Uskotko kirja-uskontoon

Lauantai 9.9.2023 klo 12.10 - Kauko Niemi

Rukous_KN230138.jpg

 Joidenkin kirjojen mukaan rukoushetki voi osua keskelle päivää ja taphtua keskellä puistoa

Viime viikolla tuli vastaan uudissana, joka pysäytti todella miettimään todellisuutta – kirja-uskonto. Perustuuko sinun uskosi kirjatietoon, käytännön kokemukseen, tutkittuuan tietoon tai johonkin muuhun? Onko vuosituhantisilla mielipiteillä mitään yhteyttä todellisuuteen? Parhaillaan meidän tämän päivän kuplassamme annamme uusia merkityksiä ja tulkintoja jopa 20 – 50 vuotta vanhoille tekemisille ja sanomisille, jopa viisi vuotta vanhoille. Entäs kun tosiaan puhutaan ja tulkitaan aikaa ennen ajanlaskua.

Miten ihmeessä raamattu tai koraani tai joku muu kirja voi olla millään tavalla relevantti ohjaamaan tämän päivän ihmisten tekemisiä jopa heidän pukeutumista tai syömistä tai juomista. Kirja-uskonto on tarinallista mielikuvitusta. Sitä voi toki jokainen tahollaan uskoa tai olla uskomatta. Faktaa se ei kuitenkaan ole.

Kirja-uskonnot ovat keskiössä tämän hetken rasismikeskusteluissa. Kirja-uskonto on ollut kautta aikain suurimpia tekijöitä kaiken maailman sodissa. Kirja-uskontoa ei useimmissa maissa saa lain voimalla häiritä, joten sitä on helppo käyttää keppihevosena diktatuureja kehitettäessä ja kaikenlaisissa välistävedoissa hyvässä ja pahassa.

Olisiko sekin jonkinmoista rasismia tai vääräuskoisuutta, kun muodinluojat median saattelema julistaisivat mikä on tämän hetken ainoa oikea tapa pukeutua. Näinhän se välillä tuppaa käytännössä olemaan. Minä vetäisen kuitenkin viisi vuotta käyttämäni collarit jalkaan t-paidan kanssa ja menisin aivan pokkana julkisuuteen. Pätkääkään välittämättä annetuista muotimääräyksistä ja suosituksista. Olisiko käytökseni jonkin asteista rasismia.

Rasismin rajanveto on kokolailla mahdotonta tavalliselle ihmiselle ja jopa tuomareille. Sanojen ja tekojen välillä on iso kuilu ja niiden todellinen merkitys syntyy vasta vallitsevan tilanteen mukaan. Tällä hetkellä hallituksen julistus saa merkityksen vain tekojen kautta.

Asialla on myös toinen puoli. Pitääkö kaikki perinteet ja ajatukset myllätä ja vain sen takia, että joku kerää irtopisteitä poliittisessa pelissään.

 

Ajatukseni ja pohdintani syvenivät aivan uusiin mittoihin, kun alkuviikolla aamun ensimmäinen viesti kertoi minulle kaikin puolin läheisen ihmisen siirtyneen ajasta ikuisuuteen. Ihminen, jonka hyväsydämellisyys ei vaadi selittelyä eikä minkäänlaisen kirja-uskonnon selityksiä tai tulkintoja. Hän on nyt ikuisesti poissa meidän keskuudestamme.

 

Suomi sai viikko sitten uuden piispan. Mari Parkkisen ensimmäinen viesti ei perustunutkaan pelkkään kirja-uskontoon, kuinka jossakin raamatun lauseessa sanasta sanaan kehotetaan tekemään niin tai näin.

Tuoreen piispan ensimmäisen saarnan sisältö oli monella tavalla puhutteleva ja tähän aikaan sopiva. Sen pitäisi ajatteluttaa kaikkia ihmisiä syntyperään, uskontosuhteeseen tai ideologiaan katsomatta.

Hän muistutti, että yhteys erilaisten ryhmien välillä on kadonnut. On syntynyt kaksi ryhmää: me ja ne.

Parkkinen kuvailee, kuinka Ukrainassa soditaan, koska puheet eivät johda yhtään mihinkään. Venäjä hyökkää, koska se tuntuu näkevän harhaisia uhkakuvia. Venäjä on länsimaille ne. Venäjällä asetelma on luonnollisesti päinvastainen.

Parkkisen mukaan Suomessa eheyttä repii voimakkain äänenpainoin käytävä keskustelu siitä, mikä on rasismia ja mikä ei. Keskustelu ei tunnu etenevän, koska tulkinnat ovat niin kaukana toisistaan. On syntynyt me vastaan ne -asetelma. Tuskin on moneen kertaan kirkossa kesken saarnaa kuulunut äänekkäitä kommentteja – hyvä Mari, kuten kuului Mikkelissä viikko sitten. Siis oltiin jokseenkin kaukana kirja-uskonnosta, vaikka luterilaisessa kirkossa oltiinkin.

En nyt kehota ketään polttamaan raamattua, koraania tai Kalevalaa, enkä Seitsemää veljestä tai Tuntematonta sotilasta. Niissä kaikissa on yksittäisiä tai useita tarinoita, joita kuka tahansa voi uskoa tai olla uskomatta. Eikä kenelläkään ole oikeutta luokitella toisia sillä perustella mitä hän ylipäätään moista kirjoista uskoo ja mitä ei.

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona FinnRadio.fm sivulla 11.9.2023 alkaen

Lisää aiheesta:

Eduskunnan puhemies disinformaation lähettiläänä

Eduskunnanpukeutumiskoodi

Historiakaan ei pidä siivota

 

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio.fm, kija-uskonto, uskonto, raamattu, koraani, kalevala, seitsemän veljestä, tintematon sotilas, Mari Parkkinen, Mikkelin hiippakunta, Ukraina, Venäjä, rasismi, perinteet,

Mielipiteitä syntyy, synnytetään, vahvistetaan ja vaihdetaan, mutta ethän ole vain ajatustesi vanki.

Lauantai 13.6.2020 klo 21.14 - Kauko Niemi

Mielipiteitä syntyy hyvinkin nopeasti ja valitettavan usein ne sekoitetaan faktoihin. Jokainen yksittäinen tapahtuma tai tieto synnyttää aina mielipiteen asiaan. Toisaalta jokaisen ihmisen kokemustausta ja olemassa olevat valmiit mielipiteet vahvistuvat tai heikkenevät sen mukaan kuinka hyvin uudet tiedot tukevat tai vastustavat sinun aiempia mielipiteitäsi.

Aivot menevät helposti halpaan. Tutkijat ovat listanneet kymmeniä erilaisia ajatusvirheitä. Osa niistä on jokapäiväisiä – ja niitä tapahtuu kaikille.

Ongelmaksihan tilanne muodostuu, jos on joutunut mielipiteittensä vangiksi, eikä pysty mukautumaan muuttuviin tilanteisiin. Maailmassa näyttää olevan tavattoman paljon rasismin mielipidevankeja. Ihmisiä, jotka uhraavat suuren osan elämästään vastustaakseen eri näköistä tai eri väristä lajitoveriaan. Ihan vaan siksi, että kuvittelee ja on rakentanut itselleen valheellisen mielipiteen - luulee olevansa se ainoa oikea ihmisrodun edustaja tällä pallolla.

Kuinkahan suurta rasismia löytyisi vaikkapa koiramaailmasta, jos ryhdyttäisiin tutkimaan. Koirarasismikin syntynee enemmän ihmisen päässä kuin koirien itsensä keskuudessa. Etenkin kun luontokappale ei jää rakentelemaan itselleen mielipiteitä vaan toimii vaistollaan ja hetkessä. Jos musta ja valkoinen koira eivät tule toimeen keskenään, niin syy ei ole värissä vaan jossain ihan muussa.

Tällä hetkellä on isojakin asioita, jotka joka tapauksessa tapahtuvat, eikä niiden suhteen kysytä sinun mielipidettäsi. Sinä voit suhtautua kielteisesti tai myönteisesti vaikkapa ilmastomuutokseen. Voit muokata mielipiteitäsi vallitsevien tilanteiden mukaan ja muuttaa omaa käyttäytymistäsi muuttuvien mielipiteittesi suhteen. Tai olla omien mielipiteittesi vanki ja kohdata ajanmittaan suuria vastoinkäymisiä vaikkapa juuri ilmaston suhteen.

Omassa päässäni olen joutunut viime päivinä muokkaamaan mielipiteitäni niin sanotusta amerikkalaisesta unelmasta. Tosin amerikkalainen unelma terminä ei ole koskaan valloittanut päässäni kovinkaan intohimoista mielipidekenttää. Olen sentään työskennellyt 17,5 vuotta amerikkalaisissa yrityksissä ja vieraillutkin maassa reilut parisenkymmentä kertaa.

Ymmärrän oikein hyvin, että kerran voi erehtyä mielipiteissään ja äänestää presidentiksi vaikkapa Donald Trumpia. Nyt kun on ollut vuosia aikaa tarkistaa ja muuttaa omien mielipiteittensä sisältöä suhteessa todellisuuteen, niin tuntuu käsittämättömältä minun mielestäni, jos Trump valitaan uudelle kaudelle ensi marraskuussa.

Tämän valinnan jälkeen, jos niin käy, aloitan mielipiteitteni tarkastelun koko Yhdysvaltain kansakuntaa kohtaan. Usko ja luottamus inhimillisyyteen ja rehellisyyteen ovat tämän jälkeen koetuksella.

Kuinka voin olla valmis muuttamaan hetkessä mielipiteeni kokonaista kansakuntaa kohtaan. Tämä ei tosiaankaan tapahdu hetkessä. Eikä mielipiteiden käyskäännöstä pidä muutoinkaan tehdä muutaman asian takia. Ei etenkään, jos olet elänyt pitkään jossakin kuplassa ja rajoittanut sekä valikoinut kohtaamaasi tietoa.

Hyvä ja todellinen mielipide kasvaa omista arvoista vuosien mittaan. Vähän kuin aito tieteen tekeminen – se korjaa jatkuvasti itseään. Siis ei kumoa toisia tutkimuksia. Tällöin voit seistä omien mielipiteittesi takana, tuntematta sisäistä ristiriitaa. Ja mikä tärkeintä arvostaa ja antaa tilaa muiden mielipiteille. Kunnioittaa niitä. Pelkkien mielipiteiden kaksintaistelu harvoin tuottaa hyvää lopputulosta.

Yhdysvaltalainen itsekeskeisyys on ollut minulle silmiinpistävää kaikessa. Sitähän harva siellä elävä edes huomaa, koska on siihen kasvatettu ja kasvanut. Kenenkään ei pidä puuttua minun tekemisiini ja kaikkein vähiten yhteiskunnan. Amerikkalaisen unelman eläminen tarkoittaa, että unelmoinnin ja käytännön tekemisen välillä on suuri ristiriita. Minulle aivan liian suuri.

Parhaiten pärjäävä amerikkalainen on se, joka rakentaa parhaat unelmat ja esittää kiinnostavimmat mielipiteet vaikkei niillä olisi juurikaan yhteyttä käytännön tekemisiin. Siis Suomeksi parhaat valheet kuten Trump. Ja nykyisin ei edes tarvitse pelätä valheista kiinnijäämistä – So What!

Tasapuolisuuden nimissä on toki sanottava, että heitetään niitä korona-faktoja melkoisen suurella kintaalla myös Venäjällä ja Brasiliassakin.

Minun mielipiteeni yhdysvaltalaisia kohtaan ei tietenkään muuta maailmaa. Eikä sekään, etten halua matkustaa tuollaiseen maahan, missä aitoudella ei ole sijaa. Toisaalta olen aistivinani, etten ole ihan yksin asian kanssa. Toisaalta minulla on hyviä kokemuksia ja käytäntöjä työelämästä, kun amerikkalaiset bisnes-ajatukset istutetaan karsittuina suomalaiseen ympäristöön.

Hienointa mitä rapakon takaa olen pitkiin aikoihin kuullut, on kun Camden New Jerseyssä irtisanoi kaikki poliisit vuonna 2012. Nyt kaupungin rikollisuus on pudonnut lähes puoleen.

Camden hajotti poliisilaitoksensa kokonaan, koska sitä pidettiin liian korruptoituneena uudistettavaksi.

Kaupunki oli tuolloin maan väkivaltaisimpia ja huumekauppa rehotti. Poliisilaitosta vastaan nostetut kanteet paljastivat, että poliisit lavastivat järjestelmällisesti todisteita, väärensivät raportteja ja valehtelivat oikeudessa. Uuden poliisin työssä uudistus näkyy yhteisöllisyyden korostamisessa.

Valitettavasti pahaa pelkään, ettei tämäkään uutinen saa suurtakaan sijaa tulevaisuuden rakentamisessa.

 

Suositeltavaa luettavaa:

Älä usko itseäsi! Hyviä päätöksiä on vaikea tehdä, koska ajattelumme on täynnä virheitä

Biljarditähti Mika Immosen mukaan USA on pöyristyttävässä tilassa

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 15.6.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, mielipide, Donald Trump, amerikkalainen unelma, rasismi, Venäjä, Brasilia, poliisiväkivalta

Tervettä rusketusta ei ole

Sunnuntai 23.6.2019 klo 9.37 - Kauko Niemi

Rusketus ja sen merkitys on muuttunut vuosien varrella moneen otteeseen. Ja kun puhutaan rusketuksen terveydestä, voimme puhua yhtä hyvin henkisestä kuin fyysisestäkin terveydestä.

Rusketus on myös hyvin kaksijakoinen. Nykyinen rusketusihanne on tällä hetkellä erittäin voimakas ja siitä ollaan valmiit maksamaan maltaita. Rusketusta hankitaan kemiallisesti, keinoauringoilla, matkustetaan satoja jopa tuhansia kilometrejä päästäkseen rannalle ruskettumaan.

Rusketusihanne muuttuu jossakin vaiheessa yllättäen rasismiksi, kun se rusketus on aito ja luonnon kaunis. Tuolloin ihminen saa luokituksen tummaihoiseksi. Missä meneekään rusketuksen ja rasismin raja ja kuinka se määritellään. Sitähän ei tiedä kukaan. Jokainen ihminen päättänee sen omien käsitystensä ja kokemustensa perusteella.

Ylen juuri julkaisema Rusketuksen lyhyt historia kertoo, että ennen 1800-lukua vaalea hipiä on Euroopassa yläluokkaisuuden merkki ja kauneusihanne.

Teollistumisen myötä alempi sosiaaliluokka siirtyy sisätiloihin. Vapaa ulkoilmaelämä ja rusketuksen hankkiminen mahdollista vain eliitille. Rusketuksesta tulee menestyksen merkki.

1800-luvun lopulla tajutaan myös auringon valon terveysvaikutukset ja sen tuottaman D-vitamiinin merkitys luuston kehittymiselle. Köyhimpiäkin ihmisiä neuvotaan järjestämään lapsille mahdollisuuksia olla kesäisin ulkona.

1960-luvun lopulta lähtien väritelevisiossa esiintyvät maailmantähdet ja yleistyvä etelän lomailu syventävät rusketusihannetta, solariumit yleistyivät Suomessakin 1980-luvun puolivälissä.

2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä havaitaan ihosyövän ja liialliseen auringonoton välinen yhteys.

* * * * *

Terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät nykyisin mielellään ja usein tämän kirjoituksen otsikkoa – tervettä rusketusta ei ole. Kiistaton tosiasia on, ettei kehomme valmista D-vitamiinia ja sitä saamme vain auringon ja ihon yhteistyöllä.

D-vitamiinintarpeemme ei ole kuitenkaan mittava, ei ainakaan niin suuri, että pitäisi maksaa tuhansia euroja päästäksemme ruskettumaan rannalle. Mitähän tapahtuisikaan rantaloma ja koko matkailubisnekselle siinä tilanteessa, että rusketus olisikin jotenkin häpeällistä. Maailman talous olisi kokolailla toisenlaisessa asennossa.

No auringon liialliselta vaikuttamiseltahan toki voi välttyä suojakertoimilla. Tosin viimeaikaiset selvitykset ovatkin osoittamassa, että ihmisen suurin elin iho välittää kertoimien kemialliset aineet verenkiertoomme. Ja taaskaan ei ole terveellistä rusketusta. Samoin käy kaiken maailman kemiallisilla rusketusaineilla.

Se kaikkein painavin hinta rusketuksesta on joka tapauksessa ihosyöpä. Ihon liiallinen paistaminen ja syövän yhteys on varsin selvä. Tosiasiassa muut ihosyöpätyypit, okasolusyöpä ja tyvisolusyöpä, ovat melanoomaa yleisempiä.

Okasolusyöpään sairastuu vuodessa noin 1 700 suomalaista. Siitä huolimatta okasolusyöpä ja sen aiheuttamat näkyvät ihomuutokset tunnetaan huonosti. Kaikkiaan Suomessa ihosyöpiin sairastuu vuosittain 15 000- 17 000 ihmistä.

Rakkaudesta rusketukseen maksetaan oma hintansa myös ryppyjen muodossa. Aurinko niin sanotusti vanhentaa naisten ihoa 15 prosenttia nopeammin kuin miesten ihoa. Oman kuormituksen rusketusihanteelle muodostaa erilaiset ryppyvoiteet, joilla taas kiihdytetään luotua kauneus-ryppykierrettä.

Elämme juuri nyt vuoden sitä hetkeä, kun uv-säteily on voimakkaammillaan. Olipa kauneusihanteesi rusketuskertoimilla mikä tahansa, niin nyt on syytä olla varovaisen huolellinen.

Testaa tietosi Yle:n testillä

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm Maanantaina 24.6.2019  kello 15.50 ja 20.50 Espanjan aikaan ja myöhemmin uusintoina.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Finnradio, rusketus, terveys, rasismi, matkailu

Alan ymmärtää mitä on rasismi

Sunnuntai 27.1.2013 klo 23.40 - Kauko Niemi

Minulle alkaa pikkuhiljaa valjeta mitä se rasismi on näiden satojen juttujen ja kommenttien jälkeen. Huomaan, että olen itsekin ollut rasismin kohteena.

Kun riittävän paljon seuloo tätä vellovaa keskustelua ja ihmisten pelkoja, äkkisuoria ja äkkivääriä mielipiteitä, jotka eivät oikeastaan perustu mihinkään todellisuuteen, niin voi säälien todeta, ettei rasistin elämä ole ainakaan helppoa.

Hän kun pelkää kaikkea uutta, eikä uskalla ottaa asioista selvää saati kokea jotain muuta kuin mihin on ajatuksensa naulinnut. Ja pahoittaa mielensä siitä, etteivät muut noudata samoja ajatuksen juoksuja kuin rasisti itse.

Rasisti kuvittelee, että hänellä on oikeus muuttaa toista ihmistä ja sen käytöstä. Silloinkin kun kyse ei ole lain ja asetusten noudattamisesta.

Veikkaan, että eniten rasismia esiintyy perheissä. Vaikka ollaan kuinka saman värisiä tai oikea tai vasenkätisiä, niin epäasiallinen kohtelu ja toisen nimittely jatkuu vuodesta toiseen, kunnes toinen muuttaa Amsterdamiin tai jonnekin muualle rauhalliseen suojaan.

Nyt on jälkikäteen helppo todeta, että koin alkoholirasismia noin 10 vuotta. Hyvinvointi-  ja terveyskipinän sytyttyä paitsi lopetin tupakanpolton niin vähensin alkoholin käytön minimiin. Nyt se on tasaantunut alle 10 lasilliseen vuodessa.

Suomalainen alkoholikulttuuriin kuuluu kännääminen. Kului kymmenisen vuotta ja sain joka ainoassa tilaisuudessa selittää poikkeavuuttani. Sitä kysyttiin suoraan ja selitettiin kavereille, ettei nyt ole kaikki palikat paikoillaan. Selvää rasismia, en täyttänyt yleisesti hyväksyttyjä normeja.

Minulla on hyvä ystävä suuressa suomalaisessa yrityksessä melko korkealla johtoportaassa. Hän kärsii auto-rasismista. Miehellä on ajokortti ja jopa aika ajoin vuokraa auton sitä todella tarvitessaan. Itsestään selvä keskustelun aloitus on, että onko sinulla Audi, Bemari vai Mersu. Ja ne jotka tilanteen jo tietävät jaksavat asiasta muistuttaa harvase päivä. Selvää rasismia.

Vääriä luuloja ja käsityksiä, mihin rasismi perustuu, voi korjata vain ottamalla asioista selvää ja kokemalla asioita itse.

Itse rasismi-sanan tunnelataus on myös jonkin verran väärä. Mitkään yllämainituista esimerkeistä eivät johtuneet ihon väristä, eikä uskonnosta tms vaan siitä, ettei syystä tai toisesta kulje valtavirran mukana yleisesti hyväksyttyjen normien mukaan.  

Kannattaa lukea myös tämä

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rasismi, syrjintä,

Jussi Halla-aho pakotetaan poliitikoksi

Perjantai 16.9.2011 - Kauko Niemi

Jussi Halla-ahon ripittäminen on viestinnän näkökulmasta pakottamista poliitikoksi. Ajattelee yhtä ja puhuu toista ja tekee kolmatta. Pahimmassa tapauksessa toistaa puoluetoimistossa laadittua jargonia.

Halla-aho lupaa nyt siivota suunsa. Varmaa on kuitenkin, että hänen todelliset ajatuksensa eivät yhdessä ryhmäkokouksessa muutu.

Tämän jälkeen kukaan ei usko Halla-ahon muodollisia puheita. Jokainen kuitenkin tietää hänen todelliset ajatukset muun rotuisista, homoista, suvaitsevaisuudesta ylipäätään.

Halla-aho on yksi harvoista kansanedustajista, jonka ajatuksenjuoksu on äänestäjien tiedossa. Se on siis viestinnällisesti rehellistä. Kokonaan toinen asia on sitten, kuuluuko tällainen äärimielipiteitä lietsovan ihminen parlamenttiin. Sen tietenkin ratkaisevat äänestäjät. Näiden äänestäjien motiivit ovat samoja kuin Halla-ahonkin, koska edustajan todelliset ajatukset ovat selvillä. Eikä niitä ole kaunisteltu ja kuorrutettu poliittisella, tässä tapauksessa persulaisilla linjauksilla.

Millaiset ovat sitten kansanedustajan rajat totuudessa, tyylilajissa, harkinnan hyvyydessä ja huonoudessa, huumorin älykkyydessä ja mustuudessa?

Onko parlamentin arvovalta kiinni ulkoisesta käyttäytymisestä ja sata vuotta vanhoista muodollisuuksista? Hakkaraisen arvovalta tuskin lisääntyi yhtään, että hän joutui käyttämään solmiota eduskunnassa.

Timo Soini oli aamun televisiossa oikeassa siinä, että arvovalta syntyy esimerkin ja tekojen kautta, pohjimmiltaan jotenkin ristiriitainen nyt tapahtuneiden asioiden kanssa.

ps.
selvennettäköön vielä, etten missään olosuhteissa kannata Halla-ahon ahtaita ja rasistisia ajatuksia.





Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Halla-aho, Soini, rasismi, politiikka