Vertaistukea koronaan

Perjantai 17.11.2023 klo 20.51 - Kauko Niemi

Korona_IMG_72191.jpg

Pitkään piti odottaa varmaa tapausta – nimittäin koronatartuntaa. Tätä kirjoittaessani käsitykseni on, että tilanne on tuota pikaa ohitse - toivottavasti. Ikäni puolesta kuulun peloteltuun ryhmään – korona voi tehdä ja on tehnyt melkein mitä vaan. Monelta vienyt hengenkin. Todennäköisesti ei kuitenkaan täysin omin avuin.

Tietomäärä, kokemusvaihtoehdot koronan käyttäytymisestä ovat valtavia ja laidasta laitaan ja jokaisella yksilöllä luonnollisesti erilaisia.

Itse odotin tätä hetkeä hieman jännityksellä. Minulla on viimeiksi ollut ylipäätään minkäänlainen flunssakiertolainen liki 15 vuotta sitten ja nyt halusin tarkasti tietää oliko kyseessä korona vai ei.

Flunssavapauteni alkoi, kun muutin elämän tyyliä monta askelta luontaisempaan suuntaan. Lopetin kausirokotukset, lopetin kaikki mahdolliset buranat, aloin käyttämään 100ug D-vitamiinia kesät talvet. Muutoinkin tarjosin vapautta bakteereille. En ole käyttänyt käsidesiä, enkä muutakaan bakteereiden tappolitkua. En näet pysty valikoimaan hyvien ja pahojen bakteereiden välillä. Tämä riitti flunssan torjuntaan muttei koronan.

Tässä vallitsevassa tilanteessa tuli mieleeni hyvä vertaistuki ja ihmisten kokemukset mikä auttaa ja mitä ei missään tapauksessa kannata tehdä. Julkiset ohjeet kun ovat virallista jargoniaa, jota mitä ihmeellisempien titteleiden voimalla pusketaan ulos ikään kuin olisimme kaikki veistetty samasta puusta. Useammat eri näkökulmat olisivat tervetulleita.

Tein Facebookissa pienen kokeilun ja syntyi kohtalaisen vilkas keskustelu kokemuksista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Virallisesti toteutuessaan vertaistukiryhmät vaatinee asiallisen moderaattorin, muttei missään tapauksessa sellaisessa roolissa, joka tukisi vain käypähoitosuosituksia.

Ja tässä minun aloitteeni;

Vertaistukipäivitys - saattaa tämän hetken voinnin mukaan ollakin niin, ettei ensimmäiseen koronaan kuole.

pe 10.11 kaverin ja hänen koiransa kanssa tavattoman kauniilla luontokierroksella - ei mitään tuntoja tai oireita.

la 11.11 aamulla valuva nenä, jonkun verran yskää ja kutinaa kurkussa - koronan kotitesti kaksi viivaa. (edellinen testi tiistaina yksi viiva.

su. 12.11 koneet kertoivat 0,9 asteen kuumeesta kaikki lauantaiset tunnot voimistuneet. Paljon lämmintä juotavaa - hunaja, inkivääri, sitruuna. Ja tietenkin rauhallista lepoa. Testissä kaksi viivaa.

ma 13.11 Kaksi viivaa. Kuume oli poistunut ja kroppa muutoinkin rennompi ja normaalimpi. Enempi koneiden ääressä kuin pitkällään.

ti 14.11 Kaksi viivaa. Paino pudonnut perjantaista 1,2 kg. En kuitenkaan suosittele laihdustuskuuriksi. Uni siedettävällä tasolla vaikka runsaan juomisen seurauksena vessareissut lisääntyneet.

Jos arvioin oloani vajaa viikko sitten, viime tiistaina ja nyt 0-10 niin luokkaa (10=sama) arvioni on 8,5. Ei särkyjä tai kolotuksia. Kehon sisäinen sodankäynti pitää kehon stressitason hyvin korkeana ja sitä ei kannata kuormittaa.

Kommenttien suurin ryhmä koski kotitestien tarpeellisuutta ja siitähän voidaan olla montaa mieltä. Omalla kohdallani, kun nyt vain testaan enkä väitä testien tarpeellisuudesta mitään.  Koronatestit osoittavat juuri sitä mitä tunnen omassa kropassaani ja voinnissani - samat muunnokset ja samaa tarinaa vahvistavat samaan aikaan Ouran, Withingsin ja Omronin mittarit. En koe ristiriitaa - pikemminkin suunnaton uteliaisuuteni saa palkkion kun tiedän mitä tapahtuu ja miksi.

 

Tämä Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 20.11.2023 klo 08.00 ja 16.00

Lisää aiheesta:

Tällaisia oireita korona­virus voi aiheuttaa juuri nyt

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, korona, vertaistuki, kotitesti, kuume, pahoinvointi,

Demareiden uutta elämää ilman Sannaa

Perjantai 10.11.2023 klo 20.55 - Kauko Niemi

Vaalit_1A4A4520.jpg

 Kohta tas pystytetään tietoa kansalle

Kahden median, Ylen ja Hesarin teettämissä kannatuskyselyissä Sosiaalidemokraattinen Puolue on ottanut uuden suunnan ja noussut Suomen ykköspuolueeksi. Hallituspuolue Kokoomus on hiipunut kakkoseksi.

Hesarin mittauksessa Demareiden kannatus oli 21,5 ja Ylen mittauksessa 23,5 prosenttia. Kokoomuksen kannatus Hesarin mittauksessa 20,6 ja Ylen mittauksessa 20,2 prosenttia. Suunta on kärkipuolueiden kohdalla selvä ja selvä se on myös molemmissa mittauksissa hiipuvan Perussuomalaisten.

Itse en ole suurikaan politiikan seuraaja, saati tietäjä. Vuosikymmenten aikana olen äänestänyt melkoisella varmuudella kaikkia valtapuolueita Perussuomalaisia lukuun ottamatta. Heidän raakkumisensa ei ole tavoittanut minun arvomaailmaani.

Liikkumisen suunnat eivät sinänsä ole yllättäviä. Ainahan hallitusvastuu nakertaa kannatusta ja oppositio voi jonkin verran vapaammin laukoa ajatuksiaan. Nyt poikkeavaa on se, että muutos on tapahtunut näin nopeasti heti kättelyssä. Mitä se sitten onkaan neljän vuoden kuluttua. Tosin Kokoomuksen alkumetrit hallitusvastuullisena eivät ole olleet kovinkaan sujuvia. Vai pitäisikö sanoa Petteri Orpon eikä Kokoomuksen.

Kokoomuksella on käynnissä jonkin asteinen sisäinen hajaannus, joka välittää ulospäin sekavaa kuvaa. Vanha polvi antaa hienosti palautetta Orpon suunnalle. Uusi polvi ja erityisesti kokoomusnuoret ovat kaukana vanhasta sivistyksestä. Laukovat mitä sattuu ja ovat ehkä enemmän Perussuomalaisia kuin perinteistä Kokoomusta.

Demarit saavat kiittää Sanna Marinia siirtymisestä taka-vasemmalle tai ehkä taka-oikealle. Vihdoinkin puolueen asialliset viestit saavat tilaa kansan keskuudessa ja niitä on myös tutkimusten mukaan otettu vastaan.

Minulla ei oikein syntynyt mitään käsitystä Demareiden puuhastelusta viimeisten neljän vuoden aikana. Tiesin kyllä, kuinka Sanna Marin oli missäkin tilaisuudessa pukeutunut. Tiesin kenen seurassa ja missä hän oli bilettänyt. En vain hahmottanut miten puolue aikoo hoitaa isänmaan asioita. Paitsi, että hommat vaativat taas muutaman miljardin lisää velkaa. Nythän sitä sitten on melko riittävästi.

Nyt on oltava jopa tyytyväinen kehitykseen, että suomalaisten mielipiteitä ohjaavat ihan oikeat asiat. En ole lainkaan tietoinen, missä Antti Lindtman on bilettänyt. En ole nähnyt yhtään kehonkielen arviota Lindthmanin kravaatin sopivuudesta tai sen merkityksestä johonkin tiettyyn tilanteeseen. Silti kannatusluvut nousevat.

Tilanne vaikuttaa myös ihan varmasti tuleviin presidentin vaaleihin. Jokaisessa puolueessa on suuri joukko peruskannattajia asiassa kuin asiassa. Demareilla nyt eniten. Toistaiseksi, Jutta Urpilaista odotellessa Demarit eivät ole paljastaneet jo hyvinkin lähellä olevien vaalien asetelmiaan.

Vai onko se turvallisinta, ettei presidenttiehdokas ole sähläämässä ja mokaamassa elämäni humpassa tai jossain muussa, äänestäjien mielestä väärässä paikassa. Sitten vaan juuri ennen vaaleja ilmestyy stagelle. Ota tai jätä!

Politiikka on kannatettavaa niin kauan kun asiat esitetään selkeästi, kuinka maan asioita on tarkoitus hoitaa, eikä asioita sotketa kaiken maailman klikkiotsikoihin tai muuten mediassa helposti läpi meneviin juttuihin, vaikkapa koiran tekemiin kepposiin.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantaina 13.11.2023 klo 08.00 ja 16.00

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, Sanna Marin, demari, kannatusmittaus, Petteri Orpo, kokoomus, Perussuomalaiset, Antti Lindthman, Yle, Helsingin Sanomat, presidentin vaalit, Jutta Urpilainen,

Asiakas on oikeassa - useimmiten

Perjantai 3.11.2023 klo 11.19 - Kauko Niemi

Gigantti_Forum_pieni_IMG_7043.jpg

 Gigantin Forumin myymälässä tehdään sekä fyysistä että henkistä remonttia

Gigantti sai viime viikolla julkista kyytiä ylimyynnistä. Toivottavasti tämä on nyt sellainen käytännön esimerkki, että jokaisen kannattaa tai pitää olla tyytymätön asiakas -  kuitenkin asiallisesti. Toivottavasti tyytymättömät, jopa petetyt, mikä tahansa kaupan asiakkaat, nostavat tämän esimerkin innoittamana asioita julkisesti esiin ja näin siivoavat tyrkytyskulttuuria.

Nyt en tarkoita alunpitäenkään rikollisessa tarkoituksissa tehtyjä tarjouksia ja huijauksia, vaan niitä tapauksia, joissa toimintaa ohjataan puhtaasti rahalla, eikä asiakkaan todelliset tarpeet ja tyytyväisyys paina toiminnassa pennin vertaa.

Gigantin asiakkaiden ja entisen myyjän väitteistä liittyen huonoon asiakaspalveluun, on noussut tarpeellinen keskustelu. Asiakkaat kertoivat, että myyjä oli ylipuhunut heidät tai heidän läheisensä ostamaan tuotteita, joita he eivät tarvinneet.

Nyt Gigantin julkinen ulostulo kertoo, että se aikoo muuttaa myymälähenkilöiden bonusjärjestelmää niin, että asiakastyytyväisyyden osuus moninkertaistuisi. Lisäksi eettisiä parannuksia luvataan myyjien perehdyttämiseen, lähijohtamiseen ja ikäihmisten asiakaskohtaamiseen. Hyvä että vikoja löytyi sentään omasta organisaatiosta.

Tietotekniikka jos mikä on helppo alue johdatella asiakas kauas todellisista tarpeista. Aiemmin automyyjät olivat ylivoimaisia tällä saralla ja heistä olikin pysyttävä kaukana kaikilla mahdollisilla keinoilla.

Minulle suhde myyjään päättyy nopeasti, kun myyjä kehuu tuotetta hengästymiseen asti, eikä ole ollut pätkääkään kiinnostunut minun tarpeistani.

Muistan eräänkin autokauppiaan, joka vetäisi konepellin ylös ja alkoi kehua uutta 16 sylinteristä moottoria. Kysyin, että mihin minä voin käyttää noita kaikkia 16 sylinteriä? Konepelti laskeutui alas eikä jatkokeskustelu oikein ottanut tuulta purjeisiin.

Eiköhän se nykypäivän supermyyjä niillä vanhoilla taidoilla ole netti. Netistä kaivetaan viimeisetkin tiedot aina hintavertailuja myöden kiinnostuksen kohteena olevasta tuotteesta tai palvelusta. Ja kysellään vielä kavereilta somessa. Mikä onkaan myyjän todellinen tehtävä ja arvo myymäläkohtaamisessa, jos nyt ylipäätään on myymälään nettimahdollisuuksien jälkeen asiaa.

Aalto yliopiston myynnin johtamisen työelämäprofessori Pekka Töytäri painottaa Iltalehdessä myyntityötä, jossa ensimmäinen tavoite on asiakkaan hyödyn toteutuminen. Periaate siis on, että asiakas kokee saavansa arvoa tekemällä myyjän ehdottaman päätöksen ja että hän maksaa myyjälle kompensaationa osan saamastaan arvosta.

Gigantin tyrimisestä ottaa kaiken irti hyvä kilpailija Verkkokauppa.com. Se kertoo hakevansa joulusesonkiin määräaikaista seniorikokemusasiantuntijaa jokaiseen myymäläänsä. Ilmoitus tuli sen jälkeen, kun Gigantti joutui kohuun ikäihmisten harhaanjohtavasta asiakaspalvelusta. Työpaikkailmoitusta on julkaistu sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa. Myymme vain tarpeeseen, emme tuputa, työpaikkailmoituksessa sanotaan.

Minähän voisin periaatteessa hakeutua tuohon hommaan, kun olen tietotekniikan avulla selviytynyt töistäni ja vapaa-ajastani jo 42 vuotta tietotekniikan monellakin eri tasolla.

Mutta kun myyminen stressaa minua niin tolkuttoman paljon. Omien tarpeettomien tavaroiden myynti nettipalstoilla jännittää ihan sikana. Olenko antanut todellisen kuvan tuotteesta ja sen kunnosta. Jopa monta päivää myynnin jälkeen jännittää, että onkohan ostaja tyytyväinen liki loppuun käytetystä, puoli-ilmaisesta tuotteesta. En siis myyjänä ole varmistanut sopiiko tuotteeni ostajan tarpeisiin.

Toisaalta nettipalautteiden mukaan minulla on myyjänä vain yksi neutraali palaute ja kaikki muut kiitettäviä.

 

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantain 6.11.2023 klo 08.00 ja 16.00

 

Lisää aiheesta:

Viiden euron kaapeli tuli kalliiksi 

Saako minkkiturkki päällä edelleen parempaa palvelua?

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, myynti, Gigantti, Verkkokauppa.com, tyrkyttäminen, Pekka Töytäri, supermyyjä,

Kuolemaa sietää niin kauan, kun se ei tule ovesta sisään

Torstai 26.10.2023 klo 20.13 - Kauko Niemi

Arkkuliina_blogi_KN217267.jpg

 

Otsikon ajatuksen lausui pappi pari vuosikymmentä sitten eräässä hautajaistilaisuudessa. Tuskin paremmin pystyy tätä menetystä esittämään.

Me saamme päivittäin roppakaupalla kuoleman uutisia sotatantereilta, kuoleman uutisia luonnon katastrofeista, erilaisista onnettomuuksista, lähes joka päivä joku on puukottanut jonkun ja jonkun terrorismiryhmän mellastus on tuottanut kuolemia tai Yhdysvaltain asekulttuurin joukkoampumisista. Nämä uutiset eivät juurikaan pysäytä miettimään mitä oikeasti tapahtuu ja miksi, vaikka kuolleita on satoja jopa tuhansia. Ja puoli maailmaa odottaa nyt Putinin kuolemaa.

Viime päivinä kuolema on tullut hieman lähemmäs. Presidentti Martti Ahtisaaren kuolema sai jo monet pysähtymään ja muistelemaan Ahtisaaren aikaansaannoksia. Se oli kymmenes kerta Suomen historiassa, kun presidentti kuolee. Tämän uutinen oli jo toki odotettavissa.

Heti perään koko kansan suosikki Aira Samulin kuoli ja voisi iästä huolimatta sanoa, että melko yllättäen.  Samulinin positiivisuus nousi otsikoihin samana päivänä, kun Suomen positiivisimmaksi henkilöksi valittiin toimittaja Eila Kanninen.

Suomen positiivisin henkilö on valittu vuodesta 1993 lähtien ja idean isä Juhani Töytäri kuoli vain kaksi päivää ennen viime viikkoista valintaa. Aira Samulin palkittiin positiivisestä elämäntyöstään 2012.

Otsikon mukaan Ahtisaaren, Samulinin ja Töytärin kuolemia voisi kuvailla, että kuolema kävi pihalla. Omalla kohdallani kuolema taisi käydä jo porstuassa. Kuun alussa saattelin läheiseni lauantaina haudan lepoon ja seuraavana päivänä sunnuntaina vielä läheisempi lopetti taistelunsa elämän puolesta. Kuolema vieraili nyt lokakuussa myös seinäni takana taloyhtiössä.

Tapahtumat ovat sytyttäneet laajan ajatusmaailman ja huomaan selvästi, kuinka kaikki kuolemia käsittelevät uutiset pomppaavat ensimmäisenä esiin, mutta tätä on nyt vain ymmärrettävä ja siedettävä.

Esiin nousseista uutisista päällimmäisenä virallisen byrokratiataistelun epäonnistuminen kuolemaa vastaan. Se vakavoitti myös tällaisen terveellisiä elämäntapoja kannattavan ja kunniottavan ihmisen. Vastasyntyneiden elinajanodotteet laskivat Suomessa vuonna 2022 historiallisen paljon.

Tilastokeskuksen mukaan vastasyntyneiden poikien elinajanodote oli 78,6 vuotta ja tyttöjen 83,8 vuotta. Poikien elinajanodote lyheni edelliseen vuoteen verrattuna 0,53 vuotta ja tyttöjen 0,67 vuotta.

Lasku on molemmilla sukupuolilla suurinta yli 50 vuoteen. Naisten elinajanodote laski vuonna 2022 kolmatta vuotta putkeen. Myös yli 65-vuotiaiden osalta elinajanodote laski eniten yli 35 vuoteen.

Vastasyntyneen elinajanodote kertoo, kuinka pitkään vastasyntynyt eläisi keskimäärin, jos kuolleisuus pysyisi laskentavuoden tasolla.

Itse tein vuonna 2019 Ylen ”kuolemankoneella” oman ennusteeni ja nyt uusiessani arvioni, elinaikani on reilut kaksi vuotta lyhyempi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantain 30.10.2023 klo 08.00 ja 16.00

 

Lisää aiheesta:

Haastattelussa Aira Samulin - Toimittajana Pike Hilakari 

Jukka-Pekka Puro oli saanut tiedon kuolevansa pian

Ihminen ei kestä jatkuvaa kriisitilaa

Elinajanodotteet - täältä voit tarkistaa oman elinaikaodotteesi

 

 


 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, kuolema, Martti Ahtisaari, Aira Samulin, elinaikaodote, Eila Kanninen, Juhani Töytäri, positiivari, Suomen positiivisin,

Myöhästyminen johtaa minut paniikkiin

Perjantai 20.10.2023 klo 18.54

Kellonalla_IMG_69791.jpgNyt olen elänyt liki viikon ilman ranteessa olevaa aikarautaa, vai liekö muovia tai nykyään titaania. En ole aikoihin noteerannut kuinka tiheään vilkuilenkaan aikaa ja erityisesti silloin kun on sovittu, varattu tai suunniteltu jotakin johonkin aikaan. Ja mitäänhän en tee, jos en ole suunnitellut ja ajastanut.

Myöhästyminen olisi minulle täysin anteeksi antamatonta, enkä varmaan keksisi siihen mitään valkoisia valheita selitykseksi. Nyt kun ryhdyin kiinnittämään huomiotani asiaan, niin menneisyydestä muistan vain lukuisia tilanteita, missä käämini ovat palaneet, kun joku ei ole minuutilleen noudattanut sovittua aikaa. Enkä juurikaan muista tilanteita, missä naputetaan kellon tarkkuudella.

Joku voisi toki suositella minulle aikatauluterapiaa. Ehkä se olisikin paikallaan ja helpottaisi päivittäisiä rutiineja tai sitten se sekoittaisi päivärytmini ja loisi saamattomuuden sekamelskan.

Kuinkahan monta sataa odotusvuotta on muodostunut  vuonna 1932 valmistuneen Stockan kellon alla. 

Sisäinen kelloni on myös trimmaantunut varsin tarkaksi. Ouran mittausten mukaan uneni noudattaa melko tarkasti luontaista kronotyyppiäni. Herätyskelloa olen käyttänyt aniharvoin. Vain silloin kun varmistan aikaisen aamutapahtuman. Herätyskellon herätys jää aikeeksi, sillä sisäinen kelloni herättää minut viimeistään kuusi minuuttia ennen asetettua herätystä.

Taustalla voi toki vaikuttaa sekin, että viimeiset 20 työvuottani elin tiukoissa deadline kehyksissä. Muutama vuosi jopa niin, että joka päivä oli kaksi deadlineä, joista ensimmäinen aamulla 7.20, jolloin 8 päivän uutista lähti paikalliselle radiolle.

Kyse on myös kulttuurillisesta asenteesta. Tuskin pystyisin viettämään kovinkaan rauhallista elämää vaikkapa Italiassa. Maa missä mitään ei tapahdu sovitusti, mutta kaikki järjestyy aikanaan. Pressimatkoilla kun ilmoitettiin, että kuljetus lähtee hotellilta seitsemältä, niin Pohjoismaiset toimittajat olivat seitsemältä bussissa. Keski-eurooppalaiset 7.15, espanjalaiset 7,25 ja italialaiset 7.40.

Minulla oli kerran tapaaminen ystäväni kanssa Helsingin rautatieasemalla ja olin siellä niin kuin normaalisti reilut 5 minuuttia etuajassa. Puhelimeni soi kolme minuuttia ennen sovittua aikaa ja kaveri halusi tarkistaa kohtaamispaikan ja ilmoitti samalla ihan pokkana lähtevänsä nyt kotoa. Hän liikkui julkisella liikenteellä ja koti oli 10 km päässä.        

Olen jo aiemminkin kertonut Nokian tiedotustilaisuudesta aamulla klo 09.00. Tilaisuuden isäntä kysyi viestintähenkilöltä tasan yhdeksältä, että voidaanko aloittaa? Vastaus oli, että odotetaan hetki, yksi ilmoittautunut puuttuu. Silloin aukaisin suuni – miksi meitä rangaistaan, kun yksi myöhästyy – tilaisuus alkoi heti.

Nettikauppojen toimituksilla on vielä tosi pitkämatka hallittuun ajastukseen. Viime viikolla minulle ilmoitettiin toimituksen tapahtuvan klo 16.30 – 22.00 välisenä aikana.

Ajankäytön hallitsijasta nostan malliksi kaverini Jannen. En muista, että hän olisi kertaakaan myöhästynyt menneiden vuosikymmenten aikana. Ei edes silloin kun olemme vaan menossa räkäkelillä metsään vaeltamaan. Jannen täsmällisyyden kruunaa vakio kysymys muille sählääjille – kestääkö vielä kauan?

Joskus olen toki miettinyt, että kuinka monta vuotta elämästäni olen tuhlannut, kun olen kulman takana varmistellut ja odotellut sitä minuutilleen oikeaa hetkeä. Varmaan aika monta, mutta säilyttänyt mielenrauhani. Tunnustan ne pari tapausta, jolloin on tullut ”este” osallistua johonkin tilaisuuteen. Oikea, rehellinen este oli häpeä mennä myöhässä ja häiritä tilaisuutta.

Jos nyt joku tietää hyvän tavan kouluttautua pois plus/miinus minuutin tarkkuudesta tai tuntee hyvän terapeutin, niin mielelläni otan vinkin vastaan.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm kanavalla maanantain 23.10.2023 klo 08.00 ja 16.00

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, aikataulu, myöhästyminen, sisäinenkello, Oura, sisäinen rytmi, herätyskello,

Erakoitumiseni edistyy hyvin

Perjantai 13.10.2023 klo 11.16 - Kauko Niemi

Olen selvinnyt harvinaisen vähillä huijausviesteillä. Viime maanantaina kuitenkin sellainen tekstiviesti ilmestyi, missä Oikeus.fi osoitelinkin kautta pitäisi allekirjoittaa jotakin. Monille muille on luvattu veronpalautuksia. Erilaiset huijausviestit ovatkin onneksi kohdallani käyneet viime aikoina vähiin.

huijaus.JPG

Kaikkein eniten tuossa harmittaa, että aito puhelinnumeroni oli tällaisen tekstiviestin käytössä. Olenhan jo viitisen vuotta tehnyt ”täysipäiväisesti” työtä piilottaakseni puhelinnumeroni. Eli poistanut sen kaikista mahdollisista paikoista. Suhtautunut numerooni samalla tavalla kuin sosiaaliturvatunnukseeni tai pankkitilitietoihini. En ole vuosiin vastannut numeroihin, jotka eivät ole osoitekirjassani.

Ja kun puhun aidosta numerosta se tarkoittaa, että minulla on toinenkin numero, jota käytän pakottavissa tilanteissa. On näet edelleen ymmärtämättömiä yrityksiä ja palveluita, jotka vaativat pakollisena tietona puhelinnumeroa. Tämän toisen numeroni sim-kortille ei tällä hetkellä tosin ole edes toista fyysistä puhelinta.

Toinen pyhä tieto, jonka paljastamista varon viimeiseen asti on paikkatieto. Sitä lupaa ei hevin heltiä. Käytän häppäsvärkeissäni vpn-ohjelmaa. Se hävittää sijaintini ja se, että jos eksyn metsään, niin viranomaiset eivät ole tämän varassa olenko sallinut kännykkäni ja sen sovellusten käyttävän paikkatietoa.

Facebook tarkistaa minulta jokaisen istunnon alussa olenko se tosiaan minä. Yli kymmenellä klikkauksella tarkistetaan mitä viimeiski kommentoin ja paikassa Helsinki, aika usein Pori tai joku muu paikka – joo joo se olin minä jossakin päin Suomea.

Erakoitumistani edistää voimallisesti Yle. Vaikka kiltisti maksan yle-veron ja olen virallisesti kirjautuneena Ylen palveluun, ei minulle näytetä netissä suoria uutislähetyksiä, eikä vaalikeskusteluja sen takia, ettei sijaintini ole tarkasti tiedossa.

Suomen kansalainen ja hyvä tuttavani asuu Suomen rajojen ulkopuolella ja maksaa veroja Suomeen ja myös Yle-veroa, muttei pääse katsomaan suoria tv-uutisia.

Yleisradio muhittaa parhaillaan jotakin muutosta ainakin Yle Areena -sovellukseen. Palveluun on jatkossa kirjauduttava, mutta verkkoversiota muutos ei tiettävästi koske. Yle hyödyntää erinomaista vpn-tekniikkaa aivan väärällä tavalla.

Erakoitumisprosessissani on vahva asema myös Add-blogger ohjelmilla. Niiden käyttö estää ymmärrettävistä syistä vaikkapa MTV3:n ohjelmien seuraamisen. Enkä juurikaan tiedä mistään muistakaan tapahtumista tai kampanjoista. Hullut päivät ja vastaavat eivät ole näyttäytyneet missään muodossa. Sitten kun jotakin satun tosissani tarvitsemaan, niin pianhan ne löytyvät netistä.

Kuinka tietoja vaihdetaan tai myydään eri palveluiden välillä, vaikkapa eri selainten välillä. Siinä onkin suuri kysymysmerkki, josta sain vain pientä osviittaa tyhjentäessäni selainten välimuisteja. Roskikseeni kertyi hetkessä 1968 tiedostoa poistettavaksi.

Minä käytän viittä eri selainta ja esimerkiksi pankkiasioita käyttävällä selaimella en tee mitään muuta. Facebookia käytän samalla selaimella kaikissa laitteissa, enkä tee sillä mitään muuta.

Microsoft on ilmoittanut, että sen ilmainen sähköposti uusiutuu ensi vuoden aikana. Testasin uutta versiota ja kuinka ollakaan postiohjelman avatessa heti kärkeen ilmestyy mainos. Sen saa kyllä asetuksista poistettua, mutta silloin posti muuttuukin maksulliseksi. Ja taas miettimisen paikka.

Tämän kuun alussa vihdoin ja viimein astui voimaan kauan odotettu määräys, joka velvoittaa suomalaiset teleoperaattorit puuttumaan vuosikausia vaivanneeseen ongelmaan. Siinä ulkomailla toimivat rikolliset ovat pystyneet soittamaan huijauspuheluita väärentämällä numerokseen suomalaisen matkapuhelinnumeron. Huijausyritysten lisäksi väärennetyillä numeroilla on tehty häirintää. Iso askel parempaan suuntaan.

Erakoitumisprosessini on nyt kestänyt useamman vuoden. Tietojani on ajan mittaan levinnyt niin moneen paikkaan ja moneen eri tarkoitukseen. Niiden hallitseminen ei hoidu sormia napsauttamalla. Nyt tulee roskapostia enää noin 2-3 kappaletta kuukaudessa.

Tähän kun lisätään vielä, etteivät mainostenjakajat pääse porraskäytävään ja Posti tottelee kylttiä – ei ilmaisjakelua. Fyysisestä luukusta tulee kaksi painettua lehteä, eikä kummassakaan ole mainoksia.

No niin pitäisiköhän katsoa jostain tapahtumakalenterista olisiko tänään mitään kivaa konserttia missään.

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 16.10.2023 klo 08:00 ja 16:00

 

Lisää aiheesta:

Salakavala hyökkäys yleistyy Suomessa

Suomalaisia yrityksiä pommitetaan verkossa

Google ottamassa pääsyavainta käyttöön

Kohta voi Facebookin maksaa

Kaikkien pitäisi muistaa, että yhdenkään pankin, valtion, poliisin, verottajan tai muun virallisen tahon lähettämässä sähköpostissa ei ole linkkejä. Niissä posteissa on vain ilmoitus, että pitää kirjautua palveluun ja käydä tarkistamassa viestit. Ei ole linkkiä edes siihen kirjautumiseen.

Tämä blogini kertoo tavallisen tallaajan arkisesta suojauksesta, mutta jos halut tietää mitä tuleman pitää, niin suosittelen Petteri Järvisen kirjaa Tekoäly ja minä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, huijaus, tietoturva, vpn, addblocker, facebook, paikannus, aito puhelinnumero, Yle, MTV3, Tekoäly jaminä, Petteri Järvinen

Olen tappanut ihmisen

Perjantai 6.10.2023 klo 11.55 - Kauko Niemi

Emoji.jpg

 

Olen vahingossa tappanut ihmisen -tunteen kanssa eläminen vuosikymmeniä ei käsittääkseni ole kovin helppoa. Normaalin ihmisen on sitä vaikea unohtaa tai sivuuttaa. Tapahtuma aivan varmasti kummittelee koko loppuelämän.

Viime viikolla kuoli koiraa ulkoiluttanut iäkäs nainen, kun henkilöauto suistui ajoradalta jalkakäytävälle ja törmäsi naiseen. Asiasta kertoi Lounais-Suomen poliisi tiedotteessa.

Poliisi epäilee, että henkilöautoa kuljettanut 18-vuotias mies ajoi tilanteessa ylinopeutta. Tällä hetkellä ei epäillä, että päihteillä olisi ollut osuutta onnettomuuteen.

Henkilöautossa oli kuljettajan lisäksi kolme matkustajaa. Poliisin mukaan autossa olleet eivät loukkaantuneet onnettomuudessa.

Viime vuoden lokakuun alussa Porvoossa tapahtunutta kuolonkolaria käsitellään parhaillaan oikeudessa. Syytetty nuori mies kertoi kuulusteluissa poliisille, että yksin kovalla vauhdilla ajaminen on ollut hänelle keino purkaa ajatuksiaan.

Se on minulle niin sanottu pakotie, kun on murheita. Silloin olen ajanut vähän reippaammin, mies kertoi poliisille kuulusteluissa. Mies kertoi, että tällaisia pään nollaus -ajeluita on ollut muutamia.

Porvoon kahden auton törmäyksessä kaksi nuorta ihmistä menetti henkensä ja kaikkiaan kahdeksan loukkaantui.

Aiemmin tänä vuonna nuori kuljettaja kolaroi niin että kaksi autossa ollutta ystävää menetti henkensä.

Tänä viikonloppuna 6.–8. lokakuuta poliisi valvoi tehostetusti nuorten liikennekäyttäytymistä. Valvonnan painopiste on suurten ylinopeuksien paljastamisessa sekä nuorten liikennekäyttäytymisen ja mahdollisten kokoontumisajojen valvonnassa.

Näihin asioihin kiinnitetään huomiota, koska 15–24-vuotiaat nuoret ovat yliedustettuina liikenneonnettomuuksissa.

Vaikka nuorten kuljettajien aiheuttamat kuolemaan johtaneet onnettomuudet vähenivät viime vuoteen verrattuna, on heillä kuolemanriski silti yhä kolminkertainen koko väestöön verrattuna.

Noin kolmasosaan kuolemaan johtavista tieliikenneonnettomuuksista liittyy liian suuri tai väärä tilannenopeus, toteaa poliisitarkastaja Heikki Kallio Poliisihallituksesta.

Kuluvan vuoden tammi-elokuussa on menehtynyt liikenteessä 20 alle 25-vuotiasta nuorta, tämä on 18 prosenttia kaikista menehtyneistä.

Poliisin valvonta yhtenä viikonloppuna tuskin muuttaa paljoakaan tilannetta, kun nuoren pitää kokeilla vauhdin hurmaa tai näyttää kavereilleen kuinka täältä pesee.

Kokonaan oma lukunsa ovat ne rassukat, joiden elämänhallinta on muutoinkin hakusessa ja kuolemantuottamus tapahtuu huumeissa tai juovuksissa.

Löytyisikö muita tapoja tunkeutua vaikuttamaan vastuusta nuoren tunnetasolle ennen kuin mitään vakavaa on tapahtunut.

Jonkinmoinen manipulointiohjelma kouluissa, rippikoulussa, harrastusseuroissa tai ihan missä vaan, kotia unohtamatta – miltä tuntuu koko loppuelämän saldona, että on riistänyt toiselta ihmiseltä, jopa parhaalta kaveriltaan hengen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavalla 9.10.2023, klo 08:00 ja 16:00

Lisää aiheesta:

Konkariopettajan hätähuuto

17 vuotias kaahasi korttinsa hyllylle

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, liikenneonnettomuus, nuorten osuus onnettomuuksissa, poliisin valvonta

Luonnonsuojelun puheet eivät riitä

Perjantai 29.9.2023 klo 14.57 - Kauko Niemi

Taidehalli_pieni_IMG_589612.jpgTulvia, rankkasateita, myrskyjä, kuumuutta, maanvyörymiä. Siinäpä liki päivittäisiä uutisaiheita, joihin vain harva ihminen pysähtyy luodessaan omaa menestystään. Nuohan tapahtuvat jossain muualla, eikä koske minua. Ihminen häviää kuitenkin luonnolle ja ihminen on kuitenkin vain osa luontoa siinä missä metsäludekin.

Nyt on mielenkiintoista seurata, kuinka paljon tarvitaan lunnonkatastrofeja ennen kuin puppusana-generaattorilla tuotetut vastuullisuusjargoniat muuttuvat teoiksi.

Jäätiköt sulavat ja vesien pinnat nousevat. Rantojen luxusalueet voivat jäädä veden alle. Harva asia tässä maailmassa on jakautunut niin epätasaisesti kuin sade. Tekniikka&Talous-lehden mukaan maailman sateisimmassa paikassa nimittäin tippuu vettä taivaalta lähes 250 000 kertaa enemmän kuin planeettamme kuivimmalla aavikolla.

Tekoja tarvitaan paitsi ilmastomuutoksen hillitsemiseksi niin pikaisesti myös vaikkapa ihan tavallisessa rakentamisessa. Rakennusmateriaalit, itse rakentaminen ja hulevesiratkaisut on jo nyt pakko huomioida.

Ruotsin poliisi tutkii Stenungsundissa tapahtunutta tuhoisaa maanvyöryä ympäristörikoksena. Länsi-Ruotsissa sijaitsevassa Stenungsundin maanvyöryssä E6-moottoritie murtui useissa kohdissa peräti 16 hehtaarin kokoisen maa-alueen romahdettua.

Maanvyöryn aiheuttajiksi on arveltu alueella pitkään jatkuneita sateita mutta myös läheisiä rakennustyömaita ja kaivoksia. Ruotsissa aiemmat varoitukset luonnon väärästä käytöstä ovat menneet kuuroille korville.

Saman tyyppinen tilanne on myös Libyassa. Libyan valtakunnansyyttäjä on määrännyt kahdeksan ihmistä pidätettäviksi tuhoisista tulvista johtuen. Pidätettäviksi määrättyjä epäillään huonosta hallinnosta ja laiminlyönneistä.

Kaksi patoa tuhoutui myrskyn aikana muutama viikko sitten, mikä aiheutti valtavia tuhoja Dernan satamakaupunkiin ja sen ympäristöön.

Valtakunnansyyttäjän mukaan halkeamista molemmissa padoissa oli raportoitu jo vuonna 1998. Murtuneet padot oli rakennettu 1970-luvulla.

Näennäistä hyvää luonnon suojelemiseksi tehdään näyttävilläkin luonnonsuojelutempuilla, mutta vaan ihmisten ehdoilla ei luonnon. Jani Kaaro kokoaa kolumnissaan luonnonpuistojen varjolla tehtävää ”hyvää” ja erityisesti alkuperäiskansojen ahdistusta.

Kovaa on peli luonnonsuojelualueiden vartioinnissa. BBC vieraili vuonna 2017 Kazirangan kansallispuistossa, jossa elää Intian suurin sarvikuonopopulaatio. Sarvikuonot ovat aidosti vaarassa joutua salametsästäjien ampumaksi, joten puistonvartijoille on annettu poikkeukselliset valtuudet. Heillä on lupa tappaa eikä tappamisesta koidu heille seurauksia. Vuoden 2017 tilanteessa puistonvartijat olivat tappaneet noin 20 ihmistä vuodessa, mutta olivatko kaikki salametsästäjiä?

Tulevaisuuden rankimpia ennusteita tuli juuri julki. Uusi supermanner voi tappaa ihmiset ja muut elossa olevat nisäkkäät 250 miljoonan vuoden päästä. Näin tutkijat ennustavat tuoreessa tutkimuksessa.

Tutkimuksessa Bristolin yliopiston tutkijat ajoivat simulaatioita ilmastomalleista kaukaisessa tulevaisuudessa. Tietokonemallinnusten mukaan ilmaston ääriolosuhteet voimistuvat, kun maailman mantereet sulautuvat jälleen yhdeksi supermantereeksi, joka tunnetaan nimellä Pangea Ultima.

Tutkijat havaitsivat, että uusi supermanner olisi asuinkelvoton ihmisille ja valtaosalle nisäkkäistä. Pangea Ultiman ilmasto olisi äärimmäisen kuuma ja kuiva, ja nisäkkäiltä loppuisi ruoka ja vesi.

No tämä ei suoraan koske meidän huomista, ei tarvitse muuttua pentti linkolaksi puoleen yöhön mennessä. Suunta on kuitenkin selvä nykymenolla. Ratkaisuun ei ole yhtä selkeää kytkintä, vaan se tapahtuu pienin ja ymmärtäväisin teoin jokapäiväisessä elämässä. Ei muuta kuin taas Hulluille Päiville, kun halvalla saa paljon mitä ei tarvitse!

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavalla 2.10.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Luonnonsuojelun linnoituksessa ei ole sijaa alkuperäiskansoille

Kuusi  kuvaa – Ava Numminen

Vihdissä aloitti uusi ilmastokoordinaattori

New Yorkissa tulvii

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, Pangea Ultima, Kazirangan kansallispuisto, Jani Kaaro, Libya, luonnon katastrofi,

Kovin on erilaista menoa hallituksissa

Perjantai 22.9.2023 klo 11.10 - Kauko Niemi

Eduskuntapuisto_pieni_IMG_67201.jpg

 Eduskuntapuisto, Helsingin paraatipaikalla ilmentää tällä hetkellä hyvinkin suomalaisen politiikan tilaa

Politiikka on vaikea laji. Sen olemme saaneet viime aikoina huomata ja kokea. Erityisen vaikeaksi sen tekee uskottavuuden rakentaminen ja kun pääasiallisena rakennusaineena on kommunikaatio.

Jos politiikka olisikin seurattavissa raksi ruutuun menetelmällä silloin kun konkreettinen lupaus tai tavoite on toteutunut, olisi se kadunihmisellekin helppoa. Tietäisi ketä seuraavissa vaaleissa kannattaisi äänestää. Nyt tämän onnistumisen sisältö on täydellistä mutua, jota jokainen tulkitsee omista lähtökohdistaan.

Oletan, että olen melko keskiverto suomalainen suhteessa politiikkaan. En ole koskaan ollut yhdenkään poliittisen puolueen jäsenkirjaa kantava yksilö. En ole äänestyskopissa sitoutunut mihinkään poliittiseen suuntaan, vaan minulle tärkeät asiat ratkaisevat sen numeron minkä raapustan äänestyslippuun.

Toki tällainen asia-arvio saattaa pettää pahastikin, jos uskoo ja luottaa yksinomaan ehdokkaan vaaliviestintään ja kampanjointiin. Tuolloinhan on ilmassa paljon heittoja, jopa hyviäkin, joilla ei ole mitään edellytyksiä toteutua.

Hyvän kokonaiskuvan muodostaminen vaatii paljon erilaisia näkökantoja ja paljon taustatietoa, jopa poliittista propagandaa. Mutta kukas sitä jaksaa jatkuvasti seurata tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Voinko luottaa median uutisointiin, edes riippumattoman median. Itselläni on edelleen journalistiliiton jäsenyys ja saan sähköpostiini esimerkiksi kaikki valtioneuvoston tiedotteet.

Nykyisen hallituksen alkutaival on ollut melko hankalan sekavaa. Toisaalta tiedot tapahtumista ovat virranneet melko vuolaasti, eikä vaan juorut hallituksen sisäisistä nahisteluista, vaan myös hallituksen toiminnallisista tavoitteista.

Sanna Marinin neljä vuotta ei rakentanut minulle kertaakaan konkreettista kuvaa, mitä hallitus oikeasti tekee tai mitkä olivat Sanna Marinin keskeiset poliittiset tavoitteet Suomen hyväksi. Marinin henkilökohtaiset tavoitteet tukiryhmineen olivat kyllä pinnalla. Konkreettista oli vain valtion lainan huima kasvattaminen, ikään kuin korot olisivat naulittu maailman tappiin nollaksi. Kaikki muu käytännön tekeminen hautautui ja peittyi Marinin bilemekon helmoihin.

Pian tietysti alkaa purkautumaan Petteri Orpon hyvinkin pikkutarkka hallitusohjelma ja toteutumismahdollisuudet. Pikkutarkkuus ja siitä viestiminen tarkoittaa, että yksityiskohtiin on helppo ja nopea tarttua ja se näkyy nyt mitä erilaisimpina mielenosoituksina ja kannanottoina harvase päivä. Pikkutarkasta hallitusohjelmasta kun on helppo poimia pieni yksityiskohta ja unohtaa kokonaisuus.

Sanna Marinin johtamasta kokonaisuudesta oli vaikea eristää mitään konkreettista. Tosin koronapomoksi itsensä nostanut Krista Kiuru sai aikaiseksi lieviä välikohtauksia, joihin maailman koronatietämättömyys aukaisi mahdollisuudet ilman faktoja.

Nykyinen hallitus ja edellinen hallitus ovat kommunikoinniltaan vastakohtia, enkä nyt tarkoita poliittista höpinää vaan kuinka hoidetaan suomalaisen yhdyskunnan toimivuutta ja hyvinvointia. Seuraavat pari vuotta osoittaa muuttuvatko lupaukset käytännön teoiksi. Nyt meillä on joka tapauksessa läpinäkyvämpää toimintaa seurattavaksi.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finnradio.fm kanavalla 25.9.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Marinin uudessa kuviossa suuri riski

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, hallitus, Petteri Orpo, Sanna Marin, kommunikaatio, viestintä, politiikka,

Visuaalista harhautusta

Perjantai 15.9.2023 klo 9.58 - Kauko Niemi

Ostoskassi_luksus_IMG_653912.jpg

Juuri kun olin muutamalle kaverille kehunut löytäneeni vaatekaupat, joista minäkin voin ostaa vaatteita, niin asiantuntija leimaakin minut todelliseksi boomeriksi.

Olen viimeisten parinkymmenen vuoden aikana, joutunut kaupassa useasti hylkäämään ihan sopivan, miellyttävän, käyttökelpoisen vaatteen tai muun tuotteen, kun se loistaa kymmenien metrien päähän jotain brändiä. Eikä minulle kävelevälle mainokselle siitä kuitenkaan maksettaisi mitään.

Toisaalta en kerta kaikkiaan siedä, että joku tekee omia johtopäätöksiään minusta sillä perusteella kenen mainoksia kannan. Tietämättä, kuulematta, keskustelematta sanaakaan kanssani.

Talous laahaa, mutta luksus vetää. Amerikkalaisen konsulttiyhtiö Bain & Company raportin mukaan luksusteollisuuden odotetaan kasvavan viiden prosentin vuosivauhtia vuoteen 2030 asti. Markkinoinnillisesti ne ovat tehneet jotain oikein.

Luksustuotteiden maailmanlaajuinen liikevaihto oli viime vuonna reilusti yli 300 miljardia dollaria. Luku pitää sisällään niin sanottujen henkilökohtaisten luksustuotteiden liikevaihdon, johon kuuluvat esimerkiksi vaatteet, laukut, asusteet, korut, kellot ja kosmetiikka. Luksusautot eivät kuulu tähän kategoriaan. Niiden liikevaihto on huomattavasti suurempi.

Aina ei edes tarvitse olla varsinaista luksusta, kunhan on vaan TikTokissa noussut pinnalle ja kaikki haluavat sellaista ollakseen ajan hengessä ja kuuluakseen joukkoon. Tämä tilanne on riistäytynyt jo käsistä. Nuorison keskuudessa tapahtuu kamalia, kun kadulla pahoinpidellään ja ryöstetään toisilta pinnalla olevia vaatteita, jalkineita tai tuotteita.

Luksuksesta on tullut itseilmaisun väline. Sen avulla viestitään, että kuulutaan johonkin ryhmään, elämäntyyliin ja elämäntapaan. Haetaan erottautumista, että ollaan vähän parempia ja tietävämpiä kuin muut. Samalla halutaan siis kuulua johonkin ja samalla erottautua. Se onkin luksukseen liittyvä paradoksi, sanoo Ylen haastattelussa Aalto-yliopiston professori Pekka Mattila.

Suomessa elää noin 120 000 pienituloisten perheen lasta, joilla ei ole varaa luksukseen, eikä edes sosiaalisen median luomiin villityksiin. Lapsiperheköyhyyden seurauksena on syrjäytymistä, kiusatuksi tulemista ja pahimmassa tapauksessa rikollisuutta. Tämä on todettu useaan otteeseen esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:n selvityksissä.

Pekka Mattilan mukaan luksus on onnistunut saavuttamaan yhä laajemman ihmisjoukon sekä ikäryhmittäin että maantieteellisesti. Mitä nuorempia ihmiset ovat, sitä enemmän he ovat uppoutuneita visuaaliseen kulttuuriin, jossa kuvat ja kuvasto viestivät enemmän kuin sanat. Se on tavallaan uudenlainen viestinnän taso nuorille sukupolville. Syödään nuudelia ja jätetään matkat väliin, jotta saadaan juuri ne tietyt kengät tai se tietty laukku.

Tuossa alussa totesin omat tuntemukseni, etten haluaisi näyttää ja näytellä pelkällä ulkokuorella. Lieköhän se peräisin jo lapsuudestani. Kun katselen koulun luokkakuvia, niin minulla on kolmen ensimmäisen vuoden luokkakuvissa päälläni sama pusakka. Tosin kolmannessa kuvassa olkapäät ovat korjattu, kun koiramme repi olkapäät ja äitini paikkasi pusakan taas käyttökuntoon.

Suomalainen luksus on onneksi jonkin verran käytännöllistä. Erityisesti miesten kohdalla näkyy se, että luksushankinta pitää perustella käytännön hyödyillä: että tällä saksalaisella tehokkaalla autolla pääsee etenemään lumihangessa, vaikkei koskaan sinne ajaisikaan, ja että tämä kello kestää seuraavalle sukupolvelle.

Itselläni on nyt ensimmäinen auto, josta en ole repinyt irti ylimääräisiä hienouden kylttejä ja adjektiivejä. Autoni perässä lukee esimerkiksi edelleen hybrid. Jokaisen autokaupan yhteydessä olen sopinut, etten hyväksy autokaupan tarraa tai rekisterikilven alla olevaa kaupan nimeä. Veloitan mainospaikasta tietyn summan kilometriltä. Yksikään autokauppa ei ole toistaiseksi ostanut minulta tuota mainospaikkaa.

Innokkaana valokuvaajana olen aina esimerkiksi siivonnut kameran hihnan. Tällä hetkellä hihnassa kyllä näkyy kameran valmistaja, mutta tyyppimerkinnän olen maalannut tussilla piiloon. Vaihtoehtojahan on liki kymmenen ominaisuuksiltaan ja hinnaltaan. Tärkeintähän on vain oman luovuuteni lopputulema.

Niin ja mistä nyt sitten ostankaan vaatteeni, jos ostan. Japanilainen Muji on ykkösvaihtoehto. Tuotteiden laatu tuntuu ihan siedettävältä ja ulkonäkö asialliselta ilman ainuttakaan kuvaa tai tekstiä. Ja jos oikein kova kiima nousee, niin kaupassa on ompelimo, joka tikkaa vaikka oman nimen vaatteeseen jos siltä tuntuu. arkisia t-paitoja ja kalsareita löytyy oikein mukavasti Lidl:stä.

Luksustuotteiden hankinta ei aina ole ihan pelkkää menettämistä. Yhä useampi merkkituote löytää uuden omistajan sosiaalisen median kirpputorien tai käytettyjä luksustuotteita välittävien sivustojen kautta. Kierrätys on tavoittanut myös luksuksen. Merkki on tärkeämpi luin tuotteen kunto.

Luksustuote ei välttämättä ole riskisijoitus, sillä sen jälleenmyyntiarvo säilyy usein hyvänä. Joskus olen ihmetellyt nettikirpputorituotteita selatessa, kun joku maksaa useamman kympin Marimekon kangaskassista. Minulla on yli 30 ilmaista kangaskassia ja niissä kaupasta kotiin kuljetettu maito maistuu ihan samalta kuin luksus-kassissakin kuljetettu.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm palvelussa 18.9.2023 alkaen

 

 Lisää aiheesta:

 Materialismin uskonto pakottaa kuluttamiseen

Kiusaajilla on status ja valtatavoitteita

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Pekka Mattila, luksus, Muji, Lidl, Marimekko, rikos, itseilmaisu,

Uskotko kirja-uskontoon

Lauantai 9.9.2023 klo 12.10 - Kauko Niemi

Rukous_KN230138.jpg

 Joidenkin kirjojen mukaan rukoushetki voi osua keskelle päivää ja taphtua keskellä puistoa

Viime viikolla tuli vastaan uudissana, joka pysäytti todella miettimään todellisuutta – kirja-uskonto. Perustuuko sinun uskosi kirjatietoon, käytännön kokemukseen, tutkittuuan tietoon tai johonkin muuhun? Onko vuosituhantisilla mielipiteillä mitään yhteyttä todellisuuteen? Parhaillaan meidän tämän päivän kuplassamme annamme uusia merkityksiä ja tulkintoja jopa 20 – 50 vuotta vanhoille tekemisille ja sanomisille, jopa viisi vuotta vanhoille. Entäs kun tosiaan puhutaan ja tulkitaan aikaa ennen ajanlaskua.

Miten ihmeessä raamattu tai koraani tai joku muu kirja voi olla millään tavalla relevantti ohjaamaan tämän päivän ihmisten tekemisiä jopa heidän pukeutumista tai syömistä tai juomista. Kirja-uskonto on tarinallista mielikuvitusta. Sitä voi toki jokainen tahollaan uskoa tai olla uskomatta. Faktaa se ei kuitenkaan ole.

Kirja-uskonnot ovat keskiössä tämän hetken rasismikeskusteluissa. Kirja-uskonto on ollut kautta aikain suurimpia tekijöitä kaiken maailman sodissa. Kirja-uskontoa ei useimmissa maissa saa lain voimalla häiritä, joten sitä on helppo käyttää keppihevosena diktatuureja kehitettäessä ja kaikenlaisissa välistävedoissa hyvässä ja pahassa.

Olisiko sekin jonkinmoista rasismia tai vääräuskoisuutta, kun muodinluojat median saattelema julistaisivat mikä on tämän hetken ainoa oikea tapa pukeutua. Näinhän se välillä tuppaa käytännössä olemaan. Minä vetäisen kuitenkin viisi vuotta käyttämäni collarit jalkaan t-paidan kanssa ja menisin aivan pokkana julkisuuteen. Pätkääkään välittämättä annetuista muotimääräyksistä ja suosituksista. Olisiko käytökseni jonkin asteista rasismia.

Rasismin rajanveto on kokolailla mahdotonta tavalliselle ihmiselle ja jopa tuomareille. Sanojen ja tekojen välillä on iso kuilu ja niiden todellinen merkitys syntyy vasta vallitsevan tilanteen mukaan. Tällä hetkellä hallituksen julistus saa merkityksen vain tekojen kautta.

Asialla on myös toinen puoli. Pitääkö kaikki perinteet ja ajatukset myllätä ja vain sen takia, että joku kerää irtopisteitä poliittisessa pelissään.

 

Ajatukseni ja pohdintani syvenivät aivan uusiin mittoihin, kun alkuviikolla aamun ensimmäinen viesti kertoi minulle kaikin puolin läheisen ihmisen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Ihminen, jonka hyväsydämellisyys ei vaadi selittelyä eikä minkäänlaisen kirja-uskonnon selityksiä tai tulkintoja. Hän on nyt ikuisesti poissa meidän keskuudestamme.

 

Suomi sai viikko sitten uuden piispan. Mari Parkkisen ensimmäinen viesti ei perustunutkaan pelkkään kirja-uskontoon, kuinka jossakin raamatun lauseessa sanasta sanaan kehotetaan tekemään niin tai näin.

Tuoreen piispan ensimmäisen saarnan sisältö oli monella tavalla puhutteleva ja tähän aikaan sopiva. Sen pitäisi ajatteluttaa kaikkia ihmisiä syntyperään, uskontosuhteeseen tai ideologiaan katsomatta.

Hän muistutti, että yhteys erilaisten ryhmien välillä on kadonnut. On syntynyt kaksi ryhmää: me ja ne.

Parkkinen kuvailee, kuinka Ukrainassa soditaan, koska puheet eivät johda yhtään mihinkään. Venäjä hyökkää, koska se tuntuu näkevän harhaisia uhkakuvia. Venäjä on länsimaille ne. Venäjällä asetelma on luonnollisesti päinvastainen.

Parkkisen mukaan Suomessa eheyttä repii voimakkain äänenpainoin käytävä keskustelu siitä, mikä on rasismia ja mikä ei. Keskustelu ei tunnu etenevän, koska tulkinnat ovat niin kaukana toisistaan. On syntynyt me vastaan ne -asetelma. Tuskin on moneen kertaan kirkossa kesken saarnaa kuulunut äänekkäitä kommentteja – hyvä Mari, kuten kuului Mikkelissä viikko sitten. Siis oltiin jokseenkin kaukana kirja-uskonnosta, vaikka luterilaisessa kirkossa oltiinkin.

En nyt kehota ketään polttamaan raamattua, koraania tai Kalevalaa, enkä Seitsemää veljestä tai Tuntematonta sotilasta. Niissä kaikissa on yksittäisiä tai useita tarinoita, joita kuka tahansa voi uskoa tai olla uskomatta. Eikä kenelläkään ole oikeutta luokitella toisia sillä perustella mitä hän ylipäätään moista kirjoista uskoo ja mitä ei.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivulla 11.9.2023 alkaen

Lisää aiheesta:

Eduskunnan puhemies disinformaation lähettiläänä

Eduskunnanpukeutumiskoodi

Historiakaan ei pidä siivota

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kija-uskonto, uskonto, raamattu, koraani, kalevala, seitsemän veljestä, tintematon sotilas, Mari Parkkinen, Mikkelin hiippakunta, Ukraina, Venäjä, rasismi, perinteet,

Olen todellinen penkkiurheilija

Perjantai 1.9.2023 klo 11.18 - Kauko Niemi

Koripallo_pieni_KN230037.jpg

 

Urheilijalla täytynee olla huikea kilpailuvietti, kun rakentaa koko elämänsä toisten voittamisen varaan ja etenkin nykyisin keinolla millä hyvänsä.

Olen koko elämäni arvostanut urheilijoita ja heidän saavutuksiaan erittäin korkealle. Olen kasvanut siinä maailmassa, missä urheilu on ollut rehtiä, reilua, hyväkuntoisten ihmisten puuhaa. Siis sellaista elämää mihin itse en ole koskaan pystynyt.

Oma kokemukseni urheilusta ja etenkin kilpailemisesta tuomittiin jo koulupoikana. Minä olin kouluaikana aina se liki viimeinen, joka valittiin joukkueeseen, kun kaikki joka tapauksessa valittiin ”paremmuusjärjestyksessä” vaikkei sitä ääneen sanottukaan.

Lapsuuden kotikylällä ei myöskään toiminut aktiivista urheiluseuraa tai porukkaa, joka olisi rakentanut pienillä kustannuksilla uutta mielikuvaa päähäni. Siis luokittelen itseni täydelliseksi penkkiurheilijaksi.

Viime vuosina arvomaailmani urheilua kohtaa on ollut kovasti laimenemaan päin. Rehti ja reilu kilpailu ei oikein täytä niitä arvoja, joita kyseisille sanoille olen sisimmissäni asettanut.

Olen myös todennut ja julistanutkin moneen kertaan, että liike on lääke. Liikettä pystyy nauttimaan ilman kilpailemistakin. Ja aivan liian paljon on niitäkin otsikoita, missä nuori urheilija on romahtanut jopa kuollut. Vaikken kuolinsyytä tiedäkään, niin liike ei ole ollut näissä tapauksissa pelastava lääke.

Edelleenkin seuraan toki urheilua, mutten sydän tykyttäen tuntitolkulla. Sydän alkaa tykyttämään, kun paljastuu millaista peliä kentillä, halleissa, stadioneilla oikein pelataan ja etenkin niiden kulisseissa.

Tuore uutinen kertoo, kuinka Ylen asiantuntijana jalkapallon MM-kisoissa marraskuussa toiminut suomalainen huipputuomari sai tv-esiintymisestään Suomen Palloliiton erotuomarivaliokunnalta perusteettoman huomautuksen, ilmenee Urheilun oikeusturvalautakunnan vastikään julkaisemasta päätöksestä.

Huipputasolla avustavana erotuomarina toimiva mies vaati, että huomautus kumotaan, minkä lisäksi hän vaati Palloliiton korvaamaan hänelle asian ajamisesta aiheutuneet kulut.

Urheilun oikeusturvalautakunta asettui erotuomarin kannalle ja päätti poistaa miehelle annetun huomautuksen.

Juuri päättyneet MM-kisat Budapestissä tuotti monta otsikkoa kilpailuita kohdanneista katastrofeista. Toki siellä seassa vilahti suomalainen mitalisti Vilma Murto. Uutisoinnin pääpaino näyttäytyi minulle kisajärjestelyjen ja säätilan ongelmissa. Tietenkin pääpaino syntyy pitkälti median valinnoista.

Kuinkas edetäänkään koripallossa Markkasen johdolla. Otteluiden tuloksia piti oikein etsiä. Entäs Heleniuksen nyrkkeilyt puhtaan vai doupattuna? Jalkapallon MM-kisat saivat katkeria kommentteja, kun ei uutisoitu ”naisten jalkapallo”. Tosin espanjalainen väkisin suutelija Luis Rubiales sai vedettyä rajan paitsi naisten käsittelyyn urheilussa, niin myös rajan naisten asemaan yleensäkin ainakin Espanjassa.

Media on osallisena myös reilun ja rehdin urheilun alasajossa muutoinkin. Ne urheilijat, joilla on tulosten saavuttamisen lisäksi tarvetta pönkittää asemaansa julkkiksena, niin se ei todellakaan ole vaikeaa. Palstatilaa löytyy vaikka jokaisesta kauppareissusta.

Rahan rooli on nykyisin myös merkittävä. Enkä puhu nyt pelkästään saudien maksamista satojen miljoonien tarjoamista vuosiansioista. Sehän on vain tätä samaan ajatusta, mitä nyt olen kirjoittanut. Puhdasta politiikkaa reilun ja rehellisen urheilun tuella. Hinnalla millä hyvänsä, kun kerran rahaa riittää. Ja kuinkas raha pyörittää Koivujen eroprosessia.

Raha näyttelee suurempaa roolia silloin, kun perhe ei pysty tarjoamaan jälkikasvulleen harrastusta, missä omilla valinnoillaan pystyisi kehittymään sekä henkisesti että fyysisesti.

Olen antanut itseni ymmärtää, että urheilun perushyvyys on kärsimässä muidenkin kuin minun mielessä. Tai ainakin kilpaurheilun asema on kovasti hiipumassa ja jopa politisoitumassa. Me penkkiurheilijatkin menetämme kiinnostuksen, jos ei synny oikeita tuloksia ilman kepulikonsteja. Rahamme ohjautuvat muualle kuin urheilun tukemiseen.

 

Tämä on kuutavissa ääniversiona FinnRdio.fm kanavalla 4.9.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Hakan outo tilasto hämmentää

Viivi Lehikoinen teki väärän valinnan

Pakkosuutelukohu

Ratkaiseeko raha

Vanhemmat huolissaan joukkuepelien epätasa-arvosta

 

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: FinnRadio.fm, urheilu, kilpailu, rehti, reilu, doping, liike on lääke, Vilma Murto, MM-kilpailut,

Toimiva rahanpesu vaatii runsaasti treeniä ja temppuja

Sunnuntai 27.8.2023 klo 9.01 - Kauko Niemi

OP_IMG_6013.jpg

 

Kyllähän minä sujuvasti pesen kalsarit ja t-paidat, mutta en kykene pesemään rahaa. No kerran luottokorttikotelo meni taskussa pesukoneeseen, mutten rikastunut euroakaan.

En ole tiennytkään, kuinka monimutkaista nykyään on nostaa pankista käteistä rahaa. Se ei ole suinkaan mikään pikainen toimenpide. Siis älkää menkö pankkiin nostamaan käteistä rahaa viimetipassa vaikkapa odotellessanne junan lähtöä asemalla.

Minulla meni kahden päivän aikana reilut kolme tuntia ja yksi ilta valmistellessa todistusdokumentteja asioiden kulusta. Monimutkaiseksi asian teki, että olin jelppimässä kaveria, joka oli työmatkalla ja kaukana Suomen pankkitiskeiltä.

Kaverini oli sopinut käytetyn laitteen ostosta ja sen maksamisesta käteisellä noudettaessa. Oman matkansa takia hän siirti rahan minun tilille ja lupasin muina miehenä käydä nostamassa rahat pankin kassalta sopivana setelinippuna valmiiksi hänen palattuaan reisusta.

Että miksi näin? Kun summa oli suurempi kuin maksimi Mobilepay:n sallima 2000 euron maksimimäärä vuorokaudessa ja kun nosto-automaattien kertanostoraja on 400 euroa. Ja eipä ollut kokemusta, kuinka olisi käynyt, jos olisin käynyt nostamassa usealta eri automaatilta.

Pankissa lomakkeen täyttöä, ristikuulustelua, ostettavasta tuotteesta, tuotteen ostajasta, tuotteen myyjästä, heidän välisistä suhteista ja myyntineuvotteluista. Minun poliittisista suhteistani. Minun ja ostajan välisistä suhteista. Ja kaikki piti pystyä osoittamaan muutoinkin kun selittämällä.

Kuulustelujan jälkeen minut ohjattiin istumaan ja odottamaan asian käsittelyä. Tuona reiluna puolena tuntina kuulin samoja keskusteluja ja monia eri versioita kanssaasiakkailta, vaikka yhdessäkin tapauksessa oli vain 50 euron nostosta. Ihmettelyjä miksei asiakas nosta rahaa automaatilta. Miksei asiakas käytä verkkopankkia. Mitä asiakas aikoo tehdä tuolla käteisellä.

Kun olin viipyillyt pankin tiloissa reilut 1,5 tuntia, minulle tultiin ilmoittamaan, ettei rahoja voida luovuttaa ja samalla lista tiedoista, jotka pitää vielä täydentää. Olivat onneksi huomanneet, että pystyn käyttämään nettipankkia ja voin tehdä täydennykset kotona netissä ja he sitten ilmoittavat riittävätkö ”selitykset” vai tarvitaanko vielä lisää.

Seuraavana päivänä sainkin viestin, että nosto voidaan hoitaa. Kuulustelut kuitenkin jatkuivat, mutta samalla painotettiin, että kyse on lain pykälien täyttämisestä. Ja kun vihdoin päästiin itse setelien saamiseen, niin sitäkään ei voitu tehdä kerralla yhden virkailijan voimin. Virkailijalla on oma limiittinsä ja sitten tarvitaan toinen virkailija antamaan loput. Siis älä luota, että pankissa oleva ystäväsi voisi jakaa sinulle rahaa vaikka kuinka paljon.

Prosessi oli minulle yllättävä ja aika ajoin pitkän kankea. Näin jälkikäteen olen kuitenkin kiitollinen, että rahan siirtoja ja pesuja pyritään estämään mahdollisimman tehokkaasti. Kaikesta huolimatta sitä kuitenkin tapahtuu. Jotkut ovat treenanneet riittävästi ja tietävät kuinka koukeroista selvitään.

Toisaalta minun mielikuvitukseni ei riittäisi keksimään tarinoita rahan siirroista ja todistelemaan tarinat oikeiksi ja uskottaviksi. Tietenkin, jos on kyse miljoonista ja onnistuu, eikä tarvitse huijata kuin kerran, niin onhan se jonkinmoinen oikotie onneen. Päivittäisenä työnä se olisi kovin rassaavaa, jos sattuu omaamaan edes hitusen omaatuntoa.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm -kanavalla 28.8.2023 alkaen

ps.
Suurempi käteissumma automaatilta on kun onkin mahdollista. Automaatti antaa kerrallaan nostaa 400 euroa. Kun säädät oman nostorajasi vaikka 4000 euroa/vrk, niin pystyt nostamaan vuorokauden aikana tuon 4000 euroa pankkiautomaatilta - siis 10x400 €
Aina oppii uutta!

 

 

Lisää aieesta:

Veikkauksen tuntemistietokysely

Rahannosto automaatilta

Pankkiautomaatit sekosivat

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, rahanpesu, käteisnosto, nettipankki, pankkipalvelu,

Poliisi, paras ja turvallisin kaveri, onko?

Maanantai 21.8.2023 klo 22.03 - Kauko Niemi

Poliisi_pieni.jpg

 

Tämän viikon tulevana lauantaina vietetään poliisinpäivää. Tai jos tarkkoja ollaan niin lapissa vietetään jopa poliisin viikkoa ja poliisi vahtaa koko viikon ympäri Suomea suojateiden käyttöä.

Peukutan täysillä poliiseille, mutta samalla mietin yleisesti varsin tunneperäistä ja kriittistä suhtautumista kyseiseen ammattiin.

Miten ihminen, tässä tapauksessa poliisi, pystyy suhtautumaan puolueettoman asiallisesti rikollisiin. Silloinkin kun poliisit ovat keskellä tilannetta. Ympärillä äärisuhtautumista. Anna nyt palaa, ei mitään armoa tuollaiselle rosvolle. Tai lakimme on aivan niuho ja tuolla rosvolla on muka oikeus inhimillisyyteen niin kuin meillä kaikilla. Siis puolesta ja vastaan.

Itselläni on yleensä kovin vaikeaa suhtautua neutraalisti asioihin olivatpa ne sitten omia arvojani vastaan tai myötäkarvaan. Poliisi asettuu oikeuksineen monen mielestä liian helposti muutaman portaan meitä ylemmäs ja katsoo, vahtii sekä kommentoi ja komentaa meitä alamaisiaan.

Liikumme erittäin voimakkaalla tunnetasolla, kun vastapuolena on poliisi. Jopa silloinkin, kun ajelemme miten sattuu ja jäämme peltipoliisin haaviin. Jäin miettimään omia tunnetasoja poliisin kanssa. Ei juurikaan muistu mieleeni tapausta, missä olisi ollut mukavaa ja rakentavaa jutella poliisin kanssa. En ole kuitenkaan koskaan saanut tuomiota rikoksista paitsi kahdet ylinopeussakot. Ja henkilökohtaisesta kaveriporukasta ei löydy yhtään poliisia.

Kerran yritin, kun koulupoikana pysäytettiin moottoripyöräni ja tarkistettiin kuntoa. Syntyi lista korjattavista asioita ja silloin totesin, että eikös olisi ollut helpompaa listata ne aisiat, jotka olivat kunnossa. Ei poliisisetä ymmärtänyt minun huumoria. Onneksi eikuitenkaan muuttanut huomautusta sakoiksi.

Asennepelko aiheuttaa aika paljon onnettomuuksia, kun vaikka lähdetään poliisia pakoon ja menetetään pakomatkan hallinta tavalla tai toisella.

Toki suunnaton herkkyys poliisin toimintaa kohtaan on aiheuttanut varsin pahoja maailman laajuisia seurauksiakin. Viime viikolla muisteltiin George Floydin kuolemaa neljän poliisin käsittelyssä.

Floydin kuolema synnytti laajoja mielenosoituksia – myös Helsingissä. Todellisista tapahtumista ainakin eri osapuolten tunnetasolla ei juurikaan ole tullut selvyyttä. Vastakkain olivat tumma mies ja valkoiset poliisit. Liian usein toteutuva kombinaatio.

Tuoreempi vastaava tapaus syntyi Pariisissa, missä poliisi ampui 17 vuotiaan tumman miehen. Seuraukset olivat valtaiset, eikä poliisi niitä hallinnut. Rauhoittuminen alkoi vasta kun uhrin omaiset alkoivat vedota mellakoinnin lopettamiseen. Nyt kolme poliisia Pariisissa on saanut syytteet, kun on todettu uhrin kuolemaan johtaneen luodin olevan peräisin poliisien käyttämästä aseesta.

Kummassakaan tapauksessa ei tulkittu tapahtumahetkellä lakikirjoja, vaan kaikki oli kiinni syvällä tunnetasolla.

Suomessa on juuri valmistunut esitutkinta hyvin erikoisesta tapauksesta, jossa kolme poliisia kohtasi laivalla aiemmin kuulustelleen nuoren miehen. Laivalla syntyi kalabaliikki ja poliisit syyllistyivät omituisiin rikkeisiin. Rikosnimikkeet ovat pahoinpitely, laiton uhkaus ja virkavelvollisuuden rikkominen. Lisäksi yhtä poliisia epäillään identiteettivarkaudesta, koska hän oli väitetysti esiintynyt tutkinnanjohtajana.

Lapualaisen nuoren pojan katoamiseen kytkeytyy myös tulkintoja poliisin käyttäytymisestä, joiden vaikutusta tapahtumiin selvitellään parhaillaan.

Kipuileva hallituksemme lupaa siirtää poliisien tehtäviä muille toimijoille sekä lisätä poliisien määrää. Ongelmia tuottaa kuitenkin se, ettei poliisikoulutuksen kaikkia aloituspaikkoja ei ole saatu täytettyä vuosiin.

Poliisiksi haluavan kysymyslista on vaikuttava. Oletko henkisesti tasapainoinen, vastuuntuntoinen ja hyvässä kunnossa? Sinulla on hyvät ongelmanratkaisukyvyt, vuorovaikutus- ja yhteistyötaidot sekä kyky hallita ja johtaa erilaisia tilanteita? Motivaatiota, itsetuntemusta sekä hyvä asenne työelämään ja työkyvyn ylläpitoon? Kykenet itsenäiseen työskentelyyn, olet analyyttinen ja vieläpä hyvä esiintymään? Saatat soveltua poliisiksi, tai sitten et.

Melkoinen lista hyviä ominaisuuksia, jotka toivottavasti sitten valmistumisen jälkeen nostaa esiin positiivisen vuorovaikutuksen poliisin käytännön päivittäisessä työssä.

Poliisin nettisivut kertovat, että Poliisin päivän tapahtumia järjestetään eri puolilla Suomea lauantaina 26.8. Tapahtumat ovat kaikille avoimia ja sopivat kaikenikäisille. Tarkat tapahtumapaikkakunnat ja ajat tämän linkin kautta. Poliisinpäivä olkoon se päivä, jolloin poliisia ei tarvitse pelätä ja päivä, jolloin syntyy rakentavaa vuorovaikutusta.

Tämä on kuunneltavissa ääniversiona FinnRadio.fm -kanavalla 23.8.2023 alkaen

Lisää aiheesta:

 

Poliisin päivä

Pohjois-Suomessa poliisin viikko

Hengenvaarallinen takaa-ajo

Tehovalvontaa

Väitös: Poliisin kohdevalvonta kärsi väärästä ajoituksesta

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, poliisi, poliisin päivä, George Floyd,

Nyt se alkaa - ketkä eivät kuulu joukkoon

Perjantai 18.8.2023 klo 11.05 - Kauko Niemi

Pressanportti_pieni_KN191263.jpg

 Kuka astuu sisään näistä porteista?

Pikku hiljaa alkavat presidenttiehdokkaat kuoriutua. Nyt sitten saamme kuulla päivittäin kuinka isänmaatamme pitää johtaa ja millä keinoin kaikki saadaan rakastamaan toinen toisiamme.

Kampanja-aika jää melko lyhyeksi, mikä tarkoittanee pitkälle, että ulkoiset temput tulevat korostumaan ja todellinen osaamisen merkitys jää enempi taka-alalle. Muutaman kerran olenkin jo kysynyt itseltäni alanko seuraamaan Tanssii tähtien kanssa vai presidentin vaaleja. Kummastakaan en juuri tällä hetkellä tiedä mitään.

Tulevat vaalit paljastavat kuinka politisoitunut prosessi oikeasti on. Mielipidetiedustelut viittaavat selkeästi, etteivät suomalaiset ole presidentinvaaleissa kovinkaan sitoutuneita poliittiseen kantaansa, vaan äänestävät enemmänkin mieluistaan henkilöä.

Entäs jos tehtäisiin Kekkoset ja erityistoimenpiteillä hoidettaisiin Sauli Niinistö ylimääräiseen jatkoon. Saihan Niinistö median kyselyssä varsin hyvän palautteen. Puolet suomalaisista on tyytyväisiä Niinistön toimintaan ja puolet suomalaisista ei missään nimessä ole kokoomuslaisia.

Tammikuun presidentinvaaleissa taitaa olla enemmän kuin koskaan kannatusyhdistysten organisoimia ehdokkaita. Itse olen äänestänyt noin 14 presidentinvaaleissa, mutta en muista, että poliittisella asemalla olisi ollut mitään merkitystä.

Paavo Väyrynen tietenkin ja Olli Rehn ovat molemmat ilmoittaneet pyrkivänsä presidentiksi valitsijayhdistyksen kautta. Keskustan puoluehallitus päätti asettua tukemaan Olli Rehnin ehdokkuutta kokouksessaan elokuun 2023 alussa. Paavo puolestaan haikailee entisaikojen keskusteluyhteyttä Venäjän kanssa.

Liike Nyt valitsi puoluekokouksessaan jo 18. kesäkuuta 2022 puheenjohtajansa, kansanedustaja Hjallis Harkimon presidenttiehdokkaakseen.

Jussi Halla-aho ilmoitti 7. heinäkuuta 2023 olevansa käytettävissä perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi ja puoluekokous siunasi ehdokkuuden viikko sitten. Halla-ahosta tulisi hyvin Kiinalaistyyppinen presidentti. Ilman puheita tai julkisia keskusteluja kulisseissa tehtäisiin kaikessa hiljaisuudessa päätöksiä. Sitten vain odottelemaan milloin ero EU:sta toteutuisi. Sehän on Halla-ahon suuri tavoite.

Sosialidemokraatit on tuonut julki ehdokkaansa Jutta Urpilaisen, siis miesten kanssa samalle viivalle. Urpilaisen vahvuuksia olisi toki politiikka niin kotimaassa kuin maailmalla ja sukupuoli on varmasti plussaa. Urpilaisen virallinen vastaus siirtyy jopa marraskuulle, jotta EU-komissaarin pesti pelataan kunnialla päätökseen. Sanna Marin kieltäytyi kunniasta, vaikka saikin kohtuullisen suurta kannatusta eri kyselyissä.

Kokoomuksen pakka sekoili aika pahasti. Antti Häkkänen on kertonut presidenttiehdokkuudestaan. Häkkäsellä oli jo melko vahva tuki puolueen sisällä ja Orpo joutui pahaan valintatilanteeseen, mutta puolue päätti kuitenkin pyytää viralliseksi ehdokkaaksi Alexander Stubbin. Kokoomuksen hallitussekoilusta aiheutuneesta viipeestä syntyi ainakin Häkkäselle hyvä sauma rakentaa poliittista uraansa ja nyt hän kääntyi Stubbin kannalle. Stubb on puolestaan aikoinaan ilmoittanut harkitsevansa presidenttiyttä, mutten ole juurikaan kiinnostunut kotimaisesta päivänpolitiikasta.

Ilman virallisia valintojaan ovat vielä Kristilliset, Vasemmistoliitto, Vihreät päätti puoluekokouksessaan 10. kesäkuuta 2023 tukea vaaleissa Pekka Haavistoa, joka pyrkii presidenttiehdokkaaksi valitsijayhdistyksen kautta. Haavisto on jo pitkään johtanut kannatuskyselyitä eri medioissa. Vasemmistoliiton Li Andersson taitaa olla vailla siunausta puolueensa ehdokkaaksi.

Vahvaa kannatusta kyselyissä on saanut Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Hän ilmoitti 3. elokuuta 2023 tavoittelevansa ehdokkuutta valitsijayhdistyksen avulla.

Eduskunnan ulkopuolella oleva Valta kuuluu kansalle -puolueen puoluekokouksessa päätettiin puolueen osallistumisesta vuoden 2024 presidentinvaaleihin. Puolueen puheenjohtaja Ano Turtiainen ei pidä vaaleihin osallistumista täysin varmana, koska Turtiainen uskoo Venäjän miehittävän Suomen ennen vaaleja.

Sitten pyörii liuta nimiä, joiden uskotaan tavalla tai toisella liittyvän tuleviin vaaleihin. Mikko Hautala, Juhani Kaskeala, Sixten Korkman, Risto E. J. Penttilä, Timo Soini. Saara Huhtasaari on avannut jo kampanjansa ja tavoittelee ehdokkuutta valitsijayhdistys Vapaa Suomi ry:n kautta.

Meillähän kuitenkin melko rauhallista, jos verrataan vaikka Yhdysvaltoihin, missä mielikuvia rakennetaan oikeussaleissa. Tai maissa missä presidentinvaalit ovat vain muodollisuus, eivätkä juurikaan vaikuta vaalien lopputulokseen.

Nyt päästään oikeasti kampanjoimaankin aikaahan ei ole enää kuin lyhyen loppukirin verran. Viime keskiviikkona oli neljä ehdokasta Talk Helsinki -tentissä Pekka Haavisto, Olli Rehn, Jussi Halla-aho ja Mika Aaltola. Keskiviikkona myös Aleksander Stubb vahvisti oman ehdokkuutensa. Tästähän se sitten käynnistyy ja kiihtyy.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm -kanavalla 21.8.2023 alkaen

 

Lisää aiheesta:

Pyrkyri on Suomessa pahimman luokan rikollinen

Menikö siinä Kokoomuksen pressapaikka

Ensimmäinen mielipidekysely

Trumpin ihailija voitti Argentiinassa, maa kaaoksessa

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, presidentinvaalit24, Pekka Haavisto, Olli Rehn, Jussi Halla-aho, Mika Aaltola, Alexander Stubb, Li Andersson, Petteri Orpo, Jutta Urpilainen, Hjallis Harkimo, Paavo Väyrynen, Sauli Niinistö, Urho Kekkonen,

Kokemuksia työkulttuurien ääripäistä

Torstai 10.8.2023 klo 14.17 - Kauko Niemi

Olli_pieni_IMG_6184.jpg

 

Tälläkään kerralla en kussut tuohon lankaan. Se opin jo pikkupoikana kotini lehmien aitauksessa, sähkö näet tuottaa erikoisia tuntemuksia herkkiin päikkoihin.
Kuva Helsingin Vallisaaren lammasaitauksesta.

 

Varsinaisen työelämän oppini sain ensimmäisessä palkallisessa työpaikassani, joka oli Ollituote. Tosin päätehtäväni oli loppuvirittää maantievilkkuja. Siis sellaisia, jotka tietyömailla varoitusvilkuttavat keltaista valoa ja aina yhtäpitkää valovaihetta ja yhtä pitkää sammumisvaihtetta. Tehtäväni oli myös pakata ne valmiiksi toimitettavaksi asiakkaille. No tosin olin kyllä toteuttamassa yhden koenavetan, missä Olli-paimenpojalla muodostettiin lehmille omat pilttuut. Tuolloin elettiin 1969-1970 vaihdetta.

Minä kun olen maatalon poika, niin siellä tehtiin töitä aina silloin kun töitä oli kelloa tai viikonpäiviä katselematta. Heinäpellolle ei menty sateisella kelillä eikä aikaisin keväällä tai myöhään syksyllä. Sokerijuurikasta ei harvennettu, ennen kuin se oli kasvanut juuri oikeaan mittaasaansa. Ja monen muunkin homman aikataulutti luonto omilla oikuillaan ja oikeuksillaan.

Sitten kun vaihdoin lantsarit nappaskenkiin ja muutin Helsinkiin palkkatyön perään, alkoi uudenlainen sopeutuminen. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Teknisen taustaukoulutukseni myötä pääsin siis vilkkutehtaalle tuntipalkkalaiseksi. Minulle näet kerrottiin, että edeltäjäni oli urakkapalkalla per vilkku. Hän oli kuitenkin pistänyt paketteja maailmalle, joissa ei ollut vilkkutuotetta lainkaan sisällä. Hän sai tosi ison palkan ja pian potkut ja palkkausperiaatetta muutettiin minun aloittaessa samalla pallilla.

Ensimmäinen työpaikkani oli täydellinen korkeakoulu siitä, mitä on viimeisen päälle organisoitu työelämä sääntöineen ja sopimuksineen.

Oliskohan ollut toinen tai kolmas työpäiväni, kun 2-3 minuuttia yli kaksi iltapäivällä ilmestyi useamman henkilön ryhmä valistamaan jyrkin sanakääntein, että kahvitunti alkaa tasan kahdelta ja silloin putoaa messeli kädestä. Yritin selittää, että kun vihon viimeinen vaihe vilkusta oli juuri menossa ja vilkkun olisin saanut valmiiksi. Sanani kantautuivat täysin kuuroille korville.

(Ensimmäinen palkkapussini oli kolmelta päivältä eli 24 tunnilta 79,20 markkaa. Tuntipalkkani oli 3,30 markkaa tunnilta - siis noin 0,55 euroa).

Seuraavan päivänä valistusryhmä tuli ilmoittamaan minulle, että käsienpesuaika alkaa neljä minuuttia ennen työpäivän päättymistä. Siis neljä minuuttia ennen neljää oltiin jonossa valmiina poistumaan tasan neljältä. No oli ainakin helppo ilmoittaa kavereille, että työt loppuvat tänään, huomenna ja joka ikinen päivä neljältä.

Samassa työtilassa ollut vanhempi mies alleviivasi merkittävästi pelinhenkeä. Hän muisti kertoa useamman kerran kuinka hän ei anna pojalleen rahaa opiskeluun, sillä hänestähän tulisi silloin herra eikä duunari.

Yhden välikohtauksen aihe syntyi tuolloin, kun kävin rakentamassa tätä koenavettaa. Se oli reilun 200 kilometrin päässä toimipisteestämme. Sain vihiä, että tekninen johtajamme on paikalla samaan aikaan. Muilutin itseni hänen Saabin kyytiin mennen tullen, eikä tarvinnut kuljeskella päivätolkulla busseilla tai junalla.

Tästä alkoikin sitten melkoinen viikkoja kestävä kalabaliikki. Olin näet ryhtynyt pelehtimään herrojen kanssa. Muistutuksia pelisäännöistä sateli tämän tästä ja eiköhän minua vapaamatkustajaa pidetty silmällä entistäkin tarkemmin.

Asiaa ei yhtään helpottanut, kun en kokenut tarpeelliseksi liittyä johonkin ammattiliittoon. Tätä työelämän korkeakoulua kesti kaikkiaan kahdeksan kuukautta. Edelleen kiitollisena katson turvallisia varoitusvilkkuja tie- ja katutyömailla, enkä kuse sähköpaimenella varustettuihin aitoihin.

Ehkäpä nuo lapsuudessa sisäistetyt työrytmit ja ensimmäinen työpaikan kokemukset ohjasivat ainakin alitajuisesti toisenlaisiin työpaikkoihin, missä tehtiin työt valmiiksi ilman kellokorttia hyvällä ja luovalla yhteishengellä. Kait minulla oli jonkin moisia työsopimuksia vuosien varrella, joiden merkitys jäi mitättömäksi arkisessa aherruksessa.

Toivottavasti nykyään on enempi harvoin tuollaisia pilkuntarkkoja hiostuspesiä kumpaakaan suuntaan. Tosin yllättävän monimutkaisesti ja pitkäänhän näitä työehtosopimuksia nykymaailmassa pelataan ja hierretään edelleen.

Siirryttyäni toimittajauralleni, jossakin vaiheessa liityin Journalistiliiton jäseneksi. Lopputulema oli ettei ”tarvinnut” henkilökohtaisella tasolla neuvotella palkoista, eikä palkka ollut riippuvainen tekemästäsi työstä. Paitsi jos taidot riittivät toisiin, parempipalkkaisiin tehtäviin.

Onhan minulla työurallani sitten toisenkin ääripään kokemusta. Esimiehen kanssa laadittiin kirjalliset tavoitteet. Siis sillä tavalla, että kumpikin ymmärsi asian samalla tavalla. Sitten kun pidettiin kehitys- ja arviointikeskustelu paljastuivat tavoitteiden toteutumiset. Jos tavoitteet toteutuivat vaikka 104 prosenttisesti, niin siitä seurasi automaattisesti neljän prosentin palkankorotus.

Se oli reilua ja äärilaita ekalle työpaikalleni. Varmasti jossakin näiden ääripäiden välimaastossa on se tuloksellinen malli kummallekin osapuolelle.

"Boomerin työelämää"

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm kanavalla 14.8.2023 alkaen

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, Ollituote, ensimmäinen työpaikkani,

Kehitysprojektien kulurakenne heittää häränpyllyä

Sunnuntai 6.8.2023 klo 21.34 - Kauko Niemi

 

Elämänmeno kun on muuttunut niin että kaikkea mahdollista käytetään väärin, omien etujen saavuttamiseksi – vedetään välistä aina kun on mahdollista. Aika usein silloinkin, kun ei muka ole mahdollista.

Jos tähän mennessä tuotteiden ja palveluiden kehitysprojektien kustannuksista 90 prosenttia on kulunut uusien toimintojen kehittämiseen ja 10 prosenttia oheistoimintoihin kuten väärinkäyttöjen ehkäisyyn ja tietoturvaan. Veikkaukseni on, että tuota pikaa tekoälyn kehittyessä tämä kuvio heittää häränpyllyä. uusien toimintojen kehittämiseen kokonaiskustannuksista kuluu tuo 10 prosenttia ja loput 90 prosenttia väärinkäytösten ehkäisyyn.

Tietoturvaa rikotaan jo nyt jatkuvasti. Kaiken maailman hakkerit käyttävät ja kehittävät tilaisuuksia saadakseen tavalliset tietämättömät ihmiset ansaan ja imuroidakseen heidän rahansa. Suomessakin vuosittain menee rahaa vääriin taskuihin jo yli 100 miljoonaa euroa.

Viimeaikaiset temput aktivoituivat kuukauden 3. päivänä eli veronpalautuspäivinä. Nyt on myös muotia soittaa tietämättömille kesätyöläisille ja antaa toimitusjohtajan nimissä määräyksiä siirtää rahaa tai avata muita piilossa olevia toimintoja.

Tekoäly mullistaa täysin tämän nykyisen melko rauhallisen hakkeroinnin. Tekoälylle riittää yksikin kuva ja pieni ääninäyte, joka jälkeen lapsi tai kuka tahansa tuttava soittaa tutulla äänellään ja pyytää vaikkapa rahallista apua hankalaan tilanteeseensa. Nyt jo muodostetaan yhdenkin kuvan perusteella vale-videoita ja painostetaan hävyttömästi asiassa kuin asiassa. Kaikkeen tällaiseen on syytä varautua tai ainakin olla tietoinen mahdollisuuksista.

Tekoäly tietää mitä etsit ja millaisia ominaisuuksia pitää sisältyä haluamaasi laitteeseen. Sen jälkeen tekoälyn mielikuvitus valmistaa ja myy sinulle juuri oikean tuotteen.

Ja pientähän se on yhden yksittäisen ihmisen huijaaminen. FBI on juuri varoitellut kuinka rikolliset käyttävät tekoälyä muun muassa haittaohjelmien kehittämiseen ja tietojenkalastelun tehostamiseen. Terroristit puolestaan kysyvät tekoälyltä apua esimerkiksi kemiallisia hyökkäyksiä varten.

FBI odottaa näiden ilmiöiden lisääntyvän ajan kuluessa tekoälymallien käytön ja saatavuuden edetessä. Yleisesti tunnetuissa tekoälymalleissa on sisäänrakennettuja estoja haitallisen sisällön tuottamiseen. Mutta ei riittävästi ja näitäkin estoja on ollut mahdollista ohittaa esimerkiksi pomminteko-ohjeiden tuottamiseen.

Viime kuun puolivälissä YK:n turvallisuusneuvosto kokoontui ensimmäistä kertaa keskustelemaan tekoälyn luomista riskeistä. Nyt ei enää ole tosiaankaan kyse yksittäisistä henkilöistä, vaan Britannia on toivonut kansainvälistä keskustelua aiheesta. Britannia haluaa ripeästi kartoittaa tekoälyn riskejä globaalin rauhan ja turvallisuuspolitiikan näkökulmasta.

Kuten jo mainitsin tuote ja palvelun kehityksessä kokonaisuus ja kustannusrakenne muuttuu tai on pakko muuttua merkittävästi. Se tulee tietenkin vaikuttamaan tuotteiden ja palveluiden loppuhinnoitteluun.

Kokonaan eri asia on sitten kuinka suhtaudutaan lopputuloksiin ja niiden aitouteen. Tekoälyllä tehdään jo täyttä häkää musiikkia, muokataan kuvia, joilla ei ole mitään yhteyttä todellisuuden kanssa. niin sanottu medialukutaito saattaa joutua tosi koetukselle.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona Finradio.fm -kanavalla

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, tekoäly, kehityskustannukset, hakkerointi,

Tyrkyttämisen väistämistä

Tiistai 1.8.2023 klo 22.20 - Kauko Niemi

 

Kyllähän minä nyt vaan tiedän, milloin tarvitsen uuden tietokoneen, uuden t-paidan tai kaupasta ruokaa ja vessapaperia. Ei siihen tarvita ulkopuolista asiantuntijaa tai muuta kaupallista tyrkyttäjää.

Olen jo monta vuotta tehnyt muutoksia puhelinnumeroni piilottamiseksi ja siinä samalla poistanut tietojani kaiken maailman rekistereistä melko hyvällä menestyksellä.

Puhelimeni ei enää soi turhaan. Ja kiitos puhelimeni ominaisuudesta, että voin ottaa hälytykset kokonaan pois numeroista, jotka eivät ole osoitekirjassani. Tämän vuoden aikana on tullut 22 tyrkkypuhelua, siis noin kolme puhelua kuukaudessa tuntemattomista numeroista. Viimeisimpänä niittinä hankin juuri toisen numeron, jota voin käyttää oikein tiukan paikan tullessa eteen. Tätä numeroa en sitten seuraa millään tavalla.

Varsin käyttökelpoiseksi olen havainnut ad-blocker ohjelmat. Mainoksia näen ihan satunnaisesti. Olen silti pystynyt ostamaan valokuvaustarvikkeita, kaksi uutta tietokonetta, lähes joka päivä ruokaa, hoitamaan auton huollot ja putsaukset ja bensat.

Sitten kun tunnen ja tiedän tarvitsevani jotain, niin nettihaku paljastaa hyvin nopeasti mikä on tilanne markkinoilla. Missä tarpeellisia tuotteita on ja millä hinnalla. Tarvetta pitää harvoin toteuttaa juuri nyt hinnalla millä hyvänsä. Yksikin hankintani kesti kahdeksan kuukautta, ennen kuin osui kohdalle.

Minulla on kymmeniä kirjamerkkejä hyvin selkeästi luokiteltuina. Siis kauppoja ja palveluita, joita olen käyttänyt ja joista olen saanut kohtuuhintaista ja luotettavaa palvelua ja tuotteita.

Ad-blockerini hoitaa myös sen, ettei minulle näytetä vaikkapa Maikkarin ohjelmia. Ymmärrän oikein hyvin heidän ansaintalogiikan, enkä nyt juurikaan tunne omantunnon tuskia siitä, että MTV3 taistelee parhaillaan konkurssin kourissa. Enhän edes tiedä mitä olisin menettämässä.

VPN puolestaan häivyttää paikannustietoni, enkä aina tiedä missä on lähin hampurilaisravintola tai muukaan ravintola. Ei ole tämäkään tuonut ongelmia elämääni. Pikemminkin päinvastoin dynaamisen hinnoittelun noustessa viime aikoina pinnalle, voin huijata hinnoittelijaa, kun välillä olen helsinkiläinen ja välillä vaikka irlantilainen.

Yle on tosin vieroittanut minut tv-uutisistaan ja muista suorista lähetyksistään. Niitä ei näytetä, kun käytän vpn-ohjelmaa. Tosin Yle käyttää tässä tapauksessa hyvää tekniikkaa väärin perustein. Olenkin tehnyt siitä virallisen kantelun/kyselyn ja kun saan siihen vastauksen, niin sitten teen omat johtopäätökseni. Mutta tuntuu oudolta, että Ylen ilmoittamien tekijänoikeuksien takia en nähnyt vaikkapa suurta vaalikeskustelua, siis tietsikan ruudulta.

Siinä mielessä olen myös onnellisessa tilanteessa, ettei esimerkiksi ole pakko keksiä ja ostaa ja hankkia sesongin tuotteita tai palveluita. Eläkeläisellähän on jatkuva kesäloma. Tosin tapahtumakalentereiden seurantakin on aika vähäistä. Tänä kesänä tapahtumakalenteri on tullut kolme kertaa postiluukustani. Helsingin keskustan tapahtumista on tullut häiriöilmoituksia kolmesta eri tapahtumasta ylimääräisen melun takia.

Tällä viikolla piipahdin Tampereella ja niiden muutamien joutotuntien tekeminen löytyi kyllä netistä.

Minulle kaikkein mieluisimpien vierailukohteiden tarjontaa ei kukaan tarjoa. Sellaista kauppiasta ei ole tullut vastaan, joka tarjoaisi kuvattavaksi viitta kaurista Kirkkonummella tai jalohaikaraa Viikinlahdella. No näitäkin vinkkejä tosin löytyy harrastajien verkkoryhmistä tosin jonkinlaisella viipeellä.

Seuraavaksi täydellisen uutisnarkomaanin mietintämyssyssä ovat median valinta. Nykyisellään se on erittäin laajaa ja jatkuvaa. Eikös kukaan voisi kehittää ohjelmaa, joka blokkaisi kaikki ne uutiset pois, jossa on turhia julkkiksia, muotia, ulkonäköä ja -kuorta, jne.

Siis ohjelmaa, jossa minä voisin blogata pois tietyt aiheet. Nythän käytän paljon uutishauissa aiheen tai sanan mukaan Ampparia. Vaikkapa koirajuttuja, mutta kun sielläkin tyrkkyjulkkikset ovat keksineet, että median palstoille pääsee, kun kertoo mihin oma rakas koira on eilen pissannut.

Toki haluan laaja-alaisesti seurata maailman menoa, enkä muodostaa ikiomaa kuplaa, kun en ole poliittisestikaan sitoutunut mihinkään suuntaan, mutta rajansa ja arvonsa kaikella.

 

 Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivustolla 3.8.2023 alkaen

Lisää aiheesta:

Kukaan ei pakottanut kalliiseen sähköön

MTV:n talousahdingossa

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: FinnRadio.fm, tyrkyttäminen, adblocker, vpn

Jaakko heitti kylmänkiven

Tiistai 25.7.2023 klo 18.24 - Kauko Niemi

Kylmakivi23_pieni_KN239477.jpg

 Jaakko Koskinen heittää kylmänkiven Helsingissä

Suomalaisen perinteen mukaan Jaakko heittää kylmän kiven veteen ja vedet alkavat sen takia viilentyä. Tuo tapahtuu siis Jaakon päivänä 25. heinäkuuta.

Tänä vuonnakin kiven heitti Jaakko Koskinen Suomen Epätieteellisen Seuran puheen- ja toiminnanjohtaja. Suomen Epätieteellinen Seura nouti kylmänä kivenä käytettävän hirmuliskon kivettyneen silmämunan Kanadassa sijaitsevalta jäiseltä Mount Logan-vuorelta.

Jaakonpäivä loi muutenkin monenlaista kuvaa ihmiskunnan tulevaisuudelle, joista pohdinnan aiheena oli juurikin ilmaston muutos. On melko varmaa, että Jaakko menettää vuosien saatossa tuon arvovaltansa saattaa suomalaiset vedet kylmenemään. Toki kalenterissakin päivä lyhenee ja sen mukana lämpö hiipuu kovasti paljon Jaakon päivästä eteenpäin, mutta toisaalta samaan aikaan maapallon ilma lämpenee ja kumpi ilmiö on voimakkaampi, selviää lähivuosina.

Eurooppa ja muu maailma kärvistelee kuumuudessa ja kaikki merkit viittaavat siihen, että ääri-ilmiöt tulevat esiintymään muodossa jos toisessa. Euroopassa ja Yhdysvalloissa voi syntyä tulevana viikonloppuna uusia lämpöennätyksiä.

Euroopan avaruusjärjestö Esan mukaan Italian Sisiliassa ja Sardiniassa lämpötilan odotetaan nousevan 48 asteeseen ja voivan jopa ylittää maanosan korkeimman mitatun lämpötilan, Sisiliassa vuonna 2021 mitatun 48,8 astetta.

Poikkeuksellinen helleaalto huolestuttaa ja kuumentaa myös tunteita. Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteerin Petteri Taalaksen kommentti uudesta normaalista sai osakseen tiukkaa kritiikkiä. ”Antaa virheellisesti ymmärtää, että olemme yksinkertaisesti saapuneet johonkin uuteen ilmastotilaan”, moittii Pennsylvanian yliopiston professori Michael E. Mann.

Perimmäisiä kysymyksiä onkin, milloin tutkimustiedot ja asiantuntijoiden arviot pysäyttävät tavallisen tallaajan ja muuttavat hänen toimiaan.  Siitä ei ole epäselvyyttä mikä on aiheuttanut ilmaston muutoksen – syyllinen on ihminen, joka ei osaa elää sopusoinnussa luonnon kanssa.

Alkuviikon toinen mittava puheenaihe on ollut lintuinfluenssa. Sekin ihmisen aiheuttama luonnon muutos. Muutama vuosi sitten lintuinfluenssa oli vaatimaton ohimenevä ilmiö. Viikonvaihteessa Norjassa löydettiin noin 10000 lintuinfluenssaan kuollutta lokkia yhdeltä jokisuulta.

Virus on muuttanut muotoaan jo niin paljon, että sitä on löydetty kymmeneltä suomalaiselta turkistarhalta tarttuneena turkiseläimiin. Melkein voisin lyödä vetoa, että 3,5 vuoden kuluessa viruksesta on löydetty ensimmäiset muunnokset, jotka elävät ihmisessä. Ja taas ihmetellään, kuinka paha luonto oikein onkaan, kun häiritsee ihmisten elämää.

Entäs jos ihminen on saman arvoinen luotokappale kuin iilimato tai punkki, jonka kuuluisi elää sopusoinnussa kaikkien muiden luontoelementtien kanssa, eikä tuhota luontoa saadakseen ferrareita ja luxuskämppiä.

Jokainen pienikin muutos on osa kokonaisuutta ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Liian kuumat pintavedet karkottavat pintakalat ja linnut jäävät ilman ruokaa jne jne jne.

En nyt ala Greta Thunbergiksi. Sen sijaan ilmastopakolaiseksi saattaisin hyvinkin alkaa ja muuttaa vaikkapa Posiolle. Ei vaan tule mieleenikään esimerkiksi matkustaa lentämällä johonkin etelän kuumaan kohteeseen.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivuilla

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, Jaakko Koskinen, Epätieteellinen seura, ilmastomuutos, lintuinfluenssa, Petteri Taalas,

Näinkö väärin - nainko vaarin

Keskiviikko 19.7.2023 klo 15.31 - Kauko Niemi

Nainko_vaarin.jpg

 

Suomen kielen asemaa kritisoi varsin osuvasti Matti Mörttinen Ylen kolumnissaan. Hän sanoo puolitosissaan pohtineensa, katoaako kirjoittaminen kokonaan.

Itsekin olen paljon miettinyt samaa ja ymmärtänyt toimittajana, että sanojen merkitys syntyy vasta vastaanottajan päässä. Siksi minulle esimerkiksi emoijit ja kaiken maailman gif-animaatiot sekä erilaiset tarrat eivät juurikaan tarjoa mitään todellista ja ymmärrettävää tulkittavaa. Hauskojahan ne toki saattavat olla vaikken todellista viestiä ymmärräkään. Peukutuksen ylös tai alaspäin juuri ja juuri tulkitsen.

Minulle kirjoittaminen on aina ollut helpompaa kuin puhuminen. Johtunee siitä, että olen elättänyt itseni 40 vuotta kirjoittamalla. Puhuminen tapahtuu aivan liian nopeasti ja puolet tärkeistä asioista unohtuu tai eivät saa edes tarpeellista vuoroaan, kun ei ole päällepuhumisen taitoa. Puhuessasi ani harvoin pystyt tarkistamaan sanomasi faktojen oikeellisuutta.

Edellä mainitut seikat johtavat myös siihen, että hoidan asioita mieluummin netissä kuin puhelimella.

Ehkä olen ollut jollakin tavalla syväyhteydessä Dalai Lamaan. Hänen perusajatuksensa on, että puhuessasi toistat vain omia tuttuja asioitasi, mutta kuunnellessasi opit uutta.

Kuten Mörttinen määritteleekin, kuinka some-kirjoittelu on enempi puhekieltä ja on ihan omassa luokassaan. Sen sijaan toimittajien virallisessa mediassa ei pitäisi tappaa oikeaa suomen kieltä.

Sitten kun siirretään virallinen kieli tämän hetken ajankohtaiseen aiheeseen eli maahanmuuttoon. Ollaankin jo melko hankalalla tiellä. Suomi ei ole varmastikaan kaikkein helpommin opittavia asioita.

Minulla on ja ollut useita hyviä, jopa parhaita ystäviä Suomen rajojen ulkopuolelta ja olen antipurralaisesti tykännyt heitä auttaa uudessa kielessä. Eräskin tapaus, jossa ilmoitin ystävälleni, etten puhu hänelle enää Englantia. Kirjoittelimme ja viestittelimme paljon ja jokaiseen hänen viestiinsä vastasin uuden kielellisen vaihtoehdon tai korjauksen.

Vajaassa kahdessa vuodessa hän suoritti kielitestin ja sai Suomen kansalaisuuden. Puhuu edelleen sujuvasti suomea, vaikka onkin jo muuttanut työnsä vuoksi seuraavaan maahan. Hän antoikin minulle uuden tittelin – integraatiomanageri.

"Neil Hardwick totesi aikoinaan oppineensa suomen kielen siinä vaiheessa, kun osasi tehdä eron sille, onko kusella vai kusessa."

Neil Hardwick on enemmän kuin oikeassa. Kielemme ja sanamme ovat täynnä tapauksia, joissa yhden kirjaimen muutos muuttaa koko sanan merkityksen. Ja kun puhekielessä mumistaan huolimattomasti, ymmärtäminen joutuu koetukselle. Huolellisesti kirjoitetulla tekstillä on vielä mahdollisuuksia.

Kokosin tähän listaa sanan merkityksen muunnoksista, kun pienen pieni kirjain muuttuu. Idean sain listaan, kun tuttavani ihmetteli miksi kahvikoneeni pyytää tyhjentämään kakkasäiliön:

 

tyhmä – ryhmä

uni – uuni

sakka – kakka

ulostus – tulostus

tuuli – tulli

tuli - tulli

pilli – pillu

hylly – pylly

hylly – mylly

hylly - hullu

ympäri – ämpäri

home – homo

pullo – pallo

varustettu – varastettu

näinkö väärin – nainko vaarin

 

Voin vakuuttaa, että pystyt auttamaan ja innostamaan toista kirjoittamalla parempia kielellisiä eväitä. Kyse on vain siitä sävystä, jolla palautetta annat. Haukutko kuinka tyhmä ja osaamaton toinen on vai rakennatko myönteisesti hänelle suomenkielistä tulevaisuutta. Riikka Purra ei tässä pärjäisi.

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivustolla

 

Matti Mörttisen kolumni: Näin suomen kieli rappeutuu silmiemme edessä | Yle Uutiset

 

 

 

 

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, kirjoitettu suomen kieli, Matti Mörttinen,

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »