sen jälkeen, kun on hyväksynyt reitin. Näkyy vain sininen juova, mitä pitkin nuoli etenee, kertomatta missä mennään.

Silloin tällöin näkyy joku paikan nimi. Kuten esimerkiksi ajaessani Ounasjoen länsipuolella Meltauksesta etelään. Meltausta ei kartalla näkynyt missään vaiheessa, mutta itäpuolella näkyi jonkun pikkukylän nimi. Aivan kuin olisi minua auttanut hahmottamaan sijaintiani.

Auton karttaa voi jonkin verran zoomata lähemmäs, jolloin saattaa näkyä muutakin kuin ajettava tie. Tällöin asiasta ei juurikaan ole ennakoivaa hyötyä, kun saman näkee omilla silmillään tuulilasin läpi. Yhtään ei helpota sekään, että auton kartta on inhottavasti aavistuksen hidas. Ainakin kolmasti piti tehdä sitten u-käännös, kun oli ajanut satasta ohi risteyksen.

Vaikka ajaisin suoraan ja tulee risteys, niin olisihan se kiva tietää, että nyt ollaan sekä kartalla että luonnossa siinä risteyksessä mistä käännytään Onnelanperäkylälle. Näin se usko ja luottamus kasvaisi. Ja kaikkein parasta tietenkin olisi, että kartalla näytettävät nimet olisivat samoja nimiä mitä näkyy tiekylteissä.

Ennakkosuunnittelussa käytin neljää eri sähköistä karttasovellusta ja sain kolme eri suositusta parhaaksi reitiksi. Paitsi että perusasetukset eivät tainneet olla ihan ideaalisäädöilla, kun väliin osui 10 km hiekkatietä. Tai viime kesänä nopein reitti hotellille oli tie, joka päättyi kerrostalon pihaan ja viimeinen puolikilometriä oli kävelytietä. Silti nopein.

Ymmärrän oikein hyvin tietotekniikan muuttavan asioita ja aika moneen asiaan olen pystynyt mukautumaan ja jopa innostunut kuinka paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa asioiden hoito tekniikan avulla onkaan.

Tämä autolla suunnistaminen nyt vain tuottaa ongelmia. Ehkä se johtuu siitä, että olen niin pirun hyvä hahmottamaan paikkoja ja reittejä. Viitteitä siitä olen saanut kaveriltani, joka on aina eksyksissä ja toteaa, että sulla on ainakin kaksi gps:ää perseessäsi.

Lupaan kuitenkin opetella sähköistä navigointia ja lisäämään luottamusta näitäkin härpäkkeitä kohtaan, sillä pahaa pelkään, etteivät paperiset kartat taida pysyä  ajantasalla.

 

ps. juuri ryöpsähti somessa keskustelu Toyotan hankalasta ja kalliista karttojen päivityksistä ja ei tunnu muutoinkaan olla autojätin nettipalvelut ihan tätä päivää.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 5.10.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, paikannus, gps, Toyota, Karttakeskus, kartta,

Vaikea vaihtaa hevosvoimat tunteisiin

Lauantai 15.8.2020 klo 11.56 - Kauko Niemi

Yaris.jpg

Autovalmistajien ja kauppiaiden viestintä on tavoittelemassa uusia viestintämuotoja, mutta ovatko viestit hallussa ja vaikutukseltaan haluttuja.

Autojen myynti on taho, joka on vuosikymmenet kertoneet pelkkiä faktoja. Nyt se on jotenkin eksyksissä viestintänsä kanssa. Kun yritetään sanoin ja etenkin kuvin välittää jotakin tiettyä tunnelmaa.

Onhan se niin helppoa luetella vaikkapa hevosvoimia, kiihtyvyyttä lukuina ja muita teknisiä yksityiskohtia. Entäs, kun pitäisi kertoa turvallisuudesta tai kuinka erottautua tavanomaisuudesta, ollaankin jo liukkailla teillä, missä eivät edes abc-jarrut auta.

Itse en ole missään tapauksessa aito automies. Auto on vain helppo apuväline kulkea paikasta A paikkaan B. Kuljettaa tavaraa ovelta ovelle. Pohjimmiltani minua hävettää se vähäinenkin auton käyttöni ja teen sitä mahdollisimman huomaamattomasti.

Toisaalta minä tiedän, että nykyisessä autossani on neljä ovea, muttei aavistustakaan paljonko siinä on hevosvoimia. Muistan vuosien takaa, kun menin autokauppaan ja myyjä aukaisi rempseästi konepellin ja alkoi esitellä uutta moottorityyppiä, jossa on 16 venttiiliä. Kysäisin – mihin minä tarvitsen kaikkia 16 venttiiliä. Myyjä laski pellin alas ja alkoi puhua niitä näitä – fiksuin automyyjä tähän asti.

Sen sijaan minua ilahdutti suunnattomasti tuore Kauppalehden artikkeli, missä Yhdysvalloissa automarkkinadataa tarjoava iSeeCars listasi ne autot, jotka pitävät hintansa parhaimmin ja ne, jotka menettävät jälleenmyyntiarvostaan eniten viiden ensimmäisen käyttövuoden aikana. Parhaimmin arvonsa Yhdysvalloissa säilyttävä automerkki on Toyota. Etenkin kun sen kaikki mallit pärjäsivät hyvin.

Tällaiset listaukset ovat melkoisen hyvää merkkikohtaista viestintää. Itse Toyotan käyttäjänä arvostan lisäksi alhaisia huoltokuluja sekä alhaisia käyttökuja ja sitäkin ettei ole 13 vuoreen tarvinnut maksaa senttiäkään korjauskuluja.

Olenko tyypillinen Toyota-käyttäjä? Siitä ei minulla ole luotettavaa tietoa, mutta epäilen, että muitakin vaatimattoman ja taloudellisen auton hyväksikäyttäjiä on joukossa.

Mutta mitäs saakaan nähdä uuden Toyota Yariksen viestinnässä autosta, josta voisi jo tehdä ennakkotilauksen. Yksi ja sama ärsyttävän näköinen sporttimalli on nähtävänä nopeissa kuvakulmissa. Siis ei näytetä edes muita malli tai värivaihtoehtoja.

Etsin pitkään netistä eripuolilta maailmaa olisiko jossain lipsahtanut muita kuin puna/musta-sporttiversioita. Ei ollut. Yksikään suomalainen media ei ollut saanut muuta kuin tuon yhden ja ainoan kuvan. Veikkaan että Toyota pitänyt suomalaismedian niin ahtaalla, ettei varsinaista autoa ole näytetty lainkaan.

Onko Toyota todella niin varma, että tämä muka sporttinen malli hurmaa kaikki Toyota-kuskit. Pahaa epäilen. Kyseistä mallia en huolisi vaikka ilmaiseksi annettaisiin. En halua esittää sporttista autoilijaa.

Toinen viimepäivien viestinnän kummallisuus tapahtui Audille. Audin mainos synnytti some-raivon ja nyt automerkki pyytelee vilpittömästi anteeksi. Audi ei vain ole ymmärtänyt, että viestit saavat merkityksen vastaanottajan päässä.

Uuden Audi RS 4 Avantin mainoskuvassa näkyy pieni lapsi syömässä huolettomasti banaania auton konepellin edessä. Saateteksti alkuperäisessä tviitissä kuuluu ”Anna sydämesi lyödä nopeammin, joka suhteessa”.

Mainos on herättänyt Twitterissä hämmennystä ja suuttumusta. Kriitikoiden mielestä kuva voi viestiä huolettomasta suhtautumisesta auto-onnettomuuksiin, joissa on osallisena lapsia.

Tämä on pelottava kuva, joka vain todistaa, että tällaiset isot nopeasti kiihtyvät koneet ovat vaaraksi lapsillemme ja eri yhteiskunnille, eivätkä kuulu samoille kadunvarsille lasten kanssa.

Toisten mielestä kuva yhdistettynä saatetekstiin puolestaan seksualisoi pienen lapsen. Tytön käyttämän asun sekä hänen nauttimansa banaanin voi joidenkin mielestä nähdä tarkoitushakuisina.

Oli miten tahansa sen enempää Audi kuin Toyotakaan ei ole onnistunut kääntämään viestintäänsä hevosvoimista tunteisiin koskettavalla ja rakentavalla tavalla.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 17.8.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, automainonta, Toyota, Audi, tunne, Kauppalehti,

Ostin uuden auton

Keskiviikko 31.5.2017 klo 14.13 - Kauko Niemi

Melkein voisin sanoa, että ostin auton verkkokaupasta. Käväisin yhtenä lauantaina kahdessa autokaupassa, joista molemmista sain tarjouksen. Eroa oli 100 euroa. Tai kävin kolmannessakin kaupassa, mutta siellä ei ollut ketään innokasta myyjää.

Auton valinnan kolme tiukkaa kriteeriä olivat uuden auton hinta ei saisi olla juurikaan yli 20.000 euroa. Sen enempää en halua autosta maksaa. Toinen kriteeri on ympäristöystävällisen vihertävä. Kolmantena, että sillä pääsee paikasta A paikkaan B kokonaistaloudellisesti. Kaikki muu onkin kaupanpäällistä.

Mutta miten niin verkkokaupasta. Tapasin yhden kerran automyyjän Kimmo Hyryn noin 20 minuuttia. En tavannut yhtään pankkitätiä. Yksi pankkitäti yritti soittaa, mutta en kokenut mitään syytä vastata siihen puheluun, kun asia selvisi netissä.

Soitin Hyrylle puolentoista viikon kuluttua tapaamisesta, keskiviikkona kello 12:00. siis sille satasen paremman tarjouksen tehneelle. Puhelimessa fiksasimme muutaman asian ja hän lupasi lähettää toimitussopimuksen sähköpostilla allekirjoitettavaksi.

20 minuutin kuluttua tuli Toyotalta pyyntö liittyä MyToyota palveluun. Liityin vaikken tiennytkään kuinka tämä liittyi ostoprosessiin. Kaikki sähköinen asiointi on kiehtovaa.

Reilun puolentunnin kuluttua tuli sähköposti ja pdf-liitteenä ostosopimus. Allekirjoitin pdf tiedoston sähköisesti ja toimitin viiden minuutin kuluttua sähköpostilla takaisin Toyotan Espoon myymälään. Sain myyjältä kuittausviestin ja tähän kaikkeen oli mennyt noin 45 minuuttia. Enkä edes koeajanut ostamaani autoa.

Alkuillasta ajattelin tutustua MyToyota palveluun mitä kaikkea se tarjoaisi. Hämmästyksekseni huomasin, että siellä on tilannetieto tilaamastani autosta.

Kuusi tuntia tuon ostotapahtuman jälkeen autoni oli toimitettu tehtaalta satamaan ja lastattu Belgiassa laivaan ja status oli matkalla. Näin netti minulle kertoi. Mitä turhaa jahkailua. Kaksi viikkoa myöhemmin palvelun kartta ja status näyttävät, että auto saapunut maahan.  Ja viimeinen status – auto toimitettu jälleenmyyjälle, ilmesty tasan kaksi viikkoa tilauksesta.

Vastaavaa logistiikan selkeyttä olen kokenut pari kertaa aiemmin ihan oikeassa nettikaupassa. Toinen oli Adobe ja toinen Amazon. Molemmissa tapauksissa tiesin tasan tarkkaan missä mennään. Yksistäkään sukista tai kalsareista en ole saanut tietoa toimitusstatuksesta, vaikka niidenkin toimitus on helposti kestänyt samaiset kaksi viikkoa.

Nyt minulla on uusi auto, järjestysnumeroltaan 14 ja johon minulla on kaksijakoinen suhde. Tämä oli elämäni ensimmäinen kerta, kun ostan toisen saman merkkisen ja mallisen auton peräkkäin. Aina olen halunnut kokeilla jotain uutta. Tosin tässäkin tapauksessa ehkä tuo uutuudenviehätys täyttyy, kun kyse on hybridistä pelkän bensiinin jälkeen.

Nykyinen Yarikseni täytti 10 vuotta, hyvin palvelleen koiran ikä. Siinä ei ole ollut yhtään itsemaksettua vikaa. Kaikki huollot kerran vuodessa on tehty merkkihuollossa. Kallein vuosi oli 360 euroa ja halvin 163 euroa. Vaikeaa on kuvitella, että pääsisi oman auton omistajana jotenkin merkittävästi halvemmalla.

Auto on minulle välttämätön PAHA. Nimenomaan paha. Olen toki kokeillut kolmea autotontakin vuotta, mutta ei tuntunut hyvältä vaan äärimmäisen hankalalta. Päivittäiset liikkumiset Helsingin keskustassa hoidan kuitenkin pääsääntöisesti kävellen, potkulaudalla ja city- tai omalla pyörällä.

Toyotan sivuilla sanotaan, että anna hyvän fiiliksen näkyä. Toivottavasti kukaan ei tulkitse, että minun hyvä fiilis johtuisi autosta. Tunnen huonoa omaatuntoa ajaessani autolla. Se vain helpottaa niin paljon elämää. Enkä millään haluaisi luopua esimerkiksi aamuyöllä tekemistäni matkoista luontoon kameran kanssa.

 

 

 

 

 

3 kommenttia . Avainsanat: Logistiikka, verkkokauppa, Toyota, Kimmo Hyry, Yaris, auto,

Hot ass

Sunnuntai 9.2.2014 klo 22.05 - Kauko Niemi

Toyota vaihtoi vuosi sitten kuusi vuotta vanhaan Yarikseeni kustannuksitta oikean etupenkin. Pelkääjän puolen istuimen lämmitys kuumeni ja jopa sulatti reiän istuimeen. Sekä reiät kahteen kyydissä olleiden ihmisten takkeihin.

Toyota selitti tuolloin, että he haluavat tutkia mistä näin harvinainen vika voisi johtua. Tuolloin annettiin ymmärtää, ettei vastaavaa vikaa ole aiemmin tullut vastaan.

Penkinvaihto tapahtui sujuvasti heti kun uusi istuin oli saatu maahan. Samoihin aikoihin Huomattiin myös takeissa olevat reiät, joiden kuvat lähettiin Toyotalle. Mitään kannanottoa tai kommenttia heiltä ei takkien suhteen herunut.

Viime viikolla levisi maailman laajuisesti uutinen, että Toyotan penkinlämmittimet ovat palovaarallisia.

Otin yhteyttä Suomen Toyotaan, mistä asiakassuhdepäällikkö Rani Palmu selittää, ettei minun tapauksellani ja uudella tapauksella ole mitään yhteyttä, eivätkä he näin ollen palaa asiaan eikä takkien korvausasiaan.

Asiakkaana tietenkin minulle on aivan sama mistä syystä istuin palaa ja polttaa matkustajan vaatteisiin reikiä. Se vaan on minulle auton istuimen tekninen vika. Auton, jonka on valmistanut Toyota jossakin päin maailmaan. Luultavasti Ranskassa.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Toyota, asiakaspalvelu, tulipalo,

Toyotan pauloissa

Tiistai 29.1.2013 klo 10.02 - Kauko Niemi

Jos nyt ostaisin auton, niin voisi tapahtua ensimmäisen kerran elämässäni, että valitsisin saman mallin kuin minulla on. Tähän asti vaihtelunhaluisena tyyppinä olen aina vaihtanut mallia ja merkkiä. Ainahan pitää kokeilla jotain uutta.

Näin on ollut vakuuttavaa Toyota Yariksen elämä ja vielä vakuuttavampaa Toyotan asiakaspalvelu. Tänään vien auton hieman erikoislaatuiseen korjaukseen ja Toyota maksaa viulut vaikka auto täyttää huomenna kuusi vuotta.

Todettakoon, että olen ehdottomasti autoihminen, vaikken sillä city-eläimenä paljoa ajakaan. Autolla ajamisen aloitin 11-vuotiaana tyyny pepun alla. Elämäni aikana olen tehnyt kolmen vuoden kokeilun ilman autoa. Se haittasi liikaa arkirutiineja, eikä se toiminut lainkaan niin kuin olin ajatellut. Vaikkapa se, että ajaisin taksilla tietyissä tilanteissa. Kertaakaan en raaskinut taksia käyttää.

Olen tietysti omituinen autoihminen, kun minulla ei ole mitään intohimoja autoa kohtaan. Sillä pitää päästä paikasta A paikkaan B ja mieluusti niin, ettei tarvitse konepeltiä avata.

Tai oli minulla nuorena yksi autohaave Saab 96. Sitten kun sen sain raavittua kasaan, niin kertaakaan ei tarvinnut ajaa ehjällä autolla 120.000 km aikana. Se siitä.

Auton pitää olla minulle käytännöllinen ja toimiva sekä taloudellinen. En voisi kuvitella, että edes Eurojackpot-voiton jälkeenkään kehtaisin ajaa audeilla, bemareilla tai mersuilla  ja osoittaa tuhlaavani turhaan.

Kuusi vuotta sitten minulla ei ollut pienintäkään aikomusta ostaa Yarista. Olin taas niin kuin aina, etuajassa menossa tapaamiseen ja kulutin aikaa nurkan takana menemällä Toyota-kauppaan vilkaisemaan.

Viimeiset 20 vuotta olen valinnut auton mittanauhan kanssa. Sinne kun pitää mahtua fillari tavalla tai toisella. Yllätyksekseni huomasin, että Yariksen muuntautuimiskyky täyttikin tarpeeni. Uusi merkki hankintalistalla.

yaris_w.jpg

Käytäntö on osoittanut vielä paljon muuta. Todellisuudessa kävin kaverin kanssa fillaroimassa Levillä. Yariksen sisään mahtuivat molempien maastofillarit ja reilun viikon tavarat.

Cityihmisen auton paikoitus on taidetta ja onnea. Tämän kokoisen auton sujauttaa rakoon kuin rakoon. Olen jopa kerran luonut lumipenkkaan Yariksen mentävän reiän.

Kuuden vuoden aika huoltokuluni ovat olleet 246 euroa vuodessa ja kaikki huollot ovat tehty huoltokirjan mukaan Toyotan merkkihuollossa Helsingissä. Ja nyt piste i:n päälle Toyota vaihtaa tänään kustannuksitta oikean etupenkin rikkoutuneen lämmityksen, joka sulatti jopa reiän istuimeen.

Yhtiön ilmoituksen mukaan he haluavat tutkia mistä näin harvinainen vika voi johtua.

Kieltämättä minulla ja Yariksellani synkkaa hyvin. Se on tähän asti ainakin ollut taloudellinen, ketterä ja riittävän tilava. Sen ylläpidon on voinut kohtuullisella hinnalla ulkoistaa Toyotalle.
 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: auto, Toyota, Yaris,

Tavallisen näköinen ongelma - outo ratkaisu

Sunnuntai 15.2.2009 - Kauko Niemi

Tekniikka on ihmeellistä. Etenkin nykyinen autotekniikka.


Reilu viikko sitten turvatyynyn varoitusvalo jäi palamaan. Eihän se vauhtia hidastanut ja toivoin että jollakin aikataululla tai jossakin töyssyssä huono kontakti liikahtaa sen verran että valo sammuu.

Pokka petti kuitenkin reilun kolmen viikon jälkeen. Vein auton pikahuoltoon tarkistettavaksi. Töpseli kiinni ja pian oli vikakoodi näytöllä.

Koodi ei kuitenkaan kertonut kuin tolpan välistä ilman piuhoja. Neljän päivän kuluttua vika oli korjattu ja auto oli noudettavissa.

Että kuinka tuo pieni punainen valo saatiin sammumaan? Vaihtamalla kuljettajan istuin.

Ihan ensimmäiseksi en olisi ryhtynyt istuinta vaihtamaan. Niin se vaan on että johdot ovat pakattu istuimen sisään, eikä istuinta voi purkaa.

Onkohan takapuoleni liian painava vai tiukka ja terävä, että johdotkin katkeilevat :-)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Toyota, merkkivalo