Kerropa mihinkäs olet menossa soittamaan

Tiistai 12.11.2024 klo 11.46 - Kauko Niemi

 

Uutisen yksi perusasia on, että asia on tuore sekä aikaan ja paikkaan sidottu. Tällä hetkellä on vain pakko selvittää ihan aidonkin median jutuista – onko se uusi vai pikauusinta viiden vuoden takaa. Itse aloitan lukemisen päiväyksestä, milloin juttu on oikeasti julkaistu. Valitettavan usein se tieto löytyy jutun viimeiseltä riviltä.

Samoinhan se menee tavallisten ihmisten puheissakin. Kerrotaan tämän päivän totuutena vuosia vanhoja mielipiteitä siitäkin huolimatta, että välillä on julkaistu päteviä tutkimuksia ja selvityksiä, joilla vanha luulo on menettänyt merkityksensä.

Facebook on sekoittanut täysin ajankohtaisen tiedonvälitykset. Sen algoritmit eivät vähätkään välitä julkaisuajankohdasta. Kun sinulla on 500 kaveria ja julkaiset jonkun sinulle mielenkiintoisen tiedon, niin se näytetään samana päivänä noin parille kymmenelle kaverillesi.

Ja jos joku kaverisi osoittaa parin viikon kuluttua olevansa kiinnostunut julkaisemastasi asiasta, saatetaan sen se näyttää hänelle totaalisen myöhässä.

Tietenkin voit hyödyntää asiaa toisinkin päin. Kun et ikinä tykkää vaikkapa ravintolakuvista ja niiden ruoka-annoksista, niin muutaman kuukauden kuluttua sinulle ei niitä enää näytetä. Tästä minulla on selkeitä omakohtaisia kokemuksia.

Tämä minun henkilökohtainen neurologinen ongelmani välttelee myös vaikkapa Yle Arenan kuuntelua. Nehän ovat vanhoja. Silti suosittelen kuuntelemaan vaikkapa Näistä levyistä en luovu - Roman Schatz.

Tällä hetkellä en oikein tiedä kuinka ja mistä löytää esimerkiksi kiinnostavia kulttuuritapahtumia, etupäässä musiikkia – siis kulttuuria ja taidetta. Nyt tulen tietoiseksi konsertista, kun näen kehuja eilisillan konsertista, tosin mahdollisuuden menettäneenä pahasti myöhässä. Jostain viimekesäisestä stadionkonsertisa kyllä kirjoitettiin – Hesari jopa yli 30 juttua.

Kulttuurin rahoja leikataan hallituksen innolla ja Purran saksilla, joten kansaa vedotaan ostamaan lippuja ja rahoittamaan tapahtumia. Kunhan vaan tietäisi etukäteen mitä tapahtuu missäkin ja milloin. Etukäteisyydellä tarkoitan vaikkapa tulevaa iltaa, kun sattuikin olemaan aikaa, enkä tarkoita reilun puolenvuoden päästä olevaa huipputaidokasta ja kallista konserttia tummine juhlapukuineen.

Vuosia sitten erilaiset tapahtumakalenterit olivat oikein käyttökelpoisia. Nyt niidenkin sisältöä ohjaa raha. Jos nyt haluni ja aikatauluni tekisivät tilaa ensi viikon torstai-illalle, niin mistä löytäisin helpoimmin tarjonnan? Muuten kuin kahlaamalla kymmenien tapahtumatalon sivuja, seurakuntien sivuja tai muiden ryhmien sivustoja.

Tuttavani Veikko päivitti Facebookiin - mitä parhainta kansalaispalvelua: Kaupunginorkesterin soittajat Jenny Villanen, huilu ja Noora Van Dok, fagotti Kontulan kirjastossa. Toivekappaleiden konsertti. Tämä on enemmän kuin luxusta. Eikä eliittiä näkynyt, paikalla oli yli sata kuulijaa. Mistä tällaisenkin tapahtuman tiedot tulisivat eteeni.

Facen tapahtumakalenteri on toki laaja ja ilman mitään loogista järjestystä, mutta vielä en ole oppinut kuinka hakukriteerit toimivat. Tiedän esimerkiksi, että joulukuun 1. päivä on Helsingin Laulun konsertti Temppeliaukion kirkossa, mutten saa sitä facen haun kautta esille, vaikka tapahtuma löytyy pitkän kahlauksen jälkeen epäloogisessa järjestyksessä olevalta listalta.

Ehkä tämäkin haaste selviää jonakin päivänä ja pääsen kärryille, kuinka voin supportoida kulttuuria ja lohduttaa itseäni nautinnollisella tavalla.

 

 

 

Menisin Juliuksen konserttiin jos tietäisin sellaisen olevan

Maanantai 19.12.2011 - Kauko Niemi

Tänä jouluna ja aika usein muulloinkin olen karttanut takuuvarmoja esityksiä. Mitäs jännää siinä on jos etukäteen tietää tasan tarkkaan mitä suurella rahalla kuulee. Samaa perusajatusta olen soveltanut myös ravintoloiden suhteen.

Youtubessa tuli hetki sitten vastaan Julius Koskisen laulamana Uinuu valkoinen maa. (Veljensä Matiaksen kanssa) Esitys on minulle yllätys, joka takuu varmasti toi jouluisen mielen. Jos Julius laulaisi jossain tuolla äänellään oman joulukonserttinsa, niin aivan varmasti menisin kuuntelemaan, vaikkei siitä olisi Hesarin Minne Mennä –palstalla halaistua sanaa.

Ehkä yksi mieleenpainuvin musiikkikokemukseni oli muutama vuosi sitten Anna-Maija Korsimaan oppilaskonsertti Sibelius-akatemiassa. Olin todennäköisesti ainoa ”suvun ulkopuolinen” kuulija.

Ohjelmalehtisen kohdassa yllätysnumero, jonka sisällöstä Korsimaakaan ei sanonut olevansa tietoinen, esitettiin piano-klarinettia. ”Polvenkorkuinen” klarinetisti istahti pianon ääreen ja soitti duettona pianoa ja klarinettia. Eikä mitä tahansa kissanpolkkaa. Wow mikä esitys!

Reilu viikko sitten olin tuttujen ja laulukurssikaverin joulukonsertissa. Taas oli mielenkiintoista miten äänet kehittyvät ja sama tuttu jännitys säilyy, kuitenkin täysillä ja antaumuksella eteenpäin. Oman kuuloinen joulutunnelma oli taattu.

Näiden vastakohtana voisi pitää aikoinaan, vielä silloin Leningradin filharmonikkojen konserttia. Tuskin soitettiin yhtään väärää nuottia. Robottimainen fiilis ei yllätyksiä tuonut.

Mistä näitä yllätyksiä ja kokemuksia löytää? Toivoisi tällaisena internet-aikana olevan sellaisen palvelun/ilmoitustaulun, jossa ilman markkinointirahaa ja -koneistoa toimivat enemmän ja vähemmän taitavat voisivat tarjota yllätyksiään.

Kaupunkien kulttuurirahoja käytetään turhaan vain suurten nimien esilletuomiseen. Kaupalliset mediat taas eivät ansaintalogiikan takia erityisemmin innostu nousevien kykyjen tukemisesta.

Menkää hyvät ihmiset näihin pieniin, yllättäviin tilaisuuksiin. Minäkin vielä joskus menen Musiikkitalon konserttisaliin kuuntelemaan tasaisen varmaa musiikillista tuotosta.

ps.
Mainitsin sivulauseessa ravintolat. Koskaan en ole käynyt Michelin-tähdillä luokitelluissa ravintoloissa ja en tunne erityistä vetoakaan siihen suuntaan. Sen sijaan matkojen kohokohtia on ollut bussilla, metrolla tai ratikalla matkustaminen päätepysäkille ja etsiä sieltä ympäristöstä lähikuppila. Aina ei ole ruoka ollut  kaikkein maukkainta, mutta paikallinen fiilis sitäkin parempi ilman pokkurointeja.