Itsekkyyden kasvattama kilpailuvietti vääristää tasapainoisen elämän

Maanantai 6.7.2026 klo 12.42 - Kauko Niemi

Kilpailu vääristää hyvätkin asiat ja rakentaa ja korostaa itsekkyyttä. Itsekkyys on huolestuttava kehityssuunta yhteiskunnassa.

Ihminen käyttää hyväkseen urheilua, eläimiä ja kaikkea mahdollista kilpaillakseen asiassa kuin asiassa.

Miksi ihmeessä pitäisi olla paras, taitavin tai hienoin sekä rikkain. Miksi pitää suorittaa, päteä ja näyttää muille jotain ja keskittää koko elämä tähän yksilölliseen näyttämiseen keinolla millä hyvänsä kampittaen kaverinsa korostaen yksilöllisyyttä ja itsekkyyttä.

Nyt on tullut julki, että jopa 10  prosenttia koiranäyttelyiden koirista kärähtää dopingista. Olen melko varma, ettei yksikään koira halua hinnalla millä hyvänä olla näyttelyn paras. Vaan omistaja haluaa kunniaa ja ennen kaikkea korkeampaa hintaa pennuista, joiden emo on näyttelymenestyjä. Koira tuskin tuntee mitään poikkeavan suurta mielihyvää ollessaan korkeimmalla palkintokorokkeella.

Parhaillaan pelattava jalkapallon mestaruuskisat osoittaa ajan muuttuneen joukkuepelin yksilölliseksi kilpailusuoritukseksi. Pelejä selostetaan ja seurataan itsekkyyden kautta. Eipä juurikaan kuule arvioita joukkueen yhteistyön hienoudesta ja kehityksestä, vaikka kyseessä on nimenomaan joukkuelaji.

Jalkapallossa itsekkyydellä kerätään palkkapussiin vain huimia rahasummia ja itsekkyyden statusta menestyksen maksimoinniksi, vaikka kyse on joukkuelajista ja osaamisesta muiden kanssa.

Yksikään koira ei mieti sijoituksia näyttelyssä, kun se seuraa kotona omistajaansa huoneesta toiseen. Koira ei valitse kumppania ja halua jalostua näyttelyssä ulkonäöllä pärjääväksi voittajayksilöksi. Samalla kuitenkin luonnon mukainen terveys pettää, ja omistaja kehuu voittajakoiraansa sekä nostaa pentujen myyntihintaa. Tämä kehitys on jo kärjistynyt merkittäväksi sairaudeksi toimenpidetasolla.

Sellainen koira, joka ei ehkä loista kehissä tai harrastuksissa, mutta joka kantaa ihmistään hiljaisina päivinä on terapeutti neljällä tassulla. Se huomaa ahdistuksen ennen sanoja ja tulee viereen pyytämättä.

Itsekkyyden aika korostuu joka kulmalla ja jatkuvasti ja luo voimaa ilman rajoja nykyiseen pahoinvoivaan yhteiskuntaan. Lukusuosituksena esitän Liisa Keltikangas-Järvisen kirjaa – Itsekkyyden aika. Se avaa selkeästi monta asiaa, kuinka yltiöyksilöllisyys saa ihmisolennon voimaan pahoin.

Yltiöitsekkyys korostuu jatkuvasti myös päivittäin erilaisissa myyntitilanteissa. Harvoin, (omalla kohdallani vain kahdesti), kohtaa myyjän, joka tekisi aitoa ja rehellistä yhteistyötä asiakkaansa ”palvelussa.”. Tavoitteena kun on vain ja ainoastaan työnantajan asettamat tavoitteelliset rahasummat eivätkä aidosti tyytyväiset asiakkaat.

Viimeiseen asti toteutettu itsekkyyden trump-malli on kaikilla tavoin mielenkiintoinen. Sitä on seurattava mitä tuleman pitää. Palataanko yhteisöllisyyteen vai tapellaanko ja riidelläänkö tulevaisuudessa jatkuvasti jokaisesta pienestäkin asiasta epäaidoin tempuin.

 

Lisää aiheesta:

Jopa 10 prosenttia näyttelykoirista käryää dopingista

Onko presidentin tehtävä kumota jalkapallon tuomaripäätöksiä

 

Kenellä on oikeus määrittää ulkonäköä

Lauantai 28.12.2024 klo 17.29 - Kauko Niemi

Joulun aikana tuli käsittämättömiä, aina rasismiin asti ulottuvia näkemyksiä ja kommentointia Lucia tapahtumasta. Folkhälsan pohtii rikosilmoituksen tekemistä Lucia-neidon saamista rasistisista viesteistä. Poliisi on jo aloittanut asian esiselvittelyn.

Toisaalta maailmaa parantava uutinen tuli Hollannista. Se on maa, joka ensimmäisenä lopettaa missikilpailut.

Veikkaukseni on, että viiden vuoden kuluttua missikisat ovat harvassa, toivottavasti ei missään. Samaan hyssyyn voitaisiin miettiä vakavasti kaikkien muidenkin ulkonäköön perustuvien tapahtumien lopettaminen. Ihan kärkikastissa itsenäisyyspäivän vastaanotto nykymuodossaan  presidentinlinnassa.

Saman tien kiellettäisiin koirien näyttelyt, jotka ovat johtaneet eläinten sisäsiittoisuuteen ja suuriin terveydellisiin ongelmiin. Koira rassukat kun eivät mahda mitään ihmisen määrittelemille ulkomuodolle eli muka ominaisuuksille.

Ihmisten kohdalla  keksityillä ulkonäkökriteereillä tuotetaan tuskaa etenkin nuorille naisille, kun asetetaan tiukkoja normeja ulkonäölle, joilla ei ole yhteyttä terveyteen ja hyvinvointiin tai ylipäätään sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Tällaiset keinotekoiset määritelmät synnyttää rasismia, kateutta, henkistä kärsimystä. Osa selviää näistä keksityistä henkisistä paineista ja osa ei.

Kun siirrytään yksittäisen henkilön tasolta laajempiin kokonaisuuksiin, niin synnytetään vihaa, rasismia. Heikennetään yhteistyötä ja tuloksellisuutta.

Juuri julkaistun Yrittäjägallupin  perusteella puolet yli 10 henkilöä työllistävistä yrityksistä on palkannut maahanmuuttajan. 5–9 henkilöä työllistävissä yrityksissä jo kolmannes on työllistänyt maahanmuuttajan.

Maahanmuuttajan palkkaaminen on kehittänyt yrityksiä. Esimerkiksi henkilökunnan asenteet ovat muuttuneet suvaitsevammiksi.

Yrityksen kyky palvella erilaisia asiakkaita on melko selvästi vahvistunut maahanmuuttajan palkkauksen seurauksena. Myös työyhteisön ilmapiiri on parantunut, samoin henkilökunnan kyky kehittää uusia ratkaisuja sekä yrityksen kyky löytää tarvitsemansa osaajat.

Suomalainen yritys ei menesty, jos sillä ei ole rehellisen toimivaa käsitystä ja osaamista erilaisista kulttuureista, eri värisistä ja eri kokoisista ihmisistä. Tämä ajatus ei vain etene nykyhallituksen ajatuksissa.

Koiramaailmassa esimerkiksi Suomen Agilityliitto uudistaa koiran mittaamiseen liittyviä toimintamalleja vuodenvaihteesta alkaen. Koiria voidaan mitata tarkemmin ja monipuolisemmin ja määrittää sääntötyöryhmän esityksen mukaisesti.

Mitä väliä on koirankaan koolla tai näöllä, kun se pystyy ensimmäisen virkavuotensa aikana paljastamaan 1,2 miljoonan euron arvosta laitonta rahaa. Mitä väliä on koiran koolla tai ulkonäöllä, kun se pystyy pelastamaan pienen pojan hengen lumikasan sisältä. Mitä väliä on koiran koolla tai ulkonäöllä, kun se pystyy paimentamaan isoja eläinlaumoja turvallisesti.

Nyt tietysti ihmettelet, miksi rinnastan missikisat ja koiranäyttelyt. Koiranäyttelystä ei ole mitään hyötyä koiralle. Omistaja sitä vastoin saa paremman hinnan pennuista, jos emo on sopivasti jalostettu ja menestynyt ihmisten luomien normien viidakossa.

Ihminen sattuu syntymään enemmän tai vähemmän kauniina. Ainakin silloin kun kauneutta määritellään missinormein, mutta takuuvarmasti luonnollisena. Tai mistä minä tiedän millaista missijalostusta maailmalla jo tehdään jopa terveyden kustannuksella. Elämän varrella kaikkien pitäisi olla missejä, mikä synnyttää tolkuttomia henkisiä paineita täysin turhasta asiasta.

Koko maailma seuraamaan Hollantia!

 

 

 

 

 

 

Koira-doping: kaikki sen tietävät, kukaan ei oikeasti puutu

Tiistai 23.10.2012 klo 13.50 - Kauko Niemi

Eilen illalla A-studio raapaisi koira-dopinkia, muttei valitettavasti päässyt tälläkään kertaa pintaa syvemmälle.

Eniten ohjelmassa huolestutti Kennelliiton hallituksen puheenjohtajan Helena Sunin vähättelevä asenne. ”Suomessa se ei ole laajamittainen ongelma.” Tarkoittaako Suni tosiaan sitä, ettei siihen pidä kajota, ennen kuin kaikki käyttävät mitä erilaisimpia vilunkikonsteja saadakseen koirilleen menestystä = itselleen.

Tämä ajattelumalli tarkoittaisi, ettei se nyt niin nokonnuukaa ole jos joku vähän douppaa olympialaisissa tai muissa kisoissa, kun kaikki eivät kuitenkaan.

Eläinlääkäri Milla Männistö sanoo samassa ohjelmassa, että koirien hengitysteitä availlaan leikkauksilla ja hampaita oiotaan, mutta ne tehdään vain lääketieteellisin perustein. Lääkärin näkökulma on lääketieteellinen vaikka omistajan näkökulma on oma menestyminen. Kenelläkään ei siis ole pahaa oloa paitsi koiralla. Eikö tällaisten koirien lisääntyminen pitäisi kaiken järjen mukaan kieltää?

Käyttötarkoitusjalostamisen voi vielä ymmärtää, mutta ulkomuotojalostus ajaa koko koiramaailman sivuraiteille. A-studion ulkomuototuomari ei kovin vakuuttavaa kuvaa luonut. Kepulikonsteja on vaikea huomata; milloin turkkia on värjätty tai milloin ylivilkkaalle koiralle on syötetty ennen kehää rauhoittavia.

Liian tarkka ulkomuototuomari menettää ”asiakkaitaan” ja tieto tuomarista, joka huomaa liian tarkkaan hampaiden kirurgiset toimenpiteet, leviää koirapiireissä nopeasti. Entä jos ryhdyttäisiin miettimään käytäntöä, ettei näyttelyn tuomareita ilmoitettaisikaan ennakkoon.

Ylen verkkosivuilla olleen tiiseri-jutun kymmenissä kommenteissa ei tähän mennessä ole ainuttakaan nykymenon puolustajaa. Nykyistä ulkomuotojalostusta pidetään koiranäyttelyiden tuotoksena ja ennen kaikkea ihmisten turhamaisuutena eläinten kustannuksella.

Suomessa järjestetään joka vuosi lähes 300 koiranäyttelyä, joissa käy noin 163 000 koiraa ja 400 000 ihmistä. Näyttelyillä rahoitetaan erilaisten järjestöjen ja yhdistysten toimintaa ja ruokitaan ihmisten kilpailuviettiä sekä luodaan pentubisnekselle hinnoittelupohja.

Katso koko juttu

 

 

Hihna kireällä

Maanantai 14.12.2009 - Kauko Niemi

Kävellessäni viikonloppuna paikoitusalueelta Helsingin Messukeskukseen sisään tuli mieleen ne monet hauva.comin jutut, joissa käsitellään koiran vetämistä hihnassa.

Viikonloppuna hauvojen hihnojen kireys oli luonnollista, kun 17000 koiran hajut ja kohtaamiset pienellä alueella oli käytännön sanelemaa pakkoa. Jokainen liikkui aikataulujen pakottamana paikasta toiseen, eikä läheskään aina ollut aikaa kohtaamishaisteluun.

Hihna oli kireällä siinäkin perheessä, jossa äiti ja poika lähtivät ihailemaan valitsemaansa koirarotua. Perheen koira oli vielä odotusvaiheessa. Perheen isä sen sijaan jätti messukeskuksen väliin osoittaakseen, ettei ole satasella mukana koiranhankinnassa. Isä sanoo tietävänsä lopputuloksen jo nyt. Kenen kontolle koiran ulkoiluttaminen loppujen lopuksi kaatuu.

Hihnat olivat kireillä monen monissa käytäväkeskusteluissa kehien ulkopuolella. Edellisen näyttelyn tuomari kun oli täysin eri mieltä koirasta kuin tämänkertainen tuomari. ”Tuomaripeli” taitaa nostattaa suurempia tunteita ja kiristää hihnaa enemmän kuin missään muussa lajissa.

Hihna kiristyi aina itkuun asti ykköspaikan jäämisestä niinkin lähelle nuorten koirakäsittelijöiden kilpailussa. Kilpailun kuuluttaja jaksoi toistaa liki jokaisen kohdalla kuinka harrastus on tuonut uusia, hyviä ystäviä ympäri maata. Mutta jos harrastus muuttuu itkuiseksi kilpailuksi, niin voi kysyä onko hihna silloin liian kireällä.

Hihnan kireys oli sopivasti hallinnassa tilaisuuksien järjestäjällä, Suomen Kennelliitolla. Maailman suurin yhden päivän koiranäyttely sujui hienosti. Järjestäjä oli etukäteen jo varoittanut Messukeskukseen tulevia suurista liikenneruuhkista. Kaikki eivät neuvoa noudattaneet, mikä aiheutti pientä sekaannusta ohjelmistoon.

Olin aistivinani, että koirien terveys on noussut terveen kritiikin kohteeksi ja konkreettisia toimenpiteitä tukien haetaan ratkaisuja tilanteen hallintaa. Koiranäyttelyt ovat olleet aikojen saatossa yksi syy ulkomuotojalostukseen piittaamatta koiran terveydestä.

Tässä koirien terveysasiassa hihnan kireys on pidettävä hallinnassa. Jopa näyttelytoiminnan periaatteita tulisi muuttaa terveyden ehdoilla.