Terveys ja sairaus ovat eri asioita - omena päivässä pitää lääkärin loitolla

Sunnuntai 20.6.2021 klo 10:41 - Kauko Niemi

Omena.jpg

Näiden elämäni vuosikymmenten aikana en ole kertaakaan kohdannut lääkäriä, joka olisi hoitanut minun terveyttäni. Aina on ollut jokin sairaus, jota on lääkärin vastaanotolla määritelty ja hoidettu.

Terveyttä olen hoitanut itse muuttamalla syömisiäni ja juomisiani. Muuttamalla liikkumistani, ajatteluani ja kokeilemalla ja etsimällä itselleni fyysisesti ja henkisesti sopivia asioita. Täsmäapua olen ostanut omaan piikkiin jonkin verran hierojilta, kiropraktikoilta, tms. Täydennystä olen ostanut pillerimuodossakin kuten vaikkapa yli 10 vuotta 100 ug D-vitamiinia joka päivä (tulokset mitattu kahden vuoden välein) ja muutakin. Olen vuosia mittaillut ja seurannut omia muutostrendejäni erilaisilla älylaitteilla.

Tällainen kahtiajako on varsin selvä, jopa ymmärrettävä ja se on myös lain mukaan selvä jopa siinäkin tapauksessa kuinka toteutat lääkärin määräyksiä. Tosin määräys sanana on tässä tapauksessa täysin väärä ja viestinnällisesti harhaanjohtava. Kenenkään ei ole pakko syödä lääkärin ”määräämiä” pillereitä.

Näinkin yksinkertaista kahtiajakoa on vuosien varrella sotkettu väärillä viesteillä moneen kertaan jopa perustasolla. Terveyskeskus on väärä sana ja väärä viesti. Sen pitäisi olla sairauskeskus niin kuin on sairaala, missä sairaanhoitajat hoitavat sairaita. HUS – Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Miksi pitää esittää jotenkin fiininpää kuin on.

Kun taas ajatellaan terveydenhoitoa ja -ylläpitoa, niin sitä ei pitäisi koskaan verrata tai rinnastaa sairaudenhoitoon edes kielikuvissa. Valitettavasti monet, jopa alan järjestöt rakentavat sanallisesti vääriä kielikuvia vaihtohtohoidoista. Vaihtoehdot ovat vähissä kun katkaiset jalkasi. Sairaudenhoitoa voitaisiin toki vähentää vain siinä tapauksessa, jos terveydenhoitoa ylläpidettäisiin aktiivisemmin jopa julkisin varoin. Vaihtoehtohoidoista ei pitäisi puhua ennen kuin on määritelty mikä on vaihtoehto millekin. Ilman sisältöä tuollaista sanaa ei pitäisi yleisesti käyttää koskaan.

Digtatuuriseen koululääketieteeseen perustuva sairaanhoito ilmaisee omalle tontille pyrkivät jopa kielikuvalla puoskari. Sairaudenhoidossa ja jopa sen sisällä reviirirajat ovat varsin tiukat ja paukkuvat helposti jo pelkän aseman ja omanarvontunnon kateellisena taisteluna. Terminologinen vähättely ja mitätöinti on johtanut jopa siihen, että jopa terveydenhoidosta kiinnostuneet lääkärit ja tutkijat eivät uskalla tuoda julkisesti esiin mielipiteitään. Ääneen ajattelevien lääkärien oikeuksia on rajoitettu tai poistettu kokonaan.

Molemmat alueet ovat viestinnällisesti vuosien mittaan viljelleet epämääräisiä vääristelyjä, kun ei haluta ymmärtää ja pitää kiinni tuosta helposta terveys/sairaus-kahtiajaosta. Kummallakin alueella on bonuksena aina rajan ylittäviä lumevaikutuksia, joita ei voi välttää. Ystävällisen ja hyvin asiansa perustelevan lääkärin ”määräyksiä” noudatetaan helpommin samoin kun innostavan ja kannustavan hierojan neuvot siirtyvät helpommin käytäntöön. Siis sekä lääkäri että hieroja toimivat aina myös tietoisesti tai tiedostamattaan ”puoskarina.”

Luonnonlääketieteen Keskusliitto LKL ry, Suomen Terveysjärjestö STJ ry, Luontaishoitoalan Foorumi ry ja Suomen Terveystuotekauppiaiden Liitto ry ovat parhaillaan yhteistyössä luoneet esityksen Sosiaali- ja terveysministeriölle alaa koskevan hallitusohjelmakirjauksen edistämiseksi. Terveydenhoitoala on monimuotoinen toimiala, jonka kokonaiskuvasta ei ole koskaan tehty kansallista toimialaselvitystä.

Tällaisen selvityksen tekeminen olisi tietty ihan asiallista ja siivota samalla vuosikymmeniä väärinkäytettyjä sanoja, viestejä ja selkeyttää viestintää oikeaan ja ymmärrettävään suuntaan.

Samalla olisi syytä määrittää millaisia tutkimuksia voisi käyttää terveyden ylläpidon markkinoinnissa. Katukyselyt ja mielipiteet eivät sitä ole. Kuinka terveyden ylläpidossa voidaan käyttää sairaudenhoitoa varten tehtyjä tutkimuksia. Pitäisikö olla yhteinen, riippumaton tutkimuspankki? Ehkä se on kuitenkin utopistinen ajatus, koska tutkimuksia rahoittavat lääketehtaat maksimoivat pillereittensä myynnin.

Korona on osoittanut moneen otteeseen, kuinka vaikea tämä kenttä oikeastaan onkaan. Esimerkiksi D-vitamiinin on osoitettu aika moneen otteeseen vaikuttavan koronan vakava-asteisen taudin syntyyn, mutta tieto on vaikuttanut varsin heikosti sairaudenhoidon päätöksiin tai suosituksiin tällaisessakin tapauksessa, jossa melkoisen varmasti tiedetään ettei D-vitamiinitasoa pysty kovinkaan helposti nostamaan lyhyellä aikajaksolla.

Terveydenhoidon selvitykseen olisi otettava mukaan myös ruokateollisuus. Sillä on iso rooli terveyden hoidossa ja ylläpidossa. Jokaisella pitäisi olla oikeus ja mahdollisuus tietää mitä hän todella pistää suuhunsa. Silloinkin kun hän popsii ruusunpunaista muotiherkkua ja juo kyytipojaksi sokerilientä.

Tulevana tiistaina Suomen Eduskunnassa äänestetään Sotelinjasta. Sitä on valmisteltu eri muodoissaan jo 20 vuotta. Melkoinen raakile taitaa olla edelleenkin kysymyksessä, kun kuuntelee ja lukee erilaisten asiantuntijoiden arvioita. Kuulostaa siltä, että toistaiseksi sosiaalipuoli on varsin marginaalista ja hallinnolliset muutokset kohdistuvat sairaanhoitoon. Siis mikä SOTE, miksei SOSA?

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 21.6.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, terveys, sairaus, sairaala,

Vääriä käyttäjäkokemuksia syntyy helposti

Lauantai 12.6.2021 klo 13:40 - Kauko Niemi

sanoma.JPG Ajattelin vilkaista läpi Helsingin Sanomien kuukausiliitteen painetun version netissä. Maksavana asiakkaanahan minulla on siihenkin mahdollisuus. Voitteko uskoa, että toimenpide vaati minulta kymmenen klikkausta ennen kuin olin Kuukausiliitteen kansilehdellä.

Se oli melkoinen käyttäjäkokemus. Käyttäjäkokemus, joka tuntui lähinnä – meille aivan sama käytkö siellä klikkailemassa tai et. Me toteutamme omaa ainutlaatuista byrokratiaamme ja yleisiä sääntöjä ja mitäs se sinulle kuuluu, jos me teemme oikein.

Ihan samaa laariin joutui myös tuo Sanomien avautuva ponnahdusikkuna, missä pyydetään hyväksyntää evästeiden käytöstä. Yhdestäkään muka linkistä ei avaudu evästeiden asetuskset. Painat mitä linkkiä tahansa hyväksyt kaikki evästeet. Jälleen kerran - mitä se sulle kuuluu mitä me kerätään ja kuinka me käytetään.

Kaiken tämän kokemuksen takana on se, että käyttämääni selaimeen olen lisännyt niin sanotun addblockerin, eli mainosten esto-ominaisuuden. Tosin kokeiluni ilman mainostenesto-ominaisuutta ei näyttänyt minulle yhtään mainosta, mutta tie oli siedettävän sujuvaa tavoiteltuun päämäärään.

MTV3:n kanssa poltin henkisenpäreeni jo vuosia sitten, enkä heidän uutisiaan juurikaan lue tai katsele. Jos maikkari luokittelee mainokset ja uutiset samaan luokkaan, joita ei näytetä niille, jotka käyttävät mainonnanesto-ominaisuutta selaimessaan. Siis tasan periaatekysymys minulle.

Sellainen pieni vivahteellinen ero näiden kahden välillä kuitenkin on. Hesarin kohdalla olen maksava asiakas ja Maikkarin kohdalla en.

Tekniikka tarjoaa monia hyviä ja helpottavia asioita. Tekniikka tarjoaa erinomaisia keinoja tuottaa statistiikkapalautetta tarjotun palvelun käytöstä. Valitettavasti tekniikka on ohjannut ja synnyttänyt viheliäisen klikkiotsikoinnin. Itse uutisesta kun sinulle ei kerrota mitään. Hyvää vauhtia on syntymässä hankaloittamisen kautta kauniita ja hyvältä näyttäviä tuloksia kuinka kiinnostavia juttuja tuotetaan eli niiden parissa kulutettua aikaa mitattaessa.

Tekniikalla ja tempuilla ei vastata siihen pitkäaikaiseen rakentavaan käyttökokemukseen, mitä itse median sisällöllä pystyttäisiin tarjoamaan. Aikoinaan opin laajojen selvitysten mittausten turvin, että kahdella klikkauksella pidetään käyttäjiä tyytyväisenä, mutta kolmas klikkaus sai jo merkittävän osan käyttäjistä luovuttamaan.

Tällaisilla käyttäjäkokemuksilla esimerkiksi Sanoman sisällön pitäisi olla kymmeniä kertoja journalistisempaa, luotettavampaa ja oivaltavampaa, jotta viitsii käyttää aikaansa turhiin klikkeihin. Tähän kun lisätään vielä sellainenkin käsittämätön käyttäjäkokemus, ettet pääse takaisin samaan kohtaan, mistä olit jutun klikannut auki, vaan aloitat taas alusta kaikkine popuppeineen.

Seuraava median todellinen vaaranpaikka on somekansan tyydyttäminen. Viittaukset somekohuihin ei ole uutisointia, sillä somealustojen algoritmit eivät perustu pätkääkään uuteen eikä tärkeään. Mitä kuplaantuneempi asia on sitä enemmän tekniikka sitä näyttää ja tyrkyttää.  Eikä tällä pitäisi olla mitään yhteistä perinteisen journalististen arvojen kanssa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.6.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, käyttäjäkokemus, Sanoma, MTV3, Addblocker

Millaista yksityisyyttä rakennat tietoisesti tai tiedostamattasi

Lauantai 5.6.2021 klo 19:35 - Kauko Niemi

 

Minakuva_KN218048.jpg

 

Olen vuosien mittaan pohtinut näissä blogeissani useampaankin kertaan tietokoneenkäytöstä ja tietojen kytköksistä siis niin sanotusta tietoturvasta. Tietoturvalla en tarkoita, että joku varastaa sinun tietokoneestasi jonkun yksittäisen tiedon. Se oli keskeisintä tietoturvaa 20 vuotta sitten. Faktat puuttuvat tälläkin kertaa, mutta kannattaa tiedostaa ja seurata missä ja miten mennään.

Nyt sinusta ja käyttäytymisestäsi kerätään kaikki mahdollinen tieto ja algoritmit taitavat tietää elämästäsi enemmän kuin sinä itse tai ne ainakin tulkitsevat sinua tietojesi pohjalta. Osa tiedoista on toki mitätöntä, osa hyvä alusta huijauksille ja osa kiiman kasvattamista ja perustelujen luontia hankinnoille, joita et oikeasti tarvitsisi.

Nettipalvelujen valta tupsahti taas konkreettisesti eteen, kun Youtube tarjosi puutaheinää suomalaisille koronarokotteesta tietoa hakeneille. Perussyynä oli tekoälyn suomenkielen taitamattomuus. Vaatii melkoista medialukutaitoa, kun rokotehaulla saa vastaukseksi raamatun tulkintoja ja salaliittoteorioita. Tietenkin pitää nostaa hattua salaliittoteorioiden laatijoille siinä tapauksessa, että pystyvät hyödyntämään Youtuben osaamattomuutta ja porsaanreikiä.

Nythän on niin, että kaikista nettihauistasi 70 prosenttia antaa sinulle algoritmin suosittaman vastauksen, eikä suinkaan raakaa tietoa jostakin asiasta sinun itsesi tulkittavaksi ja pääteltäväksesi. Joskus se osuu kohdalleen ja antaa sinulle kaipaamaasi tietoa, mutta usein miten hyödyttää joitakin kaupallisia tahoaja.

Nyt ja tulevaisuudessa kannattaa todella miettiä mitä ja miten omia tietoja mieltymyksiä tarjoilee netissä. Kannattaa miettiä mitä toimintatapoja ja tekniikoita on mahdollista käyttää omissa nettipäivityksissään. Ja ennen kaikkea muistaa, että tiedot pysyvät netissä hamaan tulevaisuuteen. Jos vaikka kerrot lapsesi jekkuiluista ja muista tekosista, niin 20 vuoden kuluttua ne saattavat löytyä lööpeistä, kun lapsesi istuu jollakin merkittävällä pallilla.

Tietoturvaohjelmat sekä kaikenlaiset rajoittimet kuten mainostenestäjät (addploggerit) ainakin hidastavat tiedonkeruuta sinusta. Omalla kohdallani F-Securen vpn -ohjelma on estänyt noin 150 000 seuranta yritystä. Hyvänä käytännön esimerkkinä vaikkapa matkalipun ostaminen netistä. Olin aikoinaan menossa Wieniin. Joka kerta kun tarkistin päivän hintaa se muuttui. Ja se muuttui kalliimmaksi, sillä joku jossain tulkitsi, että kaveri on tosissaan. Kun hinta oli kivunnut 340 euroon, niin muutin asuinpaikkani Helsingistä Dubliniin. Kas - lippu Helsingistä Wieniin maksoikin 164 euroa – ostin sen.

Itse olen hyvinkin tarkka paikkatietojen kanssa. Minulla ei koskaan ole yleisesti esimerkiksi puhelimessa paikannus päällä. Vain silloin kun joku sovellus toimiakseen sitä tarvitsee. Kuten vaikka parkkimaksun maksaminen. Ei kenenkään tarvitse tietää missä liikun ja kuinka kauan. Alma-mediakin voisi lopettaa paikannustiedon utelun joka ikisen sivulatauksen yhteydessä. tai tarjota pysyvän kiellon asialle.

Tuoreimmat uutiset ovat pelotelleet muun muassa sillä kuinka Google kerää tietoja sinusta nuuskimalla puhelimessasi olevia kuvia. Ikään kuin helpottaakseen elämääsi kuinka löydät kaikki kissa-kuvasi.

Google paljasti uusia toimintojaan ja teknologioitaan, jotka tavoittavat myös tavallisia Googlen käyttäjiä. Yksi useimpia ihmisiä koskettava muutos koskee Google Kuvat -palvelua ja sitä, miten siellä säilytettäviä valokuvia käsitellään.

Ongelma liittyy siihen, miten Googlen tekoäly tutkii käyttäjien puhelimessa olevia kuvia, tunnistaa niistä vähemmän ilmeisiä yhteneväisyyksiä ja sitten lajitella otoksia ryhmiin. Tällä tavalla Google oppii käyttäjistään hyvinkin tarkkoja yksityiskohtia.

Googlen Cinematic Moments luo tekoälyn avulla lyhyitä videoita ottamalla pari kolme lähekkäin napattua valokuvaa ja luomalla väliin keinotekoisia kuvia. Seurauksena voi olla todellisten tapahtumien vääristyminen.

Kannattaa myös miettiä pistääkö kaikki hedelmät samaan pussiin. Viimeaikaisia huolenaiheita ovat olleet kuinka tietojamme hyödynnetään ristiin eri sovellusten ja toimijoiden palveluissa. Facebook on varsin hanakka keräämään tietoja ja käyttämään niitä ihan omilla ehdoillaan. Kun Facebook osti Whatsupin, niin tietosi kulkevat näiden kahden välillä. Viitteitä tästä on vaikka faktat puuttuvatkin.

Entäs kun googletat ja käytät Chrome-selainta ja Android-käyttöjärjestelmällä olevia tuotteita. Jäljet johtavat samaan sylttytehtaaseen ja takaporteista ei tiedä kukaan mitään varmaa.

Kiusa se pienikin kiusa. Itse käytän viittä eri selainta. Esimerkiksi Facebookia käytän vain selaimella, jonka selaustiedot voi hävittää istunnon jälkeen. Ja selaimena käytän Facebookin vihollisen Microsoftin Edge-selainta. Siis en koskaan käytä Facebookin omaa sovellusta. Vastaavasti Googlen Chrome selainta en käytä kuin yhteen asiointiin. Ja hakukoneenakin käytän muita kuin googlea. Tosin googlen-hakukone on sen verran taitava, että siihen on aika ajoin turvauduttava.

Viimeaikaisten varoitusten joukkoon on voimakkaasti liitetty puhelinnumeron käyttö erilaisissa varmenteissa. Itse en numeroani jaa kuin täysin luotettavissa tapauksissa. Puhelinnumero on minulle yhtä pyhä asia kuin sosiaaliturvatunnus tai pankkitilin numero. Ongelmia syntyy kun puhelinnumeroita kierrätetään ja entinen numerosi onkin jokun toisen hallinnassa.

Siis periaatteena hajotan toimintoja. Toki mitään faktaa ei ole osoittaa, kuinka tehokasta se sitten loppujen lopuksi on. Kaikki facebook päivitykseni ovat tietoisesti julkisia. Sehän pistää automaattisesti miettimään mitä tietoja kannattaa julkaista ja kuinka se rakentaa minun ja läheisteni algoritmeja.

Ylenpalttinen tiedonkeruu johtaa joidenkin arvioiden mukaa kolmen vuoden sisällä aikoinaan Orwellin luomaan utopistiseen maailmaan, missä sinulla ei ole enää yksityisyyttä vaan sinua seuraan jatkuvasti. Kiinahan on jo varsin lähellä tätä tilannetta.

Älä mieti vain silloin kun jotain tapahtuu vaan mieli kaiken aikaa tietojesi jakelua.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 7.6.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, algoritmi, tietoturva, minäkuva, nettipäivitykset

Poliittinen intohimoni ei ota syttyäkseen

Lauantai 29.5.2021 klo 13:39 - Kauko Niemi

 Vaalit_1A4A4520.jpg

Edelleen näyttää vahvasti siltä, ettei minulle ole syntynyt poliittista vakaumusta. Olen siis liikkuva äänestäjä ja menen suorittamaan kansalaisvelvollisuuttani niin kuin aina ennenkin.

Tähän mennessä olen elämäni aikana varmaan äänestänyt kaikkia puolueita paitsi yhtä. Ja paljon saa vettä virrata Vantaanjoessa, ennen kuin perusarvoni muuttuvat niin paljon, että äänestäisin perussuomalaisia. He ovat riittävän selkeästi kertoneet niitä asioita, joista olen absoluuttisesti eri mieltä. Olivatpa ne kertomukset sitten puolueen virallista liturgiaa tai yksittäisten ehdokkaiden pinttymiä.

Heiltä ja muiltakin ehdokkailta on jäänyt myös kertomatta millaisiin rikoksiin he ovat syyllistyneet. Helsingin Sanomien selvityksen mukaan pelkästään pääkaupunkiseudun kuntavaaliehdokkaat ovat syyllistyneet kymmeniin tuoreisiin rikoksiin, joista äänestäjät eivät ole saaneet tietoa. Selvityksen mukaan kaikkiaan 59 ehdokasta on tuomittu syylliseksi 97 rikokseen vuosina 2016–2021 Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa. Perussuomalaisilla on eniten rikostuomion saaneita ehdokkaita ja rikoksia. Ruotsalainen kansanpuolue nousi rikostilastojen toiseksi.

Kaiken kaikkiaan yksittäisen ehdokkaan mielipide ja puolueen ohjelma eivät ole kovin helposti yhdistettävissä. Toisaalta vaikkapa sosiaalisessa mediassa on varsin helposti huomattavissa missä poliittisessa kentässä kukin seisoo. Kun vaikka kaverini kommentoi politiikkojen sanomisia, tekemisiä ja tekemättä jättämisiä, ei ole järin vaikeaa sijoittaa häntä poliittisessa kentässä.

Välillä ihan arkisissakin asioissa jää ihmettelemään, että jonkun luissa ja ytimissä on niin tiukka poliittinen ohjaus, että ilmaisut ovat jotakin poliittista ajattelua vastaan ja jonkin puolesta. Tietenkin vaalien kynnyksellä se voi tuntua helpolta, kun ei tarvitse muuta, kun etsiä ehdokas omasta puolueesta.

Kunnallisvaalit ovatkin se kansalaisvelvollisuuden vaikein rasti, jos kaveriporukassa ei ole sopivaa ja hyvin tuntemaa kandidaattia. Ehkä silloin on parasta päättää pari selkeää asiaa, joista ei anna periksi. Esimerkiksi Helsingissä voisi olla vaikkapa Malmin lentokentän muuttaminen asuinkäyttöön. Autoilu, luonto tai joku muu. Tämän jälkeen suuri osa ehdokkaista on pudonnut pois, eikä vieläkään tarvitse miettiä puoluetta.

Hyvän ja melko helpon jakolinjan muodostaa myös maahanmuutto. Näitä jakolinjoja kannattaa testailla vaikkapa vaalikoneilla. Pidät muut vastauksesi neutraaleina ja sitten otat reippaasti kantaa yhteen asiaan. Näin voit päästä vähän lähemmäksi ajatuksiasi.

Itse kokeilin ja tein kuusi vaalikonetta vastaten kaikkiin kysymyksiin omasta mielestäni ihan rehellisesti. Rehellisyydellä tarkoitan tässä tapauksessa, että ajattelin asioita enkä asioita puolueiden suotimien kautta.

Kun otan jokaisen vaalikoneen viisi kärkiehdokasta, jota kone minulle suosittaa, niin tähän 30 ehdokkaanlistaan mahtuu 11 perinteistä puoluetta ja 19 sitoutumatonta tai muuta ryhmittymää. Siis keskimäärin jokainen vaalikone antoi minulle viiden kärkeen kaksi perinteistä puoluetta edustavaa ehdokasta ja kolme muihin ryhmittymiin kuuluvaa ehdokasta.

Jos ylipäätään tykkäät lottoamisesta ja tietokonepeleistä, niin tässähän on sopivaa viihdettä muutamaksi illaksi. Teet useita vaalikoneita useilla eri yksittäisillä asioilla. Ehkäpä pian hahmottuu, millaisissa asioissa haluat liikkua ajatuksinesi. Käytännön ongelmanhan tietysti muodostaa valtuutetun arkinen työ, kun lopulliset päätökset tulevat olemaan enemmän ja vähemmän ryhmäpäätöksiä ja ryhmät ovat enemmän ja vähemmän puoluepohjaisia.

Nyt kun ennakkoäänestys pyörii jo täysillä ja eikä ole pitkää aikaa varsinaiseen äänestyspäiväänkään, niin kiihtyyköhän tahti? Toivottavasti kenelläkään ei tule mieleenkään liikkua turuilla ja toreilla tapaamassa ehdokkaita, kerjäämässä pullakahveja.

Nyt mennään ilman kontakteja kuta kuinkin median ja netin varassa. Itse en ole törmännyt yhteenkään ”vaalimainokseen” en sähköiseen enkä paperiseen. No paperiseen mainontaan en tosin enää törmää muutenkaan. Olisin luullut, että jo reilu vuosi olisi luonut uusia ideoita vaalikamppailuun, mutta ei ole ollut luovuus kovinkaan kukoistavaa.

Kaikesta huolimatta toivon ja kehotan kaikkia suorittamaan kansalaisvelvollisuutensa ensi viikon keskiviikkoon mennessä tai sitten varsinaisena äänestyspäivänä sunnuntaina 13.6 – tavoitteena hoitaa yhteisiä asioita järkevästi.

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 31.5.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, vaalit, politiikka, Perussuomalaiset, persut, vaalikone, kunnallisvaalit

Ostatko pelkkiä mielikuvia kun pitäisi ostaa asunto

Sunnuntai 23.5.2021 klo 11:37 - Kauko Niemi

bloginkuva.jpg

Asuntomarkkinoilla on tällä hetkellä monenlaista ilmaa. Kauppa käy kun kysytään välittäjiltä. Ihmiset ylivelkaantuvat kun kysytään Suomen pankilta. Mökki boomi päättyy pian hintalässähdykseen. Otsikoissa joka päivä uusia varoituksia tai mahdollisuuksia. Kovin monet veikkaavat, että asuntoboomi loppuu pian.

Asuntomarkkinoiden mainonta kuitenkin kaipaisi mielestäni kunnollista siivousta. Ylistävät adjektiivit ja stailaukset ovat syrjäyttäneet faktat. Kyse on normaalin ihmisen elämän suurimmasta investoinnista, jota ei ole syytä tehdä missään tapauksessa ja olosuhteissa pelkällä tunteella.

Ensimmäinen karsinta pitää tehdä jo siinä, ettei kukaan voi myydä tai ostaa kotia. Huoneistosta muodostuu koti vasta, kun ihmiset muuttavat asumaan kaikkine hyveineen ja paheineen.

Luin jokin aika sitten kiinteistövälittäjän haastattelun, missä hän nosti yhdeksi kaikkein tärkeimmäksi päästökriteereiksi millaiset näkymät asunnosta on ulos. Tämä on aivan keskeinen asia, joka ani harvoin tulee esille asuntojen markkinoinnissa.

Kun tulet kotiin näet asunnon ulkoapäin ehkä viisi minuuttia ja kun olet sisällä näkymät ulos ovat silmissäsi useita tunteja eri vuorokauden aikoina. ja silloin ratkaistaan millaisessa valossa joudut olemaan ja kuinka joudut peittelemään elämääsi.

Arkkitehti, Kiasmankin suunnitellut, Steven Holl painotti Töölön suunnittelemansa talon lähtökohdaksi kuinka ja millaista valoa huoneistoihin pystytään ohjaamaan. Siis valon ehdoilla. Huikeaa arkkitehdin ajattelua.

Minulla on menoillaan elämäni 11. asunto ja kutakuinkin kaikkien perusvaatimus on ollut, etten esimerkiksi tarvitse verhoja peitelläkseni omaa toimintaani kotona.

Talojen ulkokuorien esittelyn tavoite voisi olla vaikkapa osoittaa milloin tulee seuraava julkisivuremontti ja 100 – 200 euroa kuukaudessa lisää yhtiövastikkeeseen. Valitettavasti markkinointiviesteillä rakennetaan enempi viestiä kuinka hienossa talossa minä asunkaan – hienommassa kuin sinä.

Aktiivisena valokuvaajana ymmärrän, ettei sisältä otetuissa kuvissa teknisesti voida selkeästi näyttää ulkomaisemia. Itse olin kuvaamassa espoolaista tyhjää pientä kaksiota, jonka ylivoimaisuus oli kauniit luontonäkymät, eikä kenelläkään ollut mahdollisuutta nähdä sisään. Hoidin asian teknisesti niin, että kuvankäsittelyllä sijoitin oikeat maisemat selkeästi ikkunoihin väärentämättä yhtään mitään.

Kuvaustoimeksiannon tehnyt välittäjä jätti laskun maksamatta, kun en ollut stailannut kaksiota. Tyhjään pikku kaksioon olisi varmaan pitänyt vähintään ostaa ruusuja eteiseen ja samppanjapullo keittiön tiskipöydälle. No onneksi puhdas, siisti asunto myytiin nopeasti pelkillä maisemillakin.

Niin sanottu stailaus ja havainnekuvat ovat suurta huijausta ja vielä suurempaa harhaanjohtamista. Mitä tapahtuisi, jos vaikka autokauppiaiden mainoksissa stailattaisiin autot tai missä tahansa markkinoinnissa jätettäisiin faktat syrjään ja stailattaisiin mielikuvia tuotteista.

Törmäsin parisen viikkoa sitten hyvin tuntemani alueen talon myyntiilmoitukseen, missä melko syvässä notkossa sijaitsevasta talosta ei ole vapaata näkymää yli 50 metriä mihinkään suuntaan. Myynti-ilmoituksessa oli noustu montusta kuvauskopterilla niin korkealle, että talo vaikutti olevan lähes järven rannalla. Järvelle on tietä pitkin reilu kilometri. Eikä silloinkaan järvellä ole yleistä rantaa lähihalmeillakaan. Talosta ei ole mitään näköyhteyttä järvelle. Vääriä mielikuvia tarjolla yllin kyllin.

Jos asunnon ostajan omia huonekaluja käytettäisiin havainnekuvina, alkaisi totuus paljastua. Siis siinä tapauksessa, että joku ihminen ei pohjakuvaa nähdessään pystyisikään kuvittelemaan asuntoa omassa käytössään omilla kalusteillaan ja esineillään.

Olen törmännyt pariin välitysyritykseen, jotka näyttävät markkinoinnissaan asunnot tyhjinä ja rinnakkain havainnekuvina kalustettuna. Sellainen on hyvä lähtökohta oman, tulevan kodin suunnittelulla ja se on oikeaa asiakaspalvelu, eikä harhaanjohtavaa mielikuvien rakentamista pelkän myynnin vauhdittamiseksi. Ja ilman kukka-asetelmia, kalliita (lainattuja) taide-esineitä ja samppanjapulloja.

Entäs jos tulevaisuuden asuntomarkkinoinnissa olisikin lähtökohtana hyvä pohjakuva, jos jokainen saisi selville mitkä seinät ovat kantavia ja mitä seiniä voidaan poistaa ja avartaa asuntoa. Uusi tekniikka mahdollistaisi asiakkaan itsensä rakentavan havainnekuvat tarjolla olevilla kalusteilla. Ja tietenkin ikkunoista avautuvat näkymät.

Asuntomarkkinoinnissa on myös vakiintumassa erittäin kummallinen piirre. Asiakkaalle ei näytetä edes pohjakuvia, ennen kuin hän on antanut yksityiskohtaiset tietonsa välittäjälle tai rakentajalle. Jos sinun ehdoton vaade on vaikkapa oma sauna. Niin on aivan turha olla tuputuksen uhri asuntoihin, joissa ei ole tai ei voida rakentaa saunaa. No ymmärrän toki, että myyjät rakentavat asiakasrekistereitä mahdollisista asunnon vaihtajista, heihin voisi olla yhteydessä ja puhua ympäri. Toki olen niitä tietoja saanut, vaikka välillä kyselylomakkeisiin onkin tullut ”kirjoitusvirheitä”. Tosin mieluummin olisin ihan rehellinen.

Miten olisi, jos asuntomarkkinoinnissa 2/3 ylivuotavista adjektiiveistä vaihdettaisiin faktoihin ja kerrottaisiin niin kuin asiat ovat oikeesti, eikä mielikuvissa.

 

Kirjoittaja on toiminut yli 10 vuotta osallisena kiinteistövälitysyrityksessä ja hoitanut sen markkinointia. Ollut Suomen ensimmäinen, joka on toimittanut lehteen täysin sähköiset ilmoitusmateriaalit. Kuvannut myyntikohteita muillekin. Istuu taloyhtiön hallituksessa, ja käynyt läpi hissin rakentamisen, julkisivuremontin ja suunnittelee laajaa kattoremonttia. Asuu nyt asunnossaan numero 11.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 24.5.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Lue lisää:
Mökkikaupan vilkastuminen nosti hintoja jopa 20 prosenttia

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, mielikuva, asuntokauppa, koti, asunto

Kokonaisuus jää huomiotta kun hoidetaan oiretta

Sunnuntai 16.5.2021 klo 9:46 - Kauko Niemi

pilleri.jpg

Maalaispojan arkijärjellä ajatellen olen jo vuosia odottanut viime aikaisia uutisia ihmisen kokonaisvaltaisemmasta terveystulkinnoista. Siis enemmän kuin 5 minuutin oirekeskustelun pohjalta ja käypähoitosuosituksen pohjalta määrättävä pilleri kokeeksi, josko se auttaisi.

Tuorein ja erittäin mielenkiintoinen havainto johtanee uusiin hoitomenetelmiin ehkäistä Parkinsonin tautia. Suomalaistutkijoiden mukaan sairaus voi liittyä suolistobakteerien tuottamaan rikkivetyyn.

Tutkijoiden mukaan Parkinsonin tauti voi olla yhteydessä suolistobakteereihin, jotka saavat energiansa vedystä ja rikkiä sisältävästä sulfaatista. Samalla ne tuottavat rikkivetyä.

Suolen solut pystyvät suojautumaan rikkivedyltä tiettyyn rajaan asti. Pieninä pitoisuuksina se suojaa kudoksia tulehdustekijöiltä.

Tutkijat havaitsivat, että sinänsä harmittomia Desulfovibrio-lajin bakteereja esiintyi huomattavasti enemmän Parkinsonin taudista kärsivillä. Rikkivedyn arvellaan edistävän alfa-synukleiiniproteiinin kasautumista, joka leviäisi hermoston kautta lopulta aivoihin.

Eikä ole kauaakaan, kun kansainvälisissä tutkimuksissa todettiin suolistobakteeriston ja aivojen välinen syy/seuraussuhteita. Ihminen on kokonaisuus ja yhden oireen hoitaminen pelkästään kemialla voi sotkea ihmisen sisäistä ekosysteemiä enemmänkin.

Toivottavasti nämä tuoreet tutkimukset pian herättävät siihen todellisuuteen, että yhden oireen hoitaminen ilman juurisyyn selvittämistä johtaa vaarallisiin muutoksiin ihmisen kokonaisuudessa.

Säälittävä esimerkki on antibiootti resistenssi. Ihmisen luonnollinen mukautumiskyky on johtanut antibioottien tehottomuuteen, kun niitä on menneinä vuosia syötetty vastuuttomasti aivan liikaa jokaiseen lähtöön. Periaatteena kun on ollut, että hoidetaan yhtä oiretta välittämättä paljoakaan kokonaisuudesta.

Pilleri kuin pilleri usein tai jatkuvasti käytettynä tappaa sekä niitä pahoja että hyviä bakteereita, joita meillä on 2,5 – 3 kiloa. Tai syövyttävät ja häiritsevät erilaisia kalvoja ja muita rakenteita.

Itsekin kannoin vuosikymmenet buranoita aina mukanani varmuuden vuoksi. Ainahan sitä ihmistä jostain kivistää, kun on rehkinyt liikaa tai pitänyt hauskaa liian kauan. Helpolla pääsee, kun hetkeksi helpottaa, kun pistää napin suuhun. Tarkemmin ajateltuna asiaa lopetin kaiken maailman buranoiden käytön reilut kymmenen vuotta sitten. Joskus kestää kivistys pidempään joskus menee hetkessä ohitse. Tai toki menen vastaanotolle jos ei hellitä.

Maatalon poikana opin jo kolmivuotiaana, että jos lehmää ei lypsetä niin se menee umpeen eli maidontuotanto loppuu. Ja näinhän toimittiin tietoisesti, kun varauduttiin vasikointiin. Luonnon viisauden on jokainen pitempään sänkypotilaana havainnut. Jos lihaksia ei tarvita, niin nehän joutavat surkastumaan. Siksi liike on yksi parhaista lääkkeistämme.

Joko tietoisesti tai tiedostamatta tällaista ajattelua alettiin vainota ja keksittiin nimitys vaihtoehtohoito. Vaihtoehto on täysin väärä termi, jos vaalii luonnollista toimintaa, tukee ja täydentää, antaa mahdollisuuden omalle elimistölleen toimia mahdollisimman luonnonmukaisesti. Ja sellaistakaan virallista lääkärikäyntiä tai muuta hoitoa ei ole olemassakaan, jolla ei olisi positiivista tai negatiivista niin sanottua lumevaikutusta.

Vaihtoehto-käsite lienee lääketeollisuuden tuottama tietoinen mielikuva omien pillereittensä menekin takaamiseksi. Nythän viime viikkoinen uutinen kertoo, että  HUS aloittaa Parkinsonin taudin kokeelliset hoidot ulostesiirroilla. Tavoitteena bakteerikannan tervehdyttäminen.

Lasten vastustuskykyä on pystytty lisäämään vaihtamalla päiväkotien hiekkakenttiä luonnonmultaan ja kasvustoon. Vielä kun isät ja äidit malttaisivat olla torumatta niitä lapsia, jotka tulevat kädet ”likaisina” kotiin vaikkapa metsäretkeltä.

Luonto on aina viisaampi ja sopeutuvaisempi kuin kaikkiviisas ihminen ja luonto voittaa aina. Se kannattaa muistaa vielä senkin jälkeen, kun korona on saatu kuriin. Koronan jälkeenkin tulee seuraava epidemia, jonka syntyyn olemme osallisia jopa syyllisiä, vaikkapa hallitsemattomalla ilmastomuutoksella.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 17.5.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

Lue lisää aiheesta - lääkärilehti:

Tutkijat tutkijat havaitsivat suolistomikrobistossa kuolleisuutta ennustavan bakteeriryhman

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, kokonaisvaltainen terveys, vatsan microbit, Parkinsonin tauti, vaihtoehtohoito, täydentävä hoito,

Pitkä matka asialliseen sensurointiin

Lauantai 8.5.2021 klo 8:19 - Kauko Niemi

Omakuva.jpg

Minä olen nyt tuhmien ihmisten kirjoissa, joka ei noudata Facebookin yhteisönormeja. Olen joutunut nyt yhden Tiktok-videon jakamisen jälkeen kahdesti vuorokauden kestävään karanteeniin.

Tässä minun tapauksessa karanteeni tarkoitti, etten voi tehdä päivityksiä enkä tykkäyksiä. Ensimmäinen karanteeni-ilmoitus oli ilmeisesti jonkin koneen tekemä. Siinä ei annettu mitään viitteitä syystä moiseen. Toki arvelin tilanteen johtuvan videosta, kun yksi tuntematon henkilö lähetti minulle yksityisviestin ja haukkui tuohtuneena eläinrääkkääjäksi.

Pari viikkoa tämän jälkeen tuli uusi ilmoitus ja nyt oli mukana tuo video ja vuorokauden toimintakielto uudelleen. Tässä vaiheessa mainittakoon, että kyseinen videopätkä pyörii edelleen kaikessa rauhassa Facebookissa ja ympäri sosiaalista mediaa.

Tästä kiinnostuneena ryhdyin katsomaan tarkemmin omaa tuhmuuttani ja fb-sivulta omat rikkomukseni löysin kolme tapausta, jossa Facebookin mukaan olen rikkonut heidän normejaan. Kaksi oli Ylen tuottamaa materiaalia. Kaikkien kohdalla oli myös anteeksipyyntö ja ilmoitus, että aineisto on palautettu minun sivulle. Tosin en ollut edes huomannut niiden puuttumista, enkä saanut mitään vihiä asiasta.

No löysinpä sieltä ilmoituksen, että olisin nimettömänä tehnyt ilmiannon hyvän ystäväni tilistä, joka on väärennetty. Ei mitään käsitystä mitä on tapahtunut. Kyseessä on sen verran hyvä kaveri, että olisin varmaan soittanut ja sanonut, että älä viitsi. Enkä olisi missään tapauksessa tehnyt nimettömänä ilmiantoa Facebookille.

Toki olen muutaman mainostajan pistänyt boikottiin, mutta mitenkään aktiivinen en ole ollut ilmiantojen suhteen.

Nämä kokemukset ja tapahtumat eivät tietenkään maailmaan hetkauta eikä Facebookin kolmen kuukauden yli 26 miljardin dollarin liikevaihtoa. Nämäkin antavat osaltaan viitteitä siitä, kuinka vaikeaa bisness-koneen on määrittää ja hallita maailmanlaajuisesti eri kulttuurien moraalia. Mitä seurataan, kuka ja kuinka seurataan ja ennen kaikkea missä menee bisneksen ja moraalin raja.

Parhaillaan epäillään Suomen kansanedustajien olevan laajan vaikuttamisen kohteena, johon on myös kytkeytynyt sosiaalinen media. Joku taho tuottaa kansanedustajille tietyn tyyppistä sanomaa. Eikä ole epäilystäkään, etteikö ensi kuun kunnallisvaalien lähestyessä yhteisönormien tulkinnat olisi kovilla.

Minä selvisin kahdella vuorokaudella, mutta Donald Trumpin tilin jäädytys on kestänyt hieman pidempään. Viime keskiviikkona Facebookin oma valvontalautakunta, Oversight Board, päätti jatkaa edelleen Trumpin Facebook-kieltoa.

Monet sosiaalisen median alustat, kuten Twitter, Facebook ja Instagram ovat sulkeneet Yhdysvaltain ex-presidentti Donald Trumpin käyttäjätilit palveluun. Sulku tapahtui sen jälkeen, kun Trumpin kannattajat hyökkäsivät Yhdysvaltain kongressitaloon.

Donald Trump ehti jo hehkuttamaan omaa media-alustaa, joka nyt pikkuhiljaa paljastumaan enemmänkin blogisivustoksi - From the Desk of Donald J.Trump.

Trump on lisännyt sivuilla mahtipontisen videon, jossa hän vakuuttaa uuden sivuston olevan vapaa ja turvallinen.

Nyt on vaan mielenkiintoista veikkailla kuinka kauan muutama yritys maailmassa voi määrittää mitä maailmassa voi sanoa ja kuinka. Tekniikka ei toistaiseksi pysty valvomaan asiasisältöjä vaikkapa sillä perusteella, että kuvassa on 20 prosenttia paljasta ihoa, niin se onkin sitten pornoa.

Suomessa viime kuussa Oikeusministeriön julkaisema Tekoälyn hyödyntäminen vihapuheen seurannassa -raportti tarjoaa kuvaa verkon julkisessa keskustelussa esiintyvästä suomenkielisestä vihapuheesta.

Raportissa vihapuheella tarkoitetaan viestintää, jonka merkitys tai sävy on halventava, nöyryyttävä, uhkaava, vihamielinen, hyökkäävä tai epäinhimillistävä. Kohteena voivat olla henkilökohtaiset ominaisuudet kuten henkilön ikä, uskonto tai vakaumus tai tietty ihmisryhmä.

Raportin mukaan 97 prosenttia vihapuheesta esiintyy verkon keskustelupalstoilla

Julkisilla suomenkielisillä alustoilla on raportin mukaan noin 150 000 vihapuheeksi luokiteltavaa viestiä kuukaudessa. Tämä on 1,8 prosenttia kaikista viesteistä.

Jotain tarttis tehdä, ennen kuin yltyy kovin pahaksi!

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 10.5.2021 alkaen ma ja ke 07.00 ja 14:00 Suomen aikaan

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Facebook, Trump, tekoäly

Tämän hetken tietojen ja ymmärryksen mukaan . . .

Perjantai 30.4.2021 klo 18:48 - Kauko Niemi

wallpaper_paivitys_KN201043.jpg

 

Jos ja kun pohtii koronaviestintää, niin on arvioitava tilannetta kahden ääripään välillä – näpertelyä pikkuyksityiskohtien ja toisaalta taivaanrannan maalailujen välillä. Kumpikaan ääripää tuskin herättää intoa ja luottamusta näinkin vakavassa tilanteessa eikä sitä kaikkein tärkeintä eli vastuun ottamista omasta toiminnasta.

Oman tulkinnan muodostaa itse kukin asian esittäjä. Pääministeri Sanna Marin on saanut arvostelua osakseen tunteettomasta, yksityiskohtien posmittamisesta. Niinkin tärkeässä tehtävässä kuin sosiaali- ja terveysministeriön Aino-Kaisa Pekonen ja Krista Kiuru eivät juurikaan ole luottamuksellisuutta ja vastuullisuutta rakentaneet.

Yle kokosi viestinnän asiantuntijoiden näkemyksiä, jotka eivät nekään irtopisteitä antaneet  torumisista, käskyttämisestä tai teknisistä yksityiskohdista.  Asiantuntijoiden mielestä koronaviestinnässä olisi voinut vedota enemmän suomalaisten yhteisöllisyyteen ja aktiivisuuteen käskyjen ja kieltämisen sijaan.

Käskyttäminen synnyttää helposti juuri niitä vastustajia ja jopa isoja ryhmiä, jotka omissa kuplissaan luovat täysin mielikuvituksellisia tarinoita, joilla ei ollut todellisuusperää. Ryhmittymät hyökkäävät vain käskyjä ja komentelua vastaan ja varsinainen asia eli koronan hillitseminen jäi toissijaiseksi. Meitähän ette komentele, kuten uhmaiässä olevat lapset.

Aika ajoin yritettiin määritellä myös kuka saa sanoa ja mitä. Viestien sisällöt kun eivät olleet niin tärkeitä,  vaan miltä se näyttää ja kuulostaa.

Pienten yksityiskohtien tarjoileminen sopii Sanna Marinille ja hänen tyylilleen oikein hyvin. Paitsi että kuka jaksaa ja ennen kaikkea viitsii perehtyä niihin. Taustalla on ollut kuitenkin se tosiasia, ettei Suomen lainsäädännössä ole jouduttu vastaavaa pandemiaa torjumaan.

Otetaanpa vaikka tilanne, missä ravintolat olisi pistetty kokonaan kiinni niin kuin monessa maassa tehtiinkin. Koronan torjumiseksi se olisi ollut toimiva ratkaisu, mutta perustuslainsäädännöllisesti vapaan ammatinharjoittamisen kieltäminen olisi tarkoittanut melkoisia korvauksia valtion maksettavaksi.

Viestinnässä mennään aina hakoteille, kun ryhdytään tarjoamaan valikoitua faktaa. Koko korona-ajan onnettomin ja tähän mennessä eniten epäluottamusta aiheuttanut viesti oli STM:n maskipuuhastelu. Maskista ei ole mitään hyötyä ja siitä on jopa haittaa. Kaiken kukkuraksi verorahoilla väännettiin totuudenvastainen tutkimus, jolla STM yritti peitellä sanomisiaan. Nyt maski kuitenkin suojaa joka päivä ja toivottavasti kansliapäällikkö Kirsi Varhila jaksaa olla vänkäämättä asiasta.

Viime päivinä on myös paljastunut, ettei kaikkia tosiasioita ole kerrottu ja paljastettu tilastoissa. Nyt on tullut esille, että Suomessa on kuollut rokotettuja ihmisiä. Tautiin menehtyneiden rokotettujen ihmisten tarkka määrä ei ole tiedossa, mutta HUSin infektiotautien apulaisylilääkärin mukaan heitä on alle kymmenen.

Tuon otsikkoni - Tämän hetken tietojen ja ymmärryksen mukaan - valitsin sen takia, että kaikki on tapahtunut nopeasti ja kenelläkään ei ole ollut varmaa tietoa mitä tapahtuu ja miksi. Tämä pitäisi näkyä ja kuulua selkeästi myös viestinnässä. Tänään teemme näin, mutta huomenna tarkistetaan tilanne ja katsomme mitä pitää muuttaa.

Kukaan ei voi olla varma esimerkiksi rokotteiden pikakehityksen lopputuloksesta. Tässä vaiheessa tiedoksenne, että olen ottanut rokotteen ensimmäisen annoksen ja toinen on luvassa kesäkuussa.

Tuore suomalainen tutkimus löysi mekanismin, jolla Pandemrix-rokote laukaisi narkolepsian – siis heti 12 vuoden tutkimusten jälkeen. Pandemrix-rokotteen haittavaikutuksena 235 lasta ja nuorta sai Suomessa vuosina 2009 - 2010 narkolepsian. Kukaan ei voi sanoa varmana asiana, ettei korona rokote aiheuttaisi muuta kuin ani harvoille verenkiertohäiriöitä aivoissa.

 

Toinenkin tutkimus vahvistaa heti vuoden kuluttua sen mitä vaikkapa eläkeläiskuoro koki käytännössä. Turvavälit ja muutkin suositukset olivat virallisesti kunnossa kuoron harjoituksissa melko väljissä sisätiloissa, silti 16 laulajasta 11 sai tartunnan. Siis sisätilat ja huono ilmastointi on koronalle suosiollinen leviämisympäristö.

Olen lukenut katsellut ja kuunnellut satoja jopa tuhansia juttuja. Seurannut sääntöjä ja pakotteita sekä suosituksia, mutten ole näperrellyt yksityiskohtien kanssa, vaikka Sanna niitä kuinka tyrkyttäisi.

Sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Minun päässäni ne ovat saaneet erilaisen merkityksen kuin monen muun päässä. Rakensin itselleni korona ohjekoodiston, enkä usko rikkovani lakia. Toistaiseksi se on toiminut ja tulen päivittämään koodistoni, kun viimeisestä tartunnasta on kulunut puolisen vuotta. Siis joskus vuoden 2022 lopulla tai 2023 alkupuolella.

 

- sisätiloissa käytän aina maskia, enkä viivy samassa suljetussa tilassa yli 3 minuuttia tuntemattomien ihmisten kanssa, joiden taustaa ja tilannetta en tiedä.

- ruokakauppa valikoituu fyysisen koon mukaan ja käynti ajoittuu hiljaisiin aikoihin. Muihin kauppoihin ei ole asiaa, paitsi nettikauppoihin.

- ulkoillessa en käytä maskia ja huolehdin, etten ole saman ihmisen lähellä ilman turvaväliä yli kahta minuuttia. Valitsen reitit ja ajankohdat tietoisesti lähikontaktia vältellen. Liikennevaloissa odotan kauempana, Töölönlahdella en ulkoile 16:00 - 19:00 välillä kun se on täynnä huohottavia lenkkeilijöitä, umpinaisiin city-käytäviin en mene.

- minulla ei ole mitään tarvetta matkustaa Suomen rajojen ulkopuolelle.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 2.5.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Sanna Marin, Aino-Kaisa Pekonen, Krista Kiulu, Kirsi Varhila

Aika keskittyä rakenteelliseen korruptioon

Lauantai 24.4.2021 klo 9:53 - Kauko Niemi

pukukppdi_N198867.jpg

Tätä jyrää on parempi väistää ajoradalle

Niinkin helpon asian kuin verorahojen käytön seuranta on osoittautunut lähes ylivoimaiseksi. Julkisuus on paljastanut varsin selkeästi VTV:n pääjohtaja Tytti Yli-Viikarin toimintaa, että kyseessä on suomalainen rakenteellinen korruptio.

Jatko sitten näyttää Yli-Viikarin tapauksessa, kuinka tuollaista on ylipäätään voinut tapahtua ja jatko osoittaa myös missä menee laillisuuden ja moraalin raja. Ehkä ja toivottavasti myös selviää, kuka on antanut luvan ja ketkä ovat vastuussa siitä, että rahan oikean käytön tarkistaminen onkin vaivihkaa muuttunut konsultoinniksi.

Tällä hetkellä eduskunnan alaisuudessa toimiva VTV näyttää olevan melkoisen vapaa valtakunta. Eduskunnassa kukaan ei osaa sanoa kuka voisi nyt virasta pidätetylle Tytti Yli-Viikarille antaa potkut. Ehkä kenellekään koskaan ei ole ei ole koskaan tullut mieleenkään, että joku voisi tuossa asemassa käyttäytyä niin kuin Yli-Viikari käyttäytyi.

Suuret kiitokset tästä pitkästä ja työläästä prosessista pitää antaa Iltalehdelle ja sen toimittaja Jarno Liskille. Hän on onnistunut selvittämään asiaa ja painottaa ettei kyse ole henkilöön menevästä ajojahdista. Samaan hengenvetoon pitää innostaa Ylen toimittajaa Riku Roslundia, joka sanoo, että nyt on aika keskittyä rakenteelliseen korruptioon ja hyvä veli -verkostoihin.

Viime päivien uutisten mukaan Puolustusvoimien hommat pyritään hoitamaan poikien kesken. Puolustusvoimien komentaja Timo Kivinen lausui varsin jyrkkäsanaisesti, ettei puolustusvoimissa ole mitään tuollaista. Uskokoon ken haluaa.

Ylen MOT:n selvitys osoittaa, että Puolustusvoimien työkulttuurissa on monia ongelmia. Henkilökunnan kokemat ongelmat kiertyvät usein niin kutsutun vaikenemisen kulttuurin ympärille, jossa esimiesten väärinkäytöksiin ei uskalleta puuttua.

Palauttakaamme mieliimme, ettei ole kauaakaan, kun selviteltiin puolustusvoimien lapin mökillä poikien kesken tapahtuneita asioita. Penkominen jatkukoon ja rohkeimmat, jotka eivät välitä, että yleneminen tyssää suun aukaisuun, kertokoon asioista niin kun ne ovat.

Tuorein päätös veromuhinoinnista syntyi viime viikolla, kun hallinto-oikeus päätti, että verottaja ei voi pimittää suurituloisten nimiä medialta.

Verottajan täytyy kertoa, ketkä ovat pyytäneet verotietojensa poistoa suurituloisimpien listalta, toteaa hallinto-oikeus. Verohallinto on tarjonnut medioille palvelua, jossa ne ovat saaneet listan vähintään 100 000 euroa vuodessa ansainneista.

231 ihmistä pyysi vuonna 2019 poistamaan tietonsa medialle toimitettavalta listalta vedoten yleisen tietosuoja-asetukseen (GDPR). Verohallinto suostui kaikkiin pyyntöihin. Viime vuonna tietojen poistamispyyntöjä tuli jo 4 600.

Ja tuore esimerkki Yhdysvalloista missä Georg Floydin oikeudenkäynti saatiin päätökseen. Poliisin läpeensä kauniin ja siistin tiedotteen todellisuus paljastui 17-vuotiaan tytön videon perusteella. Yhdysvalloissa muutos on Helsingin Sanomien kirjeenvaihtaja Anna-Sofia Bernerin mukaan usein syntynyt alhaalta ylöspäin, ja kulunut vuosi on kasvattanut ja kouluttanut valtavan määrän uusia aktivisteja. Heille yhden poliisin tuomio ei riitä. He haluavat muuttaa lakeja ja yhteiskuntaa, siivota hyvä veli -verkostoa.

Jos ja kun nyt siivotaan suomalaista rakenteellista korruptiota, niin ihan ensimmäisenä pitää avata Valviran rakenteet ja hyväveliverkosto meidän jokaisen terveyden ja hyvinvoinnin ehdoilla.

Siinä onkin jo aivan eri luokan tapaus, kun vain seurata kuinka asiallisesti käytetään verorahaa. Asiasisällöt ovat vaikeita. Valviran sisäsiittoisuuteen liittyy lääkärien kateellisuutta ja oppiriitoja. Suositusten eli määräysten pohjana käytetään tietoa, joka on syntynyt pitkälti lääke- ja ruokateollisuuden rahoittamana ja ohjaamana. Yksilöllisellä potilaalla ei juurikaan ole arvoa käytännön tasolla.

Eduskunta ja Valvira on saanut esimerkiksi kilpirauhaspotilailta useita kirjallisia kysymyksiä, joilla ei ole ollut mitään merkitystä. Parhaillaan on menossa mielenkiintoinen episodi, missä lääkäri Ville Pöntynen ei väistänytkään takavasemmalle, vaan selvittelee perin pohjin omaa tilannettaan.

Tässä tapauksessa näyttää pahasti siltä, että Valvira ja Aluehallintokeskus tekivät päätöksen lääkärioikeuksien rajoittamisesta ennen ensimmäistäkään selvitystä. Vahvasti näyttää myös siltä, että kantelun tehneet henkilöt toimivat myös asiantuntijoina Valviralle. Painotettakoon, ettei lääkäri Pöntysen toiminnasta ole tehty ainuttakaan potilasvalitusta.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 25.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Lisää aiheesta:

Asiantuntija Pauli Vahtera arvioi kiihkottomasti tilintarkastusta

Suomi on hyvien veljien ja siskojen maa

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, Valvira, Ville Pöntynen, hyvä veli -verkosto, rakenteelinen korruktio, Tytti Yli-viikari, VTV, Jarno Lisk, Riku Roslund, Tio Kivinen, puolustusvoimat,

Nettikauppiailla riittää haasteita enemmän kuin tarpeeksi

Perjantai 16.4.2021 klo 15:56 - Kauko Niemi

Kivijalka_IMG_95191.jpg

 

Tein verkossa nettitilauksen maanantaina kello 10:37. Paketti oli noudettavissa tiistaina aamulla kello 07:38 Matkahuollon pisteessä, joka on noin viiden minuutin kävelymatkan päässä. Nettikauppa itse sijaitsee 389 kilometrin etäisyydellä.

Jäin todella miettimään mihin kivijalkakauppaa tarvitaan ja mitä viimeaikaiset koronasuositukset ja määräykset ovat vaikuttaneet nettikauppaan.

Karu totuus on, että kivijalkakaupat ovat parhaillaan suurissa vaikeuksissa. Turistit ovat kokonaan poissa ja kotona pysyttelevien suomalaisten pankkitileille on karttunut useita miljardeja euroja.

Palaako kaikki entiselleen koronan jälkeen? Ei palaa, sillä nettikaupan osuus tulee edelleen kasvamaan. Kaksi vuotta totuttelua opettaa paljon ja monet asiat muuttuvat jo tuossa ajassa rutiiniksi.

Omalla kohdalla ostoharkinnat ovat hitaita. Olen onnistunut melko hyvin väistämään kaiken markkinatyrkytyksen. Useaan vuoteen en ole saanut postiluukusta ainuttakaan mainosjakelua eikä minulle tule kuin kaksi painettua lehteä ja nekin ilman mainoksia.

Minulla ei ole ollut käsitystä vaikkapa mitä K-kaupassa on tänään tarjouksessa. Sitten kun tarve ilmenee mihin nyt tahansa, alan tutustumaan netissä asiaan moneltakin eri kantilta, vaikka tiedän, että tuossa kulman takana giganteissa tai urheilukaupassa tuote on hyllyssä noutoa valmis ostettavaksi. Lopputulema tällaisessa tiedonhankinnassa onkin melko usein se, että tuote tuleekin ostettua netistä sen sijaan että menisin kauppaan myyjän ohjailtavaksi.

Nettikaupalla on toki paljon vielä opittavaa. Suurin haaste on kuljetukset, vaikka tuossa alkuesimerkissä se olikin yllätyksellisen hyvin hallinnassa. Ruokakuljetukset rakentavat parhaillaan esimerkkiä mihin ollaan menossa. Tiedät minuutin tarkkuudella missä pitsasi kulkee.

Milloin nähdään ensimmäiset dronet kuljettamassa paketteja minuutin tarkkuudella paikasta A paikkaan B. Uusissa taloyhtiöissä on jo melko yleistä, että yleisauloissa on pakettiautomaatteja ja kenenkään ei tarvis tuntitolkulla odotella, että jokohan nyt.

Nettikaupan ilmoitus, että toimitus tapahtuu ehkä ylihuomenna iltapäivällä ei takaa minkäänlaista menestystä. Kun menet kivijalkakauppaan ja kuljetat ostoksesi itse, ei ole epäselvyyttä vastuunjaosta. Nettikaupassa joudutaan tämäkin asia vielä perinpohjin ratkaisemaan. Todellinen vastuuketju katkeaa, kun joku posti sählää välissä.

Reilu vuosi sitten tein ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen ruokatarviketilauksen netissä. Jos ja kun kauppa koostaa ostoskassini, niin tuotevaihdokset eivät ole yhdentekeviä. Tilasin maksaa ja kun ei maksaa sattunutkaan olemaan, niin tilalle toimitettiin palapaistia. Aika kaukana ovat toisistaan. Toinen vaihto oli merkkikohtainen ja vaihtotuotteessa oli käytetty niin paljon suolaa, että meni roskikseen. Ja siinä kolmannessa vaihdossa oli tuplasti liikaa hiilihydraatteja. Siis menen ruokaostoksille itse ja luen jokaisen tuoteselosteen, jos en sitä jo muuten tiedä.

Toki suuri osa kuluttajista haluaa edelleen ja pitkään tulevaisuudessa hiplata himoitsemaansa tuotetta, nähdä sen konkreettisesti. Sovittaa ostamiaan vaatteita ja tehdä selväksi kertakäynnillä sopiiko vai eikö sovi. Miellyttääkö vaiko ei. Nettikaupassa on toki palautusmahdollisuus, mutta nykyisellä meiningillä se on hidasta, monimutkaista ja liian vaivalloista.

Tuoreiden uutisten mukaan esimerkiksi Helsingissä Aleksanterinkadulla ja Pohjoisespalla kivijalkamyymälät ovat kiikun kaakun ja osa keskittyy nyt nettikauppaan. Mutta onko Helsingin ydinkeskusta aivan liian kallista nettikaupalle?

Mitäs jos ja kun kuljetukset saadaan kuntoon, niin nettikauppa sijoittuisi vaikkapa Karhunkorpeen tai Kaukalammelle. Kustannukset olisivat murto-osa Helsinkiin verrattuna. Paikkakunnalta saattaisi heru vielä avustuksia. Kokonaiskuvassa nettikauppa toki taistelee myös ympäristöystävällisyydestä. Varmasti on ympäristöystävällisempää kävellä kivijalkakauppaan, kuin kuskata dieselillä kalsarit vaikkapa Kuopiosta.

Itselleni ehkä sittenkin on se suurin kysymys tieto- ja identiteettisuoja. Nettissä on ja tulee aina olemaan paljon huijarikauppiaita. Viime viikollakin katsoin yhtä T-paitatarjousta ja kahden päivän sisällä samaa t-paita-kuvaa ja tarjousta tyrkytti kolme erinimistä myyjää. Loput voitkin hyvin arvata.

Kun menen kivijalkakauppaan minun ei tarvitse kertoa kuka olen, missä asun, mikä on puhelinnumeroni. Toistaiseksi en ole törmännyt tilanteeseen kivijalkakaupassa - emme voi näyttää teille näitä sukkia ennen kuin olette täyttäneet asiakaslomakkeemme.

Ja sitten kun vielä muistaa maksutilanteessa olla näyttämättä kanta-asiakaskorttia, niin identiteetti on koko lailla suojassa.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 18.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, nettikauppa, kivijalkakauppa,

Sote-valmisteluryhmään nopeasti liuta insinöörejä ohjaamaan lääkäreitä

Lauantai 10.4.2021 klo 12:39 - Kauko Niemi

 Sokeri_risti_KN213658.jpg

 Hiilihydraattia ja sokeria tunkee jokaisesta raosta.
Elimistömme ei sitä kestä ja sokeritaudista eli diabeteksestä on muodostunut vakava terveysongelma.
Sen aiheuttamiin ongelmiin kuolee 270 000 amerikkalaista vuosittain.

”Diabeetikot nielevät noin neljänneksen maan sairaanhoidon dollareista. Suoriin diabeteksen hoitokustannuksiin kuluu Yhdysvaltojen diabetesliiton mukaan yli 230 miljardia dollaria (193 miljardia euroa) vuosittain.”

”Diabetekseen tai siihen liittyvään sairauteen kuolee vuosittain noin 270 000 amerikkalaista. Yli 90 prosenttia heistä sairastaa diabeteksen kakkostyyppiä, joka on seurausta geenien, ympäristötekijöiden ja elintapojen monimutkaisesta vuorovaikutuksesta.”

Näillä ”faktoilla” aloittaa Helsingin Sanomat aukeaman laajuisen toivoa täynnä olevan juttunsa kuinka Sami Inkisen bisness Virta Healthin ravitsemuksellinen lähestyminen perustuu ketogeeniseen ruokavalioon. Se sisältää niukasti hiilihydraatteja mutta runsaasti rasvaa.

Noin 20 000 ihmistä Suomessa sairastuu vuosittain sokeritautiin ja joka viidennellä suomalaisella on esidiabetes, eli sokeritaudin esiaste. Se on sairaus, jossa verensokeri on jatkuvasti koholla. Sairaus kulkee kahdessa luokassa joko synnynnäisesti tai sitten elämäntapatautina.

Samainen Helsingin Sanomat järjesti historian suurimman yksittäisen ajojahdin, kun Antti Heikkilä perusteli kirjassaan miksi ja miten ketogeeninen ruokavalio vaikuttaa insuliiniresistenssiin eli sokeritautiin ja sen syntyyn. Heikkilällä on tästä asiasta myös yli 20 vuoden käytännön kokemus.

Hesarin jututhan ovat lähtökohdiltaan tietenkin erilaiset, vaikka puhuvatkin täsmälleen samasta asiasta. Asiasta, joka taitaa olla jopa vakavampi ongelma länsimaissa kuin korona konsanaan. Helsingin Sanomien tulee kantaa myös vastuu asioiden sekoittamisessa ja sekavan kuvan luomisessa näin keskeisessä asiassa.

Heikkilän lynttääminen oli pitkälti kateellisen ja oman egonsa kanssa kipuilevan Juhani Knuutin mobilisoima ajojahti. Inkisen juttu puolestaan taloustoimituksen tekemä huikea amerikkalainen miljoonaunelma. Sami Inkinen on ollut aina mestari lehdistösuhteissaan ja saanut myönteistä näkyvyyttä bisneksilleen. Heikkilän akilleen kantapää on puolestaan täysi ymmärtämättömyys median toimintatavoista.

Siis saman ongelman kimpussa sekä Heikkilä että Inkinen ja vieläpä täysin samoilla metodeilla. Ja perässä hiihtäjiähän on myös riittävästi. Ketogeenistä ruokavaliota tuputetaan joka ikinen päivä monella foorumilla. Ja jos ketogeeninen ruokavalio ei kelpaa viranomaisille, niin heiltä on lupa odottaa parempia tutkimuksia ja ohjeita, kuinka insuliiniresistenssi pidetään hallinnassa. Käytäntöhän on jo osoittanut, etteivät viralliset ruokasuositukset siihen pysty syystä tai toisesta.

Keinoja pitäisi etsiä sokeri/hiilihydraattiverolla, ruokateollisuuden sääntelyllä ja ties millä. Syytä olisi myös tuoda avoimesti julki kaikki ne tutkimukset, joihin nykyiset suositukset pohjaavat. Kuka on tutkimusten taustalla ja ennen kaikkea kuka on rahoittaja. Ei riitä enää pelkkä yliopiston tai tutkimuslaitoksen nimi.

Jos Sami Inkinen onnistuu omassa perusajatuksessaan, että kaikki mitä pystytään mittaamaan, pystytään myös muuttamaan. Tämähän tarkoittaa, että suomalaisen Sote-työryhmään pitää kiireesti palkata liuta hyviä insinöörejä, joiden johdolla toimintaan saadaan riittävästi faktaa ja ennen kaikkea yksilöllisiä mittauksia, joiden mukaan lähdetään toteuttamaan muutoksia terveelliseen suuntaan.

Tällä hetkellä kaikki viralliset hoitopäätökset tehdään keskiarvosuositusten perusteella, vaikka samassa perheessä samalla ravinnolla toinen saa diabeteksen ja toinen pysyy hoikkana ja terveenä. Ja byrokratiamme varmistaa, ettei lääkäri eikä muukaan hoitohenkilökunta saa puhua eikä hoitaa muuten kuin näiden keskiarvoisten käypähoitosuositusten tai paremminkin määräysten mukaan. Sen jälkeen kaikki muu onkin sitten luokiteltu puoskaroinniksi. Inkinen taitaa jälleen istua tukevan rahakirstun päällä.

Onhan se sääli, että hiilihydraattien laskemiseen perustuva ruokavalio oli käytössä sokeritaudin hoidossa 1700 luvun puolesta välistä asti aina 1980 luvulle. Tuolloin kemiallisesti valmistettu insuliini syrjäytti sen. Luulisi, että liki 300 sadassa vuodessa on joku tutkimuskin tehty ja jonkin verran kokemustakin karttunut. Joka tapauksessa sokeritauti fiinimmin ilmaistuna diabetes on jo räjähtänyt käsiin.

Muistetaanhan tästä lähtien aina puhua sokeritaudista, niin kaikki ymmärtävät taudin ja sen aiheuttajan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 11.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, diabetes, sokeritauti, Helsingin Sanomat, Sami Inkinen, Antti Heikkilä, Juhani Knuuti, Sote, insuliini, käypähoitosuositus, ketogeeninen ruokavalio,

Älä ota

Lauantai 3.4.2021 klo 10:33 - Kauko Niemi

alaota_IMG_6937.jpg

Pysähdyin eräänä aamuna juttelemaan porrassiivoojan kanssa. Hän kulkee ison ja painavan teollisuusimurin kanssa sekä muiden siivoustarpeiden kanssa porraskäytävästä toiseen. Välineet kulkevat varta vasten tehdyissä kärryissä ja odottavat kärryssä omaa käyttövuoroaan.

Sitten yhtenä varhaisaamuna kärryihin oli lisätty teksti – ÄLÄ OTA. Siis ei syytetty ketään varkaaksi tai muuksikaan. Siinä oli vain käyttäytymisohje jokaiselle harkittavaksi.

Kysyi siivoojalta, että tarvitaanko todella tuollaista informaatiota. Vastaus oli yllättävä. Kyllä tarvitaan. Häneltä on viety imuri jo kahdesti ja nyt ohjeen jälkeen ei kertaakaan.

Ihmisten oman ajattelun kieltäminen tai ainakin rajoittaminen on vakava kehityskulku. Se johtaa vastuuttomuuteen ja pienikin hetki, kun joku ei ole vahtimassa sääntöjen noudattamista käytetään täysimääräisesti hyväksi.

Minulla on nyt hieman paha olo siitä tyylilajista, jolla koronaa torjutaan tällä hetkellä. Näperrellään liuta pieniä yksityiskohtia, joita sitten lain voimalla ja auktoriteettisella asenteella väitetään ainoiksi oikeiksi.

Älä siis ajattele äläkä toimi omien ajatustesi pohjalta, vaan niin kuin me käsketään. Tällä en missään nimessä kannata vastuutonta vapautta, vaan jokaisen oman ajattelun kautta syntyvää parasta mahdollista toimintaa omissa vaihtelevissa tilanteissa, jotta tauti saataisiin lopulta torjuttua.

Tällaiseen vastuuttomaan toimintaanhan meidät on valitettavasti opetettu koko elämän ajan. Tai ainakin kolmisenkymmentä ekaa vuottamme kokonaisuutena vähättelee omaa vastuullista ajattelua.

Kotona vanhemmat tietävät sataprosenttisen tarkasti mitä ja miten lapsen pitää toimia (siis heidän mielestään) missäkin tilanteessa jopa fyysisen väkivallan uhalla. Kuinka usein vanhemmat sopivan tilanteen tullen eivät anna valmista ”oikeaa” ratkaisua, vaan kehottavat lasta miettimään vaihtoehtoja ja tiedostamaan vastuun lopullisesta ratkaisusta. Voi jälkeenkin päin jopa kysäistä miltä se nyt tuntuu ja kehua.

Tässäkään en tarkoita, että lapselle työnnetään kaikki päätösvalta ja vastuu, eli hylätään hänet. Kuitenkin se tunne, että minä tein näin ja nyt se tuntuu aika huonolta. Seuraavalla kerralla lisään harkintaa – kasvattaa erittäin paljon.

Seuraavaksi siirrymme kouluun. Jokainen tunteen nahoissaan sen eron, kun auktoriteettiasemaan ripustautunut opettaja määrää pilkun tarkasti ja myös arvostelee pilkun tarkasti, onko kaikki hänen vaateensa toteutuneet pilkulleen.

Entäs se toinen opettaja, joka antaa erikoismaininnan, jopa paremman numeron oivalluksistasi, vaikkei ne olisikaan täsmälleen oppikirjan ja byrokratian vaatimusten mukaisia, mutta muuten perusteltuja ja oivaltavia. Vain harvat asiat tässä maailmassa ovat joko tai.

Vaihtoehdottomat säännöt jatkuvat rippikoulussa ja etenkin armeijassa. Emmekä koskaan ole päässeet, jaksaneet, viitsineet, innostuneet ajattelemaan asioita useammalta eri kantilta ja tekemään omaehtoisia päätöksiä, joista otamme vastuu, eikä tarvitse etsiä jälkikäteen syyllisiä tapahtumiin.

Työelämässä se pilkun tarkka sääntöjen noudattaminen tappaa kaiken luovuuden. Yritysmaailmassa onkin jo vaihtelukirjo huomattavasti laajempi. Toki sielläkin löytyy niitä missä mutterin kiertämiseen on luotu yksi ja ainoa työtapa ja sitten niitä, joissa tavoitteet on luotu yhdessä sopien ja keinot sallittu yrityksen perusarvojen mukaan.

Toki sääntöjä pitää olla. Tuntuisihan se sekavalta, jos vaikka maantiellä saisi huristella oman mielensä mukaan vasemmalla tai oikealla tai keskellä. Tietenkin tämä listaukseni tuntuu pikalukuna itsestään selvyydeltä, mutta ajatellaanpa ihmisen 30 ensimmäistä elinvuotta yhtenä kokonaisuutena ja kuinka se rakentuu. Tavattoman paljon hukataan huikeaa, piilevää voimavaraa pelkällä pikkutarkalla säätämisellä, joka ei lopputulosta kuitenkaan paranna.

25 - 30 vuotta ahtaissa pihdeissä elänyt ihminen on kuin vasikka keväällä päästessään omalle vapaalle laitumelle. Joku päästää harkiten luovuutensa valloilleen, joku ei tunnista rajoja ja päätyy poliisin saattelemana selittämään tekosiaan.

Joillekin kaikki auktoriteetit ovat muodostuneet vihamiehiksi ja heitä pitää vastustaa, vaikka olisivat tällä kertaa oikeassakin. Tämä on juuri nyt korostuneesti esillä, kun koronatoimenpiteen halutaan kumoon hengenmenon uhallakin, uskoen satuihin kuten pikkulapsena. Mikä on muuttunut?

Toivoa sopii, etteivät viranomaiset ruokkisi ahdistusta pikkupiperryksillään, vaan rakentaisivat yhteistä ymmärrystä.

Omalta kohdalta muistan elävästi, kuinka äiti Hellän suupielet menivät mutruun, kun hän oli eri mieltä tekemisistäni sanaakaan sanomatta. Vahva näytönpaikka minulle, että hoidan homman kunnialla loppuun.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 4.4.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, vastuu, kasvaminen, kasvattaminen

Korona opettaa, muuttaa ja paljastaa viestintää paljon - kiitos siitä

Lauantai 27.3.2021 klo 13:39 - Kauko Niemi

supo.jpg
 
Julkishallinnon viestinnässä alkavat erottautua jyvät akanoista. Viikon sisällä on tullut esiin kaksi erilaista tapausta, voisi jopa luonnehtia vastakkaisuuksiksi.

THL ilmoitti kertovansa asioita omassa tahdissaan, johon STM:n kansliapäällikkö Kirsi Varhila suhtautui patavanhoillisesti 50 – 60-luvun mentaalilla, ettei sellainen sopisi STM:n piirtaan.

Toisaalta Supo julkaisi vuosikatsauksensa. Tällä kertaa se oli varsin avoin ja informatiivinen maailmassa, missä kyber-vakoilu on kasvanut voimakkaasti. Vuodessa on arvion mukaan tehty 3-5 vuoden digiloikka ja noin 50.000 suomalainen on vuoden aikana joutunut identiteettivarkauden kohteeksi.

Elämme ja tulemme kiihtyvällä vauhdilla elämään sellaisessa maailmassa, missä väärinkäytökset lisääntyvät ja ennen kaikkea nopeutuvat. Jos näitä tietoja pimitetään ja pikkuhiljaa muokkaillaan omiin tarpeisiin sopivaksi aika ajaa ohi ja yhä suuremmat vahingot pääsevät tapahtumaan.

Ajatellaanpa vaikka Varhilan putiikin maskishowta vuosi sitten. Mitä olisikaan taphtunut, jos nyt voimaan tuleva maskipakko olisi otettu käyttöön vuosi sitten. Sen sijaan STM teetätti muka-tutkimuksen, ettei maskista olisi mitään hyötyä.

Viestintälinjaus hallintoalamaisille annettavista määräyksistä ei ole koskaan seurannut suuria voittoja. Valtaosa ihmisistä ymmärtää asioiden vakavuuden, jos heille kerrotaan mitä pitää tehdä mutta ennen kaikkea miksi.

THL:n pitää tiedottaa toimialaansa liittyvistä asioista ja mahdollisimman nopeasti. Avoimuus vakavassa tilanteessa & poikkeusoloissa on kaiken A&O. Demokratian peruskivi on, ettei hallitus tai muu taho sanele, mitä vastuuviranomaiset sanovat.

Riikka Kuuskosken kommentti Iltasanomissa on asiallinen - Saako asiantuntija olla asiantuntija vai pitääkö sanoa, mitä poliitikot haluavat kansalle viestiä? Tällainen linja johtaa totalitaarisen valtion linjoille.

Varhila elää siis jossakin menneisyydessä, eikä tajua kuinka jokainen asia tulee jossakin vaiheessa julkiseksi, kun verkot ja verkostot vuotavat joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin – nykyisin pääsääntöisesti enemmin.

Media voisi nyt viimeistään lopettaa Supon kuvituskuvana vuosikymmeniä käytetyn kuvan käytön, missä Supon pääovi on tiukasti säpissä. Mitään ei tihku ulkopuolelle.

Nyt Supo kertoo avoimesti millaisia uhkia ja minkä asteisia uhat ovat tällä hetkellä. Supo avaa myös Eduskunnan kyberhyökkäyksen yksityiskohtia ja tekijöitä. Supo on nyt ajantasalla ja ymmärtää, että etätyö ja muu hajautus lisää riskejä. Kun ihmiset tietävät, niin pienetkin poikkeamat tulevat helpommin julki ja auttavat tutkijoita oikeaan suuntaan.

Supo avaa, että kymmenien suomalaisten yksityishenkilöiden ja yritysten verkkolaitteita sekä palvelimia on käytetty kansainvälisissä kybervakoiluoperaatioissa.

Supon mukaan vakoilun takana ovat autoritääristen valtioiden tiedustelupalvelut. Ja nykyisin kun vakoilijoiden läsnäolo on hankaloitunut, niin toiminta on siirtynyt verkkoihin.

Supon tuoreimpien havaintojen mukaan murretuksi joutuvat tyypillisimmin kotireitittimet ja verkkotallennusjärjestelmät. Murrot mahdollistavia tekijöitä ovat oletussalasanojen käyttö ja turvattomat asetukset.

Supo eikä kukaan muukaan viranomainen ei pysty valjastamaan sellaisia voimia, että pystyisi kaikessa hiljaisuudessa, omissa kammioissaan pysymään tilanteen tasalla. Siksi oikealla, ymmärrettävällä avoimuudella saa apuja laajalta rintamalta, kun nykyisenä nettiaikana kaikki tapahtuu maailman laajuisesti sekunneissa.

Kaiken pitää tapahtua ennakoivasti ja jokaista tiedonmurua hyödyntäen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 28.3.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, viestintää, korona, Supo, STM, Kirsi Varhila. THL

Vastuullisuus on menettämässä merkityksensä

Lauantai 20.3.2021 klo 10:00 - Kauko Niemi

 Vastuullisuus_KN212987.jpg

 

Olisi niin mielenkiintoista tietää mitä on liikkunut niiden ihmisten päissä, joiden on ollut pakko järjestää bileitä ja muita joukkotapaamisia viime aikoina. Ja vielä mielenkiintoisempaa olisi kuulla nyt heidän ajatuksiaan saavutetuista tuloksista.

Ainoa, joka on edes hiukan raottanut tuntojaan, on vaihto-opiskelijoiden epäonnisen Lapin reissun järjestäjä: "Harmittaa vietävästi" – ketjussa jo parikymmentä tartuntaa, vaikka muka kaikki suojatoimet olivat harkittuja.

Harkinnasta ei ole tietoakaan Levin isossa, 6000 euroa per viikko maksavassa mökissä järjestetyistä monipäiväisistä bileistä. Ainakin kymmenkunta tartuntaa ja alun toistakymmentä altistusta. Kait meillä oli kuitenkin hauskaa, mitäs muista.

Entäs kun pärskityttää, niin ei muuta kun ilman maskia linja-autoon ja saaliiksi on muodostunut ketjut, joissa on ainakin 64 tartuntaa ja selvittely on aiheuttanut sairaanhoitopiirille 50 000 euron lisälaskun.

Hämeenlinnalaiset abit näkivät tarpeelliseksi bilettää juuri ennen tähän astisen elämän tärkeintä hetkeä, kirjoituksia. Nyt nuoriso on jakautunut kahteen leiriin ja julkaisevat bilettäjien nimiä ja koulut joutuivat hankaliin järjestelyihin, kun altistuneet pitää sijoittaa eri tiloihin ylioppilaskirjoituksissa. Suositus oli kahden viikon kotikaranteeni. Turun opiskelijapiirissä sairastuneita 71 ja altistuneita luokka tuhat.

Mitäs nyt tuosta pikkuflunssasta. Kuolleita on Suomessa noin 800 ja noin kolmannes sairastuneista kärsii pitkäaikaisista ongelmista. Iltalehdessä 40 vuotias Ville kertoo kuinka mitä ihmeellisemmät oireet ovat jatkuneet jo 10 kuukautta.

Millainen on ihmisten vastuunottokyky ja syyllisyydentunne. Vastuuta voi kantaa sekä suurissa että pienissä asioissa. Ihminen on vastuussa sanomisistaan vaikkapa somessa. Sananvapaus on aina kytkettynä vastuuseen mitä sanoo. Et voi ajatella, että sananvapauden nimissä saat sanoa mitä sylki suuhusi tuo.

Monta astetta vakavammassa vastuunmäärittelyssä ollaan jo koronan kanssa, kun ollaan mukana levittämässä virusta, joka on johtanut kuolemaan tai työkyvyn menetykseen. Kukaan suhailija ei voi itse määritellä kuinka vakavaa menoa hän on edistämässä jopa hyvinkin pienellä tekemisellään, vaikkapa sisätiloissa maskittomuudellaan ihmisjoukoissa.

Viranomaiset ovat olleet uuden asian edessä ja heidän vastuunjakonsa on ollut osittain ihmetyksen keskellä. Suomen mediassa on julkaistu kolmen viikon aikana 2075 juttua, jossa on mainittu sana vastuullisuus. Tuntuu kuin vastuu-sanan merkitys olisi hiipunut. Yksi merkityksetön hieno sana puppusageneraattorista. Sanominen ja tekeminen eivät kohtaa.

Mitä se vastuu sitten oikeasti on meille oikeusvaltiossa asuville. Wikipedian mukaan vastuu (vanhahtavasti myös edesvastuu) merkitsee oikeus­tieteellisenä käsitteenä erityistä velvollisuutta, joka henkilölle aiheutuu hänen tekemisensä tai tekemättä jäämisensä vuoksi.

Yleisten oikeus­periaatteiden mukaan jokainen on vastuussa eli korvaus­velvollinen aiheuttamastaan vahingosta. Korvattava vahinko saattaa aiheutua rikoksesta, mutta myös siviilioikeudellisesta sopimuksen rikkomisesta. Vastuu edellyttää yleensä, että teko on tahallinen tai tuottamuksellinen, mutta se voi perustua myös tehtyyn sopimukseen, missä tapauksessa puhutaan sopimusvastuusta.

Vastuu ja vastuullisuus on hieno ja arvokas sana, paitsi ettemme oikein näköjään sisäistä sen todellista merkitystä. Ei taida olla montaakaan yritystäkään, jotka eivät olisi laatineet itselleen määritystä vastuullisuudestaan.

Vastuullisuus elinkeinoelämässä tarkoittaa, että yritys huomioi toimintansa taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset vaikutukset. Vastuulliset yritykset toimivat mahdollisimman kestävällä tavalla ja huomioivat sidosryhmien edut ja odotukset tähdäten samalla kannattavaan liiketoimintaan.

Tietysti minä voin puhua omasta sisäisestä vastuun kokemuksestani, en muiden, jotka ovat aina erilaiset. Vastuullisuushan kulkee kaikkien ihmisten kaikessa tekemisessä. Itselläni ei tulisi mieleenikään, että menisin istuskelemaan mihinkään ravintolaan tai hengailemaan paikkoihin, missä on ihmisiä, edes kävelemään Helsingin vilkkaimmille kaduille, saati johonkin kauppaan vaan katsemaan mitähän olisi tarjolla. Ja vielä ilman maskia.

Olen harkitsemassa jonkinlaista valokuvauskaluston vaihtoa. Olen jo tarkistuttanut ammattilaisella vaihtoon menevät laitteet omalla kustannuksellani. Haluan olla vastuullinen, että myyn sitä mitä sanon enkä sitä mitä luulen.

Onneksi aika moni muukin ajattelee samoin ja tuoreen puhelindatan mukaan Helsingin keskustassa liikkuu vain kolmannes siitä ihmismäärästä, joka liikkui ennen koronaa.

 

Lopuksi ehdotan, että tekisimme jokainen oman ajatusharjoituksen, ettemme ajattelemattomuuttamme tekisi vääriä asioita. Ajattele miltä tuntuu, kun olet omalla toiminnallasi ollut edesauttamassa sukulaisesi, jopa lähimmäisesi tai hyvän kaverin sairastumista koronaan. Ja jos hän on jäänyt henkiin, miltä tuntuu tavata ja todeta mitä minä tein, kun tilanne karkasi käsistä. Voinko saada tyhmyyteni anteeksi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 21.3.2021 alkaen su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, vastuu, korona,

Ryminällä vai vaikuttamalla

Lauantai 13.3.2021 klo 12:22 - Kauko Niemi

Omakuva3.jpg

Vaikuttamista tämäkin, kun muotia vihaava mies
haluaa olla mahdollisimman kaukana huolitellusta ulkonäöstä.

Tällä kertaa yhdistelen rohkeasti politiikkaa ja viestinnällistä tyyliä vaikuttamisesta räyhäämiseen. Nyt on nimittäin käynnistynyt lyhyt, muutaman viikon suunsoittojakso. Kuka törkeimmin ja kovimmin huutaa toreilla ja turuilla ja etenkin somessa, saa huomiota osakseen. Saattaa saada jopa ääniä vaaleissa. Tätä sanotaan vaalikampanjaksi. Valitettavasti.

Nyt on syytä miettiä kannattaako ylipäätään edetä ryminällä vai vaikuttamalla. Tietysti, jos ei ole mitään näyttöä vaikuttamisesta ja rahaa on riittävästi rymistelyyn, niin vaihtoehdot ovat vähissä.

Ylen jutussa verrataan kahta nuorta miestä jo valtuustoissa istunutta Jaska Muqollia ja Alvar Euroa.  Jaska Muqollin kampanja oli puhdasta vaikuttamista. Hän asuu pienellä paikkakunnalla ja ihan kaikki tuntevat hänet, koska omistaa ravintolan. Istuin pari vaalitupaa ja tulostin kahdellakympillä julisteita, vaalityö oli siinä.

Sen sijaan turkulainen Alvar Euro valmisteli kampanjaa monta kuukautta ja kampanjointi alkoi jo tammikuussa. Minulla oli tilaisuus kirjakaupassa ja sieltä Facebook-live, jaoin suklaakolikoita ja osallistuin puolueen yhteisiin juttuihin.

Kumpikin istui päättyvän kauden valtuustossa. Alvar Euro tunnustaa, että valtuutettuna olen oppinut kyselemään ja neuvottelemaan. Ja olen oppinut poliittisesta prosessista ja taustavaikuttamisesta, asiat päätetään ja toisten pää käännetään aiemmin kuin juuri ennen kokousta.

Entäs milloin suomalaiset perheet politisoituvat sisäisesti? Trump ei järjettömällä rymistelyllään pärjännyt kuin neljä vuotta vaikkei dollareistakaan ollut puutetta. Trump lisäsi vaikuttavuutta kyseenalaisella tavalla. Washingtonilaisen OkCupid-deittisivuston kyselyssä 92 prosenttia itseään liberaaleina pitävistä ja 71 prosenttia konservatiiveista kertoi, ettei voisi tapailla vastakkaisen poliittisen leirin edustajaa. Ulkonäöllä ei niin suurta väliä, kunhan et ole poliittisella vastapuolella. Ja taisihan Trumpin kaudella olla melkoisen kireää monien perheiden sisällä.

Mika Hentunen raportoi Ylen jutussaan, kuinka The League -sivuston 20 000 asiakkaasta kaksi kolmesta oli sitä mieltä, että poliittisesta elämänkatsomuksesta oli viime vuosina tullut aiempaa tärkeämpi kriteeri kumppanin valinassa. Match.comilla 60 prosenttia arvioi muuttuneensa Trumpin kaudella suvaitsemattomammaksi itselleen vastakkaista puoluetta kohtaan. Ulkonäöllä ei niin väliä, kunhan et edusta väärää puoluetta.

Euroopassa on ainakin kolme valtiota missä ”one man show” pyörii aikansa. Viestinnän näkökulmasta Valkovenäjällä, Unkarissa ja Turkissa eletään yhden miehen määrittelemillä ehdoilla ja viestitään sen mukaan. Kun nämä miehet vaikenevat, niin lyhyen sekasorron jälkeen alkaa uusi aika – toivottavasti keskustelevampi ja demokraattisempi. Maailma ei tästä muutoksesta paljoakaan hetkahda.

Sen sijaan vuosi 2024 tulee jo näyttämään hetkahtaako maailma Venäjän presidentinvaaleissa ja mikä on Putinin tulevaisuus. Venäjä on todellisen vaikuttamisen valtakunta ja sille pääjää vain Kiina.

Helsingin Sanomien artikkelissa Putinin entinen päävihollinen Mihail Hodorkovski kuvaa tilannetta osuvasti. Putin on ammattimainen värvääjä. Siksi ei voi koskaan olla varma, mitä hän itse asiassa ajattelee. Hän projisoi keskustelukumppaniinsa sen, mitä haluaa. Todellinen vaikuttaja.

Vaikuttamista, pakottamista, kampanjointia vai mitä? Hodorkovski kuvaa osuvasti kuinka Venäjällä ei nosteta painetta yhteiskunnassa heti 80 prosentilla kuten Lukašenka teki Valkovenäjällä tai Trump Yhdysvalloissa. He kiristävät ruuvia, mutta yrittävät olla rikkomatta kierteitä.

Yksi Venäläisen vaikuttamisen pesäke sijaitsee Berliinissä. Ylen artikkelissa Emilia Seikkanen paljastaa kuinka Kremlistä johdettu Saksaan rekisteröitu Ruptly GmbH ”uutistoimisto” tuottaa maailmanlaajuisesti uutisvideoita. Siis rakennetaan Venäjälle sopivaa maailmankuvaa, missä kannatusta saavat länsimaissa tapahtuvat demokratian vastaiset tapahtumat. 

Ehkä sitä ruuvia kiristetään eniten Kiinassa ja silloin kun siellä jengat rikkoutuvat maailma onkin jo enemmän sekaisin. Hong Kongin itsemääräämisalueella on virallisesti oma hallinto sopimusten mukaan vuoteen 2047. Kiina otti ja kiristi ruuvia, niin että käytännössä tuo vuosiluku saavutettiin reilussa vuodessa. Kiina on vaikuttavuustempuissaan maailmanmestari, joka pitää porukkansa ruodulla ympäri maailmaa ja uigureillakaan ei saisi olla ajatuksissaan omaa kulttuurillista taustaansa.

Vaikuttamisen kautta syntynyt pakko- tai vapaaehtoinen kuuliaisuus on osoittautunut hyödylliseksi ainakin kiinalaisessa koronatorjunnassa.

 

Jos nyt mietit kampanjoitasi yksi teema tai asia kerrallaan ilman pohjavaikuttamista, niin viestinnällinen pääomasi kehittyy heikosti ota tai jätä periaatteella. Se tulee myös kalliiksi, kun aina aloittaa alusta, eikä asioihin pysty reakoimaan riittävän nopeasti.

Otsikkoon – ryminällä vai vaikuttamalla vastaan, että molemmilla. Kun toteuttaa tehokasta vaikuttamista, niin välillä se kestää ryminääkin.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.3.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, tiedottaminen, vaikuttaminen, Kiina, Venäjä, Jaska Mugollia, Alvar Euro, Trump, Putin, Mika Hentunen, Mihail Hodorkovski, Emilia Seikkanen,

Koronakoirapäätös sopii hyvin STM:n vastuunpakoiluun

Keskiviikko 3.3.2021 klo 20:50 - Kauko Niemi

Koronakoira_KN172101.jpg
 Sääntösuomi tuhoaa luovuutta ja rajaa toimintamahdollisuuksia sekä tuhoaa luovuutta ja uusien toimintatapojen käyttöönottoa.

Säälittävä esimerkki on tullin korona-koirat, jotka STM jättikin syrjään kaikessa hiljaisuudessa. Sosiali ja terveysministeriöllä näyttää olevan ihan oma toimintamalli, jolla pakoilaan vastuuta. Toimintamallihan on ollut käytössä jo paljon ennen koronaa.

Tulli valmisteli ja koulutti koiria kahdeksan kuukautta. Ensin koirat tekivät harjoituksia hajuerotteluradalla anonymisoiduilla näytteillä. Sen jälkeen koirat harjoittelivat lentokentällä, jossa niiden oli tarkoitus tunnistaa taskussa tai laukussa oleva näyte.

Näytteet olivat koronapotilaiden vaatteita ja pyyhkäisynäytteitä, jotka oltiin saatu Hus Helsingin yliopistolliselta sairaalalta. Verrokkeina oli vastaavia tekstiilejä ja näytteitä, jotka eivät sisältäneet koronavirusta.

Koirat tekivät yhteensä 400 harjoitusta. Niiden perusteella ohjaajat sanovat, että koirat oppivat tunnistamaan positiivisen näytteen negatiivisesta noin 90 prosentin varmuudella.

Koirien kyvykkyydestä käyttää kuonoaan ei ole minkäänlaista epäilyä. Rahakoira on paljastanut ensimmäisen toimintavuotensa aikana 1,3 miljoonaa euroa laitonta rahaa. Tullin ruokakoira Aino paljasti 10 kuukaudessa 1 700 kiloa kiellettyjä liha- ja maitotuotteita. Tuhansien talojen homevaurioita on pystytty korjaamaan taloudellisesti, kun koira on paikantanut, missä ongelma piilee. Erilaisia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Poliisi ei tulisi päivääkään toimeen ilman koiria. Eikä näiden toimintaa ole tieteellisesti osoitettu. Ne vain ovat käytännön työssä lyömättömiä, tavattoman taitavia ja kertakaikkisen hyödyllisiä.

Nyt kuitenkin lääkintöneuvos Anni Virolainen-Julkunen STM:stä kertoo, että lakipykälästä jätettiin pois maininta koronakoirista, koska menetelmästä ei ole lääketieteellistä tutkimusnäyttöä. STM on mestari laatimaan mitä ihmeellisimpiä sääntöjä ja määräyksiä, joita noudattamalla ei synny ”virheitä” eikä joudu vastuuseen.

Koirat jäävätkin yllättäen käyttämättä tilanteessa missä kaikki luovat keinot olisivat enemmän kuin tarpeen koronan hillitsemiseksi.

Sääntösuomi on toiminut tähän asti melko hyvin ja ennustettavasti, vaikka sitä onkin aika ajoin pilkattu pikkumaisesta nipottamisesta. Ja ihan kamalasta nipottamisesta vaikkapa Italian ja Espanjan näkökulmasta tarkasteltuna.

Jos nyt koronan myötä siirrytään uudelle tasolle, ettei mitään voida tehdä tai toteuttaa, ennen kuin siihen on pystytty osoittamaan tieteellinen näyttö, pysähtyy kaikki kehitys siihen paikkaan. Tieteellisten näyttöjen saaminen kun kestää aivan liian kauan.

Korostan nyt, että tieteellistä näyttöäkin tarvitaan joskus jossakin asiassa, mutta niin ei vain voida kaikkia asioita hoitaa. Kaikkea ei voida edes mitata ja arvottaa, etenkin kun liikutaan tunnetasoilla. Ja toinen äärilaita on sitten pelkät uskomukset. En nyt ole missään tapauksessa niitäkään kannattamassa. Kun tehdään kymmenen päätöstä ja niistä on kaksi oikeaa, se on yksi oikea päätös enemmän kuin, että hierottaisiin ja jauhettaisiin yhtä päätöstä kuukausi ja vuositolkulla tieteellisin menetelmin oikeaksi.

Valitettavasti tämä koira-asiakin näyttää johtavan sylttytehtaalle STM:ään. Eikä STM:n ja Avin nokkapokka yhtään loivenna asiaa. Mitään ei tehdä, johon ei ole laadittu suositusta tai määräystä. Lääkäri ei voi hoitaa potilaitaan muuten kuin STM ja sen alaisten määrittelimillä tavoilla, vaikka potilaan kannalta olisi muita hyväksi koettuja keinoja. Onhan tämä tietysti kirjallista vastuun pakoilua ja hoitovirheiden välttelyä, kun ketään ei voida syyttää silloin kun on virallisia ohjeita noudatettu.

Joka ainoalla sairaustapauksella on aina jonkin asteinen lumevaikutus. Jo lääkärin puheet ja hoitohenkilökunnan käytös synnyttää sellaisen ja se aina ja ihan varmasti vaikuttaa tervehtymisprosessiin. Ja vaikka kuinka ihaltaisiin ja palkittaisiin juhani knuuteja, niin he ovat väärässä väittäessään, että vain tieteellisellä näytöllä on merkitystä.

Meidän jokaisen mielihyvähormonien toiminta on yksilöllistä. Tämä tarkoittaa, että synnynnäinen endorfiinin, dopamiinin, oksitosiinin ja serotoniinin perustuotanto vaihtelee ihmisten välillä paljon. Ei ole viitearvoja eikä siis puutostilojakaan. Tietoakin puuttuu ja mittaamaan ei pystytä. Tehkäämme myös hyväksi koettuja asioita ja kokeilkaamme innolla uusia asioita käytännössä ja ottakaamme niistä oppia jokapäiväiseen elämäämme.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 7.3.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Lue myös:

 Valvirassa käydään oppikiistaa ja rajoitetaan lääkäreiden oikeuksia. 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, hajukoira, koronakoira, STM, rahakoira, ruokakoira, sääntösuomi,

Susi - on sana, jonka merkitys pysyy ja voimistuu

Lauantai 27.2.2021 klo 12:38 - Kauko Niemi

Susi1.jpg

Onkohan suomenkielessä yhtään muuta sanaa kuin susi, jonka äärimmäinen negatiivisuus on kantanut, jopa syventynyt ilman merkittäviä perusteita maailman muuttuessa ympärillä ilman mitään syytä.

Aikoinaan törmäsin ohjelmistoyritykseen, joka oli hyödyntänyt suden, siis eläimen, käytöstä ja mallintanut sen panssarivaunujen ”laumaohjaukseen”.

Luulisi että viestinnän- ja kielen tutkijat kiinnostuisi arvioimaan, miten yhden sanan merkitys voi olla voimakas ja miksi merkitys on säilynyt vuosisatoja. Siitä voisi oppia paljon myös nykyaikaiseen viestintään.

Susi lampaan vaatteissa on Aisopoksen muistiin kirjaama satu ja siihen viittaava sanonta. Satu elää tänäkin päivänä, kun niin kilttiä ja rehtiä näyttelevä ihminen tekee julmia temppujaan ja vaikkapa pettää ja vetää jatkuvasti välistä.

Hyvän ja pahan vastakkainasettelu löytää juurensa myös raamatusta. Suden ja lampaan asettaminen vastakkain on tapahtunut esimerkiksi Jesajan kirjassa. Ja muuallakin uskonnollisessa viestinnässä susi on luokiteltu julmaksi pedoksi.

Kun mediassa harvase päivä riidellään sudesta ja sen oikeutuksesta, oikeasti kysymyksessä näyttää olevan maailmankatsomusten törmäys. Lumijokelainen Aku Ahlholm osoitti tämän kuun alussa tarkastetussa väitöstutkimuksessaan, miten maailmankatsomukset törmäävät susiuutisoinnissa. Aitoa keskustelua ei synny, koska ihmiset elävät eri sosiaalisissa todellisuuksissa.

Susiuutisissa haastatellaan yleensä viranomaisia ja tutkijoita. Haastatelluista 30 % on viranomaisia, 20 % tutkijoita, 11 % ympäristöjärjestöjen edustajia, 8 % metsästäjiä, 7 % ns. sivullisia, 4 % eläintenomistajia (mm. poronhoitajia) ja 3 % poliitikkoja. Loput ovat muita asiantuntijoita, kuten eläinlääkäreitä, järjestöjen edustajia tai muita toimijoita. Suomessa viranomainen on tavallisesti poliisi ja Ruotsissa ympäristöviraston tai lääninhallituksen edustaja. Toimittajat arvottavat ääniä eri tavoin.

Tänä vuonna on jo tähän mennessä suomalaisessa mediassa julkaistu 91 sutta käsittelevää juttua. Ei nyt ihan koronan tasolle yllä, mutta osoittanee kuitenkin suden tuiki keskeistä merkitystä maassamme, vaikka ani harva ihminen on nähnyt sutta muualla kuin satukirjassa.

Itse olin muutama vuosi sitten maastopyörävaelluksella Lieksassa. Kohtasin paikallisen erämiehen, joka oli 43 vuotta kolunnut paikallisia metsiä ja erämaita. Hän ei ollut kertaakaan kohdannut sutta ja karhunkin vain kolmasti. Ihminen ei osaa niin hiljaa ja varovasti liikkua, etteivätkö villieläimet osaisi väistää.

Susi- ja karhukuvat netissä ovat pääsääntöisesti otettu kuvauskojuista ja järjestetyillä syöteillä.

Susi jo syntyessään. Fiat sai tutaa aikoinaan uuden autonsa mainoskampanjastaan – Petojen sukua. Kansan keskuudessa viesti oli susi jo syntyessään. Ja paljon on muitakin tuotteita, jotka ovat susia. Usein kuulee ilmaisun susiruma, jolla tarkoitetaan äärimmäistä rumuutta. Vaikka terve susi edustaa oikeesti äärimmäistä kauneutta.

Susi siis eläimenä on petoeläin. Susi ja peto yhdistelmänä herättää voimakkaita tunteita. Tarinoiden ja myyttien ruokkima susiviha on johtanut lajiin kohdistuvaan vainoon ympäri maailman. Myös Suomesta laji oli vaarassa kadota ihmisen takia, eikä se ole turvassa vieläkään.

Sudella ei ole luontaisia vihollisia, mutta ihminen on vainonnut sitä kautta aikojen. Miksi? Erilaiset myytit ja tarinat ovat ruokkineet susivihaa. Ehkä äärimmäistä pahuutta edustaa se, että voivat nälkäisinä syödä toisiaan.

Varsin kuvaavaa oli viime syksynä suden metsästystä vaativa kansalaisaloitteen kohtalo. Se keräsi vajaassa viikossa tarvittavat äänet. Onkohan mitään muuta kansalaisaloitetta pidetty näin tärkeänä. Aloitteen saaminen eduskuntaan vaatii siis vähintään 50 000 kannattajaa. Suden vastustajia löytyy siis joka niemestä ja notkosta pelkällä tunnepohjalla. Aloitteen käsittely eduskunnassa valiokuntakäsittelyineen tullee ajankohtaiseksi aikaisintaan ensi syksynä.

Suomen susikanta väheni vuosien 2006 ja 2014 välillä 40 prosentilla ilmeisesti salametsästyksen johdosta. Tällä hetkellä maamme susikanta on 216-246 yksilöä. Suomessa on siis 0,00073 sutta neliökilometrillä.

Kaikki on kovin suhteellista. Suden ei tiedetä vahingoittaneen ihmistä Suomessa vuoden 1882 jälkeen.

 

Sen sijaan;

Vuonna 2019 Suomessa ihminen surmasi 65 toista ihmistä. Vuonna 2019 ihminen murhasi itsensä 746 kertaa.

Vuonna 2019 alkoholiperäisiin tauteihin ja alkoholimyrkytykseen menehtyi 1 718 henkeä.

Vuonna 2019 tapahtui 4 002 henkilövahinkoon johtanutta tieliikenneonnettomuutta. Onnettomuuksissa kuoli 211 ja loukkaantui 5 013 ihmistä. Joka neljännessä kuolonkolarissa oli alkoholi osallisena asiaan.

Ja korona on aiheuttanut tähän mennessä Suomessa 734 ihmisen kuoleman (23.2.2021).

Kaikki on niin suhteellista!

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 28.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, susi, peto, lammas, raamattu, sana, sanan merkitys,

Medialukutaitoa hämmentää itse media

Lauantai 20.2.2021 klo 18:17 - Kauko Niemi

Vanha.JPG
Iltalehden pääuutinen lauantaina 20.2.2021, siis poliisitutkinta valmistunut vuoden takaisesta onnettomuudesta



Maailmasta ei löydy sellaista rohveettaa, joka pystyisi opettamaan nykytilanteessa luotettavaa medialukutaitoa. Siis sellaista, että lukija heti tajuaisi onko kyseessä luotettava, faktoihin perustuvaa, aikaan ja paikkaan sidottua journalismia vai somen kuplaantuneita mielipiteitä.

Medialla tulisi olla tällä hetkellä yksinkertaisen selkeänä tavoitteena erottautua täysin sekä teknisesti että etenkin sisällöllisesti somen välittämistä viesteistä. Eikä kenelläkään olisi epäselvää, kuinka luettuun, kuultuun tai katsottuun viestiin tulisi suhtautua. Olipa sitten oma viitekehys mikä tahansa.

Siinäkään ei enää näytä olevan suurta eroa, kun somessa joku juttu kiertää jaossa ties kuinka monetta kierrosta ja kuinka monetta vuotta. Medialla raflaavat ostikot ja sitten lopussa kerrotaan, että tämä julkaistu aiemmin silloin ja silloin. Radiossa ja tv:ssä uusintoja on ollut pitkään, mutta onhan ne kuitenkin reilusti kerrottu uusinnoiksi.

Onhan se jotenkin työlästä ensin selvittää, milloin asia on tapahtunut. Kun on 20 vuoden toimittajakokemuksella tottunut siihen, että uutinen on aina aikaan ja paikkaan sidottu. Medialukutaitoa sekin, kun tuttava kertoo innoissaan jostakin, vaikkapa ”uudesta” terveysuutisesta ja sitten pitää toppuutella – olethan nyt varmasti huomannut, että tämä on julkaistu jo 2016. Sen jälkeen kaikki alan tutkimukset ovat jo muuttuneet ja muuttaneet käsitystä vaikkapa D-vitamiinista.

Tämän päivän teknologia mahdollistaa paljon ja pitääkin mahdollistaa kaikkea uutta. Se ovat osoittaneet mm. Facebook, Google ja muut somejätit omine algoritmeineen. Niiden toimintamallit ovat täysin erilaiset kuin journalistiset periaatteet ja siksi niitä ei kannattaisi suoraan matkia, jos todella haluaa erottautua somesta. Siinä missä facebook tyrkyttää kuplaasi eniten tykättyä, niin median pitää tyrkyttää tuoreinta.

Tekniikkaa toki pitää mediankin hyödyntää ja sillä saa paljon aikaiseksi, muttei mallintaa somejättejä. Tai sisällön kustannuksella vain jahdata klikkejä ja pelata voittajaa pelkällä statistiikalla. Itse käyn painia parhaillaan esimerkiksi Hesarin tilauksen kanssa. Lähes joka päivä v-käyrä nousee, kun kokee tulleensa petetyksi. Esimerkkinä vaikkapa - Kaikki muuttui hetkessä – ja itse jutussa mikään ei muuttunut.

Varsin tuore kirja on oikeutetusti varoittava sormi pystyssä. Taloustoimittaja, tietokirjailija Juha-Pekka Raeste on kirjoittanut Ylen MOT:n toimittajan Hannu Sokalan kanssa kirjan - 50 maailman vaarallisinta yritystä.  Kirja tuo esille kuinka teknojätit saavat käyttää valtaansa lähes miten haluaa. Maailman suurimpia vaikuttajia ja niiden seuraamuksia ei oikein kukaan seuraa ja pysty rehellisesti raportoimaan. Putinistakin tiedetään tarkemmin. 

Ylen kehityspäällikkö Kari Haakanan mukaan riippuvuus ulkoisista alustoista on todella ongelmallista. Facebook voisi esimerkiksi rajoittaa sille kriittisen jutun leviämistä, ja ulkopuoliset eivät koskaan saisi tietää sitä. Lisäksi toimitus ei hakukoneissa tai sosiaalisen median alustoilla pysty vaikuttamaan jutun jatkokäyttöön tai julkaisukontekstiin, mikä Haakanan mukaan lähestyy jo toimituksellisen päätösvallan luovuttamista ulkopuoliselle yritykselle.

 

Todella osuvan ja suorasanaisen kritiikin esittää Tuija Siltamäki Ylen viime viikkoisessa kolumnissaan - Pyydän, lakataan lässyttämästä sananvapaudesta ja aletaan vaahdota mediakritiikistä.

Siltamäki on Ylioppilaslehden päätoimittaja, jota hävettää olla töissä näin typerällä alalla. Kuten hän itsensä esittelee kolumninsa lopussa. No vähän hävettää minuakin kehityksen suunta 20 vuoden toimittajakokemuksella.

Siltamäki aloittaa kolumninsa - Suomalaisessa journalismissa on jokunen hauska erityispiirre. Yksi niistä on moraalinen omahyväisyys. Sananvapauden mallimaa, sanotaan. Siis Suomi.

Jatkossa hän kuvaa konkreettisesti kuinka media-ala syö itseään sisältä käsin. Tilanne ei tietenkään ole helppo tässä taloudellisessa tilanteessa, mutta se ei tule paranemaan ainakaan sillä, että ollaan amerikkalaisten teknologiayritysten armoilla niitä matkien. Arvostus syntyy olemalla selkeästi parempi ja luotettavampi suomalaisen tiedon ja suomalaisen näkökulman tuottajana ja jakelijana.

Siltamäki kiteyttää kolumnissaan - Mitä vähemmän on lehtiä ja toimittajia, sitä vähemmän on moniäänisyyttä ja erilaisia näkökulmia. Mitä useampaa lehteä yhä pienempi porukka väsää, sitä vähemmän on persoonallisia näkökulmia ja luovuutta.

Pakkoyrittäjä-freelancereiden taas ei kannata nähdä "sisältöjen" eteen yhtään enemmän vaivaa kuin on pakko, koska palkkio ei kuitenkaan kompensoi vaivannäköä.

Lopputuloksena syntyy huonoja juttuja. Ketään ei kiinnosta lukea huonoja juttuja, joten tilaajamäärät laskevat, talous menee kuralle ja taas on aika vahvistaa toimintaa leikkaamalla. Näin Siltamäki, johon näkemykseen on helppo yhtyä.

Jos minä nyt tällä hetkellä tekisin epätieteellisen kokeen ja keräisin samasta aiheesta tekstejä mediasta ja somesta, niin veikkaukseni on, että harva ihminen pystyy erittelemään niitä juoruiksi ja jornalistisiksi tuotteiksi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 21.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Esimerkkejä huijatuksi tulemisesta

Helsinkiläisellä lähiöllä on salaa rakennettu identiteetti, joka valkenee vain ilmasta katsottuna – Nyt arkkitehti kertoo, miksi päätyi ratkaisuun, jota kukaan ei maan tasalta näe

Maailman supertähdet matkaavat syrjäisen metsätien päähän tapaamaan suomalaista gurua, jonka ”taikanäpit” tekevät ihmeitä

Kuluttaako sinunkin ilmalämpö­pumppusi piilosähköä, vaikkei olisi päällä? Tämä kikka voi säästää kymmeniä euroja

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnrdio, medialukutaito, Juha-Pekka Raeste, Hannu Sokala, Kari Haakan, 50 maailman vaarallisinta yritystä, Tuija Siltamäki

Keväinen koirankakka jää kakkoseksi

Lauantai 13.2.2021 klo 16:33 - Kauko Niemi

johdinsarja.jpg

Nyt tulee historian ensimmäinen kevät, kun ei tarvitse kinata ja kiihkoilla koirankakoista. Nyt paljastuu tuhansia kertoja suurempia ongelmia ja tuhansia kertoja laajemmalla alueella kuin koirankakka kotikadulla.

Tänä keväänä paljastuu lumien sulaessa tuhansia vahingossa pudonneita tai huolimattomasti heitettyjä korona-maskeja ja muuta ulkoilujätettä ja eväspaketteja.

Helsingin kaupungin vapaaehtoistyön koordinaattori Armi Koskela painottaa, että ylipäätään roskaantumisessa jokaisen pitäisi ottaa huomioon oma rooli ja vastuu.

Koskelan mukaan yhteiskuntaamme on pesiytynyt asenne, että kunnalla / kaupungilla on velvollisuus huolehtia asukkaiden roskista, ja asukkailla taas on oikeus hankkiutua eroon tuottamistaan roskista mahdollisimman nopeasti ja helposti. Tämä tarkoittaa monille, että jos lähimmälle roska-astialle on yli 50 metriä, niin roskan saa heittää maahan. Kaikkien pitäisi ymmärtää, että vastuu tuottamistaan roskista säilyy niin kauan kuin se on asianmukaisesti hävitetty eli niin, ettei siitä aiheudu ympäristöhaittaa. Jos lähimpää roska-astiaa ei ole näkyvissä, tulee roska kantaa mukanaan, kunnes sellainen löytyy. Tämän on jokaisen velvollisuus. Jos tähän ei pysty, ei pidä tuottaa roskaa. Kaupunki ei voi asentaa roska-astioita ympäri kaupunkia 50 metrin välein, tämä olisi kaupunkikuvallisesti todella epäesteettisen näköistä.

Entäs sitten kun lähdetään varsinaiseen luontoon? Metsähallituksen hoitamien kaikkien valtion suojelualueiden ja asiakaspalvelupisteiden kokonaiskäyntimäärä vuonna 2020 oli 9,2 miljoonaa käyntiä. Tästä kansallispuistojen käyntimäärä oli lähes neljä miljoonaa. Kaikkien maastokohteiden käyntimäärä kasvoi edellisestä vuodesta 17 prosenttia, kansallispuistojen 23 prosenttia.

Metsähallituksen mukaan ensikertalaisten retkeilijöiden ja luonnosta monin eri tavoin nauttivien asiakasryhmien, kuten maastopyöräilijöiden ja nuorten määrät ovat kasvaneet. Tämä kaikki on aivan mahtavaa, jos vain jaksetaan kantaa eväspaperit ja tyhjät juomatölkit takaisin metsästä. Puhettakaan lasisista pulloista, jotka särkyessään aiheuttavat luonnon eläimille vahinkoa.

Helsingin yliopiston kaupunkiekosysteemitutkimuksen professori Heikki Setälän mukaan Ylen haastattelussa tavallisimmat siniset maskit ovat pääosin muovia, tarkemmin sanottuna polypropyleenia, minkä hajoaminen on varsin hidasta. Se on noin 500 vuotta kestävä prosessi. Eikä tämäkään vielä riitä. 500 vuoden päästä maskit ovat hajonneet mikro- ja nanomuovihiukkasiksi, jotka jatkavat ympäristössä omaa elämäänsä vielä paljon pidempään. Hajotessaan maskit päätyvät mikromuoveiksi ja kulkeutuvat usein vesistöihin ja sitä kautta kaloihin ja myös ihmisiin.

Yhdessä tupakan tumppien kanssa olemme hyvin pian mikromuovilla kyllästettyjä ohmisolentoja. Tuoreen tutkimuksen mukaan Suomen kaikilta rannoilta löytyy jo mikromuoveja. Ei siis ole suurimpien asutuskeskusten yksinoikeus.

Olkaamme jokainen tästä hetkestä eteenpäin puistokummeja. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on erityinen puistokummiohjelma. Ja ainakin Keravan kaupungilla on samanniminen ohjelma, ehkä muillakin paikkakunnilla.

Armi Koskelan mukaan Helsingissä on virallisesti puistokummiksi ilmoittautuneita vapaaehtoisia kaikkiaan tällä hetkellä 1483 henkilöä. Määrä vaihtelee helpostikin, sillä puistokummeissa on paljon ryhmiä, ja kun joku ryhmä lopettaa tai uusi aloittaa, saattaa määrä muuttua usealla kymmenellä. Viime vuonna näistä koronan sotkuisista jälkiseurauksista johtuen puistokummien määrä lisääntyi ennätysmäisesti noin 400, kun normaalina vuonna määrä lisääntyy noin 50 – 80 uudella puistokummilla.

Jotkut puistokummit keräävät roskia ympäristöstään päivittäin ulkoilun tai koiran lenkityksen yhteydessä, jolloin tuntimäärät voivat olla useita satoja vuodessa. Toiset taas tekevät toimintaan vain muutaman tunnin vuodessa.

Suuri huoli on todellakin laajat ulkoilualueet, missä ei vakituista siivousta ole. Sieltä poistetaan rojuja vain ilmoitusten perusteella. Tämän blogin kuvan olen ottanut espoolaisesta metsästä ja ilmoittanut siitä Espoon kaupungille.

Jokainen varmasti vierastaa ajatusta, että ryhtyisi käsin noukkimaan vaikkapa maskeja maasta. Heitän haasteen niille valmistajille ja kauppiaille, joiden valikoimissa on niin sanottuja roskapihtejä. Nyt jos koskaan on imagon nostamisen sauma ja aika kampanjoida hyvän puolesta ja tehdä sellaisia tarjouksia, että tänä keväänä olisi suomalaisten käytössä vähintään puolimiljoonaa roskapihtiä.

Retkietiketti

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 14.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

Maski_IMG_93371.jpg

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, puistokummi, maski, roskaaminen, koirankakka, Armi Koskela, Metsähallitus, luonnonpuisto, Heikki Setälä,

Yllytyshullu ihminen yllättää nopeasti

Lauantai 6.2.2021 klo 12:32 - Kauko Niemi

vaali1.jpg

 

Tällä hetkellä odotan digimaailman syövereissäni eniten kevään kunnallisvaaleja ja niiden yllätyksiä. Tuntuu jopa ihmeeltä, jos mikään ryhmä ei onnistu sotkemaan perinpohjaisesti perinteistä kunnallisvaalikulttuuria ennen huhtikuun 18. päivää.

Todellisilla asioilla ei tule olemaan vaaleissa suurtakaan merkitystä. Tosin vaalipuheilla ei ole aiemminkaan ollut suurta kytköstä todellisen elämän kanssa. Nyt hetkellinen yllytyshulluus leimahtaa milloin tahansa ja sen mahdollistaa netti niin nopeasti, ettei kukaan mahda eikä ehdi tehdä minkäänlaisia korjausliikkeitä asioiden edetessä.

Agitaattori voi olla yksittäinen ehdokas, mutta todennäköisesti se on kuitenkin joku ryhmä. Ryhmä pystyy laajemmin lietsomaan nopeasti asioita, joita yllytyshullu kansa lähtee ilman ensimmäistäkään ajatusta seuraamaan. Ja kun mennään innokkaasti tunteen vallassa, unohtuvat mahdolliset seuraukset, vastuusta puhumattakaan.

Pimeä porukka, joka käyttää sinistä krakaa ja jopa persutkin Jussi Halla-ahon salamyhkäisyydellä muistuttavat enemmänkin ryhmiä, jotka taistelevat koronaa vastaan. Rajat kiinni ja Suomessa saa olla vain suomalaiset ja varmaan myös toisin päin. Suomalaisia ei saa päästää matkustamaan ja paljastaa kansainvälistä kulttuuria ja elämäntapoja, jotta suomalaisuus ei pääsisi rönsyilemään ja saamaan vaikutteita muualta maailmasta.

Pimeä porukka, Sinimustat, ei ilmeisestikään saa puoluestatusta ennen vaaleja. Yhdistys näet lakkauttaisi maahanmuuton. Se perustaisi rekisterin, jolla seurattaisiin ulkomaalaistaustaisen väestön määrää. Rekisteriin kirjattaisiin ihmisten etnisyys, kieli ja uskonto. Se myös rajoittaisi tapaa, jolla media kertoo suomalaisuudesta ja perhe-elämästä.

Tällaiset ryhmät, jotka eivät kanna vastuuta tekemisistään, voivat luoda yllytyshulluutta ja saada netissä aikaan mitä ihmeellisintä käytöstä ja sotkea perinteiset vaalikuviot.

Hyvässä muistissa on mitä Trump sai aikaan jatkuvilla twiiteillään. Tämä siis yhden miehen show. Miehen, jonka kohdalla viestit pääsivät julkisuuteen aseman takia. Onhan mediallekin tärkeämpään kuka sanoo kuin mitä sanoo.

Trumpin yllytyshullu kannattajajoukko päätyi sitten käsittämättömään loppuratkaisuun mikä ei ollut kenenkään hallussa.

Päättyvällä viikolla Suomen tämän vuoden valtiopäivien avajaispuheessaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö otti myös yllytyshulluuden esille.

”Moni varmaan muistaa valokuvan vajaan kuukauden takaa: mies, kainalossaan Yhdysvaltain kongressin puhemiehen puhujapönttö ja hämmentynyt hymy huulillaan. Mies, viiden lapsen isä, oli tullut kaukaa näyttämään mielipidettään. Kotioven sulkiessaan hän tuskin osasi kuvitella, että poissaolo voi venähtää hyvin pitkäksi. Poseeratessaan valokuvaan hän ei näyttänyt tajuavan osallistuvansa kapinaan, ja siten rikkovansa oman ja perheensä elämän.”

”Tämä tarina on kova. Hetken huuma tai tunne siitä, että minähän vain menin ja olin siinä kun muutkin, joukossa tai sen jatkeena, ei puolustukseksi riitä. Eikä sekään, että yllyttivät”, Niinistö sanoi.

Netin yllytyshulluus ei suinkaan koske vain intohimoista politiikkaa. Hyvä ja täysin puskista tullut esimerkki on viime viikkoisesta pörssimaailmasta. Missä nuorten kapinallisten joukko heilutti aivan selittämättömällä tavalla vanhoja pörssikäytäntöjä mennen tullen. Osansa sai suomalainen Nokiakin.

Toistaiseksi tutkitaan, ylitettiinkö pörssimiljonäärien tappiokamppailussa laillisuuden rajat. Todennäköisesti ei. Normaalit toimintamallit ja viestintätekniikat vain mahdollistivat tällaisen yllätyksen. Varmasti mietitään, kuinka jatkossa tällainen voidaan estää. Tosin siihen mennessä on jo keksitty seuraava kepponen.

Tuorein esimerkki Yllytyshulluudesta ja netin vimmaisesta käyttäytymisestä tulee Ruotsista. Viisi vuotta sitten Facebookiin perustettu Pink Room -ryhmä on kasvanut nopeasti yhdeksi Ruotsin suosituimmista “kaikkien ei-miesten” keskustelualustoista. Sillä on lähes 160 000 jäsentä.

Ryhmän ylläpitäjille alkoi sadella varoituksia siitä, että ryhmässä julkaistu sisältö rikkoo Facebookin yhteisönormeja. Valitukset koskivat erityisesti miehiin kohdistuvaa vihapuhetta.

Ylläpito sai lopulta kolmen päivän kuluessa varoituksen sadoista julkaisuista ennen kuin Facebook sulki Pink Roomin.

Nostan suomalaiselle sivistykselle pipoani, jos onnistumme viemään kunnallisvaalikampanjat ja itse vaalit läpi ilman ongelmia. Ihminen kun vain tuppaa käyttäytymään verkossa ihan eri tyyppinä kuin kasvotusten. Valtaosalle on myös tahallaan tai tahattomasti ja vastuuttomasti täysin epäselvää millaisen merkityksen hänen sanansa saavat vastaanottajan päässä.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www. finnradio.fm nettiradiossa 7.2.2021 su, ma ja ke 07.00 ja ti 15.00! (paikallista, Espanjan aikaa) 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, vaalit, Sinimusta, Perussuomalaiset, Jussi Halla-aho, Trump, Sauli Niinistö,

Vanhemmat kirjoitukset »