Mielipiteitä syntyy, synnytetään, vahvistetaan ja vaihdetaan, mutta ethän ole vain ajatustesi vanki.

Lauantai 13.6.2020 klo 21.14 - Kauko Niemi

Mielipiteitä syntyy hyvinkin nopeasti ja valitettavan usein ne sekoitetaan faktoihin. Jokainen yksittäinen tapahtuma tai tieto synnyttää aina mielipiteen asiaan. Toisaalta jokaisen ihmisen kokemustausta ja olemassa olevat valmiit mielipiteet vahvistuvat tai heikkenevät sen mukaan kuinka hyvin uudet tiedot tukevat tai vastustavat sinun aiempia mielipiteitäsi.

Aivot menevät helposti halpaan. Tutkijat ovat listanneet kymmeniä erilaisia ajatusvirheitä. Osa niistä on jokapäiväisiä – ja niitä tapahtuu kaikille.

Ongelmaksihan tilanne muodostuu, jos on joutunut mielipiteittensä vangiksi, eikä pysty mukautumaan muuttuviin tilanteisiin. Maailmassa näyttää olevan tavattoman paljon rasismin mielipidevankeja. Ihmisiä, jotka uhraavat suuren osan elämästään vastustaakseen eri näköistä tai eri väristä lajitoveriaan. Ihan vaan siksi, että kuvittelee ja on rakentanut itselleen valheellisen mielipiteen - luulee olevansa se ainoa oikea ihmisrodun edustaja tällä pallolla.

Kuinkahan suurta rasismia löytyisi vaikkapa koiramaailmasta, jos ryhdyttäisiin tutkimaan. Koirarasismikin syntynee enemmän ihmisen päässä kuin koirien itsensä keskuudessa. Etenkin kun luontokappale ei jää rakentelemaan itselleen mielipiteitä vaan toimii vaistollaan ja hetkessä. Jos musta ja valkoinen koira eivät tule toimeen keskenään, niin syy ei ole värissä vaan jossain ihan muussa.

Tällä hetkellä on isojakin asioita, jotka joka tapauksessa tapahtuvat, eikä niiden suhteen kysytä sinun mielipidettäsi. Sinä voit suhtautua kielteisesti tai myönteisesti vaikkapa ilmastomuutokseen. Voit muokata mielipiteitäsi vallitsevien tilanteiden mukaan ja muuttaa omaa käyttäytymistäsi muuttuvien mielipiteittesi suhteen. Tai olla omien mielipiteittesi vanki ja kohdata ajanmittaan suuria vastoinkäymisiä vaikkapa juuri ilmaston suhteen.

Omassa päässäni olen joutunut viime päivinä muokkaamaan mielipiteitäni niin sanotusta amerikkalaisesta unelmasta. Tosin amerikkalainen unelma terminä ei ole koskaan valloittanut päässäni kovinkaan intohimoista mielipidekenttää. Olen sentään työskennellyt 17,5 vuotta amerikkalaisissa yrityksissä ja vieraillutkin maassa reilut parisenkymmentä kertaa.

Ymmärrän oikein hyvin, että kerran voi erehtyä mielipiteissään ja äänestää presidentiksi vaikkapa Donald Trumpia. Nyt kun on ollut vuosia aikaa tarkistaa ja muuttaa omien mielipiteittensä sisältöä suhteessa todellisuuteen, niin tuntuu käsittämättömältä minun mielestäni, jos Trump valitaan uudelle kaudelle ensi marraskuussa.

Tämän valinnan jälkeen, jos niin käy, aloitan mielipiteitteni tarkastelun koko Yhdysvaltain kansakuntaa kohtaan. Usko ja luottamus inhimillisyyteen ja rehellisyyteen ovat tämän jälkeen koetuksella.

Kuinka voin olla valmis muuttamaan hetkessä mielipiteeni kokonaista kansakuntaa kohtaan. Tämä ei tosiaankaan tapahdu hetkessä. Eikä mielipiteiden käyskäännöstä pidä muutoinkaan tehdä muutaman asian takia. Ei etenkään, jos olet elänyt pitkään jossakin kuplassa ja rajoittanut sekä valikoinut kohtaamaasi tietoa.

Hyvä ja todellinen mielipide kasvaa omista arvoista vuosien mittaan. Vähän kuin aito tieteen tekeminen – se korjaa jatkuvasti itseään. Siis ei kumoa toisia tutkimuksia. Tällöin voit seistä omien mielipiteittesi takana, tuntematta sisäistä ristiriitaa. Ja mikä tärkeintä arvostaa ja antaa tilaa muiden mielipiteille. Kunnioittaa niitä. Pelkkien mielipiteiden kaksintaistelu harvoin tuottaa hyvää lopputulosta.

Yhdysvaltalainen itsekeskeisyys on ollut minulle silmiinpistävää kaikessa. Sitähän harva siellä elävä edes huomaa, koska on siihen kasvatettu ja kasvanut. Kenenkään ei pidä puuttua minun tekemisiini ja kaikkein vähiten yhteiskunnan. Amerikkalaisen unelman eläminen tarkoittaa, että unelmoinnin ja käytännön tekemisen välillä on suuri ristiriita. Minulle aivan liian suuri.

Parhaiten pärjäävä amerikkalainen on se, joka rakentaa parhaat unelmat ja esittää kiinnostavimmat mielipiteet vaikkei niillä olisi juurikaan yhteyttä käytännön tekemisiin. Siis Suomeksi parhaat valheet kuten Trump. Ja nykyisin ei edes tarvitse pelätä valheista kiinnijäämistä – So What!

Tasapuolisuuden nimissä on toki sanottava, että heitetään niitä korona-faktoja melkoisen suurella kintaalla myös Venäjällä ja Brasiliassakin.

Minun mielipiteeni yhdysvaltalaisia kohtaan ei tietenkään muuta maailmaa. Eikä sekään, etten halua matkustaa tuollaiseen maahan, missä aitoudella ei ole sijaa. Toisaalta olen aistivinani, etten ole ihan yksin asian kanssa. Toisaalta minulla on hyviä kokemuksia ja käytäntöjä työelämästä, kun amerikkalaiset bisnes-ajatukset istutetaan karsittuina suomalaiseen ympäristöön.

Hienointa mitä rapakon takaa olen pitkiin aikoihin kuullut, on kun Camden New Jerseyssä irtisanoi kaikki poliisit vuonna 2012. Nyt kaupungin rikollisuus on pudonnut lähes puoleen.

Camden hajotti poliisilaitoksensa kokonaan, koska sitä pidettiin liian korruptoituneena uudistettavaksi.

Kaupunki oli tuolloin maan väkivaltaisimpia ja huumekauppa rehotti. Poliisilaitosta vastaan nostetut kanteet paljastivat, että poliisit lavastivat järjestelmällisesti todisteita, väärensivät raportteja ja valehtelivat oikeudessa. Uuden poliisin työssä uudistus näkyy yhteisöllisyyden korostamisessa.

Valitettavasti pahaa pelkään, ettei tämäkään uutinen saa suurtakaan sijaa tulevaisuuden rakentamisessa.

 

Suositeltavaa luettavaa:

Älä usko itseäsi! Hyviä päätöksiä on vaikea tehdä, koska ajattelumme on täynnä virheitä

Biljarditähti Mika Immosen mukaan USA on pöyristyttävässä tilassa

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 15.6.2020  alkaen ma, ke ja pe 08.00 ja ti ja to 16.00! (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Millaisella ymmärryksellä seuraan Yhdysvaltain vaaleja

Lauantai 8.2.2020 - Kauko Niemi

Olen niin moneen kertaan paasannut, tehnyt omaa sisäistä arviointia siitä, kuinka sanat saavat merkityksen vastaanottajan päässä. Vaikkapa yksi tämän hetkinen muotisana - tarina? Minä en löydä tuolle sanalle muuta merkitystä kuin joku tarinoi eli puhuu puuta-heinää, jolla ei totuuden kanssa ole mitään tekemistä.

Ajatus nousi voimakkaasti taas pintaan, kun seuraa yhdysvaltalaisten vaalikamppailua. Mukana on asioita, joita suomalaisen on pikaotsikoinnin perusteella todella vaikea ymmärtää. Sehän vaan johtuu siitä, ettei minulla ole lähimainkaan riittävästi tietoa, saati omakohtaista ymmärrystä amerikkalaisesta mielenmaisemasta.

Toki olen käynyt siellä parikymmentä kertaa. Käynnit ovat olleet yhtä lukuunottamatta työmatkoja. Nukutaan ja ollaan passattavina hotelleissa. Kaiken pitää näyttää hienolta ja äveriäältä. Päivän ohjelmat ovat virallisia, hyvin rajattuja ja suunniteltuja. Mitä nyt hotellin hississä kysytään tuppisuu suomalaiselta – onko kaikki hyvin? Kun en aurinkoisella small talk -ilmeellä heti tervehtinyt iloisesti hissiin tulijaa.

Olen työskennellyt yhteensä 17,5 vuotta amerikkalaisissa organisaatioissa ja tavannut melko usein ihan aitoja amerikkalaisia bisnessmiehiä. Pieniä viboja ajatusmaailmasta olen tosin heiltäkin saanut, kun yksi tiesi tulleensa Helsinkiin, muttei tiennyt missä maassa tällainen kaupunki sijaitsee. Toinen kysyi, onko Suomi tiheämmin asuttu, kun mennään pohjoiseen. Täällähän on vain pelkkää metsää.

Senkin olen lukenut, että eri osavaltioissa on hyvinkin erilaiset näkemykset maailman menosta. Hyvinkin erilaista lainsäädäntöä ja uskonnollisuutta. Yksiä, samanlaisia amerikkalaisia ei ole.

Kokemukseni ja viitetaustani amerikkalaisuudesta on siis varsin heiveröinen ja teen varmaan omituisia tulkintoja vaikkapa presidentti Trumpin sanoista.

Kuuntelin juuri erästä haastattelua, jossa tavallinen amerikkalaisnainen esitti näkemystään siitä, ettei kukaan amerikkalainen halua, että julkinen valta puuttuisi, saati määräisi heidän yksyiselämäänsä ja tekemisiään. He eivät missään tapauksessa halua elää sellaisissa sosialistisissa maissa kuten esimerkiksi Norja ja Suomi, missä valtio puuttuu jokaiseen asiaan.

Asiaa vahvisti toinen haastateltava, maanviljelijä Keski-lännestä. Jos minulle sattuisi jotakin pahaa, niin en voisi kuvitellakaan, että saisin apua vaikkapa poliisilta. Poliisit ovat niin kaukana ja aina pitää pärjätä itse ja siksi minulla on aina ase mukanani.

Jos tällaisia viitetaustoja löytyy kovasti paljon, niin Trumpin hokema Amerikka ensin saa varmasti aivan toisenlaisen ja erittäin hyväksyttävän merkityksen useiden vastaanottajien päissä, kuin minun päässäni, jolle yhteistyö on kaiken toimivan lähtökohta.

Paljon on minulla opittavaa, jotta amerikkalaisen presidentin vaalikampanjan viestit saisivat päässäni oikean merkityksen. Yksikään ehdokas ei tietenkään osoita sanojaan minulle, mutta olisi kiva ymmärtää miksi joku sanoo niin kuin sanoo.

Ja nyt kun on päästy kampanjoinnissa alkuun, niin päästiinpä heti todistamaan Iowan jälkeen, että tärkeämpää on se miltä näyttää kuin mitä on. Tiettävästi yhtään ääntä ei hukattu, mutta ohjelmointiongelma aiheutti täydellisen, joidenkin mukaan demokraattien peruuttamattoman katastrofin.

Jännäksi menee joka tapauksessa. Ja senhän olemme jo nähneet, että siitä ei tule presidenttiä, joka saa kansalta eniten ääniä. Ja kukaan äänestäjä ei voi salata omaa kantaansa, koska hän seisoo äänestyskokouksessa julkisessa rivissä osoittaen kannatustaan. Tasan menneet äänet sitten ratkaistaan kolikkoa heittämällä.

Jatkossa on mielenkiintoista seurata saako Trump vastustajakseen 38 vuotiaan nuoren miehen vai 78 vuotiaan kaiken kokeneen ja kaiken nähneen vaarin, vai peräti naisen?

Minut roolini on tietysti pysyä vain coolina näissä kekkereissä. Oppia ymmärtämään miksi amerikkalaiset käyttäytyvät niin omituisesti kuin ne minun mielestäni käyttäytyvät.

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 10.2.2020  alkaen ma ja ke ja pe klo 08:00 sekä ti ja to klo 15:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

 

Hyväksymisen ja ymmärtämisen rajat tiukoilla

Lauantai 23.11.2019 klo 10.08 - Kauko Niemi

Oma suhtautumiseni asioihin tietenkin ratkaisee kaiken, kuinka vakavasti asioihin suhtautuu. Juuri tarkastetun väitöskirjan mukaan pessimisti ei pety vaan kuolee.

Tietenkin asioiden ja tapahtumien luonne sävyttää tilanteita arvopohjaisesti. Omaa arvomaailmaa lähellä olevia asioita käsittelee päässään luonnollisesti suuremmalla tunteella kuin itselle arvottomia asioita.

Monista asioista selviää pienin vaurioin, kun sivuuttaa ja unohtaa koko homman. Siinä lajissa olen vuosien saatossa ollut aika mestari ja ymmärtänyt muuttaa suhtautumistani omaksi ja muiden onneksi.

Nyt on pakko tunnustaa, ettei aina onnistu. Tällä hetkellä on ainakin kolme ihmistä, joiden tekemisiin, sanomisiin ja mielipiteisiin tartun mielessäni aivan liian suurella intesiteetillä. Enkä tunnu pääsevän kovinkaan helpolla yli.

Donald Trump, Päivi Räsänen ja Juhani Knuuti.

Donald Trump, kuitenkin suurvallan presidentti, on kuin 12-vuotias, joka on päästetty lennonjohtotorniin painelemaan nappuloita. Näin luonnehtii Yhdysvaltain hallinnon sisäpiiriläinen. Koneet menevät kentällä sikin sokin ja osa koneista yrittää kuumeisesti päästä pois kentältä.

Trumpin kohdalla olen jo täysin menettänyt toivoni tuohon ihmiseen ja siitä seuraa, etten oikein siedä yhdysvaltalaisia ja heidän systeemejään. Sillä kaiken järjen mukaan Trump olisi pitänyt pystyä erottamaan tehtävästään.

Jos niin suuri osa kansasta hyväksyy Trumpin jatkavan, niin asenneilmasto tuossa valtakunnassa ei saa hyväksyntää minun päässäni. En kuitenkaan ole täysin ummikko amerikkalaiselle menolle. Olenhan ollut töissä 17,5 vuotta amerikkalaisissa organisaatioissa ja tiedän ja tunnen jonkin verran heidän ajatusmaailmaansa.

So what? En haluasi ainakaan toistaiseksi matkustaa Yhdysvaltoihin, koska en tuntisi oloani siellä kotoisaksi enkä turvalliseksi. Matkustamisen Unkariin ja Puolaan jätän sovinnolla väliin samoista syistä.

Entäs sitten lahkolainen Päivi Räsänen. Yksikään mormoni ja jehovalainen ei onnistuisi saamaan ääntään läpi ikään kuin evlut kirkon päällepäsmärinä, niin kuin Räsänen on onnistunut hämäämään sekä mediaa että ihmisiä. Vastuutonta toimintaa niin sanotulta uskovaiselta ihmiseltä.

Jokainen saa uskoa ihan mihin tahansa ottamatta oikeutta omiin käsiin. Eikä minulla ole ketunhäntää kainalossa oman vakaumukseni puolesta. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen selventää asiaa monipuolisesti Helsingin Sanomien haastattelussa kuinka lakia tulkitaan.

Toiviainen sanoo, että uskonnonvapauden varjolla ei saa loukata tiettyyn ihmisryhmään kuuluvia.

Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa. Näissä tuntemissamme pyhissä kirjoissa sanotaan, että on ihan oikein tappaa kokonaisia kansoja. Jos lyömme toisia tällaisilla Raamatun tai Koraanin lauseilla, silloin käytämme Toiviaisen mielestä väärin pyhien kirjojen sanaa.

Toivon vilpittömästi että Räsäsen kohdalla tehdään jokaisessa julkaisussa täysin selväksi, että Räsänen edustaa lakia hipoen vain ja ainoastaan omaa itseään.

Lääketieteen maalittajana on onnistunut ihan kohtuullisesti turkulainen Juhani Knuuti. Hän on määritellyt ihan itse lääketieteellisen totuuden, jota ei ole edes tutkimuspohjaisesti olemassakaan.

Lääketiede ja terveys tutkimukset muuttuvat jatkuvasti sekä yleisellä tasolla että etenkin yksilötasolla. Joka päivä löydät useita julkaistuja tutkimuksia, jotka tukevat tai kumoavat entisiä tutkimuksia.

Knuutin luoma ikioma myytti lääketieteellisestä totuudesta on yhtä suurta huijausta kuin ne maalittamiset, joihin Knuuti on ryhtynyt pönkittääkseen omaa mielikuvituksellista asemaansa.

Knuutin kohdalla median tulisi avata silmänsä samoin kuin Räsäsenkin kohdalla. Tehdä roolit selväksi kuka sanoo ja mitä sanoo.

Ehkä olen hätäinen – näillekin kolmelle ärsytykselleni löytynee aikanaan ihan ymmärrettävä ratkaisu.

 

 

Tämä on kuultavissa ääniversiona www.finnradio.fm nettiradiossa ma 25.11.2019 alkaen ma ja ke klo 08:00 sekä to ja pe klo 14:00 (paikallista, Espanjan aikaa)

 

Raha edellä keinoja kaihtamatta

Lauantai 11.8.2018 klo 18.07 - Kauko Niemi

Jos hyppää hetkeksikään herra Trumpin housuihin, niin ei ole mitään epäselvää ”oman” rahan merkityksestä päätöksenteossa. Siinä katoavat kaikki inhimillisyys ja etenkin vastuu ensi viikosta saati tulevaisuudesta. Eikä kyseessä ole ainoastaan Trump, vaan koko yhdysvaltalainen bisness-ajattelu. Ajattelu jota on totuttu ihailemaan ympäri maailmaa.

Amerikkalaisen kvarttaalitalouden tärkeimpiä merkkejä ovat neljännesvuosittain osoitetut numerot ja niiden kulissien takana tehtävät sand packing -järjestelyt ja muut vippaskonstit, jotta neljännes neljännekseltä näyttää kasvua. Showhun kuuluu myös  ylivuotavat, vakuuttavat numeroiden selitykset. Kansa ja etenkin sijoittajat hurraavat rahankiilto silmissä. Mutta mitä tehtäisiin ensi vuonna? Ketä kiinnostaa.  Ketä kiinnostaa muu kuin, että numerot ja kulissit näyttävät hyviltä neljänneksittäin ja olen pääsemässä osingoille.

Miten tämä ilmiö näkyy esimerkiksi vanhassa kunnon autoteollisuudessa. Esimerkkilistasta jätän suosiolla pois heti kättelyssä Teslan, jonka puheet ja tekemiset ovat jo niin kaukana toisistaan, ettei niihin kukaan usko.

Vuosi sitten elokuussa yhdysvaltalainen General Motors (GM) myi ranskalaiselle PSA Groupille Opelin sekä Vauxhallin. Vauxhall on käytännössä Opelin nimi muun muassa Britanniassa. PSA valmistaa muun muassa Peugeoteja ja Citroëneja, ja kaupan myötä PSA:sta tuli Euroopan toiseksi suurin autonvalmistaja.

Opel ja Vauxhall olivat GM:lle surkeita riippakiviä, jotka tekivät tappiota. Uutistoimisto AP:n mukaan brändit tekivät voitollisen tuloksen viimeksi vuonna 1999. Sen jälkeen ne ovat tehneet yhteensä noin 17 miljardia euroa tappiota.

Entäs nyt? PSA ilmoitti hiljattain, että Opelin ja Vauxhallin liikevoitto oli 502 miljoonaa euroa vuoden ensimmäisen kuuden kuukauden aikana.

Entäs monimuotoinen tarina Volvosta? Konkurssin partaalla kärvistellyt Volvo oli lypsylehmä amerikkalaiselle omistajalleen Fordille.  Fordin omistuksessa ollut Volvo sai sitten uuden omistajan Kiinasta, joka investoi Volvon kehitykseen huimasti niin teknologisesti kuin uusiutuviin malleihin. Nyt Volvo on elämänsä vedossa sekä taloudellisesti että teknisesti.

Amerikkalaisomistajan aiheuttama notkahdus ei onneksi ehtinyt tappaa Volvo-nimeä, vaikka kuilun partaalla jo käytiinkin.

Entäs mitä tapahtui, kun kahta konkurssikypsää ryhdytään johtamaan Euroopasta. Yhdistettiin italialainen Fiat ja yhdysvaltalainen Chrysler. Molemmat yhtiöt olivat konkurssin partaalla, mutta selvisivät lopulta yhteisin voimin erittäin pahoista vaikeuksista.

Ansio kuuluu toki pitkälti juuri kuolleelle Sergio Marchionelle. Hänen toimitusjohtajakaudella Fiat Chryslerin markkina-arvo yli kymmenkertaistui.

Marchionne nimitettiin Fiatin toimitusjohtajaksi vuonna 2004. Fiat Chrysler perustetiin viisi vuotta myöhemmin.

Kovin kaukana näistä esimerkeistä ei ollut Nokian matkapuhelimetkaan, jonka tuotekehitystä karsittiin ja tulevaisuuden näköalattomuus sai vauhtia viimeistään Steven Elopin opissa. Muut ajoivat ohitse sekä oikealta että vasemmalta. Vahdattiin ja säädettiin numeroita ja uskottiin omahyväisyyteen.

Toki numeroiden pitää olla kunnossa, mutta jos numeroilla on täydellinen ylivalta neljänneksittäin ei siitä välttämättä seuraa hyvää. Ei etenkään silloin kun niiden pelossa ja varassa on hyväksyttävää ja lupa unohtaa kehitys, tulevaisuus, inhimillisyys ja vastuu.

Tämä on kuultavissa podcastina Finnradion taajuudella 104,8 Espanjan Aurinkorannikolla tai Finnradion netti-radiosta www.finnradio.fm maanantain 13.8.2018 klo 13:00 (Espanjan aikaa) alkavassa ohjelmassa.

 

Hetken hurmurit

Perjantai 6.5.2016 klo 12.09 - Kauko Niemi

Se vaan on niin, että uskottavuus syntyy puheiden muuttuessa tekemisen kautta todeksi. Puheiden ja tekemisen välinen ero ei voi olla suhteeton.

Hetken hurmureita löytyy joka ikisestä kuppikunnasta, organisaatiosta, ja etenkin politiikasta. Hetken hurmuri valloittaa nopeasti, kunnes alkaa valjeta, että puheet eivät muutukaan teoiksi. Yleensä näin tapahtuu 2-3 vuodessa. Hurmuri valitsee sen jälkeen toisen kohderyhmän tai alkaa ajaa täysin toista agendaa pysyäkseen keskipisteessä.

Hurmurin retoriikka toistaa itseään. Erinomainen esimerkki on Vihreän langan Ploginaattori missä aiheeseen kuin aiheeseen syntyy ihan uskottavan tuntuinen blogi pelkillä Timo Soinin soinismeilla.

Päivänpolttavia hetken hurmureita politiikassa ovat Alexsander Stubb ja Donald Trump.  Timo Soinikin ylettyy hyvin listan kärkipaikoille.

Kumpi on uskottavanpaa, kun Petteri Orpo sanoo, että Kokoomuksen sisällä on ristiin vetoa ja Stubb sanoo, että olen nimittänyt Orpon kahdesti (minä olen häntä avittanut) ja puheenjohtajakisa on hyväksi puolueelle ja kaikki muuttuu puoluekokouksen jälkeen entistä vahvemmaksi.

Kaikkihan sen tietävät, että Orpo on oikeassa ja sitä kautta uskottava. Kaikkihan senkin tietävät, että jokaisella ihmisellä, jokaisella puolueella, jokaisella organisaatiolla on ongelmia – siis ihan joka ikisellä paitsi Aleksander Stubbilla. Taaskaan toleranssit eivät ole asetettu oikein, uskottavuuden kannalta.

Stubb kehui, että nyt tehdään kaikkien aikojen kokoomuslaisinta politiikkaa. Kuitenkin tuolla Paasikiven patsaan jalustassa lukee – kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.

Sitä en missään nimessä tarkoita, että murheissa pitäisi rypeä ja etteikö tsempata pitäisi. Se vaan pitää perustua todellisiin realiteetteihin, eikä tyhjän hokemiseen, tilanteessa kuin tilanteessa. Se ei kuulosta uskottavalta, eikä sillä kerätä luottamuspisteitä.

Jokaisessa organisaatiossa hetken hurmurit pääsevät pinnalle niin pitkäksi aikaa, kun numerot ja faktat osoittavat todellisuuden muuksi. Yleensä noin kolmeksi vuodeksi. Sen jälkeen hurmuri katoaa vähin äänin. Itse olin aikoinaan organisaatiossa, missä toisen maan kollegani käytti sisäisten palaverien presentaatioihinsa yhtä paljon rahaa kuin minulla oli vuoden mainos- ja tiedotusbudjetit yhteensä. Hänen maineensa kiiri pääkonttoria myöten kunnes . . . .

Edellisestä esimerkistä huolimatta olen sitä mieltä, että aina pitää hoitaa sisäinen markkinointi ensi kuntoon suhteessa kokonaisuuteen ja sen jälkeen voi aloittaa ulkoiset toimet.

Se on taitolaji olla kannustava, innostava ja ennen kaikkea uskottava yli kolme vuotta ja saada aikaan puheensa mukaisia tuloksia ja saavutuksia.

PS. itsekin hurmaannuin, että vihdoinkin politiikkaan uusia tuulia, uutta viestintätekniikkaa ja tapaa käyttää sitä. Mutta en ollut aiemmin tajunnut millaista puppusanageneraattoria Stubb pyörittääkään. Tuona hetkenä se olisi varmasti riittänyt äänestyspäätökseen.